Lue keskustelun säännöt.
Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:
Juorukello - laulaa kaikkien kuulumiset ja tietää työpaikan sosiaalisen elämän kaikki käänteet Työmatkapyöräilijä - jauhaa kahvitauot pyöräilyn hienouksista ja jakaa neuvojaan muille Eväslehteilijä - linnoittautuu taukohuoneen nurkkaan eväsboksinsa ja sanomalehden taakse, jottei kukaan vain ottaisi kontaktia
Kommentit (2242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60+ ukot, jotka eivät malta jäädä eläkkeelle koska nuorempi vaimo vielä töissä (ei mikään kovapalkkainen) niin ei haluu olla päivät yksin himassa, tulotaso romahtaa jne. Ei osaa käyttää tekniikkaa hyväkseen, sähköposti, skype, printteri ja word ja ehkä jokin muun sovelluksen perustoiminnot ainoat. Printtailee papereita joita siirtelee ympäriinsä ja kuvittelee tämän olevan jotenkin tuotteliasta, vaikka muu tiimi on jo siirtynyt paperittomaan toimistoon ajat sitten. Haalii tehtäviä, panttailee sitä tietoa jota pitäisi jakaa (kuten esim. konsernin sisäiset asiakkaat). On kateellinen nuoremmille, kuitenkin jo keski-ikäisille koulutetuille naisille, ikävöi niitä tätsyjä jotka jäivät pari vuotta sitten eläkkeelle, he sentään ymmärsivät sen paperirumban tärkeyden.
On aina ekana kahvitauolla, nuolee pomojen persettä, esittää pätevää ja osaava ja sanoo, ettei nää uudet kyvyt pärjäisi ilman heitä, ja laittaakin keppiä rattaisiin, että varmasti nuoret naiset näyttävät saamattomilta. Syö aina omassa ruokalassa max 30 min mutta voi surutta viettää iltapäivällä puolen tunnin kaffitauon juoruten ukkojen kesken. Ei ymmärrä mistään mitään, ja kuvittelee olevansa korvaamaton, mansplainaa, ei ole koskaan sairaslomalla, on ollu jokaisessa kokouksessa läsnä viimeiset 40 v. Ja se on kuulkaas saavutus se. tehkää perässä. Kuvittelee myös olevansa jonkin sortin esimies, vaikka ei virallisesti ole. Ei kerro kenellekään koska jää eläkkeelle.
Ei juma :D Me ollaan varmaan samassa työpaikassa! Nää todellakin printtaavat jokaisen sähköpostinsa paperille ja kiikuttavat niitä paperisia sähköposteja eri kerroksen ihmisille. Samalla on kätevä tuoda esiin omaa kiireisyyttään ja korvaamattomuuttaan.
:D Mun pomo on kyllä teknisesti osaava ja pysyy kärryilä, mutta tää sähköpostien printtaaminen. Mä hoidan firman yleistä sähköpostia ja kaikki, ihan kaikki pitää printanta ja myös säilyttää. Jos joku ilmoittaa olevansa lomalla tai kiittää tiedoista, sekin pitää printata. Myös mun omat kuuluu printata, on ohjeissa. Fuskaan tästä koko ajan ja jätän kaikki toisarvoiset printtaamatta. Kiireen valittaminen on myös hyvin tyypillistä, mutta mikään ei estä puhelimessa puhumasta niitä näitä puolta tuntia, jos joku soittaa jotain ihan pikkuasiaa, se on markkinointia nääs kuulemma. Sekin, että puhutaan tyttöjen opiskeluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Superbyrokraatti. Hän tuntee tarkalleen säännöt, määräykset ja menettelyt sekä asiaan liittyvät pykälät. Tieto tulee kuin apteekin hyllyltä, voiko jotain tehdä tietyllä tavalla tai ei. Jos hän on poissa, moni muu on helisemässä vaikeiden asioiden edessä. Erittäin arvokas liittolainen ja pelottava vastustaja.
