Olen kyllästynyt ongelmaisiin ystäviini!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä unelmoit? Fiilistelet?

No riippuu tilanteesta, mutta yleisesti fiilistelen vaikka mennyttä kesää, juhlia tms, matkoja, ja toisaalta niiden pohjalta unelmoin esim. seuraavasta täydellisestä kesäpäivästä ystävien kanssa rannalla, seuraavasta lomareissusta jne. Isommassa kaavassa unelmoin tulevaisuudessa lapsista ja ihanasta kakkoskodista. Pienemmässä kaavassa unelmoin täydellisistä pienistä hetkistä mihin kaikilla on varaa/mahdollisuus, ja mihin liittyy usein läheiset, vapaapäivä, hyvä ilma, musiikki, ruoka ja juoma! :)

Ap

Kivaa, mutta niin pinnallista. Kun saat vähän ikää lisää, tulet huomaamaan että elämään kuuluu myös kolhut ja vaikeammat jaksot. Tulet myös huomaamaan sen, että onni ei tule noista luettelemistasi ulkoisista asioista, vaan onni tulee sisältä. Mutta siihen tarvitsee paljon enemmän elämänkokemusta, sinä olet vielä nuori, etkä selvästikään ole kohdannut ihmisen persoonaa kasvattavia vastoinkäymisiä.

Onpas aika ylimielistä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä minkä takia ihmisten pitäisi opetella "hyväntahtoista välinpitämättömyyttä" . Omat kaverit ovat pääsääntöisesti peruspositiivisia ihmisiä kuten minäkin, mutta sitten on muutama joita tuntuu koko maailma koko ajan sortavan...

Näille kavereille kun kerran sanoo että heidän ongelmansa ovat itseaiheutettuja, eikä sinua kiinnosta p**kan vertaa kuunnella heidän murheitaan, niin yleensä ongelma korjaantuu itsestään.

Mulla on valittava työkaveri. Siis mitä ihmettä sanon, kun se valitus alkaa?

Hän useamman kerran päivässä, ei ole koskaan hyväntuulinen. Jos itse yritän positiivisesti puhua jostain asiasta, vaikka siitä säästä, niin jo tämä ihminen saa käännettyä sen johonkin negatiiviseen narinaan.

Ydin on se, että näillä ihmisillä on aina kaikki huonosti, ihan aina.

Varmaan voi olla masentunut joo tai jotain, mutta ei kai voi olettaa, että muut ihmiset vaan kuuntelevat viemäreinä loputonta valitusta.

Tietenkään hän ei koskaan kuuntele muita ihmisiä, ei ikinä. Ei tätä valittajaa kiinnosta, ei heitä yleensäkän kiinnosta muiden asiat. Vain se oma kitinä.

Ei mene onnen lahjat tasan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.

Mitä sitten? Se et susta joku kuulostaa teennäiseltä, tekee siitä totuuden? Käyttäydytkö näin myös ystäviesi seurassa. Positiiviset ja syvälliset asiat eivät todellakaan sulje toisiaan pois, päinvastoin. Koen että ihmiset, jotka ovat myönteisiä eivätkä vello omissa murheissaan, kykenevät moninkertaisesti syvempään pohdintaan ja maailmanparannukseen kuin omaan itseensä kääritytyneet negailijat. En ole missään vaiheessa vihjannutkaan, että ilmiöt tai elämän tarkoitus olisi negatiivista tai vellomista. Mistä ihmeestä keksit tämän???

Ap

Ei maailma ole noin mustavalkoinen. Mainitsit asioita joista haluat puhua ja ne kaikki olivat aika pinnallisia,siinä syy. Positiivseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi olet kyllä aika aggressiivinen.

Joillekkin on. :) Ja myönnän, olen agressiivinen luonteeltani. Pääsääntöisesti kanavoin sen positiiviseen. Haluan muistuttaa että olen käynyt jo useamman tunnin erittäin provosoivaa keskustelua useamman henkilön kanssa, ja ärsyyntymiseni alkaa väkisin nousta pintaan. :)

Ap

Voisiko olla niin, että joillakin se positiivisuus on "syvempää"? Ja niillä tämä keskustelu ei mene tunteisiin.

