Olen pitkään ihmetellyt miten tavisperheillä on varaa

[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 23:09"]

Tämä on aika yleinen tyyli nykyään ja tietää vararikkoja tulevaisuudessa. Talon arvo ei säily vanhetessaan ja sitä pitää hoitaa ja remontoida. Mikäli ette 30 vuoteen tee mitään, arvo laskee nopeammin kuin lehmän häntä. Eikä ihmiset välttämättä halua ostaa isoja vanhoja taloja hinnalla, millä saa uusiakin. Pankit voivat muuttaa ehtoja ja alkaa vaatia lyhennyksiä. Remonttilainaa ette saa, jos ette lyhennä yhtään. Mutta turhaan tässä puhun, tuskinpa uskotte ennen kuin tämä tilanne on kohdalla. Talon arvo ei ole pysyvä käsite, vaan siihen voi vaikuttaa myös ulkopuoliset tekijät, kuten paikkakunnan työllisyys. 

Höpö höpö. Arvo voi laskea, siis realiarvo ja laskeekin, mutta nimellishinta nousee. Jos ostaa nyt uuden talon, eikä tee talolle mitään remontteja, niin siitä saa silti myydessä 30 vuoden päästä enemmän mitä se maksoi ostaessa, ehkä noin 2 kertaa enemmän. Uudet maksaakin sitten jo kolme kertaa enemmän, paitsi että sijaitsevat paljon syrjemmässä kuin 30 vuotta aikaisemmin rakennetut.

Siinäpä sitten ihmettelette miten toiset voi elää paljon leveämmin. Ehkä ne osaa raha-asiat vähän paremmin.

No te ette muista 90-luvun lamaa ja kahden asunnon loukkuja..se on teille vain jotain outoa historiaa, mutta minä olin aikuinen jo silloin. 

Enpä usko, että meillä osataan raha-asioita kovinkaan huonosti, mutta ei vain ole haluttu velkaantua. Minun ikäisilläni on otettu aikoinaan kalliin koron aikaan lyhyet lainat ja suurimmalla osalla on asunnot maksettu. On aika vaarallista laskea, että siitä saa myydessä jotain - entä jos ei löydy ostajaa? Nykyäänkin huonokuntoiset talot menevät huonosti kaupaksi, elleivät sijaitse todella hyvällä paikalla, uskon, että tulevaisuudessa vielä huonommin. 

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 07:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 23:09"]

Tämä on aika yleinen tyyli nykyään ja tietää vararikkoja tulevaisuudessa. Talon arvo ei säily vanhetessaan ja sitä pitää hoitaa ja remontoida. Mikäli ette 30 vuoteen tee mitään, arvo laskee nopeammin kuin lehmän häntä. Eikä ihmiset välttämättä halua ostaa isoja vanhoja taloja hinnalla, millä saa uusiakin. Pankit voivat muuttaa ehtoja ja alkaa vaatia lyhennyksiä. Remonttilainaa ette saa, jos ette lyhennä yhtään. Mutta turhaan tässä puhun, tuskinpa uskotte ennen kuin tämä tilanne on kohdalla. Talon arvo ei ole pysyvä käsite, vaan siihen voi vaikuttaa myös ulkopuoliset tekijät, kuten paikkakunnan työllisyys. 

Höpö höpö. Arvo voi laskea, siis realiarvo ja laskeekin, mutta nimellishinta nousee. Jos ostaa nyt uuden talon, eikä tee talolle mitään remontteja, niin siitä saa silti myydessä 30 vuoden päästä enemmän mitä se maksoi ostaessa, ehkä noin 2 kertaa enemmän. Uudet maksaakin sitten jo kolme kertaa enemmän, paitsi että sijaitsevat paljon syrjemmässä kuin 30 vuotta aikaisemmin rakennetut.

Siinäpä sitten ihmettelette miten toiset voi elää paljon leveämmin. Ehkä ne osaa raha-asiat vähän paremmin.

No te ette muista 90-luvun lamaa ja kahden asunnon loukkuja..se on teille vain jotain outoa historiaa, mutta minä olin aikuinen jo silloin. 

Enpä usko, että meillä osataan raha-asioita kovinkaan huonosti, mutta ei vain ole haluttu velkaantua. Minun ikäisilläni on otettu aikoinaan kalliin koron aikaan lyhyet lainat ja suurimmalla osalla on asunnot maksettu. On aika vaarallista laskea, että siitä saa myydessä jotain - entä jos ei löydy ostajaa? Nykyäänkin huonokuntoiset talot menevät huonosti kaupaksi, elleivät sijaitse todella hyvällä paikalla, uskon, että tulevaisuudessa vielä huonommin. 

