Supernanny Suomi - OFFICIAL

Ja loppuviimein syytetään koulua kun lapsi ei pärjää ryhmässä. Ja vanhempien touhu on tätä tasoa. Aika vähän koulu voi mitään jos vanhemmat on TÄYSIN keinottomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan pojan puheenkehitystä auttanut, että äiti olisi puhunut lapselle omaa kieltää , vaikuttaa siltä että on ollut pitkään kotona pojan kanssa ja puhunut huonoa suomea tälle.

Kehityksellinen viivästymä ei poistu, vaikka lapselle puhuttaisiin täydellisesti jotain kieltä. 

Jos on kehitysviivästymä, pitää erityisesti kiinnittää huomiota kieleen. Puolikielinen ensisijainen huoltaja ei todellakaan auta asiaa.

Miksi äiti luki kirjoja pojalle, eikä isä?

Sairaita kommentteja ihmisiltä jotka eivät ymmärrä poikaa. En näe lapsessa vastenmielisyyttä. Minä ymmärrän koska pojalleni oli puheen viivästymä. Päiväkotiaika oli aika rankkaa koska kun poikani ei tullut ymmärretyksi niin oli aika levotonta menoa. Hoitajat rupesivat tekemään omia analyysejaan ADHD:sta vaikka neurologin testit osoittivat ihan muuta. Päiväkotiaikoina hoitajat tuntuivat vässyköiltä ja varsinkin eivät ottaneet onkeensa kun sanoin että pojan kanssa ei pidä neuvotella vaan sanotaan miten asiat tehdään. Koulussa oli alussa hankalaa mutta nyt 11-vuotiaana en voisi olla pojasta ylpeämpi. Koulussa saa ysejä ja on mukava opettaja joka auttaa jos läksyissä vaikeaa. Toki ollaan itse vanhempana tehneet paljon: puheterapiaa lukemattomia määriä, keskusteluja,tutkimuksia. Kotona luettiin paljon ja kouluun mennessä puheen viivästymä oli muisto vain. Oman pojan kanssa rajat pitää olla selvät ja tarvittaessa on rangaistuksena se että puhelimet,pelikoneen takavarikoidaan tietyksi ajaksi. Todella harvoin tarvitsee tähän ryhtyä mutta tarvittaessa kyllä. Ymmärrän kuitenkin vanhempia että ovat hukassa mutta onneksi saivat apua. Itse pitää tehdä todella paljon ja hakea apua jos itse ei koe pystyvänsä.

Aleksi ja Alisa vanhempien nimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos äidin suomen kieli ei ole kovin vahva? Mutta eikö hän ole puhunut omaa kieltään (venäjä?) lapsille?

Tosin sen vähän mitä tässä puhui, puhui kyllä kieliopillisesti täysin oikein. Verbien taivutukset, adjektiivien vertailumuodot, lauserakenteet, kaikki oikein. Intonaatioista ja painotuksista kuuli, että äidinkieli on jotain muuta.

Ääkköset meni kyllä pieleen. Ja äiti todennäköisesti puhui niin vähän juuri siksi ettei suomi ole niin hyvä. Puhui lyhyin yksinkertaisin lausein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan pojan puheenkehitystä auttanut, että äiti olisi puhunut lapselle omaa kieltää , vaikuttaa siltä että on ollut pitkään kotona pojan kanssa ja puhunut huonoa suomea tälle.

Kehityksellinen viivästymä ei poistu, vaikka lapselle puhuttaisiin täydellisesti jotain kieltä. 

Jos on kehitysviivästymä, pitää erityisesti kiinnittää huomiota kieleen. Puolikielinen ensisijainen huoltaja ei todellakaan auta asiaa.

Miksi äiti luki kirjoja pojalle, eikä isä?

Äiti puhui erinomaista suomea. Vain aksentti kertoi ettei ole suomalainen alkujaan. Ihan muut asiat tuossa perheessä olivat pojalle haitaksi kuin äidin aksentti. Äiti luki pojalle, koska poika kaipasi aikaa äidin kanssa. Täysin luonnollista. 

edelliskaudet oli paljon parempia! jotenkin tosi tylsiä ja väsähtäneitä tämä kolmas kausi

Täällä on selkeesti samanlaisia kauhuperheiden äitejä, kun sen sijaan, että keskustelisivat asiasta hyökkäävät supernannyn kimppuun haukkua räkyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan pojan puheenkehitystä auttanut, että äiti olisi puhunut lapselle omaa kieltää , vaikuttaa siltä että on ollut pitkään kotona pojan kanssa ja puhunut huonoa suomea tälle.

