G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Ohis #1 kirjoitti:

Olen joutunut moneen omituiseen tilanteeseen elämäni aikana. Esimerkiksi yksi työhaastattelu on jäänyt pysyvästi mieleeni.

Eräs naisten alusvaatteita myyvä ketjuyritys haki 2000-luvun alussa myyjää uuteen, vielä avaamattomaan liikeeseensä eräässä suuressa kauppakeskuksessa pääkaupunkiseudulla.

Sain haastatteluajan ja menin sinne hyvissä ajoin ja henkisesti hyvin valmistautuneena.

Löysin itseni pahasti keskeneräisestä pikkuliikkeestä, jossa tehtiin remppaa hiki hatussa "puolen suvun" voimin. Vasarat vaan paukkui ja porakoneet rytisi. 😃

Minut otti vastaan myymälän/ketjuliikkeen johtaja: iäkkäämpi, puhelias naisihminen. Ensitöikseen, kun oltiin istuuduttu, hän karjaisi remonttia tekeville sukulaisilleen suunnilleen, että "olkaa nyt hiljempaa, kun tässä on taas yks haastattelu alkamassa!"

Sitten rouva johtaja räväytti minulle ensimmäisen kysymyksensä: "mikä sun horoskooppimerkki on?"

Sen jälkeen sain kuulla pitkän sepustuksen eri horoskooppimerkkien sopivuudesta (ja epäsopivuudesta) asiakaspalvelutehtäviin.

Jossain vaiheessa rouva kutsui ne remppaa tekevät sukulaiset tyttö- ja poikaystävineen katsomaan ja kuuntelemaan, kun minua haastateltiin. He kerääntyivät puoliympyräksi minun eteeni ja tuijottivat minua aivan hiljaa. Se tuntui omituiselta ja aika uhkaavaltakin.

Rouva johtaja kertoi, että myyjä ei sitten saa istua hetkeksikään kahdeksan tunnin työpäivänsä aikana, koska istuminen on laiskuuden merkki. "Jos mä tulen paikalle liikkeeseen ja näen että yksikin myyjä istuu, niin se on sit ovesta ulos välittömästi!", hän latasi.

Huomasin, että rouvalla viirasi päästä jonkin verran, mutta hoidin haastattelun omalta osaltani loppuun kunnialla. En itse asiassa edes uskaltanut poistua paikalta kesken kaiken niiden tuijottavien sukulaisten ja heidän kumppaneidensa vuoksi. Halusin pois mahdollisimman luontevasti ajan kanssa, vaikka sydän tykytti koko haastattelun ajan. Huokaisin helpotuksesta, kun se oli ohi.

Kun firmasta soitettiin parin päivän päästä, jätin vastaamatta puheluun ja pistin numeron estolistalle. Tiesin kyllä, että olisin saanut paikan, mutta se ei todellakaan ollut minua varten.

Noin puolen vuoden päästä tuosta olin mieheni kanssa kyseisessä kauppakeskuksessa eräänä lauantaina. Menin huvikseni kurkkaamaan sisään tuon alusvaateliikkeen ikkunasta. Siellä palveli erittäin väsyneen näköinen nuori nainen vaativan näköistä asiakasta. Olin enemmän kuin helpottunut, etten ollut hänen paikallaan palvelemassa ihmisiä tauotta ja jatkoin tyytyväisenä matkaani.

Oliko Change Lingerien Suomen ketjujohtaja Marjo Topi?

Olin töissä pienessä kaupungissa paikallisessa teknologia liikeessä ja jouduin selittämään jollekkin vanhalle miehelle, että en osaa korjata hänen vanhaa nokianäppäinpuhelinta.

Siis että huollot koskee vain älypuhelimia, mutta yritin myydä hänelle jotain uudempaa näppäin puhelinta se ei kelvannut ja hän lähti ovet paukkuen ja laittoi palautetta huonosta palvelusta

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä pienessä kaupungissa paikallisessa teknologia liikeessä ja jouduin selittämään jollekkin vanhalle miehelle, että en osaa korjata hänen vanhaa nokianäppäinpuhelinta.

Siis että huollot koskee vain älypuhelimia, mutta yritin myydä hänelle jotain uudempaa näppäin puhelinta se ei kelvannut ja hän lähti ovet paukkuen ja laittoi palautetta huonosta palvelusta

Ja sitähän palvelusi oli, huonoa. Käsittämätöntä ettei teillä ole ketään työntekijää, joka hallitsisi vanhemmat puhelintekniikat. Etenkin kun ne olivat yksinkertaisempia aiemmin.

