Lue keskustelun säännöt.
Marjat on kalliita.
27.02.2019 |
Ja niitä pitäis syödä 200g päivässä ja vieläpä erilaisia?
Tuore pensasmustikka 125g on 3 euroa. Karhunvatikat taisi olla 4 e ja mansikka oli 2,5e.
Ja jos perheessä enemmän ihmisiä niin ei varmana ole varaa.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli 20 litraa mustikoita ja kaikki on syöty jo kuukausi sitten. Meillä perheessä viisi henkeä ja jokainen söi sen desin päivässä mustikoita. Lapset teki lisäksi ehkä joka toinen päivä smoothien johon laittoivat mummon pensaista poimittuja vadelmia mustikoiden lisäksi. Todella kalliiksi tulee, jos syö suositusten mukaisesti sitä mustikkaa tai sitten saa poimia selkä vääränä monta päivää metsässä. Epäilen, että aika harva oikeasti tekee niin, vaikka täällä kehottaa muita menemään marjametsään.
Olen yksi niistä harvoista. Kun löytää hyvän marjapaikan, mukana on pari kannellista siirappiämpäriä a' 25 litraa ja muutama poiminta-astia, ei 50 litraa mustikoita päivässä ole kovakaan urakka viisihenkiselle perheelle. Reilusti ehtii eväätkin syödä. Toinen samanlainen reissu, niin 100 litraa on koossa. Ne vievät pakastimessa paljon tilaa, mutta tiiviimmin saa pakattua murskaamalla niitä vähän ja pakkaamalla litteästi pusseihin. Rasiat vievät enemmän tilaa eikä niihin kannata pakata kuin kakunkoristeeksi tai muuhun sellaiseen kokonaisena käytettäviä marjoja. Vakuumipakkaus on hyvä. Halpakin vakuumikone ajaa asiansa.
Jaa meillä kaikki mustikat käytetään kokonaisina. Puuroon, mustikkamaitoon ja sellaisenaan lähinnä. Tykkään pakastaa kokonaisina senkin takia, että sitten voi kaataa osan mustikoista suoraan kuuman puuron päälle ilman, että tarvitsee sulattaa koko pussillista.
Vakuumiin pakatut pysyvät kokonaisina, kun ensin pakastaa purkissa ja vasta jäätyneinä pakkaa vakuumiin. Eikä tarvitse koko pussillista sulattaa.
Tämä vinkki kaikille niille, jotka käyttävät marjoja todella paljon eikä tilaa oikein riitä. Vanhanaikaiset sokerihillot säilyvät kellarissa tai kylmiössä, eikä sokeri niistäkään myrkkyä tee. Puolukat ja karpalot tosin säilyvät sellaisenaan survottuina ilman sokeria.
Kiitos vinkistä. Silloin kun itselleni on ollut tärkeää irtonaisina pakastuminen, olen tehnyt näin: Otan joko ison uunivuoan tai sellaisen ison pahvilaatikon, missä marjat ostettiin. Siihen päälle leivinpaperia, ja marjat levitetään sen päälle yhteen kerrokseen niin, että eivät koske toisiinsa. Koko setti pakkaseen, kunnes marjat ovat jäätyneitä. Sitten siirrän marjat pusseihin.
Puolukat ja karpalot tosiaan säilyvät survottuina ilman sokeria. Samoin lakat. Itse kuitenkin olen keittänyt lakat mieluummin hilloksi ja syönyt leipäjuuston tai jogurtin kanssa. Lakkahilloa varten en ole erikseen ostanut hillosokeria, koska lakka ei tarvitse hillosokerin säilöntäaineita eikä lisättyä pektiiniä. Tavallisen sokerin kanssa olen keittänyt hyvän lakkahillon niin, että alussa sokeria ja lakkaa on yhtä suuret grammamäärät. Säilyi hyvin, kunnes loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni mustikan antosyaanimääriä tosiaan on tutkittu, että mitä pohjoisempana mustikka on kasvanut, sitä enemmän antosyaaneja. Kuitenkin antosyaaneja on myös esimerkiksi punakaalissa, punasipulissa, punajuuressa, tummanvioleteissa salaatinlehdissä kuten lollo rosso ja tummissa viinirypäleissä. Punaviinissäkin niitä taisi olla.
