Millaisen parisuhteen ns. vahva nainen tarvitsee ollakseen onnellinen?
Tiedätte varmaan tämän naistyypin: voimakastahtoinen, uraansa panostanut, määrätietoinen, jämäkkä, rohkea puolustamaan näkemyksiään, ei ole riippuvainen muiden hyväksynnästä, laittaa jauhot suuhun alistajille ja hyväksikäyttäjille, tasa-arvoa vaativa jne. Ei ole kuitenkaan mikään bitch eikä rääväsuu tai feministi (sanan huonossa merkityksessä) vaan ystävällinen ja muut huomioon ottava ja sivistynyt.
Tällaiset naiset vetää puoleensa erityisesti kahdentyyppisiä miehiä: ensinnäkin luonteeltaan alistuvia miehiä, jotka kaipaavat puolisokseen vahvaa äitihahmotyyppistä naista, jota he voivat sitten myötäillä ja antaa naisen viedä. Ja toisekseen sellaisia miehiä, jotka näkevät naisen voimakastahtoisuuden haasteena, joka pitää voittaa ja murtaa. Tuon ekan miestyypin kanssa vahva nainen kyllästyy eikä koe miestä kovin pitkään kiinnostavana eikä tasavertaisena, koska nainen ei halua olla miehelleen suunnannäyttäjä eikä äidin korvike. Tuon tokan miestyypin kanssa taas parisuhteesta tulee hyvin nopeasti loputon valtataistelu, koska nainen ei alistu vahvuuden murtaja -miehelle. Eli onnettomat parisuhteet.
Millaisen parisuhteen ja miehen tällainen nainen tarvitsee voidakseen olla onnellinen ja jotta se parisuhde olisi onnellinen ja hyvä parisuhde, jossa sekä se nainen että se mies voi hyvin ja viihtyy? Olen itse kuvaamani naistyyppiä ja suuri osa naispuoleisista ystävistäni on myös, ja kaikilla meillä on ollut epäonnea rakkaudessa, koska toimivaa parisuhdetta tuntuu olevan vaikea löytää.
Kommentit (118)
Vahvan naisen kannattaa opetella olemaan heikompi. Siitä se kaikki lähtee purkautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
Nyt en kyllä niele tuota.
Sanot siis että feminiininen voi olla monella tavalla - mutta jätät sanomatta että maskuliininen voisi olla monella tavalla.
Miksi musta tuntuu että tuo kääntyy siten että jokainen nainen on omasta mielestään naisellinen sellaisella tavalla että sen kanssa sopii yhteen se perinteinen maskuliinisuus?
Toisin sanottuna, millaiselle naiselle sopii pehmeä ja empaattinen, sovinnollinen (ei kovin assertiivinen) mies? Millaisen naisen mielestä tällainen mies on "erilaisella tavalla miehekäs"?Sä sotket käsitteitä keskenään.
Naisellisuus on ihan eri ominaisuus kuin kovuus tai pehmeys tai empaattisuus ja epäempaattisuus.
Empaattiset ja herkät sopivat yhteen keskenään ja vähemmän empaattiset keskenään.
Kummassakin ryhmässä voi olla kuinka naisellisia tai miehekkäitä osapuolia tahansa.
Naisellinen ei ole synonyymi empasttiselle tai sovinnolliselle tai pehmeälle. Mimä miellän naisellisuuden toisaalta seksuaaliseksi ominaisuudeksi ja toisaakta tavaksi ajatrlla. Esim naisellisena naisena havainnoin maailmaa eri lailla kukn miehekäs mieheni, kun katsomme ympärillemme, näemme eri asioita. Reagoimmekin niihin eri lailla. Klassisestk esim minä haluan puhua ongelmista ja mies vetäytyy mieluummin miettimäön niitä itsekseen. Mies katsoo mieluummin toimintaleffoja ja minä ihmissuhdeleffoja. Jne. Olemme yhtä vah oja ja voimakastahtoisia ja määrätietoisia kumpikin."Empaattiset ja herkät sopivat yhteen keskenään ja vähemmän empaattiset keskenään."
Vahvat ja määrätietoiset naiset sanovat että empaattiset ja herkät sopivat yhteen.
