Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö sinua jokin? Onneksi olkoon, olet "tyhmä"
16.03.2019 |
Tyhmiä ärsyttää asiat, viisaampi ei ärsyynny, koska ymmärtää syyt ja taustat asialle. Osaa erottaa asiat, joille voi tehdä jotain niistä, joille ei voi tehdä mitään ja sopeutuu, jos ei voi tehdä mitään ja toimii, jos voi.
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen älykäs ja viisas, ja siksi minua ärsyttää monikin asia, sillä huomaan niiden täydellisen järjettömyyden ja perusteettomuuden. Ei sellaista tarvitse hyväksyä. Tyhmät asiat, ihmiset ja ilmiöt nyt vain ärsyttävät fiksua yksilöä.
Mutta jos annat ärsyyntymisesi näkyä ja kuulua, se ei anna sinusta fiksua vaikutelmaa. Älykäs ilman itsehillintää on tyhmä.
Ei ole tyhmä, vaan älykäs ilman itsehillintää. Taidat olla melkoisen tyhmä itse. :D
Vierailija kirjoitti:
Erään tutkimuksen mukaan fiksut ärsyyntyvät helpommin maiskuttelun äänistä.
Misofonia on todellinen vaiva ja aiheuttaa suurta kärsimystä.
Sille ei voi mitään ja se ei ole mitenkään tahdonvoimalla estettävissä.
Ainut mitä voi tehdä on turvautua korvatulppiin ja vältellä yhteisiä ruokahetkiä niiden kanssa jotka syövät kuin siat.
Olisi mielenkiintoista nähdä tuo tutkimus.
En tunne montaakaan kaltaistani, mutta itse olen todistetusti keskivertoa älykkäämpi, mutten mikään superhuippuälykkö kuitenkaan. Toinen tuntemani tapaus on selkeästi keskimääräistä fiksumpi oman tulkintani mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja sekoittaa nyt keskenään käsitteet älykkyys ja kyky säädellä omia tunteitaan. Nämä eivät kulje käsi kädessä ja vain aidosti tyhmä kuvittelee muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai miksi joku ajattelee, että ärsyyntyminen on merkki siitä, ettei pelkää tunteita? Outo yhteenveto.
Itse teit oudon yhteenvedon ja vääristelit.
Ai minkä? Mitä vääristelin. Voisitko tai osaisitko perustella? Mitä älykästä on ärsyyntymisen tunteessa pysyttelyssä verrattuna kyseisen tunteen syyn käsittelyyn?
Ei kukaan ole väittänyt mitään tuollaista mitä olkiukollasi yrität osoittaa.
Totta kai on älykästä käsitellä tunteensa ja tehdä asioille jotain. Sen olen JO AIKAISEMMIN myös sanonut.
Lue otsikkosi, jos olet niin tyhmä ettet älyä, mistä sinulle tässä ketjussa yritetään puhua.
Otsikossasi sanottiin selkeästi että pelkkä ärsyyntyminen on osoitus tyhmyydestä.
Juu, no sitä en tarkoittanut, pahoitteluni. Vaan siä, että omaa ärsyyntymistä julistetaan ympäriinsä miettimättä lainkaan, että olisi fiksumpaa käsitellä se.
Taitaa sinua vähän ärsyttää kun joku muu kehtaa puhua tunteistaan ja käsitellä esim. ärsyttäviä asioita ääneen yhdessä toisten kanssa.
Sinä kun olet muka älykkäämpi ja hiljaa yksin käsittelet ärsyttävät asiat.
Et ole kuitenkaan mitenkään parempi kuin muutkaan, eikä muut tee mitenkään väärin jos hui kamala! ihan ääneen puhuvat tunteistaan.
Jos sinä olet niin älykäs ja epä uhriutuja, niin mitä motkotat ja nariset muiden tavasta käsitellä asioita.
Ei luulisi sinua ärsyttävän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sekoittaa nyt keskenään käsitteet älykkyys ja kyky säädellä omia tunteitaan. Nämä eivät kulje käsi kädessä ja vain aidosti tyhmä kuvittelee muuta.
No niin se vähän näyttäisi olevan.
Ehkä hän on aidosti ylpeä siitä, ettei muka ärsyynny mistään.
Ja ärsyyntyminenkin käsitteenä on hänelle jotain samaa kuin asioiden ikuinen katkera vatvominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihme pas kaa koko aloitus.
