Olen pitkään ihmetellyt miten tavisperheillä on varaa

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 07:18"]

Eikö teille vaihdetaan asunto lennosta ja ei lyhennetä lainaa -vastaajat ole mitään merkitystä vakaudella ja pysyvyydellä. Meillä todellakin lyhennetään 150 000 euron lainaa kolmasosa nettotuloista koko ajan. Ei juuri matkustella ja autot on melko ruppanoita. Mutta me aioimme asua tässä ikuisesti, haluamme tarjota lapsillemme jotain pysyvää elämässä, eli juuret ja kodin johon palata aikuisenakin maailman myrskyistä. Laina on noin 15 vuoden päästä maksettu, jos ei tule ylläreitä, ja jos jompikumpi meistä kuolisi tai tulisi muuta maksukyvyttömyyttä niin lainasummaan saisi maksuaikaa reilusti lisääkin (eli sen pystyisi maksamaan yksin takaisin)

Ehkä olen siis vanhanaikainen, mutta haluan pysyvyyttä ja turvallisuutta lapsilleni, pysyvän kodin elämän myrskyissäkin. Niinpä ei juosta maailmalla unohtuvilla reissuilla, vaan rakennetaan jotain pysyvämpää.

äiti 36 v

[/quote]

Meille nimenomaan on merkitystä pysyvyyelle nyt kun meillä on lapsi. Asunnon vaihdot "lennista" kahden vuoden välein tehtiin ennenkuin saatiin lapsi. Asunnon vaihtaminen oli ihan suunnitelmallusta ja tarkoutuksena nimenomaan se että kun lapsia saadaan niin siinä vaiheessa on ollut jo varaa ostaa asunto siltä seudulta mistä haluttiin ja tarpeeksi iso ettei tarvitse enää vaihtaa. Jos emme olisi ennen lapsen syntymää tätä "kikkailua" tehneet, niin ei mitään saumaa olisi ollut tätä omakotitaloa Heldingistä ostaa. Silloin olisi ollut asunnonvaihtoruljanssi edessä lapsen kanssa....

En tiedä missä päin Suomea sinä asut. Täällä Helsingissä kun nämä omakotitalot suht hyviltä alueilta maksavat reilusti yli puoli miljoonaa...

Lapsen kanssa en moiseen touhuun lähtisi. Varsinkin jos olisi jo päiväkodissa/ koulussa ja asuinaluetta pitäisi vaihtaa....

vastoin kun monet väitän että asumalla pitkään samassa omistusasunnossa säästää eniten. Pelkästään varainsiirtoverot rokottavat kahden vuoden välein asuntoa vaihtavia todella paljon. Lisäksi muutot, huonekaluhankinnat, pikkurempat vievät yllättävän paljon rahaa. Samoin välityspalkkiot jonka useimmat maksavat asunnon hinnassa ajattelematta ollenkaan, että se ei ole asunnon "arvoa" vaan pelkästään kulu.

Me olemme taviksia 6000 € brutollamme, kaksi lasta ja 300 t€ asunto pk-seudulla. Ensiasunto ostettiin hyvään aikaan, arvo nousi asumisaikanamme 110t€-->180t€. Tosin kuluihan siinä 10 vuotta... joten rahan arvo oli ihan toinen muutoinkin. Lainaa lyhennettiin 10t€ vuodessa (vastike oli aluksi 100 € lopuksi 200€), joten 300t€ arvoisen asunnon hankintaan oli omaa pääomaa tuo 180t€ kasassa.

Nyt lyhennämme lainaa itseasiassa paljon hitaammin kun lapset on koululaisia on menotkin ihan eri luokkaa kuin alle kouluikäisistä. Pienten lasten vaatteet sai kirpparilta, harrastevälineet samoin, harrastuksia ei päiväkodin lisäksi ollut :) Koululaisten menot ihan eri luokkaa, haluamme että lapset saavat harrastaa ja pukeutua suht ajanmukaisesti eikä aina serkuilta perittyihin poikien vaatteisiin (lapset ovat tyttöjä siis). Vastikekin on noussut 300 € ja lisäksi sähköön menee 200 € kuukaudessa. Muita asumismenoja ei ole, no kotivakuutus on 200 € vuodessa (osakeyhtiössä asumme joten vain irtain vakuutetaan).

Reissaamme kotimaassa pari kertaa vuoteen. Ulkomailla ehkä joka toinen vuosi. Eikä mitään kaukokohteita. Autot ei ole uusia vaikka tilavia ovatkin. Sisustus on Ikeaa tai ikivanhaa. Velaksi emme osta asunnon lisäksi mitään.

Me olemme isotuloisia melkein nelikymppisiä.

