Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaisen parisuhteen ns. vahva nainen tarvitsee ollakseen onnellinen?
02.03.2019 |
Tiedätte varmaan tämän naistyypin: voimakastahtoinen, uraansa panostanut, määrätietoinen, jämäkkä, rohkea puolustamaan näkemyksiään, ei ole riippuvainen muiden hyväksynnästä, laittaa jauhot suuhun alistajille ja hyväksikäyttäjille, tasa-arvoa vaativa jne. Ei ole kuitenkaan mikään bitch eikä rääväsuu tai feministi (sanan huonossa merkityksessä) vaan ystävällinen ja muut huomioon ottava ja sivistynyt.
Tällaiset naiset vetää puoleensa erityisesti kahdentyyppisiä miehiä: ensinnäkin luonteeltaan alistuvia miehiä, jotka kaipaavat puolisokseen vahvaa äitihahmotyyppistä naista, jota he voivat sitten myötäillä ja antaa naisen viedä. Ja toisekseen sellaisia miehiä, jotka näkevät naisen voimakastahtoisuuden haasteena, joka pitää voittaa ja murtaa. Tuon ekan miestyypin kanssa vahva nainen kyllästyy eikä koe miestä kovin pitkään kiinnostavana eikä tasavertaisena, koska nainen ei halua olla miehelleen suunnannäyttäjä eikä äidin korvike. Tuon tokan miestyypin kanssa taas parisuhteesta tulee hyvin nopeasti loputon valtataistelu, koska nainen ei alistu vahvuuden murtaja -miehelle. Eli onnettomat parisuhteet.
Millaisen parisuhteen ja miehen tällainen nainen tarvitsee voidakseen olla onnellinen ja jotta se parisuhde olisi onnellinen ja hyvä parisuhde, jossa sekä se nainen että se mies voi hyvin ja viihtyy? Olen itse kuvaamani naistyyppiä ja suuri osa naispuoleisista ystävistäni on myös, ja kaikilla meillä on ollut epäonnea rakkaudessa, koska toimivaa parisuhdetta tuntuu olevan vaikea löytää.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin tätä samaa puuta-heinää, joka on jatkunut vuodesta toiseen.
Miehen kuuluu olla just prikulleen sellainen kuin nainen haluaa, muuten ollaan mieluummin yksin ja tehdään vaikka itsari.
En tunne yhtään sympatiaa näitä mankuja-iitoja kohtaan. Niin makaa, kuin petaa.
Mielipidettäsi ei tässä kaivatakaan, koska et a ole nainen b et ole sellainen mies, jota vahva nainen haluaisi. Mene perustamaan oma valitusketju omista ongelmistasi.
Aloitukseen - vahvalla naisella pitää olla mies, jolla on hyvä itsetunto ja joka on fiksu ja jonka kanssa voi ratkoa ongelmia järkevästi keskustellen. Isäni on ollut hyvä puolisi vahvalle äidilleni, isä oli sisäisesti vahva, älykäs ja sopuisa rauhallinen luonne. Kannatti tasa-arvoa ja oli lupnteeltaan vakaa ja diplomaattinen sekä huumorintajuinen. Tapasivat nuorina 60-luvulla yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa menee termit hieman sekaisin: voimakastahtoinen ja vahva eivät ole sama asia, vaikka täällä niitä synonyymeina käytetään. Joku tuossa totesikin, että osa itseään vahvana pitävistä, voimakastahtoisista hmisistä ei välttämättä ole henkisesti kovinkaan vahva. Henkisesti vahvan ihmisen ei tarvitse aina kontrolloida ympäristöään, ja vahvan ei aina tarvitse olla oikeassa. Se vahvuus näky parhaiten elämän ongelmissa, kuinka paljon pitää suojata itseä vai voiko ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se tulee, mennä läpi vaikeista ajoista, paljonko kykenee tukemaan muitakin vai luhistuuko itse täysin tuettavaksi. Jotenkin itsensä ymmärtämisestä se lähtee, omat vahvuudet ja myös heikkoudet realistisesti tajuten. Kun tuon tekee ja näkee niin varmaan sen itselle sopivan puolison löytäminen ei myöskään ole ongelma, antaa toisen olla omanlainen, kunnioittaa toisen erilaisuutta ja mielipiteitä ilman tarvetta kontrolloida kaikkea ja pystyen itse kompromisseihin joita yhteiselämä aina vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin tätä samaa puuta-heinää, joka on jatkunut vuodesta toiseen.
