G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Vuosia sitten olin kirpputorilla, kun iski hirveä hikka. Siis mulle ei koskaan tule hikkaa muuta kuin joskus laskuhumalassa, mutta silläpä kertaa tuli.

Pyörin siellä sitten itsekseni hytkyen ja nieleskellen yrittäen pidättää sitä hikkaa. Kunnes yhdellä käytävällä vastaani käveli nainen, ja jotenkin se pidätyskyky petti juuri sillä hetkellä. Päästin aivan helvetin kovan "HHIIIK" äänen ja päälle räjähdin nauramaan aivan täysiä :D Vastaan tullut nainen katosi seuraavaan hyllynväliin aika vikkelästi, ajatteli varmaan että mikä hysteerinen juoppo tänne on eksynyt.

Olin työmatkalla Tanskassa ja menin illalla pieneen baariin oluelle. Istuin kaikessa rauhassa siemailemassa olutta ja katselin kun kaksi miestä pelasi biljardia Yhtäkkiä toinen miehistä käveli eteeni ja laittoi pöydälle oudon pingispallon kokoisen pallon. Otin sen käteeni ja samalla katsoin miestä. Pelästyin ihan kamalasti, sillä miehen toinen silmäkuoppa oli tyhjä ja hänen tekosilmänsä oli kädessäni. Silmä putosi pöydälle.

Käytin tytärtäni lääkärissä Helsingissä ja ajattelimme, että käymme samalla reissulla syömässä. Tytär oli n. 10 vuotias. Helsinkiä tuntematta lähdimme vain kävelemään Meilahdesta keskustaa kohti, mutta vastaan ei tullut yhtään potentiaalista ruokapaikkaa. Hetken harhailtuamme tulimme erään Kiinalaisen ravintolan kohdalle ja päätimme, että se saa kelvata. Astuimme sisään ja ravintolassa oli jotenkin kummallinen tunnelma, jota on vaikea selittää. Ketään ei näkynyt missään mutta kiinalainen musiikki soi hiljaa. Tytär oli aika peloissaan, mutta huhuilimme kuitenkin, josko henkilökuntaa ilmaantuisi paikalle. Lopulta kuulimme vaimeaa kuorsausta ja käännyimme kannoillamme ja poistuimme. Jotenkin outo kokemus, hyrr.

Toinen outo kokemus liittyy psykologin vastaanotolla käymiseen. Psykologi oli myöhässä voivotteli, kuinka kiire hänellä on. Päästyämme huoneeseen hän järjesteli papereitaan samalla siunaillen, kuinka paljon hänellä on papereita. Sitten hän siunaili joulun tuloa ja kuinka hän ei ole jouluihminen lainkaan. Kun hän lopulta kysyi, miksi olen hänen vastaanotollaan, en osannut sanoa mitään oikeaa asiaa vaan jotain ihan asian vierestä. Lopulta hän totesi, ettei minulla ole mitään ongelmaa mihin psykologia tarvitsisin.

Muistan lapsena luokkani kanssa menossa uimalaan ja matkalla näin miehen kävelevän paksut talvivaatteet päällään keskellä kesää.

Oli paahtavan kuuma ilma niin hämmästytti miten joku pystyy olla ja miksi talvikuteet päällä?

Eikä ollut viimeinenkään kerta, kun näin tämän miehen samallalailla pukeutuneena kesällä.

Oli 90-luvun alku, ja olin jotain 8-9 v. Olimme kuumana kesäpäivänä retkellä Puuhamaassa. Siellä hyppiessämme jonkinlaisessa pomppulinnan tapaisessa, näimme kolme lasta, jotka olivat ilmeisesti sisaruksia. Lapsilla oli päässään paksut talvipäähineet (yhdellä oli sellainen korvaläpällisen karvalakin mallinen jossa oli teddyturkisvuori), sekä topparukkaset kädessä.

Toisen kerran näin kesällä toppavaatteisiin puettuja lapsia Särkänniemessä. Oli ihan kesäkeli, minä ja veljeni olimme shortseissa ja t-paidoissa. Näillä lapsilla oli rukkaset ja toppahaalarit. Muistan, miten äitini kauhisteli asiaa meille.

