Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:
Juorukello - laulaa kaikkien kuulumiset ja tietää työpaikan sosiaalisen elämän kaikki käänteet Työmatkapyöräilijä - jauhaa kahvitauot pyöräilyn hienouksista ja jakaa neuvojaan muille Eväslehteilijä - linnoittautuu taukohuoneen nurkkaan eväsboksinsa ja sanomalehden taakse, jottei kukaan vain ottaisi kontaktia
Kommentit (2225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konttorin juoppo. Luulee toki, että kukaan ei tiedä eikä huomaa, mutta sehän kuuluu kuvaan.
Joka kerta, kun palkka on maksettu, jää hän 3 päivän sairaslomalle. Siis ihan joka kerta. Huolimatta siitä, minä viikonpäivänä tuo maaginen summa maksetaan tilille. Asuu yksin tai ehkä on saanut iskettyä jonkun hissukan eksyneen naisen kämpilleen.
Viikko ennen palkkapäivää yrittää lainailla kymppiä-kahta työkavereiltaan.
Sairaslomien "syy" on mitä moninaisin ja ne kerrotaan erittäin yksityiskohtaisesti kaikille kuulijoille. Liki 100-kiloinen aikuinen mies esim. saa semmoisen mahataudin, että paska lentää 3 päivää aivan täysillä eikä pysty mihinkään. En oikeesti haluaisi edes kuulla tätä niin kovin tarkkaan.
Samoin kerta kerran jälkeen jalkapallotreeneissä (??) pallo kimpoaa, vastapelaaja kaataa, nilkka tai polvi kiertyy niin että saikkea pukkaa.
Joka ikisellä virkistyspäivänä, kokousristelilyllä tai talon vuosijuhlissa se vetää itsensä neljään promilleen heti alkumetreillä. On joko käynyt jo starttamassa ennen, taikka sitten on jo tolet huonontuneet niin, että se on känni x 100, heti ja laakista.
On jo lopettanut ne kännissä soittelut, huomasi varmaan että siitä tuli vähän puheita.
Pystyy keskustelemaan pitkään ja hartaasti, mitä ja minkä hintaista viinaa/olutta kannattaa hakea Tallinnasta. Reissut tehdään säännöllisesti ja hyöty maksimoidaan. Prosentit juomista on tapissa ja litrahinnat sekä bensakulut otetaan huomioon.
Ei kait tässä tarvi kuin katsella vierestä , miten alamäki kiihtyy. Ei ole mitenkään nähtävissä että olisi aikomusta tai tarvetta vähentää. Päinvastoin, jos rahat vaan riittäisi , niin ottaisi enemmän.
Miksi te katselette vierestä? Eikö teillä esimies ohjaa hoitoon tai työterveyteen tällaista ihmistä?
Esimies on nynny 6 laudaturin ja eximian maisteteri, joka ei tajua kunnon ryyppäämisestä yhtään mitään. Joten ”taudin kuva” menee häneltä ohi.
Valtion virasto, jonka vaki virassa on hyvässä huomassa -juomassa.
Vierailija kirjoitti:
Sairausloman kehittelijä. Yskiskelee tai muuten esittelee huonoa vointiaan näyttävästi, valittelee oloaan ja huokailee, täytyisikö lähteä kotiin. Mikäli seuraavana päivänä on huono keli tai muuten huono päivä tulla töihin, kehittää itselleen "keuhkoputkentulehduksen" tai "vatsataudin". Migreeni on käytetty jo.
Kuulostaa ihan minun esimieheltäni. Ottaa myös joka viikko useampana päivänä ylityövapaita. Kukaan ei tosin ole nähnyt milloin hän on näitä ylitöitä tehnyt.
Ylempi esimies tietää tästä, mutta ei tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Hiljainen hiiri. Et koskaan kuule hänen puhuvan mitään tai näyttäytyvän taukotiloissa. Välttelee katsekontaktia.
Miten ihmeessä noin "hiljainen hiiri" on työllistynyt?
Ryhmä"osallistuja". Henkilö, joka ryhmää/porukkaa vaativien työtehtävien aikana istuu nurkassa hiljaa puhelimellaan. Kysyttäessä, miksi hän ei osallistu, hän vastaa, ettette näyttäneet tarvitsevan enempää apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljainen hiiri. Et koskaan kuule hänen puhuvan mitään tai näyttäytyvän taukotiloissa. Välttelee katsekontaktia.
