Mitä ajattelisit ihmisestä, joka puhuu vähäisistäkin vastoinkäymisistä niin

Että varmaan tarvii pientä kannustusta ja lohdutusta. Kuulijaa. Äidin rooli on usein se, mutta osa välttelee sitä roolia.

Ajattelen, että en tiedä onko se vain jäävuoren huippu tai kuuluisa oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän..Kun en tiedä, en ala arvottaa.

Ehkä niin, että on sietokykynsä rajoilla. Ehkä on kertynyt koko elämän mittaan liikaa sietämättömiä asioita, joista on vain pitänyt hammasta purren selviytyä eteenpäin. Ehkei ole koskaan saanut pysähtyä pahoinvointinsa äärelle, niin että siinä olisi samassa tilassa toinen ihminen, joka välittää. Ehkei koskaan oppinut olemaan läsnä, kantamaan omia vaikeita tunteita. Niinpä kaikki tuntuu siltä, että ei v*ttu taas tätä, en jaksa enää, haluan täältä pois. Koska se vaikuttaa ainoalta ratkaisulta sietämättömään olotilaan. Ja miksi olla maailmassa, jossa kukaan ei välitä susta?

Dramaattinen ja kerjää huomiota.

Empatia auttaa tuohon, pienikin. Ihminen odottaa empatiaa vastoinkäymisessä ja kun saa sitä heti niin ongelma on sata kertaa pienempi heti.

Vierailija kirjoitti:

Empatia auttaa tuohon, pienikin. Ihminen odottaa empatiaa vastoinkäymisessä ja kun saa sitä heti niin ongelma on sata kertaa pienempi heti.

Ei se aina valitettavasti mene noin. Jotkut ehdollistuvat hakemaan jatkossakin sitä huomiota kaiken maailman mitättömillä "ongelmilla", jos huomaavat tämän toimivan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatia auttaa tuohon, pienikin. Ihminen odottaa empatiaa vastoinkäymisessä ja kun saa sitä heti niin ongelma on sata kertaa pienempi heti.

Ei se aina valitettavasti mene noin. Jotkut ehdollistuvat hakemaan jatkossakin sitä huomiota kaiken maailman mitättömillä "ongelmilla", jos huomaavat tämän toimivan. 

Ja tämä on se raskain ihmistyyppi maailmassa. 

Että kyseessä on ehkä epävakaa persoonallisuushäiriö.