Empaattiset ja herkät naiset sanovat että empaattiselle ja herkälle (naiselle) sopii vahva ja määrätietoinen (mies).
Musta pikkukakkonen osui oikeaan. Empaattinen ja herkkä mies sopii aina jollekin muulle naiselle.
Et ymmärrä käsitteiden merkityksiä.yhtään.
Empaattisuus tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Ei liity mitenkään naisellisuuteen eikä miehekkyyteen.Herkkyys on yhtä lailla miesten ja naisten yksilöllinen ominaisuus, eikä liity naisellisuuteen eikä miehekkyyteen mitenkään.
Esim minulla on empaattinen ja herkkä mies, joka on erittäin maskuliininen. Samoin poikani on hyvin herkkä ja empaattinen, mutta on niin tyypillinen.poika verrattuna tyypillisiin tyttöihin, ettei tosikaan. (tekniikka ja laitteet kiinnostavat, on matemaattisesti ja avaruudellisesti lahjakas, leikki ns poikaleluilla ja rakensi härveleitä, miehen putkinäkö, miehille tyypilliset tavat ajatella ja hahmottaa maailmaa, ei puhu paljon tunteistaan ja asioistaan, inhoaa shoppailua, on hyvä suuntavaisto, tykkää taistelulajeista jne)
No yleensä noi sulkee pois toisiaan. Ei sun poikasi voi olla kaikkea yhtäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan miehekkään miehen, joka sanoo omat mielipiteensä, on vahva ja huom! kunnioittaa naisia. Ei pelaile pelejä, mutta on voimakas ja määrätietoinen parisuhteessa.
Eiköhän melkein kaikki sinkkunaiset halua tänä päivänä juuri tuollaisen miehen. Sehän se ongelma onkin.
Suurin osa miehistä kun ei taida olla tuollaisia.
Onhan tuo sinällään todella naurettava ongelma.
Voidaan verrata tilanteeseen jossa kaikki miehet vaatisivat että naisen pitää olla aloitteet tekevä isorintainen salibimbo ja mikään muu ei kelpaa.
M
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
No itse asiassa nuo ovat maskuliinisia ominaisuuksia. Persoonallisuustestien perusteella ne ovat miehissä yleisempiä ominaisuuksia ja myös parinvalinnassa miehen suosiota lisääviä, etenkin jos puhutaan assertiivisuudesta eli siitä että ihminen uskaltaa ilmaista sanottavansa suoraan eikä aseta helposti muiden etuja omiensa edelle. Naisilla sovinnollisuus on yleisempää, johtuen jo siitä biologisesta tekijästä että pikkulasta hoivattaessa lasten etu on asetettava omien etujen edelle.
Totta kai sama juttu kuin pituuden kanssa, kaikki miehet eivät ole pidempiä kuin kaikki naiset.
(Siihenkin pätee sama; loogisesti pitkälle ja rotevalle naiselle sopisi lyhyempi ja sirompi mies jottei tulisi romuluisia tyttöjä, mutta konservatiivinen parinvalintamalli ajaa hakemaa itseä pidempää ja isompaa miestä vaikka nainen olisi 185cm ja ladonoviharteinen.)
Sovinistista tuubaa.
Toisaalta hyvä esimerkki miehestä, jonka kanssa vahva, voimakastahtoinen ja määrätietoinen ja (naisellinen) nainen ei sovi suhteeseen. Kiitos esimerkistä.Miten vain.
Ruokit itse sovinismia suosimalla stereotyyppistä miesmallia edustavia yksilöitä, ja perustelemalla miksi sellainen sopii kaikille naisille.
Mistä olet saanut päähäsi, että suosisin stereotyyppistä miesmallia ja että mielestäni sellainen sopisi kaikille naisille? Aivan käsittämätön väite. Olet keksinyt sen ihan omassa mielikuvituksessasi omassa päässäsi. Olet lukenut jotain muuta palstaa nyt tai suodatat tekstejä jonkun kummallisen ennakkoasenteen lävitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan miehekkään miehen, joka sanoo omat mielipiteensä, on vahva ja huom! kunnioittaa naisia. Ei pelaile pelejä, mutta on voimakas ja määrätietoinen parisuhteessa.