Esimerkkinä: tässä lähellä on iso kallis talo ollut jo kaksi vuotta myynnissä. Sijainti on hyvä, lähellä meren rantaa ja keskustaan on kävelymatka. Tontti on mitätön. Hintaa on vähän laskettu. Itse etsin nyt uutta lasten lennettyä pesästä ja aika moni seisoo, kun myyjä ei ole hyväksynyt tarjousta ja moni on sellainen, etten itsekään ko. hintapyyntöä kyllä maksa. Monella on epärealistinen kuva asuntonsa arvosta. 

Eikö teille vaihdetaan asunto lennosta ja ei lyhennetä lainaa -vastaajat ole mitään merkitystä vakaudella ja pysyvyydellä. Meillä todellakin lyhennetään 150 000 euron lainaa kolmasosa nettotuloista koko ajan. Ei juuri matkustella ja autot on melko ruppanoita. Mutta me aioimme asua tässä ikuisesti, haluamme tarjota lapsillemme jotain pysyvää elämässä, eli juuret ja kodin johon palata aikuisenakin maailman myrskyistä. Laina on noin 15 vuoden päästä maksettu, jos ei tule ylläreitä, ja jos jompikumpi meistä kuolisi tai tulisi muuta maksukyvyttömyyttä niin lainasummaan saisi maksuaikaa reilusti lisääkin (eli sen pystyisi maksamaan yksin takaisin)

Ehkä olen siis vanhanaikainen, mutta haluan pysyvyyttä ja turvallisuutta lapsilleni, pysyvän kodin elämän myrskyissäkin. Niinpä ei juosta maailmalla unohtuvilla reissuilla, vaan rakennetaan jotain pysyvämpää.

äiti 36 v

Samaa ihmettelin minäkin niin kauan, kunnes eräs tällainen uuden talon omistava hoitsukaveri tuli kirpparilla kysymään 5 euroa lainaan, että sai lapselle lapaset. 

Uskon, että monet saavat vahemmiltaan ennakkoperintöä. Vanhemmilla on metsää ja muita sijoituksia, joita halutaan antaa lapsille jo nyt.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 05:19"]Elätte järkevästi niin kuin minäkin. Olen hoitaja päivätöissä eli nettopalkka noin 1700€ siihen lapsilisä ja elatusmaksu yht kaikki tulot 2000€/kk netto. Olen yhden lapsen yh asuntolainaa noin 100 000€  (puolet asunnon hinnasta) lyhennän sitä nopeasti ja säästöön laitan joka kuukausi muutaman satasen. Ostan järkäästi. Ruokakauppaan ei mene satasia vaan 20-30€/ viikko. Käyn kaupassa kerran viikossa jolloin heräteostokset jää pois. Ennen kauppaan meni helposti 20-30€/kerta. Vaatteet ostan lapselle alesta. Itse en juurikaan uusia tarvitse ja ostan niitä myös tarvittaessa alesta.

Pystymme matkustamaan ulkomaille 2-3 kertaa vuodessa. Yhden matka varaamme jo noin vuosi akaisemmin ja muut matkat yleensä alennuksella. Kyselijöille sanon että vanhempani maksavat matkat kun en enää jaksa sitä selittelyä miten on mahdollista matkustaa niin usein jne. Ihmisten kun on vaikea ymmärtää sitä kulutuseroa. Usein ajatellaan että kun itsellä on jotain niin toisellakin on se ja lisäksi vielä se mitä kadehditaan. Näin ei kuitenkaan usein ole vaan kyse on vain erilaisista valinnoista. Meillä se ero muodostuu muun kulutuksen vähyydestä jolloin säästöön ja sitä kautta matkusteluun jää enemmän rahaa.[/quote]

Minä en ole jaksanut kyselyihin vastata myöskään. Miehellä on ok palkka, mutta luultavasti ihmiset luulevat sen olevan ainakin tuplasti isompi, pisteet menee siis miehelle :D Kerran sanoin, että meillä ei ole kulutusluottoja, ei lehtitilauksia, vakuutukset on keskitetty ja säästetään. Vastaus oli että "huh, mä en jaksais kituutella koko ajan". Se kertoi sekä sanojasta, että tästä ajasta paljon.

