Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita joiden kouluttautuminen on kaatunut huonoon kielipäähän vaikka esim. matemaattisten aineiden opiskelu on ollut helppoa?
04.03.2019 |
Itselläni esim. lukion pitkä matikka 10 ja pitkä fysiikka 9 lukion päästötoikkarissa. Kielet sen sijaan meni läpi juuri ja juuri. Lukio on käyty 90- luvun alussa. Tuohon aikaan ei ollut mitään toivoa löytää jatko-opiskelupaikkaa kun kirjoitukset koostui pakollisesta englannista, ruotsista, äidinkilestä, reaalista ja matikasta. 3/5 siis kieliä. Kirjoitukset meni siis huonosti.
Kommentit (98)
Olen yläkoulun kieltenopettaja. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin "huono kielipää" vaan se on motivaation puute. Sanoja ja kielioppia pitää lukea ja kerrata, kerrata, kerrata. Sanat eivät vain yhtäkkiä pomppaa kenekään päähän. Tietysti siinä on eroa, että kuinka paljon kieltä käyttää muuten elämässään kuin pelkästään oppitunneilla ja läksyjenteossa. Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Kielen oppiminen ei ole mitään rakettitiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukion ensimmäisen luokan jälkeen, koska ruotsista ja englannista tuli nelosta ja vitosta. Menin ammaittikouluun ja sieltä tekuun ja olen tehnyt uraa insinöörinä. Ulkomaillakin olen ollut pitkiä aikoja ja pärjännyt rallienglannilla.
Näin jälkiviisaana olisi pitänyt itse tehdä samoin. Englannillakin pärjään nykyisin jo joten kuten kiitos esim. youtuben ja konsolipelien mutta se koulutus puuttuu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsi on hyvin helppo kieli. Kuka tahansa voi oppia sen, jos motivaatiota löytyy. Ihan yhtä lailla kieliä lukemaan pyrkivän on päntättävä itselle hyödyttömiä matemaattisia aineita (osalle nekin ovat helppoja) kuten kemiaa, fysiikkaa ja matematiikkaa. En ole tarvinnut integraalilaskentaa kertaakaan lukion jälkeen, ruotsia sen sijaan olen tarvinnut päivittäin.
Kielissä on nähtävä vaivaa sen verran, että opettelee edes sanat. Ruotsin kielioppi on kaikkein yksinkertaisimmasta päästä, sanoilla määräinen ja epämääräinen muoto, yksikkö ja monikko, helpot verbit, sanajärjestys jne. Vrt. Esim suomen kielioppiin. Englanti jos sujuu, niin ruotsi on pelkästä viitseliäisyydestä kiinni. Kielitaidoton maisteri on yhtä tyhjän kanssa, ja yliopistoissa on aina (liki 800 vuotta) vaadittu kielten opiskelua (ennen, vielä 1900-luvun alussa siis, latinan ja Kreikkaan hallintaa vaadittiin pelkkään sisäänpääsyyn, nyt sentään helpompaa kun englanti ja ruotsi riittää). Olette vain laiskoja.
Kielitaidoton maisteri on hyödytön mutta matematiikkaa osaamaton valtiovarainministeri sen sijaan on ok?
Yliopistoon riittää hakijoita, ja englantia on osattava edes sen verran, että selviää tenttikirjallisuudesta. Englanti on tieteen kieli, ja väitöskirjat kirjoitetaan pääasiassa englanniksi. Tohtoriksi saati sitten proffaksi asti ei täällä (eikä luultavasti edes Japanissa) edetä, jollei ole mitään annettavaa kansainväliselle tiedeyhteisölle ja jollei edes ymmärrä oman alansa vieraskielistä kirjallisuutta, jos se ei ole kirjoitettu omalla äidinkielellä.