Työhaastattelussa sanottiin jo aika vanhaksi ja epäiltiin suorituskykyä. Olin n. 40-vuotias silloin.

Olin terveysalan kansallisessa tilaisuudessa, jossa kyseessä olevan viraston työntekijä sai MT-kohtauksen mennen täysin pois tolaltaan kesken luentonsa (ei ollut paniikkihäiriö, jonka ymmärtää). Sairaanhoitopiirin edustajat kuulijoina riensivät auttamaan. Henkilö jäi sitten pois työtehtävistä. Tilanne oli absurdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä:

-Pomo X kysyy: Mihin se XXXX on mennyt?

-ilkeä rouva X vastaa: meni kai vessaan joku aika sitten

-pomo X: no mitä se sielä näin kauan? (käsitin että huumorilla kysyi)

-rouva X: istuu kait paskalla, ainakin oven taakse kuului plp plop, taitaa olla ummella.

Nää kaks rouvaa eivät oikeen ollut ylimpiä ystäviä.

Mulla alkoi poskia kuumottaan tuo keskustelu.....

kollega kertoi ettö edell. duunipaikalla kuullensa kun yksi asiakaspalvelija oli vastannut toisen linjaan ettö "Janipetteri ei nyt ole paikalla, hän on kakilla". Oli asiakaastakin ollut ilmeisen hysteerinen juttu.

Vuosia sitten työpaikallani kiersi tarina maalaistalosta, jossa työskenteli piikana vähän - no - sanotaan vaikka vähäisellä äo:lla varustettu tyttö.

Puhelin soi, tyttö menee vastaamaan. Isäntää kysytään puhelimeen. "Ei se voi nyt juuri tulla, kun se lähti paskalle".

Emäntä rupeaa neuvomaan, että ei noin suoraan saa sanoa. Pitää sanoa vähän kiertäen kaartaen.

Jälleen isäntää kysyttiin. Piika muisti emännän neuvot: "Se lähti kiertäen kaartaen paskalle."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä pienessä kaupungissa paikallisessa teknologia liikeessä ja jouduin selittämään jollekkin vanhalle miehelle, että en osaa korjata hänen vanhaa nokianäppäinpuhelinta.

Siis että huollot koskee vain älypuhelimia, mutta yritin myydä hänelle jotain uudempaa näppäin puhelinta se ei kelvannut ja hän lähti ovet paukkuen ja laittoi palautetta huonosta palvelusta

Ja sitähän palvelusi oli, huonoa. Käsittämätöntä ettei teillä ole ketään työntekijää, joka hallitsisi vanhemmat puhelintekniikat. Etenkin kun ne olivat yksinkertaisempia aiemmin.

Tiedätkö kuinka vaikeaa osien löytäminen on 15 vuotta vanhoihin puhelimiin?

Ja Kyseessä oli nokia 1110.

Siis oletko itse alalla töissä?

Jos et tuskin ymmärtäisitkään

Heh :D Kenelle muulle tuli aloituksesta mieleen Siskonpeti-sarjan sketsi Turistiopas bussissa? 😄 Krisse Salminen, siis.

Todella hyvä. Osiossa Ero

Tämä tapahtui minulle vuosia sitten. Olin ystäväni kanssa hiljaisella kadulla. Siihen tuli minulle tuntematon kissa, jota silitin. Yhtäkkiä kissa tuli vihaiseksi ja jotenkin tarttui pitkävartisiin kenkiini (kynsillä tai hampailla).  Jossain vaiheessa joku mies huusi läheltä: "Pojat älkää kiusatko kissaa!". Kissa oli edelleen vihaisen näköinen ja pelkäsin, että se hyökkää vielä. Oli tosi ahdistava tilanne. En vielä tänä päivänäkään tiedä, mitä tein väärin. En ainakaan vetänyt hännästä tai tarttunut alavatsasta tms. Sellainen muistikuva minulla on, että vielä kotona näin, että kissan kynsien tai hampaiden jäljet olivat tulleet kengän läpi.

Osaako joku teistä sanoa, mistä kissa voi suuttua näin paljon? Miksi vierasta kissaa ei pitäisi silittää? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui minulle vuosia sitten. Olin ystäväni kanssa hiljaisella kadulla. Siihen tuli minulle tuntematon kissa, jota silitin. Yhtäkkiä kissa tuli vihaiseksi ja jotenkin tarttui pitkävartisiin kenkiini (kynsillä tai hampailla).  Jossain vaiheessa joku mies huusi läheltä: "Pojat älkää kiusatko kissaa!". Kissa oli edelleen vihaisen näköinen ja pelkäsin, että se hyökkää vielä. Oli tosi ahdistava tilanne. En vielä tänä päivänäkään tiedä, mitä tein väärin. En ainakaan vetänyt hännästä tai tarttunut alavatsasta tms. Sellainen muistikuva minulla on, että vielä kotona näin, että kissan kynsien tai hampaiden jäljet olivat tulleet kengän läpi.

