Mikä on ammattisi, jos et mielellään kerro sitä ns puolitutuille?

Vitsit, että täällä av:lla on paljon lääkäreitä! Ja lisäksi lakimiehiä ja dippainssejä. Luulisi, että heillä olisi hieman kehittyneemmät harrastukset, kuin täällä roikkuminen :D

Tosin, jos laittaisin kyselyn: "mitä harrastat", täyttyisi se pian golfista, purjehduksesta, viineistä, matkailusta ym. En sitten tiedä missä välissä täällä ehtii keskustella.

Itse olen työtön luuseri ja silti minulla on harvoin aikaa piipahtaa täällä!

Vierailija kirjoitti:

Kahvilatyöntekijä

"Etkös sinä ala olla jo liian vanha tuollaiseen?" "Mikset hanki jotain oikeaa ammattia?" "Maksetaanko tuosta edes kunnon palkkaa?"

Olen koulutukseltani neurokirurgi. Haaveammatti, joka ei sitten ollutkaan minua varten. Nautin nykyisestä stressittömästä työstäni, jossa saa kirjaimellisesti poimia rusinat pullasta. Myös työajat on lapsia ajatellen hyvin paljon suopeammat. Palkka on tietysti rutkasti pienempi, mutta sellainen jolla pärjään, eli riittävä. Parhaat asiat elämässä on muutenkin ilmaisia.

Ihanko oikeasti te uskotte tähän? Ettei ihminen esimerkiksi valmistuttuaan lääkäriksi vielä tajunnut, ettei tätä haluakaan vaan erikoistui kirurgiksi mutta ei älynnyt vieläkään vaan jatkoi vielä neurokirurgiksi ja sitten vasta hiffasi haluavansa sittenkin elää köyhyysrajalla kahvilatyöntekijänä ja heitti hukkaan vuosien ja vuosien opinnot? No aivan varmasti.

Lääkärit voivat valita hommansa. Moni esimerkiksi tekee töitä vain muutamana päivänä viikossa. Lääkärin ei ole pakko tappaa itseään töillä. Jos huomaa, ettei napostele olla neurokirurgi viitenä päivänä viikossa, olla terveyskeskuslääkäri pari päivää viikossa ja silti tienata paljon enemmän kuin kahvilatyöntekijänä. Tai voi perustaa oman vastaanoton ja hoitaa vain sellaisia potilaita kuin itseä huvittaa.

Muutamalla tutulla lääkärimiehellä oli tapana tansseissa ammattia uteleville daameille kertoa olevansa ”kaupungin miehiä”. Kaupungilla olivat töissä, mutta eivät nojailleet lapionvarsiin jonkin kuopan reunalla.

Ilmaisten neuvojen ja reseptinuusintojen lisäksi ventovierailla on kumma luulo, että lääkäriä kiinnostaa kuulla kaikki kertomukset huonoista sairaalakokemuksista, kolesterolilääkkeitten sivuvaikutuksista, naapurin Erkin syöpähoidoista jne.

Näyttelijä. Teen työtä etupäässä teatterissa, muutama hyvin pieni elokuva ja tv-rooli ollut myös, en siis ole mitenkään julkkis. Jos kerron olevani näyttelijä, niin kukaan ei usko, sillä naamaa ei ole näkynyt tarpeeksi usein näissä kahdessa viimeksi mainitussa mediassa. Sanon siis vain olevani teatterialalla.

Yläasteen ope

Psykologi

-en analysoi sinua, tee diagnoosia tai lue ajatuksiasi

-en halua antaa kannanottoa siihen "mitä psykologi on tästä mieltä"

-et voi varata minulta aikaa, mutta voin kertoa mihin ottaa yhteyttä jos oikeasti haluat käydä keskustelemassa

-en jaksa keskustella aivan vieraiden ihmisten hankalista elämäntilanteista (vrt. sukulaisten naapurin lapsen koulukaverin oirehdinnasta).

Eli sama toive kuin monella kirjoittajalla: työasiat mieluiten töissä ja vapaalla sittenirroittautua siitä työroolista.

Sijoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvilatyöntekijä

"Etkös sinä ala olla jo liian vanha tuollaiseen?" "Mikset hanki jotain oikeaa ammattia?" "Maksetaanko tuosta edes kunnon palkkaa?"

Olen koulutukseltani neurokirurgi. Haaveammatti, joka ei sitten ollutkaan minua varten. Nautin nykyisestä stressittömästä työstäni, jossa saa kirjaimellisesti poimia rusinat pullasta. Myös työajat on lapsia ajatellen hyvin paljon suopeammat. Palkka on tietysti rutkasti pienempi, mutta sellainen jolla pärjään, eli riittävä. Parhaat asiat elämässä on muutenkin ilmaisia.