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun kieltenopettaja. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin "huono kielipää" vaan se on motivaation puute. Sanoja ja kielioppia pitää lukea ja kerrata, kerrata, kerrata. Sanat eivät vain yhtäkkiä pomppaa kenekään päähän. Tietysti siinä on eroa, että kuinka paljon kieltä käyttää muuten elämässään kuin pelkästään oppitunneilla ja läksyjenteossa. Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Kielen oppiminen ei ole mitään rakettitiedettä.
No aivan varmasti on :D Vaikka pänttäsin sanoja, niin ei niistä tuntunut olevan mulle hyötyä esim. kuunteluissa. Tuollaisten opettajien takia meillä on varmasti paljon väliinputoajia koulumaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös siihen aikaankin ollut valintakoekiintiöitä, joissa ei huomioida ylioppilastodistusta, vaan pelkät pääsykokeet? Helposti kai noilla taidoilla olisi teknilliselle tai luonnontieteiden puolelle päässyt opiskelemaan.
Itse asiassa en edes tiedä. Tuon aikainen opinojenohjaus oli niin surkeaa.
ap
Ei se tänäpäivänäkään ainakaan täällä päin ole kehumisen arvoista...
N19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
> Englannillakin pärjään nykyisin jo joten kuten kiitos esim. youtuben ja konsolipelien
Roskaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös siihen aikaankin ollut valintakoekiintiöitä, joissa ei huomioida ylioppilastodistusta, vaan pelkät pääsykokeet? Helposti kai noilla taidoilla olisi teknilliselle tai luonnontieteiden puolelle päässyt opiskelemaan.
Itse asiassa en edes tiedä. Tuon aikainen opinojenohjaus oli niin surkeaa.
ap
Ei se tänäpäivänäkään ainakaan täällä päin ole kehumisen arvoista...
N19
No onneksi nykyään on sentään netti ja nämä keskustelupalstat. Tuohan aikaan ei ollut oikein muuta apua kuin kaveripiiri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun kieltenopettaja. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin "huono kielipää" vaan se on motivaation puute. Sanoja ja kielioppia pitää lukea ja kerrata, kerrata, kerrata. Sanat eivät vain yhtäkkiä pomppaa kenekään päähän. Tietysti siinä on eroa, että kuinka paljon kieltä käyttää muuten elämässään kuin pelkästään oppitunneilla ja läksyjenteossa. Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Kielen oppiminen ei ole mitään rakettitiedettä.
No aivan varmasti on :D Vaikka pänttäsin sanoja, niin ei niistä tuntunut olevan mulle hyötyä esim. kuunteluissa. Tuollaisten opettajien takia meillä on varmasti paljon väliinputoajia koulumaailmassa.
Syytätkö opettajaa siitä, että sinä olet ollut laiska? Heh, kuulostat ihan yläkoulun oppilaalta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun kieltenopettaja. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin "huono kielipää" vaan se on motivaation puute. Sanoja ja kielioppia pitää lukea ja kerrata, kerrata, kerrata. Sanat eivät vain yhtäkkiä pomppaa kenekään päähän. Tietysti siinä on eroa, että kuinka paljon kieltä käyttää muuten elämässään kuin pelkästään oppitunneilla ja läksyjenteossa. Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Kielen oppiminen ei ole mitään rakettitiedettä.
No aivan varmasti on :D Vaikka pänttäsin sanoja, niin ei niistä tuntunut olevan mulle hyötyä esim. kuunteluissa. Tuollaisten opettajien takia meillä on varmasti paljon väliinputoajia koulumaailmassa.
Kielen oppiminen on täysin omasta aktiivisuudesta kiinni. Jollei tee mitään sen eteen, niin kukaan opettaja ei voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
> Englannillakin pärjään nykyisin jo joten kuten kiitos esim. youtuben ja konsolipelien
Roskaa!
Mikä on roskaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun kieltenopettaja. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin "huono kielipää" vaan se on motivaation puute. Sanoja ja kielioppia pitää lukea ja kerrata, kerrata, kerrata. Sanat eivät vain yhtäkkiä pomppaa kenekään päähän. Tietysti siinä on eroa, että kuinka paljon kieltä käyttää muuten elämässään kuin pelkästään oppitunneilla ja läksyjenteossa. Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Kielen oppiminen ei ole mitään rakettitiedettä.