Miehen kuuluu olla just prikulleen sellainen kuin nainen haluaa, muuten ollaan mieluummin yksin ja tehdään vaikka itsari.
En tunne yhtään sympatiaa näitä mankuja-iitoja kohtaan. Niin makaa, kuin petaa.
Mielipidettäsi ei tässä kaivatakaan, koska et a ole nainen b et ole sellainen mies, jota vahva nainen haluaisi. Mene perustamaan oma valitusketju omista ongelmistasi.
Aloitukseen - vahvalla naisella pitää olla mies, jolla on hyvä itsetunto ja joka on fiksu ja jonka kanssa voi ratkoa ongelmia järkevästi keskustellen. Isäni on ollut hyvä puolisi vahvalle äidilleni, isä oli sisäisesti vahva, älykäs ja sopuisa rauhallinen luonne. Kannatti tasa-arvoa ja oli lupnteeltaan vakaa ja diplomaattinen sekä huumorintajuinen. Tapasivat nuorina 60-luvulla yliopistossa.
No siinä niitä ehtoja tuli useammankin miehen edestä. Kannattaa hankkia niitä muutama, että on joka hetkeen sopiva.
Kummallista kun nainen määrittelee nykyään miehen parametrit. Ei ihme, ettei lapsiakaan synny ja jos syntyy, naiset eroavat kohta pikaa. Mistähän nuo täydellisen miehen vaatimukset oikein kumpuavat? Jostain someharhoista kumminkin.
Minä tunnen ap:n kuvaamia vahvoja naisia. Keski-ikäisiä ovat, kaikki pitkissä liitoissa.
Heillä kaikilla on vahva mies. Samanlainen siis. Korkeassa asemassa, parisuhde tuntuu riippumattomalta, eli molemmilla vapaus.
Sitä en tiedä, oliko alussa kovia valtataisteluita, mutta tällä hetkellä suhteet näyttäytyvät tasa-arvoisina.
Asumme eri paikkakunnilla, mutta viikonloput tiiviisti yhdessä.
Viikolla teen "omia juttuja" kuntoilen ja käyn teatterissa tms.
Viikonloppuisin jommankumman kotona, jutellaan, laitetaan ruokaa, ollaan yhdessä. Suhteeseen liittyy kaipuu, hyvänyön toivotukset on vilpittömiä.
Kun ei pidä toista itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Minulle on tärkeää, että ihminen joka on minun rinnallani, kohtelee minua ihmisenä ja minä voin kohdella häntä ihmisenä. Minulla on oma elämä, hänellä omansa. Se on se ihminen, kenen kanssa voi istua lauteilla, puhua niitä näitä ja se, kenen kanssa laitan ruokaa ja istun samassa pöydässä. Se on se, kenen kylkeen nukahdan yöllä ja se, yleensäkin jaan arjen. Molemmilla on omat jutut ja menot, mutta läheisyyttä ei puutu. Miksi ihmeessä jomman kumman olla dominoivampi? Jos esimerkiksi toinen ei tykkää mintun makuisesta hammastahnasta - niin ei helvetti: ostakaa omat tuubit. Ongelma? Kaikesta ei tarvitse neuvotella, joskus on ihan parempi, että jos mielihalut eroaa toisistaan, niin sitten toinen tekee yhtä ja toinen toista. Tosin, onhan mun helppo sanoa, kun ei ole jälkikasvua jaloissa pyörimässä.
