G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullut kenenkään huutavan unissaan, mutta niin on käynyt minulle. Porukat heräsi siihen ja tuli vauhdilla luokseni, kun luulivat minulla olevan hätä. Itselläni ei ollut mikään hätä vaan olin nähnyt jotain unta, josta sitten huusin. Näin arvelen, en ole varma.
Oudolta tuntuu, että olen huutanut unissani.Mulla oli nuorena vähän aikaa poikakaveri, jolla oli hyvin paljon mielenterveysongelmia ja hän oli hyvin itsetuhoinen, oli siis esmes viillellyt itseään. Unissaan oli mulle hyvin hellä, saatoin herätä kun hän esim. silitti mun vatsaa. Mutta joku kerta heräsin kun hän hakkasi itseään nytkillä naamaan. En tajunnut puuttua siihen ennen kuin hän itse lopetti, mutta se oli karmivaa. Suhde ei kestänyt minun onnekseni kauaa. Hänellekin kävi jokseenkin hyvin, mutta muistuttaa taas millaisia taustoja ihmisillä on.
Mieheni nauraa ajoittain unissaan. Onttoa, sielutonta naurua. Kuulostaa häiritsevältä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telttailija kirjoitti:
Minulla oli ollut parikymmentä vuotta on-off salasuhde erään miehen kanssa, ja tunsin hänen vaimonsa , vaikka hän ei minua niinkään hyvin. Olimme olleet töissäkin samassa paikassa, vaikka ihan eri tehtävissä. Kerran puhelin soi, ja tämä rouva soitti minulle!! Karmea tunne, odotin, tuleeko ripitys ja haukkuminen pettämisen takia. Ei tullut. Hän oli muka kiinnostunut miten minulla menee. Arvasin heti että hän oli kuullut miehensä seikkailuista. Hän aloitti yhteydenpidon, soittelimme ja he tulivat käymään meillä. Se oli hirveää!!! Miehellään oli tiukasti aurinkolasit sisälläkin päässä, ja koitimme välttää katseita. Oli aivan kamalan vaikeaa, piti miettiä mitä uskallan sanoa, ja mitä minun ei pitäisi tietää. Silloin kaduin syvästi kaikkia tekemissämme!!! Ykskaks rouvan yhteydenpito loppui. Rauha maassa!! Hän Oli viisas, ei tehnyt asiasta numeroa, sai meidät erilleen, mutta voin vain kuvitella hänen tunnemyrskynsä!! Luojan kiitos kaikki loppui, kunniallisesti!!
Mulla on myös ollut pitkä on-off salasuhde perheelliseen naiseen. Pikkukaupungissa kun asutaan tiedän hänen miehensä, hän tietää minut, mutta ei tunneta. Joskus on satuttu samaan tilaisuuteen harrastuksissa tai muuten ja juteltukin. Aina on ollut todella kummallinen oli, että tietääköhän se tai osaako jotenkin aavistaa, kun tuntuu, että noissa tilaisuuksissa oikein hakeutuu seuraan. Erään tauon aikana, kun yritettiin lopettaa suhdetta, salasuhteeni oli sitten kertonut miehelleen käyneensä kerran vieraissa, vaikka suhdetta oli jatkunut vuosia. Mies oli raivostunut ja erosivatkin hetkeksi. Nainen ei kuitenkaan ollut kertonut miehelleen kenen kanssa oli ollut. Reilu vuosi tuon jälkeen salasuhde jatkui entisissä merkeissä ja jostain syystä olen sen jälkeen kohdannut tuon miehen moneen kertaan ja joka kerta se sama kumma tunne.
Miten jotkut ajautuvat tuollaisiin salasuhteisiin vuosikausiksi?
No siis jos ei itse halua parisuhdetta niin kannattaa duunata jotain varattua koska ne eivät ala niin herkästi roikkumaan perässä kuin sinkut. Voi pitää hauskaa ilman että se toinen alkaa vonkumaan parisuhdetta (koska hällä on jo parisuhde).
Ei toimi. Joskus nuorena pidin vähän aikaa varattua miestä, aattelin että helppoa se**iä ilman sitoomuksia. Mutta ei, se jaksoi soitella perään kokoajan. Ei meinannut lopettaa vaikka kuinka teki selväksi ettei kiinnosta.