Ihan tiedoksi vain, lahjakkuudella on yllättävän paljon merkitystä oppiiko vai ei. Kaikilla ei ole ns. kielikorvaa jolla pystyy suoraan sanomaan mitä muotoa käytetään missäkin tilanteessa, mitä artikkelia, mitä pronominia jne. Tunnetusti lukiossa englanninkielen osaamisessa vaaditaan saman tason osaamista kuin natiiveilta. Rokotetaan rajulla kädellä jos ei ole pilkku oikeassa paikassa tai on väärä pronomini tai ei ole tarpeeksi hienosti sanottu tietty lause.
Suomessa ei paina se, että tulee ymmärretyksi vaan se että on pilkku oikeassa paikassa. Sen takia ihmiset ovat Suonessa monesti arkoja puhumaan englantia koska on opetettu että väärin sanominen on noloa ja huonoa osaamista. Englantia pitäisi osata paremmin kuin natiivit jos kysytään englannin opettajilta. Siellä lukiossa pitää keskittyä muihinkin aineisiin ja vuorokaudessa on vain rajattu määrä tunteja. Kaikkeen ei kaikki repeä, eikä pidäkään revetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun kieltenopettaja. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin "huono kielipää" vaan se on motivaation puute. Sanoja ja kielioppia pitää lukea ja kerrata, kerrata, kerrata. Sanat eivät vain yhtäkkiä pomppaa kenekään päähän. Tietysti siinä on eroa, että kuinka paljon kieltä käyttää muuten elämässään kuin pelkästään oppitunneilla ja läksyjenteossa. Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Kielen oppiminen ei ole mitään rakettitiedettä.
Ihan tiedoksi vain, lahjakkuudella on yllättävän paljon merkitystä oppiiko vai ei. Kaikilla ei ole ns. kielikorvaa jolla pystyy suoraan sanomaan mitä muotoa käytetään missäkin tilanteessa, mitä artikkelia, mitä pronominia jne. Tunnetusti lukiossa englanninkielen osaamisessa vaaditaan saman tason osaamista kuin natiiveilta. Rokotetaan rajulla kädellä jos ei ole pilkku oikeassa paikassa tai on väärä pronomini tai ei ole tarpeeksi hienosti sanottu tietty lause.
Suomessa ei paina se, että tulee ymmärretyksi vaan se että on pilkku oikeassa paikassa. Sen takia ihmiset ovat Suonessa monesti arkoja puhumaan englantia koska on opetettu että väärin sanominen on noloa ja huonoa osaamista. Englantia pitäisi osata paremmin kuin natiivit jos kysytään englannin opettajilta. Siellä lukiossa pitää keskittyä muihinkin aineisiin ja vuorokaudessa on vain rajattu määrä tunteja. Kaikkeen ei kaikki repeä, eikä pidäkään revetä.
Jaa..no pilkkuja ei edes juurikaan käytetä englannin kielessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun kieltenopettaja. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin "huono kielipää" vaan se on motivaation puute. Sanoja ja kielioppia pitää lukea ja kerrata, kerrata, kerrata. Sanat eivät vain yhtäkkiä pomppaa kenekään päähän. Tietysti siinä on eroa, että kuinka paljon kieltä käyttää muuten elämässään kuin pelkästään oppitunneilla ja läksyjenteossa. Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Kielen oppiminen ei ole mitään rakettitiedettä.
No aivan varmasti on :D Vaikka pänttäsin sanoja, niin ei niistä tuntunut olevan mulle hyötyä esim. kuunteluissa. Tuollaisten opettajien takia meillä on varmasti paljon väliinputoajia koulumaailmassa.
Kielen oppiminen on täysin omasta aktiivisuudesta kiinni. Jollei tee mitään sen eteen, niin kukaan opettaja ei voi auttaa.
