Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siis häh! Poikaystävä haluaa että maksan vuokraa!
11.03.2019 |
Ollaan muuttamassa yhteen poikaystävän kanssa. Minulla on nyt kiva vuokrakaksio Vantaalla, poikaystävällä velaton 3h+k omistusasunto Helsingissä.
Hän sanoikin yllättäen, että minun pitäisi maksaa jonkjn verran vuokraa. Sius mitä ihmettä! Eihän omasta asunnosta muutenkaan makseta vuokraa.
Nyt olenkin alkanut miettimään, että jatkan omassani asumista.
Silkkaa ahneutta haluta vuokraa, poikaystävällä on kuitenkin hyvät tulot ja varallisuuttakin kivasti. Hän on 28v.
-N22-
Kommentit (543)
PeliMies76 kirjoitti:
Kertokaa miten TE jakaisitte rahoitusvastikkeen kun puoliso omistaa 0% tai 10% osakkeesta.Onko kohtuutonta pyytää 50% vaikka hoitovastike olisi tosi pieni?
Minun mielestäni rahoitusvastiketta ei pidä ruveta erittelemään muusta vastikkeesta. Rahoitusvastikkeella pidetään kunnossa se taloyhtiö ja se asunto missä molemmat asuvat. Yleensä ne lainat ovat vähintään kymmenvuotisia, joten jos se suhde kestää 10 vuotta niin tuo summa ei pitäisi olla mikään kynnyskysymys, mutta jos se kestää lyhyemmän aikaa, niin eipähän se ei-omistajakaan sitä koko lainan ajan maksa.
Mielummin jaetaan sitten kuluja vaikka suhteessa nettotuloihin. Jos toiselle jää käteen tonni ja toiselle kaksi, on omalla tavallaan ihan perusteltua, että menot jaetaan 1/3 suhteessa ennemmin kun aletaan erittelemään rahoitusvastikkeita erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai aloittaja luuli maksavansa luonnossa koko asumisensa
Luin koko ketjun läpi. Tässä ei ole kyllä nyt eritelty asioita oikein ja tarpeeksi selkeästi.
Ihan ensiksi pitää miettiä nouseeko ap:n asumisen laatu yhteen muuton johdosta?
Millainen asunto on nyt verrattuna uuteen.
Sijainti, asunnon koko, kunto, matkat työpaikalle ym..
Kiinteät kulut. Miten kiinteät kulut on sovittu jaettavaksi. Vesi (onko vesimittari), sähkö, vakuutukset, netti ym.
Ruokamenot.
Palkkaerot.
Onko nämä juoksevat kulut tarkoitus jakaa yhteisesti ja siihen päälle vielä vuokra?
Koska yleensä kun asutaan vuokralla niin nämä juoksevat kulut jaetaan tasan.
Onko juoksevien kulujen lisäksi tarkoitus maksaa vuokraa?
Valitettavasti tiedän parikin henkilöä jotka ovat maksaneet vuokraa miehelle miehenomistamasta asunnosta ja kiinteät kulut siihen päälle! Toinen näistä teki vielä lapsen ”asunnonomistajan” kanssa ja heillä oli vielä erikseen omat rahat näiden pakollisten kiinteiden kulujen ja tuttuni vuokran jälkeen. Valitettavasti tämä kyseinen henkilö äitiyslomalla ollessaan ei oikein kyennyt tekemään mitään ku ei hänelle jäänyt käyttörahaa kuukaudessa menojen jälkeen. Kerran he olivat menossa yhdessä pariskuntana lomareissulla muttei tällä tutullani ollut varaa maksaa omaa osuuttaan tästä reissusta niin matka jäi sitten tekemättä.
Minun kävi häntä aina niin sääliksi kun kaupoareissultakin palatessa miehellä oli jäätelö mutta tällä tutullani ei, koska hänellä ei ollut varaa sitä itselleen ostaa eikä tämä mies pitänyt tarpeellisena että olisi maksanut sen hänelle.
