Siis häh! Poikaystävä haluaa että maksan vuokraa!

Vierailija kirjoitti:

Kaverini meni poikaystävän asuntoon vailla vastuita ja löysi itsensä velkakusesta muutamassa vuodessa koska luuli että nyt on rahaa paljon ja tilaili netistä kaikkee. Iso velkakierre ja helvetti tuli.

Omavastuu on hyvä olla koska kumppani ei ole uusi isä. Isän luota ei muuteta vastuuttomasti asumaan.

Ainoa oikea on se että huoltovastike puokkiin ja se joka omistaa asunnon maksaa rahoitusvastikkeen, vesimaksu per lurjus, sähkö puoliksi. Se on hoitovastike, ei huoltovastike, painovirhepaholainen tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä porukat todella pieni tuloisia, jos pienen korvauksen maksaminen asunnon käytöstä tuntuu niin vaikealta ja haluttaisiin maksaa vain puolet kuluista ja asua ilmaiseksi? 

  Se joka omistaa asunnon niin maksaa YKSIN rahoitusvastikkeen jos sellainen on, muuten puoleksi hoitovastike, sähkö ja vesi. Ei oo kysymys siitä on iso vai pienituloinen vaan siitä että se mikä on oikein ja kohtuus. Ero vkun tulee jos oot maksanut rahoitusvastiketta niin et saa sitä takaisin. Eli kannattaa omassa asua jos sellainen on tai sitten yhdessä asuntovelkaa maksetaan puoleksi sun muut menot puoleksi, omat henkilökohtaiset menot yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei kerrottu mitään tulosta. Jos tulot ovat samat, niin kulut puoliksi. Jos aloittaja on parempituloinen, hän voi maksaa isomman osan kuluista (mutta kannattaa myös säästää itselle, koska asuu toisen kämpässä eikä oma omaisuus kerry siinä). Jos mies on parempituloinen, pitää katsoa, ettei aloittaja joudu maksamaan liikaa tuloihinsa nähden.

Tämä ei koske ainoastaan asumiskuluja, vaan elintasoa kokonaisuudessaan. Pienituloiselle voi olla ongelma maksaa edes puolet kuluista, jos suurempituloisen kämpässä on isommat laskut ja tämä haluaa lisäksi syödä kalliimmin, matkustaa lomilla, käydä ravintoloissa ja viettää vapaa-aikaa yhdessä kalliimmin kuin se pienituloinen eläisi yksin. Eikä sekään ole oikein, jos pienempituloisen rahat menevät viimeistä senttiä myöten arkeen, kun suurituloiselle jää mukavasti vararahaakin.

Pienempituloisen ei kannata silloin muuttaa yhteen tai edes aloittaa suhdetta parempituloisen kanssa. Kyllähän tuo ihan suoraan hyötymiseltä kuulostaa, jos pienituloinen aloittaa seurustelun isompituloisen kanssa odottaen, että tämä tarjoaa asumiset, lomat ja ulkona syömiset. Ei sitä pysty kaunistelemaan millään selityksillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä porukat todella pieni tuloisia, jos pienen korvauksen maksaminen asunnon käytöstä tuntuu niin vaikealta ja haluttaisiin maksaa vain puolet kuluista ja asua ilmaiseksi? 

  Se joka omistaa asunnon niin maksaa YKSIN rahoitusvastikkeen jos sellainen on, muuten puoleksi hoitovastike, sähkö ja vesi. Ei oo kysymys siitä on iso vai pienituloinen vaan siitä että se mikä on oikein ja kohtuus. Ero vkun tulee jos oot maksanut rahoitusvastiketta niin et saa sitä takaisin. Eli kannattaa omassa asua jos sellainen on tai sitten yhdessä asuntovelkaa maksetaan puoleksi sun muut menot puoleksi, omat henkilökohtaiset menot yksin. 