Tosi mustavalkoista ajattelua. Ihan kuin olisi kielten oppimisessa vain kaksi vaihtoehtoa: joko osaat tai et osaa, osaat jos teet läksyt ja jos et tee niin sitten et osaa.
Minä tein aina läksyt, pyysin tukiopetusta, kuuntelin englantia päivittäin, katsoin leffoja ja videoita ilman suomenkielistä tekstitystä, luin kokeisiin ja kirjoitin esseet.
Sain silti A yo-kirjoituksista, koska en silti osannut. Opin sanoja todella hitaasti, kielioppi ei tuntunut luonnolliselta ollenkaan kun mentiin vaikeampaan, pilkunviilaus rokotti pisteitä. Osaan puhua englantia ja kirjoittaa sitä arkipäivän asioissa, mutta en kykene siihen mitä Suomessa vaadittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun kieltenopettaja. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin "huono kielipää" vaan se on motivaation puute. Sanoja ja kielioppia pitää lukea ja kerrata, kerrata, kerrata. Sanat eivät vain yhtäkkiä pomppaa kenekään päähän. Tietysti siinä on eroa, että kuinka paljon kieltä käyttää muuten elämässään kuin pelkästään oppitunneilla ja läksyjenteossa. Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Kielen oppiminen ei ole mitään rakettitiedettä.
Ihan tiedoksi vain, lahjakkuudella on yllättävän paljon merkitystä oppiiko vai ei. Kaikilla ei ole ns. kielikorvaa jolla pystyy suoraan sanomaan mitä muotoa käytetään missäkin tilanteessa, mitä artikkelia, mitä pronominia jne. Tunnetusti lukiossa englanninkielen osaamisessa vaaditaan saman tason osaamista kuin natiiveilta. Rokotetaan rajulla kädellä jos ei ole pilkku oikeassa paikassa tai on väärä pronomini tai ei ole tarpeeksi hienosti sanottu tietty lause.
Suomessa ei paina se, että tulee ymmärretyksi vaan se että on pilkku oikeassa paikassa. Sen takia ihmiset ovat Suonessa monesti arkoja puhumaan englantia koska on opetettu että väärin sanominen on noloa ja huonoa osaamista. Englantia pitäisi osata paremmin kuin natiivit jos kysytään englannin opettajilta. Siellä lukiossa pitää keskittyä muihinkin aineisiin ja vuorokaudessa on vain rajattu määrä tunteja. Kaikkeen ei kaikki repeä, eikä pidäkään revetä.
Jaa..no pilkkuja ei edes juurikaan käytetä englannin kielessä...
Ei yhtä paljon kuin Suomessa, mutta kyllä ne sieltä löytyy. Säännöt ovat toki erilaiset kuin Suomessa ja nehän tulee osata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun kieltenopettaja. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin "huono kielipää" vaan se on motivaation puute. Sanoja ja kielioppia pitää lukea ja kerrata, kerrata, kerrata. Sanat eivät vain yhtäkkiä pomppaa kenekään päähän. Tietysti siinä on eroa, että kuinka paljon kieltä käyttää muuten elämässään kuin pelkästään oppitunneilla ja läksyjenteossa. Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Kielen oppiminen ei ole mitään rakettitiedettä.
No aivan varmasti on :D Vaikka pänttäsin sanoja, niin ei niistä tuntunut olevan mulle hyötyä esim. kuunteluissa. Tuollaisten opettajien takia meillä on varmasti paljon väliinputoajia koulumaailmassa.
Syytätkö opettajaa siitä, että sinä olet ollut laiska? Heh, kuulostat ihan yläkoulun oppilaalta :D
Mitä laiskaa siinä on että pänttää sanoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun kieltenopettaja. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin "huono kielipää" vaan se on motivaation puute. Sanoja ja kielioppia pitää lukea ja kerrata, kerrata, kerrata. Sanat eivät vain yhtäkkiä pomppaa kenekään päähän. Tietysti siinä on eroa, että kuinka paljon kieltä käyttää muuten elämässään kuin pelkästään oppitunneilla ja läksyjenteossa. Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Kielen oppiminen ei ole mitään rakettitiedettä.