Joskus olen törmännyt mieheen, joka oli vaihtanut lennosta jo 3 kertaa naista. Oli siis 4. menossa ja kaikki suhteet alkaneet kun edellinen oli vielä menossa. Oli kuumottavaa kun mies tuli baarissa kunnolla kylkeen kiinni ja yritti olla aika lämpimissä tunnelmissa, samaan aikaan se nro. 4 vieressä tuijotti vain eteensä.
Olin yli 20-vuotiaana kaverin kanssa yökerhossa. Järkkäri tuli sanomaan, että mut on ilmiannettu alaikäiseksi. Näytin omat henkkarini, eikä uskonut että on mun omat. Näytin sitten koko lompakon sisältöä kortteineen, ja lopulta uskoi. Oikealla ilmiannetulla oli kuulemma saman väriset vaatteet.
Mäkkärissä tilasin 2 juustohampparia ja maksoin kortilla. Jäin odottelemaan hamppareita, kunnes asiakaspalvelija tuli kysymään mitä saisi olla. Kerroin jo maksaneeni tilauksen, jonka mielestäni juuri hän oli ottanut vastaan. Hän ei muistanut tapahtumaa, mutta antoi kuitenkin ne hampparit.
Vierailija kirjoitti:
Asuin 12 vuotiaana toisessa pohjoismaassa. Olin liikennevaloissa pyöräni kanssa. Valoissa odottaa kaksi miestä, joista toinen katsoo minua ja aloittaa keskustelun toisen kanssa englanniksi, melko neutraalilla aksentilla ja kuin joku robotti.
-What is that?
-that is a bicycle. Parents buy bicycles for their children so they can go to school and travel. (Tän lauseen tokaa osaa en enää muista täysin)
-What is that on his head?
-that is a helmet. It protects the headValot vaihtui ja pyöräilin vauhdilla pois, tapahtuma mielessä vielä 20 vuotta myöhemmin:
Olen täysin varma että toinen oli jonkun tason alieni tai aikamatkustaja. Mitään järkevää selitystä ei ole.
Ehkä joku häiriö aivoissa, esim. aivovamma.
Tapasin töissä yhden miehen joka vaikutti jotenkin tutulta. Ei olla siis samassa työpaikassa, alihankinta hommia. Mietin miksi oli niin tutun oloinen. Viikon päästä tajusin että olin nähnyt hänet mun unessa! Ja siinä mies oli kyllä eri ammatissa. Ei olla sen jälkeen nähty töissä eikä unissa.
Vierailija kirjoitti:
Olin raskaana ja neuvolalääkärissä tarkastuksessa supistusten vuoksi. Tutun neuvolalääkärin sijasta paikalla olikin parikymppinen kesäkandi ensimmäisenä työpäivänään.
Hän ei ollut selvästikään harjoitellut erityisemmin sisätutkimusten tekemistä. Yritin pitää naamani peruslukemilla, kun hänellä ensin raksutti ja sitten silmin nähden tajusi, että kirkkaanpunaiset ja järkyttävän pitkät rakennekynnet eivät ehkä olleetkaan paras asuste näihin hommiin. Hän otti aikansa ja kirjaimellisesti tähtäsi oikeaan osoitteeseen, jotta sai koko kynsien sekamelskan kerralla maaliin. Tyyliksi valikoitui eräänlainen livauta ensin nyrkki ja sitten kynnet -tekniikka. Teki sisätutkimuksen järkyttynyt ilme kasvoillaan ja yritti räpistellä kohdunsuuta. Tunsin outoa myötätuntoa, koska oli selvää, että hän tiedosti erehdyksensä ja toivoi pikaista vajoamistaan maan alle.
Lähdin neuvolasta suoraan Tyksiin, ja nauroin koko taksimatkan vedet silmissä. Vauvalle kävi onneksi hyvin ja syntyi lopulta tukevana nelikiloisena.
Lääkärin olisi pitänyt poistaa kynnet! Todella edesvastuutonta lääkäriltä tehdä sisätutkimus ja vielä raskaana olevalle! Kynsien aluset on hirveitä bakteeripesäkkeitä. Kynnet rikkoo helposti kumihanskatkin ja ihon. Hyvä ettet saanut haavoja ja ettet sinä tai vauva saaneet mitään infektiota tai tautia.
Älkää suostuko sisätutkimukseen, jos lääkärillä (tai harjoittelijalla tai opiskelijalla) on pitkät kynnet.
Reilu parikymmentä vuotta sitten hyvin pukeutunut mies osti Alkosta jonkun pullon ja alkoi sitten tarjoamaan ryyppyä kassaneidille.