Ihanko oikeasti te uskotte tähän? Ettei ihminen esimerkiksi valmistuttuaan lääkäriksi vielä tajunnut, ettei tätä haluakaan vaan erikoistui kirurgiksi mutta ei älynnyt vieläkään vaan jatkoi vielä neurokirurgiksi ja sitten vasta hiffasi haluavansa sittenkin elää köyhyysrajalla kahvilatyöntekijänä ja heitti hukkaan vuosien ja vuosien opinnot? No aivan varmasti.

Lääkärit voivat valita hommansa. Moni esimerkiksi tekee töitä vain muutamana päivänä viikossa. Lääkärin ei ole pakko tappaa itseään töillä. Jos huomaa, ettei napostele olla neurokirurgi viitenä päivänä viikossa, olla terveyskeskuslääkäri pari päivää viikossa ja silti tienata paljon enemmän kuin kahvilatyöntekijänä. Tai voi perustaa oman vastaanoton ja hoitaa vain sellaisia potilaita kuin itseä huvittaa.

Neurokirurgi tienaa keskimäärin 30000 euroa kuukaudessa. Vaativat opinnot kestävät 12 vuotta. Haluaisinpa tosiaan nähdä tyypin, joka raataa nuo opinnot läpi ja sitten alkaakin kahvilatyöntekijäksi, joka ei tienaa 30000 euroa edes vuodessa.

Kondiittori. Yllättävän moni olettaa, että voin nopeasti (ja ilmaiseksi) väsätä vaikkapa kakun lasten synttärijuhliin.

Olem fysioterapeutti, heti löytyy lihasjumeja ja vaivoja jos sen mainitsee. Toisaalta huvittaa kun jotkut alkavat korjaamaan asentoaan ja luulevat varmaan että tarkkailen ja analysoin vapaallakin ihmisten asentoja. Ja että olen kauhea liikuntafanaatikko joka tuputtaa liikunnan riemua kaikille

Puhelinoperaattorilla töissä. En halua vapaalla hoitaa kenenkään liittymäjuttuja.

No kylläpä täällä ollaan arvonsa tuntevia. Olen itse lääkäri, mutta en nyt sentään jatkuvasti joudu vastailemaan ihmisten terveysongelmiin. Enemmän koen, että ihmiset haluavat keskustella jostain, minun kanssani on ehkä luontevaa keskustella terveydestä. Jos olisin puutarhuri, kanssani puhuttaisi varmaan pihatöistä. Juuri kysyin yhdeltä tutulta kokilta vinkin ruoanlaittoon. Toivottavasti ei pahastunut...? Eikös se ole aika luontevaa keskustella asiasta, joka on toiselle tuttua ammatin tai harrastuksen kautta?

Äikän maikka, herätän heti jotain ihme tiukkapipotraumoja :(

Ensihoitaja

Olen pikaruokalassa töissä. Häpeän asiaa, kun se tulee ilmi. Häpesin sitä enemmän kun tein sitä kokoaikaisesti, mutta edelleen korkeakouluopintojen ohella tehtynä hävettää. Oletan, että minua pidetään jotenkin laiskana ja saamattomana kun en ole "normaalissa työssä"

Odotetaan sitä, että tietää ja osaa kaiken ja etenkin yllätyspuheet ja eri tilaisuuksien isännöinti sujuu aina lonkalta ihan luonnostaan. Opethan on muutenkin esillä luokan edessä, miksei siis muissakin tilaisuuksissa.

Olen it-konsultti. En kerro sitä, koska eihän tuo titteli kenellekään sano mitään. Useimmiten vain sanon olevani it-alalla. Tietenkin, jos kysyjäkin on samalla alalla tai edes harrastelijanörtti, voin keskustella asiasta enemmänkin ja selventää työnkuvaani, mutta maallikko tuskin tulisi selityksistänikään hullua hurskaammaksi. 

Olen töissä pankissa. Tehtävää en viitsi tarkkaan kertoa mutta käytännön tasolla syynäämme esimerkiksi ihmisten tilitapahtumia läpi.

DI ja nainen. Miesten taholta alkaa yleensä kauhea vikinä: et kyllä oo, näytä paperit, mä en ikinä usko ja plaaplaaplaa! Jätänkin ammattini yleensä kertomatta. 

Olen projekti-insinööri ja kerron sen suoraan kaikille jotka kysyvät mitä teen. Siitä hyvä että se titteli ei kerro kenellekään yhtään mitään.