Onhan noita esim
1. Rita Hayworth - avain pakoon (1994)
2. Kummisetä (1972)
3. Kummisetä osa II (1974)
4. Yön ritari (2008)
5. Pulp Fiction: Tarinoita väkivallasta (1994)
Siinä 5 varmaan parasta
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita esim
1. Rita Hayworth - avain pakoon (1994)
2. Kummisetä (1972)
3. Kummisetä osa II (1974)
4. Yön ritari (2008)
5. Pulp Fiction: Tarinoita väkivallasta (1994)
Siinä 5 varmaan parasta
Ei taida olla ihan tavallinen työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vahingossa paikan saanut. Hän tietää jo taloon tullessaan, ettei oikeasti halunnut tätä paikkaa, mutta ei kerro asiasta mitään ja käy kuuliaisesti perehdytykset läpi samalla kun hakee kuumeisesti sitä parempaa paikkaa, johon oikeasti tähtäsi. Katoaa heitä sanomatta ennen kuin kaikki ovat oppineet muistamaan hänen nimensä oikein.
Tämä olen minä. Hain pitkään töitä ja sitten kun tärppäsi, paikka olikin aivan hirveä. Ihmettelin vähän itsekin, että miten ne juuri minuun päätyivät, vaikka hakijoita on tässä vuoden aikana ollut kaikkialle vähintään se 80- 150 kpl/paikka. Haastattelukin oli ylimalkainen. Itse asiassa en tiennyt koko työstä yhtikäs mitään, sillä ryhmähaastattelun perusteella he minuun päätyivät. Mitään yksilöhaastattelua, jossa olisin voinut tiedustella enemmän, ei tullut koskaan.
Jo perehdytyksen aikana hain uusia paikkoja sydän kylmänä. Olin valmis ottamaan mitä tahansa, että pääsisin tuolta pois. Onneksi onnisti ja pystyin lähtemään vielä koeaikana! Pomo oli ihmeissään, kun ilmoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahingossa paikan saanut. Hän tietää jo taloon tullessaan, ettei oikeasti halunnut tätä paikkaa, mutta ei kerro asiasta mitään ja käy kuuliaisesti perehdytykset läpi samalla kun hakee kuumeisesti sitä parempaa paikkaa, johon oikeasti tähtäsi. Katoaa heitä sanomatta ennen kuin kaikki ovat oppineet muistamaan hänen nimensä oikein.
Tämä olen minä. Hain pitkään töitä ja sitten kun tärppäsi, paikka olikin aivan hirveä. Ihmettelin vähän itsekin, että miten ne juuri minuun päätyivät, vaikka hakijoita on tässä vuoden aikana ollut kaikkialle vähintään se 80- 150 kpl/paikka. Haastattelukin oli ylimalkainen. Itse asiassa en tiennyt koko työstä yhtikäs mitään, sillä ryhmähaastattelun perusteella he minuun päätyivät. Mitään yksilöhaastattelua, jossa olisin voinut tiedustella enemmän, ei tullut koskaan.
Jo perehdytyksen aikana hain uusia paikkoja sydän kylmänä. Olin valmis ottamaan mitä tahansa, että pääsisin tuolta pois. Onneksi onnisti ja pystyin lähtemään vielä koeaikana! Pomo oli ihmeissään, kun ilmoitin.
Sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta kenkkua niille, jotka saavat ylimääräisen perehdyttämisnakin omien töiden päälle ja tekevät sen täydellä teholla olettaen, että venyminen on sen väärti, kun työyhteisöön on tulossa pysyvä jäsen.
Mitään ei uskalla hävittää- ja Kaikki ruttariin-tyypit. Ensin mainitun jäljiltä kaikki varastotilat, komerot ja työhuoneiden kaapitkin alkavat tursuta mappeja ja tavaraa, joiden ammoisesta omistajasta ja tarpeellisuudesta kenelläkään ei enää ole tietoa, mutta varmuuden vuoksi niitä ei saa heittää pois.
Jälkimmäinen on tämän vastakohta, ja liipaisee tavarat surutta jätepuristimeen, jos joku ei ole huomannut harvoin käydyssä kellarissa oven pielessä kuukauden päivät ollutta post-it-lappua, jossa varoitetaan tavaran poistosta. Häntä ei kiinnosta, menikö roskiin vuosien projektin taustamateriaali tai arkistointisuunnitelmassa määritellyt asiakirjat, se on vaan voi-voi.
