Siis häh! Poikaystävä haluaa että maksan vuokraa!

Rikkaankin kannattaa päästä naimisiin, etenkin jos on mies. Se pidentää elämää, parantaa terveyttä ja tekee onnellisemmaksi. Erota sen sijaan ei kannata, ainakaan jos on mies. Se lyhentää elämää, huonontaa terveyttä ja tekee onnettomammaksi.

Yrittäkää nyt ymmärtää, että onnellisessa parisuhteessa on molempien parempi olla kuin ilman sitä, ja siksi sitä onnellisuutta kannatta ihan vasiten rakentaa. Ja se tapahtuu niin, että varakkaampi jakaa hyvää elintasoaan köyhemmän kanssa, jolloin köyhempi pääsee taas antamaan oman panoksensa parisuhteeseen (kun ei ole rahahuolien rasittama). Ei ole mikään paha juttu, jos joku ”hyötyy” parisuhteesta. Päin vastoin, hyvästä suhteesta hyötyvät kaikki ja paljon.

Ikinä ei myöskään elämästä tiedä. Vaikka olisi itse alun perin se varakkaampi, voi elämä heitellä monin tavoin, ja jonakin päivänä sitä saattaa ollakin itse se köyhempi. Silloin on iso juttu, jos on itse rakentanut parisuhteeseen toimintatavan, jossa varakkaampi pitää huolta siitä köyhemmästä.

Vierailija kirjoitti:

Olin ap:n tilanteessa muutama vuosi sitten. Kysyin mieheltä, että maksaisitko minulle vuokraa, jos asunto olisikin minun? Kyllä. Vastattiin.

Ostin asunnon (vakuudet vanhemmiltani) ja mies pani asuntonsa vuokralle. Asuttiin yhdessä 9 vuotta. Erotessamme asunto oli lähes maksettu. Yksin asuessa olisi maksaminen ollut lähes mahdotonta. Molemmat voitti taloudellisesti. Kun erottiin molemmilla oli asunto.

Jos olisin jäänyt miehen asuntoon, ei minulla olisi nyt omaa asuntoa, koska hinnat ovat nousseet, mahdollisia, säästöjäni nopeammin.

Teillä oli vuokrasopimus ja ilmoitit vuokratulot veroviran omaiselle. Tarkoituksella kirjoitin erikseen. 😂

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on niin vaikeaa?? Ei verrata siihen että aiemmin vuokra oli 700. Tai se on voinut olla 200 jos asunut toisen kanssa avoliitossa ja maksanut tietyt kulut. Toinen asuu omistusasunnossa ja yhtiövastike on 300 . Eli tuo puokkiin plus vesi netti ja sähkö puokkiin. Toinen maksaa asuntolainaa koska on hänen omansa.

Kyllä kelpais mullekin tollanen diili, jäisi 750e enemmän / kk säästettäväksi ja sijoitettavaksi kuin jää nyt vuokralla asuessani. Ei kovin reilua sitä asunnon omistajaa kohtaan tietenkään, mutta ilmeisesti sillä ei ole väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

PeliMies76 kirjoitti:

Kertokaa miten TE jakaisitte rahoitusvastikkeen kun puoliso omistaa 0% tai 10% osakkeesta.Onko kohtuutonta pyytää 50% vaikka hoitovastike olisi tosi pieni?

Minun mielestäni rahoitusvastiketta ei pidä ruveta erittelemään muusta vastikkeesta. Rahoitusvastikkeella pidetään kunnossa se taloyhtiö ja se asunto missä molemmat asuvat. Yleensä ne lainat ovat vähintään kymmenvuotisia, joten jos se suhde kestää 10 vuotta niin tuo summa ei pitäisi olla mikään kynnyskysymys, mutta jos se kestää lyhyemmän aikaa, niin eipähän se ei-omistajakaan sitä koko lainan ajan maksa.

Mielummin jaetaan sitten kuluja vaikka suhteessa nettotuloihin. Jos toiselle jää käteen tonni ja toiselle kaksi, on omalla tavallaan ihan perusteltua, että menot jaetaan 1/3 suhteessa ennemmin kun aletaan erittelemään rahoitusvastikkeita erikseen.

