Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen pitkään ihmetellyt miten tavisperheillä on varaa
24.03.2013 |
elää älyttömän leveästi, siis tuloihin nähden. Selventäkääs joku mulle. Tiedän yhden sun toisenkin perheen jossa ammatit on ihan perusjuttuja, hoitajaa, kampaajaa, sähkömiestä ym. perusammatteja, jopa niin että äiti on ollut lasten kanssa vuosia kotona ja silti on iso 4 makkarin suhteellisen uusi talo, sisustusta vaihdellaan fiiliksen mukaan, iso tila-auto jne. En vaan ymmärrä. Ottavatko ihmiset tuloihinsa nähden ihan älyttömiä lainoja? Miten he saavat niitä pankilta, kun sielläkin on omat laskurinsa joiden mukaan maksukyky mitataan?
Selvennykseksi voi kertoa että asumme Keski-Suomessa, paikkakunnallamme n. 5 v. vanha isohkon talon pyynti on 250 000 kieppeillä. Meillä itsellämme on alle 150 000 € talo, minä hoitovapaalla/opinnot kesken mutta miehellä on jopa hyvät tulot, silti emme pysty samaan elintasoon kuin ympärillämme näemme, sillä tarkoitus on että laina lyheneekin eikä maksella pelkkiä korkoja. Ihan normaalia elämää silti elämme ja kaksi autoakin löytyy pakosta mutta mihinkään kalliisiin remontteihin tai huonekalujen uusimiseen ei olisi varaa.
En siis tässä tarkoita perheitä joissa molemmilla on tosi hyvät tulot, vaan perussakkia, joissa yht. bruttotulot n. 5000 € luokkaa, tai vielä vähemmän jos toinen on kotona.
Kommentit (140)
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:17"]
Tänne on kirjoitellut aika moni, jolla perheen yhteenlasketut tulot bruttona 6000-8000 €/kuussa. Onko tämä siis normitulotaso perusduuneista pääkaupunkiseudulla vai mikä? Täällä ei kyllä hoitaja, sihteeri tai kokki tuollaisia tienaa, vaan ennemminkin 2500 € on jo älyttömän hyvin, monet tienaa alle 2000 €. Missä noista perusduuneista saa 3000 € kuussa?
[/quote]
PK seudulla assistentin (sihteereitä ei juurikaan enää ole) palkka on yli 3000€, itsellä 3400€. Kokin palkka 10 vuoden kokemuksella on nippanappa 2000€ jos ei ole Mich' ravintolassa. Mutta sähkärit ja putkarit tienaa varmasti jo 3500€ ja ylikin.
[/quote]
Onpa hyvä palkat! Mieheni on DI ja tienaa nettona n. 2000, itse sos.alalla ja tienaan nettona n. 1800 euroa. Helsingissä asutaan.
[/quote]
kyllä on surkeeseen palkkaan DI:n papereilla tyytynyt....No, nämä on justiinsa niitä eroja miksi toiset pärjää paremmin ja toiset vähän huonommin....
[/quote]
netto ja brutto kannattaisi opetella erottamaan toisistaan....Meinaan assistentin palkka yli 3000 oli varmaan brutto, ja se netto on se 2000
[/quote]
Kyllä - aina puhutaan bruttopalkoista tällaisissa yhteyksissä koska netot vaihtelee verotuksen takia. 3400€ brutosta käteen jää 2300€.
[/quote]
Jos netto on 2000€ niin ei se bruttona ole kuin jotain 3000 luokkaa. Huono tulotaso se on DI:n papereilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 10:47"]
Tunnustan miettineeni samaa kuin ap.
Meillä on velaton iso talo. Ei maksanut paljoakaan kun tehtiin melkein kaikki itse. Tarkoitus oli ottaa tarpeen mukaan lainaa mutta vanhat säästöt riittivät siis molemmat oltiin jo nuoresta asti laitettu aina hieman säästöön. Ja kun niitä säästöjä oli vanhempien kanssa välillä laitettu hyvin tuottaviin obligaatioihin ym. ja lisäksi vanhemmat oli lahjoittaneet kummallekkin hieman rahaa niin rahamme riittivät ensimmäiseen taloon ilman lainaa.
Edelleen elämme säästeliäästi ja rahaa on jäänyt melkein joka kuukausi säästöön vaikka olenkin ollut jo 6 vuotta lasten kanssa kotona. Sijoitamme metsään, osakkeisiin, rahaastoihin jne. Eli raha tuottaa lisää rahaa.
Ostamme sen mitä tarvimme mutta kumpikaan meistä ei ole materailisti joka nauttisi turhan päviäisestä ostamisesta. Siksi meillä jää rahaa säästöön vaikka tulot eivät ole suuret.
[/quote]
Mä en vaan oikeasti nyt ihan niele näitä, jotka on rakentaneet talonsa käytännössä ilmaiseksi. Se nyt vaan on ihan täysin paskapuhetta. Vaikka saisi tontin ilmaiseksi ja omasta metsästäkaataisi puut ja rakentaisi pitkästä tavarasta, se maksaa silti ihan älyttömän paljon. Varsinkin kun kaikilla täällä tuntuu virlä olevan ISO talo, jonka olettaisin sitten tarkoittavan n. 200 neliötä vähintään.
Meillä on iso talo, pitkälti itse tehty, ja kyllä siihen on se n. 400 000 euroa mennyt. Tontin osuus oli 90 000 euroa.
en usko hetkeäkään, että saisimme talosta tällä hetkellä tuota summaa myydessä, mutta minkäs teet. Onneksi laina lyhenee tosi vauhdilla, ja talo on mieleinen.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 10:47"]
Tunnustan miettineeni samaa kuin ap.