Mustikka on teollisuudessa yleensä ulkomaalaista pensasmustikkaa. Sillä ei ole samoja terveysvaikutuksia kuin pohjoisen metsämustikalla, jota kuskataan Japaniin jalostettavaksi, ja tuodaan takaisin pahvipakkauksin tiivistettynä. Vaikka itse kerään marjoja, ei minulla ole mitään pakkomiellettä olla ostamatta. Kaupan mustikkamehu on oikein hyvää!
Oletko katsonut mustikkamehupurkista, onko sen mustikka suomalaista metsämustikkaa?
Aina! kyllä sen erottaa mausta ja väristä. Suomalaisen metsämustikan erottaa viimeistään siinä vaiheessa kun yrittää puhdistaa liinalle pudonneita mehupisaroita.
Osaatko suositella mustikkamehumerkkiä?
Vierailija kirjoitti:
Ostaako Suomessa joku marjat talvella kaupasta? Luulin että kaikki jotka marjoja syövät, keräävät ne itse metsästä tai pensaista ja pakastavat itse. Tai ostavat kesällä mansikoita laatikoittain ja pakastavat itse talven varalle.
No viime kesä oli niin kuiva, ettei etelä-suomessa paljon mustikkaa ja puolukkaa metsässä ollut. Mansikoita pakastin. Mustikkaa ostin pakkaseen 5kg (myyjä sanoi tulevan Kainuusta). Puolukkaa tilasin marjat kotiin -palvelusta pakasteena syksyllä 5kg ja nyt toiset 5kg + samalla myös mustikkaa 5kg. Ainoa mitä omasta pihasta saatiin oli omenat ja raparperit, niitä on vielä pakastimessa., lohkoina ja soseena.
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon muiden perheissä syödää marjoja?
ap
Kolmisen sataa litraa talvessa - sen verran pakastan kesällä/syksyllä. Tosin siinä on myös puutarhamarjat ja omppusoseet jo mukana.
Kesäaikaan syödään tuoreena.
Mies poimii ruokapalkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kotini lähellä on pihlajapuita vaikka kuinka paljon. En ole kuitenkaan kerännyt niitä, eikä ole näyttänyt keräävän kukaan muukaan. Voisin joskus kerätä, jos tietäisin, miten niistä saa syömäkelpoisia.
Syömäkelpoisuuteen vaikuttaa maku, ja eri pihlajissa on erimakuisia marjoja. Kannattaa maistella ja kerätä marjat sellaisista pihlajista, joissa ne ovat parhaimman makuisia. Syömäkelpoistamiseen löydät kyllä reseptejä vaikka kuinka, kun osaat käyttää nettiä.
Aina kun olen maistanut pihlajanmarjaa, en ole pitkään aikaan maistanut uudestaan. Tähän mennessä kaikkien maistamieni pihlajapuiden marjoissa on ollut se sama paha puistattava jälkimaku. Tähän mennessä netin pihlajareseptit eivät ole onnistuneet hävittämään sitä pahaa makua, enkä siksi enää luota mihin tahansa pihlajareseptiin. Moni suosittelee keräämään pihlajanmarjat vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen tai pakastamaan itse, mutta pakastumisen jälkeenkin pihlajanmarjoissa on ollut se sama paha maku, jota en pysty nielemään.
Kuitenkin pihlajamehu on minulla vielä kokeilematta. Ilman niitä kiinteitä osia sekä riittävällä laimennuksella ja sokerilla voisi ehkä toimia. Pihlaja-nimiset kettukarkit kuulemma tehtiin alun perin aidosta pihlajasta, mutta ei enää. Jossakin päin nettiä oli vielä se aito kettukarkkien resepti, mutta en ole sitä vielä kokeillut, koska en ole ollut karkin perään.
Toinen marja, jossa on sama paha puistattava jälkimaku, on marja-aronia. Sitäkin saisin ilmaiseksi jos haluaisin, mutta en ole tähän mennessä halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaako Suomessa joku marjat talvella kaupasta? Luulin että kaikki jotka marjoja syövät, keräävät ne itse metsästä tai pensaista ja pakastavat itse. Tai ostavat kesällä mansikoita laatikoittain ja pakastavat itse talven varalle.
