G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Olin mökillä laiturilla ja katsoin järvellä kaukana kalliolla olevaa joutsenta. Sitten se joutsen lähti lentoon ja tuli minua kohti. Noin 20 metrin päästä se lensi minusta ja huomasin sen kaulan olevan mutkalla. Sitten tajusin sen olevan HAIKARA! En ole ikinä ennen nähnyt haikaraa ja vieläpä kyrösjärvellä. En varmana unohda tuota ikinä!

Mökillä olin kalassa ja uistimeeni nappasi.

Saalis oli yksi-kolmas-osa uistimen koosta.

Se oli jäänyt kyljestään kiinni uistimen koukkuun.

En ole ikinä saanut niin pientä saalista.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 12:53"]

Pankkivirkailija alkoi inttää sukunimestäni ettei se voi olla kenenkään sukunimi. Pyysin tarkistamaan nimeni ajokortista joka on poliisin myöntämä asiakirja. Ei meinannut silti uskoa! Aloin jo miettiä että miten mun pitää toimia jos jatkaa inttämistään. Onneksi sitten tajusi hölmöytensä. Kaikilla ei ole sukunimenä Virtanen tai Korhonen.

Kiva että mollaat niitä joilla on yleinen sukunimi. Tai jotenkin toi on niin vähättelevää ett kaikki ei oo virtasia tai korhosia.. jotkut osaa sitt ylpeillä sukunimillään kauheesti, musta se on inhottavaa. mitä välii sill on, joilla on sukunimi jota on vaan tyylii 40:llä muulla, ku joku isoisä keksi 40-luvulla uuden nimen, otti sen sukunimekseen ja sit kun taas nää yleisemmät nimet on vanhoja nimiä.

 

Vähä niiku Miina Äkkijyrkkä, jonka aluperin oli Riitta Loiva. KEksi itelleen Äkkijyrkkä nimen ja ny se sama nimi on neljällä muulla, sen lapsilla ja jollai muulla en tiä kellä.

 

EHkä mäkin vaihan nimeni Kellomäeksi tai vastaaavaksi. 

Edit, Kellomäki onkin jo joillain, joten miten ois Uuppatie.  Marissa Uuppatie. Ai että! 

 

Idiootti.

Nuorena miehenä olin opiskelemassa ja asuin kerrostalossa. Kämppä oli 6 kerroksessa ja siksi menin usein hissillä asunnolleni. Kerran kun tulin koululta kämpille, huomasin, että hissin ovi oli juuri menossa kiinni. En halunnut odottaa, että hissi menisi ylös ja siten tulisi taas alas. Siksi ryntäsin äkkiä hissin ovelle ja tempaisin oven auki. Sisällä oleva mies säikähti ja kiskoi ovea kiinni! Hän huusi, että tänne et tule tms. Jonkin aikaa yritin ovea auki, kunnes päästin otteeni irti. Tilanne oli kyllä absurdi. Minä kiskoin ovea auki ja hississä oleva tyyppi kiskoi ovea kiinni. Lopulta hissi lähti ylös ja tyyppi mulkoili minua vihaisesti hissin ikkunasta.

Myöhemmin kuulin, että asuntolaan oli sijoitettuna mt-potilaita avohoitoon. Ko. mies oli hillunut pistoolin kanssa rappukäytävässä ja poliisit oli vieneet hänet parempaan talteen.

Tuli mieleen oma juttu. Asuin joskus muinoin Tampereella. Olin silloisen naisystävän kanssa keskustassa, ylittämässä isoa katua kiireisessä risteyksessä. Kulkijoita oli lisäksemme paljon. Lähdin liikennevalon vaihtuessa kävelemään reippaasti yli, ja hamuilin taakseni naisystävän kättä, ihmettelin kovasti, miksi hän pyristelee vastaan. Yritän pari kertaa tavoitella hänen kättään, ja aina vaan vetäisee käden pois. Sitten yhtäkkiä tajuan että kädessä, jota tavoittelen on käsilaukku. Naisystävälläni ei ollut käsilaukkua. Katson vasta siinä vaiheessa olkani yli. ERITTÄIN vihaisen ja hämmästyneen näköinen nainen kävelee takanani ja luulee varmaan että yritän varastaa hänen käsilaukkuaan. Naisystävä oli jäänyt jälkeen väentungoksessa ja ihmetteli tapahtumia pari askelta taempana. Hävetti niin paljon. Yritin sopertaa vieraalle naiselle että anteeksi, luulin teitä joksikin toiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normimeininkiä, kun lapset oli pieniä ja menimme esim. lääkäriin tai neuvolaan. Usein minua (isää) ei tervehditty eikä minulle puhuttu mitään. Lääkäri (nainen) keskusteli kaikki asiat yleensä vain vaimoni kanssa. Joskus teki mieli kilahtaa, mutta lapsen terveys oli ensisijalla ja jätin sikseen. Oli vaan pirun typerää, kun ensin halutaan, että isät osallistuu enemmän lasten kasvatukseen. Ja kun osallistuu, niin kohdellaan kuin ilmaa. Myös vaimoni huomasi tämän ja joskus vitsailimme, että olipa outo lääkäri, kun tervehti isääkin.