Ei ottanut :)
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui minulle vuosia sitten. Olin ystäväni kanssa hiljaisella kadulla. Siihen tuli minulle tuntematon kissa, jota silitin. Yhtäkkiä kissa tuli vihaiseksi ja jotenkin tarttui pitkävartisiin kenkiini (kynsillä tai hampailla). Jossain vaiheessa joku mies huusi läheltä: "Pojat älkää kiusatko kissaa!". Kissa oli edelleen vihaisen näköinen ja pelkäsin, että se hyökkää vielä. Oli tosi ahdistava tilanne. En vielä tänä päivänäkään tiedä, mitä tein väärin. En ainakaan vetänyt hännästä tai tarttunut alavatsasta tms. Sellainen muistikuva minulla on, että vielä kotona näin, että kissan kynsien tai hampaiden jäljet olivat tulleet kengän läpi.
Osaako joku teistä sanoa, mistä kissa voi suuttua näin paljon? Miksi vierasta kissaa ei pitäisi silittää?
Kissa on ollut todennäköisesti loukkaantunut tai muuten kipeä ja olet huomaamattasi osunut arkaan kohtaan. Myös joku sairaus voisi selittää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkkärissä tilasin 2 juustohampparia ja maksoin kortilla. Jäin odottelemaan hamppareita, kunnes asiakaspalvelija tuli kysymään mitä saisi olla. Kerroin jo maksaneeni tilauksen, jonka mielestäni juuri hän oli ottanut vastaan. Hän ei muistanut tapahtumaa, mutta antoi kuitenkin ne hampparit.
Tästä tulee mieleen eräs tapaus köyhiltä nuoruusvuosilta. Lompakossa oli satasen seteli ja autoa piti tankata mutten halunnut ottaa automaatista koko rahalla (kun oli niin köyhää). Sain ajatuksen että käyn särkemässä setelin lähikaupassa ottamalla kaksi riviä lottoa ja sitten tankkaan 50:llä.
Menin kauppaan ja kävelin suoraan veikkauspisteelle. Tiskin takana oli itse kauppias, pitkä ja laiha ehkä 40v mies. Esitin asiani ja sain kuponkini mutta vaihtorahaa mies antoi vain pikkusetelin ja pari lanttia. Taisin häkellykseltäni sanoa että se oli satanen mutta hän vain sanoi että kaksikymppinen ilmekään värähtämättä. Siinä sitä sitten ihmetelin aikani enkä nuorena ja hämmentyneenä osannut lopuksi muuta kuin lähteä pois.
Jäi auto tankkaamatta siltä kertaa mutta bensa riitti kotia asti sentään
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pari kertaa tilanteessa jossa ihminen on seonnut totaalisesti. Ensimmäinen kerta bussikuski pysäytti auton ja alkoi huutamaan täysillä mikrofooniin uhkauksia ja solvauksia ja oli todella uhkaava. Tämä tapahtui ihan yllättäen vailla mitään provosointia tai mitään. Vielä nykyäänkin säälittää kuski. Kyse taisi olla paineesta ja stressistä joka kasvoi liian suureksi eikä pystynyt hallitsemaan niitä. Tai kenties oli saanut äskettäin kuulla jonkun huonon uutisen. Kaikilla on oma murtumispiste. Toivottavasti voi nykyään hyvin.
Toinen kerta kaupungilla joku hyökkäsi roskiksen kimppuun. Potki ja löi sitä minkä kerkesi ja huusi roskikselle. Tässä tapauksessa aineilla taisi olla jotain vaikutusta asiaan.
Mutta molemmat omituisia tilanteita kieltämättä.
Itsekin muistan kun bussikuski flippasi muutama vuosi sitten. Ajoi bussin tiensivuun eikä suostunut liikkumaan, ennen kuin joku lopettaa stop-nappulan ränkyttämisen. Kukaan ei painellut nappulaa, joten ääniä kuuli. Toivottavasti pääsi saikuttelemaan.