Miten joku voi olla niin kujalla sen suhteen, miten pukee lapsensa kulloiseenkin säähän sopivasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran tutussa kauppakeskuksessa shoppailessani eräät myyjät pysäyttivät minut ja kehottivat minua vaihtamaan liittymää. Vastasin ei ja painotti edelleen vaihtamaan liittymää. Vieläkin vastasin ei ja sitten hän kysyi, että miksi en vaihda, kun saisin halvemmalla. Sitten mä vaikeroin ja hän painotti "miksi? Miksi? MIKSI?"

Minua alkoi ahdistamaan ja luikertelin tieheni tilanteesta. Mun on vaikea olla röyhkeä noissa tilanteissa, kun minut on opetettu hyville tavoille. Mielestäni ei ole hyvä tapa sivuuttaa toisia ilman kontaktia ja kohteliaasti. No, pääsinpähän pinteestä tuossa tapauksessa, mutta toiselle puolelle kauppakeskusta päästessäni koin deja vu:n samasta aiheesta.

Ohiksena vaan tähän, että noille jotka tykyttää vaihtamaan liittymää on helppo kommentoida joko niin, että mulla on teidän liittymä jo tai et on työnantajan liittymä. Ei ne sen jälkeen tyrkytä enää. Oli sitten oikeasti mikä liittymä tahansa.

Olen ulkosuomalainen ja kerron sen noille liittymien myyjille. Se auttaa aina. Lakkaavat heti tyrkyttämästä. Tätä kikkaa voi tietysti käyttää kuka tahansa.

Olin raskaana ja neuvolalääkärissä tarkastuksessa supistusten vuoksi. Tutun neuvolalääkärin sijasta paikalla olikin  parikymppinen kesäkandi ensimmäisenä työpäivänään. 

Hän ei ollut selvästikään harjoitellut erityisemmin sisätutkimusten tekemistä. Yritin pitää naamani peruslukemilla, kun hänellä ensin raksutti ja sitten silmin nähden tajusi, että kirkkaanpunaiset ja järkyttävän pitkät rakennekynnet eivät ehkä olleetkaan paras asuste näihin hommiin. Hän otti aikansa ja kirjaimellisesti tähtäsi oikeaan osoitteeseen, jotta sai koko kynsien sekamelskan kerralla maaliin. Tyyliksi valikoitui eräänlainen livauta ensin nyrkki ja sitten kynnet -tekniikka. Teki sisätutkimuksen järkyttynyt ilme kasvoillaan ja yritti räpistellä kohdunsuuta. Tunsin outoa myötätuntoa, koska oli selvää, että hän tiedosti erehdyksensä ja toivoi pikaista vajoamistaan maan alle.

Lähdin neuvolasta suoraan Tyksiin, ja nauroin koko taksimatkan vedet silmissä. Vauvalle kävi onneksi hyvin ja syntyi lopulta tukevana nelikiloisena. 

Tämä vaivaa vieläkin. Tulin myöhään illalla töistä, seisoin kahden ison kadun välissä liikennevaloissa ja huomasin jonkun tangon (?liikennemerkki?) juurella verisen veitsen. Kahva oli keltainen ja terä tuoreessa veressä. Mitä tein? Jatkoin kiireesti matkaa...tapahtui viime viikolla.

Kuulun pieneen alle kymmenen hengen työyhteisöön ja istuimme kaikki aamukahvilla käyden läpi päivän töitä, kun siinä jutustelun lomassa kävi ilmi että ilmeisesti olen ainoa joka ei syö erästä lääkettä. Myöhemmin googletin lääkkeen, se on psykoosilääke?! Käytetäänköhän näitä muuhunkin kuin psykoosien hoitoon? Kyse on melko vankkaa osaamista vaativa ala, olemme kaikki toimissa. Outo fiilis jäi.

Se kun poliisit pysäyttivät minut ja silloisen poikaystäväni autovarkaudesta epäiltyinä ja heittivät meidät käsiraudoissa poliisiauton takaosaan, molemmat eri poliisiautoihin. Onneksi lopulta myös poliiseille selvisi, että auto jolla olimme liikenteessä oli ihan omamme. 