Miten ihmeessä noin "hiljainen hiiri" on työllistynyt?
Eikös TYÖPAIKALLA ole tarkoitus tehdä TÖITÄ, eikä tuijotella muita silmiin tai puhua pälpättää niitä näitä?
Kärttyinen vaihdevuosi-ikäinen nainen. Usein töissä esim palkanlaskennassa tms. sihteerinä ja aina saa jännittää minkälainen vastaus tulee jos uskaltaa soittaa ja kysyä jotain asiaa.
Työpaikkakiusaaja, entinen koulukiusaaja. Heikko itsetunto ja keskinkertaiset taidot. Halveksii muita oman heikon itsetuntonsa takia. Kirjoittelee AV-palstalle kuvauksia oman työpaikkansa työntekijöistä ja nimittelee heitä halveksuvaan sävyyn latvakakkosiksi, vaikka ei ole itse yhtään parempi työntekijä.
Ärsyttävin tyyppi työpaikalla on oma esimies, joka tulee aina myöhässä kokouksiin. Tämä nainen myöhöstyy 20-30 minuuttia, ja kymmenen henkilöä istuu sen ajan tumput suorina. Saapuessaan nainen naureksii ja sanoo olevansa semmoinen myöhästelijäveitikka. Ketään muuta ei naurata.
Niuhottaja
-vahtii toisten työntekoa ja pitää itseään muita parempana. Tietää milloin kukakin on poistunut työpisteeltään ja seurailee läsnäoloa verkossa ja palvereissa.
Terveysterroristi, joka käy haukkumassa muiden eväät, käskee toisia laihduttamaan ja käymään salilla, kehuskelee omaa hyvää vointiaan kun ei ole syönyt 10 vuoteen sokeria, jne.
Ja auta armias, jos kehtaat juoda iltavuorossa energiajuomaa. Sehän on kaiken pahan alku ja juuri ja hän luki jutun että joku kuoli juotuaan 20 energiajuomaa päivässä, tms.
Pikkufirman pomo, joka haluaa tehdä kaiken mitä isotkin firmat. Nyt olisi hieno lean-agile-systeemi, jota kaikki Suomen johtavat firmat käyttävät. Tämä olisi aivan mahtavaa meidän 200 hengen firmassa. Pistetään pystyyn ohjausryhmä, joka jalkauttaa tämän menetelmän meillä käyttöön.
Sitten istutaan ohjausryhmän palavereissa tuntikausia, yritetään miettiä miten voitaisiin soveltaa joku 1000+ hengelle tarkoitettu metodi omaan käyttöön, ja mitä se käytännössä tarkoittaisi. Tärkeämmät työt jää rästiin ja osa joutuu tekemään ylitöitä, joista ei kuitenkaan makseta ylimääräistä.
Ja heti kun se juttu on valmis, pomo keksii jotain uutta ja jännittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljainen hiiri. Et koskaan kuule hänen puhuvan mitään tai näyttäytyvän taukotiloissa. Välttelee katsekontaktia.
Miten ihmeessä noin "hiljainen hiiri" on työllistynyt?
Eikös TYÖPAIKALLA ole tarkoitus tehdä TÖITÄ, eikä tuijotella muita silmiin tai puhua pälpättää niitä näitä?
Valitettavasti taitaa olla niin, että monessa työpaikassa arvostetaan sosiaalisuutta, ja myös palkankorotukset, bonukset ja ylennykset tulevat "kivoille tyypeille".
Joissakin firmoissa osa alaisista on pomojen kavereita, ja sen kyllä huomaa kohtelussa. Jutellaan jostain kalastusreissusta, ja ihme ja kumma, juuri sille kalakaverille löytyykin pian johtoportaan hommia. Talossa pitempään olleet saavat nuolla näppejään.
Vierailija kirjoitti:
Terveysterroristi, joka käy haukkumassa muiden eväät, käskee toisia laihduttamaan ja käymään salilla, kehuskelee omaa hyvää vointiaan kun ei ole syönyt 10 vuoteen sokeria, jne.
Ja auta armias, jos kehtaat juoda iltavuorossa energiajuomaa. Sehän on kaiken pahan alku ja juuri ja hän luki jutun että joku kuoli juotuaan 20 energiajuomaa päivässä, tms.
Parasta tällainen eväskyttääjä ja terveysterroristi oli arviolta 40 kiloa ylipainoinen ravitsemusasiantuntija.