Eiköhän melkein kaikki sinkkunaiset halua tänä päivänä juuri tuollaisen miehen. Sehän se ongelma onkin.
Suurin osa miehistä kun ei taida olla tuollaisia.
Onhan tuo sinällään todella naurettava ongelma.
Voidaan verrata tilanteeseen jossa kaikki miehet vaatisivat että naisen pitää olla aloitteet tekevä isorintainen salibimbo ja mikään muu ei kelpaa.
M
Esimerkkisi ei ole verrannollinen, koska sinä otit naisesta esimerkkiisi vain ulkonäön (ja ulkonäköä muokkaavan harrastuksen). Sen sijaan tuo jolle kommentoit, hän kuvaisi miestä luonteenpiirteiden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
Nyt en kyllä niele tuota.
Sanot siis että feminiininen voi olla monella tavalla - mutta jätät sanomatta että maskuliininen voisi olla monella tavalla.
Miksi musta tuntuu että tuo kääntyy siten että jokainen nainen on omasta mielestään naisellinen sellaisella tavalla että sen kanssa sopii yhteen se perinteinen maskuliinisuus?
Toisin sanottuna, millaiselle naiselle sopii pehmeä ja empaattinen, sovinnollinen (ei kovin assertiivinen) mies? Millaisen naisen mielestä tällainen mies on "erilaisella tavalla miehekäs"?Sä sotket käsitteitä keskenään.
Naisellisuus on ihan eri ominaisuus kuin kovuus tai pehmeys tai empaattisuus ja epäempaattisuus.
Empaattiset ja herkät sopivat yhteen keskenään ja vähemmän empaattiset keskenään.
Kummassakin ryhmässä voi olla kuinka naisellisia tai miehekkäitä osapuolia tahansa.
Naisellinen ei ole synonyymi empasttiselle tai sovinnolliselle tai pehmeälle. Mimä miellän naisellisuuden toisaalta seksuaaliseksi ominaisuudeksi ja toisaakta tavaksi ajatrlla. Esim naisellisena naisena havainnoin maailmaa eri lailla kukn miehekäs mieheni, kun katsomme ympärillemme, näemme eri asioita. Reagoimmekin niihin eri lailla. Klassisestk esim minä haluan puhua ongelmista ja mies vetäytyy mieluummin miettimäön niitä itsekseen. Mies katsoo mieluummin toimintaleffoja ja minä ihmissuhdeleffoja. Jne. Olemme yhtä vah oja ja voimakastahtoisia ja määrätietoisia kumpikin."Empaattiset ja herkät sopivat yhteen keskenään ja vähemmän empaattiset keskenään."
Vahvat ja määrätietoiset naiset sanovat että empaattiset ja herkät sopivat yhteen.
Empaattiset ja herkät naiset sanovat että empaattiselle ja herkälle (naiselle) sopii vahva ja määrätietoinen (mies).
Musta pikkukakkonen osui oikeaan. Empaattinen ja herkkä mies sopii aina jollekin muulle naiselle.
Et ymmärrä käsitteiden merkityksiä.yhtään.
Empaattisuus tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Ei liity mitenkään naisellisuuteen eikä miehekkyyteen.Herkkyys on yhtä lailla miesten ja naisten yksilöllinen ominaisuus, eikä liity naisellisuuteen eikä miehekkyyteen mitenkään.
Esim minulla on empaattinen ja herkkä mies, joka on erittäin maskuliininen. Samoin poikani on hyvin herkkä ja empaattinen, mutta on niin tyypillinen.poika verrattuna tyypillisiin tyttöihin, ettei tosikaan. (tekniikka ja laitteet kiinnostavat, on matemaattisesti ja avaruudellisesti lahjakas, leikki ns poikaleluilla ja rakensi härveleitä, miehen putkinäkö, miehille tyypilliset tavat ajatella ja hahmottaa maailmaa, ei puhu paljon tunteistaan ja asioistaan, inhoaa shoppailua, on hyvä suuntavaisto, tykkää taistelulajeista jne)
Eli miehesi on stereotyyppisen maskuliininen, samoin kuin poikasi.