Meillä on kauppalaskuissa paljon parantamisen varaa. mutta tosiaan meille ei tule lehtiä, eikä meillä ole Ellos-tilejä tai muita vastaavia. Emme jatkuvasti uusi kaikkea, ja lasten vaatteet ostan alesta (ne on silti aika hienoja, tähänkin on sanottu että voi kun pitää alerytkyjä ostaa) ja saamme paljon tutuilta (mikä tarkoittaa että pitää antaa myös itse ilmaiseksi pois, ei se muuten toimi). Rahaa ei mene baareihin, tupakkaan, alkoholiin harvemmin. Auto on velaton ja toimii, se on tuonut meille säästöjä vaikka onhan se mys tuurista kiinni vähän. En ostele koko ajan jotain, kuten jotkut tuttuni. Ostan meikkejä, kun edellinen loppuu. Ajattelen, että mitään ei tarvita hirveitä määriä eikä koko ajan tarvita jotain uutta.

Ei meillä silti olisi varaa 200 neliön kivitaloon kaupungin tontilla. Eikä sen ylläpitoonkaan. Eikä meille tulisi mieleenkään, ei koskaan, ostaa uutta autoa (saati kahta) edes käteisellä, lainarahasta puhumattakaan. 

Tuntuu, että ne kulissit on tärkeät, ja ihmisillä on luulo, että esim. hienon sisustuksen saa vain kalliilla ja heti. Kenellä on enää pitkäjänteisyyttä mihinkään? t.34

Vastailen alle:

- Minkä ikäisinä ostitte asunnon -> Ensiasunto (140 000 €) 24 ja 27 v, toinen asunto (240 000 €) 26 ja 29 v, kolmas asunto (450 000) 34 ja 37 v

- mikä oli taloudellinen historianne ennen asunnon ostoa eli  lähinnä paljon teillä oli pesämunaa ja paljoin jouduitte ottamaan lainaa kun ostitte tuon hintaisen asunnon? -> ensiasuntoon ei pesämunaa (5 000 €, lainaan takaus isältäni), kakkosasuntoon omaa rahaa 80 000 € (myyntivoitto ekasta+2 vuoden säästöt) ja 3. asuntoon pesämuna 330 000 € (myyntivoitto tokasta+säästöt vuosien varrella)

-mitkä ovat tiedän perheen yhteenlasketut bruttotulot ja mitkä ovat asumiskustannukset mukaanlukien kaikki mahd. kuten lainanlyhennys, vastike, sähkö, vesi jne. -> Tulot ovat vaihdelleet vuosien varrella kovasti mm. perhevapaiden ym. vuoksi. Mieheni vuositulot tällä hetkellä n. 50 000 € (brutto) ja omani viime vuodelta 80 000 € (brutto). Omat vuosituloni kasvoivat merkittävästi vasta vuosi sitten, kun siirryin yrittäjäksi, sitä ennen työssäollessa n. 40 000 - 50 000 €/v (brutto). Asumiskustannuksia en ole kamalasti laskenut, laina on kai ollut jotain muutaman satasen/kk, vastike 300 € ja sähköstä+vedestä en tiedä. Lainaan on tehty ylimääräisiä lyhennyksiä aina silloin tällöin miten sattuu huvittamaan.

-Voisiko esim. tavisperhe jonka bruttotulot 6000€ saada 300 000€ lainan jos pääomaa on 30 000? -> Tästä ei tietoa eikä kokemusta.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 01:10"]

No mä taas haluaisin tietää keitä on ne jotka pystyvät ostamaan n. 300 000€ asuntoja tai yli täällä Helsingissä tai missä nyt tahansa mutta täällähän et oikein kummosta saa alle tuon summan. Te jotka olette ostaneet yli 250 000€ asunnon voitteko vastata omalta osaltanne:

-minkä ikäisinä ostitte asunnon

- mikä oli taloudellinen historianne ennen asunnon ostoa eli  lähinnä paljon teillä oli pesämunaa ja paljoin jouduitte ottamaan lainaa kun ostitte tuon hintaisen asunnon?

-jos teillä oli pesämunaa niin mistä se oli tullut tai miten olitte pystyneet sen säästämään?