Muutama "säästäjä" ainakin on vedellyt luikuria tässäkin ketjussa "säästämisineen". Kannattaisi ensin tarkistaa miká on mahdollista ja missä mittakaavassa ennen kuin tulee pröystäilemään olemattomilla jutuillaan. Toinen uskomaton tarina on se, että ollaan muutama vuosi asuttu lainarahalla ostetussa kämpässä ja hups se on sitten nostanut arvoaan hurjia määriä ja voittoa tulee:) Todellisuus on se että kun tietyn aikaa on ekaa kotiaan maksanut niin pankki myöntyy paljon helpommin seuraavaan, isompaan lainaan vaikkei ensimmäisestä huushollista jäisi voittoa, tai sitä ei olisi edes saatu myytyä:) 

meidän tuttavapariskunta rakensi itselleen hienon talon isolla rahalla. Laittoivat taloon nelisensataa tuhatta euroa rakennusaikana. Talon arvo oli kuulemma vähintään 700 000 euroa. No, ero tuli ja taloa alettiin myymään, saivat siitä hikisesti 270 000 euroa vaikka heillä ei ollut edes kiire myydä mutta kun alueella on omat standardit talojen hinnoille. Toinen ystäväpariskunta osti kauhean läävän 300 000 eurolla, kuulemma pikkuisen pintaremonttia ja talo on kuin uusi. Puolessa vuodessa selvisi että talo on purkukunnossa. 

Suomalaiset ovat niin typeriä talonostajia että vertaista saa etsiä. Jollakin käy munkki kun idiootit maksavat satoja tuhansia homeesta (no kun talot nyt vaan on niin kalliita) Jollekin jää paskanakki käteen. Suomen taloustilanne on oikeasti ihan punaisella ja ihmiset ostelevat edelleen taloja kun niiden arvo nousee. Se on hauska juttu se kun Suomesta ei löydy maksuvoimaa kaikille näille satojen tuhansien taloille:DD 

Tuossa 400 000 lainassa josta maksetaan korkoja on varmasti suurin riski se että kun korot lähtee nousuun ei rahat riitäkään ehkä enää lainan hoitoon nykyisellään tai pankki alkaakin odottaa lyhennyksiäkin tms.

Siinä vaiheessa monella on edessä sama, huomataan että lainaa on liikaa ja ökyasunto pitää myydä. Kalliit talot ei mene kaupaksi ja joutuu ottamaan takkiinsa.

Toisaalta eurokriisi näyttää vain jatkuvan ja jatkuva joten tuskin noi korot tuosta nousee vielä vuosiin.

Jostain sitä rahaa vain sai kerättyä... mekin olimme tavis duunariperhe silloin 20-30v:nä, nettotulot yhteensä 10000 mk ja siitä puolet meni asumiseen (lainan korko 13-16,5%). Kotina oli 98m2 rivari hyvältä alueelta 5 hengelle. Kotona ei tosin ollut varaa olla lasten kanssa kuin äitiysloman ajan, laina ajoi töihin heti kun päivärahat loppui.

Autona oli yli 10 vuotta vanha ritsa miehellä (pakollinen työssä), vaatteet kierrätettiin tarkkaan kavereiden kesken. MUTTA  - me kiersimme joka kesä eurooppaa kuukauden verran, majoituimme b&b mummojen luona, hosteleissa ja leirintäalueiden mökeissä (ihan eri tasoa kuin Suomessa) tai vuokrataloissa. Tuohon meni rahaa yli 20000€ ja näin jälkikäteen en todellakaan ymmärrä mistä sen revin kasaan joka vuosi?? No, ei meillä herkuteltu valmisruuilla eikä mässyillä, ruokaa oli 1 annos per nuppi ja lauantainameja sai 5 markalla. Ei mitään ekstraa muuten kuin jouluna, vappua tai synttäreillä. Tuolla lomalla sitten nautittiin vähän enemmän...

Ei ollut perintöjä, ei sijoituksia eikä osakkeita. Isovanhemmat osti joskus lapsille joitain vaatteita mutta hekin olivat pienituloisia joten tuon varaan ei laskettu.

Nyt ollaan keskituloisia, edelleen iso velka ja aina tuntuu että rahat on loppu. Tosin kaikki liikenevä laitetaan yhä matkustamiseen...

No mun havainto on, että monella on lainaa lainan päälle. Vaihdellaan asuntoa, sisustusta, autoa jne ja aina otetaan lainaa vähän enemmän kuin olisi tarpeen. Tällä ylijäämällä sitten elellään hetki, matkustellaan, lomaillaan. Tai ostetaan lisää tavaraa. Rahaa saadaan, kun myydään arvokkainta tavaraa (autoja, moottorikelkkoja, mopoja tms)  välillä pois. Pian mökkiin ilmestyy jotain "uutta". Työn kautta voidaan saada lisää myytävää, laillisuuden rajoja hipoen.

Luottokortteja saattaa olla useita, ne ovat aina tapissa. Jopa ruokaa ja bensaa ostetaan luotolla.

