Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:
Juorukello - laulaa kaikkien kuulumiset ja tietää työpaikan sosiaalisen elämän kaikki käänteet Työmatkapyöräilijä - jauhaa kahvitauot pyöräilyn hienouksista ja jakaa neuvojaan muille Eväslehteilijä - linnoittautuu taukohuoneen nurkkaan eväsboksinsa ja sanomalehden taakse, jottei kukaan vain ottaisi kontaktia
Kommentit (2242)
Hirveen hyva tyossaan ja oikea asiantuntija, MUTTA helkkarin huonot sosiaaliset taidot. Tammonen henkilo oli edellisessa tyopaikassa, ja nyt tassa nykyisessa.
Vierailija kirjoitti:
Tarrapaskantaja.
Muuraa joka perjantai-iltapäivä vessanpyttyyn tarrapaskan joka kuivuu viikonopun aikana kiinni kaakeliin kuin tauti. Vessaharjan käyttö on tarrapaskantajalle tuntematonta.
Siivoojan vihollinen.
No niin, kohta koittaa ihana viikonloppu! Jokohan Tarrapaskantaja on jo valmiina? Tuntuuko suolessa jo?
Vähäruokainen nainen. Vähäruokaisella naisella on lounaana pikkuriikkinen salaatti tai kaupan valmiskeitto, josta tulee jo puolivälissä ähky. Palaveripullaa katsotaan ylen kun se on niin iso että yhdestä puraisusta tulee ihan täyteen. Ei jaksa, vatsa täynnä, siis miten te voitte syödä noin paljon! On myös nirso ja löytää työpaikkaruokalan tai lounasravintolan ruuista aina jotain valitettavaa. Annos ei maistu miltään tai on liian maustettua, siinä on sipulia tai persiljaa tai kurkkua, hyi. Ruokahävikkiä tulee koska jämiä ei voi syödä enää seuraavana päivänä. Ei ole kuitenkaan jo mainittu kulinaristi, vain tosi suppea mieltymyksissään. Vain harvoin ylipainoinen.
Työpaikan Hansu Hanhi, eli laiskanpulskea mennään siitä mistä aita on matalin-tyyppi, jota ei tulostavoitteet tai muu hoppuilu puristele. Päin vastoin naureskelee, että höhlä paljon töitä tekee, jos on tilaisuus jättää tekemättä.
On usein tuiki tärkeää hiljaista tietoa panttaava vaksi, huolto- tai sähkömies tai muu tyyppi, jota on vaikea pistää poiskaan, joten laiskurointia katsotaan ylempää sormien läpi.
Lupailee usein hövelisti että ilmoitetut ongelmat korjataan, mutta asiat eivät etene kuin korkeintaan viidennen muistutuksen kautta, ja usein vasta pomon kautta kierrätettynä. Kerralla oikein-ratkaisujen sijaan silloinkin herkästi tilapäis- ja pikafiksauksilla mennen, eli oman alansa "hiilitablettia" kuten voitelusuihketta tai ilmastointiteippiä vaivaan kuin vaivaan tarjoten.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan Hansu Hanhi, eli laiskanpulskea mennään siitä mistä aita on matalin-tyyppi, jota ei tulostavoitteet tai muu hoppuilu puristele. Päin vastoin naureskelee, että höhlä paljon töitä tekee, jos on tilaisuus jättää tekemättä.
On usein tuiki tärkeää hiljaista tietoa panttaava vaksi, huolto- tai sähkömies tai muu tyyppi, jota on vaikea pistää poiskaan, joten laiskurointia katsotaan ylempää sormien läpi.
Lupailee usein hövelisti että ilmoitetut ongelmat korjataan, mutta asiat eivät etene kuin korkeintaan viidennen muistutuksen kautta, ja usein vasta pomon kautta kierrätettynä. Kerralla oikein-ratkaisujen sijaan silloinkin herkästi tilapäis- ja pikafiksauksilla mennen, eli oman alansa "hiilitablettia" kuten voitelusuihketta tai ilmastointiteippiä vaivaan kuin vaivaan tarjoten.
