Mikä on ammattisi, jos et mielellään kerro sitä ns puolitutuille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossu. "Siis miten sä pystyt? Musta ei ois siihen ikinä!" 95% kommentoi noin.

Niin? Mitä sitten?

Täällä on kyllä aivan sekaisin nimikkeistään olevia henkilöitä. Täysin sairaita. Ei tajuta yhtään työtä työnä ja yksilöä yksilönä.

Olen eri, mutta eikös tuossa lainaamassasi esimerkissä ollut kyse nimenomaan siitä, että ne muut ihmiset menee siitä nimikkeestä sekaisin eikä kykene erottamaan ihmistä työstä, ja juuri siksi näistä ei haluta kertoa? Miten tuo on muka tuon kirjoittajan vika, miten muut hänen ammattiinsa reagoi?

Höpöhöpö, ihmiset _kuvittelevat_ että heidät arvotetaan ammattinsa/työnsä kautta. Narsismia.

Ja sinä kuvittelet jollain telepatiavoimillasi tietäväsi, että kaikki tämän ketjun ihmiset valehtelevat siitä miten ihmiset käytyvät kuullessaan heidän ammatistaan? Kyllä se olet silloin sinä jolla on peiliin katsomisen paikka.

Johtajaako jo itkettää? Mikroyritys?

Kelan etuuskäsittelijä.

Sen verran hulluja jotkut on ympäristö yms asioista, että en viitsi ikinä kertoa uusille tuttavuuksille omaa työtäni, joka liittyy läheisesti öljynporaukseen. Ei jaksa sitä kitinää ja haukkumista mikä siitä seuraa.

nyt jotkut kyllä käsittivät väärin tämän ketjun pointin, täällä on jotain hammashoitajia ja röntgenhoitajia ja valokuvaajia ja kirjanpitäjiä... nämä ovat neutraaleja ammatteja, jotka eivät herätä mitään tunteita eikä yllättäviä reaktioita ihmisissä. täältä av:lta löytyy ketju, jossa voi kertoa ihmisten kohtuuttomia pyyntöjä, sopisi sinne paremmin nuo esimerkit siitä, että ihmiset pyytävät ilmaisia palveluksia tai neuvoja tietyiltä ammattihenkilöiltä jne. on aivan eri asia kertoa puolitutuille, että olet esim. karhuryhmässä tai psykiatri tai palkkionmetsästäjä kuin että kerrot olevasi joku noista edellämainituista normi duunareista. tuo koulunkäyntiavustajan esimerkki oli hyvä, kun kommentoija tarkensi että on suorittanut paljon korkeamman tutkinnon ja siten työnsä aiheuttaa hämmennystä ihmisissä joille kertoo ammatistaan.

69 kommentti vei sanat suustani.

Terveyskeskuslääkäri. Syyt onkin jo mainittu ketjussa. 

Olen joutunut olosuhteiden pakosta tekemään ajoittain henkilökohtaisen avustajan töitä vammaispalvelussa. En ole ollenkaan sopiva tälle alalle, se lähinnä inhottaa minua. Avustamiset hoidan kyllä hyvin ja olen saanut avustettavilta hyviä arvioita. En halua kenenkään puolitutun tai naapurin tietävän tästä työstä, joten jos kysellään niin vastaan vain jotain ympäripyöreätä tyyliin sitä sun tätä. Joskus joudun kysymään että miksi kyseinen henkilö haluaa tietää. Vastaus on tietysti uteliaisuus.

Tulee kiusallisia tilanteita, koska olin ajoittain myös pätkäduunissa kunnan asiakaspalvelussa ja ihmiset olettavat minun edelleen olevan siellä töissä.

Oikea ammattini on sihteeri, mutta niitä töitä ei minulle ole irronnut enää 15 vuoteen. Olin pitkään lasten kanssa kotona. Oletetaan, että en osaa enää mitään sihteerintöitä. Kysellään, onko netti hallussa ...

