Lue keskustelun säännöt.
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Odottaessani alaikäisenä poikasena aamubussia kaupunkialueella tien yli vaappui pysäkkiä kohti rähjääntyneen näköinen 50-60 vuotias nainen turkiksessa, minihameessa, reikäisissä sukkahousuissa, pitkissä nahkasaappaissa vahvat meikit naamassa mitkä olivat levinneet, malppi huulessa ja tölkki kädessä, oikein petolinnut perse. Sivusilmällä näin että minua kohti lähenee ja kysyy käheällä mutta kovalla viskiäänellä että mihin oikein karkasit kun meillä oli niin kivaa. Olin ihan haavi auki ja muut pysäkillä olijatkin katsoi kans mua ja sitä samalla tavalla. Sitten jotain se sopersi että et sä olekaan se ja vaappui pois. Siinä mietin korvat punaisina että mitähän nuo muut ajattelee. Hämmensi ja hävetti 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
J.J.Lehto hoki minulle humalassa Kaivolla, että:”Etsä tiedä, kuka mä olen?” No tiesin, muttei kiinnostanut. Oli itserakas niljake, joka luuli, että kaikki naiset lakoaa.
Vierailija kirjoitti:
Asuin Lontoossa ja otin taksin, sellaisen tyypillisen mustan. Lähestyimme liikennevaloja ja pyöräilijä kiilasi taksin eteen. Taksi ja pyöräilijä pysähtyivät liikennevaloihin kun oli punainen valo.
Taksikuskini nousi autosta, käveli pyöräilijän luokse ja hakkasi häntä. Sitten tuli muina miehinä takaisin autoon ja jatkoimme matkaa.
Annoin reilut tipit ettei kuski taas hermostunut ja luikin tieheni.
Mulle on käynyt täsmälleen samoin kun olin lomalla Lontoossa 90-luvun lopulla. Olikohan sama tyyppi vai onko se tuolla yleistä että taksikuskit mätkivät pyöräilijöitä?
Ilkeä sairaanhoitaja kahvilla alkoi ääneen kysellä sen ja sen ulosteen kokoa muotoa näköä väriä tuoksuja tahallaan kun muut oli syömässä leipiään kahvin kanssa . Yleensä ne jutut käydään läpi kansliassa .
Joskus lomamatkalla syttyi sota niin kaikki meni kiinni eikä mikään ollut auki missään ei kaupat ei pankit ei mitään , kovaääniset kuulutti että suojaan kaikki . Oli vielä hellettä 40 astetta plussaa . Maa tärisi kun lähelle osui jotain sellaisia ...turistina on vaikeampaa suojautua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telttailija kirjoitti:
Minulla oli ollut parikymmentä vuotta on-off salasuhde erään miehen kanssa, ja tunsin hänen vaimonsa , vaikka hän ei minua niinkään hyvin. Olimme olleet töissäkin samassa paikassa, vaikka ihan eri tehtävissä. Kerran puhelin soi, ja tämä rouva soitti minulle!! Karmea tunne, odotin, tuleeko ripitys ja haukkuminen pettämisen takia. Ei tullut. Hän oli muka kiinnostunut miten minulla menee. Arvasin heti että hän oli kuullut miehensä seikkailuista. Hän aloitti yhteydenpidon, soittelimme ja he tulivat käymään meillä. Se oli hirveää!!! Miehellään oli tiukasti aurinkolasit sisälläkin päässä, ja koitimme välttää katseita. Oli aivan kamalan vaikeaa, piti miettiä mitä uskallan sanoa, ja mitä minun ei pitäisi tietää. Silloin kaduin syvästi kaikkia tekemissämme!!! Ykskaks rouvan yhteydenpito loppui. Rauha maassa!! Hän Oli viisas, ei tehnyt asiasta numeroa, sai meidät erilleen, mutta voin vain kuvitella hänen tunnemyrskynsä!! Luojan kiitos kaikki loppui, kunniallisesti!!