Tämä. Aidosti positiiviset on mielestäni niitä, joilla se tunne ei useinkaan näy ulospäin ulkokultaisena "uujee mahtavaa eteenpäin!"-höpötyksenä. He kykenevät puhumaan myös surullisista ja raskaista asioista ja olemaan ajoittain itsekin hajalla, surun vaatiman ajan. Mieltä kun ei voi käskeä, jos esim.parisuhteessa tulee ero on kaikista terveitä hyväksyä ne surun, vihan ym.tunteet ja elää ne läpi tietäen että jossain vaiheessa helpottaa. Vaikka olisi helpottanutkin jo, on ihan normaalia että ajoittain ahdistus ja suru palaavat ja niiden annetaan tulla. Positiivisuus on sitä että hyväksyy ja ymmärtää kaikki tunteet, antaa niille ajan ja tilan ja ymmärtää/uskoo että kuitenkin tästä vielä noustaan. Voi olla huonoja päiviä, ei positiiviset ihmiset ole aina iloisia ja hyvällä tuulella. Surun, kriisin tms.keskellä ihminen haluaa kohtaamista ennenkaikkea.

Minulla on ollut valittavia ystäviä, mutta on ollut pakko oman mielenterveyden takia ottaa heihin etäisyyttä.

En usko, että kukaan teistä kestäisi tällaisia ihmisiä: valittavat koko ajan eivätkä ole kiinnostuneita toisten asioista - yksipuolinen ihmissuhde.

Valittajia maailmassa riittää ja joskus heitä ei pääse karkuun, lähisukulaiseni on krooninen välittäjä ja samoin työkaverini. Kummankin seura on todella raskasta...

Onneksi olen löytänyt muunkinlaisia ihmisiä, joiden seurassa viihdyn. Easygoing on kuvaava sana, löytyisikö suomeksi vastaavaa?

Vaikeaa on ollut minullakin elämässäni, mutta sehän on terveen ihmisen merkki, että ei katkeroidu loppuiäkseen. Oman taustanikin vuoksi minun on mahdotonta kuunnella sitä vikinää kaikista arkisista asioista, mikä ihme näitä itsekkäitä tyyppejä vaivaa? Kannattaisi joskus katsoa omaa napaa pidemmälle, niin maailma näyttäytyy ihan erilaiselle ja ymmärtää, että muiden elämä voi olla vielä haastavampaa mutta eivät he kulje ympäriinsä voivottelemassa muille!

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen löytänyt muunkinlaisia ihmisiä, joiden seurassa viihdyn. Easygoing on kuvaava sana, löytyisikö suomeksi vastaavaa?

Leppoisa?

Vierailija kirjoitti:

Kummallisesti aloituksesi on ristiriidassa väitteesi kanssa. Itsehän tässä valitat.

Ettet olisi vain niitä, jotka vierittävät omasta kivasta olostaan vastuun muille. Kun joku mielestäsi valittaa jostain, niin sun päivä on pilalla. 

Kaikkia ongelmia ei voi lakaista maton alle. Jos kukaan ei koskaan valittaisi, ei syntyisi kehitystä ja parannusta. Elämässä on molemmat puolet, valitettavasti. Aloittajalla on kaikki hyvin. Jos hänellä joskus on asiat huonosti, hänellä on varmasti ystäviä, jotka estävät hänen vajoamisensa pilvilinnoihin ja jakavat järkeviä neuvoja. Ja tarjoavat nenäliinan, halin ja kuuntelevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen löytänyt muunkinlaisia ihmisiä, joiden seurassa viihdyn. Easygoing on kuvaava sana, löytyisikö suomeksi vastaavaa?

Leppoisa?

Kiitos just näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä unelmoit? Fiilistelet?

