Mikä on ammattisi, jos et mielellään kerro sitä ns puolitutuille?
Kommentit (661)
Vierailija kirjoitti:
Valokuvaaja.
"Ota sitten se kamera mukaan."
Ja suututaan, kun en ilmaiseksi työtä tee.
Tämä on tuttua, juu. Kyllä sää nyt voit pari numeroa soittaa, kun täällä on tuo pianokin. Tai jos vaikka laulaisit jotakin!
Voin soittaa tai laulaa jotakin, jos saan vapaasti valita. Jos tullaan sössöttämään, että tiäks tän biisin, tää on saaaatanan kova, ja sössötetään, että tö tödö-töt-töt-töö, niin en. Minulla on jokseenkin toimiva ammattimuusikon sävelkorva, ja tavallisen hittibiisin omaksumiseen ei mene kauan. En minä silti harjoittelematta esitä ventovierasta kappaletta. Enkä varsinkaan siinä tapauksessa, että ainoana vihjeenä on känninen sokellus. Jos joku huutaa, että soita Paranoid, niin kyllä minä soitan. Ihan niin monta kertaa kuin toivotaan. Yleensä riittää, kun saan esitettyä koko biisin toisen kerran alusta loppuun.
Ja joo, piano on. Viritetty vuonna 1987. Ja kun minä sillä sitten soitan ja yritän laulaa, niin minä laulan nuotin vierestä, vaikka piano on epävireessä. Voin plinkuttaa Kuutamosonaatin sillä pianolla, JOS se on edes jotenkin säällisessä vireessä. Se ei kuitenkaan näytä menevän jakeluun, että ei hitsarikaan rikkinäisillä vehkeillä hitsaa. Miksi minä soittaisin epäkuntoisella työkalulla?
Vierailija kirjoitti:
Siivooja :'( heti aletaan nauraa päin naamaa paskaisesti "höhhöö, mitäs KÖYHÄ?"
Meidän toimistomme siivooja on upean sympaattinen ja mukava nainen, jonka kanssa me toimiston työntekijät vaihdamme aina muutaman sanan ihan silkasta ilosta keskustella hänen kanssaan.
En koskaan kerro olevani johtaja. En halua vapaa-ajan juttuihin hierarkiaa.
Sukulaiset ja ystävätkin voisivat olla onnettoman tietämättömiä monen meidän ammateistamme.
Hetihän niistä yritetään hyötyä.
Olen valtion virkamies, en tässä halua kertoa virastoa. Mutta, jos kerron sen kenelle tahansa niin aletaan puhua viraston substanssiasiasta. Itse työskentelen vuraston tiedonhallinnan parissa, joten niistä viraston käsittelemistä luvista ja valvonnasta en tiedä mitään. En siis halua sitä mainita, jotten joudu keskustelemaan jostain, mitä en työkseni tee mitenkään.
Sehän se, kun ammattia ei ole. Jouduin aikoinaan muutama vuosi sitten jättämään opinnot kesken koska sairastuin vakavasti. Sen jälkeen en ole vielä pystynyt palaamaan kouluun, toivottavasti pian, niin että voin opiskella itselleni ammatin ja pääsisin siten töihinkin. Kyllä tuon myöntäminen etenkin uusille tuttavuuksille jännittää, sillä ongelmani alkoivat mt-ongelmista ja moni ei edelleenkään tunnu ymmärtävän että ne todella voivat viedä työ- ja opiskelukyvyn kokonaan. :/ Pelkään kai tuomitsemista vaikka toisaalta, mitä väliä sillä on mitä puolitutut minusta ajattelevat.
Tutkija tekniikan alalta. Miehet alkavat mielellään tenttaamaan/epäilemään osaamistani.
Ihan perus duunari. Hävettää. Aina saa kuunnella paremmilta (=korkeastikoulutetuilta) suun soittoa omasta työstäni. Tykkään työstäni, mutta joskus ei vaan jaksa kuunnella sitä mollaamista. Tiedän olevani huonompi ihminen, sitä ei tarvitse minulle jatkuvasti muistutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kerro olevani johtaja. En halua vapaa-ajan juttuihin hierarkiaa.