En tiedä miten on nykyisin?

No riippuu. Kun soittelin esikoisen kohdalla ensikäytiajan perään, niin kyseli kovasti, voisiko jutella äidin kanssa. Lopulta livautti, että haluaa varmistua, etten alista äitiäja muuteniin halusi siis tietää ettämöiti saa vapaasti puhua itse. Siis tsiisus, itellä kilahti sen verran että tein virallisen valituksen. Eli isä on neuvolassa lähtökohtaosesti väkivaltainen alistaja. Huvittavinta on että jos näin kerran on, se hoituu sillä, että äiti varaa ajan neuvolaan ja vastaa ekoihin esitietokysymyksiin. Ja toetenkään ensikäyntiajan varaulsessa ei huomipitu minun toivettani ajankohdasta. Työmatkariski sitten toteutuikin, enkä päässyt mukaan.

Näin meitä miehiä ja isejä kannustetaan lapsen elämään mukaan.

Aika lailla samat kokemukset. 

T. eräs isä

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2014 klo 00:14"]

[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 14:14"]

Oon syönyt hääkarkkeja ja katsonut aiotun sulhasen hautajaiskuvia samassa tilaisuudessa, kun ex-morsian esitteli uuden poikaystävänsä 1kk näiden sulhasen kuoleman takia peruuntuneiden häiden jälkeen. Terkkuja tutuille.

 

no tää on kyllä jo vähän outoa...

 

Nopeaa toimintaa, sanoisin.

 

Tai sitten surusta ihan sekaisin oleva nainen, joka ei keksinyt mitään muuta keinoa selvitä surusta kun katsoa itselleen jonkun uuden miehen, ns. laastarisuhteeksi. Suru pistää ihmisen tekemään ihmeellisiä asioita.....

Nyt kun sanoit, niin tulipa mieleen, että tuttu mies ihastui vaimonsa arkun siunauskappelin kylmiöön laittaneeseen seurakunnan työntekijään. Häät olivat alle 2 vuotta myöhemmin.

Siis vaimo kuoli perjantaina ja uusi rouva löytyi maanantaina.

Tällaisen salakuuntelun (ja salakatselun) kohteeksi joutuminen. Salakuuntelu on rikos, josta säädetään Suomen rikoslain 24 luvun 5 pykälässä. Salakuuntelua voi tehdä teknisin apuvälinein tai olemalla kuuloetäisyydellä mutta piilossa keskustelijoilta. Myös sähköisesti käytävän keskustelun luvatonta seuraamista pidetään salakuunteluna.

Menin n. 20-vuotiaana kyläilemään kihlattunsa kanssa eräälle eläkeikää lähestyvälle sukulaiselle, joka oli löytänyt uuden naisystävän. Alkutervehdykset ja esittäytymiset menivät mukavissa merkeissä, sitten tilanne muuttui oudoksi.

Tämä uusi naisystävä kommentoi, että murteeni on omituinen. Vastasin sen johtuvan varmaankin siitä, että vanhempani ovat eri maakunnista, eli en varmaan ole puhunut vain yhtä murretta. Hän kommentoi silmät pyöreinä, että minulla taitaa olla alhainen älykkyysosamäärä ja sanoi, ettei minun pitäisi ajaa autoa. Sukulaiseni, joka on tuntenut minut lapsesta saakka, nyökytteli ja kaatoi lisää kahvia.

Keskustelu jatkui omituisena. Nainen alkoi kertoa sukulaislapsistaan, jotka olivat kommentoineet hänelle, että "sun v-ttus haisee". Nainen sanoi, että lasten suusta totuus kuuluu, hän oli nimittäin unohtanut alapesut. Tarina siirtyi hänen ja sukulaiseni seksielämään, kihlattuni kanssa aloimme kiireesti puhua säästä.