Meillä on velaton iso talo. Ei maksanut paljoakaan kun tehtiin melkein kaikki itse. Tarkoitus oli ottaa tarpeen mukaan lainaa mutta vanhat säästöt riittivät siis molemmat oltiin jo nuoresta asti laitettu aina hieman säästöön. Ja kun niitä säästöjä oli vanhempien kanssa välillä laitettu hyvin tuottaviin obligaatioihin ym. ja lisäksi vanhemmat oli lahjoittaneet kummallekkin hieman rahaa niin rahamme riittivät ensimmäiseen taloon ilman lainaa.
Edelleen elämme säästeliäästi ja rahaa on jäänyt melkein joka kuukausi säästöön vaikka olenkin ollut jo 6 vuotta lasten kanssa kotona. Sijoitamme metsään, osakkeisiin, rahaastoihin jne. Eli raha tuottaa lisää rahaa.
Ostamme sen mitä tarvimme mutta kumpikaan meistä ei ole materailisti joka nauttisi turhan päviäisestä ostamisesta. Siksi meillä jää rahaa säästöön vaikka tulot eivät ole suuret.
[/quote]
Mä en vaan oikeasti nyt ihan niele näitä, jotka on rakentaneet talonsa käytännössä ilmaiseksi. Se nyt vaan on ihan täysin paskapuhetta. Vaikka saisi tontin ilmaiseksi ja omasta metsästäkaataisi puut ja rakentaisi pitkästä tavarasta, se maksaa silti ihan älyttömän paljon. Varsinkin kun kaikilla täällä tuntuu virlä olevan ISO talo, jonka olettaisin sitten tarkoittavan n. 200 neliötä vähintään.
Meillä on iso talo, pitkälti itse tehty, ja kyllä siihen on se n. 400 000 euroa mennyt. Tontin osuus oli 90 000 euroa.
en usko hetkeäkään, että saisimme talosta tällä hetkellä tuota summaa myydessä, mutta minkäs teet. Onneksi laina lyhenee tosi vauhdilla, ja talo on mieleinen.
[/quote]
Missäköhän päin Suomea sulla on se talo? Meillä on useampi kaveripariskunta jotka rakentaneet Helsinkiin 2 omakotitaloa ja kolmas asunto on jo sitten täysin velaton. Me ei olla niin näppäriä että pystyttäisiin rakentamaan muuten oltaisiin varmasti rakennettu itse. Vaatiihan se tosi paljon viitseliäisyyttä rakentaa useaan otteeseen mutta kyllä varmasti lämmittää mieltä kun lyhyessä ajassa asutkin ihan velattomasti.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 10:47"]
Tunnustan miettineeni samaa kuin ap.
Meillä on velaton iso talo. Ei maksanut paljoakaan kun tehtiin melkein kaikki itse. Tarkoitus oli ottaa tarpeen mukaan lainaa mutta vanhat säästöt riittivät siis molemmat oltiin jo nuoresta asti laitettu aina hieman säästöön. Ja kun niitä säästöjä oli vanhempien kanssa välillä laitettu hyvin tuottaviin obligaatioihin ym. ja lisäksi vanhemmat oli lahjoittaneet kummallekkin hieman rahaa niin rahamme riittivät ensimmäiseen taloon ilman lainaa.
Edelleen elämme säästeliäästi ja rahaa on jäänyt melkein joka kuukausi säästöön vaikka olenkin ollut jo 6 vuotta lasten kanssa kotona. Sijoitamme metsään, osakkeisiin, rahaastoihin jne. Eli raha tuottaa lisää rahaa.
Ostamme sen mitä tarvimme mutta kumpikaan meistä ei ole materailisti joka nauttisi turhan päviäisestä ostamisesta. Siksi meillä jää rahaa säästöön vaikka tulot eivät ole suuret.
[/quote]
Mä en vaan oikeasti nyt ihan niele näitä, jotka on rakentaneet talonsa käytännössä ilmaiseksi. Se nyt vaan on ihan täysin paskapuhetta. Vaikka saisi tontin ilmaiseksi ja omasta metsästäkaataisi puut ja rakentaisi pitkästä tavarasta, se maksaa silti ihan älyttömän paljon. Varsinkin kun kaikilla täällä tuntuu virlä olevan ISO talo, jonka olettaisin sitten tarkoittavan n. 200 neliötä vähintään.
Meillä on iso talo, pitkälti itse tehty, ja kyllä siihen on se n. 400 000 euroa mennyt. Tontin osuus oli 90 000 euroa.
en usko hetkeäkään, että saisimme talosta tällä hetkellä tuota summaa myydessä, mutta minkäs teet. Onneksi laina lyhenee tosi vauhdilla, ja talo on mieleinen.
[/quote]
Meillä oli keskikokoinen (160m2) talo minkä rakensimme 98. Siihen paloi rahaa pk kehyskunnassa tontteineen 200k€, 8 vuoden kuluttua talo myytiin 384k€:lla joten voittoa tuli kivasti. Uuden lähes 250m2 talon rakentaminen samaan kuntaan maksoikin sitten yli 500k€ nykyisillä hinnoilla... Ei kukaan tosiaan rakenna ilmaiseksi ellei saa materiaaleja lahjaksi tai varasta jostain...