Ehkä tässä pohjalla on myös se, että voisin olla hyvin itsekseenkin. Kiva, että tuossa on puoliso, mutta ei se mikään onnellisen elämän edellytys ole. Ehkä siinä piileekin tämän liiton onnellisuus: kummankaan onni ei ole toisen toimista kiinni. Hirveintä olisi, jos toinen ripustautuu ja vierittää vastuun toiselle omasta onnellisuudestaan.
Hieman huvittaa tuo kotikurisuhde. Mulla oli aikanaan tuollainen kotikurittaja, mutta ei ollut kauaa. Hän löysi oven, kun osoitin sitä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Koostan tähän teidän vinkkaamia sopivan miehen ominaisuuksia:
-mies, joka ei kilpaile vahvuudessa naisen kanssa
-mies, jossa on myös herkkä puoli
-mies, joka on älykäs
-mies, joka kestää vahvan naisen heikkoa ja herkkää puolta ja osaa kannatella sitä puolta myös
-mies, joka kunnioittaa naista, itseään ja perhettä
-mies, jolla on hyvä ja terve itsetuntoOnko paljon miehiä, jotka täyttää nuo edellä luetellut ominaisuudet? Tunnetko sinä yhtään tällaista vapaata miestä?
Ap
Tässä yksi, joka kohta vapautuu. ;) Täytän nuo kriteerit, ehkä ainut missä aavistuksen verran voisi olla petrattavaa, on tuo itsetunto-osuus. Mulla on heikkouteni sillä saralla, mutta hyvin harvoin se kyllä näkyy ulospäin tai vaikuttaa tekemisiini. Lähinnä ehkä konflikteissa otan liian herkästi itseeni ja pahoitan mieleni. Mutta siis, tiedostan sen ja asia on jokseenkin hallinnassa. Kaipaisin rinnalleni vahvaa (tervepäistä) ja itsenäistä naista, jonka kanssa suhde olisi tosissaan tasa-arvoinen ja joka olisi kaikin tavoin vertaiseni kumppani. Nykyinen puoliso ei näitä housuja pysty täyttämään ja siitä on tullut ajan saatossa melkoinen ongelma kun tätä on vähitellen vaikeimman kautta oivallettu. En tahdo enää ikinä suhdetta, jossa toinen on millään tasolla perässävedettävää mallia tai jonka kanssa asioista sopiminen ja tasapuolinen vastuunkanto ilman esimerkiksi jäykkiä sukupuoliroolioletuksia ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ap:n kuvailema nainen, ja naimisissa kilpailuhaluisen "murtajan" kanssa. 10 vuotta on menty, ja rankkaa on ollut, mutta ei pelkästään rankkaa.
Alusta lähtien tiedostin miehen ongelman, sen miten menneisyys ja lapsuuden perhe jne olivat muokanneet tästä miehestä sellaisen kuin hän on, ja toisaalta itse otin haasteen vastaan "korjata" hänet. Välillä on tuntunut että pakko on luovuttaa, mutta toisaalta miehen tajutessaan itsekin ongelmansa ja halutessaan kuitenkin työstää sitä, olemme tällä hetkellä vahvempia kuin koskaan ja menossa oikeaan suuntaan.
Vastaukseni kysymykseen on, että kaikki naiset haluavat vahvemman miehen, ja vahva naisen kohdalla se aivan erityisesti korostuu. Vässykästä ja alistajasta vain alistajalla on jotain edellytyksiä hommaan, vaikkakin se vaatii aika paljon sekä alistajalta että vahvalta naiselta. Mutta toisaalta, miksi vahva nainen ei ottaisi haastetta vastaan ja käyttäisi vahvuuttaan juuri sinne mihin sitä voi käyttää!