No viime kesä oli niin kuiva, ettei etelä-suomessa paljon mustikkaa ja puolukkaa metsässä ollut. Mansikoita pakastin. Mustikkaa ostin pakkaseen 5kg (myyjä sanoi tulevan Kainuusta). Puolukkaa tilasin marjat kotiin -palvelusta pakasteena syksyllä 5kg ja nyt toiset 5kg + samalla myös mustikkaa 5kg. Ainoa mitä omasta pihasta saatiin oli omenat ja raparperit, niitä on vielä pakastimessa., lohkoina ja soseena.
Rapareperista saa tehtyä omatekoista "lonkeroa" hiivan ja sokerin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kotini lähellä on pihlajapuita vaikka kuinka paljon. En ole kuitenkaan kerännyt niitä, eikä ole näyttänyt keräävän kukaan muukaan. Voisin joskus kerätä, jos tietäisin, miten niistä saa syömäkelpoisia.
Syömäkelpoisuuteen vaikuttaa maku, ja eri pihlajissa on erimakuisia marjoja. Kannattaa maistella ja kerätä marjat sellaisista pihlajista, joissa ne ovat parhaimman makuisia. Syömäkelpoistamiseen löydät kyllä reseptejä vaikka kuinka, kun osaat käyttää nettiä.
Aina kun olen maistanut pihlajanmarjaa, en ole pitkään aikaan maistanut uudestaan. Tähän mennessä kaikkien maistamieni pihlajapuiden marjoissa on ollut se sama paha puistattava jälkimaku. Tähän mennessä netin pihlajareseptit eivät ole onnistuneet hävittämään sitä pahaa makua, enkä siksi enää luota mihin tahansa pihlajareseptiin. Moni suosittelee keräämään pihlajanmarjat vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen tai pakastamaan itse, mutta pakastumisen jälkeenkin pihlajanmarjoissa on ollut se sama paha maku, jota en pysty nielemään.
Kuitenkin pihlajamehu on minulla vielä kokeilematta. Ilman niitä kiinteitä osia sekä riittävällä laimennuksella ja sokerilla voisi ehkä toimia. Pihlaja-nimiset kettukarkit kuulemma tehtiin alun perin aidosta pihlajasta, mutta ei enää. Jossakin päin nettiä oli vielä se aito kettukarkkien resepti, mutta en ole sitä vielä kokeillut, koska en ole ollut karkin perään.
Toinen marja, jossa on sama paha puistattava jälkimaku, on marja-aronia. Sitäkin saisin ilmaiseksi jos haluaisin, mutta en ole tähän mennessä halunnut.
Kuivaa pihlajanmarjat. Voi kuivattaa ihan huoneenlämmössä sanomalehtipaperin päällä. Marja-aronia ei näin kuiva koska on liian mehukas.
Näitä kuivia pihlajanmarjoja voi sitten napostella perunalastujen tms. tilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaako Suomessa joku marjat talvella kaupasta? Luulin että kaikki jotka marjoja syövät, keräävät ne itse metsästä tai pensaista ja pakastavat itse. Tai ostavat kesällä mansikoita laatikoittain ja pakastavat itse talven varalle.
No viime kesä oli niin kuiva, ettei etelä-suomessa paljon mustikkaa ja puolukkaa metsässä ollut. Mansikoita pakastin. Mustikkaa ostin pakkaseen 5kg (myyjä sanoi tulevan Kainuusta). Puolukkaa tilasin marjat kotiin -palvelusta pakasteena syksyllä 5kg ja nyt toiset 5kg + samalla myös mustikkaa 5kg. Ainoa mitä omasta pihasta saatiin oli omenat ja raparperit, niitä on vielä pakastimessa., lohkoina ja soseena.
Rapareperista saa tehtyä omatekoista "lonkeroa" hiivan ja sokerin kanssa.
Minkä väristä siitä tulee? Kerran tein keittämällä raparperimehua ja siitä tuli täysin väritöntä. Maku oli sokeroituna yllättävän paljon omenaa muistuttava. Kaikki meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kotini lähellä on pihlajapuita vaikka kuinka paljon. En ole kuitenkaan kerännyt niitä, eikä ole näyttänyt keräävän kukaan muukaan. Voisin joskus kerätä, jos tietäisin, miten niistä saa syömäkelpoisia.