Mulla on myös ollut pitkä on-off salasuhde perheelliseen naiseen. Pikkukaupungissa kun asutaan tiedän hänen miehensä, hän tietää minut, mutta ei tunneta. Joskus on satuttu samaan tilaisuuteen harrastuksissa tai muuten ja juteltukin. Aina on ollut todella kummallinen oli, että tietääköhän se tai osaako jotenkin aavistaa, kun tuntuu, että noissa tilaisuuksissa oikein hakeutuu seuraan. Erään tauon aikana, kun yritettiin lopettaa suhdetta, salasuhteeni oli sitten kertonut miehelleen käyneensä kerran vieraissa, vaikka suhdetta oli jatkunut vuosia. Mies oli raivostunut ja erosivatkin hetkeksi. Nainen ei kuitenkaan ollut kertonut miehelleen kenen kanssa oli ollut. Reilu vuosi tuon jälkeen salasuhde jatkui entisissä merkeissä ja jostain syystä olen sen jälkeen kohdannut tuon miehen moneen kertaan ja joka kerta se sama kumma tunne.
Miten jotkut ajautuvat tuollaisiin salasuhteisiin vuosikausiksi?
No siis jos ei itse halua parisuhdetta niin kannattaa duunata jotain varattua koska ne eivät ala niin herkästi roikkumaan perässä kuin sinkut. Voi pitää hauskaa ilman että se toinen alkaa vonkumaan parisuhdetta (koska hällä on jo parisuhde).
Olin viime kesänä Lapissa patikointireissulla. Yhtenä iltana ulkosalla näin, kun eteeni pöydälle laskeutui hyttynen. Se otti pari askelta, kaatui kyljelleen, sätki hetken ja jäi lopulta liikkumattomana makaamaan.
Pari päivää edellisestä olin Norjan puolella kiipeämässä tunturille, lähellä huippua jo, yli kilometrin korkeudessa. Yhtäkkiä keskeltä lumista ja sumuista autiutta ilmestyi kimalainen, joka teki pari kierrosta ympärilläni, kunnes laskeutui lumeen. Pikku matkan se jaksoi ryömiä eteenpäin kunnes pysähtyi, kouristeli muutaman sekunnin ajan ja heitti henkensä.
Kotiin palattuani, pari päivää reissun jälkeen huomasin makuuhuoneen lattialla kipittävän hämähäkin. Yhtäkkiä sen vauhti hidastui kunnes pysähtyi kokonaan. Yritin tökkiä sitä jatkamaan matkaansa, jottei se jäisi vahingossa tallatuksi, mutta se oli jo kuollut.
Näistä tapauksista jäi outo ja vähän ahdistavakin fiilis. Onneksi nyt on kulunut jo puoli vuotta, enkä ole enää joutunut todistamaan vierestä lisää kuolemia, hyönteisten tai suurempienkaan olentojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 11-vuotiaana tulossa vapputorilta ja seisoin liikennevaloissa. Yhtäkkiä vieressäni oleva mies kysyy, olenko *koko nimeni*. Vastaan hämmästyneenä että olen. Hän sanoo että taisitte olla *Petterin* kanssa samassa päiväkodissa ja hänen vieressään seisova minun ikäiseni poika hymyilee minulle. Muistan hämärästi nimeltä kyseisen pojan päiväkodista, jossa olin 3-4-vuotiaana.
Ihmettelen vieläkin, miten pojan isä tunnisti minut koska en ollut kavereita tämän pojan kanssa eivätkä vanhempanikaan tunteneet tätä perhettä sen kummemmin. Tapahtui pääkaupunkiseudulla eikä missään pikkukunnassa. Eli siis kuvitelkaapa itse että hakisitte lapsenne nyt tarhasta niin tunnistaisitteko 8 vuoden päästä ulkonäöltä jonkun random ryhmäläläisen sieltä?
Poika oli myös silloin 11-vuotiaana mielestäni todella söpö joten jäin harmittelemaan että tilanne meni ohi ja en tiennyt hänen koko nimeään. Olisi tullut hyvä rakkaustarina ;)
Todennäköisesti ne oli nähneet sut useita kertoja vuosien varrella ja/tai poika oli/oli ollut ihastunut suhun.
Kyllä minäkin tunnistan vieläkin esim noin 40 vuotta sitten samassa talossa asuneet (silloin alle kouluikäiset) kaksostytöt, koska olen nähnyt heidät aina silloin tällöin vuosien varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulun pieneen alle kymmenen hengen työyhteisöön ja istuimme kaikki aamukahvilla käyden läpi päivän töitä, kun siinä jutustelun lomassa kävi ilmi että ilmeisesti olen ainoa joka ei syö erästä lääkettä. Myöhemmin googletin lääkkeen, se on psykoosilääke?! Käytetäänköhän näitä muuhunkin kuin psykoosien hoitoon? Kyse on melko vankkaa osaamista vaativa ala, olemme kaikki toimissa. Outo fiilis jäi.