Kiinnostavia tilanteita seuraa, jos molemmat tyypit löytyvät samalta työpaikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maanis-depressiivinen. Tekee ensin pari viikkoa hommia 12-16 tunnin päivissä ja hoputtaa kärsimättömänä muita edistämään projektejaan. Jää sitten useamman viikon saikulle ylikuormituksen vuoksi. Vähän päästä kuvio toistuu.
Vierailija kirjoitti:
Ikipoikamies nuorten naisten perään. Löytää aina heti mieleisintä juttuseuraa tuoreista parikymppisenä naistyöntekijöistä, joita tervehtii aina hymy korvissa toisin kuin muuta väkeä. Sama kuvio jatkuu vuodesta toiseen, kohteet vain vaihtuvat eikä henkilö huomaa, että uudet tulokkaat alkavat jo olla parikymmentä vuotta itseään nuorempia.
Joissain tapauksissa tällainen kuormasta syömisen mahdollisuutta kyttäävä on vähän sosiaalisesti rajoittunut tyyppi, jonka kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen rajoittuvat juuri työpaikalle. Ehkä ujo tai saamaton yrittämään mitään muuta kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eronnut pikkuista vajaa kuusikymppinen tupakankarhentamalla äänellään nauraa rätkättävä "räväkkä muija" Violetteja raitoja tukassa, joka asiasta kaksimielisyyksiä keksivä etova naisihminen. Jos ei nyt nipistä lähettipoikaa pyllystä, ainakin sutkauttaa jotakin pikkutuhmaa tämän ollessa vielä kuuloetäisyydellä. Miettii loppuviikon mihin baariin ja alkuviikon kertoo missä baarissa ja mitä. Omaa omat säännöt työnteosta ja tupakkatauoista koska "jos potkut tulee niin tulee RÄHÄHÄHÄÄ" Puistatus.
Petaaja. Maanantaina valittelee pientä kurkkukipua ja väsynyttä oloa. Tiistaina huokailee, on hiljainen ja kääriytyy villatakkiin. Keskiviikkona lähtee kesken päivän ja jää vielä ensi viikoksikin saikulle.
Vaihtoehto 2: Ma pukee rannetuen. Ti näyttää tuskaiselta ja tekee kaiken vaikean näköisesti yhdellä kädellä. Ke onkin jo poissa töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sihteeri joka kiertää kaikissa hotelli-, ravintola- ja kokouspaikkaesittelyissä mihin kutsu tulee. Lähes joka viikko on puoli päivää aamupala- tai lounastilaisuuksissa paikoissa, joissa kävi juuri muutama kuukausi sitten edellisenä sesonkina, kun pitäähän nyt olla ajantasalla tarjonnasta. Sitten voikin taas valittaa miten ei ehdi työtehtäviä hoitaa kun on niin kiire.
Puoliseniili vanhus. Kuulo alentunut ja käyttää 1024-resoluutiota jättimäisellä näytöllä erottaakseen jotain. Mielestään työkykyinen eikä halua hakeutua sairaseläkkeelle, koska kotona yksin kököttäessään seinät kaatuvat jo viikonlopun aikana päälle.
On pulassa nykytekniikan kanssa ja saa hoidettavakseen enää lähinnä tehtäviä, jotka voi hoitaa tutulla ja turvallisella tavalla samoin kuin 40 vuoden ajan on tehty. Yleensä muuten harmiton, jolloin muut suhtautuvat vaikeuksiin säälinsekaisella myötätunnolla huokaillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vahingossa paikan saanut. Hän tietää jo taloon tullessaan, ettei oikeasti halunnut tätä paikkaa, mutta ei kerro asiasta mitään ja käy kuuliaisesti perehdytykset läpi samalla kun hakee kuumeisesti sitä parempaa paikkaa, johon oikeasti tähtäsi. Katoaa heitä sanomatta ennen kuin kaikki ovat oppineet muistamaan hänen nimensä oikein.