-mitkä ovat tiedän perheen yhteenlasketut bruttotulot ja mitkä ovat asumiskustannukset mukaanlukien kaikki mahd. kuten lainanlyhennys, vastike, sähkö, vesi jne.

-Voisiko esim. tavisperhe jonka bruttotulot 6000€ saada 300 000€ lainan jos pääomaa on 30 000?

[/quote]

täälläpäin onkin niitä, jotka ei käy kouluja vaan sosiaalitoimiston antimilla, 3- lasta just sopivaan tahtiin ettei tarvii töihin mennä. Asuvat vuokralla, mut kyl on vara ostaa kalliita koiranpentuja, prätkiä ym. ja ylläpitää kolmea autoa. miten lie pärjäävät tulevaisuudessa kun lapset isoja ja kummallakaan ei ammatteja.

[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 19:06"]

Samaa minäkin olen miettinyt. Äiti kotona, mutta talo on iso, on kaksi autoa, koko perhe lentelee lomille sinne ja tänne monta kertaa vuodessa jne. En mä ymmärrä, miten tulot riittävät, kun ei mun matikalla tavisduunarit voi mitenkään ansaita niin älyttömiä summia.

[/quote]

Meillä on juuri näin ja moni varmaan asiaa ihmettelee. Meillä on suuret pääomatulot, joista ei tiedä, ellei sitten ole kiinnostanut niin paljoa, että tutkii verotiedot. Sieltähän se ihmisten elintaso selviää. Ei ammatti tai työpaikka vielä kaikkea kerro. Eikä kaikki näistä muista tuloistaan naapureilleen puhu. Yhtään ei meilläkään velkaa ole.

Olemme mieheni kanssa molemmat melko pienituloisia, bruttona yhtensä ehkä 5000e/kuussa. Muutama vuosi sitten päätimme hankkia oman talon, kun ison vuokran maksaminen pääkaupunkiseudulla tuntui täysin rahan hukkaan heittämiseltä.

Kävimme läpi useita eri pankkeja, sillä omia säästöjä oli todella vähän. Lopulta saimme 220 000 lainaa, vanhempani takasivat 30 000. Jouduimme tinkimään talon hinnasta ja asuinalue löytyi jonkun verran pk-seudun ulkopuolelta, eli työmatkat piteni huimasti.

Emme saaneet uutta omakotitaloa, vaan 1980-luvulla rakennetun, jota itse remontoimme pikku hiljaa huone huoneelta. Kaksi autoa on pakko olla työmatkojen takia, suurin osa tuloista meneekin vakuutusmaksuihin ja bensaan sekä tietysti lainanlyhennyksiin.

Vaikka välillä rahaa jää todella vähän kuussa käteen (ulkomaanmatkat ja uudet vaatteet itselle voi unohtaa) olen silti maailman onnellisin ihminen joka kerta, kun jälleen yksi lainanlyhennys on saatu maksettua: Minulla on oma koti ja lapsillani omat huoneet sekä oma piha jossa leikkiä!!

Tämä on meidän valintamme, vaikka tiukkaa tekee, eikä auta kadehtia muita perheitä, jotka asuvat uusissa taloissa ja matkustelevat hiihtolomaksi Dubaihin ja pääsiäiseksi Leville. Kyllä se oma koti on silti aina ollut minun unelmani ja kaikesta huolimatta elän unelmaani, vähemmälläkin kulutuksella voi olla onnellinen!!

Äiti, isä ja 2 lasta

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 07:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 23:09"]

Tämä on aika yleinen tyyli nykyään ja tietää vararikkoja tulevaisuudessa. Talon arvo ei säily vanhetessaan ja sitä pitää hoitaa ja remontoida. Mikäli ette 30 vuoteen tee mitään, arvo laskee nopeammin kuin lehmän häntä. Eikä ihmiset välttämättä halua ostaa isoja vanhoja taloja hinnalla, millä saa uusiakin. Pankit voivat muuttaa ehtoja ja alkaa vaatia lyhennyksiä. Remonttilainaa ette saa, jos ette lyhennä yhtään. Mutta turhaan tässä puhun, tuskinpa uskotte ennen kuin tämä tilanne on kohdalla. Talon arvo ei ole pysyvä käsite, vaan siihen voi vaikuttaa myös ulkopuoliset tekijät, kuten paikkakunnan työllisyys. 