Minusta tämä oli järkyttävää hyväksikäyttöä tätä tuttuani kohtaan mutta kerran kun sanoin tästä hänelle niin hän suuttui tosi kovasti.
Seurattua joitain tapauksia läheltä olen oppinut mm:
- kustannusasiat kannattaa sopia ennen yhteen muuttoa. Ei niin, että ensin muutetaan yhteen ja sitten toinen alkaa syyttää toista hyötymisaikeista
- keskustelut käydään läpi kahdestaan, eikä yritetä värvätä itselle kannatusjoukkoja kiusaantuneista vieraista joillain kahvikutsuilla
- kannattaa ottaa selvää, miten järjestely vaikuttaa asumistukeen. Esim. jos toinen olisi oikeutettu asumistukeen omassa vuokra-asunnossa, koska tekee uran alussa pätkätöitä. Tuttuni menetti asumistukensa maksaessaan avopuolisolle pimeänä, eikä ollut varaa mihinkään (tapahtui kauan sitten, laki voinut muuttua).
Asenne puolin ja toisin ratkaisee, kannattaako edes pariutua. Onko pääasiallinen tunne toisesta sukupuolesta hyötyjinä ja huijareina. Jos tuntee tarvetta tivata milloin mitäkin, alkaen jo alussa siitä että syöthän sinä nyt ihan varmasti niitä pillereitä etkä huijaa (vaikka itsekin voisi käyttää kumia), niin onko koko hommassa järkeä?
Hyvä ratkaisu hyödyttää taloudellisesti molempia, eikä kumpikaan joudu taloudelliseen liriin.
Vierailija kirjoitti:
PeliMies76 kirjoitti:
Kertokaa miten TE jakaisitte rahoitusvastikkeen kun puoliso omistaa 0% tai 10% osakkeesta.Onko kohtuutonta pyytää 50% vaikka hoitovastike olisi tosi pieni?
Minun mielestäni rahoitusvastiketta ei pidä ruveta erittelemään muusta vastikkeesta. Rahoitusvastikkeella pidetään kunnossa se taloyhtiö ja se asunto missä molemmat asuvat. Yleensä ne lainat ovat vähintään kymmenvuotisia, joten jos se suhde kestää 10 vuotta niin tuo summa ei pitäisi olla mikään kynnyskysymys, mutta jos se kestää lyhyemmän aikaa, niin eipähän se ei-omistajakaan sitä koko lainan ajan maksa.
Mielummin jaetaan sitten kuluja vaikka suhteessa nettotuloihin. Jos toiselle jää käteen tonni ja toiselle kaksi, on omalla tavallaan ihan perusteltua, että menot jaetaan 1/3 suhteessa ennemmin kun aletaan erittelemään rahoitusvastikkeita erikseen.
Rahoitusvastike kasvattaa kämpän omistajan omaisuutta
Tällähän on vaan kikkailtu myyntihinta sen verran alas että tavis saa lainaa
Ei pidä muiden sitä maksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen! Nainen maksaa miehelle miehen omistamaa asuntoa. Ja sitten kun mies haluaa naisen lähtevän, on miehen omaisuus karttunut (lainoja lyhennetty naisen maksamana) eikä naiselle jää siitä ilosta mitään.
Tee sopimus, että lyhennät lainaa ja joka lainanmaksusta siirtyy vastaava osuus asunnosta sinun nimiisi.Huoh.
Vaikka olisi velaton kerrostaloasunto, niin siitä menee kuitenkin vastike, sähkö ja vesi - nämä ovat todennäköisesti n.300€/kk. Miehenkö pitäisi koko asuminen maksaa? Millä tavalla nainen kartuttaa miehen omaisuutta jos maksaa puolet juoksevista kuluista?
Eri asia tietenkin jos mies yrittäisi maksattaa lainaansa tyttöystävällään. Silloin mies kannattaisi pistää vaihtoon.