Telttailija kirjoitti:

Minulla oli ollut parikymmentä vuotta on-off salasuhde erään miehen kanssa, ja tunsin hänen vaimonsa , vaikka hän ei minua niinkään hyvin. Olimme olleet töissäkin samassa paikassa, vaikka ihan eri tehtävissä. Kerran puhelin soi, ja tämä rouva soitti minulle!! Karmea tunne, odotin, tuleeko ripitys ja haukkuminen pettämisen takia. Ei tullut. Hän oli muka kiinnostunut miten minulla menee. Arvasin heti että hän oli kuullut miehensä seikkailuista. Hän aloitti yhteydenpidon, soittelimme ja he tulivat käymään meillä. Se oli hirveää!!! Miehellään oli tiukasti aurinkolasit sisälläkin päässä, ja koitimme välttää katseita. Oli aivan kamalan vaikeaa, piti miettiä mitä uskallan sanoa, ja mitä minun ei pitäisi tietää. Silloin kaduin syvästi kaikkia tekemissämme!!! Ykskaks rouvan yhteydenpito loppui. Rauha maassa!! Hän Oli viisas, ei tehnyt asiasta numeroa, sai meidät erilleen, mutta voin vain kuvitella hänen tunnemyrskynsä!! Luojan kiitos kaikki loppui, kunniallisesti!!

Mulla on myös ollut pitkä on-off salasuhde perheelliseen naiseen. Pikkukaupungissa kun asutaan tiedän hänen miehensä, hän tietää minut, mutta ei tunneta. Joskus on satuttu samaan tilaisuuteen harrastuksissa tai muuten ja juteltukin. Aina on ollut todella kummallinen oli, että tietääköhän se tai osaako jotenkin aavistaa, kun tuntuu, että noissa tilaisuuksissa oikein hakeutuu seuraan. Erään tauon aikana, kun yritettiin lopettaa suhdetta,  salasuhteeni oli sitten kertonut miehelleen käyneensä kerran vieraissa, vaikka suhdetta oli jatkunut vuosia. Mies oli raivostunut ja erosivatkin hetkeksi. Nainen ei kuitenkaan ollut kertonut miehelleen kenen kanssa oli ollut. Reilu vuosi tuon jälkeen salasuhde jatkui entisissä merkeissä ja jostain syystä olen sen jälkeen kohdannut tuon miehen moneen kertaan ja joka kerta se sama kumma tunne. 

Olin kauan sitten työllistystöissä vanhainkodissa. Siellä oli myös dementoituneita henkilöitä. Iltavuorossa jäätiin yksin loppuajaksi. Mulle sanottiin että laita ruokasalin ovi lukkoon iltaruuan jälkeen. Unohdin sen.  Sieltä tuli ekaks mummo joka kyseli täälläkö se kirjasto on? Sanoin ettei tää oo kirjasto, tää on keittiö ja mummo kyseli että missä se kirjasto on? Haahuili sitten siinä ja olin jo lähtemässä viemään sitä osastolle kun sitten tuli ukko ja kyseli joko se vasikka on teurastettu? Sille sanoin että ON ON. Läksin sitten viemään niitä pois ja mummo alkaa huutaa kovalla äänellä että irti minusta ja en lähe mihinkään ja ukko höpötti vasikasta. Onneks joku hoitaja kuuli mummon huudon ja tuli apuun. Sen jälkeen muistin lukita ruokasalin oven.