Kehityksellinen viivästymä ei poistu, vaikka lapselle puhuttaisiin täydellisesti jotain kieltä. 

Jos on kehitysviivästymä, pitää erityisesti kiinnittää huomiota kieleen. Puolikielinen ensisijainen huoltaja ei todellakaan auta asiaa.

Miksi äiti luki kirjoja pojalle, eikä isä?

Äiti puhui erinomaista suomea. Vain aksentti kertoi ettei ole suomalainen alkujaan. Ihan muut asiat tuossa perheessä olivat pojalle haitaksi kuin äidin aksentti. Äiti luki pojalle, koska poika kaipasi aikaa äidin kanssa. Täysin luonnollista. 

Äiti puhui varsin yksinkertaista suomea ja ääntäminen oli heikohkoa. Hänhän selvästi vältteli keskustelua. Ei puhunut pitkin lausein. Jos pojalla olisi normaali kielenkehitys, ei olisikaan ongelma, että äiti lukee. Tuossa tilanteessa lukeminen kannattaisi kuitenkin jättää isälle. Yhdessä voi olla äidin kanssa muutenkin, esim. lautapeleistä näyttivät pitävän.

Ihan perusasia lasten kielenkehityksessä, että vanhemmat puhuvat OMAA äidinkieltään lapselle. Eikö tuo äiti ollenkaan ole käyttänyt omaa kieltään lasten kanssa? Melko erikoinen ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan pojan puheenkehitystä auttanut, että äiti olisi puhunut lapselle omaa kieltää , vaikuttaa siltä että on ollut pitkään kotona pojan kanssa ja puhunut huonoa suomea tälle.

Kehityksellinen viivästymä ei poistu, vaikka lapselle puhuttaisiin täydellisesti jotain kieltä. 

Jos on kehitysviivästymä, pitää erityisesti kiinnittää huomiota kieleen. Puolikielinen ensisijainen huoltaja ei todellakaan auta asiaa.

Miksi äiti luki kirjoja pojalle, eikä isä?

Äiti puhui erinomaista suomea. Vain aksentti kertoi ettei ole suomalainen alkujaan. Ihan muut asiat tuossa perheessä olivat pojalle haitaksi kuin äidin aksentti. Äiti luki pojalle, koska poika kaipasi aikaa äidin kanssa. Täysin luonnollista. 

Äiti on ilmeisesti ollut enemmän lasten kanssa. Eikö hän oikeasti ole puhunut äidinkieltään heille? Aksentista kuuli että on oppinut suomen todennäköisesti vasta aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan pojan puheenkehitystä auttanut, että äiti olisi puhunut lapselle omaa kieltää , vaikuttaa siltä että on ollut pitkään kotona pojan kanssa ja puhunut huonoa suomea tälle.

Kehityksellinen viivästymä ei poistu, vaikka lapselle puhuttaisiin täydellisesti jotain kieltä. 

Jos on kehitysviivästymä, pitää erityisesti kiinnittää huomiota kieleen. Puolikielinen ensisijainen huoltaja ei todellakaan auta asiaa.

Miksi äiti luki kirjoja pojalle, eikä isä?

Äiti puhui erinomaista suomea. Vain aksentti kertoi ettei ole suomalainen alkujaan. Ihan muut asiat tuossa perheessä olivat pojalle haitaksi kuin äidin aksentti. Äiti luki pojalle, koska poika kaipasi aikaa äidin kanssa. Täysin luonnollista. 

Äiti puhui varsin yksinkertaista suomea ja ääntäminen oli heikohkoa. Hänhän selvästi vältteli keskustelua. Ei puhunut pitkin lausein. Jos pojalla olisi normaali kielenkehitys, ei olisikaan ongelma, että äiti lukee. Tuossa tilanteessa lukeminen kannattaisi kuitenkin jättää isälle. Yhdessä voi olla äidin kanssa muutenkin, esim. lautapeleistä näyttivät pitävän.