Onnea matkaan, se on lopulta kuitenkin sen arvoista! :)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ap:n kuvailema nainen, ja naimisissa kilpailuhaluisen "murtajan" kanssa. 10 vuotta on menty, ja rankkaa on ollut, mutta ei pelkästään rankkaa.
Alusta lähtien tiedostin miehen ongelman, sen miten menneisyys ja lapsuuden perhe jne olivat muokanneet tästä miehestä sellaisen kuin hän on, ja toisaalta itse otin haasteen vastaan "korjata" hänet. Välillä on tuntunut että pakko on luovuttaa, mutta toisaalta miehen tajutessaan itsekin ongelmansa ja halutessaan kuitenkin työstää sitä, olemme tällä hetkellä vahvempia kuin koskaan ja menossa oikeaan suuntaan.
Vastaukseni kysymykseen on, että kaikki naiset haluavat vahvemman miehen, ja vahva naisen kohdalla se aivan erityisesti korostuu. Vässykästä ja alistajasta vain alistajalla on jotain edellytyksiä hommaan, vaikkakin se vaatii aika paljon sekä alistajalta että vahvalta naiselta. Mutta toisaalta, miksi vahva nainen ei ottaisi haastetta vastaan ja käyttäisi vahvuuttaan juuri sinne mihin sitä voi käyttää!
Onnea matkaan, se on lopulta kuitenkin sen arvoista! :)
Mulla on ollut tollainen mies joka halusi ottaa multa "luulot pois" joka käänteessä. Myöhemmin erottuamme kertoikin että oli alusta asti tarrautunut sanomiseeni omasta luonteestani, kun olin viitannut itseeni jotenkin hankalana tai vastaavana tietyssä tilanteessa, tämän nujertamisen otti siis ohjenuorakseen suhteessamme ja pyrki aina olemaan hankalampi kuin minä koskaan. Ei todellakaan ollut sen arvoista, kaukana siitä.
Kun on tällaisen miehen jälkeen löytänyt ihmisen joka kunnioittaa sinua, huomaa kuinka vääristä lähtökohdista sitä edellistä suhdetta lähdettiin rakentamaan saati ylläpitämään.
En ikinä enää ota miestä joka tarjoaa mulle vain draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ap:n kuvailema nainen, ja naimisissa kilpailuhaluisen "murtajan" kanssa. 10 vuotta on menty, ja rankkaa on ollut, mutta ei pelkästään rankkaa.
Alusta lähtien tiedostin miehen ongelman, sen miten menneisyys ja lapsuuden perhe jne olivat muokanneet tästä miehestä sellaisen kuin hän on, ja toisaalta itse otin haasteen vastaan "korjata" hänet. Välillä on tuntunut että pakko on luovuttaa, mutta toisaalta miehen tajutessaan itsekin ongelmansa ja halutessaan kuitenkin työstää sitä, olemme tällä hetkellä vahvempia kuin koskaan ja menossa oikeaan suuntaan.
Vastaukseni kysymykseen on, että kaikki naiset haluavat vahvemman miehen, ja vahva naisen kohdalla se aivan erityisesti korostuu. Vässykästä ja alistajasta vain alistajalla on jotain edellytyksiä hommaan, vaikkakin se vaatii aika paljon sekä alistajalta että vahvalta naiselta. Mutta toisaalta, miksi vahva nainen ei ottaisi haastetta vastaan ja käyttäisi vahvuuttaan juuri sinne mihin sitä voi käyttää!
Onnea matkaan, se on lopulta kuitenkin sen arvoista! :)
Näitä korjaushaluisia löytyy erityisesti päihdeongelmaisten vaimoista. Eikö vahvuutta olisi hyväksyä toinen omanlaisenaan, omista rajoista kuitenkin kiinnipitäen? Kahden aikuisen, omilla jaloillaan seisovan ja toisensa hyväksyvän kumppanuus? Tällainen minulla, tomii.