Vierailija kirjoitti:

Telttailija kirjoitti:

Minulla oli ollut parikymmentä vuotta on-off salasuhde erään miehen kanssa, ja tunsin hänen vaimonsa , vaikka hän ei minua niinkään hyvin. Olimme olleet töissäkin samassa paikassa, vaikka ihan eri tehtävissä. Kerran puhelin soi, ja tämä rouva soitti minulle!! Karmea tunne, odotin, tuleeko ripitys ja haukkuminen pettämisen takia. Ei tullut. Hän oli muka kiinnostunut miten minulla menee. Arvasin heti että hän oli kuullut miehensä seikkailuista. Hän aloitti yhteydenpidon, soittelimme ja he tulivat käymään meillä. Se oli hirveää!!! Miehellään oli tiukasti aurinkolasit sisälläkin päässä, ja koitimme välttää katseita. Oli aivan kamalan vaikeaa, piti miettiä mitä uskallan sanoa, ja mitä minun ei pitäisi tietää. Silloin kaduin syvästi kaikkia tekemissämme!!! Ykskaks rouvan yhteydenpito loppui. Rauha maassa!! Hän Oli viisas, ei tehnyt asiasta numeroa, sai meidät erilleen, mutta voin vain kuvitella hänen tunnemyrskynsä!! Luojan kiitos kaikki loppui, kunniallisesti!!

Mulla on myös ollut pitkä on-off salasuhde perheelliseen naiseen. Pikkukaupungissa kun asutaan tiedän hänen miehensä, hän tietää minut, mutta ei tunneta. Joskus on satuttu samaan tilaisuuteen harrastuksissa tai muuten ja juteltukin. Aina on ollut todella kummallinen oli, että tietääköhän se tai osaako jotenkin aavistaa, kun tuntuu, että noissa tilaisuuksissa oikein hakeutuu seuraan. Erään tauon aikana, kun yritettiin lopettaa suhdetta,  salasuhteeni oli sitten kertonut miehelleen käyneensä kerran vieraissa, vaikka suhdetta oli jatkunut vuosia. Mies oli raivostunut ja erosivatkin hetkeksi. Nainen ei kuitenkaan ollut kertonut miehelleen kenen kanssa oli ollut. Reilu vuosi tuon jälkeen salasuhde jatkui entisissä merkeissä ja jostain syystä olen sen jälkeen kohdannut tuon miehen moneen kertaan ja joka kerta se sama kumma tunne. 

Miten jotkut ajautuvat tuollaisiin salasuhteisiin vuosikausiksi?

Asuimme kerrostalon ekassa kerroksessa, minä ja lapset. Oli lämmin kesäpäivä ja pakko ruveta pesemään lattioita, koska ne oli oikeesti törkeen likaset. Vein matot ulos ja aloitin. Ja pesin oikein konttaamalla pitkin lattioita, koska sen kerran kun pestään niin pestään kanssa kunnolla. Ja kuuma oli.

Sain lattiat pestyä ja lähdin hakemaan mattoja sisälle niin, että asunnon ovi ja alaovi olivat auki.

Juuri silloin jostain juoksi iso koira. Se huitaisi ovesta rappuun ja meidän asuntoon, joka hemmetin huoneen läpi ja samantien pihalle ja häipyi. Vaikka oli kuiva keli, se koira oli ihan ravassa.

Ihan ihme juttu.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun pieneen alle kymmenen hengen työyhteisöön ja istuimme kaikki aamukahvilla käyden läpi päivän töitä, kun siinä jutustelun lomassa kävi ilmi että ilmeisesti olen ainoa joka ei syö erästä lääkettä. Myöhemmin googletin lääkkeen, se on psykoosilääke?! Käytetäänköhän näitä muuhunkin kuin psykoosien hoitoon? Kyse on melko vankkaa osaamista vaativa ala, olemme kaikki toimissa. Outo fiilis jäi.

Mikäli kyseessä oli vaikkapa Ketipinor/Seroquel, sitä käytetään psykoosin lisäksi kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, vaikeaan ahdistukseen, pelkotiloihin. Ja olen kuullut että joissain tapauksissa jopa nukahtamislääkkeenä, koska se väsyttää. Varmaan on olemassa muitakin lääkkeitä joita käytetään sekä psykoosiin että muihin oireisiin. Silti kieltämättä aika outo juttu.

Vierailija kirjoitti:

Minun mökilläni oli pari lemmikki rottaa. Joku oli päästänyt nämä rotat luontoon ja eksyneet pihallemme. Tulivat ihan kosketus etäisyydelle ja toinen näistä rotista puri minua. Harmittihan minua näiden rottien puolesta, kun joku paskis teki näin rotille. Ei lemmikki rotat luonnossa selviä.