No riippuu tilanteesta, mutta yleisesti fiilistelen vaikka mennyttä kesää, juhlia tms, matkoja, ja toisaalta niiden pohjalta unelmoin esim. seuraavasta täydellisestä kesäpäivästä ystävien kanssa rannalla, seuraavasta lomareissusta jne. Isommassa kaavassa unelmoin tulevaisuudessa lapsista ja ihanasta kakkoskodista. Pienemmässä kaavassa unelmoin täydellisistä pienistä hetkistä mihin kaikilla on varaa/mahdollisuus, ja mihin liittyy usein läheiset, vapaapäivä, hyvä ilma, musiikki, ruoka ja juoma! :)

Ap

Kivaa, mutta niin pinnallista. Kun saat vähän ikää lisää, tulet huomaamaan että elämään kuuluu myös kolhut ja vaikeammat jaksot. Tulet myös huomaamaan sen, että onni ei tule noista luettelemistasi ulkoisista asioista, vaan onni tulee sisältä. Mutta siihen tarvitsee paljon enemmän elämänkokemusta, sinä olet vielä nuori, etkä selvästikään ole kohdannut ihmisen persoonaa kasvattavia vastoinkäymisiä.

Onpas aika ylimielistä.

Olen hämmästynyt tästä negatiivisesta ilmapiiristä. Vastasin ketjun alkupuolella, kunka minulla on elämässäni kaikki hyvin. Ikääkin on riittävästi, enemmän on ihan varmasti takana kuin edessä. Nuorena ja nuorena aikuisena oli vaikeuksia enemmän kuin laki sallii, mutta en minä valittanut muille vaan porskutin vaikeuksien läpi ajatuksella, että kyllä tästäkin selvitään. Ja niin selvittiin.

Minulla on tiivis ystäväpiiri, joka on pitänyt yhtä nuoruusvuosista alkaen. Yksi putosi pois, koska hänen mielestään sen sijaan, että pidämme joukolla hauskaa muutaman kerran vuodessa, meidän pitäisi kaivella luurankoja kaapista ja vatvoa sitten niitä. Miksi ihmeessä?

Jäljelle jääneet ovat hyvinkin erilaisia luonteeltaan, mutta ei kukaan halua valittaa ja vatvoa ystäväpiirissä koko ajan. Toki voimme vaikeistakin asioista keskustella, mutta ymmärrän AP:ta hyvin, ei kukaan jaksa olla likasankona koko ajan vaan mieluummin pyrkii olemaan tyytyväinen elämäänsä.

Oma tavoitteeni on olla ihminen, josta sanotaan, että on kuin aurinko valaisisi huoneen, kun hän astuu sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä unelmoit? Fiilistelet?

No riippuu tilanteesta, mutta yleisesti fiilistelen vaikka mennyttä kesää, juhlia tms, matkoja, ja toisaalta niiden pohjalta unelmoin esim. seuraavasta täydellisestä kesäpäivästä ystävien kanssa rannalla, seuraavasta lomareissusta jne. Isommassa kaavassa unelmoin tulevaisuudessa lapsista ja ihanasta kakkoskodista. Pienemmässä kaavassa unelmoin täydellisistä pienistä hetkistä mihin kaikilla on varaa/mahdollisuus, ja mihin liittyy usein läheiset, vapaapäivä, hyvä ilma, musiikki, ruoka ja juoma! :)

Ap

Kivaa, mutta niin pinnallista. Kun saat vähän ikää lisää, tulet huomaamaan että elämään kuuluu myös kolhut ja vaikeammat jaksot. Tulet myös huomaamaan sen, että onni ei tule noista luettelemistasi ulkoisista asioista, vaan onni tulee sisältä. Mutta siihen tarvitsee paljon enemmän elämänkokemusta, sinä olet vielä nuori, etkä selvästikään ole kohdannut ihmisen persoonaa kasvattavia vastoinkäymisiä.

Onpas aika ylimielistä.

Olen hämmästynyt tästä negatiivisesta ilmapiiristä. Vastasin ketjun alkupuolella, kunka minulla on elämässäni kaikki hyvin. Ikääkin on riittävästi, enemmän on ihan varmasti takana kuin edessä. Nuorena ja nuorena aikuisena oli vaikeuksia enemmän kuin laki sallii, mutta en minä valittanut muille vaan porskutin vaikeuksien läpi ajatuksella, että kyllä tästäkin selvitään. Ja niin selvittiin.