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyvä, että otsikoit juuri noin, että millaisen PARISUHTEEN eikä millaisen miehen. Koska mies on vain yksi reagoiva osapuoli suhteessa, jossa on ristiinmeneviä käytösmalleja.
Jokainen kaipaa välillä hetkiä, joissa saa kirota maailmaa ja olla sylissä ja se että on niinä hetkinä toisen lähellä ja tukena on tärkeää.
Ongelma on,jos on oppinut olemaan niin itsenäinen, että ei osaa oikein näyttää heikkoja hetkiään vaan käpertyy itseensä. Siinä on vaikeaa olla tilaa kumppanille. Joko kumppani alkaa hyysäämään tai yrittää murtaa kuoresta. Harva vain katsoo vierestä jos toinen kärsii.
Ei ole pelkästään millainen mies on, vaan miten YHDESSÄolemisen oppii hahmottamaan. Miten minä pyydän läheisyyttä, miten sitä on ok tarjota ilman että toinen kokee että hyysää/dominoi.
Taustalla on useammin väärinymmärrykset kuin se ettei toinen kykenisi tekemään toisellakin tavalla jos vain osaa tulkita tarpeet. MIes on voinut toisessa suhteessa oppia holhoamaan tai "huutamaan naisen järkiinsä" ja kaikkien naisten kanssa ei sama tapa toimikaan.
Eli kannattaa lähteä ensin tarkastelemaan itsestään: Miten minä olen itsenäinen ja miten minä osaan olla tarvitseva ja antaa miehen olla tarpeellinen minulle? Miten minä siedän miehen tarvitsevuutta itseäni kohtaan?
Siis hetkinen. Liittyen tuohon pikkukakkosjuttuun.
Miten on mahdollista että kaikki naiset haluavat vahvan/maskuliinisen miehen, ja sellainen myös sopii kaikille?
Eikö silloin olisi niin että kaikille miehille sopisi empaattinen/feminiininen nainen, ts. ap:n kaltainen vahva nainen ei sopisi kenellekään?
Eihän se nyt niin voi olla että riippumaatta siitä millainen nainen on itse, yhteensopiva mies on aina se sama vahva ja maskuliininen? Kait niitä pehmeitä ominaisuuksiakin tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä, että otsikoit juuri noin, että millaisen PARISUHTEEN eikä millaisen miehen. Koska mies on vain yksi reagoiva osapuoli suhteessa, jossa on ristiinmeneviä käytösmalleja.
Jokainen kaipaa välillä hetkiä, joissa saa kirota maailmaa ja olla sylissä ja se että on niinä hetkinä toisen lähellä ja tukena on tärkeää.
Ongelma on,jos on oppinut olemaan niin itsenäinen, että ei osaa oikein näyttää heikkoja hetkiään vaan käpertyy itseensä. Siinä on vaikeaa olla tilaa kumppanille. Joko kumppani alkaa hyysäämään tai yrittää murtaa kuoresta. Harva vain katsoo vierestä jos toinen kärsii.
Ei ole pelkästään millainen mies on, vaan miten YHDESSÄolemisen oppii hahmottamaan. Miten minä pyydän läheisyyttä, miten sitä on ok tarjota ilman että toinen kokee että hyysää/dominoi.
Taustalla on useammin väärinymmärrykset kuin se ettei toinen kykenisi tekemään toisellakin tavalla jos vain osaa tulkita tarpeet. MIes on voinut toisessa suhteessa oppia holhoamaan tai "huutamaan naisen järkiinsä" ja kaikkien naisten kanssa ei sama tapa toimikaan.
Eli kannattaa lähteä ensin tarkastelemaan itsestään: Miten minä olen itsenäinen ja miten minä osaan olla tarvitseva ja antaa miehen olla tarpeellinen minulle? Miten minä siedän miehen tarvitsevuutta itseäni kohtaan?
