Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaisen parisuhteen ns. vahva nainen tarvitsee ollakseen onnellinen?
02.03.2019 |
Tiedätte varmaan tämän naistyypin: voimakastahtoinen, uraansa panostanut, määrätietoinen, jämäkkä, rohkea puolustamaan näkemyksiään, ei ole riippuvainen muiden hyväksynnästä, laittaa jauhot suuhun alistajille ja hyväksikäyttäjille, tasa-arvoa vaativa jne. Ei ole kuitenkaan mikään bitch eikä rääväsuu tai feministi (sanan huonossa merkityksessä) vaan ystävällinen ja muut huomioon ottava ja sivistynyt.
Tällaiset naiset vetää puoleensa erityisesti kahdentyyppisiä miehiä: ensinnäkin luonteeltaan alistuvia miehiä, jotka kaipaavat puolisokseen vahvaa äitihahmotyyppistä naista, jota he voivat sitten myötäillä ja antaa naisen viedä. Ja toisekseen sellaisia miehiä, jotka näkevät naisen voimakastahtoisuuden haasteena, joka pitää voittaa ja murtaa. Tuon ekan miestyypin kanssa vahva nainen kyllästyy eikä koe miestä kovin pitkään kiinnostavana eikä tasavertaisena, koska nainen ei halua olla miehelleen suunnannäyttäjä eikä äidin korvike. Tuon tokan miestyypin kanssa taas parisuhteesta tulee hyvin nopeasti loputon valtataistelu, koska nainen ei alistu vahvuuden murtaja -miehelle. Eli onnettomat parisuhteet.
Millaisen parisuhteen ja miehen tällainen nainen tarvitsee voidakseen olla onnellinen ja jotta se parisuhde olisi onnellinen ja hyvä parisuhde, jossa sekä se nainen että se mies voi hyvin ja viihtyy? Olen itse kuvaamani naistyyppiä ja suuri osa naispuoleisista ystävistäni on myös, ja kaikilla meillä on ollut epäonnea rakkaudessa, koska toimivaa parisuhdetta tuntuu olevan vaikea löytää.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ap:n kuvailema nainen, ja naimisissa kilpailuhaluisen "murtajan" kanssa. 10 vuotta on menty, ja rankkaa on ollut, mutta ei pelkästään rankkaa.
Alusta lähtien tiedostin miehen ongelman, sen miten menneisyys ja lapsuuden perhe jne olivat muokanneet tästä miehestä sellaisen kuin hän on, ja toisaalta itse otin haasteen vastaan "korjata" hänet. Välillä on tuntunut että pakko on luovuttaa, mutta toisaalta miehen tajutessaan itsekin ongelmansa ja halutessaan kuitenkin työstää sitä, olemme tällä hetkellä vahvempia kuin koskaan ja menossa oikeaan suuntaan.
Vastaukseni kysymykseen on, että kaikki naiset haluavat vahvemman miehen, ja vahva naisen kohdalla se aivan erityisesti korostuu. Vässykästä ja alistajasta vain alistajalla on jotain edellytyksiä hommaan, vaikkakin se vaatii aika paljon sekä alistajalta että vahvalta naiselta. Mutta toisaalta, miksi vahva nainen ei ottaisi haastetta vastaan ja käyttäisi vahvuuttaan juuri sinne mihin sitä voi käyttää!
Onnea matkaan, se on lopulta kuitenkin sen arvoista! :)
Näitä korjaushaluisia löytyy erityisesti päihdeongelmaisten vaimoista. Eikö vahvuutta olisi hyväksyä toinen omanlaisenaan, omista rajoista kuitenkin kiinnipitäen? Kahden aikuisen, omilla jaloillaan seisovan ja toisensa hyväksyvän kumppanuus? Tällainen minulla, tomii.
Pitää varmasti paikkansa. Oma mieheni ei onneksi käytä mitään päihteitä, addiktiota vastaan en itse olisi koskaan lähtenyt taistelemaan, sitä kun ei voita kun addiktoitunut itse, jos hänkään.
Kauhean naiivi ajatus "hyväksyä toinen omanlaisenaan", kun tässä ei keskusteltu luonteenpiirteistä, vaan (vääristä) käytösmalleista. Miksi ikinä hyväksyisin puolisolta väärää käyttäytymistä, kun en hyväksy sitä itseltänikään? Aina voi ja pitää kehittyä, varsinkin jos väärä käytös aiheuttaa muille kärsimystä.