Minulla on tiivis ystäväpiiri, joka on pitänyt yhtä nuoruusvuosista alkaen. Yksi putosi pois, koska hänen mielestään sen sijaan, että pidämme joukolla hauskaa muutaman kerran vuodessa, meidän pitäisi kaivella luurankoja kaapista ja vatvoa sitten niitä. Miksi ihmeessä?

Jäljelle jääneet ovat hyvinkin erilaisia luonteeltaan, mutta ei kukaan halua valittaa ja vatvoa ystäväpiirissä koko ajan. Toki voimme vaikeistakin asioista keskustella, mutta ymmärrän AP:ta hyvin, ei kukaan jaksa olla likasankona koko ajan vaan mieluummin pyrkii olemaan tyytyväinen elämäänsä.

Oma tavoitteeni on olla ihminen, josta sanotaan

, että on

Auta armias mikä narsistinen tekoperse! 😃 Onneksi sinäkin kuolet pois, kaikki kuolee, silloin loppuu tuo paistattelu.

[Auta armias mikä narsistinen tekoperse! 😃 Onneksi sinäkin kuolet pois, kaikki kuolee, silloin loppuu tuo paistattelu.[/quote]

Hetkinen, sanoin että tavoitteeni on, en sanonut olevani sellainen (vielä).

Toivottavasti päivä paistaa joskus sinunkin risukasaankin, ettei tarvitse olla katkera koko loppuelämääsi.

Toisilla ihmisillä on vaikeaa. Jos olet noin epäempaattinen ja olisit mun kaveri niin en haluais enää, että pidät yhteyttä. Koskaan. Itsellä elämässä vaikea vaihe ja tottakai tässä positiivisuuskin kasvaa sitä mukaan kun asiat järjestyy. Olet todella ärsyttävä. Jos sinulla on elämässäsi noin kivaa niin etsi uusia kavereita. En haluaisi olla riesaksi.

Sinähän se täällä valitat!!

Ja facebook ei ole koko totuus. Itsekin jaan usein posiyiivista facebookissa ja välillä rehellisesti myös huonoja asioita. Jos jotakuta sellainen häiritsee niin haluan hänen poistuvan, lopullisesti. Bye.

Olet väärässä seurassa. Etsi uusia kavereita ja lopeta sinäkin valitus TÄÄLLÄ.

Miksi vastaat kysymykseen kysymyksellä?

Pyysin vastausta että mitä teet kun junan alle ei pääse.

Älä kysele vaan auta, että pääsen junan alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä unelmoit? Fiilistelet?

No riippuu tilanteesta, mutta yleisesti fiilistelen vaikka mennyttä kesää, juhlia tms, matkoja, ja toisaalta niiden pohjalta unelmoin esim. seuraavasta täydellisestä kesäpäivästä ystävien kanssa rannalla, seuraavasta lomareissusta jne. Isommassa kaavassa unelmoin tulevaisuudessa lapsista ja ihanasta kakkoskodista. Pienemmässä kaavassa unelmoin täydellisistä pienistä hetkistä mihin kaikilla on varaa/mahdollisuus, ja mihin liittyy usein läheiset, vapaapäivä, hyvä ilma, musiikki, ruoka ja juoma! :)

Ap

Kivaa, mutta niin pinnallista. Kun saat vähän ikää lisää, tulet huomaamaan että elämään kuuluu myös kolhut ja vaikeammat jaksot. Tulet myös huomaamaan sen, että onni ei tule noista luettelemistasi ulkoisista asioista, vaan onni tulee sisältä. Mutta siihen tarvitsee paljon enemmän elämänkokemusta, sinä olet vielä nuori, etkä selvästikään ole kohdannut ihmisen persoonaa kasvattavia vastoinkäymisiä.

