G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Kävin neurologin vastaanotolla migreenin takia. Lääkäri oli noin viisikymppinen mies. Kun hän kertoi uudesta lääkkeestä, hän kertoi mahdollisista oireista. Kun tultiin mahdollisiin vaikutuksiin suolistossa, alkoi hän naureskella, että voi aiheuttaa ripulia. Oli jotenkin hämmentävää, että vielä tuossa vaiheessa lääkärin uraa ripuli naurattaa.

Vein lapseni terveyskeskukseen lääkäriin.Lääkäri oli isokokoinen, vahvasti meikattu,venäläisellä korostuksella puhuva nainen.Lisäksi hänellä oli huikeat korot.

Miettiessään mikä lapsellani on,näytti minulle kuvaa lääkärikirjasta ja kysyi minulta,mitä mieltä olen,olisiko tuo?:D

Olin aivan varma,että on piilokamera.Mutta ei ollut ei.

Odotin kerran linja-autoa pysäkillä ja ohitseni käveli nainen, joka tuli kertomaan, että näkee pääni vierivän kadulla. Arvelin, että kyseessä on jonkinlainen psykiatrinen sairaus. Silti se tuntui hurjalla, että joku näki minut ilman päätä ja pään kulkevan pitkin katua.

Olin leikkauksessa ja näin outoa unta.

No multa kysyttiin kauan sitten "lähdetkö keikalle mukaan, autokuskiksi, olet niin rauhallinen" En,lähtenyt. Ei kysytty toista kertaa.

Poltin tupakalla reiän erään melko tunnetun miehen valkoisen silkkupuseroon.

Vierailija kirjoitti:

Odotin kerran linja-autoa pysäkillä ja ohitseni käveli nainen, joka tuli kertomaan, että näkee pääni vierivän kadulla. Arvelin, että kyseessä on jonkinlainen psykiatrinen sairaus. Silti se tuntui hurjalla, että joku näki minut ilman päätä ja pään kulkevan pitkin katua.

Saatana saapuu Moskovaan-kirjassahan oli tällainen pään vierimiskohtaus, jonka joku ulkopuolinen näki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin miehen kanssa tilattu ikkunafirmasta edustaja meille omakotitaloon keskustelemaan ikkunoiden vaihdosta. Joku puolituntia ennenkuin tyypin piti ees tulla , säikähdin kun se hiippaili meidän puutarhassa ja kyyläs taloa. Sitte kun se suvaitsi tulla sisälle esittäytymään (oli vanhempi mies) , mies ensin kätteli sen kaa ja kun mä ojensin käteni niin tää kattoo mua oikeen halveksuen päästä varpaisiin eikä kättele vaan marssii olohuoneeseen. Tarjoilin kahvit jne. ja tyyppi ei kertaakaan sano mulle mitään, ei kiitostakaan. Eikä lähtiessä sano edes heitä. Se käyttäytyi mua kohtaan niinkuin olisin ollu ilmaa. Joku ihme sovinisti.

Ei otettu sen firmalta niitä laseja.

joo, mulla on pari tämmöstä tapahtumaa sattunut kohdalleni myös. Olen ikäänkuin näkymätön. Kyseessä oli vielä jotkut aiemmin samalla luokalla olleet ihmiset, joiden kanssa ei olisi pitänyt mitään välirikkoakaan olla tapahtunut. Olin siis kaverin kanssa jossain yöelämässä, ja entinen luokkakaverimme tulee juttelemaan kaverilleni, mutta ikäänkuin ei muka huomaa minun seisovan siinä vieressä. Ei moikkaa ei edes katso minuun, tietää kyllä minun seisovan siinä. Paha siinä metelissä on sanoa siihen mitään...Siihen loppui tervehtimiset heitä molempia kohtaan. Jos on jotain sattunut välillämme niin tule sanomaan se suoraan tai selvitä ennen kuin alat dissata noin.

Ihan normimeininkiä, kun lapset oli pieniä ja menimme esim. lääkäriin tai neuvolaan. Usein minua (isää) ei tervehditty eikä minulle puhuttu mitään. Lääkäri (nainen) keskusteli kaikki asiat yleensä vain vaimoni kanssa. Joskus teki mieli kilahtaa, mutta lapsen terveys oli ensisijalla ja jätin sikseen. Oli vaan pirun typerää, kun ensin halutaan, että isät osallistuu enemmän lasten kasvatukseen. Ja kun osallistuu, niin kohdellaan kuin ilmaa. Myös vaimoni huomasi tämän ja joskus vitsailimme, että olipa outo lääkäri, kun tervehti isääkin.

En tiedä miten on nykyisin?