Rahoitusvastike kasvattaa kämpän omistajan omaisuutta

Tällähän on vaan kikkailtu myyntihinta sen verran alas että tavis saa lainaa

Ei pidä muiden sitä maksaa

Ei kai kukaan niin hölmö oo että maksaa rahoituslainaa ja ei nimeä paperissa että omistaa

Osta puolet asunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on niin vaikeaa?? Ei verrata siihen että aiemmin vuokra oli 700. Tai se on voinut olla 200 jos asunut toisen kanssa avoliitossa ja maksanut tietyt kulut. Toinen asuu omistusasunnossa ja yhtiövastike on 300 . Eli tuo puokkiin plus vesi netti ja sähkö puokkiin. Toinen maksaa asuntolainaa koska on hänen omansa.

Vaikeaa tuntuu olevan ainakin sinun käsittää että tuo on ihan silkkaa riistoa sen asunnon omistajan kannalta. Itseasiassa hänelle tulisi halvemmaksi muuttaa sinun kanssasi vuokralle ja etsiä omaansa joku toinen vuokralainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on niin vaikeaa?? Ei verrata siihen että aiemmin vuokra oli 700. Tai se on voinut olla 200 jos asunut toisen kanssa avoliitossa ja maksanut tietyt kulut. Toinen asuu omistusasunnossa ja yhtiövastike on 300 . Eli tuo puokkiin plus vesi netti ja sähkö puokkiin. Toinen maksaa asuntolainaa koska on hänen omansa.

Kyllä kelpais mullekin tollanen diili, jäisi 750e enemmän / kk säästettäväksi ja sijoitettavaksi kuin jää nyt vuokralla asuessani. Ei kovin reilua sitä asunnon omistajaa kohtaan tietenkään, mutta ilmeisesti sillä ei ole väliä?

Sehän on reilua että maksaa puolet kuluista kuten Hoitovastike vesi netti sähkö. Omistaja maksaa asuntolainan johon sisältyy Rahoitusvastike. Ottakaapa tytöt selvää ettei mies uunota.

Tuon takia olen aina valehdellut kumppaneilleni asuvani vuokralla vaikka minulla on velaton asunto keskustassa. En halua tuollaisia loisia nurkkiini. 

Minun rahani eivät ole sinun rahojasi ja minun omaisuuteni ei ole sinun omaisuuttasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on niin vaikeaa?? Ei verrata siihen että aiemmin vuokra oli 700. Tai se on voinut olla 200 jos asunut toisen kanssa avoliitossa ja maksanut tietyt kulut. Toinen asuu omistusasunnossa ja yhtiövastike on 300 . Eli tuo puokkiin plus vesi netti ja sähkö puokkiin. Toinen maksaa asuntolainaa koska on hänen omansa.

Kyllä kelpais mullekin tollanen diili, jäisi 750e enemmän / kk säästettäväksi ja sijoitettavaksi kuin jää nyt vuokralla asuessani. Ei kovin reilua sitä asunnon omistajaa kohtaan tietenkään, mutta ilmeisesti sillä ei ole väliä?

Sehän on reilua että maksaa puolet kuluista kuten Hoitovastike vesi netti sähkö. Omistaja maksaa asuntolainan johon sisältyy Rahoitusvastike. Ottakaapa tytöt selvää ettei mies uunota.

Ei pelkän puolikkaan vastikkeen maksaminen (turha niitä vesiä, nettiä ja sähköä on tähän sotkea, niiden puolittaminen on jokatapauksessa itsestäänselvää) ole reilua nähnytkään. Lähinnä  vitsihän se on siihen verrattuna paljonko vuokralla asumiseen verrattuna säästää kun loisii toisen omistamassa kämpässä.

Jos maksaa asunnosta vaikkapa 300 000 euroa, ja nainen muuttaa sinne loisimaan, miten voi olla epäasiallista pyytää vuokraa? Ihan samanlainen vuokrasuhde kuin mikä tahansa, ei sillä ole väliä kuka asunnon omistaa.

Ainoa oikea tapa on katsoa vuokran markkinahinta, ja jakaa se kahdella. Sen maksaa se, joka vuokralle tulee.

Ja se on aivan sama mihin vuokransaaja ne rahat käyttää, vastikkeeseen, olueen tai pikkukarkkeihin.

Jos nainen haluaa nauttia ilman vuokraa asunnosta, ostakoon siitä puolet. Tai sitten maksaa luonnossa. On sekin hinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on niin vaikeaa?? Ei verrata siihen että aiemmin vuokra oli 700. Tai se on voinut olla 200 jos asunut toisen kanssa avoliitossa ja maksanut tietyt kulut. Toinen asuu omistusasunnossa ja yhtiövastike on 300 . Eli tuo puokkiin plus vesi netti ja sähkö puokkiin. Toinen maksaa asuntolainaa koska on hänen omansa.

