G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?

Olin kiertämässä kirpparia ja kuulin jonkun lapsen itkevän seuraavassa välikössä. Itse, kun saavuin kohdalle niin tämä lapsi lastenrattaissa katsoi minua ja lopetti itkun. Jatkettuani siitä matkaa niin lapsi alkoi taas itkee. Huvitti minkälainen vaikutus minulla oli siihen lapseen.

Ja toinen vastaavanlainen tapahtuma oli, kun olin lähdössä kauppakeskuksesta. Oli kaksi lasta jotka olivat tolpan takana ja vilkuilivat sekä naureskelivat mulle.

En tiedä olenko hassun näköinen vai mitä.

Outoa se on, kun tuntemattomat reagoi muhun noin.

Joskus, yli 10v sitten soitin asiakkaan puolesta hänelle aikaa uniklinikalle. Puhelimeen vastasi mies, joka olisi myös halunnut varata aikaa unitutkimukseen :D mies ei meinannut millään uskoa, että minun kauttani ei aikaa sinne voi varata, jankkasi pitkän aikaa että eikö nyt onnistuisi.

En edelleenkään tajua miten puhelut voivat sotkeentua noin.

Ihan normimeininkiä, kun lapset oli pieniä ja menimme esim. lääkäriin tai neuvolaan. Usein minua (isää) ei tervehditty eikä minulle puhuttu mitään. Lääkäri (nainen) keskusteli kaikki asiat yleensä vain vaimoni kanssa. Joskus teki mieli kilahtaa, mutta lapsen terveys oli ensisijalla ja jätin sikseen. Oli vaan pirun typerää, kun ensin halutaan, että isät osallistuu enemmän lasten kasvatukseen. Ja kun osallistuu, niin kohdellaan kuin ilmaa. Myös vaimoni huomasi tämän ja joskus vitsailimme, että olipa outo lääkäri, kun tervehti isääkin.

En tiedä miten on nykyisin?

No riippuu. Kun soittelin esikoisen kohdalla ensikäytiajan perään, niin kyseli kovasti, voisiko jutella äidin kanssa. Lopulta livautti, että haluaa varmistua, etten alista äitiäja muuteniin halusi siis tietää ettämöiti saa vapaasti puhua itse. Siis tsiisus, itellä kilahti sen verran että tein virallisen valituksen. Eli isä on neuvolassa lähtökohtaosesti väkivaltainen alistaja. Huvittavinta on että jos näin kerran on, se hoituu sillä, että äiti varaa ajan neuvolaan ja vastaa ekoihin esitietokysymyksiin. Ja toetenkään ensikäyntiajan varaulsessa ei huomipitu minun toivettani ajankohdasta. Työmatkariski sitten toteutuikin, enkä päässyt mukaan.

Näin meitä miehiä ja isejä kannustetaan lapsen elämään mukaan.

Nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kertonut tätä kovin lmonelle, koska pelkään että kaikki luulisivat tämän olleen unta. Mutta ihan varmasti ei ollut unta! Kolmekymppisenä olin Kuubassa rantalomalla ystäväni kanssa. Meillä molemmilla oli omat hotellihuoneet kivassa hotellissa, jossa huoneet olivat kuitenkin varsinkin kiinteiden kalusteiden puolesta vähän rähjäisiä. Ovikin oli sellainen vähän konstikas.

Eräänä yönä heräsin keskellä yötä ja huomasin, että sänkyni vieressä seisoi pelkät pikkuhousut jalassa n. 10-vuotias latinalaisamerikkalaisen näköinen tyttö. Tytöllä oli silmät auki, mutta tajusin heti, että hän kävelee unissaan. Hän ei ottanut minuun varsinaista kontaktia, mutta kun puin häthätää jotain päälleni ja lähdin ohjaamaan häntä olkapäästä pois huoneesta, hän antautui melko helposti ohjattavaksi. Sitten hän kuitenkin karkasi otteestani, kun olimme ohittamassa huoneessa olevaa toista sänkyä, ja livahti sinne vällyjen väliin, josta jouduin väkisin kiskomaan hänet pois. Hän ei siinäkään mitenkään selkeästi tullut tolkkuihinsa. Sain hänet pois huoneesta, ja lähdin ohjaamaan kohti hissejä. Ajattelin viedä hänet respaan, kun en muutakaan keksinyt. Kuitenkin juuri ennen hissejä hän yhtäkkiä piristyikin ja ensimmäistä kertaa otti minuun järkevän katsekontaktin ja osoitti yhden hotellihuoneen ovea, joka oli raollaan. Hän hymyili ja livahti siitä sisään. En lähtenyt perään, koska oletin sen olevan hänen oikea huoneensa. Jatkossa pyrin varmistamaan, että huoneeni ovi meni kunnolla lukkoon. :D

Siis tähän piti vastata että olen nainen.