Yksi vaihtoehto, mikä voisi olla mahdollinen: jos toinen tarjoaa täysin omasta pussistaan hulppean asumisen, toinen tarjoaa hulppeat ruoat, myös kokonaan omasta pussistaan.
Mutta sopia näistä pitää aina.Provohan aloitus tietysti on.
Mahdollinen, jos molemmilla on yhtä hyvä ”pussi”. Jos on itse suhteessa se osapuoli, jolla on parempi ”pussi” kuin toisella, on syytä hyväksyä että jossakin määrin sitä omaa hyvää on jaettava perheensä kanssa. Nykypäivänä ei sentään yleensä myönnetä rouvalle rajattoman luoton rinnakkaisvisaa, kuten joskus ennen ehkä, mutta ei sekään toimi, että parempiosaisena kadehditaan toisen saamaa ”suurempaa hyötyä” jos itsellekin järjestely on kumminkin jollain tapaa edullinen.
Jos sitten haluaa sentilleen jakaa kulut puoliksi, on parempituloisen pakko alistua elämään pienempituloisen elintason mukaan. Sitten ei laiteta leivälle kinkkua ja juustoa ja junaan tehdään eväsvoileivät itse. Lomamatka suuntautuu Tallinnaan, siis jos nyt on varaa löhteä ollenkaan, ja loppukuusta illaliseksi voi olla hyvää ravitsevaa puuroa, koska alkukuusta puolison piti ostaa kengät.
Tai sitten voi pariutua suunnilleen samanlaisesta elintasosta tykkäävän kanssa. Vuosien varrella voi tulla tilanteita, kun toinen tai vuoroin molemmat ovat taloudellisesti toisesta riippuvaisia, mutta itse en muunlaiseen suhteeseen olisi ikinä lähtenyt kuin sellaiseen, missä rahat ovat omia ja kulut maksetaan puoliksi.
Ei tässä ollut kyse siitä, mistä elintasosta tykkää. Kaikkihan tykkäävät elintasosta. Kyse oli siitä, mihin on varaa. Pienempituloiselle puolet ison asunnon kuluista plus leveämmän elämän kulut siihen päälle ovat aika usein liikaa. Niinpä parempituloisen pitää valita, jakaako hyvän elintasonsa kumppaninsa kanssa vai laskeeko oman elintasonsa kumppanin tuloihin sopivaksi.
Kauhean monien mielestä on jotenkin väärin, jos pienempituloisen elintaso nousee parisuhteen vuoksi. Se on kuulkaa ihan normaalia, jos aiotaan elää perheenä. Jos on itse hyväosainen, niin miksi ei jakaisi onneaan rakkaansa kanssa?
Entä jos se pienempituloinen etsisi kumppanikseen jonkun vielä itseäänkin pienempituloisen?
(Enkä ole Lompakko-Lasse vaan nainen, jonka mielestä kulut jaetaan puoliksi tuloista riippumatta paitsi jos puhutaan vuosikymmenien mittaisista parisuhteista joihin voi mahtua sairastumisia, työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä tms)
Silloin ei ole sitä ongelmaa, että uudella kumppanilla olisi maksettu omistusasunto. Siis, jos pariutuu itseään pienempituloisen kanssa, on silloin itse se parempituloinen siinä suhteessa, ja silloin jakaa sen hyväosaisuuden, mitä nyt itsellä on, perheensä kanssa. Ihan sama, että on itsekin jollain mittapuulla pienituloinen.
Kuluja vaan ei kerta kaikkiaan voi jakaa puoliksi täysin tuloista riippumatta, koska suurempituloinen yleensä käyttää rahaa arjessa enemmän, jolloin ne kulut ovat hänellä suuremmat. Kulut on jaettava tulojen suhteessa.
Omalle puolislle pitäisi sen verran toivoa hyvää elämässä, ettei aja häntä elämään yli varojensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokihan sinä maksat jotakin.