Höpö höpö. Arvo voi laskea, siis realiarvo ja laskeekin, mutta nimellishinta nousee. Jos ostaa nyt uuden talon, eikä tee talolle mitään remontteja, niin siitä saa silti myydessä 30 vuoden päästä enemmän mitä se maksoi ostaessa, ehkä noin 2 kertaa enemmän. Uudet maksaakin sitten jo kolme kertaa enemmän, paitsi että sijaitsevat paljon syrjemmässä kuin 30 vuotta aikaisemmin rakennetut.

Siinäpä sitten ihmettelette miten toiset voi elää paljon leveämmin. Ehkä ne osaa raha-asiat vähän paremmin.

No te ette muista 90-luvun lamaa ja kahden asunnon loukkuja..se on teille vain jotain outoa historiaa, mutta minä olin aikuinen jo silloin. 

Enpä usko, että meillä osataan raha-asioita kovinkaan huonosti, mutta ei vain ole haluttu velkaantua. Minun ikäisilläni on otettu aikoinaan kalliin koron aikaan lyhyet lainat ja suurimmalla osalla on asunnot maksettu. On aika vaarallista laskea, että siitä saa myydessä jotain - entä jos ei löydy ostajaa? Nykyäänkin huonokuntoiset talot menevät huonosti kaupaksi, elleivät sijaitse todella hyvällä paikalla, uskon, että tulevaisuudessa vielä huonommin. 

Kyllä muistan, olin 90-luvun alussa nuori aikuinen ja yritin juuri työelämään. Ei ollu töitä, joten lähdin jatkamaan  opiskelua.

Kahden asunnon loukku onkin yksi asian avainsanoja. Nykyisin pankit ei ala rahoittamaan epärealistisia asuntokauppoja, ellei vakuudet ole todella hyvät.

Tämä on jopa vähän koomista kun monelle jäi kammoja 90-luvun alusta, ehkä omat vanhemat olivat tuolloin kahden asunnon loukussa ja totaalisessa lirissä. Nyt sitten tuota muistellessa ei uskalleta itse ostaa ensimmäistäkään asuntoa kun pelätään hintojen romahtavan.

Kovin moni asia on toisin ja asuntovelallisen asiat paljon paremmalla tolalla kuin 90-luvun alussa. Nythän se nähtiin kun muulalla maailmassa viime vuosien lama on tiputtanut asuntojen hintoja ja pistänuyt pankkeja polvilleen, niin Suomessa ei ole tapahtunut juuri mitään kovin vakavaa. 90-lamasta todellakin opittiin jotain.

Ruotsalaiset ovat meitä edellä talousasioissa ja tavallinen kansa fiksumpaa finanssiasioissa. Ruotsissa on jo pitkään ollu ihan tavallista että otetaan lainaa jota ei ole edes tarkoitus lyhetää. Saa tuloihinsa näyhden mukavan elämän, tilit tasataan perinnönjaossa tai velat kuitataan eläkeiässä kun omat vanhemmat kuolee ja jätää perinnön tms.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 07:35"]

Uskon, että monet saavat vahemmiltaan ennakkoperintöä. Vanhemmilla on metsää ja muita sijoituksia, joita halutaan antaa lapsille jo nyt.

[/quote]

Joo, tämä on totta. Ihmiset ovat nykyään sen verran fiksumpia että omaisuutta siirrettää verottajan ohi jälkipolville jo eläessään, eikä odoteta kuolemaansa ja perintöveroja.

 

Esimerkkinä: tässä lähellä on iso kallis talo ollut jo kaksi vuotta myynnissä. Sijainti on hyvä, lähellä meren rantaa ja keskustaan on kävelymatka. Tontti on mitätön. Hintaa on vähän laskettu. Itse etsin nyt uutta lasten lennettyä pesästä ja aika moni seisoo, kun myyjä ei ole hyväksynyt tarjousta ja moni on sellainen, etten itsekään ko. hintapyyntöä kyllä maksa. Monella on epärealistinen kuva asuntonsa arvosta. 

 

Ainahan näitä ylihintaisia pyyntejä on, mutta suurin osa menee edelleen kohtuulisesti kaupaksi. Asuntokapan määrä on kuitenkin näinä kehnoinakin aikoina voin noin 10% normaalin alapuolella, siis lukumääräisesti ja hinnat nousee kaikesta huolimatta lähes inflaation tahdissa.

Yleisen talouden tilan vaikusta kuluttajiin liioitellaan. Jos omalle kohdalle ei osu työttömyyttä, niin eihän tässä mitään muutu huonompaan, lama vaikuttaa vain niihin, joilla työpaikka menee.