Ihmisrt eivät muutu eikä kehity juuri siitä syystä, kun käytös ja persoona nioutetaan yhdeksi ja samaksi. "Mä olen tällainen enkä muuksi muutu! = Mä käyttäydyn huonosti enkä korjaa käytöstäni koska mun ei tarvi."
Ei näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä, että otsikoit juuri noin, että millaisen PARISUHTEEN eikä millaisen miehen. Koska mies on vain yksi reagoiva osapuoli suhteessa, jossa on ristiinmeneviä käytösmalleja.
Jokainen kaipaa välillä hetkiä, joissa saa kirota maailmaa ja olla sylissä ja se että on niinä hetkinä toisen lähellä ja tukena on tärkeää.
Ongelma on,jos on oppinut olemaan niin itsenäinen, että ei osaa oikein näyttää heikkoja hetkiään vaan käpertyy itseensä. Siinä on vaikeaa olla tilaa kumppanille. Joko kumppani alkaa hyysäämään tai yrittää murtaa kuoresta. Harva vain katsoo vierestä jos toinen kärsii.
Ei ole pelkästään millainen mies on, vaan miten YHDESSÄolemisen oppii hahmottamaan. Miten minä pyydän läheisyyttä, miten sitä on ok tarjota ilman että toinen kokee että hyysää/dominoi.
Taustalla on useammin väärinymmärrykset kuin se ettei toinen kykenisi tekemään toisellakin tavalla jos vain osaa tulkita tarpeet. MIes on voinut toisessa suhteessa oppia holhoamaan tai "huutamaan naisen järkiinsä" ja kaikkien naisten kanssa ei sama tapa toimikaan.
Eli kannattaa lähteä ensin tarkastelemaan itsestään: Miten minä olen itsenäinen ja miten minä osaan olla tarvitseva ja antaa miehen olla tarpeellinen minulle? Miten minä siedän miehen tarvitsevuutta itseäni kohtaan?
Otsikoin tarkoituksella, että millaisen parisuhteen, koska minua kiinnostaa pohtia sitä dynamiikkaa, joka muodostuu kuvaamani kaltaisen naisen ja erilaisten miesten välillä. Ja saada tietää millaisen miehen kanssa onnistuisi toimivan parisuhteen dynamiikka. Ap
Niin, haluat miehen, joka pönkittää sinun parisuhdemalliasi. Jospa kysyisit miehenkin mielipidettä esim sisustusorgioissa ja muussa asumiseen liittyvässä.
Kysy miten mies oikein haluaa asua?
Pönkittää minun parisuhdemallia? Mitä oikein tarkoitat? Kuvasin haluamani parisuhdemallin olevan mm. sellainen, jossa kumpikaan ei yritä alistaa eikä nujertaa toista eikä kilpaile vahvuuden kanssa, jossa molemmat arvostaa ja kunnoittaa toista ja jossa on toimiva dynamiikka. Eikö tuo parisuhdemalli olisi miehenkin näkökulmasta ihan hyvä?
Asuminen on toissijainen kysymys. Ensin pitää olla se hyvä ja toimiva parisuhde, vasta sitten mietitään asumista. Ja toimivassa parisuhteessa kumpikaan ei jyrää toista asumistoiveillaan vaan asiasta löytyy joku hyvä yhteinen tapa asua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Koostan tähän teidän vinkkaamia sopivan miehen ominaisuuksia:
-mies, joka ei kilpaile vahvuudessa naisen kanssa
-mies, jossa on myös herkkä puoli
-mies, joka on älykäs
-mies, joka kestää vahvan naisen heikkoa ja herkkää puolta ja osaa kannatella sitä puolta myös
-mies, joka kunnioittaa naista, itseään ja perhettä
-mies, jolla on hyvä ja terve itsetuntoOnko paljon miehiä, jotka täyttää nuo edellä luetellut ominaisuudet? Tunnetko sinä yhtään tällaista vapaata miestä?