Paljonko sinun nykyinen vuokra on? Esim 800€? Eikö olisi kohtuullista maksaa edes 400 poikaystävälle, jos asunnossa on sinulle tilaa ja sinun elo siellä otetaan huomioon?
Asuminen ei ole ilmaista. Harva pystyy asua 300-400 missään...
Kokonaisuus ratkaisee. Sen oman yksiön vuokra voi Helsingin keskustassa olla 800, mutta sähkölasku on mitätön, kävellen pääsee joka paikkaan, ruokaan menee hyvin vähän rahaa ja tavaroita on vähän.
Siitä kun muuttaa poikkiksen hulppeaan sähkölämmitteiseen rivariin ja maksaa ensin tuon 400 ”vuokraa”, niin maksaminen ei todellakaan lopu siihen. Sähkölasku puolitetaan, ja sehän on satasia kuussa. Tulee vesimaksu. Ruoka maksetaan ”reilusti” puoliksi, mutta se katoaa ääntä nopeammin poikkiksen pohjattomaan vatsaan. Poikkis tykkää syödä pihviä ja muita kalliita liharuokia, niin niitä tehdää reiluna kompromissina puolet päivistä. Poikkis ei tykkää porkkanakeitosta tai linsseistä. Pitää ostaa bussilippu ja osallistua auton kustannuksiin. Rahat loppuvat kesken.
Silloin on järkevämpää elää erillissuhteessa eli sitoutuneessa parisuhteessa, jossa asutaan erillään. Ihmisiä on jopa naimisissa toistensa kanssa niin, että silti säilyttävät omat asuntonsa ja omat elämäntapansa ja -tasonsa.
Miksi ”järkevämpää”? Jos ajatellaan sen hyvätuloisen velattoman asunnonomistajan kannalta, niin hänellä on talous jo kunnossa, ja onnellinen parisuhde voi hyvinkin nostaa elämänlaatua enemmän kuin lisäeurot. Sehän se on varakkuudessa ihanaa, että voi ottaa ihan yhtä hyvin köyhän mutta muuten kaikin puolin ihanan kumppanin ja sitten voidaan silti yhdessä elää vauraasti. Kun on varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vääntäkää rautalangasta
Miksi avopuolison pitää maksaa vuokraa toiselle? Tapahtuuko sama kun on kyse avioliitosta?
Kauanko avopuoliso maksaa "vuokraa"? Ekan vuoden? 10vuotta?
Onko vuokran maksaminen välttämättömyys avoliitolle? Ilman sitä ei voi asua yhdessä?
Meillä oli vuosia sitten tämä tilanne, että mieheni muutti minun omistusasuntooni (joka ei kylläkään ollut velaton). Siihen aikaan minun palkkani oli 150% miehen palkasta, mutta ei mieskään varsinaisesti ollut pienituloinen vaan ihan tavallinen vastavalmistunut..
Sovimme alussa yhdessä, että mies maksaa yksin yhtiövastikkeen, minä maksan yksin asuntolainani, kumpikin maksaa itse omat henkilökohtaiset laskunsa, ja muut laskut maksetaan puoliksi. Se oli molempien mielestä reilu diili.
Aika pian huomasin, että tämä ei toiminut käytännössä. Miehelle jäi opintolainan lyhennyksen jälkeen niin paljon vähemmän käyttörahaa kuin minulle, että hän oli jatkuvasti vähän ahdistunut ruokakaupassa ja yhteistä tulevaisuutta suunnitellessa, esim jos aloin puhua auton ostamisesta.
Muutaman kuukauden kuluttua päätin, ettei tämä ole sitä parisuhde-elämää, mitä haluan elää. Maksoin omista säästöistäni miehen opintolainan pois ja ilmoitin, että vastedes minä maksan suurempituloisena 2/3 laskuista. Elämä muuttui paljon valoisammaksi, kun mies saattoi iloisena maksaa vuorollaan arjen kuluja eikä koko ajan tarvinut miettiä rahaa.