Minäkin välillä ihmettelen, mutta kaipa se on se velaksi eläminen. Esim yhdessä tuttavaperheessä matkustellaan jatkuvasti, ostellaan koko ajan kaikkea ja uusi omakotitalokin on suunnitteilla. Totuus on se, että vaikka ovat saaneet nykyisen talonsa huomattavan halvalla vanhemmiltaan, kaikki luottokortit ovat tapissa ja kulutuskuotoja on otettu niin autoihin kuin remppaankin. Ilmeisesti kierrättävät lainoja ja juurikin välillä saatetaan myydä joku moottoripyörä tai rahanpuutteessa rakentamatta jäänyt mökkitontti pois, kunnes sitten taas otetaan lisää lainaa johonkin muuhun. Näyttämisen halu tuntuu olevan kova, vaikka mies on perusinssi ja nainen lastenhoitaja, eli tulot eivät ole mitkään kummoiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankissa yöskennellessä sen on nähnyt, eli suurimmalla osalla ihmisistä se mitä tulee myös menee ja luottokortit tapissa, aina. Ja sekin hyvin yleistä kuolinpesien tasaamisessa, jolloin viivan alle jää 0.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 14:21"]
Tosi monilla on nykyisin perintöjä (vanhempien ja isovanhempien kiinteistöt tai metsät) ja moni on saanut ennakkoperintöäkin. Lisäksi yhä useammilla alkaa olla pääomatuloja jo teini-ikäisenä kun vanhemmat ja isovanhemmat ovat säästäneet. Kun pääomatuloja putoilee joku 100 000 euroa vuodessa, sillä voi jo tehdä kaikenlaista.
[/quote]
No juurikin näin se menee. Pitää osata pitää rahasta huolta. Esimerkiksi tämän ketjun aloittaja ei selvästikään tajua sijoittamisesta yhtään mitään, sen voi aloittaa pienilläkin pääomilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:17"]
Meillä viisi lasta, minä (äiti) kotona jo 11 vuotta ja olen vielä noin vuoden. Mies opiskeli alussa, kun lapsia oli yksi ja kaksi, sen jälkeen kaupungintöissä hyvin peruspalkkaisena. Alussa asuimme vuokralla, noin viisi vuotta sitten ostimme oman osakkeen, jossa neljä makkaria (noin 150 tuhatta euroa). Asumme isossa kaupungissa, noin kuuden kilsan päässä keskustasta. Peruspalvelut tässä 500 metrin päässä. Viiden vuoden aikana olemme remontoineet keittiön ja toisen kylpyhuoneen. Olemme tehneet viidessä vuodessa kaksi ulkomaanmatkaa, toisella kertaa viikko, toisella kertaa kaksi viikkoa. Nyt kesällä lähdemme 2 viikoksi taas ulkomaille. Monet ihmettelevät meidän rahojen riittävyyttä, ovat sanoneet sen suoraan. Meillä on tila-auto (1). Lapset harrastavat, myös vanhemmat. Niihin menee kaikkiaan noin 800-1000 euroa vuodessa. Lisäksi teemme pieniä 1-3 yön lomia kotimaassa, yleensä hotelleissa, joskus kylpylöissä. Lainaan ja vastikkeeseen menee kuukaudessa 1400 euroa.
Meillä ei käydä baareissa (kuin ehkä kerran vuodessa). Meidän puhelinlaskut ovat koko perheeltä (5 puhelinta) noin 20 euroa kuukaudessa. Koska olen kotona, meiltä ei kukaan ole päiväkodissa/hoidossa. Teen ruoat pääsääntöisesti kaikki itse, leivon myös todella paljon. Emme käytä juurikaan alkoholia, emme polta tupakkaa. Aikuiset ostavat harvoin mitään itselleen, lapsiin kuluu aina rahaa :) Toki ostamme kaiken tarpeellisen, mutta olemme luopuneet turhan romun keräämisestä, olemme muutenkin kierrätyshenkisiä. Lapsilla on aina hyvät välineet urheilussa, vaatetuksen osalta yms. Emme käy ravintoissa syömässä, Hesessä tms. ehkä noin pari kertaa vuodessa. Lasten harrastuksiin sovimme puolin ja toisin kimppakyytejä. Laadin ruokalistan noin viikoksi etukäteen, helpottaa kaupassa käymistä ja säästää heräteostoksilta. Limsaa, karkkia, sipsejä meillä on vain juhlapäivinä (synttärit), karkkia toki kerran viikossa karkkipäivänä.
Mitä apua saamme? Pienituloisina asumistukea muutaman kympin, lastenhoidontuki, lapsilisät. Miehen palkka nettona noin 2000 euroa. Toiset isovanhemmat ostavat lapsille jouluna ja synttäreinä yleensä aina jotain leluja, isommille ehkä harrastusvälineitä, joita toivovat. Toiset isovanhemmat ostavat vain jotain tarpeellista, kuten pyöriä, suksia, luistimia (joita sitten kierrätetään aina seuraaville), pienemmille kunnon toppahaalareita, kenkiä jne. Rahaa emme saa heiltä, emme tarvitse, emme ole koskaan pyytäneetkään. Olemme kuitenkin kiitollisia heidän avustaan lasten hankintojen suhteen. Niitäkään emme pyydä, mutta varsinkin nämä toiset isovanhemmat haluavat ostaa vain jotain hyödyllistä, ja kun se sopii myös lapsille, niin asia on kaikin puolin ok.
Mutta näin suunnilleen mennään. Ja on menty jo pitkään. Mihin tahansa meillä ei ole varaa, mutta kaiken tarpeellisen olemme aina voineet ostaa. Matkarahat säästämme aina etukäteen, niitä ei tehdä lainalla. Pikavippejä emme ole ottaneet koskaan. Mistään emme tunne jäävämme paitsi, lapset eivät koskaan ole valittaneet mistään, vaikka välillä on pakko sanoa, että EI, sitä ei osteta, kun ei ensinnäkään tarvita, eikä meillä ole semmoisiin rahaa (esim. pleikka 3, kun kakkonen jo on). Asumme vähän ahtaasti, mutta pärjäämme ja uuden asuntolainen sijaan laitamme rahamme matkailuun.
Ei ne isot tulot, vaan ne pienet menot. Tiedän, että pärjäisimme myös ilman isovanhempien avustusta esim. harrastusvälineiden ja isompien vaatehankintojen suhteen, mutta silloin täytyisi enemmän ehtiä käydä kiertämässä kirpputoreja.