Samantapainen tilanne oli kun äskettäin asioin muuttofirman kanssa. Minulla oli tavaroiden pakkaamisessa apuna miespuolinen henkilö, joka myös siirteli kanssani painavimpia kalusteita yms. Hän ei ollut perheenjäsen, vaan tuttavan kautta löytynyt ihminen, joka sai työstään myös korvauksen. Kun muuttofirman porukka saapui, sen pomo ei meinannut millään ymmärtää, että minä olin se muuttaja, jonka tavarat piti muuttaa. Hän aloitti juttelemalla apumiehelle ja kun sanoin, että asiat pitäisi sopia minun kanssani, hän vain jatkoi apumiehen kanssa. Sittenkin kun olin erittäin selkeästi oikein pyytänyt, että voisitko puhua minulle, koska tämä apumies tässä ei tiedä esimerkiksi siitä uudesta asunnosta yhtään mitään, hän katsoi ouhuessaan koko ajan apumieheen päin. Tuntui, että häntä ärsytti suunnattomasti, että yleensä "sekaannuin" heidän asioihinsa. Ja ihan suomalainen noin 3-kymppinen mies kyseessä tunnetusta suomalaisesta muuttofirmasta. Terveisiä vaan kyseiselle punapäälle, jos sattuu lukemaan ketjua =D

Joskus vuosia sitten olin sellaisessa elämäntilanteessa, että en saanut oikein nukutuksi. Kävin asiasta sitten lääkärissä ja sain imovane lääkkeet. Noh, käytin näitä silloin tällöin aina uniongelmien ilmaantuessa ja ihan hyvin niiden kanssa meni, kunnes eräänä iltana tapahtui jotakin kummallista. Menin siis nukkumaan, mutta avopuolisoni jäi vielä valvomaan olohuoneeseen ja katselemaan telkkaria. Ei siinä mitään, nukahdin aika nopeasti. Sitten huomaan näkeväni unta, jossa olen puolialastomana meidän kerrostaloasunnon rappukäytävässä. Paitsi ettei se ollutkaan unta, vaan tajusin jokusen minuutin ihmettelyn jälkeen, että se on todellista totta. Olin siis kävellyt unissani meidän rappukäytävään ja laittanut ulko-oven perässäni kiinni, olin vielä mennyt kerroksen alemmaksikin. Minulla ei ollut avaimia tai mitään mukana, joten jouduin soittamaan ovikelloa. Avopuolisoni tuli ovelle ja oli aivan yhtä ihmeissään kuin minäkin. Hän ei ollut edes kuullut minun poistumistani, vaikka asuimme siis pienessä kaksiossa.

Ei tämä nyt muuten mitään hirveän kummallista ehkä, mutta muistuttaa vaan siitä, kuinka vaarallisia nukahtamislääkkeet voivat joskus olla. Ja tulipahan vaan tästä mieleen, että olisikohan sille Reumasairaalasta vuonna 88 kadonneelle Aili Sarpiolle käynyt jotakin samansuuntaista. Muistaako kukaan muu tätä tarinaa? Katselin meinaa tässä taannoin Kadonneet - sarjaa yleltä, ja siinä mainittiin, että hän oli ottanut imovane - lääkkeen ennen katoamistaan keskellä yötä. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.

Vierailija kirjoitti:

Tämä sattui kauan sitten Tapiolassa pienessä ruokakaupassa. Kello lähestyi sulkemisaikaa ja työkaverini Tuomon (18v)kanssa pakkailimme leipiä ja pullia pois. Leipätiskille tuli nuori tyttö ja Tuomo pullia poispakatessaan kysyi tytöltä "Saako olla Kullia?" Tyttö meni punaiseksi, eikä kullia eikä pullia ottanut, vaan tyttö hävisi, enkä häntä koskaan sen jälkeen nähnyt. Tuomon piti tietenkin kysyä jotakin aivan muuta, mutta liekö ajatuksensa sitten julki kertonut.....

Minä olin kaupassa töissä, samoin sisareni. Kerran menimme toiseen kauppaan ja vieraan kaupan kassalla sisareni kysyi MYYJÄLTÄ "Saako olla muuta?" ja myyjä vielä vastasi "Ei kiitos muuta" Sitten aloimme nauraa, et eihän tän näin pitänyt mennä ja selostimme, että sisarenikin on kaupan kassalla töissä... menimme ulos ja nauroimme kippurassa tapahtunutta. Havahduimme siihen, kun joku mummo huusi meille kovaan ääneen, kuinka törkeitä me olemme nauraessamme vanhalle mummolle! Ja kun me emme olleet huomanneet koko mummoa, nauroimme entistä enemmän tilanteelle.

näistä jutuista voi minut tunnistaa, mut ei se mitään, paljon terkkuja tutuille!!!