Ihan tiedoksi vain, lahjakkuudella on yllättävän paljon merkitystä oppiiko vai ei. Kaikilla ei ole ns. kielikorvaa jolla pystyy suoraan sanomaan mitä muotoa käytetään missäkin tilanteessa, mitä artikkelia, mitä pronominia jne. Tunnetusti lukiossa englanninkielen osaamisessa vaaditaan saman tason osaamista kuin natiiveilta. Rokotetaan rajulla kädellä jos ei ole pilkku oikeassa paikassa tai on väärä pronomini tai ei ole tarpeeksi hienosti sanottu tietty lause.
Suomessa ei paina se, että tulee ymmärretyksi vaan se että on pilkku oikeassa paikassa. Sen takia ihmiset ovat Suonessa monesti arkoja puhumaan englantia koska on opetettu että väärin sanominen on noloa ja huonoa osaamista. Englantia pitäisi osata paremmin kuin natiivit jos kysytään englannin opettajilta. Siellä lukiossa pitää keskittyä muihinkin aineisiin ja vuorokaudessa on vain rajattu määrä tunteja. Kaikkeen ei kaikki repeä, eikä pidäkään revetä.
Jaa..no pilkkuja ei edes juurikaan käytetä englannin kielessä...
Anteeksi mitä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuo korkeakoulujen pakolliset kielikurssit on pyritty niin suunnittelemaan, että ei kenenkään valmistuminen omalle alalle niistä jää kiinni. Eli niistä pääsee varsin helpolla läpi.
Itselläni oli se tilanne, että en ollut koskaan opiskellut ruotsia mennessäni yliopistoon, koska vanhempieni työn takia oli asuttu ulkomailla yläaste- ja lukioikäni. Ja jopa minä pääsin läpi silti pakollisista ruotsin opinnoista, vain lainaamalla kirjastosta jotain ruotsin alkeisoppikirjoja ja opettelemalla sieltä perusteet. Kerroin tästä tilanteestani kurssin vetäjälle ja hän heti alkuun sanoi että ei ole tarkoitus että tästä kenenkään opinnot kiinni jää, jos vähänkään osoittaa kiinnostusta edes yrittää.
Mua kyllä vähän ihmetyttää toi, että jos tosiaan ihan surkeilla taidoilla saa sen merkinnän että ne kurssit on suoritettu ja riittää että vaan yrittää. Kun jos se taito ei kuitenkaan ole vaatimusten mukainen. Miksi kielissä on vaatimuksena "akateemisen tason" osaaminen, jos käytännössä kuitenkin pääsee läpi osaamatta?
Ei sillä, että itsekin panikoin tulevan ruotsin kurssin kanssa yliopistossa kun taidot on niin surkeat enkä juurikaan tästä ehdi petrata että osaisin sillä tasolla mitä kurssikuvauksessa vaatimukseksi on laitettu. Että kivahan se on, jos ei jää valmistuminen siitä kiinni :D Mutta järkevämpää musta olisi muuttaa systeemiä niin että jos ei noita kieliä osaa, niin ei sitten niistä mitään suoritusmerkintääkään tule. Ne suorittaa kielikurssit jotka osaa. Järkevämpää jakaa porukka rehellisesti osaajiin ja ei-osaajiin eikä teeskennellä paperilla että kaikilta nyt löytyy esim. sujuvat ruotsintaidot jos todellisuudessa mennään ihan alkeillakin läpi. Kaikilla aloilla kun se kielitaito ei tarvii kuitenkaan olla niin älyttömän hyvä.