Syömäkelpoisuuteen vaikuttaa maku, ja eri pihlajissa on erimakuisia marjoja. Kannattaa maistella ja kerätä marjat sellaisista pihlajista, joissa ne ovat parhaimman makuisia. Syömäkelpoistamiseen löydät kyllä reseptejä vaikka kuinka, kun osaat käyttää nettiä.
Aina kun olen maistanut pihlajanmarjaa, en ole pitkään aikaan maistanut uudestaan. Tähän mennessä kaikkien maistamieni pihlajapuiden marjoissa on ollut se sama paha puistattava jälkimaku. Tähän mennessä netin pihlajareseptit eivät ole onnistuneet hävittämään sitä pahaa makua, enkä siksi enää luota mihin tahansa pihlajareseptiin. Moni suosittelee keräämään pihlajanmarjat vasta ensimmäisten pakkasten jälkeen tai pakastamaan itse, mutta pakastumisen jälkeenkin pihlajanmarjoissa on ollut se sama paha maku, jota en pysty nielemään.
Kuitenkin pihlajamehu on minulla vielä kokeilematta. Ilman niitä kiinteitä osia sekä riittävällä laimennuksella ja sokerilla voisi ehkä toimia. Pihlaja-nimiset kettukarkit kuulemma tehtiin alun perin aidosta pihlajasta, mutta ei enää. Jossakin päin nettiä oli vielä se aito kettukarkkien resepti, mutta en ole sitä vielä kokeillut, koska en ole ollut karkin perään.
Toinen marja, jossa on sama paha puistattava jälkimaku, on marja-aronia. Sitäkin saisin ilmaiseksi jos haluaisin, mutta en ole tähän mennessä halunnut.
Kuivaa pihlajanmarjat. Voi kuivattaa ihan huoneenlämmössä sanomalehtipaperin päällä. Marja-aronia ei näin kuiva koska on liian mehukas.
Näitä kuivia pihlajanmarjoja voi sitten napostella perunalastujen tms. tilalla.
Marja-aronioita kerran kuivasin uunissa. Se sama paha maku, joka pihlajanmarjoissakin on, vain voimistui. Jouduin heittämään ne roskiin. Pihlajanmarjoja voisin ehkä kokeeksi joskus muutaman kuivattaa huoneenlämmössä, koska eihän se nyt iso vaiva ole kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon muiden perheissä syödää marjoja?
ap
Mustikoita noin 50 kg, josta suurin osa mehustettu, hilloja, mansikoita, vadelmia ja herukoita yhteensä noin 50 kg, suurin osa pakasteessa tai hillona, ja vielä jonkun verran puolukoita, mansikoita ja muita harvinaisempia marjoja.
Perheessä vaihteleva määrä syöjiä, mutta kun nuo kaikki vuoden mittaan syödään, niin olisikohan keskimäärin kilo viikossa. Mahdotonta marjan mättämistä se olisi, jos 200g pitäisi syödä päivässä. Mehuna kyllä menisi, jos sitä käyttää ruokajuomana.
Mansikoita lukuunottamatta "ilmaisia". Metsä alkaa jokseenkin pihalta, ja siinä välillä on muutama tuottoisa marjapuska.
Missä asuu se suomalainen, jolla ei ole marjametsää vähintään polkupyörämatkan, sanotaan noin 10 kilometrin päässä? Kallioisessa saaristossa vai missä?
Lääkkeitten hintaan jos verrataan, niin purkillinen Marevania on halvempi kuin kolmen kuukauden annos kaupasta ostettua mustaherukkaa, jolla on kuulemma sama vaikutus. Vitamiinien hintoja en tiedä, kun niitä niin harvoin olen ostanut.
Eikös Marevani-lääkitys ohenna verta ja taas mustaherukka tai marjojen vitamiinit paksuntaa sitä , eli ihan päinvastainen vaikutus?
En osaa sanoa, paljonko marjoja syön grammoissa, koska osa menee kuivattuina, osa mehuna ja osa hillona. Löysin S-marketista taannoin pussin pakastekuivattuja suomalaisia mansikkaviipaleita. Oli hyviä. Mutta kyllä minulle kelpaa myös ulkomaiset kuivatut gojimarjat. Ja rusinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaako Suomessa joku marjat talvella kaupasta? Luulin että kaikki jotka marjoja syövät, keräävät ne itse metsästä tai pensaista ja pakastavat itse. Tai ostavat kesällä mansikoita laatikoittain ja pakastavat itse talven varalle.