Mitenkä nämä "elämän kolhut" ym muuttavat fiilistelyä elämästä? Onnellinen hetki on tässä ja nyt, koostuu pienistä ja yksinkertaisista asioista, eikä millään tavalla poissulje esim sisäistä rauhaa ja tyyneyttä. Jään suurella mielenkiinnolla kuulemaan, minkälaisista asioista elämänkokemusta kartuttanut kypsä henkilö mielestäsi unelmoi ja fiilistelee?

Ap

Elämänkokemusta kartuttaneen kypsän henkilön elämän keskipiste tai päämäärä ei ole unelmointi ja fiilistely, vaan ihan joku muu.

Kuten mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö ap oikein, että sinun seurassasi ei saisi olla muuten kuin positiivisella ja hyvällä fiiliksellä? Kerta koet, että tämä on kasvava trendi ja koet painetta siihen, että sinun pitäisi katkoa lisää ystävyyssuhteita, koska ystävilläsi on liikaa ongelmia elämässään, niin oletko kertaakaan miettinyt, että syy onkin ehkä sinussa?

Ehkä sinä olet se itsekäs ja vaadit ystäviäsi kantamaan huolta sinun hyvästä fiiliksestä ja täydellisestä piknikistä/illasta/retkestä jne. Minusta ystävyyteen kuuluu jakaminen ja kuuntelu, myös niiden elämän vastoinkäymisten. Mitä ystävyyttä se sellainen on, jos aina pitää väkisin olla hyvällä tuulella ja puhua vain positiivisista ja iloisista aiheista, jottei sinun iltasi mene pilalle?

Et. Siis ymmärtänyt oikein. Summa summarum, kaipaisin tietyiltä ystäviltäni ongelmanratkaisukykyä ja / tai suun sulkemista, kun samojen asioiden negatiivinen jankkaaminen jatkuu vuodesta toiseen. Lisäksi nämä ihmiset jättävät omat positiiviset asiani täysin huomiotta, koska heillä on niin kiire valittaa omista asioistaan. Itse en jankuta ongelmistani. Kerron ongelmistani kyllä, mutta yleensä vasta sen jälkeen, kun ne ovat jo ratkenneet, koska a) en tarvi niiden ratkaisuun ystäviä tai b) en todellakaan haulaa vatvoo negatiivisia asioita. Kaipaisin siis ystävyyteen enemmän iloisia asioita, omiin asioihini osallistumista, ja puhdasta hauskuutta. Olemme siis vielä "nuoria", kolmekymppisiä, eikä ystävieni ongelmat ole mitään suuria, vaan perus negatiivista paskanjauhamista päivittäisistä asioista.

Ap

Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaisia ongelmaratkaisutaitoja mitä muilla. Jotkut ratkovat ongelmiaan puhumalla niistä läheisilleen ääneen. Ääneen puhuttu ongelma alkaa pikkuhiljaa hahmottua pään sisällä ja ratkaisuja löytyä sitä kautta. Sinun ongelmanratkaisutaitosi ovat erilaiset, mutta ei suinkaan paremmat. Vain erilaiset. Sinun pitää ap ymmärtää, että muut eivät ole sinun egosi jatkeita. Muut ihmiset eivät toimi niinkuin sinä toimit, muut ihmiset eivät tunne niinkuin sinä tunnet. Muut ihmiset eivät ole kuin sinä. Ystävyyssuhteissa yleensä pyritään hyväksymään ystävä sellaisenaan, muutoin ystävyydestä ei oikein tule mitään. Et voi muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi, voit muuttaa vain itseäsi. Jos et kykene muuttamaan itseäsi tässä asiassa, niin ehkä sinun pitää katkoa ne ”ystävyyssuhteet”, joissa et pysty hyväksymään ”ystäväsi” erilaista tapaa elää ja olla?

Aivan. Sitten haluaisin vielä kuulla esimerkin elävästä elämästä, että milloin, missä ja kenen toimesta, on negatiivisuudella ratkaistu yhtään mitään?

Ap

Milloin positiivisuuskaan on ratkaissut yhtään mitään? Ei se negatiivisuus/positiivisuus mitään ratkaisua tuo elämään. Ratkaisun tuo konkreettisemmat asiat, kuin tunnepuolen. Syöpä ei esimerkiksi parane positiivisuudella, vaan tuurilla, oikea-aikaisella hoidolla ja oikeanlaisella hoidolla.

