Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Oudoin tilanne, jossa olet ollut?
Oletteko joskus joutuneet tilanteeseen, jossa on tullut ihan epätodellinen olo? Tunne siitä, että olisi jossain elokuvassa tai piilokamerassa.
Olin asuntoesittelyssä, ainoa asiakas. Naispuolisen välittäjän kanssa keskustelu kääntyi koiriin, ja hän alkoi muistelemaan entistä lemmikkiään. Lopulta välittäjä istui huoneiston sohvalla, itki ripsivärit poskilla edesmennyttä koiraansa ja minä hämmentyneenä yritin lohduttaa häntä. Ei tullut asuntokauppoja.
Kommentit (1403)
Minulla näitä omituisia asioita tapahtuu...
Tapasin norjalaisen miehen Tinderistä syntymäpäivänäni lomalla Lapissa. Meillä synkkasi. Lensin seuraavana päivänä kotiin. Mies ikävöi ja kysyi, kauanko kestää ajaa luokseni. Vastasin 12h ja olet tervetullut.
12h päästä hieno urheiluauto ajoi parkkipaikalle. Majoitin miehen viideksi vuorokaudeksi, jonka aikana esittelin kaupunkia hänelle. Selvisi, että mies on miljonääri. Menimme kasinolle, jossa hän pelasi tonneja sillä aikaa kun mielessäni kuvittelin afrikan lapsien kuolevan. Omatpahan ovat rahansa. Selvisi myös, että mies oli tehnyt lihavuusleikkauksen.
Miehen lähdettyä töiden vuoksi kotimaahansa viestittelimme. Lensin hänen luokseen Norjaan pieneen kalastajakylään. Olen matkustanut paljon, mutta tämä matka oli yllättäen kulttuurishokki. Viikkoon mahtui absurdeja kokemuksia kuten lumiskootterin karkaaminen käsistä, pröystäileviä bileitä ja valitettavasti myös riitoja esimerkiksi siitä, saako tyhjän tölkin heittää auton ikkunasta luontoon. Juttu ei kauan kestänyt, mutta muistuttaa minua aina siitä, että ikinä ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla näitä omituisia asioita tapahtuu...
Tapasin norjalaisen miehen Tinderistä syntymäpäivänäni lomalla Lapissa. Meillä synkkasi. Lensin seuraavana päivänä kotiin. Mies ikävöi ja kysyi, kauanko kestää ajaa luokseni. Vastasin 12h ja olet tervetullut.
12h päästä hieno urheiluauto ajoi parkkipaikalle. Majoitin miehen viideksi vuorokaudeksi, jonka aikana esittelin kaupunkia hänelle. Selvisi, että mies on miljonääri. Menimme kasinolle, jossa hän pelasi tonneja sillä aikaa kun mielessäni kuvittelin afrikan lapsien kuolevan. Omatpahan ovat rahansa. Selvisi myös, että mies oli tehnyt lihavuusleikkauksen.
Miehen lähdettyä töiden vuoksi kotimaahansa viestittelimme. Lensin hänen luokseen Norjaan pieneen kalastajakylään. Olen matkustanut paljon, mutta tämä matka oli yllättäen kulttuurishokki. Viikkoon mahtui absurdeja kokemuksia kuten lumiskootterin karkaaminen käsistä, pröystäileviä bileitä ja valitettavasti myös riitoja esimerkiksi siitä, saako tyhjän tölkin heittää auton ikkunasta luontoon. Juttu ei kauan kestänyt, mutta muistuttaa minua aina siitä, että ikinä ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Mulla myös tällainen, reppureissatessani Tanskassa tutustuin puistossa mieheen, jonka kanssa yhden yön juttu venähti reiluksi viikoksi joihin sisältyi mm. aatelisten puutarhajuhlat (johon miehen ystävätär lainasi aidon Valentinon mekon), purjehdus Kattegatin yli (oksensin vahingossa vastatuuleen) ja kosinta, johon vastasin kiitos ei, sillä miehelle maistui kokaiini sellaisella halulla että harkitsi nenän väliseinän korjausleikkausta. Oli muutenkin pidemmän päälle rasittavaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisesta nimestä tuli mieleen: minullakin on harvinainen, ulkomaalaistaustainen nimi. Ymmärrän hyvin, että joku Sanna ei korvaansa lotkauta, jos kuulee nimensä ihmispaljoudessa. Jos kuulen oman nimeni jossain, silloin tarkoitetaan poikkeuksetta minua.
