Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis häh! Poikaystävä haluaa että maksan vuokraa!
11.03.2019 |
Ollaan muuttamassa yhteen poikaystävän kanssa. Minulla on nyt kiva vuokrakaksio Vantaalla, poikaystävällä velaton 3h+k omistusasunto Helsingissä.
Hän sanoikin yllättäen, että minun pitäisi maksaa jonkjn verran vuokraa. Sius mitä ihmettä! Eihän omasta asunnosta muutenkaan makseta vuokraa.
Nyt olenkin alkanut miettimään, että jatkan omassani asumista.
Silkkaa ahneutta haluta vuokraa, poikaystävällä on kuitenkin hyvät tulot ja varallisuuttakin kivasti. Hän on 28v.
-N22-
Kommentit (543)
Luojan kiitos, olen ollut parisuhteessa vain sellaisten miesten kanssa, jotka ovat asuneet vuokralla kuten minäkin. En ikipäivänä suostuisi maksamaan miehelleni vuokraa tai jotain osaa vastikkeesta, jos asuisin hänen omistamassaan asunnossa. Asetelma olisi liian epätasa-arvoinen ja tuntisin olevani jatkuvasti jollain lailla alakynnessä tai altavastaajana. En asuisi tasavertaisesti sitä kotia.
Eli jos minulla olisi tuollainen tilanne, niin ainoa mahdollisuus yhteenmuuttoon olisi, että muuttaisimme uuteen asuntoon ja vuokralle. Tai sitten asutaan edelleen erikseen.
En myöskään ymmärrä monien mielipiteitä siitä, että kulut pitää jakaa puoliksi. Omasta mielestäni tuo on reilua ainoastaan silloin, kun osapuolten tulotaso on suurin piirtein sama. Mutta jos toinen tienaa tonnin ja toinen viisi, niin onko muka reilua, että kulut maksetaan puoliksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muutin ok-talossa asuvan puolisoni luo. En aio ostaa häneltä puolikasta vanhasta talosta, en ole sellaista koskaan halunnut enkä halua edelleenkään. Hän ei kuitenkaan omien töidensä vuoksi voi muuttaa muualle (yrityksen tilat ovat samassa kiinteistössä). Oli aivan päivänselvää, että juoksevat kulut laitetaan tästä lähtien puoliksi eli lämmitys, sähkö, tiemaksu, vakuutukset, jätehuolto, pienet remontit jne. Samoin tietysti hankinnat, jos joudutaan hankkimaan uusi pesukone, pakastin tms.
Sitten jos/kun tulee tarve tehdä jotain isompaa kunnostustyötä, vaihtaa lämmitysjärjestelmää tai uusia katto tms, neuvotellaan järkevä sopimus. Koska en omista kiinteistöä enkä millään tavalla hyödy sen arvonnoususta, en pidä puolikkaan hinnan maksamista ainakaan kerralla oikeudenmukaisena. Toisaalta minäkin hyödyn siitä, että asuminen on mukavampaa eli missään tapauksessa en oleta, että puolisoni maksaa yksin koko summan. Alustavasti olen ehdottanut, että sellaisessa tilanteessa maksan pienen summan heti ja sitten vähitellen lisää eli lyhennän sitä omaa puolikastani pikkuhiljaa. Jos ja kun siis pysymme yhdessä, niin minunkin osuuteni tulee maksettua ja toisaalta jos jotain sattuu, niin en maksa sellaisesta, jota en käytä.
Olen täysin tietoinen siitä, että jos eroamme, niin mies voi laittaa minut pihalle aika nopeasti. Samoin jos hän kuolee niin perikunta laittaa minut pihalle. Ihan päivässä tai kuukaudessa se ei tapahdu, ja vuokra-asunnon saan kuukaudessa-kahdessa. Sitä paitsi kartutan joka kuukausi omaa omaisuuttani, koska nykyään minulle jää säästöön enemmän kuin asuessani yksin.
Tarkoitus on elää loppuelämä yhdessä, mutta aikuisena sitä on pakko ottaa huomioon realiteetit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokra on ehkä väärä sana.
Vuokraa en minäkään maksaisi. Mutta ehdottomasti kaikki käyttökulut puoliksi!
Jos poikaystävä haluaa että maksan vuokraa, tehdään silloin virallinen vuokrasopimus ja silloin olen hänen vuokralainen enkä tyttöystävä.
Ja jos et maksa vuokraa, maksullinen nainen etkä tyttöystävä.
Miksi maksaisin vuokraa? Miksi en vain maksaisi käyttökuluja puoliksi?