Lemmikki rotat ovat mielestäni ihania eläimiä.

Tämä on kyllä tosi inhottavaa, kun pitää dislikettää toisten kokemuksia varsinkin silloin, kun ei ole halveeraava kokemus. Tommoisella käyttäytymisellä saatte toiset poistumaan ketjuista. Ainaskin minut, jos ei muita.

Jos kyse onkin mistä voi erottaa luonnon ja lemmikki rotan niin väritys ja käyttäytyminen. Ihan tosi kokemus on, ei mikään keksitty.

Anteeksi ohis.

Saabilla pääsee kirjoitti:

Olin armeijassa autokuskina. Piti sitten kerran mennä hakemaan Everstiluutnantti kyytiin ja kuskata se Jyväskylään 250km päähän. Menin kiillotetun mustan auton kanssa hakemaan ja tein ilmoituksen avaten taka-oven. Eversti istui kyytiin ja lähdin ajamaan. Autossa oli radio kiinni eikä takapenkiltä kuulunut mitään. Ajoin tunnin ja toisenkin, ukko istui takana mykkänä enkä nähnyt oliko se hereillä.

Ilta pimeni eikä peilissä näkynyt naamaa.

Viimein noin 200km jälkeen rykäisin ja kysyin että saanko puhutella.

Ukko antoi luvan. Kysyin minne tarkemmin ottaen ajetaan ja tämä vastasi siihen että Hotelli Cumulus, tiedättekö paikan. Vastasin tietäväni ja loppumatka menikin sitten alkumatkan malliin.

Onneksi ei ollut hernekeittopäivä ettei pierettänyt pahemmin.

Tästä tulikin mieleeni oma kokemus armeija-ajoiltani.

Meillä oli muutaman yön maastoharjoitus ja mukana olleet kapiaiset nukkuivat omassa teltassaan retkisängyillään, me varusmiehet olimme heille kipinävahteina kukin tunnin kerrallaan. Olin tuudittautunut siihen että tykkimiehet hoitaa sen, mutta joutui sinne meitä johtajiakin. Kun kuulin että minulla on myös vuoro, jännitin etukäteen tosi paljon. Vuoroni oli lisäksi illasta (ehkä jotain 22-23), joten arvelin skappareiden olevan vielä silloin valveilla.

Kipinäni alku koitti ja menin skappariteltalle jännittyneenä ja valmiina kiusallisen jäykkään tuntiin. Vielä mitä, nämä luutnantit ja yliluutnantit heittivät keskenään jotain härskiäkin läppää ja kun joku sitten intoutui lukemaan horoskooppeja ääneen, kysyttiin minultakin mikä minun horoskooppini on, ja sainpa kuulla mitä omastanikin sanottiin. :D

Tuon tunnin ajan nämä skapparit olivat todella leppoisia nauruineen ja kieltämättä kävi mielessä, ovatko he maistissa. Tuskin, töissähän he kuitenkin olivat, mutta oli outoa nähdä täysin toisenlainen porukka kuin yleensä. Seuraavana päivänä toki oli jo toinen, tuttu ääni kellossa, ei heitetty vitsiä saati juteltu rennosti meille varusmiehille.

Vierailija kirjoitti:

Telttailija kirjoitti:

Minulla oli ollut parikymmentä vuotta on-off salasuhde erään miehen kanssa, ja tunsin hänen vaimonsa , vaikka hän ei minua niinkään hyvin. Olimme olleet töissäkin samassa paikassa, vaikka ihan eri tehtävissä. Kerran puhelin soi, ja tämä rouva soitti minulle!! Karmea tunne, odotin, tuleeko ripitys ja haukkuminen pettämisen takia. Ei tullut. Hän oli muka kiinnostunut miten minulla menee. Arvasin heti että hän oli kuullut miehensä seikkailuista. Hän aloitti yhteydenpidon, soittelimme ja he tulivat käymään meillä. Se oli hirveää!!! Miehellään oli tiukasti aurinkolasit sisälläkin päässä, ja koitimme välttää katseita. Oli aivan kamalan vaikeaa, piti miettiä mitä uskallan sanoa, ja mitä minun ei pitäisi tietää. Silloin kaduin syvästi kaikkia tekemissämme!!! Ykskaks rouvan yhteydenpito loppui. Rauha maassa!! Hän Oli viisas, ei tehnyt asiasta numeroa, sai meidät erilleen, mutta voin vain kuvitella hänen tunnemyrskynsä!! Luojan kiitos kaikki loppui, kunniallisesti!!

