Lue keskustelun säännöt.
Miksi eutanasia on niin paha asia?
06.03.2019 |
Ajatellaan nyt parantumattomasti sairasta ihmistä, jolla on pahoja kipuja. Miksi pitää väkisin pitää elossa kärsimässä? Keho pumpataan täyteen kipulääkettä ja se on sitten olevinaan jotenkin elämisen arvoista.
Sairas eläin lopetetaan ja sitä perustellaan sillä, että "ei enää kärsi" ja "parempi eläimelle päästää se tuskistaan".
Ihmisen on sitten kuitenkin PAKKO kestää se kärsimys ja pahimmillaan riutua hiljaa kuoliaaksi.
Miksi? Minkä kruunun siitä kärsimyksestä ja siihen pakottamisesta saa? "Ei ihminen saa leikkiä jumalaa ja päättää tälläisestä" ei vttu ole mikään perustelu.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
"Älä tapa". Kuka haluaa tieten tahtoen tappaa toisen? Ja ottaa kontolleen sen kovan syyllisyyden ja unettomat yöt.
Ymmärrän täysin niitä, jotka eutanasian sallivissa maissa ovat tulleet järkiinsä ja lopettaneet ihmisten avustamisen eutanasiassa.
Ihmisellä ei ole oikeutta tappaa.
Missä kohtaa eutanasiassa tarvitsee tappaa toisen ihmisen? Sveitsiläisellä klinikalla annetaan pieni lasi jonka lähtevä ryyppää tyhjäksi. Ei siihen tarvita ruisku kourassa juoksevia lääkäreitä. Ei kärsimys vie toimintakykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lässytä,vaan jos vanhempi päättää lapsen elämästä hedelmöittymisestä täysi-ikäisyyteen,miksei lapsi voi päättää vanhemman elämästä?
Ei vanhempi päätä lapsen elämästä täysi-ikäisyyteen asti. Mistä sä olet edes moisen käsityksen saanut? Vanhemmalla on johonkin pisteeseen asti oikeus määritellä miten lapsi voi joiltain osin elää elämäänsä, mutta ei mielivaltaisesti eikä tämäkään päätösvalta ole kiveen hakattu. Tämäkin on näin päätetty ihan lapsen oman edun vuoksi ja käytännön järjestelyiden takia, mutta ei siinä ole taustalla mitään sen filosofisempaa periaatetta. Teknologian kehittyessä voi lähitulevaisuudessa tulla tilanne, ettei vanhempi päätä yhdestäkään asiasta koskien jälkikasvuaan, kun tekoäly voi hoitaa senkin paremmin ja oikeudenmukaisemmin.
Minkäänlaista käytännön syytä ei kuitenkaan ole sille, miksi nimenomaan lapsen pitäisi päättää vanhempansa elämästä miltään osin. Sitä varten on edunvalvojia ja ties mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidan vanhuksia, kuoleviakin, aika harva heistä haluaa kuolla, vaikka ovat sairaita ja kivuliaita. Jos vähänkin on toimintakykyä monet etsivät parannusta vaivoihin, usein epärealistisesti.
Eutanasia ei ole sitä, että sairaan kärsimykset lopettaan, vaan hänen pitää olla itse kykenevä tekemään päätös elämänsä lopettamisesta.
Kaikkiin kipuihin ei ole apua, mutta aika suureen osaan on, 90%vanhuksista nukkuu kauniisti pois, morfiini vie kivut.Piti vielä lisätä, että 1 vanhus 15v aikana kun olen heitä hoitanut, kymmeniä, jos sen satoja.
No et ole tainnut olla kovin hyvin kuulolla kun noin ruusuista kuvaa maalailet. Kyllä se todella monella olisi toive että kunpa se taivaan isä ottaisi jo täältä pois, on ollut hyvä elämä mutta nyt se alkaisi olla täynnä. Välillähän nuo tuollaiset puheet on ihan apeudesta/masennuksesta johtuvaa mutta mä taas olen sen kymmeniä/satoja vanhuksia ja muita potilaita tavannut/hoitanut joille piisaisi jo. Toki vastaavasti sitten niitä, jotka haluaa elää niin kauan kuin vaan ikinä mahdollista.
Mutta miksi tässäkin pitää mennä niiden tyytyväisten mukaan? Mikä oikeus muilla on päättää että toisen on vaan kärsittävä ja kärvisteltävä?
Kyllä noita Taivaan Isän luokseen kutsumus pyyntöjä kuulee, mutta kyllä heille olisi kauhistus, jos päivät pitäisi päättää itse. Kannattaisiko sinunkin kuunnella tarkemmin.