No, minä olen vahva toisella tapaa. En ole uraani panostanut, voimakastahtoinen olen itseni suhteen, muita en koita määräillä. Mielipidettäni en aina uskalla sanoa ääneen. Minussa on kuitenkin paljon vahvuutta ja sisäistä voimaa, olen selvinnyt monista rankoista asioista. Kaipaisin itsenäistä miestä, joka elää omaa elämäänsä, on lapsia, joita tapaa usein. Nähtäisiin vain aina joskus.
Nyt on melkoista tuubaa.
Vai että on herkkä ja empaattinen supermaskuliininen mies.
Juu munkin tyttöystävä on supernaisellinen lähihoitaja, empaattinen, herkkä ja itkee joka päivä. Haluaa että suojelen 24/7.
Mutta on silti voimakastahtoinen, kunnianhimoinen ja määrätietoinen asertiivinen piinkova nainen (niinku mun mielestä ainakin).
Että turha väittää että suosisin jotain stereotyyppistä naisihannetta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
Nyt en kyllä niele tuota.
Sanot siis että feminiininen voi olla monella tavalla - mutta jätät sanomatta että maskuliininen voisi olla monella tavalla.
Miksi musta tuntuu että tuo kääntyy siten että jokainen nainen on omasta mielestään naisellinen sellaisella tavalla että sen kanssa sopii yhteen se perinteinen maskuliinisuus?
Toisin sanottuna, millaiselle naiselle sopii pehmeä ja empaattinen, sovinnollinen (ei kovin assertiivinen) mies? Millaisen naisen mielestä tällainen mies on "erilaisella tavalla miehekäs"?Sä sotket käsitteitä keskenään.
Naisellisuus on ihan eri ominaisuus kuin kovuus tai pehmeys tai empaattisuus ja epäempaattisuus.
Empaattiset ja herkät sopivat yhteen keskenään ja vähemmän empaattiset keskenään.
Kummassakin ryhmässä voi olla kuinka naisellisia tai miehekkäitä osapuolia tahansa.
Naisellinen ei ole synonyymi empasttiselle tai sovinnolliselle tai pehmeälle. Mimä miellän naisellisuuden toisaalta seksuaaliseksi ominaisuudeksi ja toisaakta tavaksi ajatrlla. Esim naisellisena naisena havainnoin maailmaa eri lailla kukn miehekäs mieheni, kun katsomme ympärillemme, näemme eri asioita. Reagoimmekin niihin eri lailla. Klassisestk esim minä haluan puhua ongelmista ja mies vetäytyy mieluummin miettimäön niitä itsekseen. Mies katsoo mieluummin toimintaleffoja ja minä ihmissuhdeleffoja. Jne. Olemme yhtä vah oja ja voimakastahtoisia ja määrätietoisia kumpikin."Empaattiset ja herkät sopivat yhteen keskenään ja vähemmän empaattiset keskenään."
Vahvat ja määrätietoiset naiset sanovat että empaattiset ja herkät sopivat yhteen.
Empaattiset ja herkät naiset sanovat että empaattiselle ja herkälle (naiselle) sopii vahva ja määrätietoinen (mies).
Musta pikkukakkonen osui oikeaan. Empaattinen ja herkkä mies sopii aina jollekin muulle naiselle.
Et ymmärrä käsitteiden merkityksiä.yhtään.
Empaattisuus tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Ei liity mitenkään naisellisuuteen eikä miehekkyyteen.Herkkyys on yhtä lailla miesten ja naisten yksilöllinen ominaisuus, eikä liity naisellisuuteen eikä miehekkyyteen mitenkään.
Esim minulla on empaattinen ja herkkä mies, joka on erittäin maskuliininen. Samoin poikani on hyvin herkkä ja empaattinen, mutta on niin tyypillinen.poika verrattuna tyypillisiin tyttöihin, ettei tosikaan. (tekniikka ja laitteet kiinnostavat, on matemaattisesti ja avaruudellisesti lahjakas, leikki ns poikaleluilla ja rakensi härveleitä, miehen putkinäkö, miehille tyypilliset tavat ajatella ja hahmottaa maailmaa, ei puhu paljon tunteistaan ja asioistaan, inhoaa shoppailua, on hyvä suuntavaisto, tykkää taistelulajeista jne)
Eli miehesi on stereotyyppisen maskuliininen, samoin kuin poikasi.
