Mikä on ammattisi, jos et mielellään kerro sitä ns puolitutuille?

Olen ammattiliitossa asiantuntijana. Ensin kuulijat heittävät "ai teidän takia suomessa onkin niin korkea työttömyys" "liittoja ei tarvita mihinkään" ja seuraavalla kerralla kun nähdään alkaa kysely omista työsuhdeasioista (koska kysyjä ei tietenkään itse kuulu mihinkään liittoon). Niinpä niin.

Olen töissä rikosteknisessä laboratoriossa.

Mediassa olleista tapauksista kysellään häikäilemättä ja annetaan vinkkejä kuinka tekijän saisi nopeasti selville siitä ja tästä.

Toinen joukko on sitten nämä jotka tosissaan kyselevät voinko tulla katsomaan löytyykö heidän pyöräkellaristaan sormenjälkiä, jotka voisi paljastaa polkupyörävarkaan tai voinko töissä tutkia x-tavaran sormenjäljet ja selvittää kenelle ne kuuluu, jep jep.

Isoin joukko on kuitenkin ihmettelijät ja kyselijät. En kaipaa turhaa huomiota työstäni.

Olen terveydenhoitaja. Hämmästyksekseni monet luulevat, että se on sama koulutus kuin lähihoitajalla. Sitten alkaa ruikutus vanhusten moraalittomasta hoidosta... niin, en tee vanhustyötä.

Sairaanhoitaja

Erityisopettaja. Esim. äitiporukoissa en halua, että minua määritellään sen kautta.

Lähihoitaja, todella epäarvostettu ammatti. Jatkuvasti saa kuulla jotain siitä kuinka kahvilla vain istutaan ja mummot jää hoitamatta. Muutenkin ihan höpö höpö koulutus, jonka voi suorittaa kuka vaan.

Nii-in... Itse olen terveydenhuollon asiakaspalveluun ja tietohallintaan suuntautunut lähihoitaja. Hoidan mm. ajanvarauksia, potilaiden vastaanottoa, puhelinneuvontaa sekä erilaisia toimistotehtäviä. Tämä on täysin käsittämätön vaihtoehto monelle. Kuvitellaan, että lähihoitajat vai pesevät vanhusten peppuja ja juoksevat hiki hatussa. Tätä puolta väheksymättä. Mielummin sanon olevani sairaalan vastaanotossa.

Mä oon käyny matkailualaan liittyvän tutkinnon, eli kaikki jotka tietävät kyselevät kaiken matkaan liittyvät asiat minulta.

Hotellit, lennot, ruoat, jopa matkakohteet.

Olen siivoojana tällä hetkellä, joten sukulaiset olettavat, että jos jossain pitäisi siivousurakka tehdä niin se on minun heiniäni.

Tarjoilijana ja valokuvaajana olen myös toiminut, joten kukapa olisi parempi juhliin ilmaiseksi työvoimaksi.

Minä en yleensä kerro ammattiani. Työskentelen suojelupoliisissa. 

Poliisi. En jaksa kuunnella juttuja saaduista sakoista tai iänikuisia vitsejä pamputtamisesta. 

Olen eläinlääkäri, mutta en tee kliinistä työtä. En jaksa selittää ihmisille työnkuvaani ja sitä että elintarvikehygienia ei ole eläinlääkäreille jotka eivät kestä tai osaa kliinistä työtä. En ole lähes 10 vuoteen hoitanut varsinaisesti eläimiä, joten välttelen koulutukseni kertomista myös siksi ettei tarvitse yrittää puoskaroida toisten lemmikkejä. 

Opettaja. Syyt on muutaman kommentoijan toimesta jo mainittukin täällä.

Onpa erikoista. Olen kuvitellut olevani erityinen, kun en mielelläni puhu työasioista ja ammatistani vapaa-ajallani. Se taitaakin olla todella yleistä!

Työskentelen andrologian parissa. Harva edes tietää mistä on kyse, joten nimike itsessään ei niinkään aiheuta mitään, mutta kun alan selittää että naisilla tämän vastine on gynekologia, niin voi sitä vitsailun määrää. Esim. baarissa en ikinä kerro tästä, aiheuttaisi vaan jotain muka hauskaa vitsailua kuinka voisin vilkaista kyseisenkin miehen haaroväliä, höhöö.

Useimmiten sanon vain jotain ympäripyöreää, kuten että työskentelen lääketieteen parissa.

Johtaja. Miehisellä alalla naisena ja korkeassa asrmassa, ison firman VP. Herättää hirveää raivoa, inttämishalua rai vähättelyntarvetta MIEHISSÄ jos kuulevat työstäni. Olen siis hiljaa enkä kerro vahingossakaan.

Kuinka hiiri pitää olla, ettei kehtaa sanoa omaa ammattiaan? Itse olen elektroniikkaliikkeessäkin tokaissut myyjän tuputukseen, että ei minulla ole tuollaiseen rahaa, koska olen syrjäytynyt.

Olen pappi. Tämän kuultuaan ihmset alkavat joka kerta ihmetellä miten voin olla kun olen niin maanläheinen ja rento. Monien käytös myös muuttuu silmissä ja alkavat vältellä ihan tavallisten asioiden puhumisesta, kun eihän nyt papin aikana sovi.

Opettaja. Hauskin muisto on se, kun kerran eräs vastaanottovirkailija sanoi, että "Tämä mun kaunokirjoitus on vähän huonoa!"

Mies on poliisi, siitä harvemmin mainitaan.

Vihreiden lainsäädäntösihteeri

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun sossu. "Siis miten sä pystyt? Musta ei ois siihen ikinä!" 95% kommentoi noin.

Kommentoin ihan samaa. Sorit siitä. En tarkoita pahalla.

Olen sosiaalityöntekijä vammaispuolella ja rankkaa on sekin.

Tässä kaupungissa on tosi iso vaihtuvuus lasu-puolella. Ei täällä oikein kukaan jaksa.

Täällä on myös johtotasolla kämmäyksiä ja hyväveli-systeemit huostaanotossa. Pakko sulkea korvat ja olla tietämätön, kun suoraan laitokselta huostaanotetaan terveitä vauvoja tilausperheisiin.

Itse en jaksa tätä. Ei auttaisi edes parempi palkka. Halusin ammattiin, jossa olisi voinut auttaa ihmisiä, mutta ei se tällä alalla onnistu.

Turhaan tähän yliopistokoulutusta vaaditaan.

Itselle ollut tosi iso pettymys. Onneksi en ottanut paljon lainaa opiskeluun. Pakko on miettiä alan vaihtamista. Mielessä on joku, mikä ei ole niin lähellä ihmistä. Ehkä joku tekniikan ala.

Auttamisintoani voin käyttää vapaaehtoistyössä voimavarojen mukaan.