Olin kerran isossa marketissa ja katselin kynttilöitä. Yhtäkkiä mies samalla hyllyllä sanoo nimeni. Aivan spontaanisti kysyn " mitä?" ja käännyn. Mies ja nainen katsovat minua ihmeissään. Häkellyn ja olen kuin mitään ei olisi tapahtunut. :) Tuolla ruotsia puhuvalla naisella oli sama nimi kuin minulla.
Mulla on ihan tavallinen nimi, mut kyllä mä silti aina käännyn kun nimeni kuulen, olin sit missä tahansa
Hetki, jolloin tajusin että nyt on niin outoa että pakko paeta paikalta, oli sellainen että istuin aamuyöstä kuuntelemassa minulle entuudestaan tuntemattoman nuoremman naisen itkuja siitä, että hänen miesystävänsä ei halua lapsia hänen kanssaan. Tajusin naisen puheista että kyseessä on oma ex-mieheni joka 10 vuotta aiemmin oli jättänyt minut rumasti, sillä en halunnut lapsia hänen kanssaan.
Aamulla tuli nuori nainen vastaan portaikossa ja jutteli mukavia. Toivotti vieläpä hyvää päivän jatkoa. Ihana alku päivälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui 90-luvun alussa, lensin Pariisiin. Vieressäni lentokoneessa istui myös nuori nainen, niin kun minäkin silloin olin, n. 20v.
Juttelimme siinä lennon ajan niitä näitä. Kun saavuimme perille kiitimme toisiamme mukavasta matkaseurasta, ja se oli siinä.
Olin ollut ehkä muutaman päivän jo Pariisissa kun istuin metroon, ja yhtäkkiä minua vastapäätä istuu tämä samainen tyttö lentokoneesta!! Aivan uskomaton sattuma! Juteltiin taas niitä näitä ja sanottin sitten heipat. Mutta uskomatonta miten voi tuollaisessa miljoonakaupungissa törmätä tuolla tavalla samaan ihmiseen ja että hän osui juuri samaan metroon ja metrovaunuun vielä ja istahti juuri samaan penkin väliin.
Minulle on käynyt samalla tavalla. Pariisin-lennolla edessäni istui italiaa puhuva keski-ikäinen pariskunta, joka oli omituisen epäsuhtainen. Mies oli tavallaan komea mutta nainen oli rähjäisen näköinen ja ylipainoinen.
He matkasivat koko reissun penkki mahdollisimman taakse käännettynä, joten ehdin muutaman tunnin ajan tuijotella heidän päälakeaan. Erityisesti nainen jäi mieleeni, sillä hänellä oli törkeän likainen tukka, joka roikkui rasvaisilla, sotkuisilla suortuvilla ja jota pilkutti suuret valkoiset hilsehiutaleet.
Kummallinen sattuma oli, että tämä sama italialaispariskunta tuli paria päivää myöhemmin vastaan Eiffelin tornilla. Luulisi, että Pariisissa on niin valtavasti sekä asukkaita että turisteja, ettei ole mahdollista, että samat ihmiset kohtaavat milloinkaan.
Niin kuitenkin kävi. Ja ilokseni huomasin, että vaikkei nainen ollut pessyt tukkaansa lentomatkalle, hän oli kunnioittanut Pariisin nähtävyyksiä pesemällä päänsä. Ei hän kuitenkaan ollut vaivautunut kampaamaan kuontaloansa - olisihan siinä voinut hilseet irrota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi juttu tulee mieleen näin yhtäkkiä.