Jep. Ja samalla erittäin herkkiä ja empaattisia.
Tuo yksi jonne ei suostu ymmärtämään, että herkkyys ja empaattisuus eivät ole maskuliinisuuden vastakohta, vaan eri ominaisuuksia, joita ilmenee myös maskuliinisissa miehissä ja joita ei vastaavasti aina esiinny feminiinisissä naisissa.
Vierailija kirjoitti:
No, minä olen vahva toisella tapaa. En ole uraani panostanut, voimakastahtoinen olen itseni suhteen, muita en koita määräillä. Mielipidettäni en aina uskalla sanoa ääneen. Minussa on kuitenkin paljon vahvuutta ja sisäistä voimaa, olen selvinnyt monista rankoista asioista. Kaipaisin itsenäistä miestä, joka elää omaa elämäänsä, on lapsia, joita tapaa usein. Nähtäisiin vain aina joskus.
Minä olen tuollainen mies. Olen vaan huomannut, että työ, harrastukset ja lasten kanssa oleminen vie todella paljon aikaa.
Useinhan tällaiset vahvat naiset haluaa olla seksileikeissä alistettuja. Kai se on jotain vastapainoa sille normaalille roolille. Eikö tämä toimisi muutenkin parisuhteen viitoittajana. Hän tarvitsee julkisesti vihtorin, jota pomputtaa, mutta sitten kun kodin ovi sulkeutuu ulkopuolisilta tästä kuoriutuukin piilomacho, joka määrää.
Pieni huomio tähän väliin.
Palstalla oli gallup jossa kysyttiin pidätkö itseäsi assertiivisena. 2/3 naisista mutta vain 1/3 miehistä vastasi kyllä.
Kuitenkin persoonallisuustestien mukaan miehet ovat keskimäärin huomattavasti assertiivisempia kuin naiset.
Ihan vinkkinä. Jos koet olevasi "sisäisesti" tms voimakastahtoinen mutta sinulla on vaikeuksia sanoa sanottavaasi ääneen tai määrätä muita, et ole assertiivista tai voimakastahtoista nähnytkään. Olet sovinnollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
Nyt en kyllä niele tuota.
Sanot siis että feminiininen voi olla monella tavalla - mutta jätät sanomatta että maskuliininen voisi olla monella tavalla.
Miksi musta tuntuu että tuo kääntyy siten että jokainen nainen on omasta mielestään naisellinen sellaisella tavalla että sen kanssa sopii yhteen se perinteinen maskuliinisuus?
Toisin sanottuna, millaiselle naiselle sopii pehmeä ja empaattinen, sovinnollinen (ei kovin assertiivinen) mies? Millaisen naisen mielestä tällainen mies on "erilaisella tavalla miehekäs"?Sä sotket käsitteitä keskenään.
Naisellisuus on ihan eri ominaisuus kuin kovuus tai pehmeys tai empaattisuus ja epäempaattisuus.
Empaattiset ja herkät sopivat yhteen keskenään ja vähemmän empaattiset keskenään.
Kummassakin ryhmässä voi olla kuinka naisellisia tai miehekkäitä osapuolia tahansa.
Naisellinen ei ole synonyymi empasttiselle tai sovinnolliselle tai pehmeälle. Mimä miellän naisellisuuden toisaalta seksuaaliseksi ominaisuudeksi ja toisaakta tavaksi ajatrlla. Esim naisellisena naisena havainnoin maailmaa eri lailla kukn miehekäs mieheni, kun katsomme ympärillemme, näemme eri asioita. Reagoimmekin niihin eri lailla. Klassisestk esim minä haluan puhua ongelmista ja mies vetäytyy mieluummin miettimäön niitä itsekseen. Mies katsoo mieluummin toimintaleffoja ja minä ihmissuhdeleffoja. Jne. Olemme yhtä vah oja ja voimakastahtoisia ja määrätietoisia kumpikin."Empaattiset ja herkät sopivat yhteen keskenään ja vähemmän empaattiset keskenään."
Vahvat ja määrätietoiset naiset sanovat että empaattiset ja herkät sopivat yhteen.
Empaattiset ja herkät naiset sanovat että empaattiselle ja herkälle (naiselle) sopii vahva ja määrätietoinen (mies).
