Keittiöoivalluksia jotka ovat parantaneet keittiöelämääsi? :)

Vierailija kirjoitti:

Poikkean varmaan massasta, koska arvostan tylsiä veitsiä. Olen niin monta kertaa leikannut sormiani, että mikään ei ole ihanampaa kuin tylsä veitsi jolla uskaltaa rusauttaa raaka-aineisiin ja vauhdilla! Mies on myös vielä pahempi sähläri, joten turvallisuussyistä olemme molemmat tylsien puukkojen omistajia, eikä niitä edes teroiteta koskaan. Ps. leikkaan yrtit ja sipulinvarret myös saksilla! Sakset on mahtavat, niillä olen leikannut itseäni vain pari kertaa.

Nimenomaan tylsillä veitsillä vahingot tulee, kun ne leikkaa miten sattuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun hyödyllisin keittiöivallukseni on ollut se, että ruoanlaitto ja leipominen ovat pääasiassa tiskaamista. Nykyään pesen tai ladon tiskikoneeseen likaiset astiat sitä mukaa kuin niitä tulee, eikä keittiö pääse enää räjähtämään hallitsemattomaksi kaaokseksi.

Tää on tosi ärsyttävä tapa, meidän huushollissa. A) kone alkaa haista kun sinne pikkuhiljaa kerätään astioita ja luukku laitetaan kiinni niin että likaiset oikein muhii siellä päivän. B) ennen käynnistystä joutuu aina tyhjentämään puolet astioista ja järjestelemään uudestaan paremmin, että viimeisetkin astiat mahtuu. Sitä kun ei ensimmäisiä astioita laittaessa vielä tiedä mitä koneeseen pitää lopulta saada mahtumaan.

A) tiskialtaaseen pinottunahan ne astiat ei haise

B) käynnistä kone kun se on täynä, eikä sen jälkeen kun kaikki ei enää mahdu sinne. Minusta tuntuu että tämä on tiskipöydälle astioita keräävään ongelma, eli kaikki ei mahdukkaan koneeseen.

Ei haise läheskään niin paljon kuin suljetussa ja kosteassa tiskikoneessa.

Kun se kone ei välttämättä täyty ennen kuin vasta sen aterian yhteydessä, kun osa astioista jäisi pois koneesta. Pakko purkaa ja järjestää uudelleen, että loputkin mahtuu eikä jää altaaseen lojumaan.

Ei sen koneen tarvi olla viimeiseen paikkaan asti täynnä ennen käynnistämistä. Jos tietää että seuraavan aterian astiat sinne ei enää mahdu, niin käyntiin vaan. Vähemmän ne astiat sieltä koneesta haisee kuin tiskialtaasta.

Ehkä sulla on varaa pyörittää vajaita koneellisia ja rajattomasti aikaa olla koneesi vieressä vahtimassa. Jos mä laitan astiani koneeseen ja joudun lähtemään töihin heti ruokailun jälkeen, en voi laittaa konetta käyntiin yksinään. Näin ollen astioita kerääntyy myös poissaollessani muiden perheenjäsenten toimesta ja kun tulen töistä kotiin, joudun purkamaan astioita koneesta sommitellakseni ne siten järkevästi, että kaikki kertyneet tiskit mahtuu koneeseen. Kas kun meillä asuu muitakin kuin minä. He eivät osaa ahtaa sitä niin tilaasäästävästi kuin minä. Esim pienille laseille on oma paikkansa, pienille lautasille oma, isoille lautasille oma, mutta kaikki muu sinne laitettava menee sen mukaan mitä silloin sattuu olemaan. Joskus kattila, joskus uunivuoka, sihti, eri kokoisia vatkauskulhoja, muuta harvoin tarvittavaa. Näitä ei voi tietää vielä siinä vaiheessa kun ensimmäisiä astioita koneeseen laittaa.

Kone on uusi niin että kyllä ne vaan on ne likaiset tiskit kun haisee siellä suljetussa ja kosteassa koneessa. Sama oli vanhassakin koneessa.

Tiskikone on helpompi ja nopeampi täyttää kaikki kerralla, kun ei tarvitse purkaa ja uudelleen täyttää vaan näkee tiskialtaassa ja tiskipöydällä olevista astioista, mikä mihinkin kannattaa tällä kerralla laittaa.

Onpa teillä vaikea kone, kun sinä olet ainoa, joka osaa täyttää!

Vai oletko kontrollifriikki marttyyri ja uhriudut siellä kotitöiden uuvuttamana?

Relaa vähän. Lapsetkin osaa täyttää tiskikoneen!