Olin meidän kunnan terapeutilla, koska mulla oli päättynyt väkivaltainen suhde ja elämä heitteli todenteolla.
Selitin terapeutille kuinka kaikesta huolimatta en toivo pahaa ex-miehelleni, koska ymmärrän hänen olevan sairas ja tarvitsevan itse apua.
Terapeutti itki KANSSANI! Ymmärrän että heilläkin tunteet, mutta tämä yllätti. Ei pahalla kuitenkaan, mielestäni oli aika hellyyttävä :)Tuohan on oikeasti aika epäammattimaista.. Nyt jo edesmennyt kaverini oli ekoja kertoja terapeutillaan ja tämä sitten alkoi itkeä niin kaverini eka ajatus oli että onko mun ongelmat noin pahoja että terapeuttikin itkee. Mutta hyvä jos sua ei pahemmin haitannut :)
Myös minun terapeuttini on itkenyt käynnilläni (mies) ja luulen, että hänellä kyse oli valitusta reaktiosta ja osa hoitoani. Kokemukseni olivat tehneet minusta tunnekylmän ja harjoittelin terapiassa tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitani. Ja tietenkin hyväksymään myös näitä mielestäni negatiivisia tunteita kuten surun itkuineen. Erittäin toimiva terapia. Kolmen vuoden terapian jälkeen ensimmäistä kertaa eläessäni oikeasti elän.
Outo juttuni: nuorena, noin 12-vuotiaana olin ystäväni kanssa menossa uimaan hieman syrjäisemmälle rannalle. Rannalla sattuikin olemaan noin kolmikymppinen pari lemmenleikeissä. Eivät olleet onneksi riisuneet vielä täysin, vaikka vähän vaatetta olikin jo ehtinyt lähteä. Kurvatessamme rantaan pyörillämme, he tietenkin havahtuivat ääneen ja alkoivat kiskoa vaatetta päälleen. Nainen hymyili hieman nolon näköisenä meille ja mies nyökkäsi tervehdyksen. Olivat ihan siistin oloisia ihmisiä ja keskustelivat ihan asiallisesti keskenään. Pari alkoi tehdä lähtöä soutuveneelleen. Me taas heitimme vain mekot rannalle uikkarien päältä ja kahlasimme veteen. Veneen lipuessa ohitsemme yhtäkkiä tuo ihan asiallisen oloinen mies nousi seisomaan veneessä, veti housunsa alas, tarttui munaansa ja alkoi heilutella sitä edessämme huutaen vihaisella äänellä, että "tytöt haluaa nähdä munaa vai hä!!" Nainen oli tosi nolona ja kiskoi miehensä alas ja lähti soutamaan pois. Olimme niin hämmentyneitä, että jäimme vain tuijottamaan hiljaisina poistuvaa venettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myyntitapaaminen eläinlääkäriasemalla, asiakas ohjasi minut takahuoneeseen odottamaan ja pyysi odottamaan hetken. Kertoi että Hänellä on hieman ikävä tehtävä, erään perheen koira pitää lopettaa ja ne ovat vaikeita paikkoja. Eikä siinä mitään, vaikeita paikkojahan ne on. Odottelin siinä jonkin aikaa pöydän ääressä ja hetken päästä asiakas tulee huoneeseen ja raahaa sitä kuollutta kohtuu isokokoista koiraa jätesäkissä mukanaan. Koira siihen pöydän viereen ja kävimme siinä sitten myyntineuvottelua Kuollut koira jaloissa.
Olin pysäköinyt autoni ruuhkaiselle kaupan parkkipaikalle. Kun palasin autolle, siellä odotti vihainen mies, joka väitti että olin oman autoni ovella vahingoittanut hänen autoaan. Totesin, että olen erittäin tarkka autoni ovien avaamisessa ja voin jopa vannoa, että minun autoni ovi ei ole hänen autoonsa käynyt. Autot olivat kuitenkin niin lähekkäin, että suurikokoisena ihmisenä hän ei mahtunut menemään takaisin autoonsa, joten en myöskään tiedä, miten hän oli vaurion todennut. Sovittiin, että hän käyttää auton pesussa ja soittelee sitten ja katsotaan, miten asiassa edetään.