Vierailija kirjoitti:

Sehän se, kun ammattia ei ole. Jouduin aikoinaan muutama vuosi sitten jättämään opinnot kesken koska sairastuin vakavasti. Sen jälkeen en ole vielä pystynyt palaamaan kouluun, toivottavasti pian, niin että voin opiskella itselleni ammatin ja pääsisin siten töihinkin. Kyllä tuon myöntäminen etenkin uusille tuttavuuksille jännittää, sillä ongelmani alkoivat mt-ongelmista ja moni ei edelleenkään tunnu ymmärtävän että ne todella voivat viedä työ- ja opiskelukyvyn kokonaan. :/ Pelkään kai tuomitsemista vaikka toisaalta, mitä väliä sillä on mitä puolitutut minusta ajattelevat. 

Mulla olisi kauhea halu opiskella mutta pää ei kestä. Lapsena oli vaikka mitä haaveita, halusin biologiksi, arkeologiksi tai vaikka eläinlääkäriksi, en olisi ikinä uskonut että vielä 28-vuotiaana olisin käynyt pelkän peruskoulun (tajuttoman huonolla todistuksella vieläpä). Tunnen tilanteestani aivan hirveää häpeää, varsinkin jos seurassa tulee puheeksi työ- tai opiskeluasiat. Välttelenkin ihmisiin tutustumista niin ei tarvitse kertoa kenellekään tilanteestani.

Vierailija kirjoitti:

nyt jotkut kyllä käsittivät väärin tämän ketjun pointin, täällä on jotain hammashoitajia ja röntgenhoitajia ja valokuvaajia ja kirjanpitäjiä... nämä ovat neutraaleja ammatteja, jotka eivät herätä mitään tunteita eikä yllättäviä reaktioita ihmisissä. täältä av:lta löytyy ketju, jossa voi kertoa ihmisten kohtuuttomia pyyntöjä, sopisi sinne paremmin nuo esimerkit siitä, että ihmiset pyytävät ilmaisia palveluksia tai neuvoja tietyiltä ammattihenkilöiltä jne. on aivan eri asia kertoa puolitutuille, että olet esim. karhuryhmässä tai psykiatri tai palkkionmetsästäjä kuin että kerrot olevasi joku noista edellämainituista normi duunareista. tuo koulunkäyntiavustajan esimerkki oli hyvä, kun kommentoija tarkensi että on suorittanut paljon korkeamman tutkinnon ja siten työnsä aiheuttaa hämmennystä ihmisissä joille kertoo ammatistaan.

No mulla ainakin juuri se valtion virasto, jossa olen töissä aiheuttaa ihmisissä jonkun paskamyrskyn ja joudun keskelle keskustelua, josta en tiedä itse mitään. Ei siinä mitään palveluksia pyydellä. Silti se on ihan perusammati, jonka ääneen sanomista välttelen kovasti.

Vierailija kirjoitti:

nyt jotkut kyllä käsittivät väärin tämän ketjun pointin, täällä on jotain hammashoitajia ja röntgenhoitajia ja valokuvaajia ja kirjanpitäjiä... nämä ovat neutraaleja ammatteja, jotka eivät herätä mitään tunteita eikä yllättäviä reaktioita ihmisissä. täältä av:lta löytyy ketju, jossa voi kertoa ihmisten kohtuuttomia pyyntöjä, sopisi sinne paremmin nuo esimerkit siitä, että ihmiset pyytävät ilmaisia palveluksia tai neuvoja tietyiltä ammattihenkilöiltä jne. on aivan eri asia kertoa puolitutuille, että olet esim. karhuryhmässä tai psykiatri tai palkkionmetsästäjä kuin että kerrot olevasi joku noista edellämainituista normi duunareista. tuo koulunkäyntiavustajan esimerkki oli hyvä, kun kommentoija tarkensi että on suorittanut paljon korkeamman tutkinnon ja siten työnsä aiheuttaa hämmennystä ihmisissä joille kertoo ammatistaan.