Koska se olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista? Mikäli maksat vain käyttökulut puoliksi niin mies sponsoroi sinun varallisuuden kartuttamistasi/kuluttamistasi omasta pussistaan. Hyvä tilannehan se tietysti sinun kannaltasi on, mutta ei kovin reilua.
Miten niin miehen omasta pussista? Jos asunto on velaton, miehellä menee rahaa vaan käyttökuluihin. Eihän se omistusasunto muutu minun omistukseeni! Sponsoroi minun omistusta/kulutusta samalla tavalla kuin minä sponsoroin hänen omistusta/kulutusta koska hänen ei tarvitse maksaa käyttökuluja kokonaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa menot jaetaan. Ei toiselle makseta vuokraa. Outo mies.
Minusta on outoa, että halutaan asua ilmaiseksi toisen asunnossa. Kyllä pieni korvaus on paikallaan. Itse en kehtaisi asua korvauksetta. Asunnosta on kuitenkin paljon muitakin kuluja remontteineen.
Aivan, menot jaetaan. Ne maksetaan yhdessä. Mitä epäselvää tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos, olen ollut parisuhteessa vain sellaisten miesten kanssa, jotka ovat asuneet vuokralla kuten minäkin. En ikipäivänä suostuisi maksamaan miehelleni vuokraa tai jotain osaa vastikkeesta, jos asuisin hänen omistamassaan asunnossa. Asetelma olisi liian epätasa-arvoinen ja tuntisin olevani jatkuvasti jollain lailla alakynnessä tai altavastaajana. En asuisi tasavertaisesti sitä kotia.
Eli jos minulla olisi tuollainen tilanne, niin ainoa mahdollisuus yhteenmuuttoon olisi, että muuttaisimme uuteen asuntoon ja vuokralle. Tai sitten asutaan edelleen erikseen.
En myöskään ymmärrä monien mielipiteitä siitä, että kulut pitää jakaa puoliksi. Omasta mielestäni tuo on reilua ainoastaan silloin, kun osapuolten tulotaso on suurin piirtein sama. Mutta jos toinen tienaa tonnin ja toinen viisi, niin onko muka reilua, että kulut maksetaan puoliksi?
Parempituloinen maksaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokra on ehkä väärä sana.
Vuokraa en minäkään maksaisi. Mutta ehdottomasti kaikki käyttökulut puoliksi!
Jos poikaystävä haluaa että maksan vuokraa, tehdään silloin virallinen vuokrasopimus ja silloin olen hänen vuokralainen enkä tyttöystävä.
Ja jos et maksa vuokraa, maksullinen nainen etkä tyttöystävä.
Miksi maksaisin vuokraa? Miksi en vain maksaisi käyttökuluja puoliksi?
Koska se olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista? Mikäli maksat vain käyttökulut puoliksi niin mies sponsoroi sinun varallisuuden kartuttamistasi/kuluttamistasi omasta pussistaan. Hyvä tilannehan se tietysti sinun kannaltasi on, mutta ei kovin reilua.
Miten niin miehen omasta pussista? Jos asunto on velaton, miehellä menee rahaa vaan käyttökuluihin. Eihän se omistusasunto muutu minun omistukseeni! Sponsoroi minun omistusta/kulutusta samalla tavalla kuin minä sponsoroin hänen omistusta/kulutusta koska hänen ei tarvitse maksaa käyttökuluja kokonaisuudessa.
Et tosiaankaan sponsoroi samalla tavalla. Jos muutat vuokralta miehen asuntoon ja jaatte kulut puoliksi niin mies hyötyy siitä kulujen puolikkaan verran, sinä taas hyödyt entisen vuokrasi ja kulujen puolikkaan erotuksen verran eli tyypillisesti moninkertaisesti.
On se tarkkaa tuo pariutuminen. En ole koskaan pitänyt mitään kirjaa tuloista ja menoista. Nyt mies asuu omistamassani asunnossa ilmaiseksi. Hänellä ei ole tuloja ollenkaan. Mutta ei haittaa, koska pärjäämme näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiset trollit on hauskoja. Niistä tietää heti, että kyseessä on satavarma hitti ja vähintään 500 tuohtunutta vastausta tulee heittämällä ja läjäpäin alapeukkuja ;)
4/5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokra on ehkä väärä sana.
Vuokraa en minäkään maksaisi. Mutta ehdottomasti kaikki käyttökulut puoliksi!
Jos poikaystävä haluaa että maksan vuokraa, tehdään silloin virallinen vuokrasopimus ja silloin olen hänen vuokralainen enkä tyttöystävä.