[/quote]
Onko sinulla ammattia tai työpaikkaa? Minne aiot MENNÄ vuoden kuluttua töihin?
[/quote]
On ammatti, tällä paikkakunnalla ei työpaikkaa. Vakipaikka jäi (piti irtisanoa) vanhalle asuinpaikalle, jonne pitkä pitkä matka. Ala semmoinen, jossa suuri työvoimapula, ja joka vaan kasvaa, kun ihmiset vanhenee :) Töitä löytyy vuoden päästä ihan takuulla, voin aloittaa perushommista näin pitkän tauon jälkeen.
Ja muuten yksi juttu myös; me emme käy parturissa. Mummo leikkaa lasten hiuksia, mies ajaa itse kotiparturikoneella, ja minä värjään itse tukkani ja mummo leikkaa, kun tarvii minunkin pääni :)
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:17"]
Meillä viisi lasta, minä (äiti) kotona jo 11 vuotta ja olen vielä noin vuoden. Mies opiskeli alussa, kun lapsia oli yksi ja kaksi, sen jälkeen kaupungintöissä hyvin peruspalkkaisena. Alussa asuimme vuokralla, noin viisi vuotta sitten ostimme oman osakkeen, jossa neljä makkaria (noin 150 tuhatta euroa). Asumme isossa kaupungissa, noin kuuden kilsan päässä keskustasta. Peruspalvelut tässä 500 metrin päässä. Viiden vuoden aikana olemme remontoineet keittiön ja toisen kylpyhuoneen. Olemme tehneet viidessä vuodessa kaksi ulkomaanmatkaa, toisella kertaa viikko, toisella kertaa kaksi viikkoa. Nyt kesällä lähdemme 2 viikoksi taas ulkomaille. Monet ihmettelevät meidän rahojen riittävyyttä, ovat sanoneet sen suoraan. Meillä on tila-auto (1). Lapset harrastavat, myös vanhemmat. Niihin menee kaikkiaan noin 800-1000 euroa vuodessa. Lisäksi teemme pieniä 1-3 yön lomia kotimaassa, yleensä hotelleissa, joskus kylpylöissä. Lainaan ja vastikkeeseen menee kuukaudessa 1400 euroa.
Meillä ei käydä baareissa (kuin ehkä kerran vuodessa). Meidän puhelinlaskut ovat koko perheeltä (5 puhelinta) noin 20 euroa kuukaudessa. Koska olen kotona, meiltä ei kukaan ole päiväkodissa/hoidossa. Teen ruoat pääsääntöisesti kaikki itse, leivon myös todella paljon. Emme käytä juurikaan alkoholia, emme polta tupakkaa. Aikuiset ostavat harvoin mitään itselleen, lapsiin kuluu aina rahaa :) Toki ostamme kaiken tarpeellisen, mutta olemme luopuneet turhan romun keräämisestä, olemme muutenkin kierrätyshenkisiä. Lapsilla on aina hyvät välineet urheilussa, vaatetuksen osalta yms. Emme käy ravintoissa syömässä, Hesessä tms. ehkä noin pari kertaa vuodessa. Lasten harrastuksiin sovimme puolin ja toisin kimppakyytejä. Laadin ruokalistan noin viikoksi etukäteen, helpottaa kaupassa käymistä ja säästää heräteostoksilta. Limsaa, karkkia, sipsejä meillä on vain juhlapäivinä (synttärit), karkkia toki kerran viikossa karkkipäivänä.
Mitä apua saamme? Pienituloisina asumistukea muutaman kympin, lastenhoidontuki, lapsilisät. Miehen palkka nettona noin 2000 euroa. Toiset isovanhemmat ostavat lapsille jouluna ja synttäreinä yleensä aina jotain leluja, isommille ehkä harrastusvälineitä, joita toivovat. Toiset isovanhemmat ostavat vain jotain tarpeellista, kuten pyöriä, suksia, luistimia (joita sitten kierrätetään aina seuraaville), pienemmille kunnon toppahaalareita, kenkiä jne. Rahaa emme saa heiltä, emme tarvitse, emme ole koskaan pyytäneetkään. Olemme kuitenkin kiitollisia heidän avustaan lasten hankintojen suhteen. Niitäkään emme pyydä, mutta varsinkin nämä toiset isovanhemmat haluavat ostaa vain jotain hyödyllistä, ja kun se sopii myös lapsille, niin asia on kaikin puolin ok.
Mutta näin suunnilleen mennään. Ja on menty jo pitkään. Mihin tahansa meillä ei ole varaa, mutta kaiken tarpeellisen olemme aina voineet ostaa. Matkarahat säästämme aina etukäteen, niitä ei tehdä lainalla. Pikavippejä emme ole ottaneet koskaan. Mistään emme tunne jäävämme paitsi, lapset eivät koskaan ole valittaneet mistään, vaikka välillä on pakko sanoa, että EI, sitä ei osteta, kun ei ensinnäkään tarvita, eikä meillä ole semmoisiin rahaa (esim. pleikka 3, kun kakkonen jo on). Asumme vähän ahtaasti, mutta pärjäämme ja uuden asuntolainen sijaan laitamme rahamme matkailuun.
Ei ne isot tulot, vaan ne pienet menot. Tiedän, että pärjäisimme myös ilman isovanhempien avustusta esim. harrastusvälineiden ja isompien vaatehankintojen suhteen, mutta silloin täytyisi enemmän ehtiä käydä kiertämässä kirpputoreja.