No viime kesä oli niin kuiva, ettei etelä-suomessa paljon mustikkaa ja puolukkaa metsässä ollut. Mansikoita pakastin. Mustikkaa ostin pakkaseen 5kg (myyjä sanoi tulevan Kainuusta). Puolukkaa tilasin marjat kotiin -palvelusta pakasteena syksyllä 5kg ja nyt toiset 5kg + samalla myös mustikkaa 5kg. Ainoa mitä omasta pihasta saatiin oli omenat ja raparperit, niitä on vielä pakastimessa., lohkoina ja soseena.
Rapareperista saa tehtyä omatekoista "lonkeroa" hiivan ja sokerin kanssa.
Minkä väristä siitä tulee? Kerran tein keittämällä raparperimehua ja siitä tuli täysin väritöntä. Maku oli sokeroituna yllättävän paljon omenaa muistuttava. Kaikki meni.
Siitä tulee aika lailla lonkeron väristä. Ohjeena voi käyttää kotikaljan ohjetta. On vaan paremman makuista kuin kotikalja. Ainut ongelma on oksaalihappo joka ei ole hyvä juttu jos on esim. taipumusta virtsakiviin.
Vierailija kirjoitti:
Miten maksimoitte omat marjasatonne? Yksi mansikkapuska ei välttämättä montaa mansikkaa tee. Entä te "menkää metsään" -henkilöt, mitä ideoita teillä on autottomalle, jolla puhtaisiin metsiin on kymmeniä kilometrejä matkaa?
Julkinen tai fillari (peräkärryllä) Naapurikyyti, face-ryhmä? Ystävät, sukulaiset. Aina olen itse poiminut, ei siihen autoa tarvita. Moni ottaa mielellään kyytiin. Ei tarvitse yksin mennä. Bensat maksan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostaako Suomessa joku marjat talvella kaupasta? Luulin että kaikki jotka marjoja syövät, keräävät ne itse metsästä tai pensaista ja pakastavat itse. Tai ostavat kesällä mansikoita laatikoittain ja pakastavat itse talven varalle.
No viime kesä oli niin kuiva, ettei etelä-suomessa paljon mustikkaa ja puolukkaa metsässä ollut. Mansikoita pakastin. Mustikkaa ostin pakkaseen 5kg (myyjä sanoi tulevan Kainuusta). Puolukkaa tilasin marjat kotiin -palvelusta pakasteena syksyllä 5kg ja nyt toiset 5kg + samalla myös mustikkaa 5kg. Ainoa mitä omasta pihasta saatiin oli omenat ja raparperit, niitä on vielä pakastimessa., lohkoina ja soseena.
Rapareperista saa tehtyä omatekoista "lonkeroa" hiivan ja sokerin kanssa.
Minkä väristä siitä tulee? Kerran tein keittämällä raparperimehua ja siitä tuli täysin väritöntä. Maku oli sokeroituna yllättävän paljon omenaa muistuttava. Kaikki meni.
Siitä tulee aika lailla lonkeron väristä. Ohjeena voi käyttää kotikaljan ohjetta. On vaan paremman makuista kuin kotikalja. Ainut ongelma on oksaalihappo joka ei ole hyvä juttu jos on esim. taipumusta virtsakiviin.
Jatkan vielä että ensin tosiaan raperpereistä keitetään mehu, joka sen jälkeen käytetään ja siitä tulee aika kirkasta loppujen lopuksi, kuten esität.
Oletteko kokeilleet näitä valmiita pakaste smoothiesekoituksia? Kuten Rainbow Smoothie hedelmät mansikka-banaani-mustikka 600 g tai Rainbow Smoothie Hedelmät 600 g mustikka-mustaviinimarja-karhunvatukka-banaani. Molemmat 4.92 €/kg. Vaikka ovatkin tarkoitettuja smoothieen, sisältävät ulkomaisia marjoja (Tanska/Puola) ja siksi pitäisi kiehauttaa ennen käyttöä.