En minä 43 v. osaa äitini mielestä, eikä kukaan muukaan. Isäni hoitaa 80 % ruoanlaitosta heillä ja kaikki kotihommat hoituvat, mutta hänkään ei saa laittaa edes yhtä lautasta tai pikkulusikkaa sinne koneeseen. Tuo vajaan koneen välttelijä on varmaan samanlainen 30 vuoden kuluttuakin.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin haluisin karsia ylimääräisiä aterimia, mutta mihin hitsiin hävitän veitset, millä en tee mitään?  Ei metallikeräykseen, koska niissä on muovikahvat.  Ei sekajätteeseen, koska niissä on metallia.  Ei muovinkeräykseen, koska niissä on metallia, eikä ne kahvat ole pakkausmuovia.

Jos heitän ne vaan kuitenkin surutta sekajätteseen (eli siihen poltettavaan) niin joku  jätteenkäsittelijä voi saada niistä kamalat vammat käsiinsä, kun ei osaa ajatella, että siellä olis veitsi.

Mulla on vielä jostain syystä meille kulkeutunut kaksi kamalaa pitkää fileerausveistä, jotka oikeesti on teräviä.  En tee niillä mitään.  Mihin minä ne hävitän?  

enkä lähde niitä viemään mihinkään kirpputorille, kun en muuta myytävää saisi kasaan kumminkaan.  No voishan ne johonkin lahjoittaa mutta kuka sellaisia kaipaa.  Olen yrittänyt kavereille tarjota, ei kelpaa.  Mulla on ainakin kuus turhaa isoa veistä.

Metallinkeräykseen. Ei haittaa, vaikka kahva on muovia. Teflon-pannukin menee sinne, vaikka pinta ja kahva on muovia.

Oma iso oivallukseni on ollut se, että astianpesukonetta ei tarvitse pakata täyteen. Parempi pestä vaikka päivittäin löyhästi täytetty kone.

- sinkkutaloudessa lika ehti kuivua kiinni astioihin

- löyhästi ladotut astiat puhdistuvat paremmin

- piti jopa ostaa lisää astioita koska koneeseen mahtui niin paljon

- löyhästi täytetty kone on kiva ja helppo tyhjentää

- aina löytyy kaikkea puhtaana

- kokkailukynnys on laskenut kun kulhoja on takuuvarmasti ja ne saa heti mahtumaan koneeseen

Pakkasin aikaisemmin koneen tunnollisesti tupaten täyteen vuosien ajan ja olen kertakaikkiaan hämmästynyt miten suuri vaikutus tällä muutoksella on ollut keittiöelämääni.

Vierailija kirjoitti:

Aterinlaatikkoon ruokailuvälineet haa-vei-lu-järjestykseen (=haarukat-veitset-lusikat), niin on helpompi sinne laittaa ja ottaa pois astioita, kun muistaa järjestyksen ulkoa.

Tämä on taas joku 50-luvun lystikästä oppi vähän hatarapäisille naisihmiselle. Kun ei millään muista sitä oikeaa järjestystä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun hyödyllisin keittiöivallukseni on ollut se, että ruoanlaitto ja leipominen ovat pääasiassa tiskaamista. Nykyään pesen tai ladon tiskikoneeseen likaiset astiat sitä mukaa kuin niitä tulee, eikä keittiö pääse enää räjähtämään hallitsemattomaksi kaaokseksi.

Tää on tosi ärsyttävä tapa, meidän huushollissa. A) kone alkaa haista kun sinne pikkuhiljaa kerätään astioita ja luukku laitetaan kiinni niin että likaiset oikein muhii siellä päivän. B) ennen käynnistystä joutuu aina tyhjentämään puolet astioista ja järjestelemään uudestaan paremmin, että viimeisetkin astiat mahtuu. Sitä kun ei ensimmäisiä astioita laittaessa vielä tiedä mitä koneeseen pitää lopulta saada mahtumaan.

A) tiskialtaaseen pinottunahan ne astiat ei haise

B) käynnistä kone kun se on täynä, eikä sen jälkeen kun kaikki ei enää mahdu sinne. Minusta tuntuu että tämä on tiskipöydälle astioita keräävään ongelma, eli kaikki ei mahdukkaan koneeseen.

Ei haise läheskään niin paljon kuin suljetussa ja kosteassa tiskikoneessa.

Kun se kone ei välttämättä täyty ennen kuin vasta sen aterian yhteydessä, kun osa astioista jäisi pois koneesta. Pakko purkaa ja järjestää uudelleen, että loputkin mahtuu eikä jää altaaseen lojumaan.