No ei minun tylsästä elämästä mitään elämäkertaa saa, mutta tästä tuli mieleeni ihan hauska tapaus :D Olin pitkän asiakaspalvelutyöpäivän jälkeen mennyt suoraan ruokakauppaan. Tuijotin lamaantuneena koomassa kun kuittikone tulosti kuitin. Samantien nostin silmät kirkkaana katseen, väänsin hymyn ja kysyin tekopirteästi myyjältä: "Kuittia?? :)" Repesimme molemmat nauramaan enkä meinannut saada naurultani selitettyä, että pääsin itsekin juuri töistä ja joo, minä itse asiassa tarviin sen kuitin :D Toivottavasti piristi myyjän päivää

Outoa oli kun laitoin kommenttia ja odotin likejä, mutta tulikin dislikejä. (Täällä)

What you mean 👎❓

Vierailija kirjoitti:

Joskus vuosia sitten olin sellaisessa elämäntilanteessa, että en saanut oikein nukutuksi. Kävin asiasta sitten lääkärissä ja sain imovane lääkkeet. Noh, käytin näitä silloin tällöin aina uniongelmien ilmaantuessa ja ihan hyvin niiden kanssa meni, kunnes eräänä iltana tapahtui jotakin kummallista. Menin siis nukkumaan, mutta avopuolisoni jäi vielä valvomaan olohuoneeseen ja katselemaan telkkaria. Ei siinä mitään, nukahdin aika nopeasti. Sitten huomaan näkeväni unta, jossa olen puolialastomana meidän kerrostaloasunnon rappukäytävässä. Paitsi ettei se ollutkaan unta, vaan tajusin jokusen minuutin ihmettelyn jälkeen, että se on todellista totta. Olin siis kävellyt unissani meidän rappukäytävään ja laittanut ulko-oven perässäni kiinni, olin vielä mennyt kerroksen alemmaksikin. Minulla ei ollut avaimia tai mitään mukana, joten jouduin soittamaan ovikelloa. Avopuolisoni tuli ovelle ja oli aivan yhtä ihmeissään kuin minäkin. Hän ei ollut edes kuullut minun poistumistani, vaikka asuimme siis pienessä kaksiossa.

Ei tämä nyt muuten mitään hirveän kummallista ehkä, mutta muistuttaa vaan siitä, kuinka vaarallisia nukahtamislääkkeet voivat joskus olla. Ja tulipahan vaan tästä mieleen, että olisikohan sille Reumasairaalasta vuonna 88 kadonneelle Aili Sarpiolle käynyt jotakin samansuuntaista. Muistaako kukaan muu tätä tarinaa? Katselin meinaa tässä taannoin Kadonneet - sarjaa yleltä, ja siinä mainittiin, että hän oli ottanut imovane - lääkkeen ennen katoamistaan keskellä yötä. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.

Tuli Sarpion tapaus kertomastasi mieleen jo ennen kuin pääsin kohtaan, jossa mainitset hänet. Vaikuttaa aika todennäköiseltä vaihtoehdolta.

Katselin puussa olevaa oravaa ja tämä orava kusi päälleni. Hirveä tilanne se oli paikanpäällä, mutta nyt se tuntuu huvittavalta ja ainutlaatuiselta.

En olisi uskonut, että noinkin voisi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus vuosia sitten olin sellaisessa elämäntilanteessa, että en saanut oikein nukutuksi. Kävin asiasta sitten lääkärissä ja sain imovane lääkkeet. Noh, käytin näitä silloin tällöin aina uniongelmien ilmaantuessa ja ihan hyvin niiden kanssa meni, kunnes eräänä iltana tapahtui jotakin kummallista. Menin siis nukkumaan, mutta avopuolisoni jäi vielä valvomaan olohuoneeseen ja katselemaan telkkaria. Ei siinä mitään, nukahdin aika nopeasti. Sitten huomaan näkeväni unta, jossa olen puolialastomana meidän kerrostaloasunnon rappukäytävässä. Paitsi ettei se ollutkaan unta, vaan tajusin jokusen minuutin ihmettelyn jälkeen, että se on todellista totta. Olin siis kävellyt unissani meidän rappukäytävään ja laittanut ulko-oven perässäni kiinni, olin vielä mennyt kerroksen alemmaksikin. Minulla ei ollut avaimia tai mitään mukana, joten jouduin soittamaan ovikelloa. Avopuolisoni tuli ovelle ja oli aivan yhtä ihmeissään kuin minäkin. Hän ei ollut edes kuullut minun poistumistani, vaikka asuimme siis pienessä kaksiossa.