Vessaan mennessäni nainen tuli heti seisomaan aivan oven taakse ja odottamaan vuoroaan. Hän myös kysyi, käytänkö stringejä, onko minua imetetty ja onko kihlattuni syntynyt keisarinleikkauksella.

Tilanne oli todella hämmentävä ja odotin koko ajan, että jokin piilokameraryhmä pomppaa esiin nurkan takaa.

Tämä nainen oli kuvioissa kymmenisen vuotta joten tapasimme useamman kerran. Vuosien varrella käytös hiukan rauhoittui, mutta koskaan ei voinut olla ihan varma, mitä seuraavaksi kysytään.

En tiedä oudoin, mutta outoa oli kun vääpeli käski minut luokseen ja alkoi polvillaan anella mikä meidän alikersanttiin oikein tuli - joka oli kaverini - , kun tämä antoi käskyn ajoneuvot liikkeelle.

Vääpeli tiesi, että minä olin kuullut hänen itsensä antavan tuon käskyn alikersantille joka vain totteli komentoa, josta taas oli muodostumassa vakava vaaratilanne.

Tilanne kuitenkin päättyi onnellisesti ja vaaratilanne purkautui, mutta en tuolloin tajunnut, että vääpeli yritti aneluillaan ostaa minut jos olisi käynyt toisinpäin. Olin 18 vuotias pojanhölmäke enkä oikein tajunnut silloin koko tilannetta. Kaverini menetti tämän takia tulevat kessunnatsat ja vääpeli yleni normaalisti. Nuoleskeli kenraalia tilanteen jälkeen joka saapui kehumaan harjoituksia.

Tapahtui lomalla kaupungissa, jossa en ollut ennen käynyt. Menin ruokakauppaan ostamaan perheelle ja itselle naposteltavaa ja juotavaa hotelliin. Maksaessani näin, että kassahihnan toisessa päässä vieras ikääntynyt mies pakkasi ostoksiani laukkuunsa. Menin sanomaan anteeksi nuo ovat minun. Hän oli ollut ajatuksissaan ja oli luullut minua vaimokseen, joka oli kaupassa samaan aikaan.

Oltiin miehen kanssa asuttu monta vuotta yhdessä ja mentiin hänen porukoilla käymään. Isäntä kysyi "lähteekö kukaan saunaan?" Vastasin "menkää työ, mie en oo saunoja :)" hän tokaisee "en mä sulta kysynytkään"

T. Näkymätön

Oudoin kokemukseni oli, kun tulin töistä kotiin ja koirani ei tullut vastaan. Huutelinkin nimeltä ja silti ei tullut. Tavallisesti koira tuli vauhdilla häntä heiluen ja kyöhnäten vastaan. Hetken päästä muistin, että se lopetettiin pahan sairauden takia.

Sama tapahtui joka päivä. Sitä on niin vaikea käsittää, kun jotain niin rakasta on poissa.

Aika oli paras lääke päästäkseni pois tästä tavasta ja ikävästä. Nykyään on paljon helpompi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normimeininkiä, kun lapset oli pieniä ja menimme esim. lääkäriin tai neuvolaan. Usein minua (isää) ei tervehditty eikä minulle puhuttu mitään. Lääkäri (nainen) keskusteli kaikki asiat yleensä vain vaimoni kanssa. Joskus teki mieli kilahtaa, mutta lapsen terveys oli ensisijalla ja jätin sikseen. Oli vaan pirun typerää, kun ensin halutaan, että isät osallistuu enemmän lasten kasvatukseen. Ja kun osallistuu, niin kohdellaan kuin ilmaa. Myös vaimoni huomasi tämän ja joskus vitsailimme, että olipa outo lääkäri, kun tervehti isääkin.

En tiedä miten on nykyisin?

No riippuu. Kun soittelin esikoisen kohdalla ensikäytiajan perään, niin kyseli kovasti, voisiko jutella äidin kanssa. Lopulta livautti, että haluaa varmistua, etten alista äitiäja muuteniin halusi siis tietää ettämöiti saa vapaasti puhua itse. Siis tsiisus, itellä kilahti sen verran että tein virallisen valituksen. Eli isä on neuvolassa lähtökohtaosesti väkivaltainen alistaja. Huvittavinta on että jos näin kerran on, se hoituu sillä, että äiti varaa ajan neuvolaan ja vastaa ekoihin esitietokysymyksiin. Ja toetenkään ensikäyntiajan varaulsessa ei huomipitu minun toivettani ajankohdasta. Työmatkariski sitten toteutuikin, enkä päässyt mukaan.