Ihan perusasia lasten kielenkehityksessä, että vanhemmat puhuvat OMAA äidinkieltään lapselle. Eikö tuo äiti ollenkaan ole käyttänyt omaa kieltään lasten kanssa? Melko erikoinen ratkaisu.

Kaikki eivät ole sellaisia suupaltteja kuin sinä, että koko ajan pitää olla äänessä. Eivätkä myöskään niin pihalla, että vajaaseen tuntiin tiivistetyn koosteen perustella vetäisivät johtopäätöksiä perheen normaalista toiminnasta. Miksi sinua noin paljon hiertää, että äiti luki lapselle? Oletko jäänyt sellaisesta kokemuksesta paitsi ja nyt olet kateellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan pojan puheenkehitystä auttanut, että äiti olisi puhunut lapselle omaa kieltää , vaikuttaa siltä että on ollut pitkään kotona pojan kanssa ja puhunut huonoa suomea tälle.

Kehityksellinen viivästymä ei poistu, vaikka lapselle puhuttaisiin täydellisesti jotain kieltä. 

Jos on kehitysviivästymä, pitää erityisesti kiinnittää huomiota kieleen. Puolikielinen ensisijainen huoltaja ei todellakaan auta asiaa.

Miksi äiti luki kirjoja pojalle, eikä isä?

Äiti puhui erinomaista suomea. Vain aksentti kertoi ettei ole suomalainen alkujaan. Ihan muut asiat tuossa perheessä olivat pojalle haitaksi kuin äidin aksentti. Äiti luki pojalle, koska poika kaipasi aikaa äidin kanssa. Täysin luonnollista. 

Kirja oli suomenkielinen. Äiti taas ei selvästikään puhunut suomea natiivisti. Miksi hän ei lukenut omalla äidinkielellä? Eikö lapset osaa sitä?

Täällä "täydellistä" suomea puhuvat mammat vauhkoavat siitä, että äiti lukee lapselle. Miten ihmettä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan pojan puheenkehitystä auttanut, että äiti olisi puhunut lapselle omaa kieltää , vaikuttaa siltä että on ollut pitkään kotona pojan kanssa ja puhunut huonoa suomea tälle.

Kehityksellinen viivästymä ei poistu, vaikka lapselle puhuttaisiin täydellisesti jotain kieltä. 

Jos on kehitysviivästymä, pitää erityisesti kiinnittää huomiota kieleen. Puolikielinen ensisijainen huoltaja ei todellakaan auta asiaa.

Miksi äiti luki kirjoja pojalle, eikä isä?

Äiti puhui erinomaista suomea. Vain aksentti kertoi ettei ole suomalainen alkujaan. Ihan muut asiat tuossa perheessä olivat pojalle haitaksi kuin äidin aksentti. Äiti luki pojalle, koska poika kaipasi aikaa äidin kanssa. Täysin luonnollista. 

Kirja oli suomenkielinen. Äiti taas ei selvästikään puhunut suomea natiivisti. Miksi hän ei lukenut omalla äidinkielellä? Eikö lapset osaa sitä?

Mitä helvetin väliä sillä on puhuuko natiivisti, jos kuitenkin osaa puhua sujuvasti? Et sinäkään täydellistä suomea puhu. Jokainen perhe valitsee itse mitä kieltä heillä puhutaan. Ei ole mammaraadin asia siitä päättää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan pojan puheenkehitystä auttanut, että äiti olisi puhunut lapselle omaa kieltää , vaikuttaa siltä että on ollut pitkään kotona pojan kanssa ja puhunut huonoa suomea tälle.

Kehityksellinen viivästymä ei poistu, vaikka lapselle puhuttaisiin täydellisesti jotain kieltä. 

Jos on kehitysviivästymä, pitää erityisesti kiinnittää huomiota kieleen. Puolikielinen ensisijainen huoltaja ei todellakaan auta asiaa.

Miksi äiti luki kirjoja pojalle, eikä isä?

Äiti puhui erinomaista suomea. Vain aksentti kertoi ettei ole suomalainen alkujaan. Ihan muut asiat tuossa perheessä olivat pojalle haitaksi kuin äidin aksentti. Äiti luki pojalle, koska poika kaipasi aikaa äidin kanssa. Täysin luonnollista. 