Niitä hämmentyjiä on kahdenlaisia. Molemmista on omituista, että joku "matalan statuksen" (Luoja varjelkoon, alan kuulostaa palstamiehiltä) duunariammatissa työskentelevä voi olla korkeakoulutettu. Toiset eivät ammatin perusteella usko, että älli riittää tutkintoon (so '90's) ja toiset eivät usko, ettei se korkeampi tutkinto välttämättä ole sen parempi valinta. Olen törmännyt molempiin. Kaikista nihkeimpiä tyyppejä ovat muuten ne, joiden suhtautuminen muuttuu suoritetun tutkinnon mukaan, sama ihminen kun on edelleen... Itse kahden huonosti palkatun maailman välissä valitsin stressittömän osa-aikatyön (vs. stressaava pätkä- ja projektityö vailla joustoja), ja olisi mielenkiintoista kuulla sen koulunkäyntiavustajankin tarina.  -19

Olen opistoinsinööri enkä ihmisten suoran ja epäsuoran kateuden vuoksi voi sanoa tätä kenellekään. En myöskään halua, että minua korotetaan vapaa-aikana turhaan muun rahvaan yläpuolelle.

Olen Vaasta ja minulla on _yritys_.

Verosihteeri. Ei varmaan tartte selittää..

Vierailija kirjoitti:

TE-toimiston virkailija.

No sulta ei kyllä kovin moni pyydä mitään...

Kodinhoitaja, tosin en pysty sitä työtä tekemään. Olen siis kuntouttavassa työtoiminnassa tällä hetkellä. Tarvitseeko perustella, miksen mielelläni puhu aiheesta?

Luokanopettaja

Niin monella on huonoja muistoja omilta kouluajoilta.

Olen kampaaja ja yritän parhaani mukaan välttää juuri tällaisia tilanteita. Aina pitäisi alkaa konsultoimaan (ja vastailemaan lopputtomiin kysymyksiin) tuntemattomia ja puolituttuja juhlissa, illanistujaisissa, ravintolassa jne. Mikä väri minulle sopisi ja ai kauhea älä katso minun hiuksiani nyt. Todellisuudessa ei voisi vähempää kiinnostaa, en ole sillä hetkellä töissä enkä arvostele kenenkään kampausta.

Olen lastentarhan täti. En voi kertoa tätä kenellekään, ihan tosi salassa on pidettävä. Jonkun lapsi tai vanhempi tai mikä tahansa ihminen voi _tietää_ minut ja _ajatella_ jotakin - jopa _sanoa_ tai _kysyä_! Se ei semmoinen peli käy!

Vierailija kirjoitti:

Olen opistoinsinööri enkä ihmisten suoran ja epäsuoran kateuden vuoksi voi sanoa tätä kenellekään. En myöskään halua, että minua korotetaan vapaa-aikana turhaan muun rahvaan yläpuolelle.

Olen Vaasta ja minulla on _yritys_.

Häh? En minä ole huomannut koskaan mitään kateutta, vaikka ihan reippaasti kerronkin olevani (perus)insinööri. t. kahde äiti

Puheterapeutti. Juututaan keskustelemaan ärristä ja ässistä, vaikka puheterapeutin työ on sitä enää työajasta n. 5%

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opistoinsinööri enkä ihmisten suoran ja epäsuoran kateuden vuoksi voi sanoa tätä kenellekään. En myöskään halua, että minua korotetaan vapaa-aikana turhaan muun rahvaan yläpuolelle.

Olen Vaasta ja minulla on _yritys_.

Häh? En minä ole huomannut koskaan mitään kateutta, vaikka ihan reippaasti kerronkin olevani (perus)insinööri. t. kahde äiti

Et ehkä huomaa sitä, mutta kyllä opistoinssejä kadehditaan todella paljon. Sen huomaa heti sitten asenteesta. Myöskään lapsieni kavereiden vanhemmille en tätä tuo julki, koska huomaan välittämästi heidän katselevan minua ylöspäin - kuin odottaen siunausta olemassaololleen ja ajatuksilleen.