Pomo, joka haluaa tehdä kaiken itse. Työntekijä kirjoittaa dokumentin, ja pomo lukee sen ja sanoo heti että minäpäs vähän korjailen tätä. Kirjoittaa sen käytännössä kokonaan uusiksi, ja työntekijän aika on mennyt hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, joten anteeksi jos ja kun "työpaikan syntipukkia ja kynnysmattoa" ei ole mainittu.
Heidänlaisiaan tunnollisia ja kilttejä ihmisiä tapaa useinmiten työpaikoilla joissa on paljon muutoksia, epäselvät vastuualueet, ja "avoin työpaikkakulttuuri" koskee kaikkia muita kuin työpaikan syntipukkia ja kynnysmattoa.
Hänet laitetaan kouluttamaan uusia työntekijöitä kun pomo(t) eivät ole paikalla, hän tiskaa astiat, vie roskat, ja vielä siivoaakin. Kaikki tämä syö hänen omaa tehokkuuttaan ja tuottavuuttaan, josta pomo muistaa mollata häntä toisten kuullen.
Työpaikan "mehiläiskuningatar" ja "myötäilijä" ottavat kunnian hänen hyvin tehdtistä töistään, ja kertovat hänen ideansa ominaan pomo(i) lle.
Lopulta työporukka alkaa ihmetellä eikö työpaikan syntipukkia ja kynnysmattoa saada millään hermostumaan ja mokaamaan. Joten ei muuta kuin painetta kehiin! Työpaikalle luodaan painostava, kireä, työilmapiiri, jossa työpaikan syntipukkia ja kynnysmattoa syyllistetään, kritisoidaan, ja jopa uhkaillaan kaikkien kuullen.
Hänen elämäntapansa ja habituksensa on kaikkien mielestä niin väärä, hänen monisairas miehensä on vain työtävieroksuva lusmu, lapset pilalle lellittyjä, jne...
Johan viimein "syntipukki ja kynnysmatto" saadaan hermostumaan, menettämään yöunensa - ja mikä parasta: yrittämään puolustautua! Kun hän saa vielä siunatuksi lopuksi itkupotkuraivarit loppuun ajettuna ja kiusattuna, niin työyhteisön tarkoitus on toteutunut.
Sitten pomo selittää lempeimmällä äänellään - kaikkien kuullen tietysti - "syntipukille ja kynnysmatolle" kuinka hän nyt joutuu luopumaan hänestä "tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin" vedoten, ja vihjauksen hoitoon hakeutumisesta.
Tämä tarina on tosi.
Sukua syntipukille ja kynnysmatolle on kokeneena ja ylipätevänä palkattu ihminen, jonka työllistymistä vain vaatimattomiin töihin ihmetellään. Sitten aletaan vaatia kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, tai esitetään, ettei välttämättä osaa töitään. Muilta työt voivat sujua heikomminkin, mutta ajoittain jopa ylikokeneen työajan käyttöä epäillään. Jatkuva työnteko ja näytettävissä olevat työt eivät ole keskustelujen kohteena. Palkkaa ei haluta nostaa osaamista vastaavaksi, kun ei ole muillakaan, joten sivuuttaminen tai vaivihkainen virallisten tehtävien muuttaminen rajatummaksi torppaa palkankorotusta. Silti työntekijältä yleensä vaaditaan yhtä lailla ja enemmänkin, onhan hän selvästi kokenut. Työntekijä sen kuin puurtaa. Yhden mielestä työntekijä rajoittaa jostain syystä osallistumistaan, toisen mielestä on kyseenalainen, kun haki helpompiin töihin. Osa on tyytyväisiä ja moni ei edes tule ajatelleeksi, että tehtävänkuvalla olisi väliä. Kerrottu työnkuva ei tietenkään ole syy olla tekemättä.
Vaikka kuinka ahkeroisi, työtodistukseen määräaikainen ei kaikkia töitä saa. Ennenkuulumatonta, että muka hyötyisi vielä saamalla kaikenlaista todistukseen. Ihan kuin olisi tehnyt, tai tapana olisi kertoa työntekijän töitä yleisen pohjan sijaan. Sitten ei ole näyttöä töistä, ja muka voi olla epäselvää, onko tehnyt. Palkkakin on jäänyt vaatimattomaksi kokemukseen verrattuna.