Harmittelin asiaa mielessäni, sillä tiesin olevani syytön.
Muutaman päivän päästä tapahtuneesta menin HopLopiin lasteni kanssa ja kas ihme, sama mies oli siellä. Hän vältteli minua, mutta menin hänen luokseen ja kysyin, muistaako hän minut. Hän kertoi muistavansa. Kysyin, käyttikö hän auton pesussa ja löytyikö autosta vauriota. Nolona hän totesi, että ei siinä mitään ollut.
Eli koko episodi johtui siitä, että hän ei mahtunut menemään autoonsa, suurikokoinen kun oli. Ja se ärsytti häntä niin paljon että syytti minua perättömästi. Mutta kaikista oudointa tässä on se, että juuri se sama mies sattui yhtä aikaa sisäleikkipuistoon kaupungissa, jossa asukkaita kuitenkin on melkein 400 000. Muuten eläisin varmaan vieläkin epätietoisuudessa ja odottelisin laskua :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yövyimme hotellissa Suomessa. Pikkutunneilla heräsimme siihen että huoneeseemme paukkaa nuori mies päällään pelkät bokserit ja heittäytyy sohvalle nukkumaan. Ilmeisesti olimme jättäneet oven huonosti kiinni. Siinä puhuttelimme häntä ja kehotettiin menemään omaan huoneeseensa mutta hän oli varma että oli jo oikeassa osoitteessa. Puoliväkisin saattelimme ovelle hänen anellessa että antaisimme edes vaatteensa mukaan😂. Respaan veimme hänet selvittämään oikeaa huonetta.. oli vähän tuiterissa kaveriparka.
Kerran kesäaikaan odottelin bussia Multisillassa Tampereella. Oli ihmeen hiljaista eikä missään näkynyt ristinsielua, en nähnyt edes yhtäkään autoa. Katselin ympärilleni kunnes silmäni näkivät jotain aivan käsittämätöntä. Siinä 4-5 metrin päässä minusta tien reunassa alkoi metsä jota katselin.. ja siinä suoraa minua vastapäätä seisoi kommandopipoon sonnustautunut äijä joka katseli minua ja runkkasi. Tuijotin tuota tyyppiä ja alkoi vähän pelottaa. Katselin ympärilleni että eikö täälä tosiaan ole ketään ihmistä kuin me kaksi. Onneksi näin 200m päässä jotain tyyppejä jotka tuli lähemmäs ja se mies lopetti touhunsa ja meni takas metsään. Samana kesänä menin itikseen yhteen metsään lähellä metroasemaa istumaan kivelle. Helvetti soikoon kun mun takana oli taas joku helvetin tyyppi katselemassa mua ja runkkaamassa!! Ihmettelin että mistä noita runkkareita ilmestyy, jokin sairas harrastus! Mietin miten yhden kesän aikana voi tuommoista tapahtua kahdessa eri kaupungissa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena naisena olin matkalla Neuvostoliitossa ja lensimme Leningradiin. Lentokentällä oli mies, jonka kanssa ns. katseet kohtasivat. Olipa hirveä ilmaisu, mutta kliseestä huolimatta kuvaa tilannetta parhaiten. No hän meni menojaan, sanaakaan ei vaihdettu. Muutaman päivän kuluttua olin ystäväni kanssa menossa metroon ja tuo sama mies tuli metron pitkissä portaissa vastaan. Selvästi hänkin tunnisti minut. Kun olimme astumassa metroon, hän juoksi perässä ruusukimpun kanssa. Tästä ei seurannut mitään romanssia, en muista nimeä, enkä ole kuullut hänestä tuon jälkeen mitään. Mutta tulipahan nyt mieleen, sillä oli se aika erikoista. Ajatellen, että Leningradissa asui tuolloin jo 5 miljoonaa ihmistä. Enkä tiedä, mistä hän sen kukkakimpunkin siihen hätään sai.