Vaikeaa tuntuu olevan ainakin sinun käsittää että tuo on ihan silkkaa riistoa sen asunnon omistajan kannalta. Itseasiassa hänelle tulisi halvemmaksi muuttaa sinun kanssasi vuokralle ja etsiä omaansa joku toinen vuokralainen.

Asunnonomistaja kun asuu yksin niin hän maksaa kaikki. Vai ajatteliko niin että tarvii nyt naisen tai miehen ja hän perii 400 eu plus jos tulee remppaa niin puolet. Mikä tässä on väärin? Hoitovastike puokkiin plus sähkö netti ja vesi. Tai ottakaa yhteinen laina ja nimi paperiin että omistat myös.

Kannattaa mennä naimisiin ja vauvva .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hetkinen! Nainen maksaa miehelle miehen omistamaa asuntoa. Ja sitten kun mies haluaa naisen lähtevän, on miehen omaisuus karttunut (lainoja lyhennetty naisen maksamana) eikä naiselle jää siitä ilosta mitään.

Tee sopimus, että lyhennät lainaa ja joka lainanmaksusta siirtyy vastaava osuus asunnosta sinun nimiisi.

Huoh.

Vaikka olisi velaton kerrostaloasunto, niin siitä menee kuitenkin vastike, sähkö ja vesi - nämä ovat todennäköisesti n.300€/kk. Miehenkö pitäisi koko asuminen maksaa? Millä tavalla nainen kartuttaa miehen omaisuutta jos maksaa puolet juoksevista kuluista?

Eri asia tietenkin jos mies yrittäisi maksattaa lainaansa tyttöystävällään. Silloin mies kannattaisi pistää vaihtoon.

Yksi vaihtoehto, mikä voisi olla mahdollinen: jos toinen tarjoaa täysin omasta pussistaan hulppean asumisen, toinen tarjoaa hulppeat ruoat, myös kokonaan omasta pussistaan.

Mutta sopia näistä pitää aina.

Provohan aloitus tietysti on.

Mahdollinen, jos molemmilla on yhtä hyvä ”pussi”. Jos on itse suhteessa se osapuoli, jolla on parempi ”pussi” kuin toisella, on syytä hyväksyä että jossakin määrin sitä omaa hyvää on jaettava perheensä kanssa. Nykypäivänä ei sentään yleensä myönnetä rouvalle rajattoman luoton rinnakkaisvisaa, kuten joskus ennen ehkä, mutta ei sekään toimi, että parempiosaisena kadehditaan toisen saamaa ”suurempaa hyötyä” jos itsellekin järjestely on kumminkin jollain tapaa edullinen.

Jos sitten haluaa sentilleen jakaa kulut puoliksi, on parempituloisen pakko alistua elämään pienempituloisen elintason mukaan. Sitten ei laiteta leivälle kinkkua ja juustoa ja junaan tehdään eväsvoileivät itse. Lomamatka suuntautuu Tallinnaan, siis jos nyt on varaa löhteä ollenkaan, ja loppukuusta illaliseksi voi olla hyvää ravitsevaa puuroa, koska alkukuusta puolison piti ostaa kengät.

Tai sitten voi pariutua suunnilleen samanlaisesta elintasosta tykkäävän kanssa. Vuosien varrella voi tulla tilanteita, kun toinen tai vuoroin molemmat ovat taloudellisesti toisesta riippuvaisia, mutta itse en muunlaiseen suhteeseen olisi ikinä lähtenyt kuin sellaiseen, missä rahat ovat omia ja kulut maksetaan puoliksi.

Ei tässä ollut kyse siitä, mistä elintasosta tykkää. Kaikkihan tykkäävät elintasosta. Kyse oli siitä, mihin on varaa. Pienempituloiselle puolet ison asunnon kuluista plus leveämmän elämän kulut siihen päälle ovat aika usein liikaa. Niinpä parempituloisen pitää valita, jakaako hyvän elintasonsa kumppaninsa kanssa vai laskeeko oman elintasonsa kumppanin tuloihin sopivaksi.