Ap
Kyllähän tuollaisia miehiä on. Jopa minä täyttäisin melkein kaikki, vaikka olen kaukana unelmamiehestä. Juju vain on siinä että mistä löydät sopivan miehen? Jos et itse ota konservatiivista naisen roolia elämässä, loogisesti vastinparisi olisi mies joka...niinpä :D
Tuleva kumppanisi ei ehkä olisikaan yhtä menestynyt ja kunnianhimoinen, tai edes yhtä voimakastahtoinen.
Nimittäin kyllä sinunkin on tehtävä osasi; et voi tuosta vain olettaa että löytyy mies joka on samanaikaisesti vahva ja herkkä täydellisessä suhteessa ja vaihtelee näiden välillä juuri sinun tarpeidesi mukaan. Et myöskään voi olettaa miehen toimivan iskunvaimentimena joka antaa periksi juuri sopivasti ettet alkaisi dominoimaan liiaksi tai kyllästymään miehen muuttuessa kynnysmatoksi. Voimakastahtoisuus on vahvuus johon liittyy myös vastuu siitä että ominaisuutta käyttää oikein. Se vastuu on sinulla itselläsi, et voi ulkoistaa sitä kumppanille.
Naisilla tuntuu olevan kaksi eri ajattelutapaa. Kun he kokevat olevansa stereotyyppisellä tavalla feminiinisiä, ajatellaan magneetteja jotka vetävät toisiaan puoleensa. Kun he kokevat olevansa stereotyyppisellä tavalla maskuliinisia, magneetit vaihtuvat rimaksi. Toinen näistä malleista ei toimi.
Kirjoittaja on itse hyvin voimakastahtoinen mies jota voisi olemuksen, seksuaalisten preferenssien ja mielenkiinnon kohteiden perusteella luulla äitihahmoa etsiväksi tossuksi. Meitä on moneksi.
Vinkkini ap:lle olisi että think outside of a box. Jos et sovi laatikkoon, miksi yrittää tunkea parisuhdetta siihen?
Hankalan ihmisen on hankala saada parisuhdetta. Ei ole "naistyyppiä", joka kiinnostaisi vain kahta "miestyyppiä". Jokainen on yksilö ja jos nainen nyt vastaa juuri tuota aloituksessa kuvailtua, niin häntä lähestyvät miehet ovat kaikki kyllä yksilöitä, eivät ainakaan jakaudu tasan kahtaan "ongelmatyyppiin". Pariutumista helpottanee huomattavasti kun luopuu tuollaisesta lapsellisesta ajattelusta. Joustavuuskin n tietyssä mielessä hyve, en tarkoita, että luopukaa kaikista kriteereistä ja tyytykää. Mutta ihminen kannattaa opetella näkemään ihmisenä eikä vain tietyn tyyppisenä naisena tai miehenä, jolta vaaditaan tietyn tyyppisiä asioita. Aloittaja ja kumppanit kuulostavat kärsivän yksinäisyydestä, tsemppiä siihen! Avartakaa näkymyksiänne!
Olen vahva nainen ja minulla on vahva mies. Alussa meillä oli usein valtataisteluita, mutta ne ovat vähentyneet vuosien myötä. Ajan kanssa kumpikin on oppinut antamaan toiselle tilaa olla oma itsensä ja jättämään asioita välillä sikseen. Aina ei tarvitse jomman kumman sanoa viimeistä sanaa tai voittaa. On vapauttavaa todeta että me ollaan tästä eri mieltä ja kunnioitetaan toisiamme. Kaksi vahvaa pärjää kyllä, kun tämän sisäistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koostan tähän teidän vinkkaamia sopivan miehen ominaisuuksia:
-mies, joka ei kilpaile vahvuudessa naisen kanssa
-mies, jossa on myös herkkä puoli
-mies, joka on älykäs
-mies, joka kestää vahvan naisen heikkoa ja herkkää puolta ja osaa kannatella sitä puolta myös
-mies, joka kunnioittaa naista, itseään ja perhettä
-mies, jolla on hyvä ja terve itsetuntoOnko paljon miehiä, jotka täyttää nuo edellä luetellut ominaisuudet? Tunnetko sinä yhtään tällaista vapaata miestä?