Niin kuinkas monessa tuollaisessa tilanteessa olet ollut läsnä jos osaat varmasti sanoa että olisi kauhistus?
Taitaa olla aika isot nuo vanhustenkin itsemurhaluvut eli onnistuu kyllä se päivien päättäminen itsekin. Moni tosin ei onnistu yrityksessään ja elää kahta pahemmassa tilanteessa loppuaikansa.
Ja kiitos, ainahan sitä voi parempaan tähdätä, kuuntelemisessakin. Tosin kuuntelemisen lisäksi tärkeää on myös kohdata se toinen ihminen ja kunnioittaa myös omasta ajatusmaailmastaan poikkeavia elämänkatsomuksia. Eikä vaan jankata aivan varmasti - ei ikinä vaihtoehtoja ja sitä, että itse aivan varmasti tietää kaiken sen miten toiset ihmiset ajattelee ja miten he missäkin tilanteessa toimisivat. Suosittelen sinullekin tällaisten asioiden pohdintaa.
Vierailija kirjoitti:
En lässytä,vaan jos vanhempi päättää lapsen elämästä hedelmöittymisestä täysi-ikäisyyteen,miksei lapsi voi päättää vanhemman elämästä?
Ei vanhempi päätä lapsen elämästä täysi-ikäisyyteen asti. Mistä sä olet edes moisen käsityksen saanut? Vanhemmalla on johonkin pisteeseen asti oikeus määritellä miten lapsi voi joiltain osin elää elämäänsä, mutta ei mielivaltaisesti eikä tämäkään päätösvalta ole kiveen hakattu. Tämäkin on näin päätetty ihan lapsen oman edun vuoksi ja käytännön järjestelyiden takia, mutta ei siinä ole taustalla mitään sen filosofisempaa periaatetta. Teknologian kehittyessä voi lähitulevaisuudessa tulla tilanne, ettei vanhempi päätä yhdestäkään asiasta koskien jälkikasvuaan, kun tekoäly voi hoitaa senkin paremmin ja oikeudenmukaisemmin.
Minkäänlaista käytännön syytä ei kuitenkaan ole sille, miksi nimenomaan lapsen pitäisi päättää vanhempansa elämästä miltään osin. Sitä varten on edunvalvojia ja ties mitä.
Miten lääkäri tietää,milloin potilas on järjissään kun pyytää eutanasiaa? Jos ei edes tunne potilasta? Kysytäänkö silloin lapsilta mielipidettä vanhempansa tilasta? Masennus voi olla salakavala sairaus,ja kuolevalle masentuneelle syöpäpotilaalle eutanasia voi olla kärsimistä houkuttelevampi vaihtoehto,vaikka ei sitä tosissaan haluaisikaan.
Sillä vaan,että ihmistä pidetään alusta alkaen oman perheensä jäsenenä. Mihin se loppuu? Vasta kuolemaan?
Kyllä minun lapseni saisivat päätää kuolemastani jos en siihen itse pysty. Mikä voisi olla sen parempi ja eettisesti oikeampi ratkaisu?
Vierailija kirjoitti:
https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/armokuolema-tarinan-toin…
Tässä kiihkottomasti miten Hollannissa ja Belgiassa eutanasian salliminen on tuonut esiin myös ikäviä lieveilmiöitä.
En jaksanut ihan loppuun lukea, mutta jos lieveilmiöllä tarkoitetaan avustettua itsemurhaa, niin eikö syy ole yhdentekevää, jos ihminen ei kestä elämää, niin eikö ole oikeutettua saada lopettaa elämänsä jos kiin tahtoo. Ketään ei tänne ole omasta halustaan synnytetty, eikö sitä edes saisi päättää oman elämänsä lopetuksesta? Ymmärrän ettei ihan hetken mielijohteesta sitä voida suorittaa, mutta vuosi olisi kohtuullinen aika pohtia, onko nyt aivan varma, se että sanotaan "ehkä 10 vuoden päästä voisi olla elämä paremmin", entäs jos ei? Ihminen on kärsinyt 10 vuotta ja luultavasti päätyy tekemään sen joka tapauksessa. Onko parempi hypätä jinan alle ja traumatisoisa joku muu ihminen, kuin että asia hoidettaisiin asiallisesti. Synkää, mutta jokaisella ihmisellä pitäisi olla siihen mahdollisuus. Suoraan sanottuna, vaikka aika vääristyneeltä kuulostaa, se on ihmisoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lääkäri tietää,milloin potilas on järjissään kun pyytää eutanasiaa? Jos ei edes tunne potilasta?