Äiti puhui varsin yksinkertaista suomea ja ääntäminen oli heikohkoa. Hänhän selvästi vältteli keskustelua. Ei puhunut pitkin lausein. Jos pojalla olisi normaali kielenkehitys, ei olisikaan ongelma, että äiti lukee. Tuossa tilanteessa lukeminen kannattaisi kuitenkin jättää isälle. Yhdessä voi olla äidin kanssa muutenkin, esim. lautapeleistä näyttivät pitävän.

Ihan perusasia lasten kielenkehityksessä, että vanhemmat puhuvat OMAA äidinkieltään lapselle. Eikö tuo äiti ollenkaan ole käyttänyt omaa kieltään lasten kanssa? Melko erikoinen ratkaisu.

Kaikki eivät ole sellaisia suupaltteja kuin sinä, että koko ajan pitää olla äänessä. Eivätkä myöskään niin pihalla, että vajaaseen tuntiin tiivistetyn koosteen perustella vetäisivät johtopäätöksiä perheen normaalista toiminnasta. Miksi sinua noin paljon hiertää, että äiti luki lapselle? Oletko jäänyt sellaisesta kokemuksesta paitsi ja nyt olet kateellinen?

Äiti luki suomenkielistä kirjaa, sehän oli isän kieli. Etkö huomannut oikeasti? Katsoitko ohjelmaa edes? Vanhempien kuuluu tietysti puhua omaa kieltään lapselle, ei sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan pojan puheenkehitystä auttanut, että äiti olisi puhunut lapselle omaa kieltää , vaikuttaa siltä että on ollut pitkään kotona pojan kanssa ja puhunut huonoa suomea tälle.

Kehityksellinen viivästymä ei poistu, vaikka lapselle puhuttaisiin täydellisesti jotain kieltä. 

Jos on kehitysviivästymä, pitää erityisesti kiinnittää huomiota kieleen. Puolikielinen ensisijainen huoltaja ei todellakaan auta asiaa.

Miksi äiti luki kirjoja pojalle, eikä isä?

Äiti puhui erinomaista suomea. Vain aksentti kertoi ettei ole suomalainen alkujaan. Ihan muut asiat tuossa perheessä olivat pojalle haitaksi kuin äidin aksentti. Äiti luki pojalle, koska poika kaipasi aikaa äidin kanssa. Täysin luonnollista. 

Kirja oli suomenkielinen. Äiti taas ei selvästikään puhunut suomea natiivisti. Miksi hän ei lukenut omalla äidinkielellä? Eikö lapset osaa sitä?

Olisiko vaikka siksi, että olivat perheenä valinneet kotikieleksi suomen? En ymmärrä, miksi tästä tehdään näin suuri numero, kun ihan muut asiat tuossa perheessä olivat ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan pojan puheenkehitystä auttanut, että äiti olisi puhunut lapselle omaa kieltää , vaikuttaa siltä että on ollut pitkään kotona pojan kanssa ja puhunut huonoa suomea tälle.

Kehityksellinen viivästymä ei poistu, vaikka lapselle puhuttaisiin täydellisesti jotain kieltä. 

Jos on kehitysviivästymä, pitää erityisesti kiinnittää huomiota kieleen. Puolikielinen ensisijainen huoltaja ei todellakaan auta asiaa.

Miksi äiti luki kirjoja pojalle, eikä isä?

Äiti puhui erinomaista suomea. Vain aksentti kertoi ettei ole suomalainen alkujaan. Ihan muut asiat tuossa perheessä olivat pojalle haitaksi kuin äidin aksentti. Äiti luki pojalle, koska poika kaipasi aikaa äidin kanssa. Täysin luonnollista. 

Äiti puhui varsin yksinkertaista suomea ja ääntäminen oli heikohkoa. Hänhän selvästi vältteli keskustelua. Ei puhunut pitkin lausein. Jos pojalla olisi normaali kielenkehitys, ei olisikaan ongelma, että äiti lukee. Tuossa tilanteessa lukeminen kannattaisi kuitenkin jättää isälle. Yhdessä voi olla äidin kanssa muutenkin, esim. lautapeleistä näyttivät pitävän.