Mulla on myös ollut pitkä on-off salasuhde perheelliseen naiseen. Pikkukaupungissa kun asutaan tiedän hänen miehensä, hän tietää minut, mutta ei tunneta. Joskus on satuttu samaan tilaisuuteen harrastuksissa tai muuten ja juteltukin. Aina on ollut todella kummallinen oli, että tietääköhän se tai osaako jotenkin aavistaa, kun tuntuu, että noissa tilaisuuksissa oikein hakeutuu seuraan. Erään tauon aikana, kun yritettiin lopettaa suhdetta,  salasuhteeni oli sitten kertonut miehelleen käyneensä kerran vieraissa, vaikka suhdetta oli jatkunut vuosia. Mies oli raivostunut ja erosivatkin hetkeksi. Nainen ei kuitenkaan ollut kertonut miehelleen kenen kanssa oli ollut. Reilu vuosi tuon jälkeen salasuhde jatkui entisissä merkeissä ja jostain syystä olen sen jälkeen kohdannut tuon miehen moneen kertaan ja joka kerta se sama kumma tunne. 

Sen "kumman tunteen" nimi on syyllisyyden tunne.

Vierailija kirjoitti:

Olin raskaana ja neuvolalääkärissä tarkastuksessa supistusten vuoksi. Tutun neuvolalääkärin sijasta paikalla olikin  parikymppinen kesäkandi ensimmäisenä työpäivänään. 

Hän ei ollut selvästikään harjoitellut erityisemmin sisätutkimusten tekemistä. Yritin pitää naamani peruslukemilla, kun hänellä ensin raksutti ja sitten silmin nähden tajusi, että kirkkaanpunaiset ja järkyttävän pitkät rakennekynnet eivät ehkä olleetkaan paras asuste näihin hommiin. Hän otti aikansa ja kirjaimellisesti tähtäsi oikeaan osoitteeseen, jotta sai koko kynsien sekamelskan kerralla maaliin. Tyyliksi valikoitui eräänlainen livauta ensin nyrkki ja sitten kynnet -tekniikka. Teki sisätutkimuksen järkyttynyt ilme kasvoillaan ja yritti räpistellä kohdunsuuta. Tunsin outoa myötätuntoa, koska oli selvää, että hän tiedosti erehdyksensä ja toivoi pikaista vajoamistaan maan alle.

Lähdin neuvolasta suoraan Tyksiin, ja nauroin koko taksimatkan vedet silmissä. Vauvalle kävi onneksi hyvin ja syntyi lopulta tukevana nelikiloisena. 

Täytyy sanoa että minä en olisi antanut moisen lääkärin tehdä sisätutkimusta ja kaivella kaikkein pyhintäni pitkillä rakennekynsillä. Toisaalta tulee mieleen että onkohan koko juttu edes totta, onko kellään gynellä oikeasti pitkät rakennekynnet. Eihän ne edes mahdu kunnolla hanskoihin.

Vierailija kirjoitti:

Olin mieheni kanssa seisoskelemassa lammen rannalla laiturilla. Kesäinen päivä joten varpaat paljaina sandaaleissa. Ihailimme vastarannalla uiskentelevaa telkkää joka lähtikin lentämään kohti, laskeutui jalkoihimme ja alkoi nokkimaan varpaitani! Toinen eläinjuttu: katselimme rantakivikossa juoksentelevaa pientä hiirtä joka tulikin nakertelemaan kengännauhojani. Mikähän jaloissani vetää eläimiä puoleensa!

Huono hygienia?