Kauhean monien mielestä on jotenkin väärin, jos pienempituloisen elintaso nousee parisuhteen vuoksi. Se on kuulkaa ihan normaalia, jos aiotaan elää perheenä. Jos on itse hyväosainen, niin miksi ei jakaisi onneaan rakkaansa kanssa?

Entä jos se pienempituloinen etsisi kumppanikseen jonkun vielä itseäänkin pienempituloisen?

(Enkä ole Lompakko-Lasse vaan nainen, jonka mielestä kulut jaetaan puoliksi tuloista riippumatta paitsi jos puhutaan vuosikymmenien mittaisista parisuhteista joihin voi mahtua sairastumisia, työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä tms)

Silloin ei ole sitä ongelmaa, että uudella kumppanilla olisi maksettu omistusasunto. Siis, jos pariutuu itseään pienempituloisen kanssa, on silloin itse se parempituloinen siinä suhteessa, ja silloin jakaa sen hyväosaisuuden, mitä nyt itsellä on, perheensä kanssa. Ihan sama, että on itsekin jollain mittapuulla pienituloinen.

Kuluja vaan ei kerta kaikkiaan voi jakaa puoliksi täysin tuloista riippumatta, koska suurempituloinen yleensä käyttää rahaa arjessa enemmän, jolloin ne kulut ovat hänellä suuremmat. Kulut on jaettava tulojen suhteessa.

Omalle puolislle pitäisi sen verran toivoa hyvää elämässä, ettei aja häntä elämään yli varojensa.

Edelleen olen sitä mieltä että normaalitilanteessa 50/50 on ainoa oikea jako. Jos on liian suuret tuloerot, ei kannata muuttaa yhteen. TOTTAKAI se isotuloisempi SAA maksaa enemmän ja tarjota lomamatkoja jne, mutta mitään velvoitetta siihen ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis hetkinen! Nainen maksaa miehelle miehen omistamaa asuntoa. Ja sitten kun mies haluaa naisen lähtevän, on miehen omaisuus karttunut (lainoja lyhennetty naisen maksamana) eikä naiselle jää siitä ilosta mitään.

Tee sopimus, että lyhennät lainaa ja joka lainanmaksusta siirtyy vastaava osuus asunnosta sinun nimiisi.

Huoh.

Vaikka olisi velaton kerrostaloasunto, niin siitä menee kuitenkin vastike, sähkö ja vesi - nämä ovat todennäköisesti n.300€/kk. Miehenkö pitäisi koko asuminen maksaa? Millä tavalla nainen kartuttaa miehen omaisuutta jos maksaa puolet juoksevista kuluista?

Eri asia tietenkin jos mies yrittäisi maksattaa lainaansa tyttöystävällään. Silloin mies kannattaisi pistää vaihtoon.

Yksi vaihtoehto, mikä voisi olla mahdollinen: jos toinen tarjoaa täysin omasta pussistaan hulppean asumisen, toinen tarjoaa hulppeat ruoat, myös kokonaan omasta pussistaan.

Mutta sopia näistä pitää aina.

Provohan aloitus tietysti on.

Mahdollinen, jos molemmilla on yhtä hyvä ”pussi”. Jos on itse suhteessa se osapuoli, jolla on parempi ”pussi” kuin toisella, on syytä hyväksyä että jossakin määrin sitä omaa hyvää on jaettava perheensä kanssa. Nykypäivänä ei sentään yleensä myönnetä rouvalle rajattoman luoton rinnakkaisvisaa, kuten joskus ennen ehkä, mutta ei sekään toimi, että parempiosaisena kadehditaan toisen saamaa ”suurempaa hyötyä” jos itsellekin järjestely on kumminkin jollain tapaa edullinen.

Jos sitten haluaa sentilleen jakaa kulut puoliksi, on parempituloisen pakko alistua elämään pienempituloisen elintason mukaan. Sitten ei laiteta leivälle kinkkua ja juustoa ja junaan tehdään eväsvoileivät itse. Lomamatka suuntautuu Tallinnaan, siis jos nyt on varaa löhteä ollenkaan, ja loppukuusta illaliseksi voi olla hyvää ravitsevaa puuroa, koska alkukuusta puolison piti ostaa kengät.

Tai sitten voi pariutua suunnilleen samanlaisesta elintasosta tykkäävän kanssa. Vuosien varrella voi tulla tilanteita, kun toinen tai vuoroin molemmat ovat taloudellisesti toisesta riippuvaisia, mutta itse en muunlaiseen suhteeseen olisi ikinä lähtenyt kuin sellaiseen, missä rahat ovat omia ja kulut maksetaan puoliksi.