Mun tutut on kyllä enimmäkseen korkeakoulutettuja, mutta niillä joilla on isot asunnot pk-seudulla on vanhemmat yleensä säästäneet ainakin toiselle aikanaan ensiasunnon. Se auttaaa todella paljon myöhemmin, asunnon arvo karttuu ja ei oo temppu eikä mikään hankkia mukavan kokoista perheasuntoa vaikka Espoosta kun sen aika on. Tosin näissä perheissä kyllä molemmat käy töissä ainakin sen jälkeen ku nuorin lapsi on 3v, usein jo aiemmin, ja molemmilla on yleensä ihan ok työpaikat.  

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 07:18"]

Eikö teille vaihdetaan asunto lennosta ja ei lyhennetä lainaa -vastaajat ole mitään merkitystä vakaudella ja pysyvyydellä. Meillä todellakin lyhennetään 150 000 euron lainaa kolmasosa nettotuloista koko ajan. Ei juuri matkustella ja autot on melko ruppanoita. Mutta me aioimme asua tässä ikuisesti, haluamme tarjota lapsillemme jotain pysyvää elämässä, eli juuret ja kodin johon palata aikuisenakin maailman myrskyistä. Laina on noin 15 vuoden päästä maksettu, jos ei tule ylläreitä, ja jos jompikumpi meistä kuolisi tai tulisi muuta maksukyvyttömyyttä niin lainasummaan saisi maksuaikaa reilusti lisääkin (eli sen pystyisi maksamaan yksin takaisin)

Ehkä olen siis vanhanaikainen, mutta haluan pysyvyyttä ja turvallisuutta lapsilleni, pysyvän kodin elämän myrskyissäkin. Niinpä ei juosta maailmalla unohtuvilla reissuilla, vaan rakennetaan jotain pysyvämpää.

äiti 36 v

[/quote]

Mikä vitun kiire sillä lyhentämisellä on jos meinaatte asua siinä maailman tappiin?

Meinaatko että lapsia nolottaa ja tulee irrallinen olo jos lainaa on jäljellä 170.000€, eikä 70.000€?

Itse olemme rakentaneet 2003. Lainaa otetettiin silloin 200.000€ (+ edellisestä jäi jonkin verran lainan maksun jälkeen). Lainaa on jäljellä vielä reilusti yli 100.000€ (talon arvo noin 400.000€, ei pk-seudulla). Alussa maksetiin lainaa 1200€/kk ja oltiin vähän liian tiukilla. Sitten otin töistä opintovapaata ja lähdin opiskelemaan uuden ammatin. Laina järjestettiin uudelleen, otettiin neljän vuoden lyhennysvapaa ja samalla laskettiin tuleva lyhennys 1000€:oon. Ihan kivasti on pärjätty sen jälkeen, ruokaostoksissa ei tarivi pihistellä, kaikki saa tarvitsemansa vaatteet ja autotkin voi pitää suht tuoreina.

Nyt alkaa ihan selvästi talous helpottua ja rahaa jää säästöönkin. Lapset alkaa olla aikuisia ja kohta olisi aika ehkä vaihtaa taloa pienempään. Tilanne on jo se että jos nyt vaihtaisi talon uuteen pienempiään, niin se olisi velaton.

Kyllä ne velat ehtii maksaa ja jos ei ehdi niin mitä siitä. Tärkeämpää se on että arki rullaa eikä tarvi köyhistellä kun ei kerran ole pakko.

Kannattais ostaa ensiasunto nuorena, vaikka pienikin, sillä asuntojen arvo yleensä nousee pitkällä tähtäimellä ainakin kaupungeissa ja kasvukeskuksissa. Sanon näin jälkiviisaana koska itse asuin pitkään vuokralla. 

Me ostettiin ensiasunto 10v sitten kokonaan lainalla, 200t. Nyt olis tarkoitus vaihtaa isompaan. Ensiasunnon arvo on nyt noin 300t ja seuraavasta asunnosta voimme maksaa n 400t. Pitkä laina-aika pitää lyhennykset kohtuullisina ja voimme matkustaa ja harrastaa. Olemme keskituloisia. Kun lapset muuttavat pois kotoa voimme myydä ison asunnon pois ja muuttaa pienempään. Silloin voimme tarpeen mukaan joko maksaa lainat pois tai avustaa lapsia omien ensiasuntojen hankinnassa. Näin tää on suunniteltu. 