Onnitteluni, pääsit tiedusteluoperaation kohteeksi. Voi kuulostaa vähän kaukaa haetulta, jos on ollut ns. "tavis" Neuvostoliitossa tai Itä-Blokissa matkaillessaan. Mutta varsinkin Neuvostoliitossa opiskelijoitakin kestittiin sen varalle, että heistä olisi myöhemmin hyötyä.
No eipä minusta mitään tietoja irronnut. En osannut kieltä, eikä hän edes englantia. Hän ajoi metrolla meidän pysäkille ja se oli siinä. Mutta kieltämättä tuolloin länsimaalaisina saatiin kyllä huomiota paikallisilta, joten ihan uskottava teoria.
Vierailija kirjoitti:
Minulla näitä omituisia asioita tapahtuu...
Tapasin norjalaisen miehen Tinderistä syntymäpäivänäni lomalla Lapissa. Meillä synkkasi. Lensin seuraavana päivänä kotiin. Mies ikävöi ja kysyi, kauanko kestää ajaa luokseni. Vastasin 12h ja olet tervetullut.
12h päästä hieno urheiluauto ajoi parkkipaikalle. Majoitin miehen viideksi vuorokaudeksi, jonka aikana esittelin kaupunkia hänelle. Selvisi, että mies on miljonääri. Menimme kasinolle, jossa hän pelasi tonneja sillä aikaa kun mielessäni kuvittelin afrikan lapsien kuolevan. Omatpahan ovat rahansa. Selvisi myös, että mies oli tehnyt lihavuusleikkauksen.
Miehen lähdettyä töiden vuoksi kotimaahansa viestittelimme. Lensin hänen luokseen Norjaan pieneen kalastajakylään. Olen matkustanut paljon, mutta tämä matka oli yllättäen kulttuurishokki. Viikkoon mahtui absurdeja kokemuksia kuten lumiskootterin karkaaminen käsistä, pröystäileviä bileitä ja valitettavasti myös riitoja esimerkiksi siitä, saako tyhjän tölkin heittää auton ikkunasta luontoon. Juttu ei kauan kestänyt, mutta muistuttaa minua aina siitä, että ikinä ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Olen kiltihkö mies ja kerran ulkomaalainen nainen nappasi minut helikopteriinsa ja piti minua hyvänä ja osti minulle kalliita vaatteita ja hyvää ruokaa ja juomaa ja kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla näitä omituisia asioita tapahtuu...
Tapasin norjalaisen miehen Tinderistä syntymäpäivänäni lomalla Lapissa. Meillä synkkasi. Lensin seuraavana päivänä kotiin. Mies ikävöi ja kysyi, kauanko kestää ajaa luokseni. Vastasin 12h ja olet tervetullut.
12h päästä hieno urheiluauto ajoi parkkipaikalle. Majoitin miehen viideksi vuorokaudeksi, jonka aikana esittelin kaupunkia hänelle. Selvisi, että mies on miljonääri. Menimme kasinolle, jossa hän pelasi tonneja sillä aikaa kun mielessäni kuvittelin afrikan lapsien kuolevan. Omatpahan ovat rahansa. Selvisi myös, että mies oli tehnyt lihavuusleikkauksen.
Miehen lähdettyä töiden vuoksi kotimaahansa viestittelimme. Lensin hänen luokseen Norjaan pieneen kalastajakylään. Olen matkustanut paljon, mutta tämä matka oli yllättäen kulttuurishokki. Viikkoon mahtui absurdeja kokemuksia kuten lumiskootterin karkaaminen käsistä, pröystäileviä bileitä ja valitettavasti myös riitoja esimerkiksi siitä, saako tyhjän tölkin heittää auton ikkunasta luontoon. Juttu ei kauan kestänyt, mutta muistuttaa minua aina siitä, että ikinä ei tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan.