Näin meitä miehiä ja isejä kannustetaan lapsen elämään mukaan.

Aika lailla samat kokemukset. 

T. eräs isä

Mitä ihmettä? En ole kuullut tästä tai ollut tietoinen, että tällaista tapahtuu neuvolassa. Ihan kauheaa.

-ohisnainen

Tämä kuuluu ehkä enemmän Pelottavat tilanteet -ketjuun, mutta laitanpa tämän tänne silti! :)

Tämä tapahtui teininä vanhempieni kesämökillä, joka on hyvin syvällä korvessa, harvaan asutulla alueella. Yhtenä päivänä vanhempieni piti käydä nopeasti kipaisemassa naapurillamme, joka asui noin muutaman sadan metrin päässä mökistämme, ja vanhempani tuumivat, että koska käynti olisi todella lyhyt ja alue oli niin harvaan asuttua (kukaan ei siis todennäköisesti eksyisi mökille = turvallista), voisin jäädä vierailun ajaksi yksin mökille, olinhan kuitenkin jo melko vanha. Lähtiessään vanhempani kuitenkin lukitsivat oven ja pitivät pienen ''palopuheen'' siitä, mitä tehdä hätätilanteessa jne. Kaikki vaikutti siis hyvältä!

Oli kulunut muutama minuutti vanhempieni lähdöstä, olin katsomassa olohuoneessa ikkunan ääressä TV:tä, kun yhtäkkiä lasiin ilmestyy tuntematon mies, jota en ollut koskaan nähnyt. Säikähdin aivan tajuttomasti, mies poistui lasista mökin ovelle päin, ja minä syöksyin ottamaan lipaston laatikosta puukon, jolla tulisin seuraavaksi puolustamaan itseäni. Kurkistin eteisen ikkunasta ulos, jossa näin miehen yrittävän avata ulko-ovea rynkyttämällä sitä voimakkaasti. Vaikka oven piti olla lukossa, mies sai sen jotenkuten auki ja astui sisään tupaan. Tujotin miestä kauhusta kankeana pidellen puukkoa piilossa selkäni takana, jotta pääsisin ''iskemään yllättäen'' ja pakenemaan. Olin aivan varma, että nyt minulle tapahtuisi kaikki se, josta nuoria tyttöjä aina varoitellaan.

Suureksi häämmästykseni (ja helpotuksekseni!) mies tervehtiikin minua letkeän iloisesti ja kertoo olevansa ukkini serkku, jonka olemassaolosta en ollut koskaan edes kuullut saatika edes tiennyt, että ukillani oli serkkuja. (Serkku oli hieman ressukka ja erakko, joka ei ollut paljon yhteydessä ukkini perheeseen.) Tämä serkku oli ajatellut tulla piipahtaa käymään täysin ilmoittamatta ja näyttää kuvia hänen vasta remontoidusta talostaan - pelottava ''tunkeilija'' olikin siis vain harmiton sukulainen! Istuimme sitten keittiön pöydän ääressä katselemassa kuvia serkun talosta, ja minä yritin parhaani mukaan piilotella puukkoasettani, jotten minä puolestaan säikäyttäisi häntä! Oli kyllä pakko myöntää kiusallinen tilanne.

Vanhempani tulivat pian takaisin, ja siinä sitten yhdessä ihmeteltiin tapahtunutta! :D En oikein vieläkään tiedä, millä konstilla serkku onnistui avaamaan lukitun oven niin helposti, mutta sen koommin en jäänyt mökille enää yksin! :)

Vierailija kirjoitti:

Oltiin miehen kanssa asuttu monta vuotta yhdessä ja mentiin hänen porukoilla käymään. Isäntä kysyi "lähteekö kukaan saunaan?" Vastasin "menkää työ, mie en oo saunoja :)" hän tokaisee "en mä sulta kysynytkään"

T. Näkymätön

Ehkä hän halusi korostaa että ei pyytäisi naista mukaan kanssaan saunomaan vaan vain miehiä, yritti olla herrasmies mutta mokasikin tökerösti

Vierailija kirjoitti:

Katselin puussa olevaa oravaa ja tämä orava kusi päälleni. Hirveä tilanne se oli paikanpäällä, mutta nyt se tuntuu huvittavalta ja ainutlaatuiselta.