Musta pikkukakkonen osui oikeaan. Empaattinen ja herkkä mies sopii aina jollekin muulle naiselle.
Et ymmärrä käsitteiden merkityksiä.yhtään.
Empaattisuus tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Ei liity mitenkään naisellisuuteen eikä miehekkyyteen.Herkkyys on yhtä lailla miesten ja naisten yksilöllinen ominaisuus, eikä liity naisellisuuteen eikä miehekkyyteen mitenkään.
Esim minulla on empaattinen ja herkkä mies, joka on erittäin maskuliininen. Samoin poikani on hyvin herkkä ja empaattinen, mutta on niin tyypillinen.poika verrattuna tyypillisiin tyttöihin, ettei tosikaan. (tekniikka ja laitteet kiinnostavat, on matemaattisesti ja avaruudellisesti lahjakas, leikki ns poikaleluilla ja rakensi härveleitä, miehen putkinäkö, miehille tyypilliset tavat ajatella ja hahmottaa maailmaa, ei puhu paljon tunteistaan ja asioistaan, inhoaa shoppailua, on hyvä suuntavaisto, tykkää taistelulajeista jne)
Eli miehesi on stereotyyppisen maskuliininen, samoin kuin poikasi.
Jep. Ja samalla erittäin herkkiä ja empaattisia.
Tuo yksi jonne ei suostu ymmärtämään, että herkkyys ja empaattisuus eivät ole maskuliinisuuden vastakohta, vaan eri ominaisuuksia, joita ilmenee myös maskuliinisissa miehissä ja joita ei vastaavasti aina esiinny feminiinisissä naisissa.
Jonne sulla on kotonas. Minäkin olen sitä mieltä, ettei se kaikki tule samassa paketissa. Toki haluat uskoa, että sinulla on täydellinen mies ja poika, jotka ovat kaikkea samaan aikaan, mutta tuskinpa.
Vierailija kirjoitti:
Useinhan tällaiset vahvat naiset haluaa olla seksileikeissä alistettuja. Kai se on jotain vastapainoa sille normaalille roolille. Eikö tämä toimisi muutenkin parisuhteen viitoittajana. Hän tarvitsee julkisesti vihtorin, jota pomputtaa, mutta sitten kun kodin ovi sulkeutuu ulkopuolisilta tästä kuoriutuukin piilomacho, joka määrää.
Se on totta. Sen sijaan, että alkaisivat ymmärtää ja näyttämään avoimesti omia heikkouksiaan muuallakin elämässä, he yrittävät löytää vieläkin voimakastahtoisemman miehen alistamaan itseään sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Useinhan tällaiset vahvat naiset haluaa olla seksileikeissä alistettuja. Kai se on jotain vastapainoa sille normaalille roolille. Eikö tämä toimisi muutenkin parisuhteen viitoittajana. Hän tarvitsee julkisesti vihtorin, jota pomputtaa, mutta sitten kun kodin ovi sulkeutuu ulkopuolisilta tästä kuoriutuukin piilomacho, joka määrää.
Tuo on vähän harhaanjohtava ajatus, koska valtaosa kaikista naisista haluaa olla seksileikeissä alistettuja, ja yleensä seksi jonka nainen kokee "tasa-arvoisena" on miehen näkökulmasta sellaista jossa mieheltä odotetaan viemistä.
Tuosta oli viikolla linkki ihan johonkin yliopistotutkimukseen.
Miehissä johtavassa asemassa olevissa (ns. alfoissa) on hieman enemmän seksuaalisesti alistuvia, naisissa puolestaan hieman enemmän dominoivia. Mutta koska dominoivien naisten osuus on niin vähäinen kautta linjan, saattaa näyttää siltä että lähes kaikki korreloi alistuvuuden kanssa.