Otsikoin tarkoituksella, että millaisen parisuhteen, koska minua kiinnostaa pohtia sitä dynamiikkaa, joka muodostuu kuvaamani kaltaisen naisen ja erilaisten miesten välillä. Ja saada tietää millaisen miehen kanssa onnistuisi toimivan parisuhteen dynamiikka. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ap:n kuvailema nainen, ja naimisissa kilpailuhaluisen "murtajan" kanssa. 10 vuotta on menty, ja rankkaa on ollut, mutta ei pelkästään rankkaa.
Alusta lähtien tiedostin miehen ongelman, sen miten menneisyys ja lapsuuden perhe jne olivat muokanneet tästä miehestä sellaisen kuin hän on, ja toisaalta itse otin haasteen vastaan "korjata" hänet. Välillä on tuntunut että pakko on luovuttaa, mutta toisaalta miehen tajutessaan itsekin ongelmansa ja halutessaan kuitenkin työstää sitä, olemme tällä hetkellä vahvempia kuin koskaan ja menossa oikeaan suuntaan.
Vastaukseni kysymykseen on, että kaikki naiset haluavat vahvemman miehen, ja vahva naisen kohdalla se aivan erityisesti korostuu. Vässykästä ja alistajasta vain alistajalla on jotain edellytyksiä hommaan, vaikkakin se vaatii aika paljon sekä alistajalta että vahvalta naiselta. Mutta toisaalta, miksi vahva nainen ei ottaisi haastetta vastaan ja käyttäisi vahvuuttaan juuri sinne mihin sitä voi käyttää!
Onnea matkaan, se on lopulta kuitenkin sen arvoista! :)
Mulla on ollut tollainen mies joka halusi ottaa multa "luulot pois" joka käänteessä. Myöhemmin erottuamme kertoikin että oli alusta asti tarrautunut sanomiseeni omasta luonteestani, kun olin viitannut itseeni jotenkin hankalana tai vastaavana tietyssä tilanteessa, tämän nujertamisen otti siis ohjenuorakseen suhteessamme ja pyrki aina olemaan hankalampi kuin minä koskaan. Ei todellakaan ollut sen arvoista, kaukana siitä.
Kun on tällaisen miehen jälkeen löytänyt ihmisen joka kunnioittaa sinua, huomaa kuinka vääristä lähtökohdista sitä edellistä suhdetta lähdettiin rakentamaan saati ylläpitämään.
En ikinä enää ota miestä joka tarjoaa mulle vain draamaa.
En väitäkään että kaikki alistaja-miehet ovat kehityskelpoisia, tai että esim. hankalat naiset (niin kuin itseäsi kuvasit) kykenisivät selviytymään alustajien kanssa. Itse en todellakaan ole hankala nainen, vaan rationaalinen, rauhallinen ja luja. Tällaisilla ominaisuuksilla pystyy vastustamaan esim miestä joiden impulssikontrolli on heikko, ja jotka tilanteen (itsensä) haltuun saadakseen yrittävät hallita/alistaa toista, kun eivät muuhun (sillä hetkellä) kykene.
Älykäs nainen tietenkin arvioi omat jaksamisensa suhteessa miehen mahdollisiin ongelmiin jo suhteen alkuvaiheessa!
Mutta hyvä että Sinä pääsit pois huonosta suhteesta ja löysit itsellesi sopivamman :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä, että otsikoit juuri noin, että millaisen PARISUHTEEN eikä millaisen miehen. Koska mies on vain yksi reagoiva osapuoli suhteessa, jossa on ristiinmeneviä käytösmalleja.
Jokainen kaipaa välillä hetkiä, joissa saa kirota maailmaa ja olla sylissä ja se että on niinä hetkinä toisen lähellä ja tukena on tärkeää.
Ongelma on,jos on oppinut olemaan niin itsenäinen, että ei osaa oikein näyttää heikkoja hetkiään vaan käpertyy itseensä. Siinä on vaikeaa olla tilaa kumppanille. Joko kumppani alkaa hyysäämään tai yrittää murtaa kuoresta. Harva vain katsoo vierestä jos toinen kärsii.