Tämän tyhmän kommentin saama yläpeukkujen määrä kertoo, miten "älykkäitä" todellisuudessa suurin osa tällä palstalla on.
Juurikin päinvastoin. Tieto lisää tuskaa ja jos oikeasti ymmärtää maailmaa ja ihmisiä niin sitä on jatkuvan vitutuksen kourissa kun ei voi tajuta sitä perseilyn ja typeryyden määrää.
Pelkästään tollo on onnellinen kun ei ymmärrä ympärillä vellovaa kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen testien mukaan selvästi keskimääräistä älykkäämpi, mutta silti minulla on ongelmia tunteiden hallinnassa. Minussa on jopa monia epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Minusta on kerrassaan kummallista, ettei itseään älykkäänä pitävä kykene ymmärtämään näiden asioiden eroa. Niputatko kaikki muutkin toivotut ominaisuuden älykkyyteen? Onko kaikki epätäydellisyys sinulle tyhmyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisyydellä pärjää monessa asiassa. Paikallaan märehtiminen on tyhmyyttä.
Kaikkia asioita ei vaan voi ratkaista, joten silloin ei auta kuin märehtiä tai ärsyyntyä.
Jos ei voi ratkaista jotain asiaa, mitä apua, iloa, hyötyä tai muuta älykkyyttä on käyttää aikaa sen miettimiseen? Eri asia on toki, jos ei ole vielä keksinyt ratkaisua, eli se kuitenkin kannattaa ratkaista. Silti kyse on silloinkin tavallaan siitä, ettei ole tarpeeksi älykäs ollakseen ärsyyntymättä.
Kuten todettu, kaikkia asioita ei voi ratkaista. Miksi ei saisi ärsyyntyä, se on tunne? En patoa tunteitani.
Saa ärsyyntyä, mutta fiksumpaa on mennä siitäkin eteenpäin ja käsitellä asia. Itseä ärsyttävät asiat ohjailevat ihmisiä tiedostamattomalla tavalla.
Tyhmä!
No eihän ne ohjaile kun ne tiedostaa ja kokee rohkeasti ja nöyrästi.
Sinua voi ohjailla tiedostamattomat asiat, kun leikit jotain superälykköä joka ei "uhriudu".
Jokainen joka käyttää tuota "muut uhriutuvat ja minä olen vahva" sontaa häpeilemättä, on asioitaan käsittelemään pystymätön ja hyvin keskeneräinen traumojensa kanssa.
Ne ihmiset jotka ovat rehdisti tehneet tunnetyönsä ja käsitelleet asiansa, eivät voisi ikimaailmassa kuvitellakaan, että sanoisivat muiden ihmisten olevan uhriutujoita, kun tuntevat jotain tunnetta.
Minusta se on uhriksi asettumista, ettei tee asioille mitään, vaan vain valittaa. Että ei tee edes sitä, että käsittelisi tunteensa, jos ei itse asiaa voi muuttaa.
Kukas näistä ärsyyntyjistä on sanonut että ei edes yritä käsitellä asiaa?
Oletko tyhmä vai älykäs kun tuollaisen johtopäätöksen teit ilman tietoa?
En tiedä näistä ärsyyntyjistä, mutta suurin osa joiden kanssa palstallakin keskustelee ei selkeästi ajattele ärsyyntymistään asiana, jota olisi fiksumpaa käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Jaa. Minulle se tuo korkeintaan sellaisen ylempänä olemisen tunteen. Ei ärsytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan normaaliälyllä varustettu, Mensan mukaan oikein hyvällä. Silti ärsyynnyn joistain asioista. Eniten ärsyttää oma ärsyyntymiseni kyvyttömyydestäni olla ärsyyntymättä asioista, vaikuttaahan se mielialaan ja suorituskykyyn. Mutta turhin ärsyyntymisen muoto on kieltämättä ärsyyntyä omasta inhimillisyydestään.
Itsemyötätunto on helppo oppia.
Riippuu henkilön taustoista, kokemuksista ja persoonallisuudesta. Voi olla äärimmäisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Ei se ole mahdotonta. Olen itse lähtöisin melkoisen latistavasta, ankarasta, lytistävästä, nitistävästä, alistavasta, syyllistävästä ja rajattomasta kodista.