Aina silloin tällöin elämä käy sietämättömäksi ja rahat ovat lopussa. Olisi aika laskeutua viettämään tavallista arkista kituelämää. Silloin myydään koko omaisuus ja aloitetaan "puhtaalta pöydältä", uuden lainan turvin.

Meillä on varmasti monen mielestä juuri tuo kuvailemasi tilanne. Kaksi pientä lasta ja vasta rakennettu omakotitalo, autoja kylläkin vain yksi. Matkustellaan vähintään kerran vuodessa. Ikää minulla 23, miehellä 25. Molemmat perus duunareita, tienestit yhteensä alle 5000e /kk.

Omakotitalo on itse rakennettu, jossa saavutimme suuret säästöt. Auto on vanhemmilta saatu. Vanhemmat myös perus duunareita, mutta heillä ei enään lainaa, haluavat auttaa nyt lapsiaan. Vanhemmat maksavat suuren osa matkoista esim. joululahjaksi tai häälahjaksi koko perheelle matka. 

Itse teemme ystäviemme kanssa vaihtokauppoja, käytämme toistemme mökkejä ja loma-asuntoja vuorotellen. Jolloin muut voivat saada sen kuvan että matkustelemme paljon. 

Samaa olen ihmetellyt kuin Ap. Asun pk-seudulla,mieheni tienaa brutto 3000 ja itse olen työttömänä, jäin juuri äityislomalle eli nettotulot meillä n 3500. Oman alan työssä (sosiaaliala) tienaisin noin 300 enemmän nettona kuin nyt ä-lomalla ja tietenkin sitten tulee päälle lapsen hoitomaksut joten enemmän on rahaa käytössä nyt kuin vuoden päästä.

Asumme VVon kaksiossa, rahaa suurempaan asuntoon ei ole, eikä näistä tuloista voi oikein säästääkään joten omasta asunnosta on turha haaveilla.Autoa ei ole, ei ole varaa ostaa ja pitää. Näin tämä elämä tulee jatkumaan meillä varmaan eläkeikään, ei meidän kummankaan alalla palkat tule nousemaan joten käsirahaa oman asunnon ostamiseen ei meillä tule olemaan.Minulla on paljon ystäviä jotka asuvat omakotitaloissa ja heillä on kaksi autoa perheessä ja ovat ihan perusduunareita, tienaavat netto suunnilleen 4000 yhteensä kk. Mutta he ovat asuneet omistusasunnoissa nuoresta lähtien, toisin kuin minä ja mieheni. Joten kyllä se asuntojen omistaminen taitaa olla se "tie vaurauteen" Suomessa.

Itse olen yksinhuoltajaperheestä, äitinikin asui vuokralla 55 vuotiaaksi asti joten ei ole ollut mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa nuorempana, mieheni on myös köyhästä perheestä, ei meillä kummallakaan ole ollut ketään takaamassa lainaa asunnon ostamiseksi opiskeluaikoina. Ystäväni ovat varakkaammista perheistä ja vanhmepansa ovat avustaneet ensiasunnon ostamisessa.Näin se Suomessa menee :)

Tunnustan miettineeni samaa kuin ap.

Meillä on velaton iso talo. Ei maksanut paljoakaan kun tehtiin melkein kaikki itse. Tarkoitus oli ottaa tarpeen mukaan lainaa mutta vanhat säästöt riittivät siis molemmat oltiin jo nuoresta asti laitettu aina hieman säästöön. Ja kun niitä säästöjä oli vanhempien kanssa välillä laitettu hyvin tuottaviin obligaatioihin ym. ja lisäksi vanhemmat oli lahjoittaneet kummallekkin hieman rahaa niin rahamme riittivät ensimmäiseen taloon ilman lainaa.

Edelleen elämme säästeliäästi ja rahaa on jäänyt melkein joka kuukausi säästöön vaikka olenkin ollut jo 6 vuotta lasten kanssa kotona. Sijoitamme metsään, osakkeisiin, rahaastoihin jne. Eli raha tuottaa lisää rahaa. 

Ostamme sen mitä tarvimme mutta kumpikaan meistä ei ole materailisti joka nauttisi turhan päviäisestä ostamisesta.  Siksi meillä jää rahaa säästöön vaikka tulot eivät ole suuret.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 10:01"]

Me olemme isotuloisia melkein nelikymppisiä.