Ei ole pelkästään millainen mies on, vaan miten YHDESSÄolemisen oppii hahmottamaan. Miten minä pyydän läheisyyttä, miten sitä on ok tarjota ilman että toinen kokee että hyysää/dominoi.
Taustalla on useammin väärinymmärrykset kuin se ettei toinen kykenisi tekemään toisellakin tavalla jos vain osaa tulkita tarpeet. MIes on voinut toisessa suhteessa oppia holhoamaan tai "huutamaan naisen järkiinsä" ja kaikkien naisten kanssa ei sama tapa toimikaan.
Eli kannattaa lähteä ensin tarkastelemaan itsestään: Miten minä olen itsenäinen ja miten minä osaan olla tarvitseva ja antaa miehen olla tarpeellinen minulle? Miten minä siedän miehen tarvitsevuutta itseäni kohtaan?
Otsikoin tarkoituksella, että millaisen parisuhteen, koska minua kiinnostaa pohtia sitä dynamiikkaa, joka muodostuu kuvaamani kaltaisen naisen ja erilaisten miesten välillä. Ja saada tietää millaisen miehen kanssa onnistuisi toimivan parisuhteen dynamiikka. Ap
Niin, haluat miehen, joka pönkittää sinun parisuhdemalliasi. Jospa kysyisit miehenkin mielipidettä esim sisustusorgioissa ja muussa asumiseen liittyvässä.
Kysy miten mies oikein haluaa asua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin tätä samaa puuta-heinää, joka on jatkunut vuodesta toiseen.
Miehen kuuluu olla just prikulleen sellainen kuin nainen haluaa, muuten ollaan mieluummin yksin ja tehdään vaikka itsari.
En tunne yhtään sympatiaa näitä mankuja-iitoja kohtaan. Niin makaa, kuin petaa.
Mielipidettäsi ei tässä kaivatakaan, koska et a ole nainen b et ole sellainen mies, jota vahva nainen haluaisi. Mene perustamaan oma valitusketju omista ongelmistasi.
Aloitukseen - vahvalla naisella pitää olla mies, jolla on hyvä itsetunto ja joka on fiksu ja jonka kanssa voi ratkoa ongelmia järkevästi keskustellen. Isäni on ollut hyvä puolisi vahvalle äidilleni, isä oli sisäisesti vahva, älykäs ja sopuisa rauhallinen luonne. Kannatti tasa-arvoa ja oli lupnteeltaan vakaa ja diplomaattinen sekä huumorintajuinen. Tapasivat nuorina 60-luvulla yliopistossa.
No siinä niitä ehtoja tuli useammankin miehen edestä. Kannattaa hankkia niitä muutama, että on joka hetkeen sopiva.
Kummallista kun nainen määrittelee nykyään miehen parametrit. Ei ihme, ettei lapsiakaan synny ja jos syntyy, naiset eroavat kohta pikaa. Mistähän nuo täydellisen miehen vaatimukset oikein kumpuavat? Jostain someharhoista kumminkin.
Ilmeisesti nuo mainitut ominaisuudet miehessä menevät sinulta yli ja ohi? Kuin et voisi uskoa, että ne löytyvät yhdestä ja samasta miehestä! Oikeasti monet noista ominaisuuksista korreloivat, eli tietylle ihmistyypille suotuisat, hyvät ominaisuudet kasaantuvat. Ja sama toisinpäin.
Minä puolestani ihmettelen, miksi miehet eivät tajua, että luonteella on suuri(n) merkitys parisuhteen onnistumiselle. Ja luonteiden yhteensopivuus on perusasia, mille rakentaa.
Itseään kannattaa kehittää, jos ei ole luontaisesti eikä kotikasvatuksessa saanut sosiaalisesti toivottavia ominaisuuksia.