En muista onko tämä oudoin mutta tuli mieleen tätä ketjua lukiessa. Asumme ulkomailla ja lapseni oli aloittanut ekaluokan. Tapana on että äiti tai muu vanhempi odottelee koulun lähistöllä aluksi että kaikki sujuu hyvin, tulee hakemaan lapsen lounaalle ja tuomaan lounastauon jälkeen takaisin koululle. Odottelin eräänä aamuna läheisellä bussipysäkillä ja olin pannut merkille samassa paikassa aiemminkin näkemäni eläkeläispariskunnan. Olin ajatellut että kyse on lastenlasta kouluun vievistä isovanhemmista. Aloimme jutella ja selvisi että heidän poikansa on koulussa opettajana. Olivat muualta päin kotoisin ja kertoivat että kun ei ole vielä täällä tuttuja niin tulevat poikansa kanssa koululle ja odottelevat häntä koulun lähistöllä. Silloin paikalle saapui myös lapseni luokalla olevan oppilaan äiti joka tervehti ja kysyi heiltä että mitenkäs teidän poika on sopeutunut kouluun? Vastasivat että oikein hyvin, on hyväkäytöksinen kun he kerran ovat hänet kasvattaneet eikä kukaan ole hänestä valittanut. Poika siis koulussa OPETTAJANA. Tässä vaiheessa alkoi mennä jo yli ymmärryksen :0 Kerroin tuota juttua paikallisille joilta kuulin että vaikka onkin perhekeskeinen kulttuuri niin eivät ole aiemmin kuulleet moisesta.
Olin melomassa Helsingin edustalla ja jäin yöpymään teltalla erääseen ulkoilusaareen. Siellä oli yksi toinenkin meloja ja useampi venekunta yöpymässä (saaressa on avoin sauna). Tapasin jo illan aikana sen toisen melojan, hän oli saksalainen mies ja oli pyöräillyt jostain päin Lappia Helsinkiin ja nyt sitten vuokrannut kajakin. Tuolloin miehellä oli pitkähkö t-paita mutta ei housuja, mitä nyt en pitänyt kuitenkaan mitenkään hirveän erikoisena (mitään ei siis näkynyt tässä vaiheessa).
Heräsin myöhään aamupäivästä ja huomasin tuulen ja aallokon yltyneen suht rajuksi. Se oli tiedossa mutta ei ihan tässä voimakkuudessa, iltakin oli ollut ihan tyyni. Kaikki veneet olivat jo lähteneet aallokkoa pakoon, saksalainen oli vielä kajakista päätellen paikalla. Aloin itsekin puuhata pikaista lähtöä. Kajakkini oli sillä puolella rantaa johon aallot löivät voimakkaimmin, ja ajattelin käydä kysymässä saksalaiselta josko auttaisi kantamaan sen kanssani suojapuolelle etten kolhisi itseäni rantakiviin. Menin ihan lukkoon kun löysin "Dieterin" (saattoi olla nimensä, en muista enää varmaksi) pötköttelemässä rantakalliolla täydessä Aatamin asussa. Pyysin silti apua ja hän tähän ilomielin suostuikin. Sitten hän pyysi minua ottamaan kännykällään kuvan itsestään, kuulemma tyttöystävälleen. En vieläkään tiedä miksen osannut kieltäytyä, olin kait jossain lievässä shokkitilassa.
Itse se tämän ketjun aihe, oudoin tilanne, oli siinä kun hetkeä myöhemmin kannan kajakkia rantakallioita pitkin alastoman saksalaisen miehen kanssa, ihan tyynenä, ihan kuin nudismi olisi minulle tuttu juttu. Näen sen tilanteen vieläkin kuin ulkoisesta perspektiivistä. Itse olin siis tuolloin vähän päälle kolmikymppinen nainen.
Paluumatka mantereelle oli aika pelottava pahan ristiaallokon vuoksi joten "Dieterin" habitus ei ollut onneksi ihan ensimmäisenä mielessä. Siinä myrskyssä hukkui iäkäs melojapariskunta jonka luulen ehkä nähneeni melomassa ehkä n. 50 metriä ohitseni, mutta poispäin rannasta...
On nää hyviä juttuja : ) Sekä tietenkin nälkäisenä kylässä ja sukulaisten härskeimmät vaatimukset... on mennyt koko aamu lukiessa. Kiitos. Jatkakaa!
Tyttö Tanskassa kirjoitti:
Olin työmatkalla Tanskassa ja menin illalla pieneen baariin oluelle. Istuin kaikessa rauhassa siemailemassa olutta ja katselin kun kaksi miestä pelasi biljardia Yhtäkkiä toinen miehistä käveli eteeni ja laittoi pöydälle oudon pingispallon kokoisen pallon. Otin sen käteeni ja samalla katsoin miestä. Pelästyin ihan kamalasti, sillä miehen toinen silmäkuoppa oli tyhjä ja hänen tekosilmänsä oli kädessäni. Silmä putosi pöydälle.
Kiva tarina, mutta silmäproteesit eivät oikeasti ole mitään palloja. Kuvia löytyy googlaamalla.