Asuntohan kuluu myös sen toisen käytöstä. En minä kehtaisi lainata kaverin autoa jatkuvasti pelkästään bensan hinnalla. Ihan varmasti maksaisin pientä kulukorvausta kuten tekisin asuessani toisen asunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hetkinen! Nainen maksaa miehelle miehen omistamaa asuntoa. Ja sitten kun mies haluaa naisen lähtevän, on miehen omaisuus karttunut (lainoja lyhennetty naisen maksamana) eikä naiselle jää siitä ilosta mitään.

Tee sopimus, että lyhennät lainaa ja joka lainanmaksusta siirtyy vastaava osuus asunnosta sinun nimiisi.

Huoh.

Vaikka olisi velaton kerrostaloasunto, niin siitä menee kuitenkin vastike, sähkö ja vesi - nämä ovat todennäköisesti n.300€/kk. Miehenkö pitäisi koko asuminen maksaa? Millä tavalla nainen kartuttaa miehen omaisuutta jos maksaa puolet juoksevista kuluista?

Eri asia tietenkin jos mies yrittäisi maksattaa lainaansa tyttöystävällään. Silloin mies kannattaisi pistää vaihtoon.

Yksi vaihtoehto, mikä voisi olla mahdollinen: jos toinen tarjoaa täysin omasta pussistaan hulppean asumisen, toinen tarjoaa hulppeat ruoat, myös kokonaan omasta pussistaan.

Mutta sopia näistä pitää aina.

Provohan aloitus tietysti on.

Mahdollinen, jos molemmilla on yhtä hyvä ”pussi”. Jos on itse suhteessa se osapuoli, jolla on parempi ”pussi” kuin toisella, on syytä hyväksyä että jossakin määrin sitä omaa hyvää on jaettava perheensä kanssa. Nykypäivänä ei sentään yleensä myönnetä rouvalle rajattoman luoton rinnakkaisvisaa, kuten joskus ennen ehkä, mutta ei sekään toimi, että parempiosaisena kadehditaan toisen saamaa ”suurempaa hyötyä” jos itsellekin järjestely on kumminkin jollain tapaa edullinen.

Jos sitten haluaa sentilleen jakaa kulut puoliksi, on parempituloisen pakko alistua elämään pienempituloisen elintason mukaan. Sitten ei laiteta leivälle kinkkua ja juustoa ja junaan tehdään eväsvoileivät itse. Lomamatka suuntautuu Tallinnaan, siis jos nyt on varaa löhteä ollenkaan, ja loppukuusta illaliseksi voi olla hyvää ravitsevaa puuroa, koska alkukuusta puolison piti ostaa kengät.

Tai sitten voi pariutua suunnilleen samanlaisesta elintasosta tykkäävän kanssa. Vuosien varrella voi tulla tilanteita, kun toinen tai vuoroin molemmat ovat taloudellisesti toisesta riippuvaisia, mutta itse en muunlaiseen suhteeseen olisi ikinä lähtenyt kuin sellaiseen, missä rahat ovat omia ja kulut maksetaan puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut naimisissa jo pitkään. Emme ole koskaan riidelleet rahasta. Meillä on rahat omilla tileillä. Kumpikin merkitsee kirjaan yhteiset ostokset sekä vuokrat, sähköt, vakuutukset ym. Kuukauden lopussa tarkistetaan miten paljon kumpikin on maksanut. Vähemmän maksanut tasoittaa maksamalla heti palkkapäivänä toiselle tasingon. Kuukausi alkaa aina puhtaalta pöydältä. Tämän systeemin etu on siinä, että kumpikin voi käyttää omat rahat haluamallaan tavalla. Rauha maassa .

Meillä on vielä helpompi: kumpikin tallettaa yhteiselle tilille saman verran rahaa. Sieltä maksetaan yhteiset kulut. Kun rahat alkavat loppua, talletetaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut naimisissa jo pitkään. Emme ole koskaan riidelleet rahasta. Meillä on rahat omilla tileillä. Kumpikin merkitsee kirjaan yhteiset ostokset sekä vuokrat, sähköt, vakuutukset ym. Kuukauden lopussa tarkistetaan miten paljon kumpikin on maksanut. Vähemmän maksanut tasoittaa maksamalla heti palkkapäivänä toiselle tasingon. Kuukausi alkaa aina puhtaalta pöydältä. Tämän systeemin etu on siinä, että kumpikin voi käyttää omat rahat haluamallaan tavalla. Rauha maassa .