Muutama "säästäjä" ainakin on vedellyt luikuria tässäkin ketjussa "säästämisineen". Kannattaisi ensin tarkistaa miká on mahdollista ja missä mittakaavassa ennen kuin tulee pröystäilemään olemattomilla jutuillaan. Toinen uskomaton tarina on se, että ollaan muutama vuosi asuttu lainarahalla ostetussa kämpässä ja hups se on sitten nostanut arvoaan hurjia määriä ja voittoa tulee:) Todellisuus on se että kun tietyn aikaa on ekaa kotiaan maksanut niin pankki myöntyy paljon helpommin seuraavaan, isompaan lainaan vaikkei ensimmäisestä huushollista jäisi voittoa, tai sitä ei olisi edes saatu myytyä:) 

meidän tuttavapariskunta rakensi itselleen hienon talon isolla rahalla. Laittoivat taloon nelisensataa tuhatta euroa rakennusaikana. Talon arvo oli kuulemma vähintään 700 000 euroa. No, ero tuli ja taloa alettiin myymään, saivat siitä hikisesti 270 000 euroa vaikka heillä ei ollut edes kiire myydä mutta kun alueella on omat standardit talojen hinnoille. Toinen ystäväpariskunta osti kauhean läävän 300 000 eurolla, kuulemma pikkuisen pintaremonttia ja talo on kuin uusi. Puolessa vuodessa selvisi että talo on purkukunnossa. 

Suomalaiset ovat niin typeriä talonostajia että vertaista saa etsiä. Jollakin käy munkki kun idiootit maksavat satoja tuhansia homeesta (no kun talot nyt vaan on niin kalliita) Jollekin jää paskanakki käteen. Suomen taloustilanne on oikeasti ihan punaisella ja ihmiset ostelevat edelleen taloja kun niiden arvo nousee. Se on hauska juttu se kun Suomesta ei löydy maksuvoimaa kaikille näille satojen tuhansien taloille:DD 

[/quote]

Jos et ole itse ostanut ja myynyt useampia asuntoja niin et kyllä voi ottaa tähän kantaa. Kannattaa ostaa alueilta jotka on vasta rakennusvaiheessa jos aikoo saada asunnolleen voittoa. Meillä asunnot (kerrostalo) odtettiin Aurinkolahdesta, Arabianeannasta ja Viikistä aikoinaan. Kyllä siellä vaan hinnat parissa vuodessa nousi niin että voittoa tuli ihan mukavasti. Tämänhän voi ihan jokainen tarkistaa asuntojen hintatiedoisra. Ensiasunnon ostajagan on vapautettu varainsiirtiverosta. Kun ensimmäinen asunto ostetaan niin että toinen omistaa yli 50% niin pariskunta voi toisenkin asunnon vielä ostaa ilman varainsiirtoveroa. Kolmannesta joutuu jo ihan mukavasti veroa pulittamaan....Myydä voi itse, mutta helpompaa ottaa välittäjä. Samaa välittäjää kun käyttää niin ei silloin välityspalkkiot ole normiluokkaa. Muutamia tonneja niihin kyllä uppoaa.

Sulla on ainakin typeriä tuttavia :)

Tapasimme mieheni kanssa kolmekymppisinä 8 vuotta sitten, kumpikin oltiin sinkkuja, ei aiempia avioliittoja tai lapsia. Muutin aluksi vuokrakämpästäni mieheni omistuskaksioon, jossa asuimme pari vuotta. Sitten päätimme ostaa yhdessä ekan yhteisen asuntomme (kerrostalokolmio, mun ensiasunto), jonka hinta oli noin 180 000 e, lainaa varten säästöjä oli noin 15  000 euroa.

Siitä neljän vuoden päästä myytiin ko. asunto yli 200 000 eurolla ja muutettiin paritaloon, joka maksoi hieman yli 300 000 euroa. Ja nyt neljän vuoden jälkeen ollaan muuttamassa 400 000 euron omakotitaloon. Ja edellisestä asunnosta olisi tarkoitus taas tehdä vähintään se parikymmentä tonnia voittoa.

Tulot meillä yhteensä noin 8000 euroa kuussa eli ei mitään kovin tähtitieteellistä. Käytetään vissiin vain rahamme viisaasti...?

Tänne on kirjoitellut aika moni, jolla perheen yhteenlasketut tulot bruttona 6000-8000 €/kuussa. Onko tämä siis normitulotaso perusduuneista pääkaupunkiseudulla vai mikä? Täällä ei kyllä hoitaja, sihteeri tai kokki tuollaisia tienaa, vaan ennemminkin 2500 € on jo älyttömän hyvin, monet tienaa alle 2000 €. Missä noista perusduuneista saa 3000 € kuussa?

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 07:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 23:09"]

Tämä on aika yleinen tyyli nykyään ja tietää vararikkoja tulevaisuudessa. Talon arvo ei säily vanhetessaan ja sitä pitää hoitaa ja remontoida. Mikäli ette 30 vuoteen tee mitään, arvo laskee nopeammin kuin lehmän häntä. Eikä ihmiset välttämättä halua ostaa isoja vanhoja taloja hinnalla, millä saa uusiakin. Pankit voivat muuttaa ehtoja ja alkaa vaatia lyhennyksiä. Remonttilainaa ette saa, jos ette lyhennä yhtään. Mutta turhaan tässä puhun, tuskinpa uskotte ennen kuin tämä tilanne on kohdalla. Talon arvo ei ole pysyvä käsite, vaan siihen voi vaikuttaa myös ulkopuoliset tekijät, kuten paikkakunnan työllisyys. 