Vahvojakin naisia on erilaisia (no, kuten niitä miehiäkin) ja siksi myös muun persoonallisuuden yhteensopivuus on aivan yhtä tärkeää. Minä koen olevani vahva, mutta kuitenkin ns. väistyvä persoona. Pyrin siis yleensä välttämään konflikteja, olen myös introvertti ja kovin hiljainen. Minä en jaksa suhteissani keskustella ja suunnitella, vaan meidän kymmenvuotisessa avioliitossa molemmat osapuolet lähinnä toteuttavat itseään itsenäisesti, omia polkuja pitkin. Olemme silti yhdessä ja onnellisia, vaikka elämäntavoitteemme ovat täysin eri emmekä niistä paljoa keskustele. Myöskään kummankaan ei tarvitse kysellä lupia, tehdä kompromisseja eikä "valtataistella". Näin voimme molemmat olla vahvoja ja määrätietoisia astumatta toistemme varpaille. En kaipaa haastetta miehestä, kaipaan rauhaa ja tilaa, sopusointua ja harmoniaa. Mieheni on myös sellainen, hän elää vähän omassa maailmassaan eikä kaipaa vaimoaan sinne mukaan (työskentelee luovalla alalla jos ap:ta kiinnostaa). Samalla olemme toisillemme läsnä silloin kuin tarvitsee. Emme riitele lähes koskaan, viime kerrasta on vuosia. Tämä sopii minulle mainiosti, mutta toisenlaiselle "vahvalle naiselle" välttämättä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koostan tähän teidän vinkkaamia sopivan miehen ominaisuuksia:
-mies, joka ei kilpaile vahvuudessa naisen kanssa
-mies, jossa on myös herkkä puoli
-mies, joka on älykäs
-mies, joka kestää vahvan naisen heikkoa ja herkkää puolta ja osaa kannatella sitä puolta myös
-mies, joka kunnioittaa naista, itseään ja perhettä
-mies, jolla on hyvä ja terve itsetuntoOnko paljon miehiä, jotka täyttää nuo edellä luetellut ominaisuudet? Tunnetko sinä yhtään tällaista vapaata miestä?
Ap
Hyvä listaus. Sellainen mies on turhake joka alkaa mankua kuin pikkupoika kun nainen tarvitsisi sen yhden kerran tukea. Vahvan naisen mieheltä vaaditaan hyvää itsetuntoa. Tuollaisia miehiä saattaa olla mutta todella harvassa. Tuntuu että naiset ovat henkisesti laaja-alaisesti tasapainoisempi sukupuoli.
Naiset siis tuntevat olevansa henkisesti vahvempi sukupuoi ja silti haluavat vähintään yhtä vahvan miehen. Siinähän onkin sinkkuutta edistävä paradoksi.
Ymmärrätkö tilastotieteestä ja keskiarvoista mitään? Se, että toinen sukupuoli on henkisesti vahvempi sukupuoli tarkoittaa, että asia on keskimäärin niin, mutta molemmissa sukupuolissa on useita keskimäärästä molempiin suuntiin poikkeavia yksilöitä.
Väännän vielä rautalangasta: Naisissa on enemmän henkisesti vahvoja ja tasapainoisia yksilöitä kuin miehissä. Miehissäkin niitä on, mutta ei suhteessa yhtä paljon kuin naisissa. Siksi sellaista miestä on vaikea löytää, kun niitä on lukumääräisesti vähän. Kuitenkin kun henkisesti vahvoja ja tasapainoisia naisia on lukumääräisesti paljon, niin tuollaista miestä etsiviä naisia on paljon.
Ei mikään paradoksi siis vaan aivan yksinkertaista perusmatematiikkaa.
Tuota noin, tiedetään että tilastollisesti naisilla on enemmän mielenterveysongelmia, saattaa johtua siitä että naiset hakeutuvat helpommin psykiatrin puheille.
Naisilla on tilastollisesti enemmän DIAGNOSOITUA masennusta, koska naiset hakeutuu helpommin lääkäriin ja hoitoon. Se ei kerro kuitenkaan masennuksen yleisyydestä mitään. Ja esim. persoonallisuushäiriöitä ja skitsofreniaa on enemmän miehillä.