Tämä on läheistä sukua piipahtajia tai yksi piipahtajan talalaji. Kuten myös "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella-tyyppi". Nämä etsivät uupumatta uudelleen ja uudelleen sitä täydellistä työpaikkaa, kumppania tai asuntoa. Jostain kumman syystä työnantajat luulevat sen olevan meriitti hakijalle jos on lukuisia lyhyitä pätkiä työhistoria. Työnantajan "lessons learned" ei kuitenkaan sisällä mitään opittua tällaisten henkilöiden palkkaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Sihteeri joka kiertää kaikissa hotelli-, ravintola- ja kokouspaikkaesittelyissä mihin kutsu tulee. Lähes joka viikko on puoli päivää aamupala- tai lounastilaisuuksissa paikoissa, joissa kävi juuri muutama kuukausi sitten edellisenä sesonkina, kun pitäähän nyt olla ajantasalla tarjonnasta. Sitten voikin taas valittaa miten ei ehdi työtehtäviä hoitaa kun on niin kiire.
Onko näitä reliikkejä vielä työelämässä? Meidän firmasta nämä laitettiin vuosia sitten pihalle. Kävivät aina "tarkastamassa" ja tutustumassa kaikki mahdolliset hotellit, majoituspaikat ja muut, että "tiedetään sopisiko meidän työntekijöille".
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita esim
1. Rita Hayworth - avain pakoon (1994)
2. Kummisetä (1972)
3. Kummisetä osa II (1974)
4. Yön ritari (2008)
5. Pulp Fiction: Tarinoita väkivallasta (1994)
Siinä 5 varmaan parasta
Repesin tälle kommentille. :D
Äiti Maria - lapsensa ovat jeesuksia, siis täydellisiä, ihan täydellisisiä, ja kaikessa. Kauniita, komeita, urheilullisia, älykkäitä, nokkelia, kohteliaita jne. Kaikki haluavat heidän seuraansa ja he menestyvät koulussa ja työelämässä välittömästi. Äiti Maria on sosiaalisesti vähän hönö, koska hän ottaa ihmelapsensa puheeksi myös silloin, kun tavallinen rahvas keskustelee lastensa hölmöistä tempauksista ja ongelmista.
Normipäivä kirjoitti:
Marttyyri.
Kuljeskelee iltaisin edestakaisin työpaikan käytävillä ja hämmästelee kovaan ääneen, jos joku tulee vastaan: "eihän täällä yleensä ketään näin myöhään ole". Jos joku lähtee normaaliin aikaan töistä, marttyyri vilkuilee kelloaan ja kommentoi myöhemmin muille työntekijöille kotiin lähteneen huonoa työmoraalia.
Tulee kuitenkin itse vasta yhdeksän tai kymmenen aikoihin töihin, kun ensimmäiset ovat tulleet jo kolme tai neljä tuntia aikaisemmin.
Tämä on selvästi sukua työkaverilleni. Tekee ahkerasti kaiken, mitä pyydetään, mutta passiivis-aggressiivisesti vihjailee, että myös muiden tulisi tehdä näin. Toisaalta äkillisesti saa päähänsä, että hän ei tule esim. palaveriin kamalan työmäärän takia, mutta ei todellakaan hyväksy tätä toisilta. Katkeran oloinen, jos joku tulee töihin viime tingassa tai tuntuu saavan työt suht helposti tehtyä. Ihmettelee, miten joku voi lähteä 15 min etuajassa töistä lääkärin takia ja onko varmasti hommattu tuuraaja tai muuten korvattu työaika. Samalla poistuu aika ajoin itse talosta liian aikaisin, mutta se on taas TÄYSIN eri asia hänen mielestään, sillä hänellä on uniikki aikapankkisysteemi käytössä eli hän on kyllä laskenut tarkasti työntekominuutit käymällä esim. vähemmän tauoilla.
Kahvijuoruajat. Menevät kahville tai tauolle silloin kuin muita ei ole ole paikalla. Käyvät kiihkeää keskustelua vilkuillen toimiston puolelle lasin takana. Jos on tylsää, näitä voi kiusata menemällä myös paikalle. Silloin he äkkiä nojautuvat taaksepäin ja ovat pienen kiusallisen hetken hiljaa, jonka jälkeen avaavat tavallisen keskustelun "oletko jo kesälomia miettinyt" :D
Ikuinen mökille ajelija. Vastauksen tietää jo etukäteen, jos kysäisee mitä hän tekee tulevilla vapailla. Turha yrittää löytää perjantaina alkuiltapäivästäkään. Maanantaina kertoo, millainen oli keli mökkipaikkakunnalla ja miten paljon tuli kilometrejä mittariin. Selailee tauolla autolehtiä ja pohtii autojen mökkitieominaisuuksia.