Ja jos et maksa vuokraa, maksullinen nainen etkä tyttöystävä.
Miksi maksaisin vuokraa? Miksi en vain maksaisi käyttökuluja puoliksi?
Koska se olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista? Mikäli maksat vain käyttökulut puoliksi niin mies sponsoroi sinun varallisuuden kartuttamistasi/kuluttamistasi omasta pussistaan. Hyvä tilannehan se tietysti sinun kannaltasi on, mutta ei kovin reilua.
Miten niin miehen omasta pussista? Jos asunto on velaton, miehellä menee rahaa vaan käyttökuluihin. Eihän se omistusasunto muutu minun omistukseeni! Sponsoroi minun omistusta/kulutusta samalla tavalla kuin minä sponsoroin hänen omistusta/kulutusta koska hänen ei tarvitse maksaa käyttökuluja kokonaisuudessa.
Aika pieni se sinun miehelle tuoma hyöty on siihen hyötyyn verrattuna minkä sinä saat muuttamalla vuokralta miehen luo siipeilemään.
Vaihtoehtoiskustannukset huomioiden mies jää tuossa tappiolle:
Mies yksin: 1000e vuokran sijaan 200e vastike = 800e säästöä
Mies sinun kanssasi: 500e vuokran sijaan 100e vastike = vain 400e säästöä eli 400 euroa vähemmän kuin aiemmin
Sinä yksin: 1000e vuokraa
Sinä miehen kanssa vuokralla: 1000e vuokran sijaan 500e vuokra= 500e säästöä
Sinä miehen asunnossa: 500e vuokran sijaan 100e vastike = 400e säästöä eli sama 400e jonka mies menetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksa luonnossa, niin kaikki ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuokra on ehkä väärä sana.
Vuokraa en minäkään maksaisi. Mutta ehdottomasti kaikki käyttökulut puoliksi!
Jos poikaystävä haluaa että maksan vuokraa, tehdään silloin virallinen vuokrasopimus ja silloin olen hänen vuokralainen enkä tyttöystävä.
Ja jos et maksa vuokraa, maksullinen nainen etkä tyttöystävä.
Miksi maksaisin vuokraa? Miksi en vain maksaisi käyttökuluja puoliksi?
Koska se olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista? Mikäli maksat vain käyttökulut puoliksi niin mies sponsoroi sinun varallisuuden kartuttamistasi/kuluttamistasi omasta pussistaan. Hyvä tilannehan se tietysti sinun kannaltasi on, mutta ei kovin reilua.
Miten niin miehen omasta pussista? Jos asunto on velaton, miehellä menee rahaa vaan käyttökuluihin. Eihän se omistusasunto muutu minun omistukseeni! Sponsoroi minun omistusta/kulutusta samalla tavalla kuin minä sponsoroin hänen omistusta/kulutusta koska hänen ei tarvitse maksaa käyttökuluja kokonaisuudessa.
Et tosiaankaan sponsoroi samalla tavalla. Jos muutat vuokralta miehen asuntoon ja jaatte kulut puoliksi niin mies hyötyy siitä kulujen puolikkaan verran, sinä taas hyödyt entisen vuokrasi ja kulujen puolikkaan erotuksen verran eli tyypillisesti moninkertaisesti.
Tämä on juuri se mitä ei ymmärretä. Hurjat säästöt vuokraan verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois mahtava kuulla jokunen kommentti myös mun tilanteeseen joka on tätä samaa aihetta:
Asun vuokralla kahden lapseni kanssa. Rakastun mieheen joka muuttaa luokseni eri paikkakunnalta ja aloittaa opiskelun täällä.
Hänellä ei ole rahaa osallistua kuluihin mitenkään. Lupaan että hän tämän koulun käy loppuun (aiemmin lopettanut koulutuksen kesken) koska haluan hänen pääsevän elämässään eteenpäin. Eli tankkaan hänen autonsa ja huolehdin että kotoa löytyy ruokaa ja kaikkea välttämätöntä vessapapereista lähtien ettei hänen tarvitse jättää koulua kesken ja palata takaisin kotipaikkakunnalleen. Hän valmistuu ja lähtee töihin.