Meillä on vielä helpompi: kumpikin tallettaa yhteiselle tilille saman verran rahaa. Sieltä maksetaan yhteiset kulut. Kun rahat alkavat loppua, talletetaan lisää.

Sama täällä. Meillä on yhteinen taloustilit ja omat tilit. Taloustililtä maksetaan kaikki yhteiset kulut. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea on se että huoltovastike puokkiin ja se joka omistaa asunnon maksaa rahoitusvastikkeen, vesimaksu per lurjus, sähkö puoliksi.

Kuulostaa ihan samalta kuin joku persaukisen auton lainaus. Kuviosi on sama kuin jos käyttäisi toisen omistamaa autoa 50% ajasta, mutta maksaisi vain puolet bensoista. Autoon sidottu pääoma, isot korjaukset, verot ja vakuutukset jäisivät kaikki omistajan niskoille.

Aikamoista reppanameininkiä.

Miksi ihmset muuttaa yhteen jos toisella ei ole varaa siihen. Ostaa kämpän ja toinen joutuu maksaa esim 70% kaikesta tulojensa takia. Mun tyttöystävä haaveilee kaikenlaista ja valittaa, kun en asu sen kanssa yhdessä. Koska sillä ei ole varaa elää siinä sen haaveessa ja minä en suostu maksamaan siitä pelleilystä, kun mulla on maksettu asunto ja sijoitukset ja talous omalta osalta kunnossa. Olen kaiken tehnyt itse, niin en mä jaa sitä sen takia, koska toisella ei ole. Heti kun oppii käyttää rahaa ja saa rahaa sivuun, niin voin muuttaa. Täysin holtiton rahankäyttäjä ja tiedän mitä se tarkoittaa jos nyt muuttaisin sen kanssa. Voin asua yksinkin aivan loistavasti. Mulle toi yhdessä asuminen ei ole välttämätöntä.

miks et maksais ? vai mihin ne rahat menee mitä käytät nyt vuokraan yms asumiseen?

M41 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea on se että huoltovastike puokkiin ja se joka omistaa asunnon maksaa rahoitusvastikkeen, vesimaksu per lurjus, sähkö puoliksi.

Kuulostaa ihan samalta kuin joku persaukisen auton lainaus. Kuviosi on sama kuin jos käyttäisi toisen omistamaa autoa 50% ajasta, mutta maksaisi vain puolet bensoista. Autoon sidottu pääoma, isot korjaukset, verot ja vakuutukset jäisivät kaikki omistajan niskoille.

Aikamoista reppanameininkiä.

  minun ei tarvi mennä vuokralle koska asun velattomassa omistusasunnossa Hgissä. Silloinko asutaan yhdessä niin eihän se oo vuokrasuhde, se on tietenkin ok että hoitovastike puoleksi plus sähkö ja mahdollinen vesilasku, mulla sisältyy hoitovastikkeeseen. Mulla on vakuutus, kellä on auto niin maksakoot autovakuutuksen. 

Kyllä sun pitää maksaa puolet vastikkeesta ja vesimaksusta 2/3 - naiset kuluttaa paljon miehiä enempi vettä tukan ja p*llun pesuun.

Täällä ei ilmeisesti kukaan omista itse mitään. Minulla mökki, auto ja omakotitalo. Kaikissa on juoksevat kulut ja sen lisäksi päälle tulevat merkittävät huoltokulut sekä arvonalenemat. Ja mitä enemmän käyttöä sitä nopeammin arvo alenee ja nopeammin tulee huoltokuluja. Kun asukkaita enemmän on käyttöä enemmän ja tämän myötä näitä kaikkia kuluja enemmän. Ei kasva pelkästään vesimaksu vaan myös lattiat, huonekalut, ovet ihan kaikki kuluu nopeammin ja vaatii uusintaa nopeammin. Autossa tämä konkretisoituu tietenkin näkyvämmin kun huolto-, pesu, ja renkaanvaihtokulut kasvavat kun tarve väli tihenee. Tämän lisäksi autoon tulee kilometrejä enemmän joka tarkoittaa että joudut vaihtamaan auton uuteen aiemmin. Talossa ihan vastaavia kuluja... Jatkuvasti saat huoltaa vaikka onkin oma ja varata tuleviin huoltoihin rahaa. Tietyillä alueilla myös asunnon arvo alenee merkittävästi etenkin käytön myötä.