Hei haloo. Eutanasian pyytäminen ei ole sitä, että mummo lääkehuuruissaan sanoo lekurille, että haluaa kuolla. Sehän on prosessi, eikä mikään "hoitsu, pistäs yksi tappopilleri kouraan tuolle A5-sängyn potilaalle, kun se sellaista halusi tai siihen suuntaan mutisi".
Jos Hollannin esimerkkiä katsotaan, niin vähemmän yllättäen tarvitaan toisen lääkärin mielipide asiaan myös. Ja parin päivän odotusaika, eikä suinkaan niin, että pyynnöstä suoraan lähdetään viemään tapettavaksi, ja jos mieli on muuttunut matkalla, niin sitten homma stoppaa siihen.
Eikä kenestäkään voi edes läheinen sanoa, onko järjissään vaiko ei. Jos ei olisikaan, niin mitä sitten? Ei tuollaisen takia jätetä miljoonia ihmisiä kärsimään, jos joskus maailmanhistoriassa joku ei olisikaan järjissään.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen eutanasiaa vinkuva voi miettiä miltä tuntuisi jos oma vanhempi, mies tai lapsi tappaisi itsensä ihan vaikka sen perusteella kun masentaa.
No kyllä tälläinen eutanasian perään vinkuja tulee surulliseksi kun kallis ystävä riistää oman henkensä. Tietysti. Mutta se oli hänen oma päätöksensä eikä hänen tarvinnut muiden mieliksi täällä kittuuttaa. Siitä on saanut jopa lohtua kun näki kuinka kurjassa jamassa oli, että ei enää kärsi täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mikä elämässä on niin arvokasta, että siitä pitäisi pitää kiinni millaisin ehdoin tahansa.
Mitä menettäisin, jos tulevana yönä kuolisin nukkuessani? En yhtään mitään. Minä en vain heräisi.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä elämässä on niin arvokasta, että siitä pitäisi pitää kiinni millaisin ehdoin tahansa.
Mitä menettäisin, jos tulevana yönä kuolisin nukkuessani? En yhtään mitään. Minä en vain heräisi.
Olet varmaan lapseton sinkku eikä sinulla ole sisaruksia ja vanhempasi ovat kuolleet. Eikä sinulla ole ketään ystävää joka kaipaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin, että kristinuskon teesit elämän pyhyydestä ja ihmisten epämukava ja jopa kieltävä suhtautuminen (omaan)kuolemaan ovat selittävät asiat. Tosin oon vasta 14-vuotias, mutta tää on näkemykseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä elämässä on niin arvokasta, että siitä pitäisi pitää kiinni millaisin ehdoin tahansa.
Mitä menettäisin, jos tulevana yönä kuolisin nukkuessani? En yhtään mitään. Minä en vain heräisi.
Olet varmaan lapseton sinkku eikä sinulla ole sisaruksia ja vanhempasi ovat kuolleet. Eikä sinulla ole ketään ystävää joka kaipaisi
Vanhempani ovat minut tänne vapaaehtoisesti tehneet. Ei minulla ole mitään velvollisuutta elää heitä varten.
Hyvin kummallinen ajatus, että ihminen olisi vastuusta jostakin, koska hän ei ole tehnyt päätöstään syntymisestään. Kukaan meistä ei ole vastuussa mistään. Jos vastuu jollekin täytyy osoittaa, niin vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitten aktiivi-ikäinen nuorehko henkilö ja varmasti tapahtuma jää kalvamaan mieltä toisin kuin vanhus joka tiennyt maailmanmenosta jo vuosia ja takana taas ahneet sukulaiset tai alkkis poika.
Vierailija kirjoitti:
Masennus voi olla salakavala sairaus,ja kuolevalle masentuneelle syöpäpotilaalle eutanasia voi olla kärsimistä houkuttelevampi vaihtoehto,vaikka ei sitä tosissaan haluaisikaan.
Eipä siinä kyllä mitään häviäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen....miksi ette itse haluaisi auttaa omaista kuolemaan? Jos vastaus että ei pystyisi / ahdistaisi niin mikä takia esim lääkärin pitäisi pystyä siihen?
Vierailija kirjoitti:
Edelleen....miksi ette itse haluaisi auttaa omaista kuolemaan? Jos vastaus että ei pystyisi / ahdistaisi niin mikä takia esim lääkärin pitäisi pystyä siihen?
Niin kauan kuin toimintakyky on jonkinlainen, ihminen voi tehdä eutanasian itse. Näin toimitaan esimerkiksi Sveitsissä.