Oletko mies vai nainen?

Ei hyvää päivää ei toi vastaaminen vieläkään onnistunut kovin hyvin :D En vieläkään ole kuin vasta 33 eli melkein diginatiivi, mutta av on näemmä mulle ylivoimainen. Mutta olen siis tosiaan nainen jos jollekin jäi epäselväksi! t 618 ja 619

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella yksi opettaja ei koskaan muistanut nimeäni vaan kutsui minua Hanneleksi. Oikea nimeni ei ole sinne päinkään vaan ihan erilainen.

Alkuun muistutin opettajaa oikeasta nimestäni mutta lopulta ajattelin, että ihan sama, sanokoon Hanneleksi sitten.

Lähdin peruskoulun jälkeen opiskelemaan amikseen ja muutin toiselle puolelle Suomea. Sain lievän sätkyn, kun opettaja ensimmäisen kerran puhutteli minua ja sanoi "hei kuule Hannele". Siinä vaiheessa hän jo tiesi nimeni eikä luokalla tai tietääkseni edes koko koulussa ollut ketään Hannelea, johon minut olisi voinut sekoittaa.

Kai minä sitten olen jotenkin vahvasti Hannelen näköinen.

No tää oli kyllä erikoinen juttu 😁 ja btw tunnen 3 Hannelea ja heitä kaikkia yhdistää, että ovat hyvin ystävällisiä ja empaattisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella yksi opettaja ei koskaan muistanut nimeäni vaan kutsui minua Hanneleksi. Oikea nimeni ei ole sinne päinkään vaan ihan erilainen.

Alkuun muistutin opettajaa oikeasta nimestäni mutta lopulta ajattelin, että ihan sama, sanokoon Hanneleksi sitten.

Lähdin peruskoulun jälkeen opiskelemaan amikseen ja muutin toiselle puolelle Suomea. Sain lievän sätkyn, kun opettaja ensimmäisen kerran puhutteli minua ja sanoi "hei kuule Hannele". Siinä vaiheessa hän jo tiesi nimeni eikä luokalla tai tietääkseni edes koko koulussa ollut ketään Hannelea, johon minut olisi voinut sekoittaa.

Kai minä sitten olen jotenkin vahvasti Hannelen näköinen.

No tää oli kyllä erikoinen juttu 😁 ja btw tunnen 3 Hannelea ja heitä kaikkia yhdistää, että ovat hyvin ystävällisiä ja empaattisia ihmisiä.

Mun luokalla oli joskus tyttö, jota kaikki sanoivat vahingossa Kirsiksi, koska oli vaan niin Kirsi. Ei millään pahalla siis. En enää muista oikeaa nimeä, mutta ei se ollut sinne päinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla näitä omituisia asioita tapahtuu...

Tapasin norjalaisen miehen Tinderistä syntymäpäivänäni lomalla Lapissa. Meillä synkkasi. Lensin seuraavana päivänä kotiin. Mies ikävöi ja kysyi, kauanko kestää ajaa luokseni. Vastasin 12h ja olet tervetullut.

12h päästä hieno urheiluauto ajoi parkkipaikalle. Majoitin miehen viideksi vuorokaudeksi, jonka aikana esittelin kaupunkia hänelle. Selvisi, että mies on miljonääri. Menimme kasinolle, jossa hän pelasi tonneja sillä aikaa kun mielessäni kuvittelin afrikan lapsien kuolevan. Omatpahan ovat rahansa. Selvisi myös, että mies oli tehnyt lihavuusleikkauksen.

Miehen lähdettyä töiden vuoksi kotimaahansa viestittelimme. Lensin hänen luokseen Norjaan pieneen kalastajakylään. Olen matkustanut paljon, mutta tämä matka oli yllättäen kulttuurishokki. Viikkoon mahtui absurdeja kokemuksia kuten lumiskootterin karkaaminen käsistä, pröystäileviä bileitä ja valitettavasti myös riitoja esimerkiksi siitä, saako tyhjän tölkin heittää auton ikkunasta luontoon. Juttu ei kauan kestänyt, mutta muistuttaa minua aina siitä, että ikinä ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.

Olen kiltihkö mies ja kerran ulkomaalainen nainen nappasi minut helikopteriinsa ja piti minua hyvänä ja osti minulle kalliita vaatteita ja hyvää ruokaa ja juomaa ja kaikkea.

Etkö ole hänen kanssaan enää? Tuollaisesta naisesta pitää pitää kiinni.