Paitsi täällä Helsingissä ei 700 euroa todennäköisesti riittäisi puolikkaaksi vuokraksi ainakaan hyvällä alueella. Helsinkiläisen näkökulmasta tuo aloituspuheenvuoro on aivan hiuksia nostattavan röyhkeä.

jos nyt jo ongelmia. parempi jatkaa omillaan.

Esimerkki. Miehellä menee asuntolainaan 1500 kk ja elareihin 330 euroa, sähkö, kenties auto 100 eu kk plus henk.kohtaiset menot. Mies sanoo että hänellä menee asuntoon lainaan niin ja niin paljon niin maksa sinä asumisesta 500 euroa ja maksattaa suurimman osan ruoasta. Ollaan avoliitossa ja liitto purkautuu, kuka on voittanut???? Sieltä lähdet tuulen huuhtoman berseen kanssa. Eli kaikki puokkiin paitsi ei rahoitusvastiketta, se kartuttaa miehen omaisuutta. Siis hoitovastike, sähkö, vesi, vakuutus plut omat henkilökohtaiset menot maksat yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Paitsi täällä Helsingissä ei 700 euroa todennäköisesti riittäisi puolikkaaksi vuokraksi ainakaan hyvällä alueella. Helsinkiläisen näkökulmasta tuo aloituspuheenvuoro on aivan hiuksia nostattavan röyhkeä.

  yksiön saa jostain päinHkiä. 

kartuttaa miehen omaisuutta, just joo.

niin,mies ottaa suuren riskin kun ottaa lainat yms ja sitoutuu niihin.

pienellä vuokralla nainen saa hyvän paikan asua, ja voi lähteä vaikka samana päivänä ja unohtaa kaiken.

paljon suuremmat stressit sillä joka lainaa makselee.

Meillä on asia sovittu yhteenmuuttaessamme. Ennen muuttoa mies asui vuokra-asunnossa, vuokra oli 650 € / kk + sähkö n. 25 € / kk (kaukolämpö, joten sähkölasku oli aika pieni. Vesi kuului vuokraan). 

Mun asumiskulut on lainanlyhennys 580 € josta noin 80 € on korko- ja lainanhoitopalkkioita, sähkönkulutus keskimäärin 100 € / kuussa + yhtiövastike 100 € + vesi n. 15 €/ kk / hlö. Lisäksi kotivakuutus, joka ei montaa kymppiä maksa. 

Yhteenlasketut asumiskulumme (ilman lainanlyhennysosuutta) oli ennen yhteenmuuttoa siis n. 1000€, joista miehen osuus oli n. 65 %. Yhteenmuuttamisen jälkeen meidän asumiskulut olivat n. 300 €. Jaoimme tuon säästyneen potin, eli meidän tapauksessa 700 € puoliksi, ja se on summa, jonka mies maksaa minulle. Miehen asumiskulut laskivat 675 € - 350 € = 325 €, tämän säästyneen rahan hän saa sijoittaa haluamallaan tavalla. 

Minä sain "helpotusta asumiskuluihini" 350 €. Kai tuon voisi ilmaista niin, että mies maksaa minulle puolikkaiden asumiskulujen lisäksi vuokraa 200 € / kk, mutta emme ajattele sitä niin. 

Teemme kotitöitä yhdessä, sekä sisähommat että ulkotyöt (nurmikon leikkaus, lumityöt). Maksan kaikki asunnon remontit. Asunto on nimissäni, miehelle kertyy vuodessa 3 900 € säästöön.