Etkö lukenut ketjua? Ap:lle _ei_ voi tulla syöpää; hänen suunnitelmiinsa ei kituminen kuulu. Tuo on negaatio, sellaisia vastoinkäymisiä ei narsistinen ap kohtaa. Hän myös laistaa vanhuuden ja kuolema. Koska ”hauskat asiat elämässä”.

Hohhoijaa, alan käymään kärttyisäksi näin typerien ja lapsellisten juttujen suhteen. Mun pointti ei ole välttyä kärsimykseltä. Mun pointti on selvitä kärsimyksestä lisäämällä hyvää fiilistä rinnalle niin paljon kuin pystyn. Onnistuitko ymmärtämään?

Ap

Tuo on välttämisrefleksi, defenssi. Mutta kukin tavallaan. Paskasta sinä kätesi lopussa löydät.

Oohh, jopa oli älykästä. Miksi ihmeessä elätte, kun kuolette kuitenkin. Että elämänilo ja ilo elämästä on defenssiä vain. Itse nautin pienistä hyvistä asioista siinä missä niistä harvoista isoistakin, kaunis päivä, linnunlaulu aamuisin, hyvien ystävien tapaaminen, nauru, iloisuus ja kaikki positiivinen.

Ja kyllä, lapsuuteni oli karmea, sukua ei ole, jäin leskeksi... näitähän riittää, mutta silti näen valoa ja nautin elämästäni, koska asiat voisivat olla todella paljon huonomminkin. Voisin velloa negatiivisuudessa tauotta tästä päivästä ensi viikon lauantaihin, eikä mikään menneessä silti muuttuisi.

Jatkuva valitus on merkki siitä, ettet todella halua tehdä mitään ongelmiesi, joko todellisten tai kuviteltujen, ratkaisemiseksi, mutta muiden pitäisi vain jaksaa-jaksaa-jaksaa kuunnella kun sama nauha pyörähtää taas kerran päälle.

Jatka samaan tapaan ap, sinulla on asenne kohdallaan, ole iloinen, nauti elämästä ja tuo hauskuutta myös muiden elämään. Kaikkea kivaa tulevaisuudellesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ap narsistisia piirteitä, vai miksi et pysty samaistumaan muiden ihmisten tunteisiin tai tilanteisiin? Ei ketään voi jonkun toisen negatiivisuus häiritä NOIN paljon. Sitä paitsi jos kerran tiedostat, että häiritsee, niin miksi vielä olet niiden ihmisten seurassa, ja miksi joudut valittamaan täällä? Eikö olisi pitänyt jo kävellä näistä tilanteista pois ajat sitten? Koet itse negatiivisia tunteita näitä ihmisia kohtaan, jotka sinun mielestäsi valittavat ja ovat negatiivisia. Ei tuo ole mitään positiivista, vaan käännät omat huonot fiilikset ulospäin itsestäsi, muita kohtaan,- tätä kutsutaan projisoinniksi. 

Hienoa että sinä olet se, joka voi kertoa minun puolestani, paljonko joku asia minua voi tai ei voi häiritä.  Millä perusteella en mielestäsi pysty samaistumaan muiden tilanteisiin? Silläkö, että kun Pirkolla oli paska työpaikka 4 vuotta sitten, jonka jälkeen vaihtanut vuosittain työpaikkaa, ja aina se paikka on paskaa, enkä jaksa enää kuunnella sitä jauhamista?`:D

Sinä et varmaan ole yhtään sellainen henkilö, joka vilauttelee narsisti-korttia mennen, tullen ja palatessa.. ;)

Ap

Mullakin on ollut tuollainen ”Pirkko” ystävänä, ymmärrän täysin, että viidennen paskan työpaikan jälkeen ei enää jaksa kuunnella samaa vinkunaa. Ja kun on tuntenut ihmisen kauan, niin toivoo aina vain, että se vanha mukava kaveri on siellä jossain piilossa, että ehkä hän herää huomaamaan asioidensa olevan kuitenkin hyvin. Mutta ei, ei sitä jaksa loputtomiin kuunnella. Joku intti, ettei positiivisuus ratkaise mitään, no ehkei yksin, mutta auttaa se ainakin näkemään vaihtoehtoja, niitä ratkaisuja ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityis-sensitiivinen ekstrovertti.