Ap
Hyvä listaus. Sellainen mies on turhake joka alkaa mankua kuin pikkupoika kun nainen tarvitsisi sen yhden kerran tukea. Vahvan naisen mieheltä vaaditaan hyvää itsetuntoa. Tuollaisia miehiä saattaa olla mutta todella harvassa. Tuntuu että naiset ovat henkisesti laaja-alaisesti tasapainoisempi sukupuoli.
Naiset siis tuntevat olevansa henkisesti vahvempi sukupuoi ja silti haluavat vähintään yhtä vahvan miehen. Siinähän onkin sinkkuutta edistävä paradoksi.
Ymmärrätkö tilastotieteestä ja keskiarvoista mitään? Se, että toinen sukupuoli on henkisesti vahvempi sukupuoli tarkoittaa, että asia on keskimäärin niin, mutta molemmissa sukupuolissa on useita keskimäärästä molempiin suuntiin poikkeavia yksilöitä.
Väännän vielä rautalangasta: Naisissa on enemmän henkisesti vahvoja ja tasapainoisia yksilöitä kuin miehissä. Miehissäkin niitä on, mutta ei suhteessa yhtä paljon kuin naisissa. Siksi sellaista miestä on vaikea löytää, kun niitä on lukumääräisesti vähän. Kuitenkin kun henkisesti vahvoja ja tasapainoisia naisia on lukumääräisesti paljon, niin tuollaista miestä etsiviä naisia on paljon.
Ei mikään paradoksi siis vaan aivan yksinkertaista perusmatematiikkaa.
Haluaisin tietää, mihin tuo käsitys perustuu, että henkisesti vahvempia naisia on enemmän kuin miehiä? Entä miten vahvuus määritellään? Olen tuntenut joitain itseään vahvoina pitäviä naisia, jotka eivät minun mielestäni ole sitä olleet. Monet ovat olleet minusta vain erittäin määräileviä, kontrolloivia ja kovakorvaisia toisten tarpeille. Itsetuntemus on yös ollut heikko, sokeita pisteitä paljon.
Toisaalta taas joku herkkä, hyvin haavoittuvakin ihminen voi olla äärimmäisen sitkeä ja kestävä, myös itsenäinen, voimakastahtoinen, puolensapitävä jne.
Voisi myös kysyä, miten voi tietää olevansa vahva? Miten sitä testataan/on testattu? Joku voisi sanoa, että jos elämässä ei ole ollut kovin suuria vastoinkäymisiä, ei voi tietää omasta vahvuudestaan paljon mitään. Kuka tahansa voi olla vahva, kun kaikki asiat ovat hyvin eikä sitä omaa voimaa oikeasti koetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
Nyt en kyllä niele tuota.
Sanot siis että feminiininen voi olla monella tavalla - mutta jätät sanomatta että maskuliininen voisi olla monella tavalla.
Miksi musta tuntuu että tuo kääntyy siten että jokainen nainen on omasta mielestään naisellinen sellaisella tavalla että sen kanssa sopii yhteen se perinteinen maskuliinisuus?
Toisin sanottuna, millaiselle naiselle sopii pehmeä ja empaattinen, sovinnollinen (ei kovin assertiivinen) mies? Millaisen naisen mielestä tällainen mies on "erilaisella tavalla miehekäs"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä, että otsikoit juuri noin, että millaisen PARISUHTEEN eikä millaisen miehen. Koska mies on vain yksi reagoiva osapuoli suhteessa, jossa on ristiinmeneviä käytösmalleja.
Jokainen kaipaa välillä hetkiä, joissa saa kirota maailmaa ja olla sylissä ja se että on niinä hetkinä toisen lähellä ja tukena on tärkeää.
Ongelma on,jos on oppinut olemaan niin itsenäinen, että ei osaa oikein näyttää heikkoja hetkiään vaan käpertyy itseensä. Siinä on vaikeaa olla tilaa kumppanille. Joko kumppani alkaa hyysäämään tai yrittää murtaa kuoresta. Harva vain katsoo vierestä jos toinen kärsii.
Ei ole pelkästään millainen mies on, vaan miten YHDESSÄolemisen oppii hahmottamaan. Miten minä pyydän läheisyyttä, miten sitä on ok tarjota ilman että toinen kokee että hyysää/dominoi.