Ei sen koneen tarvi olla viimeiseen paikkaan asti täynnä ennen käynnistämistä. Jos tietää että seuraavan aterian astiat sinne ei enää mahdu, niin käyntiin vaan. Vähemmän ne astiat sieltä koneesta haisee kuin tiskialtaasta.

Ehkä sulla on varaa pyörittää vajaita koneellisia ja rajattomasti aikaa olla koneesi vieressä vahtimassa. Jos mä laitan astiani koneeseen ja joudun lähtemään töihin heti ruokailun jälkeen, en voi laittaa konetta käyntiin yksinään. Näin ollen astioita kerääntyy myös poissaollessani muiden perheenjäsenten toimesta ja kun tulen töistä kotiin, joudun purkamaan astioita koneesta sommitellakseni ne siten järkevästi, että kaikki kertyneet tiskit mahtuu koneeseen. Kas kun meillä asuu muitakin kuin minä. He eivät osaa ahtaa sitä niin tilaasäästävästi kuin minä. Esim pienille laseille on oma paikkansa, pienille lautasille oma, isoille lautasille oma, mutta kaikki muu sinne laitettava menee sen mukaan mitä silloin sattuu olemaan. Joskus kattila, joskus uunivuoka, sihti, eri kokoisia vatkauskulhoja, muuta harvoin tarvittavaa. Näitä ei voi tietää vielä siinä vaiheessa kun ensimmäisiä astioita koneeseen laittaa.

Kone on uusi niin että kyllä ne vaan on ne likaiset tiskit kun haisee siellä suljetussa ja kosteassa koneessa. Sama oli vanhassakin koneessa.

Tiskikone on helpompi ja nopeampi täyttää kaikki kerralla, kun ei tarvitse purkaa ja uudelleen täyttää vaan näkee tiskialtaassa ja tiskipöydällä olevista astioista, mikä mihinkin kannattaa tällä kerralla laittaa.

Siis eikö sulla ole oikeita ongelmia?

Ruuvasin keittiönkaappien alapuolelle pikku koukkuja. Siinä ovat kaikki tarpeelliset

käyttövalmiina eikä tarvitse laatikoitten pohjilta kolata.

Sakset, lempikauha purkinavaaja jne.

Tämä ei ole oivallus, mutta elämä sinkkutaloudessa helpottui paljon, kun muutossa 60-senttinen kone vaihtui 45-senttiseksi. Ennen ei kaikkia laatuja astioita oikein riittänyt ja niitä piti jopa ostaa lisää. Varsinkin kattiloiden kanssa piti aina miettiä, että onko kattilaa puhtaana. Voisihan sitä sallia itselleen myös vajaat tiskikoneelliset.

Haiseminen ei ole ongelma. Jos on jotain maitotuotteita ollut astioissa, kyllähän ne haisevat. Mutta ei haju jää astioihin eikä koneeseen pesun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Oma iso oivallukseni on ollut se, että astianpesukonetta ei tarvitse pakata täyteen. Parempi pestä vaikka päivittäin löyhästi täytetty kone.

- sinkkutaloudessa lika ehti kuivua kiinni astioihin

- löyhästi ladotut astiat puhdistuvat paremmin

- piti jopa ostaa lisää astioita koska koneeseen mahtui niin paljon

- löyhästi täytetty kone on kiva ja helppo tyhjentää

- aina löytyy kaikkea puhtaana

- kokkailukynnys on laskenut kun kulhoja on takuuvarmasti ja ne saa heti mahtumaan koneeseen

Pakkasin aikaisemmin koneen tunnollisesti tupaten täyteen vuosien ajan ja olen kertakaikkiaan hämmästynyt miten suuri vaikutus tällä muutoksella on ollut keittiöelämääni.

Sama. Ja nykyiset tiskikoneet pesee astiat energia- ja vesitehokkaasti. Pihimmin kuin käsinpesussa.

Vierailija kirjoitti:

Paras oivallus on, että ruokaa voi oppia laittamaan, vaikka aloittaisi nollasta. Elämänlaatu muuttunut paremmaksi.

Ai vitsit, mulla just päinvastoin. Elämä helpottui, kun päätin, ettei tarvitse enää yrittää tehdä ruokaa.

Roskista (energiajäte) ei sijoiteta sinne tiskiallaskaappiin alas vaan heti työpöydän alle ylös normaalia syvempänä laatikkona. Tällöin ei tarvitse sihdata lautaselta puurorääppeitä sinne lattianrajaan.

Tiskiallaskaappiin mahtuu tällöin lajiteltava jäte (metalli, lasi jne.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aterinlaatikkoon ruokailuvälineet haa-vei-lu-järjestykseen (=haarukat-veitset-lusikat), niin on helpompi sinne laittaa ja ottaa pois astioita, kun muistaa järjestyksen ulkoa.