Itselleni kävi hiukan yli kymmenen vuotta sitten melkein ihan samalla tavalla ilman mitään lääkkeiden vaikutusta. 

Kuulin erään henkilön päättäneen päivänsä oman käden kautta muutamaa kuukautta aiemmin. Henkilö ei ollut suoraan ystävä tai kaveri vaan puolituttu, mutta nuori ja elämä olisi ollut hänellä edessään.

Uutista seuranneena yönä heräsin siihen, että olin avannut asuntoni ulko-oven rappukäytävään ja huudan rappukäytävään suoraa tuskan huutoa noin klo 2 yöllä.

Kyllä siinä herätessä oli todella hämillään ja sekavana jonkun hetken, en onneksi ollut onnistunut lukittautumaan asuntoni ulkopuolelle. Kukaan ei kuitenkaan (tässä tapauksessa onneksi kun hätää ei ollut) muista asunnoista reagoinut huutoon, olivat varmaan niin sikeässä unessa tai sitten joku mahdollisesti herännyt ajatteli, että katsotaan jatkuuko huuto.

Vierailija kirjoitti:

No sinne lapinl. keikalle menin koska olin niin kännissä eikä siellä tuppukylässä tapahtunut muutakaan sinä viikonloppuna ja aijaa se kirjoitetaan Tervomaa. Ei ole mun lemppareita EDELLEENKÄÄN ja sen keikan katoin koska nyt ylipäänsä pyörittiin siellä festareilla. Sori jos ärsyttää sua noin :D

Nyt alkoi minuakin ärsyttää. Olet ilmeisesti vähintään nelikymppinen mutta henkisesti 12-vuotiaan tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin vuosia sitten nuorisotyössä ja ekassa työpaikassani vastavalmistuneena sain eräänä päivänää puhelun, jossa vanhempi naisihminen kysyi, voisinko avustaa jotenkin lievästi vammaista nuortamiestä hänen seksuaalisuutensa kanssa. :O En tarkalleen muista mitä hän odotti minun tekevän, ei nyt yhdyntää kuitenkaan, mutta jotain avustettua itsetyydytystä kai... Huh. Menin niin shokkiin että käskin soittaa myöhemmin uudelleen. Seuraavaan puheluun mennessä olin koonnut itseni ja kieltäydyin kunniasta. Tämä ensimmäinen työni oli vielä srk:lla...

Eli että jos on uskovainen, pitää inhota seksiä???

Eräs edesmennyt duakonissa, joka työskenteli laitapuolen kulkijoita avustavassa terveydenhoito-organisaatiossa, auttoi asiakasta spermanäytteen otossa. Piti muka isyys testata, kun oikeasti äijä taisi vain olla ns. naisen kättä vailla.

Isyystestihän testattiin ennen karkeasti verikokeena eli oli lähinnä arvaus. Nykyään pyyhkäistään dna-näyte suun limakalvoilta.

Mutta eipä nuo tietysti diakonissan pätevyyteen kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni mies piiritti omakotitaloa, jossa olin neljän pienen lapsen kanssa. Ystäväni ei ollut paikalla, mutta tämä mies kuitteli ystäväni olevan sisällä. Tiesin, että hän oli väkivaltainen, ja ystäväni oli kertonut, että hänellä saattaa olla käsiase. Kun näin hänet pihalla, sain sellaisen sätkyn, etten toista samanlaista ole saanut. Käskin lapset sängyn alle piiloon ja soitin itse poliisin.

 

Poliisilla kesti 20 minuuttia, ennenkuin ehtivät paikalle, ja mies ehti lähtemään pois (kun ystäväni oli soittanut ja kertonut poliisien olevan tulossa). Tuon 20 minuuttia pelkäsin aivan hirveästi. Jälkeenpäin kokemus tuntuu todella epätodelliselta! Mietin usein, tapahtuiko se oikeasti vai keksinkö kaiken. Mutta kyllä vain, totta se on, ja elokuvissa poliisit olisivat varmasti tulleet nopeammin.

Miksi ystäväsi soitti miehelle? Onko hän vajaa?

Vierailija kirjoitti:

Pelle Miljoona kutsui minua halveksivasti mervi tapolaksi lavalla. "Painu helvettiin mervi tapola" tms, niin se huusi mikkiin ja tarkoitti minua. Minä vain olin yleisössä siinä lavan edessä ja ojentelin käsiäni innoissani, yritin iloisena humalassa koskettaa nuoruuden "idoliani", eli pellen kättä, kun se sitä siinä huitoi. En ollut koskaan ollut hänen keikallaan, ja oli hyvä fiilis.