[/quote]
Miten olette saaneet lainaa pankista? Kauanko kesti säästää käsirahaa asuntoonne? Kirjoittelin tänne aikaisemmin, meillä sama palkka miehellä noin 2000 netto ja itse äityislomalla, asumme Helsingissä eikä pystytä säästäämään kuin muutama sata euroa kuukaudessa. Näin emme ikinä pääse omaan asuntoon "käsiksi".Jos jätit kertomatta sen että isovanhemmat tms ovat olleet lainan takaajia, silloin olette onnekkaita joten ja tilannetta ei voi verrata niiden tilanteeseen joilla ei samaa mahdollisuutta saada takaajia.
[/quote]
Mieheni sai ennakkoperintöä muutaman tuhat euroa (olisiko ollut 5000). Itse olin säästänyt rahaa YO-juhlista saakka. Meillä oli asunnon käsiraha siis valmiina. Saimme pankista hyvin lainaa (kolme eri pankkia olisi antanut pyytämämme määrän). Yksi suuri syy oli minun alani, jossa töitä riittää ja sanoin, että jos tulee tiukkaa, menen tietenkin töihin aikaisemmin. Ei ole tarvinnut mennä. Itse asiassa kerran olemme nostaneet kuukausittaisen lainaerän suuruutta ja laina lyhenee hyvää tahtia, varsinkin nyt korkojen ollessa älyalhaalla. Toiset isovanhemmat takasivat lainaamme noin parin kymppitonnin edestä, se tarvittiin lisävakuudeksi. Heidät olemme jo maksaneet ulos hyvinkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikki menee mitä tulee. Velkaa on tosi paljon. Mut me ei aleta vuokranantajille makselee.
Me ei matkustella eikä muutoin harrastella yms.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 14:21"]
Tosi monilla on nykyisin perintöjä (vanhempien ja isovanhempien kiinteistöt tai metsät) ja moni on saanut ennakkoperintöäkin. Lisäksi yhä useammilla alkaa olla pääomatuloja jo teini-ikäisenä kun vanhemmat ja isovanhemmat ovat säästäneet. Kun pääomatuloja putoilee joku 100 000 euroa vuodessa, sillä voi jo tehdä kaikenlaista.
[/quote]
No juurikin näin se menee. Pitää osata pitää rahasta huolta. Esimerkiksi tämän ketjun aloittaja ei selvästikään tajua sijoittamisesta yhtään mitään, sen voi aloittaa pienilläkin pääomilla.
[/quote]
Ompas tämä aihe kirvoittanutkin keskustelua. :) Olet oikeassa, en tiedä sijoittamisesta mitään. Meillä ei ole jäänyt ylimääräistä mitä sijoittaa, mutta lähivuosina pitäisi alkaa jäämään enemmän säästöön. Miten sijoittaminen sitten aina takaa lisätuloja, eikös siinäkin ole riski että tekee huonoja sijoitusratkaisuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon hoitaja ja mies vartija. Meillä on 300 000€ asunto, on varaa matkustella ja harrastaa.. velkaa ei ole... pari lastakin löytyy. Sitä säästetään ja sitten nautitaan! Kyllä meillä perusduunareillakin asiat voi hyvin olla =D
Asutaan 90 neliön paritalossa. Kaupungissa (kaupunkia en sano). Asuntomme maksoi 170 000 e. Sähkölämmitys, 2 autoa, 2 lasta. Itse äitiyslomalla, tulot kuukaudessa verojen jälkeen n. 1200 e. Mies töissä, tulos kk:ssa 2200 + provikka. Yleensä käyteen jää verojen jälkeen n. 2000. Tienataan siis tällä hetkellä n. 3500 e kuukaudessa. Tästä maksetaan tosiaan 2 auton vakuutukset, lainaan menee 1000 e (siinä mukana toisen auton lainan lyhennys). Sähköt sekä muut laskut. Nyt kuukauden päästä ollaan menossa ulkomaan reissulle koko perhe. Tämä tuli maksamaan n. 1000 e kiitos RCI:n. Ja kyllä meillä on rahaa säästössä, ostetaan normaalisti mitä tarvitaan, pankista ainoastaan asuntolaina ja autolaina. Toinen auto on maksettu, toinen auto on kesän jälkeen maksettu. Ei tarvitse tinkiä, ostetaan tosiaan mitä halutaan. Ainiin, esikoisen päiväkoti maksut tulee myöskin.
Vallan mainiosti pärjätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 18:24"]
Mä oon hoitaja ja mies vartija. Meillä on 300 000€ asunto, on varaa matkustella ja harrastaa.. velkaa ei ole... pari lastakin löytyy. Sitä säästetään ja sitten nautitaan! Kyllä meillä perusduunareillakin asiat voi hyvin olla =D
[/quote]
Miten olette rahoittaneet sen 300 000€ asunnon?
Hei,
me ostimme ensiasunnon pk seudulta kun olin juuri jäämässä äitiyslomalle. Asunnon arvosta muistaakseni 85% laskettiin lainan takuuksi. Lopulle 15% jouduimme itse järjestämään takauksen. Saimme valtiontakauksen osalle tuosta, muistaakseni joko sen vuoksi että se oli ensiasunto tai siksi että olimme tarpeeksi nuoria (kolmekymppisiä kuitenkin). Vanhemmat takasivat lopun, olisko ollut n. 5-10% asunnon arvosta. Takuuksi riitti se, että heillä on omistusasunnot, tosin niistä oli heilläkin vielä lainaa. Mitään rahaa ei siis heidän tarvinnut varsinaisesti laittaa pöytään.
Laina jaettiin kahteen osaan ja maksoimme ensin pois sen johon oli vanhempien takaus. Näin tarvitsimme heidän takaustaan oikeastaan vaan muutaman vuoden. Olen kyllä kiitollinen että he takasivat, muuten olisimme joutuneet säästämään osan itse ja se on tosi vaikeaa pk seudulla jossa vuokra asunnotkin ovat niin kalliita. Seuraavaan asuntoon emme enää tarvitse takaajia, koska asunnon arvo on vuosien varrella noussut ja olemme maksaneet lainaa pois. Pääomaa on siis kertynyt.