Exä rupesi riehumaan mun kotona, rikkomaan tavaroita ym ja piilotti puhelimeni etten soittaisi poliisille.
Juoksin ulos ja pyysin ensimmäiseltä vastaantulijalta puhelinta. Huono juttu että se oli yläkerran kyylä mummo. Se kysyi kyllä tilanteesta mutta sitten rupesi ripittämään minua. Minä olen huono äiti, lapsi itkee päiväkaudet ja koira haukkuu kokoajan. Kauhea paasaus.
Tuntui että olen piilokamerassa! Tarvitsen apua ja saan tommosta ripittämistä!
Lapsi itki välillä koska oltiin sen isän kanssa just erottu ja oli siitä surullinen.
Ja koira oli ihan pentu eikä osannut vielä silloin haukkua. Eikä vieläkään 3-vuotiaanakaan hauku. Oon kuullu sen alle 10 kertaa haukahtavan :D
Tämä naapuri kuulemma ottaa aina jonkun silmätikuksi ja levittelee juoruja muille naapureille ja yksinkertaisesti sekaantuu muiden asioihin. Toiselta naapurilta kuulin millaisia juttuja oli musta levitellyt :(
Nyt oon vuoden saanu olla rauhassa, varmaan uus uhri hänellä.
Ei nyt oudoin, mutta tuli muiden tarinoista mieleen:
Yläasteella jokaisella 7-luokan oppilaalla oli tet-päivä koulun keittiöllä. Yläaste ei ollut mikään kovin suuri, olisikohan oppilaita ollut 140 ja paikkakunta melko pieni. Kun menin keittiöön, toinen työntekijöistä huudahti: "Ihan oot isäs näkönen!" Ihmettelin, koska en mielestäni ollut koskaan tavannut tätä naista, jolloin hän kysyi, olenhan xx:n tyttö. Myönsin, ja hän kertoi olevansa mummoni serkku. Ja taas hän taivasteli, että kyllä hän pelkästä ulkonäöstä tunnisti, kun niin olen isäni näköinen. Työntekijät myös hämmästelivät, kuinka ripeä olin töissäni, eivätkä voineet uskoa, että olin saanut hommat niin nopeasti aamulla valmiiksi, että istahdimme sitten kaikki alas juomaan kahvia.
Olen vuosien varrella saanut kuulla niin paljon ihmisiltä kommenttia, kuinka olen joko isäni tai äitini näköinen, toisten mielestä en näytä kummaltakaan. Viime vuonna eräs minulle täysin tuntematon mies otti yhteyttä fb:ssä. Hän kysyi, olenhan äitini tyttö ja myönsin olevani. Hän oli törmännyt profiiliini ja olin kuulemma niin äitini näköinen, että hän halusi ottaa yhteyttä ja kyseli vanhemmistani. Hän oli siis äitini lapsuudenkaveri. Edelleen välillä mies pitää yhteyttä, mutta hän usein kyselee paikkakunnan asioista, joista en mitään tiedä, joten äidiltäni luvan saatuani annoin äitini puh.nron, jotta voi häneltä suoraan kysyä, eikä minun tarvitse olla turhana välikätenä. Sen sijaan mieheni mummo ei tunnistanut minua samasta kuvasta ollenkaan!
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus ollut jossain mahataudissa monta päivää ja oli pakko mennä hakemaan lääkäriltä lisää saikkua. Olin ihan järkyttävän näköinen, naama oli oikein punaisen ja harmaan kirjava, tukka rasvaisena päätä pitkin jne. Lääkäri pyysi ottamaan paidan pois ja mennä makaamaan, jotta voi kokeilla vatsaani. Siinä vaiheessa kun olin riisunut paitani, lääkärin suu loksahti auki ja tuijotti silmät pyöreinä rintavarustustani. Oli mulla ihan kivat rintsikat päällä, mutta silti oli hämmentää. Tietysti ihmisiä hekin ovat.
Kohtaaminen aidon tissimiehen kanssa.
Intiassa niillä on itsetehtyjä baareja viidakossa missä voi ostaa itsetehtyjä pirtuja mihin on monet kuollut joukolla kun ovat juoneet niitä niin sellaisessa.Kokonaisessa kylässä palmulehvistä katot ja yksi yhteinen TV.Merestä tuodaan rapuja grilliin.Ruskeaa savimaata.Oma fiilis.
Toimii myös jos sanoo olevansa holhouksen alainen.