Taustalla on useammin väärinymmärrykset kuin se ettei toinen kykenisi tekemään toisellakin tavalla jos vain osaa tulkita tarpeet. MIes on voinut toisessa suhteessa oppia holhoamaan tai "huutamaan naisen järkiinsä" ja kaikkien naisten kanssa ei sama tapa toimikaan.
Eli kannattaa lähteä ensin tarkastelemaan itsestään: Miten minä olen itsenäinen ja miten minä osaan olla tarvitseva ja antaa miehen olla tarpeellinen minulle? Miten minä siedän miehen tarvitsevuutta itseäni kohtaan?
Otsikoin tarkoituksella, että millaisen parisuhteen, koska minua kiinnostaa pohtia sitä dynamiikkaa, joka muodostuu kuvaamani kaltaisen naisen ja erilaisten miesten välillä. Ja saada tietää millaisen miehen kanssa onnistuisi toimivan parisuhteen dynamiikka. Ap
Suhde ei toimi, ellet itse arvosta miestä. Ja et voi arvostaa miestä, joka ei arvosta sinua.
Sinun täytyy ensin määritellä: Mitkä ovat ne tavat millä koet että mies arvostaa sinua? Minkä koet, että loukkaa sinun "vahvuuttasi" ja "mitätöi itsenäisyyttäsi"? Aika moni järkevä mies on kyllä valmis ottamaan neuvot onkeensa ja välttää tekemästä virheitä, jos tietää minkä sinä koet "virheenä".
Valmista ihannemiestä ei ole, vaan ihannemiehet kypsyvät ihannesuhteessa jossa huomioidaan toista. Ei voi olettaa, että ensisilmäyksellä osaa tulkita juuri Sinun toiveitasi. Olet ainutlaatuinen, kuten jokainen nainen ja jokainen mies.
Vierailija kirjoitti:
Olen vahva nainen ja minulla on vahva mies. Alussa meillä oli usein valtataisteluita, mutta ne ovat vähentyneet vuosien myötä. Ajan kanssa kumpikin on oppinut antamaan toiselle tilaa olla oma itsensä ja jättämään asioita välillä sikseen. Aina ei tarvitse jomman kumman sanoa viimeistä sanaa tai voittaa. On vapauttavaa todeta että me ollaan tästä eri mieltä ja kunnioitetaan toisiamme. Kaksi vahvaa pärjää kyllä, kun tämän sisäistää.
Just näin. Se vaatii molemmilta lyosyyttä, hyvää itsetuntoa ja älykkyyttä sekä sosiaalisia taitoja. Olemme usein todenneet joistain asioista, että me agree to disagree ja jatkettu siitä eteenpäin. Sellainen on vahva ja huväitsetuntoinen, tasaveroinen mies samanlaiselle nsiselle.
Ap kuvasi aloituksessa miestä, jolla ei ole mia mielipiteitä ja mukautuu aina naiseen eli A ja alistavan miehen, joka ei kestä, ettei saa naista mukautettua tahtoonsa eli B.
Paras on niiden välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
Nyt en kyllä niele tuota.
Sanot siis että feminiininen voi olla monella tavalla - mutta jätät sanomatta että maskuliininen voisi olla monella tavalla.
Miksi musta tuntuu että tuo kääntyy siten että jokainen nainen on omasta mielestään naisellinen sellaisella tavalla että sen kanssa sopii yhteen se perinteinen maskuliinisuus?
Toisin sanottuna, millaiselle naiselle sopii pehmeä ja empaattinen, sovinnollinen (ei kovin assertiivinen) mies? Millaisen naisen mielestä tällainen mies on "erilaisella tavalla miehekäs"?
Sä sotket käsitteitä keskenään.
Naisellisuus on ihan eri ominaisuus kuin kovuus tai pehmeys tai empaattisuus ja epäempaattisuus.
Empaattiset ja herkät sopivat yhteen keskenään ja vähemmän empaattiset keskenään.
Kummassakin ryhmässä voi olla kuinka naisellisia tai miehekkäitä osapuolia tahansa.