Höpö höpö. Arvo voi laskea, siis realiarvo ja laskeekin, mutta nimellishinta nousee. Jos ostaa nyt uuden talon, eikä tee talolle mitään remontteja, niin siitä saa silti myydessä 30 vuoden päästä enemmän mitä se maksoi ostaessa, ehkä noin 2 kertaa enemmän. Uudet maksaakin sitten jo kolme kertaa enemmän, paitsi että sijaitsevat paljon syrjemmässä kuin 30 vuotta aikaisemmin rakennetut.

Siinäpä sitten ihmettelette miten toiset voi elää paljon leveämmin. Ehkä ne osaa raha-asiat vähän paremmin.

No te ette muista 90-luvun lamaa ja kahden asunnon loukkuja..se on teille vain jotain outoa historiaa, mutta minä olin aikuinen jo silloin. 

Enpä usko, että meillä osataan raha-asioita kovinkaan huonosti, mutta ei vain ole haluttu velkaantua. Minun ikäisilläni on otettu aikoinaan kalliin koron aikaan lyhyet lainat ja suurimmalla osalla on asunnot maksettu. On aika vaarallista laskea, että siitä saa myydessä jotain - entä jos ei löydy ostajaa? Nykyäänkin huonokuntoiset talot menevät huonosti kaupaksi, elleivät sijaitse todella hyvällä paikalla, uskon, että tulevaisuudessa vielä huonommin. 

Kyllä muistan, olin 90-luvun alussa nuori aikuinen ja yritin juuri työelämään. Ei ollu töitä, joten lähdin jatkamaan  opiskelua.

Kahden asunnon loukku onkin yksi asian avainsanoja. Nykyisin pankit ei ala rahoittamaan epärealistisia asuntokauppoja, ellei vakuudet ole todella hyvät.

Tämä on jopa vähän koomista kun monelle jäi kammoja 90-luvun alusta, ehkä omat vanhemat olivat tuolloin kahden asunnon loukussa ja totaalisessa lirissä. Nyt sitten tuota muistellessa ei uskalleta itse ostaa ensimmäistäkään asuntoa kun pelätään hintojen romahtavan.

Kovin moni asia on toisin ja asuntovelallisen asiat paljon paremmalla tolalla kuin 90-luvun alussa. Nythän se nähtiin kun muulalla maailmassa viime vuosien lama on tiputtanut asuntojen hintoja ja pistänuyt pankkeja polvilleen, niin Suomessa ei ole tapahtunut juuri mitään kovin vakavaa. 90-lamasta todellakin opittiin jotain.

Ruotsalaiset ovat meitä edellä talousasioissa ja tavallinen kansa fiksumpaa finanssiasioissa. Ruotsissa on jo pitkään ollu ihan tavallista että otetaan lainaa jota ei ole edes tarkoitus lyhetää. Saa tuloihinsa näyhden mukavan elämän, tilit tasataan perinnönjaossa tai velat kuitataan eläkeiässä kun omat vanhemmat kuolee ja jätää perinnön tms.

Tota olen miettinyt että miksei Suomessa voisi olla vastaavaa järjestelmää eli lainan lyhentäminen mahd. nopeasti ei ole pääasia vaan voisi maksaa lähes pelkästään korkoja.

Nytkin on mahdollisuus sopia pankin kanssa että esim. pari vuotta makselee vain korkoja mutta voikohan tuollaista tehdä edes pidemmän ajan? Täällä jotkut ilmoittelevat makselevansa vain korkoja vuosikausia mutta hyväksyykö pankit Suomessa todellakin tuon?

En ole mikään talousguru ja siksi kysynkin suoraan että mikä on se syy miksi tuollaista Ruotsin mallia ei hyväksytä Suomessa. Eikö asuntojen arvo kuitenin aina nouse, tai no ei kai se ihan 100% varmaa ole joka asunnon kohdalla mutta pitkällä aikavälillä katsottaessa aina nousee. Eikö pankit ole valmis antamaan lainoja joissa pääomaa ei lyhennetä juuri sen takia että pekäävät asunnon arvon laskua ja sitä että eivät saa edes omiaan takaisin?

Minulle on kaikkein tärkeintä se paljon jää rahaa elämiseen ja jos sitä ei jää tarpeeksi sen takia että lainanlyhennykset tekee tiukkaa jopa sillä 30 vuoden maksuajalla niin tuollainen systeemi olisi loistava että saisi lähinnä maksella korkoja ja maksaa sen verran pääomaa pois kun pystyy. Asunnon arvo olisi kuitenkin noussut paljon esim. 20 vuodessa ja tällöin siitä jäisi jo jotain voittoa vaikka lapsille.