Pelle Miljoona kutsui minua halveksivasti mervi tapolaksi lavalla. "Painu helvettiin mervi tapola" tms, niin se huusi mikkiin ja tarkoitti minua. Minä vain olin yleisössä siinä lavan edessä ja ojentelin käsiäni innoissani, yritin iloisena humalassa koskettaa nuoruuden "idoliani", eli pellen kättä, kun se sitä siinä huitoi. En ollut koskaan ollut hänen keikallaan, ja oli hyvä fiilis.

Eipä ollut tämän tapauksen jälkeen. En ole sen jälkeen voinut sietää koko tyyppiä tai voinut enää sietää edes niitä biisejä, joita ennen "rakastin". Omituinen tilanne. Lähdin baarista hyvin murheellisena, vajosin taas jonnekin pohjalle. Olen muutenkin mt-ongelmainen ollut koko aikuisiän, oli ihme että uskalsin mennä johonkin keikalle ylipäätä, ja sitten minut potkaistiin takaisin sinne minne kuulun, esiintyjän toimesta, vaikken edes tehnyt mitään ansaitakseni haukkumista ja nolaamista, vieläpä henkilön nimellä, joka oli oikeasti olemassa. Pelle Miljoona loukkasi samalla minua sekä Mervi Tapolaa (RIP), onneksi Tapola ei siellä ollut.

Mikä laittaa ihmisen käyttäytymään noin, ja mitä pahaa tapolan mervi oli koskaan pelle miljoonalle tehnyt. Mikä missi pelle miljoona luulee itse siinä rastareuhkassaan olevansa, jos minä olin liian ruma olemaan hänen yleisössään. 

Sellanen maailmanparantaja juu.

Vierailija kirjoitti:

olin hammaslääkärissä ja hammaslääkäri oli tosi hauska, nuori ja vitsaileva mies. mulle piti varata uusi aika muutaman päivän päähän ja lääkäri sanoi yhtäkkiä, että pyytää äitinsä mukaan viisaudenhampaanpoisto-toimenpiteeseeni :D en ihan tajunnut, mutta enpä siinä suu täynnä tavaraa osannut sanoa juuta enkä jaata. ei hammaslääkärin äiti sitten lopulta tullutkaan sinne mukaan parin päivän päästä enkä kehdannut kysyä enää, että mikä juttu se oikein oli.

se äiti on itekin voinu olla hammaslääkäri, ja poika kokematon. Useinhan nää urat "periyyy"

PS. Ei toi ollut oudoin tilanne elämässä, mutta tuli mieleen, oudointa en tänne kirjoita.

t."tapola"

Tämä tapahtui Tukholmassa 80-luvulla.

Olin iltamyöhällä puolityhjässä metrossa kun sisään tuli mies sytyttämätön tupakka suussa. Hän kysyi kaikilta tulta mutta kellään ei ollut antaa tai sitten kukaan ei halunnut, että hän polttaisi vaunussa.

Kun hänen asemansa tuli, mies äkkäsi, että joku oli liimannyt sytkärin pystyyn vaunun kattoon. Hän nappasi sen ja ulos mennessään sytytti sillä tupakkinsa.

Vierailija kirjoitti:

PS. Ei toi ollut oudoin tilanne elämässä, mutta tuli mieleen, oudointa en tänne kirjoita.

t."tapola"

Ei ollut kiva kokemus, on kurjaa kun tuollainen yksi kommentti voi vaikuttaa niin paljon jopa menneisyyteen. Mutta sen ei pidä antaa masentaa, sussahan ei ollut vikaa. Tähän liittyen aiheesta poiketen, pakko kertoa kun olin siskoni kanssa vuosia sitten kuuntelemassa Ultra Brata josta olen aina pitänyt. Paikka oli pieni mutta keikka hyvä ja ihmiset tykkäsi. Keikan jälkeen 2 bändin jäsentä käveli väkijoukossa ja totesi ääneen että paska keikka. No, minkä sille mahtoi . Mutta menipä omatkin hyvät fiilikset.

Jatketaan aiheen parissa.