Naisellinen ei ole synonyymi empasttiselle tai sovinnolliselle tai pehmeälle. Mimä miellän naisellisuuden toisaalta seksuaaliseksi ominaisuudeksi ja toisaakta tavaksi ajatrlla. Esim naisellisena naisena havainnoin maailmaa eri lailla kukn miehekäs mieheni, kun katsomme ympärillemme, näemme eri asioita. Reagoimmekin niihin eri lailla. Klassisestk esim minä haluan puhua ongelmista ja mies vetäytyy mieluummin miettimäön niitä itsekseen. Mies katsoo mieluummin toimintaleffoja ja minä ihmissuhdeleffoja. Jne. Olemme yhtä vah oja ja voimakastahtoisia ja määrätietoisia kumpikin.
Vierailija kirjoitti:
Kotikurisuhteen. Vahva nainen kokee tarvetta kohdata vahvempansa, alistua ja lopulta hävinneenä murtua.
Kannattaa googlata englanniksi "domestic discipline" ja "dd relationship".
Miksi vahva ja itsenäinen nainen haluaisi tällaisen suhteen? Kotikurin pointti lienee kai se, että parisuhteessa toinen on "perheenpää", joka tekee lopulliset päätökset ja rankaisee tai palkitsee muita perheenjäseniä sen mukaan, mitä pitää ei-toivottuna ja toivottuna käytöksenä. Vain sellaisissa suhteissa, joissa toinen on luonnostaan heikompi ja alistuva, tämä voi toimia ilman vahvaa roolileikin sävyä. "Vahvalla naiselle" alistuminen taas tarkoittaa jonkin muun kuin oman itsen teeskentelyä, eikä siinä ole mitään järkeä, ellei kyse ole eroottisesta roolileikistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
No itse asiassa nuo ovat maskuliinisia ominaisuuksia. Persoonallisuustestien perusteella ne ovat miehissä yleisempiä ominaisuuksia ja myös parinvalinnassa miehen suosiota lisääviä, etenkin jos puhutaan assertiivisuudesta eli siitä että ihminen uskaltaa ilmaista sanottavansa suoraan eikä aseta helposti muiden etuja omiensa edelle. Naisilla sovinnollisuus on yleisempää, johtuen jo siitä biologisesta tekijästä että pikkulasta hoivattaessa lasten etu on asetettava omien etujen edelle.
Totta kai sama juttu kuin pituuden kanssa, kaikki miehet eivät ole pidempiä kuin kaikki naiset.
(Siihenkin pätee sama; loogisesti pitkälle ja rotevalle naiselle sopisi lyhyempi ja sirompi mies jottei tulisi romuluisia tyttöjä, mutta konservatiivinen parinvalintamalli ajaa hakemaa itseä pidempää ja isompaa miestä vaikka nainen olisi 185cm ja ladonoviharteinen.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
Nyt en kyllä niele tuota.
Sanot siis että feminiininen voi olla monella tavalla - mutta jätät sanomatta että maskuliininen voisi olla monella tavalla.
Miksi musta tuntuu että tuo kääntyy siten että jokainen nainen on omasta mielestään naisellinen sellaisella tavalla että sen kanssa sopii yhteen se perinteinen maskuliinisuus?
Toisin sanottuna, millaiselle naiselle sopii pehmeä ja empaattinen, sovinnollinen (ei kovin assertiivinen) mies? Millaisen naisen mielestä tällainen mies on "erilaisella tavalla miehekäs"?Sä sotket käsitteitä keskenään.
Naisellisuus on ihan eri ominaisuus kuin kovuus tai pehmeys tai empaattisuus ja epäempaattisuus.
Empaattiset ja herkät sopivat yhteen keskenään ja vähemmän empaattiset keskenään.
Kummassakin ryhmässä voi olla kuinka naisellisia tai miehekkäitä osapuolia tahansa.
Naisellinen ei ole synonyymi empasttiselle tai sovinnolliselle tai pehmeälle. Mimä miellän naisellisuuden toisaalta seksuaaliseksi ominaisuudeksi ja toisaakta tavaksi ajatrlla. Esim naisellisena naisena havainnoin maailmaa eri lailla kukn miehekäs mieheni, kun katsomme ympärillemme, näemme eri asioita. Reagoimmekin niihin eri lailla. Klassisestk esim minä haluan puhua ongelmista ja mies vetäytyy mieluummin miettimäön niitä itsekseen. Mies katsoo mieluummin toimintaleffoja ja minä ihmissuhdeleffoja. Jne. Olemme yhtä vah oja ja voimakastahtoisia ja määrätietoisia kumpikin.