Ja huom! se paljon jokaisen mielestä tarvitsee jäädä elämiseen lainanlyhennyksen ja muiden asumiskustannusten jälkeen on tietenkin makuasia ja joillekin pitää jäädä edemmän kuin joillekin toisille jotta voi mielestään viettää tarpeeksi hyvää elämää ilman kituuttamisen tunnetta. Esim. minusta perheelle jossa on 2 aik-2-lasta pitäisi jäädä kaikkien asumiskustannusten jälkeen 4000€ muihin laskuihin ja muihin elinkuluihin ja jos asumiskulut ovat n. 1500€ mitä ne pääkaupunkiseudulla nykyään tuppaavat olemaan niin nettotulot pitäisi olla 5500.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 01:10"]

No mä taas haluaisin tietää keitä on ne jotka pystyvät ostamaan n. 300 000€ asuntoja tai yli täällä Helsingissä tai missä nyt tahansa mutta täällähän et oikein kummosta saa alle tuon summan. Te jotka olette ostaneet yli 250 000€ asunnon voitteko vastata omalta osaltanne:

-minkä ikäisinä ostitte asunnon

- mikä oli taloudellinen historianne ennen asunnon ostoa eli  lähinnä paljon teillä oli pesämunaa ja paljoin jouduitte ottamaan lainaa kun ostitte tuon hintaisen asunnon?

-jos teillä oli pesämunaa niin mistä se oli tullut tai miten olitte pystyneet sen säästämään?

-mitkä ovat tiedän perheen yhteenlasketut bruttotulot ja mitkä ovat asumiskustannukset mukaanlukien kaikki mahd. kuten lainanlyhennys, vastike, sähkö, vesi jne.

-Voisiko esim. tavisperhe jonka bruttotulot 6000€ saada 300 000€ lainan jos pääomaa on 30 000?

[/quote]

Me ostimme ekan asunnon noin 27-vuotiaina, oltiin kummatkin valmistuttu ja ekoissa vakituisissa töissä. Asunto maksoin nykyrahassa ehkä 130000 euroa ja meillä oli muutama tonni säästössä. Saimme mun vanhemmilta vähän lisätakausta, asunto oli vakuutena 70 %, valtiontakaus 15 % eli saatiin ehkä 10 % takaus.

Maksoimme asuntoa muutaman vuoden, myimme ja ostimme rivarin. Myyntivoittoa (siis sitä josta vähennetty korkokulut ja remonttirahat) saatiin noin 50000 euroa. Seuraava asunto oli suurin piirtein saman hintainen, osa voitosta käytettiin remonttiin ja loput säästettiin. Lainasumma ei siis juuri muuttunut tässä välissä.

Kolmas asunto olikin sitten selkeästi kalliimpi ostohinnaltaan. Meillä oli kuitenkin tähän mennessä maksettu asuntolainaa melkein satatonnia ja voittoakin oli kaupasta muutama kymppitonni. Kolmas asunto maksoi reilut 300 000 euroa, lainaa jouduimme ottamaan edelleen reilut 170000. 

Sille joka kaipasi pysyvyyttä. Valitettavasti meillä ei sellaiseen ole ollut varaa. Eka lapsi syntyi tuohon ekaan rivariin, lapset 2 ja 3 uuteen kalleimpaan asuntoon. On siis jouduttu muuttamaan.

Ansiotaso on kohonnut aika lailla myös tässä vuosien aikana, olemme siis olleet kohta jo 15 vuotta asuntolainan maksajia. En muista summia tarkalleen, mutta olisinko ekan asunnon aikana tienannut noin 16000 mk/kk, nyt palkkaa tulee noin 5000 euroa/kk. Miehellä nousu ei ole ollut näin jyrkkää, hänellä tienestit tällä hetkellä ehkä 4600 euroa/kk.

Kaikissa vaiheissa olisimme varmasti saaneet enemmänkin lainaa pankista, mutta meillä on kyllä ollut taloudellisesti huomattavasti edullisempaa lyhentää jollain lailla järkevän kokoista lainaa kuin maksaa enemmän korkoja. Siksi on pakko ollut valita, että muuttaa vähitellen isompaan.

Kukakin arvottaa itse sen mihin rahansa laittaa. Kun ei osta kosmetiikkaa, hajuvesiä, kampaamon tuotteita, alkoholi, tupakkaa, itse käyn parturissa kerta vuodessa, mies toki useammin, mut yllättävän summan sitä vaan säästää ja käyttää sen sit niihin mitä itte arvostaa. Enkä kulje silti pyryharakkana...