Kannattaa kysyä lainaneuvontaa pankista, he osaavat auttaa.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 12:17"]
Meillä viisi lasta, minä (äiti) kotona jo 11 vuotta ja olen vielä noin vuoden. Mies opiskeli alussa, kun lapsia oli yksi ja kaksi, sen jälkeen kaupungintöissä hyvin peruspalkkaisena. Alussa asuimme vuokralla, noin viisi vuotta sitten ostimme oman osakkeen, jossa neljä makkaria (noin 150 tuhatta euroa). Asumme isossa kaupungissa, noin kuuden kilsan päässä keskustasta. Peruspalvelut tässä 500 metrin päässä. Viiden vuoden aikana olemme remontoineet keittiön ja toisen kylpyhuoneen. Olemme tehneet viidessä vuodessa kaksi ulkomaanmatkaa, toisella kertaa viikko, toisella kertaa kaksi viikkoa. Nyt kesällä lähdemme 2 viikoksi taas ulkomaille. Monet ihmettelevät meidän rahojen riittävyyttä, ovat sanoneet sen suoraan. Meillä on tila-auto (1). Lapset harrastavat, myös vanhemmat. Niihin menee kaikkiaan noin 800-1000 euroa vuodessa. Lisäksi teemme pieniä 1-3 yön lomia kotimaassa, yleensä hotelleissa, joskus kylpylöissä. Lainaan ja vastikkeeseen menee kuukaudessa 1400 euroa.
Meillä ei käydä baareissa (kuin ehkä kerran vuodessa). Meidän puhelinlaskut ovat koko perheeltä (5 puhelinta) noin 20 euroa kuukaudessa. Koska olen kotona, meiltä ei kukaan ole päiväkodissa/hoidossa. Teen ruoat pääsääntöisesti kaikki itse, leivon myös todella paljon. Emme käytä juurikaan alkoholia, emme polta tupakkaa. Aikuiset ostavat harvoin mitään itselleen, lapsiin kuluu aina rahaa :) Toki ostamme kaiken tarpeellisen, mutta olemme luopuneet turhan romun keräämisestä, olemme muutenkin kierrätyshenkisiä. Lapsilla on aina hyvät välineet urheilussa, vaatetuksen osalta yms. Emme käy ravintoissa syömässä, Hesessä tms. ehkä noin pari kertaa vuodessa. Lasten harrastuksiin sovimme puolin ja toisin kimppakyytejä. Laadin ruokalistan noin viikoksi etukäteen, helpottaa kaupassa käymistä ja säästää heräteostoksilta. Limsaa, karkkia, sipsejä meillä on vain juhlapäivinä (synttärit), karkkia toki kerran viikossa karkkipäivänä.
Mitä apua saamme? Pienituloisina asumistukea muutaman kympin, lastenhoidontuki, lapsilisät. Miehen palkka nettona noin 2000 euroa. Toiset isovanhemmat ostavat lapsille jouluna ja synttäreinä yleensä aina jotain leluja, isommille ehkä harrastusvälineitä, joita toivovat. Toiset isovanhemmat ostavat vain jotain tarpeellista, kuten pyöriä, suksia, luistimia (joita sitten kierrätetään aina seuraaville), pienemmille kunnon toppahaalareita, kenkiä jne. Rahaa emme saa heiltä, emme tarvitse, emme ole koskaan pyytäneetkään. Olemme kuitenkin kiitollisia heidän avustaan lasten hankintojen suhteen. Niitäkään emme pyydä, mutta varsinkin nämä toiset isovanhemmat haluavat ostaa vain jotain hyödyllistä, ja kun se sopii myös lapsille, niin asia on kaikin puolin ok.
Mutta näin suunnilleen mennään. Ja on menty jo pitkään. Mihin tahansa meillä ei ole varaa, mutta kaiken tarpeellisen olemme aina voineet ostaa. Matkarahat säästämme aina etukäteen, niitä ei tehdä lainalla. Pikavippejä emme ole ottaneet koskaan. Mistään emme tunne jäävämme paitsi, lapset eivät koskaan ole valittaneet mistään, vaikka välillä on pakko sanoa, että EI, sitä ei osteta, kun ei ensinnäkään tarvita, eikä meillä ole semmoisiin rahaa (esim. pleikka 3, kun kakkonen jo on). Asumme vähän ahtaasti, mutta pärjäämme ja uuden asuntolainen sijaan laitamme rahamme matkailuun.
Ei ne isot tulot, vaan ne pienet menot. Tiedän, että pärjäisimme myös ilman isovanhempien avustusta esim. harrastusvälineiden ja isompien vaatehankintojen suhteen, mutta silloin täytyisi enemmän ehtiä käydä kiertämässä kirpputoreja.
[/quote]
Miten olette saaneet lainaa pankista? Kauanko kesti säästää käsirahaa asuntoonne? Kirjoittelin tänne aikaisemmin, meillä sama palkka miehellä noin 2000 netto ja itse äityislomalla, asumme Helsingissä eikä pystytä säästäämään kuin muutama sata euroa kuukaudessa. Näin emme ikinä pääse omaan asuntoon "käsiksi".Jos jätit kertomatta sen että isovanhemmat tms ovat olleet lainan takaajia, silloin olette onnekkaita joten ja tilannetta ei voi verrata niiden tilanteeseen joilla ei samaa mahdollisuutta saada takaajia.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 10:47"]
Tunnustan miettineeni samaa kuin ap.