Osaako joku teistä sanoa, mistä kissa voi suuttua näin paljon? Miksi vierasta kissaa ei pitäisi silittää? 

Jos kissaa silittää/rapsuttelee samasta kohdasta liian pitkään yhtäjaksoisesti, kissa "ylistimuloituu", eli rapsuttaminen alkaa kutittamaan sitä ihan hitosti tai jotain, ja tästä kissa suuttuu. Jos haluaa rapsutella kissaa, niin se tulee tehdä niin, että käsi jatkuvasti liikkuu kohdasta toiseen siten, että rapsutus ei kohdistu vain yhdelle alueelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui minulle vuosia sitten. Olin ystäväni kanssa hiljaisella kadulla. Siihen tuli minulle tuntematon kissa, jota silitin. Yhtäkkiä kissa tuli vihaiseksi ja jotenkin tarttui pitkävartisiin kenkiini (kynsillä tai hampailla).  Jossain vaiheessa joku mies huusi läheltä: "Pojat älkää kiusatko kissaa!". Kissa oli edelleen vihaisen näköinen ja pelkäsin, että se hyökkää vielä. Oli tosi ahdistava tilanne. En vielä tänä päivänäkään tiedä, mitä tein väärin. En ainakaan vetänyt hännästä tai tarttunut alavatsasta tms. Sellainen muistikuva minulla on, että vielä kotona näin, että kissan kynsien tai hampaiden jäljet olivat tulleet kengän läpi.

Osaako joku teistä sanoa, mistä kissa voi suuttua näin paljon? Miksi vierasta kissaa ei pitäisi silittää? 

Jos kissaa silittää/rapsuttelee samasta kohdasta liian pitkään yhtäjaksoisesti, kissa "ylistimuloituu", eli rapsuttaminen alkaa kutittamaan sitä ihan hitosti tai jotain, ja tästä kissa suuttuu. Jos haluaa rapsutella kissaa, niin se tulee tehdä niin, että käsi jatkuvasti liikkuu kohdasta toiseen siten, että rapsutus ei kohdistu vain yhdelle alueelle.

Kiitos selityksestä. Tätä en tiennyt.

Olin joskus ollut jossain mahataudissa monta päivää ja oli pakko mennä hakemaan lääkäriltä lisää saikkua. Olin ihan järkyttävän näköinen, naama oli oikein punaisen ja harmaan kirjava, tukka rasvaisena päätä pitkin jne. Lääkäri pyysi ottamaan paidan pois ja mennä makaamaan, jotta voi kokeilla vatsaani. Siinä vaiheessa kun olin riisunut paitani, lääkärin suu loksahti auki ja tuijotti silmät pyöreinä rintavarustustani. Oli mulla ihan kivat rintsikat päällä, mutta silti oli hämmentää. Tietysti ihmisiä hekin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjustukseksi: minulla on melko harvinainen etunimi, joita on Suomessa noin 1000kpl, sanotaan nyt vaikka Nanna.

Olin vanhalla pienehköllä kotipaikkakunnallani käymässä, kun joku nainen tuli moikkaamaan iloisesti, ”Moooi Nanna pitkästä aikaa, mitäs sulle kuuluu, ei oo nähty hetkeen”.

Olin ihan äimänä että kuka ihme hän on, mutta koska olin asunut paikkakunnalla ja hän tiesi nimeni, tuntui ilmeiseltä että hän on joku vanha tuttu, jota en vain saa mieleeni.

Kerroin olevani vain käymässä ja vähän jotain kuulumisia ja yrin saada mieleeni mistä tunnetaan. Kuiten lopulta vähän nolona myönsin, että en nyt muista että mistäs me tunnetaankaan. Nainen kysyi sukunimeäni, ja siitä selvisi, että hän oli luullut minua joksikin toiseksi, jolla on sama nimi ja joka kuulema näyttää ihan samalta.

Oltiin molemmat tosi hämmentyneitä ja naurettiin tilanteelle ja lähdettiin eri suuntiin. Harmi etten tajunnu siinä kysyä tästä kaksoisolennostani tarkemmin, haluaisin kyllä kaksoisolentoni ja kaimani!