Ja niinkun joku laitoikin jo, me&in vaatteet tulee loppupeleissä halvemmaksi kun h&m yms

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 01:10"]

No mä taas haluaisin tietää keitä on ne jotka pystyvät ostamaan n. 300 000€ asuntoja tai yli täällä Helsingissä tai missä nyt tahansa mutta täällähän et oikein kummosta saa alle tuon summan. Te jotka olette ostaneet yli 250 000€ asunnon voitteko vastata omalta osaltanne:

-minkä ikäisinä ostitte asunnon

- mikä oli taloudellinen historianne ennen asunnon ostoa eli  lähinnä paljon teillä oli pesämunaa ja paljoin jouduitte ottamaan lainaa kun ostitte tuon hintaisen asunnon?

-jos teillä oli pesämunaa niin mistä se oli tullut tai miten olitte pystyneet sen säästämään?

-mitkä ovat tiedän perheen yhteenlasketut bruttotulot ja mitkä ovat asumiskustannukset mukaanlukien kaikki mahd. kuten lainanlyhennys, vastike, sähkö, vesi jne.

-Voisiko esim. tavisperhe jonka bruttotulot 6000€ saada 300 000€ lainan jos pääomaa on 30 000?

[/quote]

Me ostimme ekan asunnon noin 27-vuotiaina, oltiin kummatkin valmistuttu ja ekoissa vakituisissa töissä. Asunto maksoin nykyrahassa ehkä 130000 euroa ja meillä oli muutama tonni säästössä. Saimme mun vanhemmilta vähän lisätakausta, asunto oli vakuutena 70 %, valtiontakaus 15 % eli saatiin ehkä 10 % takaus.

Maksoimme asuntoa muutaman vuoden, myimme ja ostimme rivarin. Myyntivoittoa (siis sitä josta vähennetty korkokulut ja remonttirahat) saatiin noin 50000 euroa. Seuraava asunto oli suurin piirtein saman hintainen, osa voitosta käytettiin remonttiin ja loput säästettiin. Lainasumma ei siis juuri muuttunut tässä välissä.

Kolmas asunto olikin sitten selkeästi kalliimpi ostohinnaltaan. Meillä oli kuitenkin tähän mennessä maksettu asuntolainaa melkein satatonnia ja voittoakin oli kaupasta muutama kymppitonni. Kolmas asunto maksoi reilut 300 000 euroa, lainaa jouduimme ottamaan edelleen reilut 170000. 

Sille joka kaipasi pysyvyyttä. Valitettavasti meillä ei sellaiseen ole ollut varaa. Eka lapsi syntyi tuohon ekaan rivariin, lapset 2 ja 3 uuteen kalleimpaan asuntoon. On siis jouduttu muuttamaan.

Ansiotaso on kohonnut aika lailla myös tässä vuosien aikana, olemme siis olleet kohta jo 15 vuotta asuntolainan maksajia. En muista summia tarkalleen, mutta olisinko ekan asunnon aikana tienannut noin 16000 mk/kk, nyt palkkaa tulee noin 5000 euroa/kk. Miehellä nousu ei ole ollut näin jyrkkää, hänellä tienestit tällä hetkellä ehkä 4600 euroa/kk.

Kaikissa vaiheissa olisimme varmasti saaneet enemmänkin lainaa pankista, mutta meillä on kyllä ollut taloudellisesti huomattavasti edullisempaa lyhentää jollain lailla järkevän kokoista lainaa kuin maksaa enemmän korkoja. Siksi on pakko ollut valita, että muuttaa vähitellen isompaan.

[/quote]

Meillä ihan samoin. Pankki olisi kyllä myöntänyt lainaa niin paljon että olisi voitu heti ostaa iso asunto mutta kyllähän se pieni laina nopeammin lyhenee kyn korkoon ei mene niin paljon. Sillä tavalla saa kathutettua hyvän pesämunan ja myyntivoitot siihen päälle.

Ihmettelen nykypäivänä nuoria jotka ostaa paukauteavat heti ensiasunnonsi 400 000€:n kämpän. Lainaa on hurja määrä ja kirkoihin menee paljon (ei tällä kirkitasolla mutta tämähän ei loputtomiin jatku)

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 01:10"]

No mä taas haluaisin tietää keitä on ne jotka pystyvät ostamaan n. 300 000€ asuntoja tai yli täällä Helsingissä tai missä nyt tahansa mutta täällähän et oikein kummosta saa alle tuon summan. Te jotka olette ostaneet yli 250 000€ asunnon voitteko vastata omalta osaltanne:

-minkä ikäisinä ostitte asunnon

- mikä oli taloudellinen historianne ennen asunnon ostoa eli  lähinnä paljon teillä oli pesämunaa ja paljoin jouduitte ottamaan lainaa kun ostitte tuon hintaisen asunnon?

-jos teillä oli pesämunaa niin mistä se oli tullut tai miten olitte pystyneet sen säästämään?