Meillä on velaton iso talo. Ei maksanut paljoakaan kun tehtiin melkein kaikki itse. Tarkoitus oli ottaa tarpeen mukaan lainaa mutta vanhat säästöt riittivät siis molemmat oltiin jo nuoresta asti laitettu aina hieman säästöön. Ja kun niitä säästöjä oli vanhempien kanssa välillä laitettu hyvin tuottaviin obligaatioihin ym. ja lisäksi vanhemmat oli lahjoittaneet kummallekkin hieman rahaa niin rahamme riittivät ensimmäiseen taloon ilman lainaa.
Edelleen elämme säästeliäästi ja rahaa on jäänyt melkein joka kuukausi säästöön vaikka olenkin ollut jo 6 vuotta lasten kanssa kotona. Sijoitamme metsään, osakkeisiin, rahaastoihin jne. Eli raha tuottaa lisää rahaa.
Ostamme sen mitä tarvimme mutta kumpikaan meistä ei ole materailisti joka nauttisi turhan päviäisestä ostamisesta. Siksi meillä jää rahaa säästöön vaikka tulot eivät ole suuret.
[/quote]
Mä en vaan oikeasti nyt ihan niele näitä, jotka on rakentaneet talonsa käytännössä ilmaiseksi. Se nyt vaan on ihan täysin paskapuhetta. Vaikka saisi tontin ilmaiseksi ja omasta metsästäkaataisi puut ja rakentaisi pitkästä tavarasta, se maksaa silti ihan älyttömän paljon. Varsinkin kun kaikilla täällä tuntuu virlä olevan ISO talo, jonka olettaisin sitten tarkoittavan n. 200 neliötä vähintään.
Meillä on iso talo, pitkälti itse tehty, ja kyllä siihen on se n. 400 000 euroa mennyt. Tontin osuus oli 90 000 euroa.
en usko hetkeäkään, että saisimme talosta tällä hetkellä tuota summaa myydessä, mutta minkäs teet. Onneksi laina lyhenee tosi vauhdilla, ja talo on mieleinen.
[/quote]
Olen tuo lainaamasi halvalla rakentaja.
Talo noin 210 neliö rakennettiin 2003 itse oman metsän puista. Kun laskettiin lopuksi kulut yhteen tuli talolle hintaa noin 135 000 € ja tuossa summassa kaikki muu paitsi tontti ja oman puutavaran hinta. Siis tuohon hintaan sisältyvät myös liittymät, maatyöt jne.
Eli ei tuo ilmainen ole mutta minusta halpa kylläkin. Tosin työtähän tuo vaati todella paljon koska itse tehtiin kaikki muu paitsi perustoja kävi ammattilainen räjäyttämässä ja kaivinkonehommat ostettiin, sähkömies teki sähköt, putkimies kävi tarkistamassa meidän itse tekemät putkihommat ja teki taloon noin 5 tuntia töitä ja kirvesmies oli töissä ehkä kuukauden, valuussa oli yksi ammattilainen joka liippasi laatan, takan teki ammattilainen ja keittiön kalusteet ostettiin valmiiksi asennettuina. Varmaan jotain on unohtunutkin mutta käytännössä itse tehtiin tosi paljon ja myös talkoilla. Toisaalta ennen talon rakentamista ja sen jälkeen olimme itse paljon tuttujen ja sukulaisten talkoissa ennenkuin joku huutaa että hyväksikäytettiin muita.
Mutta meillä tosiaan laski hintoja se että kilpailutettiin kaikki materiaalit, työkalut ja koneet saatiin ilmaiseksi lainaan sukulaisilta, suunniteltiin itse talo niin että se on kohtuullisen edullinen rakentaa (ei erkkereitä, kattotorneja tai muita työläitä pikku yksityiskohtia). Ja sitten se että tosiaan itse tehtiin todella paljon. Toki hinnat on nousseet sitten 2003 paljon joten enää ei onnistuisi tuohon hintaan.
Yksi tuttu kertoi jonkun selittäneen hänelle että joku ökyrikas rakentaa hulppeaa taloa, tarkoitti meidän taloa.
Asumme nyt isossa uudessa talossa kaupungin arvokkaimmalla alueella ja olemme ihan tavallisia duunareita matalapalkka alalla. Vaikka päällepäin näyttää kalliilta asumiselta niin ei meillä ole kuin 110.000€ velkaa. Minä monesti ihmetten kuinka jollakin on varaa asua kaupungin vuokraosakkeessa, ei meillä olisi sellaiseen varaa. Asumisemme hinnalla saisi vuokrattua 25km päässä kaupungin keskustasta saunattoman, peruskorjaamattoman neukkukuutio kolmion
Harrastan sisustamista muttei se paljoa maksa. Ostan vanhoja huonekaluja ja kunnostan ne.Sisustusjuttuja on helppo itsekin tehdä ja aina niitä löytyy alesta.
Yksi tuttu kertoi jonkun selittäneen hänelle että joku ökyrikas rakentaa hulppeaa taloa, tarkoitti meidän taloa.
Asumme nyt isossa uudessa talossa kaupungin arvokkaimmalla alueella ja olemme ihan tavallisia duunareita matalapalkka alalla. Vaikka päällepäin näyttää kalliilta asumiselta niin ei meillä ole kuin 110.000€ velkaa. Minä monesti ihmetten kuinka jollakin on varaa asua kaupungin vuokraosakkeessa, ei meillä olisi sellaiseen varaa. Asumisemme hinnalla saisi vuokrattua 25km päässä kaupungin keskustasta saunattoman, peruskorjaamattoman neukkukuutio kolmion
Harrastan sisustamista muttei se paljoa maksa. Ostan vanhoja huonekaluja ja kunnostan ne.Sisustusjuttuja on helppo itsekin tehdä ja aina niitä löytyy alesta.
Yksi tuttu kertoi jonkun selittäneen hänelle että joku ökyrikas rakentaa hulppeaa taloa, tarkoitti meidän taloa.