Eipä ollut tämän tapauksen jälkeen. En ole sen jälkeen voinut sietää koko tyyppiä tai voinut enää sietää edes niitä biisejä, joita ennen "rakastin". Omituinen tilanne. Lähdin baarista hyvin murheellisena, vajosin taas jonnekin pohjalle. Olen muutenkin mt-ongelmainen ollut koko aikuisiän, oli ihme että uskalsin mennä johonkin keikalle ylipäätä, ja sitten minut potkaistiin takaisin sinne minne kuulun, esiintyjän toimesta, vaikken edes tehnyt mitään ansaitakseni haukkumista ja nolaamista, vieläpä henkilön nimellä, joka oli oikeasti olemassa. Pelle Miljoona loukkasi samalla minua sekä Mervi Tapolaa (RIP), onneksi Tapola ei siellä ollut.

Mikä laittaa ihmisen käyttäytymään noin, ja mitä pahaa tapolan mervi oli koskaan pelle miljoonalle tehnyt. Mikä missi pelle miljoona luulee itse siinä rastareuhkassaan olevansa, jos minä olin liian ruma olemaan hänen yleisössään. 

Sellanen maailmanparantaja juu.

Itselleni sattui vastaavanlailla, kun väliaika juontaja kysyi "Käsi ylös kaikki, jotka muistaa ysärimusan". Itse nostin käden ja tämä nimitteli minua joksikin pällin tapaiseksi ja etten varmasti ole tarpeeksi vanha elääkseni ysärimusiikin parissa. Näytän varmaan ikäistäni nuoremmalta. Nykyäänkin se tapahtuma mua kummittelee.

Ja tiedän, että hän tarkoitti minua, sillä istuin yksin anniskelu-alueen pitkällä pöytärivillä.

Loppu-päivä siellä oli pilalla.

(Toi, että lavalta huudellaan tuntuu pahemmalta, kuin sanottaisiin rinta rinnan, sillä kaikki muutkin kuulee sen solvauksen)

"julkinen nöyryytys"

Vierailija kirjoitti:

Itselleni kävi hiukan yli kymmenen vuotta sitten melkein ihan samalla tavalla ilman mitään lääkkeiden vaikutusta. 

.

Tästä tuli mieleen seuraava vähän oudon olon tuonut hetki. Ei nyt niin hauska tarinana, mutta..

Oli siis salibandyturnaus tulossa ja eka ottelu heti aamusta. Olin sopinut antavani kyydin yhdelle joukkuetoverille. Herään puhelinsoittoon, jossa kieltämättä vähän sekavalla äänellä puhuvana tää kaveri soittaa, että " hei vie mut kotiin." Siinä unen pöpperössä kuitenkin tulkitsen, että olen nukkunut pommiin ja etenkin joukkueen maalivahtina on syytä pitää kiirettä. Paniikissa vedän ryysyt niskaan ja juiksen autolle ja lähden ajamaan.

Sitten alan hiljalleen tajuta, että on kyllä tosi pimeää ja muutenkin outo pyyntö kaverilta ja vihdoin tajuan, että kaveri lähtenyt baarista aika humalassa ja soitellut, että heittäisin sieltä kotiin. Noh, heitin kotiin kun olin jo lähtenyt ajamaan ja hain aamulla ja kaveri heitti muistaakseni aika monta börsääkin.

Mutta oli outo tunne hiljalleen herätä auton ratissa todellisuuteen, että joku tässä ei oikein sovi kuvaan.

Ei ehkä oudoin,mutta raivostuttava ja kiusallinen tilanne oli,kun kävin työvaateliikkeestä hakemassa sinne saapuneet tilaamani työkengät.

Teki mieli vaatia rahat takaisin ja jättää kengät sinne,kun myyjä alkoi hätäissään etsimään tuolia minulle mihin istua kenkiä sovittaessa, koska olen "siunatussa tilassa"ja hän huomasi sen vasta nyt!

Ja hitot ollut missään siunatussa tilassa! Krooninen suolistosairaus oli vain aktivoitunut ilkeäksi siinä välissä kun tilauksen tein paria-kolmea viikkoa aiemmin liikkeessä ja tämän takia mahapömpötti!

Nolona olin liikkeessä ja täysin sanattomana,kiusaantunut ja raivoissani.

Kotimatkalla tuli itku.

Sairaus rajoittaa välillä elämää lääkkeistä huolimatta ja tosiaan vatsan koko vaihtelee sairauden myötä. Itku tuli,koska en saa lasta.