Kerrostalossa koettua outoa: olin lyhyesti majailemassa erään sukulaisen luona, hän asui kaupungin kerrostalossa. Yhtäkkiä keskellä yötä (ehkä klo 3-4) alkaa alapuolen asunnosta kuulua jotain aivan käsittämätöntä mekkalaa, mitä en ole ikinä kuullut aiemmin. Joku saa aivan selittämättämän raivokohtauksen (tai sairakohtauksen). Ensin on siis täysin hiljaista, ja yks kaks alkaa joku nuori mies riehumaan asunnossa, heittelee tuoleja,  raivoaa huutaa, siis panee koko asuntoa pas***. Ja meteli on sen kaltainen. Tästä on jo monta vuotta joten en muista kaikkea, mutta tuli mielikuva että joku nainenkin on asunnossa, ja muistelen että riehuja on nuori mies. Nainen taisi ihan rauhallsesti vaan sanoa jotakin. Yks kaks tulee hiljaista. Säikähdin niin että menin rappukäytävään kuuntelemaan ja menin heidän oven taakse, soitin ovikelloa, joku naapurin mummo tulee myös ovelle. Paikka hiljeni siis, ja menin takaisin nukkumaan. Ehkä se oli joku unissakävelykohtaus, tai joku psykoottinen sairauskohtaus, mutta eläessäni en ole kuullut vastaavaa riehuntaa. Koskaan muullon ei mitään tollasta kyseisestä asunnosta kuulunut, eli ei mikään ongelmapariskuntakaan kyseessä.

Meillä ristiäisissä pappi meinasi kastaa kuopuksen saman nimiseksi kuin esikoinen. 

Pastori oli ennen toimitusta jutellut vanhemman poikamme kanssa, ja ilmeisesti hänen nimensä oli jäänyt hyvin pastorin mieleen.

Toimituksessa lapsen nimi "paljastettiin" vasta kun pappi valeli vettä vauvan päähän. Hän alkoi lausua esikoisen nimeä, ja minä silmät ymmyrkäisinä puistelen päätäni ja hosun kädelläni ja toistelen "ei ei".  Mieheni seisoi kivettyneenä ja katsoi hädissään minusta pappiin ja takaisin. 

Tulin viimeisellä junalla Helsingistä ja tarkoituksena oli jäädä Kilossa pois mutta kuljettaja unohti pysähtyä sillä asemalla. Kun sitä asiaa selvitettiin konduktöörin kanssa (meitä oli muitakin siinä) niin juna oli jo Kirkkonummen puolella kun kuljettaja pysäytti ja pakitti takaisin Kilon asemalle.

Vierailija kirjoitti:

Joskus, yli 10v sitten soitin asiakkaan puolesta hänelle aikaa uniklinikalle. Puhelimeen vastasi mies, joka olisi myös halunnut varata aikaa unitutkimukseen :D mies ei meinannut millään uskoa, että minun kauttani ei aikaa sinne voi varata, jankkasi pitkän aikaa että eikö nyt onnistuisi.

En edelleenkään tajua miten puhelut voivat sotkeentua noin.

Vastaava tapaus mullakin. Kesken työpäivän teleoperaattorilta yritettiin soittaa (mulla oli numero tallennettuna puhelimeen, siksi tiesin, mistä puhelu tulossa). Jätin ensin vastaamatta, mutta kun soittoja tuli useampi peräkkäin, vastasin ärähtäen tyylin "no mitä?" Langan toisessa päässä tyyppi mainitsi tän operaattorin ja jatkoi kysymällä, onnistuisiko keskustelu ruotsiksi. Tässä vaiheessa olin jo ihan käpynä, että ekaks häiriköidään useilla soitoilla ja sitten operaattori haluaa että asioidaan ruotsiksi. Vastasin aika ärhäkästi, että suomeksi, kiitos mieluummin (mulla on supisuomalainen nimikin, enkä voinut käsittää, miksi ruotsia ehdotettiin).

Pari lausetta myöhemmin me molemmat tajuttiin, että puhelut oli yhdistynyt hassusti. Tyyppi luuli puhuvansa operaattorin asiakaspalvelijan kanssa, ja niin minäkin. 

Voin vain kuvitella, mitä soittaja on miettinyt mun ärtyneistä tiuskaisuista... asiakaspalvelua parhaimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Tosi outo juttu on se, että olin äärettömän ihastunut erääseen poikaan ollessani teini-ikäinen.

Jotain meidän välillä tapahtui silloin, mutta elämät vei eri suuntiin.

Nyt 28-vuotiaana asumme yhdessä vaikka olemme eläneet eri elämää, mutta näin se elämä kuljettaa😊

Muistan, kun olin nuorena sosiaalityöntekijän sijaisena. Minulle oli tulossa uusi asiakas ja kohtasin hänet palaverissa. Tunnelma oli hieman jännittynyt ja asiakkaani kertoi ensimmäisenä, että haluaisi nähdä pään räjähtävän. Siitäpä sitten vain eteenpäin ja palaveria pitämään. Tuo asiakas ei paljoa muuta puhunutkaan. Tuossa työssä kohtasin niin kummallisia asioita, että voisi sanoa avanneen silmiä.