Asumme nyt isossa uudessa talossa kaupungin arvokkaimmalla alueella ja olemme ihan tavallisia duunareita matalapalkka alalla. Vaikka päällepäin näyttää kalliilta asumiselta niin ei meillä ole kuin 110.000€ velkaa. Minä monesti ihmetten kuinka jollakin on varaa asua kaupungin vuokraosakkeessa, ei meillä olisi sellaiseen varaa. Asumisemme hinnalla saisi vuokrattua 25km päässä kaupungin keskustasta saunattoman, peruskorjaamattoman neukkukuutio kolmion
Harrastan sisustamista muttei se paljoa maksa. Ostan vanhoja huonekaluja ja kunnostan ne.Sisustusjuttuja on helppo itsekin tehdä ja aina niitä löytyy alesta.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 01:10"]
No mä taas haluaisin tietää keitä on ne jotka pystyvät ostamaan n. 300 000€ asuntoja tai yli täällä Helsingissä tai missä nyt tahansa mutta täällähän et oikein kummosta saa alle tuon summan. Te jotka olette ostaneet yli 250 000€ asunnon voitteko vastata omalta osaltanne:
-minkä ikäisinä ostitte asunnon
- mikä oli taloudellinen historianne ennen asunnon ostoa eli lähinnä paljon teillä oli pesämunaa ja paljoin jouduitte ottamaan lainaa kun ostitte tuon hintaisen asunnon?
-jos teillä oli pesämunaa niin mistä se oli tullut tai miten olitte pystyneet sen säästämään?
-mitkä ovat tiedän perheen yhteenlasketut bruttotulot ja mitkä ovat asumiskustannukset mukaanlukien kaikki mahd. kuten lainanlyhennys, vastike, sähkö, vesi jne.
-Voisiko esim. tavisperhe jonka bruttotulot 6000€ saada 300 000€ lainan jos pääomaa on 30 000?
[/quote]
Me ostimme ekan asunnon noin 27-vuotiaina, oltiin kummatkin valmistuttu ja ekoissa vakituisissa töissä. Asunto maksoin nykyrahassa ehkä 130000 euroa ja meillä oli muutama tonni säästössä. Saimme mun vanhemmilta vähän lisätakausta, asunto oli vakuutena 70 %, valtiontakaus 15 % eli saatiin ehkä 10 % takaus.
Maksoimme asuntoa muutaman vuoden, myimme ja ostimme rivarin. Myyntivoittoa (siis sitä josta vähennetty korkokulut ja remonttirahat) saatiin noin 50000 euroa. Seuraava asunto oli suurin piirtein saman hintainen, osa voitosta käytettiin remonttiin ja loput säästettiin. Lainasumma ei siis juuri muuttunut tässä välissä.
Kolmas asunto olikin sitten selkeästi kalliimpi ostohinnaltaan. Meillä oli kuitenkin tähän mennessä maksettu asuntolainaa melkein satatonnia ja voittoakin oli kaupasta muutama kymppitonni. Kolmas asunto maksoi reilut 300 000 euroa, lainaa jouduimme ottamaan edelleen reilut 170000.
Sille joka kaipasi pysyvyyttä. Valitettavasti meillä ei sellaiseen ole ollut varaa. Eka lapsi syntyi tuohon ekaan rivariin, lapset 2 ja 3 uuteen kalleimpaan asuntoon. On siis jouduttu muuttamaan.
Ansiotaso on kohonnut aika lailla myös tässä vuosien aikana, olemme siis olleet kohta jo 15 vuotta asuntolainan maksajia. En muista summia tarkalleen, mutta olisinko ekan asunnon aikana tienannut noin 16000 mk/kk, nyt palkkaa tulee noin 5000 euroa/kk. Miehellä nousu ei ole ollut näin jyrkkää, hänellä tienestit tällä hetkellä ehkä 4600 euroa/kk.
Kaikissa vaiheissa olisimme varmasti saaneet enemmänkin lainaa pankista, mutta meillä on kyllä ollut taloudellisesti huomattavasti edullisempaa lyhentää jollain lailla järkevän kokoista lainaa kuin maksaa enemmän korkoja. Siksi on pakko ollut valita, että muuttaa vähitellen isompaan.
[/quote]
Meillä ihan samoin. Pankki olisi kyllä myöntänyt lainaa niin paljon että olisi voitu heti ostaa iso asunto mutta kyllähän se pieni laina nopeammin lyhenee kyn korkoon ei mene niin paljon. Sillä tavalla saa kathutettua hyvän pesämunan ja myyntivoitot siihen päälle.
Ihmettelen nykypäivänä nuoria jotka ostaa paukauteavat heti ensiasunnonsi 400 000€:n kämpän. Lainaa on hurja määrä ja kirkoihin menee paljon (ei tällä kirkitasolla mutta tämähän ei loputtomiin jatku)
[/quote]
Mun poika ja miniä ostivat ekan rivarikaksion n 27v:nä 140k€:lla ja myivät sen pienellä voitolla 2 vuotta myöhemmin. Ostivat sitten 250k€ rivarikolmion Espoosta. Vähän kerrallaan ja sitkeästi makselevat sitä. Tuo asunto menee muutaman vuoden vaikka tulisi lapsiakin. Mutta he ovat suht hyvätuloisia ikäisikseen - yli 3000€ brutto + kunnon bonukset
[/quote]
siis iläisikseen todella huonotuloisia. Jos mitrsrissa jo 30 vuotta niin tulotason kyllä oitäisi lähennellä 5000€ että voidaan mitenkään laskea hyvätuloiseksi. Siis olen tuo edellinen kirjoittaja ja myöskin vähän yli kolmikymppinen. Nuorilla tarkoitin n. vähän päälle kaksikymppisiä. Kyllä kolmikymppisillä on jo sitä pääomaa kertynytkin ihan mukavasti...