Olen kiltihkö mies ja kerran ulkomaalainen nainen nappasi minut helikopteriinsa ja piti minua hyvänä ja osti minulle kalliita vaatteita ja hyvää ruokaa ja juomaa ja kaikkea.
Just joo ja minä sain sylitanssin steppaavalta menninkäiseltä.
Lähdin kesäiltana kaupungille kävelemään. Vietin illan sateenkaarikansan discossa, hyvässä seurassa. Ja selvin päin.
Sieltä lähdettyä keräilin tyhjiä tölkkejä, vaikkei minulla ollut niille kassia. Päädyin erään eksoottisen kaupan luo, ja ennen kuin huomasinkaan, sisälle kauppaan.
Paikalle kun ilmaantui myyjä (ja hänen isänsä, jonka olin juuri nähnyt ensimmäistä kertaa eräässä virastossa). Tämä oli keskellä yötä käymässä liikkeessä, ja lupasi muovipussin. Kiitokseksi ostin kaksi tölkkiä valkoisia papuja.
Vierailija kirjoitti:
Olin yläasteella ja siellä oli eräs hyvin komea noin kolmekymppinen opettaja. Opetti meille pari tuntia viikossa omaa ainettaan.
Meillä oli tulossa bileet yhtenä perjantaina ja sitten ihan vaan vitsillä sanottiin sille opettajalle, että tule sinäkin niihin kotibileisiin, sanottiin vielä osoitekin. Ihan siis vaan vitsinä, ei todellakaan tarkoitettu kutsua häntä.
No sitten illalla siellä bileissä kaverin kotona, ovikello soi ja se opettaja seisoo siinä ovella sipsipussi kädessä. Ihan suut auki siinä oltiin... kutsuttiin se sitten sisään, mutta ei viihtynyt kovin kauaa meillä, lähti joskus noin tunnin kuluttua. Istui lähinnä sohvalla ja kuunteli musiikkia.
Sen jälkeen aloin pitää tuota opettajaa ihan pervona. Kuka opettaja oikeasti tulee 15-16-vuotiaiden teinien kotibileisiin?
Se varmaan luuli että sä olet jotenkin jälkeenjäänyt ja että sulla ei ole yhtään kaveria ja tuli säälistä kun pyysit. Onpa tosi pervo joo. Just sunlaisten id.ioottien takia miehet eivät uskalla edes mennä auttamaan hädässä olevia tyttöjä kun miehiä pidetään mahdollisina pervoina. Kai muistit levittää juoruja siitä pervosta ja pilata sen elämän ja työuran?
Minulla oli todella pas*a viikko takana. Mikään ei vain onnistunut, kaikki tuntui olevan minua vastaan ja tavaratkin melkein tippuivat käsistä. Päätin sitten uhmata kohtaloa, vetää itseni sohvan perukoilta murjottamasta ja järjestää itselleni pienen rentoutumishetken. Pakkasin eväät, nappasin hyvän kirjan laukkuun, katsoin bussit ja lähdin paikalliseen maauimalaan. Siellä sitten vihdoin asetuin piknikille mukavaan ja sopivan varjoisaan kohtaan aikomuksena nautiskella kauniista säästä ja lukemisesta.
No, paikalla oli myös perhe jossa oli hyvin ylivilkas pikkutyttö. Pikkutytöllä sattui olemaan sama, melko harvinainen nimi kuin minulla. Eli siis koko ajan sain kuulla huutoa tyyliin ”MANNA, älä mene sinne!!! MANNA, nyt loppui hei toi!! Nyt on Manna tuhma tyttö!! Nyt ei isi tykkää Mannasta! MANNA, LOPETA!!!!”