Niiin joitain mielisairauksia naisilla on enemmän mutta esim. psykooseja ja skitsofreniaa miehillä on enemmän. Tasoihin menee mutta skitsofreniaa pidetään älykkäiden sairautena. Ei mitään helppoa perusmatematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vahvojakin naisia on erilaisia (no, kuten niitä miehiäkin) ja siksi myös muun persoonallisuuden yhteensopivuus on aivan yhtä tärkeää. Minä koen olevani vahva, mutta kuitenkin ns. väistyvä persoona. Pyrin siis yleensä välttämään konflikteja, olen myös introvertti ja kovin hiljainen. Minä en jaksa suhteissani keskustella ja suunnitella, vaan meidän kymmenvuotisessa avioliitossa molemmat osapuolet lähinnä toteuttavat itseään itsenäisesti, omia polkuja pitkin. Olemme silti yhdessä ja onnellisia, vaikka elämäntavoitteemme ovat täysin eri emmekä niistä paljoa keskustele. Myöskään kummankaan ei tarvitse kysellä lupia, tehdä kompromisseja eikä "valtataistella". Näin voimme molemmat olla vahvoja ja määrätietoisia astumatta toistemme varpaille. En kaipaa haastetta miehestä, kaipaan rauhaa ja tilaa, sopusointua ja harmoniaa. Mieheni on myös sellainen, hän elää vähän omassa maailmassaan eikä kaipaa vaimoaan sinne mukaan (työskentelee luovalla alalla jos ap:ta kiinnostaa). Samalla olemme toisillemme läsnä silloin kuin tarvitsee. Emme riitele lähes koskaan, viime kerrasta on vuosia. Tämä sopii minulle mainiosti, mutta toisenlaiselle "vahvalle naiselle" välttämättä ei.
Kuulostaa hyvältä, mutta millä perusteella sitten määrittelet itsesi vahvaksi naiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useinhan tällaiset vahvat naiset haluaa olla seksileikeissä alistettuja. Kai se on jotain vastapainoa sille normaalille roolille. Eikö tämä toimisi muutenkin parisuhteen viitoittajana. Hän tarvitsee julkisesti vihtorin, jota pomputtaa, mutta sitten kun kodin ovi sulkeutuu ulkopuolisilta tästä kuoriutuukin piilomacho, joka määrää.
Tuo on vähän harhaanjohtava ajatus, koska valtaosa kaikista naisista haluaa olla seksileikeissä alistettuja, ja yleensä seksi jonka nainen kokee "tasa-arvoisena" on miehen näkökulmasta sellaista jossa mieheltä odotetaan viemistä.
Tuosta oli viikolla linkki ihan johonkin yliopistotutkimukseen.
Miehissä johtavassa asemassa olevissa (ns. alfoissa) on hieman enemmän seksuaalisesti alistuvia, naisissa puolestaan hieman enemmän dominoivia. Mutta koska dominoivien naisten osuus on niin vähäinen kautta linjan, saattaa näyttää siltä että lähes kaikki korreloi alistuvuuden kanssa.
Mielenkiintoisia olettamuksia ja tutkimuksia. Olen itse tuo edellinen joka kirjoitti olevansa vahva mutta väistyvä nainen. Sängyssä olen aina dominoiva enkä pystyisi millään nauttimaan/kiihottumaan sellaisesta lainkaan missä mies dominoisi minua. Alistettu olo veisi minulta kaikki halut sen siliän tien. Onneksi olemme tästäkin mieheni kanssa samoilla linjoilla... :) Olen se aktiivisempi ja halukkaampi osapuoli muutenkin. En tiedä onko mulla normaalia enemmän testosteronia vai mitä.
Et ymmärrä käsitteiden merkityksiä.yhtään.
Empaattisuus tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Ei liity mitenkään naisellisuuteen eikä miehekkyyteen.
Herkkyys on yhtä lailla miesten ja naisten yksilöllinen ominaisuus, eikä liity naisellisuuteen eikä miehekkyyteen mitenkään.
Esim minulla on empaattinen ja herkkä mies, joka on erittäin maskuliininen. Samoin poikani on hyvin herkkä ja empaattinen, mutta on niin tyypillinen.poika verrattuna tyypillisiin tyttöihin, ettei tosikaan. (tekniikka ja laitteet kiinnostavat, on matemaattisesti ja avaruudellisesti lahjakas, leikki ns poikaleluilla ja rakensi härveleitä, miehen putkinäkö, miehille tyypilliset tavat ajatella ja hahmottaa maailmaa, ei puhu paljon tunteistaan ja asioistaan, inhoaa shoppailua, on hyvä suuntavaisto, tykkää taistelulajeista jne)