No varmaan sinun vapaa-aikasi ihmiset ajattelisivatkin sinut ”johtajana” jos sen kertoisit 😂😂😂
Oletko vaajaa? Hierarkia loppuu työpaikkasi ovelle. Holokaustikin meni jo. Debiili.
Juuri näin. Jeesus että ihmiset ovat sairaita ja narsistisia.
Käypä joskus Vaasassa. Siellä jokainen kuvittelee olevansa vähintäänkin jeesuksen inkarnaatio kuppaisine nimikkeineen. Eivät tervehdi toisiaan kadulla vapaa-aikana, koska ovat työ- ja hierarkiapsykoosissa 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Valokuvaaja.
"Ota sitten se kamera mukaan."
Ja suututaan, kun en ilmaiseksi työtä tee.
Sama täällä!
Röntgenhoitaja.
Ensin kysellään apuja erinäisiin terveysongelmiin. Ei kuulu osaamisalueisiini.
Sitten kysellään, miksi keuhkokuvien ottoon tarvitaan monta vuotta opiskelua ja korkeakoulututkinto. Teen paljon muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Siivooja :'( heti aletaan nauraa päin naamaa paskaisesti "höhhöö, mitäs KÖYHÄ?"
No ei kai tuo köyhäksi mollaaminen niin raivostuta, kuin se, että pidetään suoraan sanottuna heikkolahjaisena, jolla ei ole sitä "koulupäätä"?
Minä olen kodinhoitaja (mm. yksityistalouksissa ja vanhustyössä) ja olen aina ollut ruuanlaitto- tai hoitotehtävissä. Melkein aina saa ilmoittaa, että en ole siistijä, teen vain ruokaa/kodinhoitojuttuja.
Kerran yksi 6-vuotias sitten huusi että "tavallinen siivoja sinä vain olet", kun olin hänelle kertonut, etten siivoa jälkiään, kun heillä on oikea siivoojakin palkkalistoilla. Oli siis tällainen vttumainen yksityisen työnantajan lellikakara, joka saanut ihan kaiken mitä saada voi.
Ja nyt pääasiaan: Arvostan siivoojia ihan valtavasti ja olen ihan saman arvoinen, en parempi, enkä huonompi! Olen ollut aikoinaan siivoojana, ja enpä ole vielä kokenut sellaista hetkeä, että joku olisi kunnioittanut. Minä kunnioitan!
Lastensuojelun sossu. "Siis miten sä pystyt? Musta ei ois siihen ikinä!" 95% kommentoi noin.
Siivooja (palkkakuitissa lukee nimikkeenä näin).
Monet tutut ja etenkin puolitutut ruinaa avuksi kevät-, syys-, joulu- ja kaiken maailman muihin siivouksiin. Kesällä saan kutsuja monennäköisiin grillausiltoihin ja paikanpäällä on yleensä kaivettu ikkunanpesuvälineet esiin. Siinäpä sitä syytä, miksi en kerro ammattiani. Siivoan vain rahan vuoksi, en pidä siitä muuten.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu. "Siis miten sä pystyt? Musta ei ois siihen ikinä!" 95% kommentoi noin.
Niin? Mitä sitten?
Täällä on kyllä aivan sekaisin nimikkeistään olevia henkilöitä. Täysin sairaita. Ei tajuta yhtään työtä työnä ja yksilöä yksilönä.
Lääkäri. En jaksa kuunnella sen enempää ammattikuntani mollausta kuin perusteetonta ihailuakaan. Ensiksi mainittu vain ottaa päähän ja jälkimmäinen vaivannuttaa. Kolmas vaihtoehto on se että alkaa sadella kysymyksiä terveysongelmista, jotka yleensä ovat vielä täysin sen oman erikoisalan ulkopuolelta. Parempi vaan olla hiljaa.
Lappuliiza. Heti aletaan kärttää lisää sakkoja.