Meidän koulun vaksi. Täsmälleen.
Diiva. Kaikki on keskittynyt häneen. Jos kaksi kollegaa lähtee johonkin kutsumatta häntä mukaansa, hän kysyy muilta, poistuivatko nuo hänen takiaan. On aina kaikesta täysin eri mieltä kuin muut. Ei pysty tiimityöhön. Haluaa olla kaiken keskipisteessä. Tekee piilohyökkääviä kysymyksiä työkavereilleen. On saanut aiemmat työpaikkansa suhteilla.
Työpaikkaa rakastava hullu, joka tekee kaiken just niinku käsketään, ja on lähes aina reippaasti etuajassa. Eikä malta pysyä sieltä pois vapaa-ajallaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Yli-ikäinen pissis-sinkkublondi. Valittaa jokaiselle, miten hirveästi hänellä on duunia ja kamala kiire koko ajan. Maleksii jatkuvasti kahvihuoneessa, kollegoiden huoneessa, röökillä ja parin tunnin shoppailulounailla läheisessä ostosparatiisissa. Jaksaa valittaa kaikille, miten hän aina rakastuu vääriin tyyppeihin. Vakiokalustoa niin oman firman juhlissa, kaikkien yhteistyöfirmojen juhlissa kuin asiakastilaisuuksissakin. Kiskoo siellä kaksin käsin alkoholia ja humalluttuaan riittävästi alkaa hinkata itseään jonkun miespolon kylkeen, samalla valittaen jälleen sitä ainaista epäonneaan rakkaudessa. Juhlii aina pilkkuun saakka, vaikka tilaisuus olisi keskellä viikkoa. Seuraavana päivänä raahautuu silmät ristissä klo 11 maissa työpaikalle kauheassa darrassa, eikä jaksa tehdä muuta kuin vaipua röhnöttämään neukkarin sohvalle, josta hänet täytyy hätistää pois ennen kun asiakaspalaveri alkaa.
Heh, ihan kuin minä. Tosin nykyään naimisissa pikkujouluista iskemäni työkaverin kanssa. :D
Osallistumislistojen kuningas/kuningatar. Aina ensimmäisenä, kun on tarjolla mahdollisuus kuluttaa palkallisesti aikaa jotenkin muuten kuin varsinaista työtään tehden.
Käy läpi kaikki kieli-, ensiapu-, ergonomia- ja työsuojelukurssit, ekskursiot ja tuote-esittelyt, messut ja työkykypäivät, liiton tilaisuuksia unohtamatta.
Pyristele kuitenkin herkästi irti lisävastuusta, jos ehdotetaan, että rupeaisi kurssitetun aiheen vastuuhenkilöksi tai pistäisi muuten hankitun tiedon hyötykäyttöön
Asioilla piipahtaja. Käy ihan pikaiseen ruokatauolla pankissa, apteekissa, hiusten leikkuussa, hakemassa evästä kaupasta tai viemässä kirjeen laatikkoon. Paitsi että tauko menee pitkäksi. Ei millään voi ostaa parin päivän eväitäkään kerralla, vaan sama juttu seuraavana päivänä. Piip piip.
Mässyttäjä - Tulee töihin syöden jotain pasteijaa tai donitsia, päivä alkaa 30min kahvitauolla ja parilla croissantilla ja suklaapatukalla, sitten tekemään ''töitä'' ja napostelemaan pari 400g pussia karkkia/sipsiä ja valitetaan että vauva potkii mahassa, vaatteet eivät mahdu päälle ja pitää syödä kahden edestä, lounas aika tulee sitten tilataan 2 perhepizzaa tai parit big macit ja pirtelöt, sitten iltapäivällä menee vielä pari karkki pussia ja paljon kahvia/lima ja energia juomia
Vierailija kirjoitti:
Mehiläiskuningatar. Yleensä (johdon) sihteeri, joka on ottanut firman / viraston todellisen johtajan aseman, määräilee kaikkia ja määrää todellisuudessa kaikesta. Tekee kaiken oman päänsä mukaan, ja häntä totellaan. Jos ei totella, niin voi sitä polosta...