"Empaattiset ja herkät sopivat yhteen keskenään ja vähemmän empaattiset keskenään."
Vahvat ja määrätietoiset naiset sanovat että empaattiset ja herkät sopivat yhteen.
Empaattiset ja herkät naiset sanovat että empaattiselle ja herkälle (naiselle) sopii vahva ja määrätietoinen (mies).
Musta pikkukakkonen osui oikeaan. Empaattinen ja herkkä mies sopii aina jollekin muulle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut yhden eron miehissä ja naisissa.
Miehissä löytyy perinteistä mallia (mies vahva suojelija ja turvaaja/nainen empaattinen hoivaaja) suosivia, tasa-arvoista mallia suosivia ja sellaisia jotka olisivat valmiita kääntämään dynamiikan toisin päin vahvan naisen kanssa.
Naisissa löytyy perinteistä mallia ja tasa-arvoista mallia suosivia. Mutta tässä tulee se ultrakonservatiivinen rima vastaan. Toisin päin asetelma ei saa kääntyä, vaikka nainen itse olisi luonteeltaan maskuliinisemmalla puolella.
Ehkä siksi vahvat, kunnianhimoiset ja määrätietoiset uranaiset eivät löydä kumppania. Ei haluta olla konservatiivisia elämässä, mutta ei haluta luopua konservatiivisesta mallista suhteessa. Halutaan niitä miehiä jotka löytävät parhaiten onnen empaattisen hoivaajan kanssa, kun mies voittaa, saavuttaa, turvaa ja suojelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
No itse asiassa nuo ovat maskuliinisia ominaisuuksia. Persoonallisuustestien perusteella ne ovat miehissä yleisempiä ominaisuuksia ja myös parinvalinnassa miehen suosiota lisääviä, etenkin jos puhutaan assertiivisuudesta eli siitä että ihminen uskaltaa ilmaista sanottavansa suoraan eikä aseta helposti muiden etuja omiensa edelle. Naisilla sovinnollisuus on yleisempää, johtuen jo siitä biologisesta tekijästä että pikkulasta hoivattaessa lasten etu on asetettava omien etujen edelle.
Totta kai sama juttu kuin pituuden kanssa, kaikki miehet eivät ole pidempiä kuin kaikki naiset.
(Siihenkin pätee sama; loogisesti pitkälle ja rotevalle naiselle sopisi lyhyempi ja sirompi mies jottei tulisi romuluisia tyttöjä, mutta konservatiivinen parinvalintamalli ajaa hakemaa itseä pidempää ja isompaa miestä vaikka nainen olisi 185cm ja ladonoviharteinen.)
Sovinistista tuubaa.
Toisaalta hyvä esimerkki miehestä, jonka kanssa vahva, voimakastahtoinen ja määrätietoinen ja (naisellinen) nainen ei sovi suhteeseen. Kiitos esimerkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös tuollainen. Enkä todellakaan voi sietää hiljaista alistujatyyppiä, joka myötäilee joka asiassa ja palvoo maata jalkojeni alla. Haluan miehekkään miehen, joka sanoo omat mielipiteensä, on vahva ja huom! kunnioittaa naisia. Ei pelaile pelejä, mutta on voimakas ja määrätietoinen parisuhteessa. Todella hankala löytää tuollaista kultakimpaletta. Nyt on yksi todella hyvä kuvioissa, mutta vähän mietityttää pelaileeko. Sitä ei voi tietää mistään näin alussa. Ei oikeasti yhtään mistään. Vaikka mies käyttäytyisi miten. Aika näyttää.
Mä koin ongelmakseni juuri tuon pelailun. Eli silloin kun löytyi mies joka olisi juuri sellainen kuin vahvana naisena tarvitsin, niin paljastui pelaileva luonne. Otin sitten kumppanikseni miehen joka palvoo maata jalkojeni alla, ja menee minne minä käsken, tekee mitä minä sanon, tulee heti kun huudan, ja muutoinkin tekee kaiken sillä sekunnilla kun minä satun pyytämään. Tein vain tällä kertaa niin, etten käskekään mennä mihinkään, en tekemään mitään. Eli muutin itseäni sen sijaan että olisin yrittänyt muuttaa miestä, tai että olisin tyytynyt pelailijaan.