Lasketaanko muuten oman pihan raparperit ja omenat samaan superterveelliseen kategoriaan kuin marjat? Entäpä marjapensaiden lehdistä tehty tee?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli 20 litraa mustikoita ja kaikki on syöty jo kuukausi sitten. Meillä perheessä viisi henkeä ja jokainen söi sen desin päivässä mustikoita. Lapset teki lisäksi ehkä joka toinen päivä smoothien johon laittoivat mummon pensaista poimittuja vadelmia mustikoiden lisäksi. Todella kalliiksi tulee, jos syö suositusten mukaisesti sitä mustikkaa tai sitten saa poimia selkä vääränä monta päivää metsässä. Epäilen, että aika harva oikeasti tekee niin, vaikka täällä kehottaa muita menemään marjametsään.
Olet oikeassa siinä että etenkin mustikoiden poiminta käy työstä. Joskus metsässä on tullut mieleen, että jos olisin työntekijöitä hakeva yrittäjä, niin veisin työnhakijan mustikkametsään rekrytilaisuuteen. niin näkisi työnhakijan motivaation tason.
Kun aloittaa metsässä poiminnan ja ämpäri tyhjä niin kyllä siinä motivaatioita pitää tosissaan hakea että ei jätä leikkiä kesken. Esim. siinä tulee mieleen että: "ei täällä metsässä ketään muitakaan ole". Myös tulee mieleen että marjonen ravintoarvo ei ole kovin korkea.
Autolla ei myöskään voi ajaa muutamaa kilometriä kauemmas tai sitten on edullisempaa hakea marjat kaupasta.
Kyllä siinä poimintatilaisuudessa pitää ajatukset saada pois siitä poimimisesta, ja ajatella jotain ihan muuta, ja hups sitten se sanko onkin täynnä, ja hyvä mieli kun on "edes sen verran selkärankaa":)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos C-vitamiinin kannalta katsoo niin Finelin mukaan ruusunmarja on marjoista ylivoimainen ykkönen: https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet?foodType=ANY&portionUnit=G&p…
Onkos täällä kenelläkään ruusunmarjaa omasta takaa?
Mustikka on marjojen C-vitamiinilistalla viimeisellä sijalla Finelissä. Olikos mustikoissa muita terveyshyötyjä kuin ne antosyaanit, joita saa muualtakin?
Kyllä tuo ruusunmarja näyttää olevan marjojen kingi. Se on marjojen ykkönen Finelissä myös A-vitamiini-, E-vitamiini- ja folaattilistoilla.
Mulla on ruusunmarjaa omasta takaa ja lisäksi kerään kaupungin pusikosta. Kyseinen kaupungin pensas sijaitsee puistoalueella kaukana autotiestä. Koiraa ulkoiluttaessa ratsaan puskan ja kerään pussiin kypsät kiulukat. En tietenkään vie kaikkea, pitää linnuillekin jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos C-vitamiinin kannalta katsoo niin Finelin mukaan ruusunmarja on marjoista ylivoimainen ykkönen: https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet?foodType=ANY&portionUnit=G&p…
Onkos täällä kenelläkään ruusunmarjaa omasta takaa?
Mustikka on marjojen C-vitamiinilistalla viimeisellä sijalla Finelissä. Olikos mustikoissa muita terveyshyötyjä kuin ne antosyaanit, joita saa muualtakin?
Kyllä tuo ruusunmarja näyttää olevan marjojen kingi. Se on marjojen ykkönen Finelissä myös A-vitamiini-, E-vitamiini- ja folaattilistoilla.
Mulla on ruusunmarjaa omasta takaa ja lisäksi kerään kaupungin pusikosta. Kyseinen kaupungin pensas sijaitsee puistoalueella kaukana autotiestä. Koiraa ulkoiluttaessa ratsaan puskan ja kerään pussiin kypsät kiulukat. En tietenkään vie kaikkea, pitää linnuillekin jättää.
Miten säilöt ja käytät ruusunmarjoja?
Syömäkelpoisuuteen vaikuttaa maku, ja eri pihlajissa on erimakuisia marjoja. Kannattaa maistella ja kerätä marjat sellaisista pihlajista, joissa ne ovat parhaimman makuisia. Syömäkelpoistamiseen löydät kyllä reseptejä vaikka kuinka, kun osaat käyttää nettiä.