Voi juku.

Olethan ap lisännyt tuon luonnehdinnan itsestäsi cv:hen.

Joo oon <3 pusi pusi, nami nami vaan sullekkin <3 :P

Ap

Hitto ap, ellen olisi puolta vanhempi kuin sinä, rakastuisin sinuun, ihan sukupuolesta riippumatta 😘.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppupäätelmä on, että suurin osa täälläkin kommentoineista / peukuttaneista käyttävät  "ystäviään" likasankoina, ja edellyttävät loppumattomien murheiden maratoonin kuuntelua. Heiltä ei riitä ymmärrystä myönteisen asenteen voimaannuttavasta vaikutuksesta, eivätkä he pyri siihen. He eivät ole kiinnostuneita jakamaan ystäviensä iloja, jos itsellään on vähääkään murhettä päällä.

Kuulostaa vastenmieliseltä. Onneksi itse en ole jäänyt negatiivisuuden otteeseen. :)

Ap

Tämä ketju kertoo aika hyvin sen miksi sulla on vaikea saada ystäviä. Minä ystävänä kaadan likasankoja ja otan niitä vastaan. Jutellaan hyvistä ja huonoista asioista, mutta minun ja ystävieni välinen vuorovaikutus on todella syvää. Siitäkin huolimatta, että taidan olla suunnilleen ikäisesi. Minulla on traumatausta. Se väistämättä vaikuttaa, mutta suhtaudun elämään luottavaisena ja uskon sen kantavan. Mutta en jaksa puhua säästä, auringosta, matkoista tai "fiilistellä" pinnallisia asioita. Small talk pinnallisten ihmisten kanssa on juuri minulle raskasta.

Minulla ei ole vaikeuksia saada ystäviä, minulla on vaikeuksia kestää ystävieni negatiivisuutta. Alaa suoraan sanoen vituttaan, miten elämässään kovia kokeneet eivät anna arvoa millekkään muulle kuin syvien vesien traumoille. Oletn erittäin pahoillani koko ihmiskunnan puolesta, jos täällä ei kyetä iloitsemaan maailman kauneudesta ja elämän PIENISTÄ iloista. Tai fiilistellä. Fiilistelethän sä niitä sun synkkyyksiäkin, miksi et voi fiilistellä jotain hyvää???? Ihan kuin asian tunteminen olis merkityksellisempää, syvällisempää tai arvokkaampaa, jos se tunne on koettu negatiivisuudessa. Aivan käsittämätön asenne! :( :( :(

Ap

Mun mielestä tuo sun fiilistely kuulostaa väkinäiseltä ja maaniselta pakenemiselta. Tottakai voi fiilistellä tuoksuvaa kesäsadetta, hyvää pullaa tai pehmeitä villasukkia. Voi ja saa kertoa iloisena mitä kivaa tapahtui töissä tms. Joillekin on vain luontevaa vaihdella niistä iloisista asioista vähemmän iloisiin ja ennen kaikkea kevyistä aiheista syvällisempiin ja taas takaisin. Pohtia ilmiöitä, elämän tarkoitusta, henkistä kasvua, oivalluksia, tunteita. Ei se tunnu raskaalta tai ole vellomista. Keskustelun pito pinnallisissa aiheissa(mitä ostin, mitä aion ostaa ja hankkia esim.tavaraa,materiaa,matkoja,mitä sitten kun olen ostanut/hankkinut/käynyt jossakin ym.)on joillekin raskasta.

Tahallaanko ymmärsit väärin? Pohdinta on täysin eri asia kuin jatkuva valitus ja negatiivisuudessa rypeminen. Ja mitä vikaa on fiilistelyssä, unelmoinnissa, triviaalisista asioista juttelemisessa?