Kun nyt joku väitti että naiset aina haluavat konservatiivisia parisuhdemallia silloinkin kun eivät itse sovi konservatiiviseen malliin, niin tässähän on yksi jossa superkonservatiivinen malli on käännetty toisin päin. Eli nainen onkin "hyvä kuningas" joka ei käytä vahvuuttaan toisen alistamiseen.
Uskallankohan sanoa tähän, että ei tuohon ole oikeaa vastausta. Tietysti tarvitsee tasapainoisen ja itsensä kanssa sujut olevan, mutta eikö se näin olisi aina ihannesuhteessa? Molemmat olisivat tasa-arvoisessa asemassa, olkoot toisen persoona minkälainen tahansa.
Kuvittelin joskus, että sopivin mies itselleni on voimakas ja vahva - mikä ilmenisi mm. äänekkyyden kautta. Voimakkuutta ja vahvuutta voi kuitenkin ilmetä niin monilla eri tavoin.
Mieheni on hiljainen, joten se vahvuus ja voimakkuus ei näy ehkä muille ulospäin. Joskus äänekkäämpänä ja kärkkäämpänä saatan jyrätä, mutta siinä on vain omaan napaan katsominen. Siinä ei ole kyse miehen jäämisestä tossun alle, vaan omasta äänekkyydestä ja huonosta käyttäytymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
No itse asiassa nuo ovat maskuliinisia ominaisuuksia. Persoonallisuustestien perusteella ne ovat miehissä yleisempiä ominaisuuksia ja myös parinvalinnassa miehen suosiota lisääviä, etenkin jos puhutaan assertiivisuudesta eli siitä että ihminen uskaltaa ilmaista sanottavansa suoraan eikä aseta helposti muiden etuja omiensa edelle. Naisilla sovinnollisuus on yleisempää, johtuen jo siitä biologisesta tekijästä että pikkulasta hoivattaessa lasten etu on asetettava omien etujen edelle.
Totta kai sama juttu kuin pituuden kanssa, kaikki miehet eivät ole pidempiä kuin kaikki naiset.
(Siihenkin pätee sama; loogisesti pitkälle ja rotevalle naiselle sopisi lyhyempi ja sirompi mies jottei tulisi romuluisia tyttöjä, mutta konservatiivinen parinvalintamalli ajaa hakemaa itseä pidempää ja isompaa miestä vaikka nainen olisi 185cm ja ladonoviharteinen.)
Sovinistista tuubaa.
Toisaalta hyvä esimerkki miehestä, jonka kanssa vahva, voimakastahtoinen ja määrätietoinen ja (naisellinen) nainen ei sovi suhteeseen. Kiitos esimerkistä.
Miten vain.
Ruokit itse sovinismia suosimalla stereotyyppistä miesmallia edustavia yksilöitä, ja perustelemalla miksi sellainen sopii kaikille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Haluan miehekkään miehen, joka sanoo omat mielipiteensä, on vahva ja huom! kunnioittaa naisia. Ei pelaile pelejä, mutta on voimakas ja määrätietoinen parisuhteessa.
Eiköhän melkein kaikki sinkkunaiset halua tänä päivänä juuri tuollaisen miehen. Sehän se ongelma onkin.
Suurin osa miehistä kun ei taida olla tuollaisia.
Onhan tuo sinällään todella naurettava ongelma.
Voidaan verrata tilanteeseen jossa kaikki miehet vaatisivat että naisen pitää olla aloitteet tekevä isorintainen salibimbo ja mikään muu ei kelpaa.
M
Alue: Aihe vapaa
Mä koin ongelmakseni juuri tuon pelailun. Eli silloin kun löytyi mies joka olisi juuri sellainen kuin vahvana naisena tarvitsin, niin paljastui pelaileva luonne. Otin sitten kumppanikseni miehen joka palvoo maata jalkojeni alla, ja menee minne minä käsken, tekee mitä minä sanon, tulee heti kun huudan, ja muutoinkin tekee kaiken sillä sekunnilla kun minä satun pyytämään. Tein vain tällä kertaa niin, etten käskekään mennä mihinkään, en tekemään mitään. Eli muutin itseäni sen sijaan että olisin yrittänyt muuttaa miestä, tai että olisin tyytynyt pelailijaan.