Mikäli kyseessä oli vaikkapa Ketipinor/Seroquel, sitä käytetään psykoosin lisäksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, vaikeaan ahdistukseen, pelkotiloihin. Ja olen kuullut että joissain tapauksissa jopa nukahtamislääkkeenä, koska se väsyttää. Varmaan on olemassa muitakin lääkkeitä joita käytetään sekä psykoosiin että muihin oireisiin. Silti kieltämättä aika outo juttu.
Ketipinoria valitettavasti määrätään hyvinkin yleisesti nukahtamislääkkeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeijassa se menee niin että mitä isompi herra sen rennompi, itse oli aikoinaan Vuosangassa ja sain tehtäväksi lämmittää saunan jollekki skapparille ja kun se alkoi olla valmis ovesta tuli saunoja itse eli yhden tähden kenraali, minä äkkiä asentoa ja ilmoitusta väkertämään kun kenu sanoi lepo vaan ei tarvi pokkuroida
Täällä pienessä paikkakunnassa oli kerran ysäri festarit ja Waldo's People kun esiintyi niin itse Waldo poseerasi minulle, minun ottaessani hänestä valokuvaa. Sen vieläpä näki, että hän poseerasi minulle, kun hänen sormensa osoitti minua päin. Ihan siinä eturivissä olin ja silloin ihan tosi fani olin hänelle. H💥lvetin hyvän kuvan sain hänestä.
Toisilla festareilla Michael Monroe, kun tuli eturivin luokse niin hän nousi kaiteen päälle ja otti tukea minusta. Hyvä mielihän tuosta tulee, kun oikeasti tuntee olevansa hänen keikallaan 😎
Olen tuntenut eläväni 🤪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ahdistavaa unta, jossa harmaatakkinen viiksekäs mies seurasi minua, ihan sama minne menin niin aina mies oli yhtäkkiä takanani tai vieressäni, heräsin aamulla pakokauhuun säpsähtämällä ja olo oli outo. Mies muistutti hyvin paljon erästä tuttuani (olematta kuitenkaan hän), joten jo heti herättyäni mieleeni oli piirtynyt vahvasti kuva miltä unen mies näytti.
Lähdin käymään kaupassa ja heti astuessani porteista sisään, päässä alkoi piipata ja sumentua, kun katseeni nauliintui harmaatakkiseen viiksekkääseen mieheen joka tuijotti minua hedelmäosastolla. Mies oli tismalleen saman näköinen, kuin siinä painajaisessa, mutta en ollut ikinä ennen häntä nähnyt. Tunne oli ihan kammottava ja mies tuijotti minua pitkään. Tuon jälkeen oli pitkään outo olo.
Evirassa kysyttiin, mitä "mun ystäville" pitäisi tehdä, kun heille tulee niin paljon postia, ettei kukaan pysty vastaamaan niihin. Sanoin, et sanon heille, etteivät k y s e l i s i mitään. Väärinhän se on - varmaan kaikki meni ö-mappiin sitten? Heillä kun ei ollut sellaista ihmistä palkattu sinne, joka ottaisi vastaan niitä. Kaikki saivat oireita koodista E621. Onhan siitä aikaa, viime vuosituhannelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin mieheni kanssa koeajamaan pikkuruista Toyotaa. Minä istuin apukuskin paikalle ja myyjä kuskin paikalle, jossa hän selitti takapenkillä istuvalle miehelleni auton ominaisuuksia. Kun menimme takaisin sisälle, myyjä sanoi jäätävän kommentin: "Koeajon aika on sitten puoli tuntia." - Paljon olemme autoja vuosien mittaan koeajaneet ja useimmiten on tullut kaupat. Toyotaa emme ostaneet silloin, emmekä osta koskaan.
Mullekin on käynyt niin, että myyjä istui koeajossa ekana kuskin paikalle. Sitten se lähti perus lähiössä ajamaan ja painoi kokoajan 40 alueella vähintään kuuttakymppiä. Oli muutenkin vähän pelottavan oloinen tyyppi, eikä tuo kyyti auttanut siihen pätkääkään. Pitkin hampain antoi munkin ajaa sitä autoa loppulenkistä. Auton malli oli tuttu ja hinta kohdillaan, joten maksoin pois äkkiä....