Ihan perusasia lasten kielenkehityksessä, että vanhemmat puhuvat OMAA äidinkieltään lapselle. Eikö tuo äiti ollenkaan ole käyttänyt omaa kieltään lasten kanssa? Melko erikoinen ratkaisu.

Kaikki eivät ole sellaisia suupaltteja kuin sinä, että koko ajan pitää olla äänessä. Eivätkä myöskään niin pihalla, että vajaaseen tuntiin tiivistetyn koosteen perustella vetäisivät johtopäätöksiä perheen normaalista toiminnasta. Miksi sinua noin paljon hiertää, että äiti luki lapselle? Oletko jäänyt sellaisesta kokemuksesta paitsi ja nyt olet kateellinen?

Etkö todella huomannut ettö suomi ei ole tämän äidin äidinkieli? Hänen kuulusi tietysti lukea omalla kielellään, ei toisen vanhemman kielellä.

Minusta myös isosisko käyttäytyi oudosti. Hän katsoi syrjäsilmällä Nikin riehumista jotenkin tyytyväisen näköisenä, vahingoniloisena, tai mitä se oli?

Katsoja kirjoitti:

Kyllä semmoset vibat tulee Nikin isästä tässä kohtaa, että kun poika sanoi "iskä sano et saa tehdä", niin uskon ennemmin poikaa. Kasvun paikka isällä myös.

Jep. Äiti kyllä on ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan pojan puheenkehitystä auttanut, että äiti olisi puhunut lapselle omaa kieltää , vaikuttaa siltä että on ollut pitkään kotona pojan kanssa ja puhunut huonoa suomea tälle.

Kehityksellinen viivästymä ei poistu, vaikka lapselle puhuttaisiin täydellisesti jotain kieltä. 

Jos on kehitysviivästymä, pitää erityisesti kiinnittää huomiota kieleen. Puolikielinen ensisijainen huoltaja ei todellakaan auta asiaa.

Miksi äiti luki kirjoja pojalle, eikä isä?

Äiti puhui erinomaista suomea. Vain aksentti kertoi ettei ole suomalainen alkujaan. Ihan muut asiat tuossa perheessä olivat pojalle haitaksi kuin äidin aksentti. Äiti luki pojalle, koska poika kaipasi aikaa äidin kanssa. Täysin luonnollista. 

Äiti puhui varsin yksinkertaista suomea ja ääntäminen oli heikohkoa. Hänhän selvästi vältteli keskustelua. Ei puhunut pitkin lausein. Jos pojalla olisi normaali kielenkehitys, ei olisikaan ongelma, että äiti lukee. Tuossa tilanteessa lukeminen kannattaisi kuitenkin jättää isälle. Yhdessä voi olla äidin kanssa muutenkin, esim. lautapeleistä näyttivät pitävän.

Ihan perusasia lasten kielenkehityksessä, että vanhemmat puhuvat OMAA äidinkieltään lapselle. Eikö tuo äiti ollenkaan ole käyttänyt omaa kieltään lasten kanssa? Melko erikoinen ratkaisu.

Kaikki eivät ole sellaisia suupaltteja kuin sinä, että koko ajan pitää olla äänessä. Eivätkä myöskään niin pihalla, että vajaaseen tuntiin tiivistetyn koosteen perustella vetäisivät johtopäätöksiä perheen normaalista toiminnasta. Miksi sinua noin paljon hiertää, että äiti luki lapselle? Oletko jäänyt sellaisesta kokemuksesta paitsi ja nyt olet kateellinen?

Äiti luki suomenkielistä kirjaa, sehän oli isän kieli. Etkö huomannut oikeasti? Katsoitko ohjelmaa edes? Vanhempien kuuluu tietysti puhua omaa kieltään lapselle, ei sekaisin.

Katsopa jakso uudelleen. Sinulta selkeästi mennyt iso osa ohi, kun et huomannut, että äitikin puhui suomea. Vieläpä oikein sujuvasti ja ymmärrettävästi. Suomi ei ollut isän kieli, vaan perheen yhteinen kieli. Sinä et päätä, mitä kieltä kussakin perheessä puhutaan. Se on jokaisen perheen ihan oma valinta. Mikään ei pakota puhumaan kahta kieltä, vaikka toisella olisi ulkomaalaista taustaa.