Tämä on taas joku 50-luvun lystikästä oppi vähän hatarapäisille naisihmiselle. Kun ei millään muista sitä oikeaa järjestystä!

Tästäpä tuli mieleeni, jos tuo muistisääntöjen keksijä ei ole vielä oivaltanut, että sen aterinlaatikon voi vetää auki, niin silloin ihan silmin katsomalla näkee, missä lokerossa mitkäkin aterimet ovat.

Liesituuletin päälle ja sipulin kuorinta ei itketä.

Keittiö kannattaa pitää yleissiistinä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että olen saanut miehen siivoamaan AINA keittiön. Ei tarvitse itse sotkuihin koskea KOSKAAN. Tehkääpä perässä :) 

Mulla taas mies tekee 99,9% ruumista ja käy kaupassa. Välillä joudun kyllä jälkiään siivoamaan.

Tilaa pizzaa joka päivä. Laatikko menee kätevästi pahvinkeräykseen. Keittiö pysyy siistinä.

Paras oivallus oli kun ymmärsin että kaulinta voi käyttää muuhunkin kuin mieheni hakkaamiseen

Vierailija kirjoitti:

Ei turhia, tilaa vieviä vempeleitä(kuten riisinkeitin, munankeitin, voileipägrilli, haudutusuuni, kaiken maailman siivuttimet, monitoimikone, friteeraussysteemi, jne.) Perusjutuilla pärjää. Ja jos onkin jotain vempelettä, niin yksinkertainen, helposti pestävät ja irroitettavat osat, ei miljoonaa pikkusälää.

Toinen, jonka huomasin kun selkäni oli pitkään kipeä. Jatkuvasti käytössä olevat pannut/kattilat/ruuanlaittovälineet sellaiselle korkeudelle josta ne on helppo ottaa. "Joudun" esim. kattilat ottamaan metrin kauempaa, ja kaapista, jolla on yksi hylly vain niille, muilla hyllyillä on ihan jotain muuta. Tällä tarkoitan sitä, että kaikkien patojen/pannujen/kattiloiden/vuokien jne. ei ole pakko olla samassa kaapissa, vaan niitä voi olla eri kaapeissa. Pääasia että ne ovat helposti otettavissa. 

Kolmas. Harvoi käytetty ja "turha" hienostelusälä jonnekin muualle kuin laatikon/kaapin tukkeeksi. Eli jos on hienommat aterimet joita ei käytä arkena, niin ne eivät ole siinä paraatipaikalla edessä pyörimässä kun alta kaivetaan arkiaterimia. Ja muutenkin vähemmän on parempi. Eli ei pinota miljoonaa kattilaa päällekkäin, ja tungeta kaappiin, vaan säilytetään ne kattilat muutama per hylly, joita oikeasti käytetään. Riisipuurontekokattilan jota käytetään kahdesti vuodessa, ei tarvitse olla siinä missä se kattila jota käytetään joka päivä. 

Riisinkeitin on meillä kovasti käytössä, siitä en luovu. Monitoimikoneesta olen haaveillut, mutta vielä on pärjätty ilmankin. Riisipuurontekokattila on ihan turha, sillä puuro on helppo keittää tavallisessa teräskattilassa.

Vierailija kirjoitti:

Luuttuina käytän lypsyliinoja jotka vielä puolitan. Heitän koneeseen ja saavat toisen elämän siivousliinoina, pesen taas ja saavat kolmannen elämän joko vessanpytyn pesuun tai L ähteevät konehalliin monitoimiräteiksi.

Ovat edullisia, hygieenisiä ja monikäyttöisiä.

Luuttu on kielisoitin. Luutu on siivousliina. En tajua, miten ihmiset voivat sekoittaa näin erilaiset asiat.

Vierailija kirjoitti:

Siivilä (lävikkö, miten nyt haluatkin kutsua) on kuivauskaapin oven sisäpuolella koukussa. Aina valmiina käyttöön lavuaarin luona ja saman tien omalla paikallaan käytön jälkeen. Lapsuuskodissani äiti piti sitä alakaapissa muovikippojen alla, kaukana käyttöpaikasta ja se ei meinannut alkuun millään ymmärtää miksi säilytän siivilää omalla tavallani.

Minulla niitä on monta jokapäiväisessä käytössä, ja säilytän ne hyllyllä pinossa. Iso muovinen alimmaisena, sitten pienempi muovinen sen sisällä, sitten neljä varrellista teräsritiläistä niiden sisässä suuruusjärjestyksessä. Hyvin on pinosysteemi toiminut.