Missä vaiheessa pyydän häntä osallistumaan kuluihin? Heti kun ensimmäinen palkka tulee? Olisiko se liian törkeää? Vuokra on 1000 e /kk ja ajattelin hänen osuutensa olevan 1/4 koska lapset eivät ole hänen. Yhteisiä lapsia emme aio hankkia. Entäs tämän opiskelun ajan maksetut menot: bensat, netti, sähkö, vesi, autopaikka miehen autolle, vuokra, kodin välttämättömyydet kuten ne vessapaperit... kysyisittekö niistä osuutta näin jälkikäteen vai miten tekisitte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen! Nainen maksaa miehelle miehen omistamaa asuntoa. Ja sitten kun mies haluaa naisen lähtevän, on miehen omaisuus karttunut (lainoja lyhennetty naisen maksamana) eikä naiselle jää siitä ilosta mitään.
Tee sopimus, että lyhennät lainaa ja joka lainanmaksusta siirtyy vastaava osuus asunnosta sinun nimiisi.Huoh.
Vaikka olisi velaton kerrostaloasunto, niin siitä menee kuitenkin vastike, sähkö ja vesi - nämä ovat todennäköisesti n.300€/kk. Miehenkö pitäisi koko asuminen maksaa? Millä tavalla nainen kartuttaa miehen omaisuutta jos maksaa puolet juoksevista kuluista?
Eri asia tietenkin jos mies yrittäisi maksattaa lainaansa tyttöystävällään. Silloin mies kannattaisi pistää vaihtoon.
Yksi vaihtoehto, mikä voisi olla mahdollinen: jos toinen tarjoaa täysin omasta pussistaan hulppean asumisen, toinen tarjoaa hulppeat ruoat, myös kokonaan omasta pussistaan.
Mutta sopia näistä pitää aina.
Provohan aloitus tietysti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ei kerrottu mitään tulosta. Jos tulot ovat samat, niin kulut puoliksi. Jos aloittaja on parempituloinen, hän voi maksaa isomman osan kuluista (mutta kannattaa myös säästää itselle, koska asuu toisen kämpässä eikä oma omaisuus kerry siinä). Jos mies on parempituloinen, pitää katsoa, ettei aloittaja joudu maksamaan liikaa tuloihinsa nähden.
Tämä ei koske ainoastaan asumiskuluja, vaan elintasoa kokonaisuudessaan. Pienituloiselle voi olla ongelma maksaa edes puolet kuluista, jos suurempituloisen kämpässä on isommat laskut ja tämä haluaa lisäksi syödä kalliimmin, matkustaa lomilla, käydä ravintoloissa ja viettää vapaa-aikaa yhdessä kalliimmin kuin se pienituloinen eläisi yksin. Eikä sekään ole oikein, jos pienempituloisen rahat menevät viimeistä senttiä myöten arkeen, kun suurituloiselle jää mukavasti vararahaakin.
Vierailija kirjoitti:
Ois mahtava kuulla jokunen kommentti myös mun tilanteeseen joka on tätä samaa aihetta:
Asun vuokralla kahden lapseni kanssa. Rakastun mieheen joka muuttaa luokseni eri paikkakunnalta ja aloittaa opiskelun täällä.
Hänellä ei ole rahaa osallistua kuluihin mitenkään. Lupaan että hän tämän koulun käy loppuun (aiemmin lopettanut koulutuksen kesken) koska haluan hänen pääsevän elämässään eteenpäin. Eli tankkaan hänen autonsa ja huolehdin että kotoa löytyy ruokaa ja kaikkea välttämätöntä vessapapereista lähtien ettei hänen tarvitse jättää koulua kesken ja palata takaisin kotipaikkakunnalleen. Hän valmistuu ja lähtee töihin.Missä vaiheessa pyydän häntä osallistumaan kuluihin? Heti kun ensimmäinen palkka tulee? Olisiko se liian törkeää? Vuokra on 1000 e /kk ja ajattelin hänen osuutensa olevan 1/4 koska lapset eivät ole hänen. Yhteisiä lapsia emme aio hankkia. Entäs tämän opiskelun ajan maksetut menot: bensat, netti, sähkö, vesi, autopaikka miehen autolle, vuokra, kodin välttämättömyydet kuten ne vessapaperit... kysyisittekö niistä osuutta näin jälkikäteen vai miten tekisitte?
Teillä pitää olla kirjallinen sopimus. Jälkikäteen ei pyydetä mistään korvausta, joka on annettu ilmaiseksi. Kannattaa ottaa huomioon valmistumisajankohta. Jos saa opintotukea ja muita tuloja???? niin perivät pois syksyllä kertyvästä palkasta mikäli valmistuu keväällä, koska katsovat yhden kokonaisen vuoden tulot. Näin ollen ensimmäiset palkat menevät Kelalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen! Nainen maksaa miehelle miehen omistamaa asuntoa. Ja sitten kun mies haluaa naisen lähtevän, on miehen omaisuus karttunut (lainoja lyhennetty naisen maksamana) eikä naiselle jää siitä ilosta mitään.