Etenkin nimi-kaksoisolennot hämmentävät. Jos on (harvinainen) etunimi, on myös sama sukunimi kuin jollain toisella.

Ville Virtasia riittää, mutta luulisi ettei maailmassa olisi kahta "Rosetta Ala-Keski-Välimäkeä"(esimerkki). Näin on kuitenkin käynyt. Samoin kaksi harvinaista nimeä voi löytyä lähietäisyydeltä.

Sisarellani on todella harvinainen etunimi. Niin kävi kuitenkin, että kotikunnassamme oli toinen melkein saman niminen ihminen. Hän ei käyttänyt omaa nimeään vaan siitä oikaistua lempinimeä, joka oli sisareni nimi.

Kävin kurssin, jonka toisella osallistujalla oli erikoinen sukunimi. Hän käytti pojastaan lempinimeä.

Pari vuotta myohemmin veljellä oli työkaveri, täysin eri ihminen, jolla oli tämä sama yhdistelmä.

Tästä tuli mieleen kaimat omassa menneisyydessä. Minulla ja sisarellani oli molemmilla kaveri nimeltä Minna Meikäläinen. Molempien kavereiden isän nimi oli Matti Meikäläinen. Toisen veli oli tyyliin Veli ja toisen Veli-Matti. Terveisiä vain tutuille :).

Suomessa ei ole ainuttakaan Meikäläinen-sukunimistä.

Joku vielä epäilee, mutta helppo tuo on tarkistaa https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/nimipalvelu_sukunimihaku.asp?L…

T: eri

Vierailija kirjoitti:

Työilmapiirikyselyn purkutilaisuudessa kiihtynyt pomo tivasi kaikilta, miksi olivat antaneet huonoa ja ihan väärää palautetta.

Kyselyn on tarkoitus olla anonyymi ja vastausten avulla kai kartoitetaan parannettavia kohtia, ei syyllistetä mielipiteistä.

.

Oon ollut samanlaisessa tilanteessa. Kylläkin lisällä, että pomo oli saanut omaksi arvokseen esihenkilönä 0-5 välillä vajaa 2 ja kehui ylpeänä ja kiitollisena kuinka hyvän arvosanan on saanut.

Tilasin kermakakun paikallisesta konditoriasta äitini 60-vuotisjuhliin. Minulta kyseltiin kakun koristelusta ja sanoin, ettei sen tarvitse olla mitään erikoista. Riittää, että siinä on sellainen kakkuun tökätty kullanvärinen 60-merkki ja jotain hörselöä reunoilla. Kuvittelin tulleeni ymmärretyksi. Kun kakkua avattiin laatikosta kahvipöytään, hölmistys oli täydellinen. Kakun päällä oli merkki 60 ja kermavaahdosta pursotettu teksti kiersi reunoilla: "Jotain hörselöä"! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työilmapiirikyselyn purkutilaisuudessa kiihtynyt pomo tivasi kaikilta, miksi olivat antaneet huonoa ja ihan väärää palautetta.

Kyselyn on tarkoitus olla anonyymi ja vastausten avulla kai kartoitetaan parannettavia kohtia, ei syyllistetä mielipiteistä.

.

Mulla pomo alkoi tiukkaamaan kehityskeskustelussa, miksi olin antanut niin tylyä palautetta työilmapiirikyselyssä. Meidänkin kyselyn piti olla anonyymi, mutta ei nähtävästi ollut, vaan kuponkiin merkittävä työsuhteen laatu oli paljastanut minut vastaajaksi.

Voiko tuo olla edes laillista? Itse kysyisin kyllä liiton juristilta, onko tuo ok. Ja aloittaisin työnhaun.

Vuosia sitten oltiin menossa kaverille kylään. Vanha okt, jossa ovet auki päivisin. Huudettiin jo pitkältä moikkaa ja takaisin meille huudettiin, että tulkaa tänne vaan, kiva kun tulitte!

Kun päästiin emännän huoneeseen, hän siellä miehensä äheltäessä hänen päällään lueskeli toisella kädellä naistenlehteä ja toisella kädellä poltteli tupakkaa ja jutteli meille iloisesti ihan muita kuulumisia.