Minusta kasvoin äärimmäisen syyllisyydentuntoinen suorittaja joka uskoi olevansa kakkapökälettäkin arvottomampi.
Suoritin elämää ja yritin ostaa olemassa ololleni oikeutusta vaikka väkisin.
Paloin ihan loppuun ja minulle ei enää jäänyt muita vaihtoehtoja kuin opetella itsemyötätunto.
Jos joku olisi nuorempana minulle tullut tuollaista mainostamaan, olisin ajatellut mielessäni että haistakoon vadelman.
Oppimisen esteet ovat yleensä kuviteltuja, oli kyseessä mikä tahansa asia.
En mitenkään voi uskoa että on olemassa yhtään ihmistä joka ei muka voisi oppia myötätuntoisempaa suhtautumista itseään kohtaan.
Et sinä ole mikään poikkeus. Älä luulekaan. Olet ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Et huonompi etkä parempi.
Siitä on tosi hyvä lähteä. Et ole spesiaali. Eikä tarvitse olla. Saat olla juuri mitä olet.
Eikä kukaan muukaan ole mikään spesiaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmyyshän se juuri ärsyttää.
Se on niin valtavan suurta ja ääretöntä. Ja sen edessä ihminen on niin voimaton.
Pienen lapsen kanssa voi sentään jotain neuvotella, mutta tyhmä ihminen on tyhmyydessään niin sinnikäs.
Pienen lapsen kanssa voi neuvotella, aikuisten kanssa ei? Eli käytännössä sinun pitää saada manipuloida toisia, että pärjäilet.
Ei?
En ymmärrä miten voit vetää noin sekopäisiä johtopäätöksiä.
Jos aikuinen on fakki-idootti niin sen kanssa ei voi neuvotella.
En harrasta manipulointia.
Pärjäilen ihan hyvin elämässäni, kunhan en vietä paljoa aikaa sietämättöminen ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sekoittaa nyt keskenään käsitteet älykkyys ja kyky säädellä omia tunteitaan. Nämä eivät kulje käsi kädessä ja vain aidosti tyhmä kuvittelee muuta.
Aloitus liittyi ihmisiin, joista oma ärsyyntyminen ja siis etenkin sen purkaminen toisiin on ihan oikeutettua ja oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai miksi joku ajattelee, että ärsyyntyminen on merkki siitä, ettei pelkää tunteita? Outo yhteenveto.
Itse teit oudon yhteenvedon ja vääristelit.
Ai minkä? Mitä vääristelin. Voisitko tai osaisitko perustella? Mitä älykästä on ärsyyntymisen tunteessa pysyttelyssä verrattuna kyseisen tunteen syyn käsittelyyn?
Ei kukaan ole väittänyt mitään tuollaista mitä olkiukollasi yrität osoittaa.
Totta kai on älykästä käsitellä tunteensa ja tehdä asioille jotain. Sen olen JO AIKAISEMMIN myös sanonut.
Lue otsikkosi, jos olet niin tyhmä ettet älyä, mistä sinulle tässä ketjussa yritetään puhua.
Otsikossasi sanottiin selkeästi että pelkkä ärsyyntyminen on osoitus tyhmyydestä.
Juu, no sitä en tarkoittanut, pahoitteluni. Vaan siä, että omaa ärsyyntymistä julistetaan ympäriinsä miettimättä lainkaan, että olisi fiksumpaa käsitellä se.
Taitaa sinua vähän ärsyttää kun joku muu kehtaa puhua tunteistaan ja käsitellä esim. ärsyttäviä asioita ääneen yhdessä toisten kanssa.
Sinä kun olet muka älykkäämpi ja hiljaa yksin käsittelet ärsyttävät asiat.
Et ole kuitenkaan mitenkään parempi kuin muutkaan, eikä muut tee mitenkään väärin jos hui kamala! ihan ääneen puhuvat tunteistaan.
Jos sinä olet niin älykäs ja epä uhriutuja, niin mitä motkotat ja nariset muiden tavasta käsitellä asioita.
Ei luulisi sinua ärsyttävän!
En ajattele ärsyyntymistä tunteista puhumisena. Se, että jotakuta ärsyttää ei ole tunne, se asenne. Valinta.
Kukas näistä ärsyyntyjistä on sanonut että ei edes yritä käsitellä asiaa?
Oletko tyhmä vai älykäs kun tuollaisen johtopäätöksen teit ilman tietoa?