Tee sopimus, että lyhennät lainaa ja joka lainanmaksusta siirtyy vastaava osuus asunnosta sinun nimiisi.Huoh.
Vaikka olisi velaton kerrostaloasunto, niin siitä menee kuitenkin vastike, sähkö ja vesi - nämä ovat todennäköisesti n.300€/kk. Miehenkö pitäisi koko asuminen maksaa? Millä tavalla nainen kartuttaa miehen omaisuutta jos maksaa puolet juoksevista kuluista?
Eri asia tietenkin jos mies yrittäisi maksattaa lainaansa tyttöystävällään. Silloin mies kannattaisi pistää vaihtoon.
Yksi vaihtoehto, mikä voisi olla mahdollinen: jos toinen tarjoaa täysin omasta pussistaan hulppean asumisen, toinen tarjoaa hulppeat ruoat, myös kokonaan omasta pussistaan.
Mutta sopia näistä pitää aina.Provohan aloitus tietysti on.
Mahdollinen, jos molemmilla on yhtä hyvä ”pussi”. Jos on itse suhteessa se osapuoli, jolla on parempi ”pussi” kuin toisella, on syytä hyväksyä että jossakin määrin sitä omaa hyvää on jaettava perheensä kanssa. Nykypäivänä ei sentään yleensä myönnetä rouvalle rajattoman luoton rinnakkaisvisaa, kuten joskus ennen ehkä, mutta ei sekään toimi, että parempiosaisena kadehditaan toisen saamaa ”suurempaa hyötyä” jos itsellekin järjestely on kumminkin jollain tapaa edullinen.
Jos sitten haluaa sentilleen jakaa kulut puoliksi, on parempituloisen pakko alistua elämään pienempituloisen elintason mukaan. Sitten ei laiteta leivälle kinkkua ja juustoa ja junaan tehdään eväsvoileivät itse. Lomamatka suuntautuu Tallinnaan, siis jos nyt on varaa löhteä ollenkaan, ja loppukuusta illaliseksi voi olla hyvää ravitsevaa puuroa, koska alkukuusta puolison piti ostaa kengät.
Tätä ketjua lukiessa olen alkanut ymmärtämään ahneuden olemuksen.
Kaikesta täytyy olla hyötyä taloudellisesti! Jopa rakkaan ihmisen kanssa yhdessä asumisesta.
Mieheni muutti minun asuntooni, yhtiövastike ja talousmenot maksetaan puoliksi. Kuluni pieneni 210€/kk.
Saan asua rakastamani miehen kanssa ja menot pieneni. Ei huono!
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa olen alkanut ymmärtämään ahneuden olemuksen.
Kaikesta täytyy olla hyötyä taloudellisesti! Jopa rakkaan ihmisen kanssa yhdessä asumisesta.
Mieheni muutti minun asuntooni, yhtiövastike ja talousmenot maksetaan puoliksi. Kuluni pieneni 210€/kk.
Saan asua rakastamani miehen kanssa ja menot pieneni. Ei huono!
Minä muutin miehen asuntoon ja menot pieneni 700 euroa! Sen takia maksoin extraa enkä vain puolet kuluista ihan omasta tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa olen alkanut ymmärtämään ahneuden olemuksen.
Kaikesta täytyy olla hyötyä taloudellisesti! Jopa rakkaan ihmisen kanssa yhdessä asumisesta.
Mieheni muutti minun asuntooni, yhtiövastike ja talousmenot maksetaan puoliksi. Kuluni pieneni 210€/kk.
Saan asua rakastamani miehen kanssa ja menot pieneni. Ei huono!
Eihän se huono ole, mutta vielä parempi tietysti olisi jos kummankin kulut olisivat pienentyneet yhtä paljon.
Alue: Aihe vapaa
Kaksi tapaa hoitaa asia niin ettei lokkien naukuna särje korvia:
Muutetaan yhdessä vuokralle, toisen asunto annetaan vuokralle tai myydään ja tuotot pitää tietysti se omistaja kokonaan itse.
Sisäänmuuttaja ostaa puolet asunnosta.
Muut vaihtoehdot ovat joko näennäisesti (vuokranmaksaja kartuttaa toisen omaisuutta nyyh) tai tosiasiallisesti (toinen loisii pelkillä puolilla kuluilla ilman pääomakuluja ja -riskejä) epäreiluja.