Myöhemmin omat tuloni kärsivät lasten saamisesta ja mies on menestynyt urallaan. Mies tienaa nyt 1,5 kertaa sen mitä minä. Ja maksaa suuremman osan laskuista, tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voisin oikein mielelläni muuttaa toisen asuntoon pelkästään maksaen puolet asumiskustannuksista. Laittaisin vain oman asuntoni vuokralle siksi aikaa. Yi 4000 euron nettotuloista ja asuntoni vuokratuloista säästelisin pitkän pennin kuukaudessa, tosin säästän muutenkin. Te, jotka haluatte maksaa vain puolet asumiskuluista, tuntuisiko tämä systeemi teistä oikealta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskeskelin että mulle jäi 45 000e taskuun 6 vuoden avoliitosta, kun mies ei suostunut ottamaan enempää rahaa asumisestani kuin pelkän vastikkeen. Laitoin siis säästyneet vuokrat alusta lähtien talteen, sillä ajatuksella että ostetaan seuraava yhdessä mutta eipä sitten tarvinnutkaan yhteistä ostaa, oman toki ostin. Vähän hymyilytti se ajatus että kyseinen mulkku tavallaan maksoi vielä viime töinään mulle ison siivun tästä nykyisestä kaksiosta :D
Ja tämä. Onko tämä sitten reilua? Eiköhän kummankin kuulu hyötyä yhteisasumisesta taloudellisesti yhtälailla! Niin että toinen olisi saanut lyhennettyä asuntoaan 22.500 € ja toinen saanut säästöön 22.500 €. Mikä tästä tekee epäreilua?
Kyllä tuossa varmaan molemmat hyötyivätkin. Mies säästi vastikkeet ja sai säästöä arjen menoissa. Kahdelle laittaa ruoat halvemmalla kuin yhdelle, ja moni yhdessä ostettava arjen esine palvelee koko taloutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin oikein mielelläni muuttaa toisen asuntoon pelkästään maksaen puolet asumiskustannuksista. Laittaisin vain oman asuntoni vuokralle siksi aikaa. Yi 4000 euron nettotuloista ja asuntoni vuokratuloista säästelisin pitkän pennin kuukaudessa, tosin säästän muutenkin. Te, jotka haluatte maksaa vain puolet asumiskuluista, tuntuisiko tämä systeemi teistä oikealta?
No jos sillä sun miehelläsi on tulot yli 8000 kuussa netto ja valmiiksi jo miljoonaomaisuus, niin kyllä tuntuu oikealta. Siinä parisuhteessa sinä olisit se köyhä reppana, jonka pitää antaa säästellä taskurahoistaan jotakin turvaa elämäänsä.
Sen sijaan se tuntuisi väärältä, jos tuo kuviteltu sikarikas miehesi vaatisi sinua maksamaan puolet kaikista menoista, ja sitten ne menot olisivat kymppitonnien lomamatkoja ja moottoriveneilyä, jossa bensaa palaa tonnilla päivässä. Että sun vuoro tankata paatti, ole hyvä.
Aloituksessakin oli se tilanne, että asunnon omistaja on varakkaampi kuin sinne muuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin oikein mielelläni muuttaa toisen asuntoon pelkästään maksaen puolet asumiskustannuksista. Laittaisin vain oman asuntoni vuokralle siksi aikaa. Yi 4000 euron nettotuloista ja asuntoni vuokratuloista säästelisin pitkän pennin kuukaudessa, tosin säästän muutenkin. Te, jotka haluatte maksaa vain puolet asumiskuluista, tuntuisiko tämä systeemi teistä oikealta?
No jos sillä sun miehelläsi on tulot yli 8000 kuussa netto ja valmiiksi jo miljoonaomaisuus, niin kyllä tuntuu oikealta. Siinä parisuhteessa sinä olisit se köyhä reppana, jonka pitää antaa säästellä taskurahoistaan jotakin turvaa elämäänsä.