En olisi uskonut, että noinkin voisi käydä.

Ei hitsi, nurusta ei meinaa tulla loppua 😂🤣🤣🤣.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi outoa tilannetta muistuu mieleen. Ensimmäisestä on joitakin vuosia aikaa. Olin tulossa töistä kotiin alkukesän perjantaisena iltapäivänä. Olin pukeutunut melko lyhyeen mekkoon, jonka alla oli sukkahousut. Kävelin juuri kotikatuani alas, kun tunsin, että joku työntää useita kertoja jotain (joka tuntui ehkä sormelta) varsin voimallisesti takapuoleeni tavoitellen ilmeisesti sitä alempana olevaa vakoa. Säikähdin kovasti, käännähdin ja näin kahden noin 12-vuotiaan pojan lähtevän juoksemaan kovaa vauhtia poispäin minusta kikattaen samalla hulvattomasti.

Toinen tapahtui hiljattain. Nousin raitiovaunuun ja istahdin vastapäätä vanhaa, siististi pukeutunutta miestä. Ajattelin mielessäni, että siinäpä vasta herttaisen oloinen pappa. Yhtäkkiä hän alkoi penkoa laukkuaan ja kaivoi sieltä muovitaskun, jossa oli nippu papereita. Hän valitsi yhden papereista, taittoi sen ja antoi sen minulle mumisten jotain naiskauneudesta. Tämän jälkeen mies asteli myhäillen ulos raitiovaunusta. Avasin paperin, jossa oli pitkähkö, paatosmainen mielipidekirjoitustyyppinen teksti nuorten naisten meikkaamisesta, ulkonäkökeskeisyydestä ja sen haitallisuudesta. Tekstissä oli outoja seksuaalisia ja raamatullisia viittauksia ja se oli hyvin naisia halventavan oloinen. Ihmettelin pitkään tämän jälkeen, miksi mies halusi antaa paperin juuri minulle, vaikka en ripsiväriä ja pientä puuterointia lukuun ottamatta ollut erityisen ehostautunut.

Hän varmaan ajatteli että olet juuri oikeanlainen ihannenainen joka ei meikkaa.

Olin mieheni kanssa seisoskelemassa lammen rannalla laiturilla. Kesäinen päivä joten varpaat paljaina sandaaleissa. Ihailimme vastarannalla uiskentelevaa telkkää joka lähtikin lentämään kohti, laskeutui jalkoihimme ja alkoi nokkimaan varpaitani! Toinen eläinjuttu: katselimme rantakivikossa juoksentelevaa pientä hiirtä joka tulikin nakertelemaan kengännauhojani. Mikähän jaloissani vetää eläimiä puoleensa!

Olin muuttanut ensimmäistä kertaa kerrostaloon ja asuntoni oli ylimmässä eli kolmannessa kerroksessa. Laskin aina ylös mennessäni rappuset, se oli minulle jonkinmoinen rituaali.

Kerran nousin taas kohti asuntoani, rappusia laskien. Numeron tultua täyteen pysähdyin ovelleni ja avasin sen avaimellani. Järkytykseni oli suunnaton, kun huomasin heti, että eteisen matto oli aivan erilainen kuin lähtiessäni kotoa. Myös vaatteet naulakossa olivat jonkun muun, eivät omiani.

Seisottuani pari sekuntia kauhusta jäykkänä eteisessä syöksyin ulos ja paiskasin oven kiinni. Sännätessäni rappusia alas karkuun, tajusin pian, että ovi, jonka olin avannut, ei ollutkaan kolmoskerroksessa vaan kakkosessa. Rappusten "laskuvirhe" oli minulle tapahtunut siksi, koska olin lähtenyt liikkeelle kellarikerroksesta, jonka saunasta olin ensimmäistä kertaa tulossa.

Järkytyin teostani ja tapahtuneesta niin, etten uskaltanut selvittää asiaa mitenkään. Eli miten oli mahdollista, että väärä ovi aukesi avaimellani. Oliko minulle annettu erehdyksessä yleisavain vai mistä oli kyse.

Muistaakseni kuulin tv:n ääntä peremmältä asunnosta, joten voin vain kuvitella, mitä asukas on mahtanut tuntea. En saanut koskaan selville, kuka siinä asui. Muutin pois asuttuani asunnossa vain muutaman kuukauden.