Ei tässä ollut kyse siitä, mistä elintasosta tykkää. Kaikkihan tykkäävät elintasosta. Kyse oli siitä, mihin on varaa. Pienempituloiselle puolet ison asunnon kuluista plus leveämmän elämän kulut siihen päälle ovat aika usein liikaa. Niinpä parempituloisen pitää valita, jakaako hyvän elintasonsa kumppaninsa kanssa vai laskeeko oman elintasonsa kumppanin tuloihin sopivaksi.

Kauhean monien mielestä on jotenkin väärin, jos pienempituloisen elintaso nousee parisuhteen vuoksi. Se on kuulkaa ihan normaalia, jos aiotaan elää perheenä. Jos on itse hyväosainen, niin miksi ei jakaisi onneaan rakkaansa kanssa?

Entä jos se pienempituloinen etsisi kumppanikseen jonkun vielä itseäänkin pienempituloisen?

(Enkä ole Lompakko-Lasse vaan nainen, jonka mielestä kulut jaetaan puoliksi tuloista riippumatta paitsi jos puhutaan vuosikymmenien mittaisista parisuhteista joihin voi mahtua sairastumisia, työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä tms)

Silloin ei ole sitä ongelmaa, että uudella kumppanilla olisi maksettu omistusasunto. Siis, jos pariutuu itseään pienempituloisen kanssa, on silloin itse se parempituloinen siinä suhteessa, ja silloin jakaa sen hyväosaisuuden, mitä nyt itsellä on, perheensä kanssa. Ihan sama, että on itsekin jollain mittapuulla pienituloinen.

Kuluja vaan ei kerta kaikkiaan voi jakaa puoliksi täysin tuloista riippumatta, koska suurempituloinen yleensä käyttää rahaa arjessa enemmän, jolloin ne kulut ovat hänellä suuremmat. Kulut on jaettava tulojen suhteessa.

Omalle puolislle pitäisi sen verran toivoa hyvää elämässä, ettei aja häntä elämään yli varojensa.

Edelleen olen sitä mieltä että normaalitilanteessa 50/50 on ainoa oikea jako. Jos on liian suuret tuloerot, ei kannata muuttaa yhteen. TOTTAKAI se isotuloisempi SAA maksaa enemmän ja tarjota lomamatkoja jne, mutta mitään velvoitetta siihen ei ole.

Jos on jo nuorella iällä velaton omistusasunto Helsingissä, niin yhtä varakkaan puolison löytäminen onkin jo aikamoinen haaste. Ei kannata olla sitten kovinkaan kranttu muiden asioiden suhteen!

Olen tuo sama kirjoittaja, joka kertoi ylempänä maksaneensa miehen opintolainan säästöistään. Voin kertoa, että vaikka maksoin sen lainan ja 2/3 laskuista, jäi minullekin silti enemmän käyttörahaa ja säästöjä kuin mitä olisi jäänyt yksin eläessä. Minäkin siis hyödyin yhteiselämästä taloudellisesti aika paljon jo tuolloin. Sillä ei ole mielestäni mitään merkitystä, että juuri siinä kohtaa mies hyötyi vielä enemmän. Se ei ollut minulta pois.

Alkuperäisessä sopimuksessamme minä olisin hyötynyt enemmän, mutta se oli niin selvästi mieheltä pois, että minusta se ei tuntunut oikealta. Myöhemmin on osoittautunut, että yhteispelillä molemmat vaurastuvat enemmän kuin itsekkäästi eläen.

Jos se on tosissaan vuokrasta niin jäyttäisin väliin. Jos muutat yhteen niin:

Teette yhteisen taloustilin, johon siirrätte tuloihin suhteutettuna sellaisen rahasumman, että sillä maksetaan Yhtiövastike, sähkö, vesi ja ruoka. Eli mies maksaa todennäköisesti suuremman osan, jos on hyvätuloinen. Sitten vakuutuksista sinä maksat sellaisen pienemmän osan, joka kattaa sinun osuutesi irtaimistosta esim. Tulipalon sattuessa. Miehen asunnon vakuutuksia tai remontti- ja lainakuluja et maksa, koska mies on yksin vastuussa niistä ja kerryttää niillä vain omaa omaisuuttaan. Älä suostu muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on niin vaikeaa?? Ei verrata siihen että aiemmin vuokra oli 700. Tai se on voinut olla 200 jos asunut toisen kanssa avoliitossa ja maksanut tietyt kulut. Toinen asuu omistusasunnossa ja yhtiövastike on 300 . Eli tuo puokkiin plus vesi netti ja sähkö puokkiin. Toinen maksaa asuntolainaa koska on hänen omansa.