Sen sijaan se tuntuisi väärältä, jos tuo kuviteltu sikarikas miehesi vaatisi sinua maksamaan puolet kaikista menoista, ja sitten ne menot olisivat kymppitonnien lomamatkoja ja moottoriveneilyä, jossa bensaa palaa tonnilla päivässä. Että sun vuoro tankata paatti, ole hyvä.
Aloituksessakin oli se tilanne, että asunnon omistaja on varakkaampi kuin sinne muuttaja.
Näin olen tehnytkin. Maksoin puolet kaikista kuluista sekä lisäksi vastikkeen. Minusta se oli oikein, koska halunnut asua ilmaiseksi toisen asunnossa. Sain silti tosi hyvin säästöön kuukausittain ja oli vielä varaa matkustella paljonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun nyt pääset asumaan poikaystävän kanssa suhteellisen edullisesti, niin teeppä seuraavasti: Osta oma asunto ja laita se vuokralle. Lainanlyhennykset saat maksettua säästämälläsi vuokrarahalla ja vuokralaiselta saamallasi vuokralla.
Turha ostella typeriä uusia vaatteita tai kenkiä ja muutenkaan hengailla kalliissa ravintoloissa tai ulkomaanmatkoilla. Mietippä näitä vaihtoehtoja.
Mikä tässä on niin vaikeaa?? Ei verrata siihen että aiemmin vuokra oli 700. Tai se on voinut olla 200 jos asunut toisen kanssa avoliitossa ja maksanut tietyt kulut. Toinen asuu omistusasunnossa ja yhtiövastike on 300 . Eli tuo puokkiin plus vesi netti ja sähkö puokkiin. Toinen maksaa asuntolainaa koska on hänen omansa.
kartutasinäkinomaisuutta kirjoitti:
Kun nyt pääset asumaan poikaystävän kanssa suhteellisen edullisesti, niin teeppä seuraavasti: Osta oma asunto ja laita se vuokralle. Lainanlyhennykset saat maksettua säästämälläsi vuokrarahalla ja vuokralaiselta saamallasi vuokralla.
Turha ostella typeriä uusia vaatteita tai kenkiä ja muutenkaan hengailla kalliissa ravintoloissa tai ulkomaanmatkoilla. Mietippä näitä vaihtoehtoja.
Otapa se huomioon että poikaystävä käy 2 x vuodessa ulkomaanmatkoilla ja tyttöystävä jää sitten kotiin kun täytyy säästää joka euro. Vaatteita täytyy välillä ostaa kuten kenkiä.
Eli köyhän kannattaa päästä naimisiin ja ilman avioehto ja kasvattaa asukaslukua. Ero tulee niin sää muutakin mukaan ku lapset.
Olin ap:n tilanteessa muutama vuosi sitten. Kysyin mieheltä, että maksaisitko minulle vuokraa, jos asunto olisikin minun? Kyllä. Vastattiin.
Ostin asunnon (vakuudet vanhemmiltani) ja mies pani asuntonsa vuokralle. Asuttiin yhdessä 9 vuotta. Erotessamme asunto oli lähes maksettu. Yksin asuessa olisi maksaminen ollut lähes mahdotonta. Molemmat voitti taloudellisesti. Kun erottiin molemmilla oli asunto.
Jos olisin jäänyt miehen asuntoon, ei minulla olisi nyt omaa asuntoa, koska hinnat ovat nousseet, mahdollisia, säästöjäni nopeammin.
Muutatte yhdessä vuokralle ja maksatte vuokran puoliksi tai miten sen sitten sovitte jaettavaksi. Poikkis toimii omansa kanna kuten parhaaksi näkee.
Muista pyytää vuokraa seksistä.
Alue: Aihe vapaa
Jos kumppani ei omista käytännössä mitään niin unohtaisin sen vastikkeiden pohtimisen ja pyytäisin vain könttäsumman "vuokrana", mikä olisi hieman soviteltu puolikas markkinavuokrasta. Kantaisin itse riskit, maksaisin rempat jne. Kaikista selkeintä.