-mitkä ovat tiedän perheen yhteenlasketut bruttotulot ja mitkä ovat asumiskustannukset mukaanlukien kaikki mahd. kuten lainanlyhennys, vastike, sähkö, vesi jne.

-Voisiko esim. tavisperhe jonka bruttotulot 6000€ saada 300 000€ lainan jos pääomaa on 30 000?

[/quote]

Me ostimme ekan asunnon noin 27-vuotiaina, oltiin kummatkin valmistuttu ja ekoissa vakituisissa töissä. Asunto maksoin nykyrahassa ehkä 130000 euroa ja meillä oli muutama tonni säästössä. Saimme mun vanhemmilta vähän lisätakausta, asunto oli vakuutena 70 %, valtiontakaus 15 % eli saatiin ehkä 10 % takaus.

Maksoimme asuntoa muutaman vuoden, myimme ja ostimme rivarin. Myyntivoittoa (siis sitä josta vähennetty korkokulut ja remonttirahat) saatiin noin 50000 euroa. Seuraava asunto oli suurin piirtein saman hintainen, osa voitosta käytettiin remonttiin ja loput säästettiin. Lainasumma ei siis juuri muuttunut tässä välissä.

Kolmas asunto olikin sitten selkeästi kalliimpi ostohinnaltaan. Meillä oli kuitenkin tähän mennessä maksettu asuntolainaa melkein satatonnia ja voittoakin oli kaupasta muutama kymppitonni. Kolmas asunto maksoi reilut 300 000 euroa, lainaa jouduimme ottamaan edelleen reilut 170000. 

Sille joka kaipasi pysyvyyttä. Valitettavasti meillä ei sellaiseen ole ollut varaa. Eka lapsi syntyi tuohon ekaan rivariin, lapset 2 ja 3 uuteen kalleimpaan asuntoon. On siis jouduttu muuttamaan.

Ansiotaso on kohonnut aika lailla myös tässä vuosien aikana, olemme siis olleet kohta jo 15 vuotta asuntolainan maksajia. En muista summia tarkalleen, mutta olisinko ekan asunnon aikana tienannut noin 16000 mk/kk, nyt palkkaa tulee noin 5000 euroa/kk. Miehellä nousu ei ole ollut näin jyrkkää, hänellä tienestit tällä hetkellä ehkä 4600 euroa/kk.

Kaikissa vaiheissa olisimme varmasti saaneet enemmänkin lainaa pankista, mutta meillä on kyllä ollut taloudellisesti huomattavasti edullisempaa lyhentää jollain lailla järkevän kokoista lainaa kuin maksaa enemmän korkoja. Siksi on pakko ollut valita, että muuttaa vähitellen isompaan.

[/quote]

Kerrotko vielä mikä on koulutuksenne ja missä töissä olette? Tässä oli käsittääkseni kyse nimenomaan tavallisista pieni- ja keskituloisista duunareista. Mä en voi käsittää noita palkkoja, siis 5000 € bruttona ja jostain perushommasta? Uskokaa tai älkää, mutta täällä missä minä asun, pk-yrityksen, hyvin menestyvän, tj saa n. 4000-5000 € bruttona, tavallisen työtätekevän on tuollaisesta turha uneksiakaan. Mistä ihmeen töistä te noita palkkoja vetelette ja missä päin Suomea? Ei täällä ihmeteltykään miten hyvätuloisilla on varaa, vaan niillä pienituloisilla...

Oletko koskaan kuullut sijoittamisesta?

Miehellä oli pientä pesämunaa, kun appiukko sijoitti lastensa lapsilisät. Samalla mies oppi sijoittamaan ja osingot ovat se, mikä mahdollistaa hiukan "leveämmän" elämän: iso talo, 2 uudehkoa autoa ja ulkomaanmatka tai pari vuodessa. Ei kuitenkaan mitään luksusta.

Lapsia emme aivan teineinä tehneet (olin 24, kun esikoinen syntyi), joten varallisuuden keräämiseen jäi hiukan aikaa. Tavallisia duunareita olemme, kaikki mahdolliset hoitovapaat ym on toki vietetty. Molemmat ollaan vuorotellen oltu kotona lasten kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen! Myös opiskelu- ja hoitovapaavuosina elintaso säilynyt samanlaisena.

Niin vanhempien perintö maasta voidaan lohkaista tontti metsästä kaadetaan puut rakennustarpeisiin. Metsä antaa myös ilmaista puuta lämmitykseen. Isosta tontista saadaan kasvimaata omaan viljelyynn. Mummut ja papat hoitaa tarvittaessa lapsia jantavat lisärahoitusta. Äiti hoitaa muutoin katrasta kotona ja mies painaa urakkaa niskalimassa. Miksi te ihmettelette? Jonkun ihmisen persekarvoista ne rahat nykästään. Huom! Lapsia vähintään neljä ei ne muuten itseään elätä. Lapset tuovat tullessaan tukun tuhisevaa.