En tietenkään pystynyt keskittymään lainkaan kirjaani tai rentoutumaan. Yritin vaihtaa paikkaakin, mutta aina tämä tuhma pikku Manna ja hänen hermoheikko isänsä löysivät minut. Siinä vaiheessa alkoi vaan naurattaa, että kuinka huono tuuri voikaan käydä :D :D
Yläasteella yksi opettaja ei koskaan muistanut nimeäni vaan kutsui minua Hanneleksi. Oikea nimeni ei ole sinne päinkään vaan ihan erilainen.
Alkuun muistutin opettajaa oikeasta nimestäni mutta lopulta ajattelin, että ihan sama, sanokoon Hanneleksi sitten.
Lähdin peruskoulun jälkeen opiskelemaan amikseen ja muutin toiselle puolelle Suomea. Sain lievän sätkyn, kun opettaja ensimmäisen kerran puhutteli minua ja sanoi "hei kuule Hannele". Siinä vaiheessa hän jo tiesi nimeni eikä luokalla tai tietääkseni edes koko koulussa ollut ketään Hannelea, johon minut olisi voinut sekoittaa.
Kai minä sitten olen jotenkin vahvasti Hannelen näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin miehen kanssa tilattu ikkunafirmasta edustaja meille omakotitaloon keskustelemaan ikkunoiden vaihdosta. Joku puolituntia ennenkuin tyypin piti ees tulla , säikähdin kun se hiippaili meidän puutarhassa ja kyyläs taloa. Sitte kun se suvaitsi tulla sisälle esittäytymään (oli vanhempi mies) , mies ensin kätteli sen kaa ja kun mä ojensin käteni niin tää kattoo mua oikeen halveksuen päästä varpaisiin eikä kättele vaan marssii olohuoneeseen. Tarjoilin kahvit jne. ja tyyppi ei kertaakaan sano mulle mitään, ei kiitostakaan. Eikä lähtiessä sano edes heitä. Se käyttäytyi mua kohtaan niinkuin olisin ollu ilmaa. Joku ihme sovinisti.
Ei otettu sen firmalta niitä laseja.joo, mulla on pari tämmöstä tapahtumaa sattunut kohdalleni myös. Olen ikäänkuin näkymätön. Kyseessä oli vielä jotkut aiemmin samalla luokalla olleet ihmiset, joiden kanssa ei olisi pitänyt mitään välirikkoakaan olla tapahtunut. Olin siis kaverin kanssa jossain yöelämässä, ja entinen luokkakaverimme tulee juttelemaan kaverilleni, mutta ikäänkuin ei muka huomaa minun seisovan siinä vieressä. Ei moikkaa ei edes katso minuun, tietää kyllä minun seisovan siinä. Paha siinä metelissä on sanoa siihen mitään...Siihen loppui tervehtimiset heitä molempia kohtaan. Jos on jotain sattunut välillämme niin tule sanomaan se suoraan tai selvitä ennen kuin alat dissata noin.
Ihan normimeininkiä, kun lapset oli pieniä ja menimme esim. lääkäriin tai neuvolaan. Usein minua (isää) ei tervehditty eikä minulle puhuttu mitään. Lääkäri (nainen) keskusteli kaikki asiat yleensä vain vaimoni kanssa. Joskus teki mieli kilahtaa, mutta lapsen terveys oli ensisijalla ja jätin sikseen. Oli vaan pirun typerää, kun ensin halutaan, että isät osallistuu enemmän lasten kasvatukseen. Ja kun osallistuu, niin kohdellaan kuin ilmaa. Myös vaimoni huomasi tämän ja joskus vitsailimme, että olipa outo lääkäri, kun tervehti isääkin.
En tiedä miten on nykyisin?
Alue: Aihe vapaa
Outo tilanne oli, kun aloin soittaa huuliharppua ja perheeni dalmis alkoi ulvoa samalla aikaa, kuin soitin. Eipä ollut ikinä ennen ulvonut ja kuinka komea ulvonta koirallamme oli. Sellainen matala ulvonta. Ikimuistoinen muisto koirastamme.