Jos taas toimintakyky on kokonaan mennyt, niin vapaaehtoisia lääkäreitä löytyy. Ei siihen jokaisen lääkärin tarvitse ryhtyä.
Esimerkiksi Terhokodin (saattohoitokoti) johtajalääkäri kannattaa eutanasiaa. Ei ole aina kannattanut, mutta kokemuksen myötä muuttanut mielipiteensä.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen....miksi ette itse haluaisi auttaa omaista kuolemaan? Jos vastaus että ei pystyisi / ahdistaisi niin mikä takia esim lääkärin pitäisi pystyä siihen?
Toki voisin auttaa, mutta ensinnäkin siihen pitäisi olla kivuton, varmasti hengen vievä keino, toiseksi sen pitäisi olla laillista, ettei tule murhasyytettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/armokuolema-tarinan-toin…
Tässä kiihkottomasti miten Hollannissa ja Belgiassa eutanasian salliminen on tuonut esiin myös ikäviä lieveilmiöitä.
Tämä oli ihan hyvä kirjoitus. Vaikkakin olen vähän toista mieltä monesta siinä kritisoitavasta asiasta. Esim. miksi eutanasiaa ei pitäisi tarjota psykiatrisille potilaille? Tai niille joilla on dementia? Monen masentuneen elämä on ollut pelkkää sitä masennusta ja ahdistusta ja kärsimystä kymmenen vuotta. Eikö ihmisellä muka pitäisi silloin olla oikeus valita kuolema? Samoin dementia, miettikää omaa elämää, kuinka mukava sitä olisi elää jossain menneisyydessä ja kaikki ympärillä olisikin ihan toisin kuin olettaa, et tunne ihmisiä, et paikkoja, et saa oikein mistään enää kiinni. Kyllä tällöinkin minusta ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää omasta elämästään.
Järkyttävä oli myös kommentti siitä, että jonkun eutanasian tehneen lapsi oli pöyritynyt, kun hänen mielipidettään ei otettu huomioon. Miksi pitäisi? Eikö me jokainen saada päättää aikuisina omasta elämästämme ilman, että kysytään lapsen tai puolison lupaa.
En kiellä sitä, etteikö eutanasian hyväksymisessä ole hyväksikäytön riskiä, mutta kokonaisuudessaan näkisin sen enempi positiivisena asiana.
Dementiaa sairastava ei ole kykenevä tekemään päätöstä eutanasiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/armokuolema-tarinan-toin…
Tässä kiihkottomasti miten Hollannissa ja Belgiassa eutanasian salliminen on tuonut esiin myös ikäviä lieveilmiöitä.
Tämä oli ihan hyvä kirjoitus. Vaikkakin olen vähän toista mieltä monesta siinä kritisoitavasta asiasta. Esim. miksi eutanasiaa ei pitäisi tarjota psykiatrisille potilaille? Tai niille joilla on dementia? Monen masentuneen elämä on ollut pelkkää sitä masennusta ja ahdistusta ja kärsimystä kymmenen vuotta. Eikö ihmisellä muka pitäisi silloin olla oikeus valita kuolema? Samoin dementia, miettikää omaa elämää, kuinka mukava sitä olisi elää jossain menneisyydessä ja kaikki ympärillä olisikin ihan toisin kuin olettaa, et tunne ihmisiä, et paikkoja, et saa oikein mistään enää kiinni. Kyllä tällöinkin minusta ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää omasta elämästään.
Järkyttävä oli myös kommentti siitä, että jonkun eutanasian tehneen lapsi oli pöyritynyt, kun hänen mielipidettään ei otettu huomioon. Miksi pitäisi? Eikö me jokainen saada päättää aikuisina omasta elämästämme ilman, että kysytään lapsen tai puolison lupaa.
En kiellä sitä, etteikö eutanasian hyväksymisessä ole hyväksikäytön riskiä, mutta kokonaisuudessaan näkisin sen enempi positiivisena asiana.
Dementiaa sairastava ei ole kykenevä tekemään päätöstä eutanasiasta.
Mutta ennen sairastumista on. Niinhän ne hoitotahdot yms myöskin tehdään ENNEN kuin niitä täytyy käyttää.
Siinä hoitotahdossa voi varmaan myös ilmaista ettei eutanasiaa saa missään tapauksessa tehdä?
Miksi ette vaadi lakia että omaisella on oikeus tappaa jos kivulias kuoleva niin haluaa? Miksi haluatte sotkea asiaan jonkun ulkopuolisen, esim lääkärin, joka pahimmassa tapauksessa voi traumatisoitua??