Töistä kieltäytyjä. Valittaa töiden vähyyttä, lueskelee lehtiä kahvihuoneessa tai koneeltaan ja urputtaa työpaikastaan. Sitten kun hänelle tarjotaan työtehtäviä, kieltäytyy niistä mitä moninaisimpiin syihin vedoten. Syyksi voi kelvata jopa se, että hän ei näe työtehtävästä olevan mitään hyötyä. Tai homma voi olla liian työläs tai vaikea oppia. Valittaa kohtelustaan aika ajoin luottamusmiehelle ja taas neuvotellaan, mutta sopivia tehtäviä ei vaan löydy. Toinen töistä kieltäytyjien laji on se, jota pyydetään auttamaan jossakin yhdessä tehtävässä kertaluontoisesti, ja hän kieltäytyy, koska ei halua tehdä noita hommia.
Ei kai tällaisia työstä kieltäytyjiä enää voi olla missään? On meinaan julkisellakin käyty sen verran yt:t taloudellisista syistä, että oikeasti tarpeellista kun tyyppiä on joutunut lähtemään, kun palkksrahaa ei vaan ole.
Tästä ketjusta näkee parhaiten, miten kova tarve ihmisillä on lokeroida toisensa. Ja sitten lyödään leima otsaan, että asia käsitelty, ja mielipide ei vaihdu.
Ei siinä mitään, jatkakaa.
Viime hetkeen heräävä. Tyyppi saa toki aina samat tiedotteet ja deadlinet tiedoksi kuin muutkin, mutta hämmästyttävällä tavalla DL pääsee aina yllättämään.
Anelee lisäaikaa ja/tai hyppää viimeisenä päivänä muiden työntekijöiden luona pyytämässä tosi kiireisiä toimenpiteitä, koska tämän homman pitää ehdottomasti olla valmiina huomenna. Jos taloon tulee vaikka uusi ihminen, jonka vastaanottamisesta on vastuussa, herää tämän tulopäivänä hoputtamaan avaimia ja kulkulupia. Muiden pitäisi laittaa omat työnsä sivuun ja toki joustaa hädässä.
Ikipoikamies nuorten naisten perään. Löytää aina heti mieleisintä juttuseuraa tuoreista parikymppisenä naistyöntekijöistä, joita tervehtii aina hymy korvissa toisin kuin muuta väkeä. Sama kuvio jatkuu vuodesta toiseen, kohteet vain vaihtuvat eikä henkilö huomaa, että uudet tulokkaat alkavat jo olla parikymmentä vuotta itseään nuorempia.
Vierailija kirjoitti:
60+ ukot, jotka eivät malta jäädä eläkkeelle koska nuorempi vaimo vielä töissä (ei mikään kovapalkkainen) niin ei haluu olla päivät yksin himassa, tulotaso romahtaa jne. Ei osaa käyttää tekniikkaa hyväkseen, sähköposti, skype, printteri ja word ja ehkä jokin muun sovelluksen perustoiminnot ainoat. Printtailee papereita joita siirtelee ympäriinsä ja kuvittelee tämän olevan jotenkin tuotteliasta, vaikka muu tiimi on jo siirtynyt paperittomaan toimistoon ajat sitten. Haalii tehtäviä, panttailee sitä tietoa jota pitäisi jakaa (kuten esim. konsernin sisäiset asiakkaat). On kateellinen nuoremmille, kuitenkin jo keski-ikäisille koulutetuille naisille, ikävöi niitä tätsyjä jotka jäivät pari vuotta sitten eläkkeelle, he sentään ymmärsivät sen paperirumban tärkeyden.