Vierailija kirjoitti:
Tuo mummojuttu nostaa karvat pystyyn ! Enpä itse haluaisi saada tuollaista postia
Miksei? Mä sain aikoinaan joululahjan samana vuonna kuolleelta isoisältäni. Oli valinnut sen jostain paljon aikaisemmin, kun kuulemma oli ihan mulle sopiva. Mun mielestä se oli ihanaa.
Kävin masennuksen takia mielenterveystoimistossa psykologin juttusilla. Ihan ensimmäisillä kerroilla kysyttiin aikaisempia vaiheitani. Kerroin, millaisia vaiheita minulla on ollut mm. väkivaltaisesta suhteestani nuorena. Itse pystyin asioista kertomaan vailla suurempaa tunnekuohua. Olinhan asiat jo ehtinyt käsitellä neljäkymppiseksi. Psykologi kuitenkin itki vuolaasti kertoessani ja niiskautti lopuksi sanoen: "Ja siinä se sinun nuoruutesi sitten meni..." Tilanne oli vähintäänkin hämmentävä enkä muistaakseni edes mennyt enää hänen vastaanotolleen.
OLIN ASUNTOESITTELYSSÄ. ASUNNON OMISTAJAT 2 KPL JA MINÄ. JOSSAIN VAIHEESSA SIINÄ SEISOIMME RINGISSÄ JA YHTÄKKIÄ KAIKKIEN PUHELIN KILAHTI SAMAAN AIKAAN. Ja mikä parasta, viesti ei ollut mikään koko kansalle tuleva. Saimme siis ihan henkilökohtaiset viestit/ilmoitukset kuka keneltäkin. Hetken aikaa katsoin että mitäs v...a. XDDDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelle Miljoona kutsui minua halveksivasti mervi tapolaksi lavalla. "Painu helvettiin mervi tapola" tms, niin se huusi mikkiin ja tarkoitti minua. Minä vain olin yleisössä siinä lavan edessä ja ojentelin käsiäni innoissani, yritin iloisena humalassa koskettaa nuoruuden "idoliani", eli pellen kättä, kun se sitä siinä huitoi. En ollut koskaan ollut hänen keikallaan, ja oli hyvä fiilis.
Eipä ollut tämän tapauksen jälkeen. En ole sen jälkeen voinut sietää koko tyyppiä tai voinut enää sietää edes niitä biisejä, joita ennen "rakastin". Omituinen tilanne. Lähdin baarista hyvin murheellisena, vajosin taas jonnekin pohjalle. Olen muutenkin mt-ongelmainen ollut koko aikuisiän, oli ihme että uskalsin mennä johonkin keikalle ylipäätä, ja sitten minut potkaistiin takaisin sinne minne kuulun, esiintyjän toimesta, vaikken edes tehnyt mitään ansaitakseni haukkumista ja nolaamista, vieläpä henkilön nimellä, joka oli oikeasti olemassa. Pelle Miljoona loukkasi samalla minua sekä Mervi Tapolaa (RIP), onneksi Tapola ei siellä ollut.
Mikä laittaa ihmisen käyttäytymään noin, ja mitä pahaa tapolan mervi oli koskaan pelle miljoonalle tehnyt. Mikä missi pelle miljoona luulee itse siinä rastareuhkassaan olevansa, jos minä olin liian ruma olemaan hänen yleisössään.
Sellanen maailmanparantaja juu.No hyi! Tulin tästä vihaiseksi ja sun puolesta pettyneeksi. Miten inhottava temppu, mitä lie Pellellä liikkunut päässä??
Hyvä veikkaus, että tämä kohta: "yritin iloisena humalassa koskettaa nuoruuden "idoliani"'. Jos ei vaikks tykännyt lääpinnästä.
Kesällä laiturin portailla astuin käärmeen päälle.
Molemmat säikähdettiin täysin toisiamme.
Yleensähän käärmeet lähtevät pakoon, kun tuntevat ihmisen läsnä olon, mutta jotenkin tämä käärme ei osannut tarpeeksi ajoissa reagoida minuun. Enkä minä nähnyt sitä käärmettä.
Molemmat selvittiin hengissä ja vahingoittumatta.