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 01:10"]

No mä taas haluaisin tietää keitä on ne jotka pystyvät ostamaan n. 300 000€ asuntoja tai yli täällä Helsingissä tai missä nyt tahansa mutta täällähän et oikein kummosta saa alle tuon summan. Te jotka olette ostaneet yli 250 000€ asunnon voitteko vastata omalta osaltanne:

-minkä ikäisinä ostitte asunnon

- mikä oli taloudellinen historianne ennen asunnon ostoa eli  lähinnä paljon teillä oli pesämunaa ja paljoin jouduitte ottamaan lainaa kun ostitte tuon hintaisen asunnon?

-jos teillä oli pesämunaa niin mistä se oli tullut tai miten olitte pystyneet sen säästämään?

-mitkä ovat tiedän perheen yhteenlasketut bruttotulot ja mitkä ovat asumiskustannukset mukaanlukien kaikki mahd. kuten lainanlyhennys, vastike, sähkö, vesi jne.

-Voisiko esim. tavisperhe jonka bruttotulot 6000€ saada 300 000€ lainan jos pääomaa on 30 000?

[/quote]

Ensiasunto ostettiin kun oltiin 25 ja 26 vuotiaita. Omia säästöjä ei ollut kuin 17 000€. Asunto maksoi 200 000€. Asuimme siinä kaksi vuotta ja teimme vain pientä pintaremonttia. Asunto myytiin pois hintaan 240 000€. Seuraava asunto maksoi 238 00€ asuttiin kaksi vuotta, myytiin pois hintaan 278000€. Tämänhetkinen asunto maksoi kaksi vuotta sitten 300 000€. Välitysliike lähtee myymään hintaan 357 000€ ja toivottavasti saadaan lähelle sitä ja voidaan vihdoin ostaa loppuelämän asunto.

Meidän yhteenlasketut bruttotulot on 7900€ normitilanteessa. Itse olen hoitovapaalla joten saan vaan sen n. 600€ tällä hetkellä. 

Lainaa lyhennetään 1600€/kk, vastike 320€(sisältää veden ja autopaikan, netin) 

Me siis asumme Helsingissä

Jos meidän bruttotulot olisi 6000€ niin en kyllä lähtisi ottamaan 300 000€ lainaa. Me ollaan laskettu aina sillä tavalla että elämiseen pitää jäädä tarpeeksi rahaa ja lainanlyhennyksen lisäksi pitää ptstyä myös säästämään samalla. Jos vaikka jää työttömäksi niin lainanlyhennykset pitää pystyä jonkin aikaa maksamaan säästöistä. Kannattaa myös laskea omaa maksuvalmiutfa suten että laskee koron niusevan kuuteen prisenttiin. Ne jotka ovat tällä korkotasolla ostamassa ensiasuntoa eivät oikein hahmota sitä että korko on nyt epätavallisen alhaalla. pankit kun eivät edes myönnä enää sellaisia 0,35% marginaaleja kuin meille aikanaan vaan marginaalit ovat lähempänä 1,7% tällä hetkellä. Koron nousu sitten kirpausee uusia lainanottajia paljon pahemmin....

Yksi syy on ainakin se että liian monet ottavat ylisuuria lainoja..ja miten käy sitten jos/kun asuntojen hinnat romahtava tai korot lähtee kovaan nousuun? Ei mikään mahdottomuus, monissa maissa niin on käynytkin. Fiksumpaa olisi itse säästää ensin ja vasta sitten ottaa lainaa. Yllättävän moni on myös påerinyt rahaa, ainakin omassa tuttavapiirissä, sehän helpottaa kummasti..eivätkä kaikki sitä mainosta.

Tämä sukupolvi elää velaksi. Eli otetaan velkaa ja odotetaan, että saadaan maksettua ne vanhempien perinnöillä. Toiseksi ajatellaan, että pidetään isoa velkaa kuolemaan asti, koska sillä ei ole väliä.

Eli tämä sukupolvi syö vanhempiensa, että lastensa perinnön

Nykyisten avioerojen luvatussa maassa, taloja saa välillä tosi halvalla, kun korviaan myöten veloissa olevan eroavat.

Seuratkaapa lähiseutujen pareja. Erobuumit on 30v, 40v ja 50v. Talot menee silloin myyntiin.