On aina ekana kahvitauolla, nuolee pomojen persettä, esittää pätevää ja osaava ja sanoo, ettei nää uudet kyvyt pärjäisi ilman heitä, ja laittaakin keppiä rattaisiin, että varmasti nuoret naiset näyttävät saamattomilta. Syö aina omassa ruokalassa max 30 min mutta voi surutta viettää iltapäivällä puolen tunnin kaffitauon juoruten ukkojen kesken. Ei ymmärrä mistään mitään, ja kuvittelee olevansa korvaamaton, mansplainaa, ei ole koskaan sairaslomalla, on ollu jokaisessa kokouksessa läsnä viimeiset 40 v. Ja se on kuulkaas saavutus se. tehkää perässä. Kuvittelee myös olevansa jonkin sortin esimies, vaikka ei virallisesti ole. Ei kerro kenellekään koska jää eläkkeelle.
Ei juma :D Me ollaan varmaan samassa työpaikassa! Nää todellakin printtaavat jokaisen sähköpostinsa paperille ja kiikuttavat niitä paperisia sähköposteja eri kerroksen ihmisille. Samalla on kätevä tuoda esiin omaa kiireisyyttään ja korvaamattomuuttaan.
Vahingossa paikan saanut. Hän tietää jo taloon tullessaan, ettei oikeasti halunnut tätä paikkaa, mutta ei kerro asiasta mitään ja käy kuuliaisesti perehdytykset läpi samalla kun hakee kuumeisesti sitä parempaa paikkaa, johon oikeasti tähtäsi. Katoaa heitä sanomatta ennen kuin kaikki ovat oppineet muistamaan hänen nimensä oikein.
Tietosuojapainajainen. Hölöttää estottomasti nimiä mainiten arkaluonteisia työpuheluita ruokalassa, aulassa ja vielä bussipysäkilläkin. Henkilötietoja sisältävät printit putoavat mainospostin ohessa silppuamatta tavalliseen keräysastiaan. Teippaa salasanat ja tunnukset näytön laitaan ja lainaa tarvittaessa omiaan kollegalle kanssa. Kertoo muiden numerot ja kotiosoitteet, jos joku vaan on kiinnostunut.
Pomon hoviin kuuluva työntekijä, jolla menee pakka täysin sekaisin, kun pomo vaihtaakin työpaikkaa. Ei kestä sitä, että menettää epävirallisen asemansa ja itse otetut edut, kun uusi pomo pistää samalle viivalle muiden kanssa. Irtisanoutuu todennäköisesti pian.
Minä-minä-minä Känkkäränkkä. Ei minkäänlaisia tiimityöskentelyvalmiuksia ja konsensushalukkuutta. Muutosvastaisuudessaan legendaarinen. Herkkähipiäinen. Ei neuvottele, ei ota vastaan ohjeistusta, eikä osallistu yhteiseen koulutukseen, koska tietää aina itse parhaiten mikä on parasta. Kaikki pitää tehdä juuri niinkuin minä-minä-minä haluan. Palavereissa ei osallistu keskusteluun eikä tuo julki omaa näkemystään ja käyttää sitten vaikenemistaan härskisti syynä olla sitoutumatta yhteisiin pelisääntöihin: "Kun ei minulta edes kysytty...(vaikka minähän se kuitenkin aina tiedän parhaiten.)"
Manipulointitavoissaan on tukevasti pikkulapsen tasolla: ensin poljetaan jalkaa ja huudetaan kurkkusuorana "minä-minä-minä haluan" ja "minä-minä-minä en suostu." Jos tämä ei tehoa niin sitten tihrustetaan surkeana itkua ja syyllistetään työtovereita kiusaamisesta. Ja jos kyyneleetkään eivät auta Känkkäränkkää saamaan tahtonsa läpi, niin Känkkäränkkä-Marttyyri nostaa kädet pystyyn ja ilmoittaa, että minä en sitten leiki ollenkaan: "Tehkää te muut niinkuin teette kun kerran olette tuollaisia narsisteja ja minä teen edelleen niinkuin itse haluan koska minä olen ainoa täällä joka välittää siitä mitä täällä tehdään."