Poistuimme hämmentyneinä takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 15 vuotta sitten IKEAssa katselin seinälle ripustettavia ruukkuja jotka halusin. Siihen viereen tuli joku n. 60v blondi nainen joka tuhahti ja kysyi "mitä noilla tekee" johon sanoin että "no näihin voi laittaa jotain niinkuin noissa malleissa " ja se taas sanoi "no mutta eipä noilla tee mitään " ja katsoi intensiivisen syvälle silmiin. Häkeltyneenä vielä sanoin että "no mutta minäpä haluan nämä" ja menin kauemmas tutkimaan toisia tavaroita ja se tuli taas lähemmäs ja puhui yksin "kaikenlaista turhaa sitä myydään" . Ja itse oli koko sen ajan kuin vailikoimassa kiinnostuneena itselleen jotain. Mielessäni kävi kyllä että onkohan sillä jotain mielenterveysongelmia vaikka normaalin ja siistin näköinen oli ja myöhemmin sen seuraksi liittyi normaalijärkisiltä vaikuttavia ihmisiä. Jospa ne oli ryhmä matkalla 🤔

.

Ihan tyypillinen kävijä asuntomessuilla, tuntui että näitä tuli tavattua tuhat yhden kuukauden aikana kun olin itse esittelijänä. Joillekin ei kelpaa mikään, nähtävästi vain tarve pahoittaa toisen mieli vaikka itsellä olisi jo kymmenen vastaavaa tuotetta kotona. Yksinään niistä juuri lähti kovin ääni, tulivat esim. metrin parin päähän kailottamaan kuinka ruman väriset olohuoneen seinät ovat, niin kovaa että varmasti kuulen, mutta katsoivat kokoajan pois päin minusta. Menin kiusallani viereen kertomaan, miksi asukkaat/sisustussuunnittelija olivat päätyneet tällaisiin ratkaisuihin (jotka talossa oivat varsin käytännönläheisiä, ei siis mitään osanssia ja glitteriä). Tieto tai keskustelu eivät kiinnostaneet, lähtivät siinä vaiheessa loukkaantuneina kävelemään pois.

Joo joten varmaan oli elämäni hämmentävin kuukausi. Jotenkin en olisi halunnut uskoa, että aikuinen ihminen saa itkupotkuraivarit, kun ei saa tulla esittelytaloon sisälle märän sateenvarjon ja jäätelön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä kuullut kenenkään huutavan unissaan, mutta niin on käynyt minulle. Porukat heräsi siihen ja tuli vauhdilla luokseni, kun luulivat minulla olevan hätä. Itselläni ei ollut mikään hätä vaan olin nähnyt jotain unta, josta sitten huusin. Näin arvelen, en ole varma.

Oudolta tuntuu, että olen huutanut unissani.

Mulla oli nuorena vähän aikaa poikakaveri, jolla oli hyvin paljon mielenterveysongelmia ja hän oli hyvin itsetuhoinen, oli siis esmes viillellyt itseään. Unissaan oli mulle hyvin hellä, saatoin herätä kun hän esim. silitti mun vatsaa. Mutta joku kerta heräsin kun hän hakkasi itseään nytkillä naamaan. En tajunnut puuttua siihen ennen kuin hän itse lopetti, mutta se oli karmivaa. Suhde ei kestänyt minun onnekseni kauaa. Hänellekin kävi jokseenkin hyvin, mutta muistuttaa taas millaisia taustoja ihmisillä on.

Hain Jyväskylän opiskelemaan ja kirjallisten kokeiden jälkeen oli soveltuvuuskoe, joka oli haastattelu. Tilanne oli tosi hämmentävä, kaksi haastattelijaa luki aina paperista kysymyksen, sitten hiljaa tuijotti minua ilme värähtämättäkään kun vastasin, kirjotti jotain paperiin ja uusi kysymys. Välillä tuli yhtäkkiä joku kysymys, joka ei liittynyt aiheeseen mitenkään. Epäilen kyllä että haastattelijat vetivät roolia nähdäkseen miten kokelas reagoi hämmentäviin tilanteisiin.

Toinen oli alkukesästä 2011, kun olimme kaverin kanssa shoppailemassa ja kävimme välissä yksillä. Oli siis ihan arkena keskellä päivää. Meidän pöydän viereen tuli hyvässä maistissa oleva mies tanssimaan ja laulamaan jotain Petri Nygårdia. Hätistettiin se pois ja mies meni takaisin pöytäänsä meidän taakse. Jossain vaiheessa käännyin katsomaan heidän pöytäänsä ja pöydällä nökötti "poika". Otin selfien niin, että meille laulanut tyyppi näkyi taustalla ja lähetin kuvan veljelleni joka seuraa jääkiekkoa. Tyyppi oli Anssi Salmela ja pöydällä oli siis mm-pokaali. Siinä meni mun mahdollisuus lätkävaimoksi. :D (nojoojoo, tiedän ettei musta sellasta olis tullutkaan, vaikka olisinkin siinä tilanteessa lämmennyt)