Jos sitten sitä kielitaitoa tarvittaisiin muussakin opiskelussa niin ne opinnothan kaatuu sit siihen kun ei osaa. Ei niitä muitakaan kursseja läpi pääse jos materiaalina on enkunkielisiä kirjoja/artikkeleita niin eihän siinä auta selittää että kun mä nyt yritin mutta en vaan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun kieltenopettaja. Sellaista käsitettä ei ole olemassakaan kuin "huono kielipää" vaan se on motivaation puute. Sanoja ja kielioppia pitää lukea ja kerrata, kerrata, kerrata. Sanat eivät vain yhtäkkiä pomppaa kenekään päähän. Tietysti siinä on eroa, että kuinka paljon kieltä käyttää muuten elämässään kuin pelkästään oppitunneilla ja läksyjenteossa. Mutta jokaisella on siihen mahdollisuus. Kielen oppiminen ei ole mitään rakettitiedettä.
No aivan varmasti on :D Vaikka pänttäsin sanoja, niin ei niistä tuntunut olevan mulle hyötyä esim. kuunteluissa. Tuollaisten opettajien takia meillä on varmasti paljon väliinputoajia koulumaailmassa.
Kielen oppiminen on täysin omasta aktiivisuudesta kiinni. Jollei tee mitään sen eteen, niin kukaan opettaja ei voi auttaa.
Tosi mustavalkoista ajattelua. Ihan kuin olisi kielten oppimisessa vain kaksi vaihtoehtoa: joko osaat tai et osaa, osaat jos teet läksyt ja jos et tee niin sitten et osaa.
Minä tein aina läksyt, pyysin tukiopetusta, kuuntelin englantia päivittäin, katsoin leffoja ja videoita ilman suomenkielistä tekstitystä, luin kokeisiin ja kirjoitin esseet.
Sain silti A yo-kirjoituksista, koska en silti osannut. Opin sanoja todella hitaasti, kielioppi ei tuntunut luonnolliselta ollenkaan kun mentiin vaikeampaan, pilkunviilaus rokotti pisteitä. Osaan puhua englantia ja kirjoittaa sitä arkipäivän asioissa, mutta en kykene siihen mitä Suomessa vaadittiin.
No ei kaikki samalta viivalta lähde, osalla voi olla oppimisvaikeuksia. Usein kielten kohdalla kyse on laiskuudesta, jossain vaiheessa on jätetty vähemmälle huomiolle esim. kieliopin opiskelu, ja se kostautuu myöhemmin. Kielissä lähdetään alkeista ja edetään pidemmälle, sanoja joutuu koko ajan kertaamaan ja niitä tulee lisää, mutta jos kielioppia ei ymmärrä, niin korttitaloa siinä rakennetaan eikä kielitaitoa.
Mitkä seikat tuottavat sinulle hankaluuksia englannissa? Artikkelit ilmeisesti. Entäpä sanajärjestys tai verbit? Ovatko ne suurin piirtein hallussa?
Ap, saat olla kuitenkin ylpeä, että sinulla on pitkästä matikasta 10 todistuksessa! Mietin kyllä, etkö tosiaan päässyt minnekään opiskelemaan kielten takia. Sanoit, että kielet meni yo-kirjoituksissa niukasti läpi. Kuvittelen nyt, millaiselta sinun yo-todistus mahtoi näyttää. Ehkä jotain tällaista:
äidinkieli C, englanti A, ruotsi A, matematiikka L, reaali L ??
Jos tämä on totta, yleisarvosanasi oli ehkä C. Kai nyt C: papereilla opiskelemaan pääsee?? Lisäksi yo-kirjoituksen tuloksia voi käydä korottamassa kerran ilman aikarajaa, joten olisit vielä voinut yrittää korottaa kielten arvosanoja, jos tosiaan opiskelemaan pääsy oli mahdotonta.
Lopetin lukion ensimmäisen luokan jälkeen, koska ruotsista ja englannista tuli nelosta ja vitosta. Menin ammaittikouluun ja sieltä tekuun ja olen tehnyt uraa insinöörinä. Ulkomaillakin olen ollut pitkiä aikoja ja pärjännyt rallienglannilla.