Vaikeaa tuntuu olevan ainakin sinun käsittää että tuo on ihan silkkaa riistoa sen asunnon omistajan kannalta. Itseasiassa hänelle tulisi halvemmaksi muuttaa sinun kanssasi vuokralle ja etsiä omaansa joku toinen vuokralainen.

Asunnonomistaja kun asuu yksin niin hän maksaa kaikki. Vai ajatteliko niin että tarvii nyt naisen tai miehen ja hän perii 400 eu plus jos tulee remppaa niin puolet. Mikä tässä on väärin? Hoitovastike puokkiin plus sähkö netti ja vesi. Tai ottakaa yhteinen laina ja nimi paperiin että omistat myös.

Vuokralta toisen omistamaan asuntoon muuttava hyötyy muutosta taloudellisesti vuokran ja vastikkeenpuolikkaan erotuksen verran, eli esim 650e jos 800e vuokra ja 150e vastike. Asunnon omistaja taas hyötyy vain 150e, vaikka kantaa kaikki riskit. Tyhmä täytyy olla jos näkee tuon reiluna. Sen sijaan jos asuntoon muuttava maksaa omistajalle 400e vuokraa niin kumpikin hyötyy taloudellisesti saman 400e.

Ja tietysti jos maksaa vuokraa asunnon omistajalle niin asunnon omistaja vastaa remonteista ja vastikkeista yksin. Siinäkin mielessä tuo vuokran maksaminen yksinkertaistaa kuviota.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on tosissaan vuokrasta niin jäyttäisin väliin. Jos muutat yhteen niin:

Teette yhteisen taloustilin, johon siirrätte tuloihin suhteutettuna sellaisen rahasumman, että sillä maksetaan Yhtiövastike, sähkö, vesi ja ruoka. Eli mies maksaa todennäköisesti suuremman osan, jos on hyvätuloinen. Sitten vakuutuksista sinä maksat sellaisen pienemmän osan, joka kattaa sinun osuutesi irtaimistosta esim. Tulipalon sattuessa. Miehen asunnon vakuutuksia tai remontti- ja lainakuluja et maksa, koska mies on yksin vastuussa niistä ja kerryttää niillä vain omaa omaisuuttaan. Älä suostu muuhun.

Tyypillinen loisen vastaus. Vaatii omistusasumisen edut, mutta ilman pääomaa ja siihen liittyviä vastuita ja riskejä.

Et taida antaa pimpulia tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on niin vaikeaa?? Ei verrata siihen että aiemmin vuokra oli 700. Tai se on voinut olla 200 jos asunut toisen kanssa avoliitossa ja maksanut tietyt kulut. Toinen asuu omistusasunnossa ja yhtiövastike on 300 . Eli tuo puokkiin plus vesi netti ja sähkö puokkiin. Toinen maksaa asuntolainaa koska on hänen omansa.

No ehdottomasti verrataan siihen aiempaan vuokraan. Minä maksoin vuokraa 900 euroa ennen kuin muutin kumppanin luo. Ehdottomasti halusin maksaa hänelle enemmän kuin puolet vastikkeesta ja juoksevista kuluista reiluuden nimiin. Maksujen jälkeen laitoin loput rahat säästöön eli käytin edelleen sen 900 euron verran kuukausittain, mutta en enää siihen vuokraan.  

Vierailija kirjoitti:

Matti ja Minna asuvat samassa paritalossa omissa täysin identtisissä asunnoissaan, kunnes rakastuvat ja muuttavat yhteen. Toinen asunnoista laitetaan vuokralle. Ihanko tosissaan täällä ollaan sitä mieltä, että jos Matti muuttaa Minnan asuntoon niin on kohtuullista että hän maksaa vain puolet vastikkeesta ym kuluista, ettei vahingossakaan kartuta Minnan omaisuutta, ja vuokraa oman asuntonsa ja pitää vuokratuotot kokonaan itse? Suostuisitko itse Minnana tuollaiseen järjestelyyn?

Eikö kukaan teistä puolella vastikkeella asumista vaativista osaa tai uskalla vastata tähän?