Naisen logiikka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koostan tähän teidän vinkkaamia sopivan miehen ominaisuuksia:
-mies, joka ei kilpaile vahvuudessa naisen kanssa
-mies, jossa on myös herkkä puoli
-mies, joka on älykäs
-mies, joka kestää vahvan naisen heikkoa ja herkkää puolta ja osaa kannatella sitä puolta myös
-mies, joka kunnioittaa naista, itseään ja perhettä
-mies, jolla on hyvä ja terve itsetuntoOnko paljon miehiä, jotka täyttää nuo edellä luetellut ominaisuudet? Tunnetko sinä yhtään tällaista vapaata miestä?
Ap
Hyvä listaus. Sellainen mies on turhake joka alkaa mankua kuin pikkupoika kun nainen tarvitsisi sen yhden kerran tukea. Vahvan naisen mieheltä vaaditaan hyvää itsetuntoa. Tuollaisia miehiä saattaa olla mutta todella harvassa. Tuntuu että naiset ovat henkisesti laaja-alaisesti tasapainoisempi sukupuoli.
Naiset siis tuntevat olevansa henkisesti vahvempi sukupuoi ja silti haluavat vähintään yhtä vahvan miehen. Siinähän onkin sinkkuutta edistävä paradoksi.
Ymmärrätkö tilastotieteestä ja keskiarvoista mitään? Se, että toinen sukupuoli on henkisesti vahvempi sukupuoli tarkoittaa, että asia on keskimäärin niin, mutta molemmissa sukupuolissa on useita keskimäärästä molempiin suuntiin poikkeavia yksilöitä.
Väännän vielä rautalangasta: Naisissa on enemmän henkisesti vahvoja ja tasapainoisia yksilöitä kuin miehissä. Miehissäkin niitä on, mutta ei suhteessa yhtä paljon kuin naisissa. Siksi sellaista miestä on vaikea löytää, kun niitä on lukumääräisesti vähän. Kuitenkin kun henkisesti vahvoja ja tasapainoisia naisia on lukumääräisesti paljon, niin tuollaista miestä etsiviä naisia on paljon.
Ei mikään paradoksi siis vaan aivan yksinkertaista perusmatematiikkaa.
Tuota noin, tiedetään että tilastollisesti naisilla on enemmän mielenterveysongelmia, saattaa johtua siitä että naiset hakeutuvat helpommin psykiatrin puheille.
Mielenterveyden ongemat ovat todiste henkisestä vahvuudesta.
Höpö höpö
Vierailija kirjoitti:
Miten se pikkukakkosen sääntö menikään?
Feminiininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska vastakohdat täydentävät toisiaan.
Maskuliininen nainen haluaa maskuliinisen miehen koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.
Mun tuntemat kuvaukseen sopivat naiset ovat pääsääntöisesti jääneet yksin. Kaksi tunnen jotka löysivät kumppanin, ja onnellisia vaikuttavat olevan. Miehet ovat älykkäitä mutta vähän pehmoja, ja naiset ovat oppineet ettei kumppanin tarvitse olla "haaste" tai kilpailu jossa miehen tulee olla vahvempi.
Sulla on outo käsitteellinen ristiriita tuossa. Tunnut ajattelevan, että naisellisuus ja feminiinisyys olisivat eri asia kuin vahvuus ja voimakastahtoisuus ja määrätietoisuus.
Minä olen niitä kaikkia ihan ulkopuolisten mielestä, mieheni mielestä kuin omasta mielestääni. Ne ovat ihan eri asioita kertakaikkiaan.
Ehkä se on vastaus aloituksen kysymykseen, vahvalle naiselle sopii mies, jonka mielestä naisellisuus ja feminiinisyys ei ole yhtäläisyysmerkki heikkoudelle ja alistuvuudelle, vaan aivan eri asioita.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveyden ongemat ovat todiste henkisestä vahvuudesta.