Seuraavissa hauissa voidaan taas ihmetellä asiaa. Miten ei suoriudu tai saa parempaa työpaikkaa, vaikka on kokenutkin. Noin ainakin korkeakouluissa.
Entinen tyyppi
Haikailee jonkun vuosia (tai jopa vuosikymmeniä) sitten kuolleen/eläköityneen/työpaikkaa vaihtaneen ihmeidentekijän perään. Tämä entinen tyyppi osasi kaiken, tiesi kaiken ja häntä ei korvaa kukaan eikä mikään. Aina kun tiedustellaan:
- miten tämä asia pitäisi hoitaa
- tietääkö kukaan tuosta aseman X jutusta
- mikä on paras kokoustila/hotelli/satama/moottoriajoneuvo/lomapaikka
- kenen vastuulla on asia x
AINA nostetaan Entisen tyypin nimi esiin! Kyllä se Esko-vainaa tiesi nämä asiat/harmi ettei Esko ole enää meillä töissä/pitäisikö soittaa Eskolle lankapuhelimeen - Eskoa ei korvaa kukaan.
Pomon/omistajan/johtoportaan jälkikasvu, yleensä Hankenin käynyt. Ei tiedä oikeista töistä mitään, mutta napataan jo opiskeluaikana sopivalla manager-tittelillä toimistolle pätemään. Ei saa mitään aikaan (korkeintaan eripuraa), mutta koska on pomon jälkikasvua, ei kukaan puutu hänen tekemisiin/tekemättä jättämisiin. Kukaan ei halua tehdä hänen kanssaan töitä - mikä on hämmästyttävää, koska onhan hänellä lahjakkuus jo geeneissä!
Häipyy maisemista kun hänet on saatu ujutettua tarpeeksi monen start-upin hallitukseen - onhan hän jo managerina kannuksensa ansainnut - NOT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Superäiti, joka mainostaa äitiyttään ja jälkikasvuaan joka välissä, raahaa Emma-Sofian ja Veeti-Juliuksen töihin monta kertaa viikossa, ei keskustele mistään muusta.
Lajin parhaat edustajat saavat minkä vain asian käännetyksi omaan äitiyteen tai lapsiin. Vaikka kyse olisi viemäröinnistä, Purja-Annikin koulunkäynti saadaan liitettyä siihen saumattomasti.
Ja kun kerätään rahaa myyjäisillä, kaikille riiitää sukkia ja pahanmakuisia keksejä.
Miun työpaikalta huomattuja:
Työholisti:
Tekisi töitä vaikka joka päivä vuodesta, ei tahdo pitää lomaa/vapaita ja aina, jos otetaan puheeksi lakipykäliä vuosilomasta tai muusta vastaavasta, alkaa hirmu ininä siitä, kun ei saa töitä tehä. Voi toki johtua henkilön yksinäisyydestä.
Pihi:
Kaikki on kallista ja aina, jos jonku hinta on noussu vaikka sentin, niin tämä henkilö kertoo sen ja kauhistelee miten rahat riittää.. Tämä henkilö myös lataa puhelintaan työpaikalla säästääkseen sähkölaskussa ja mikään rahamäärä ei riitä kattamaan liian kalliita hintoja. Kertoo myös miten jossain Indonesiassa asia x tai y maksaa kymmenen kertaa vähemmän, kuin Suomessa, joten täällä pitäsi maksaa saman verran.
Kaksinaamainen:
Uusille työntekijöille on niin kiva ja mukava, että luulisi olevan kyseessä mukava henkilö. Toimistossa joka toinen sana on kirosana ja muille pomoille/johtajille/tiiminvetäjille on kuin hirviö ja kaikki v*tuttaa.
Muiden puheita kommentoiva ja värittäen tulkitseva. "Se flirttaili taas", "puhuu juhlimisesta", "sillä ei ole näkemyksiä", vaikka kuulisivat ohimennen keskustelua, eivätkä yleensä osallistu yhteisille tauoille tai edes palavereihin. Jälleen joku lausahdus vahvistaa ennakkoasenteita.
"Ei se mitenkään paljon töitä tee", "Ei se sellaista osaa", "Eihän se koskaan ole sellaista tehnyt" -asenne on erityisen ikävä, jos kyseessä on esihenkilö, joka vain ei ole kartalla asioista, kun ei itse osallistu palavereihin kaikkien työntekijöidensä kanssa tai aktiivisesti pysy kartalla, mitä työntekijät tekevät.