Työnantajat ja rekrytoijat: mikä saa teidät olemaan valitsematta työnhakijaa?

Vierailija kirjoitti:

fdgdfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla herättää luottamusta, jos cv:ssä on joka vuodella joku selitys. Vaikka sitten äitiysloma, vanhempainloma, kotiäitiys, omaishoitajuus, opiskelu. Pahinta on olla selittämättä mitään.

Miltä välivuoden viettäminen esim. maailmanympärysmatkan merkeissä vaikuttaa haastattelijan silmin, jos haastateltava on asiallisen oloinen ja CV muuten aukoton? Antaako kuvan haahuilijasta vaiko ihmisestä joka uskaltautuu välillä myös irtiottoon ja unelmiensa toteuttamiseen.

Onko sillä työnantajan kannalta jotain eroa, oletko haahuilemassa vai tekemässä irtiottoa?

On. Onhan siinä eroa. Mutta ilmeisesti nimenomaan työnantajat ja rekryt eivät sitä tajua. Kuten eivät sitäkään että jos ei ole osoittaa todistuksia yhteiskunnallisesta toiminnasta työttömyytensä aikana ei ole huono työnhakija.

Ei siinä mielestäni ole mitään eroa työnantajan kannalta, että kummanko nimikkeen alla olet ollut tekemättä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju sen osoittaa: Rekrytoivat henkilöt ovat jokainen omanlaisiaan mielipiteineen, eikä yhtä oikeata vastausta ole mihinkään. Toiselle voi olla tärkeätä esimerkiksi harrastukset ja toinen pitää niitä yliolan -juttuina.  Toinen vetää ovista sisään, toinen potkii persuksille.

Eli ihan sama mitä tuo julki haastattelussa, kun ei voi tietää rekryn ajatusmaailmaa.

Mutta ne ehdottomat jutut on kyllä joka paikassa samat, esim. epäsiisti olemus ja täysin törpöt vastaukset takaavat kyllä että työpaikkaa ei saa :D

Huoh, tietysti nuo mainitsemasi täytyy olla kunnossa.  Tarkoitin asiasisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että työnhakija ei ole ymmärtänyt hakemansa työpaikan ydintehtävää. Luonteenpiirteistä passiivisuus ja hissukkamaisuus ja toisaalta liiallinen omatoimisuus, joka tuntuu ylimielisyydeltä, eli että henkilö ei ole tiimissä, vaan sooloilee omiaan. 

Itse olin juuri työhaastattelussa, jossa korostin tiimihenkisyyttäni ja sitä, kuinka tykkään toimia ryhmässä. Yksi haastattelijoista totesi "jaa, mutta toimitkohan sitten hyvin itsenäisissä töissä". En saanut paikkaa.

Oli tämä viiva, jolla itsenäisyyden ja tiimihenkisyyden korostamisen välillä pitää työhaastattelussa tasapainotella, on hiuksenhieno.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että työnhakija ei ole ymmärtänyt hakemansa työpaikan ydintehtävää. Luonteenpiirteistä passiivisuus ja hissukkamaisuus ja toisaalta liiallinen omatoimisuus, joka tuntuu ylimielisyydeltä, eli että henkilö ei ole tiimissä, vaan sooloilee omiaan. 

Itse olin juuri työhaastattelussa, jossa korostin tiimihenkisyyttäni ja sitä, kuinka tykkään toimia ryhmässä. Yksi haastattelijoista totesi "jaa, mutta toimitkohan sitten hyvin itsenäisissä töissä". En saanut paikkaa.

Oli tämä viiva, jolla itsenäisyyden ja tiimihenkisyyden korostamisen välillä pitää työhaastattelussa tasapainotella, on hiuksenhieno.

*ELI

Vierailija kirjoitti:

Se, että työnhakija ei ole ymmärtänyt hakemansa työpaikan ydintehtävää. Luonteenpiirteistä passiivisuus ja hissukkamaisuus ja toisaalta liiallinen omatoimisuus, joka tuntuu ylimielisyydeltä, eli että henkilö ei ole tiimissä, vaan sooloilee omiaan. 

Tiimityöskentely on yksi tämän ajan suurimpia syöpiä ja kusetuksia. Ne ovat edelleen yksilöt , jotka ratkaisevat pelin, eivätkä mitkään epäaidot apinalaumat. "Tiimityö", voi luoja mitä sontaa ja kertoo vain , kuinka ihan fiksutkin ihmiset on saatu uskomaan sen mukaman ihmeitä tekevään voimaan, aivan kun kyseessä olisi joku uusi uskonto tai jotain vastaavaa.

T: kaikkia ryhmiä ja tiimejä vihaava.

Olen alle 30-vuotias, ok:n näköinen nainen ja minulla on pitkät, vaaleat hiukset. Haluaisin ihan rehellisesti tietää, vaikuttaako se siihen, että minua ei oteta töihin?

En trollaa, vaan haluan oikeasti tietää. Rekryäjillä mielipiteitä tähän? Pidetäänkö tämän näköisiä nuoria naisia jotenkin epäpätevämpinä, vai onko pelkona se, että kaltaiseni jäisi mahdollisesti pian äitiyslomalle?

Loppupeleissä siis ei ole mitään yksiselitteistä keinoa pärjätä työpaikkahaastatteluissa. Muutamia tästä ketjusta esiin tulleita faktoja.

1) haastattelussa korostuu rekrytoijan mielipide, fiilikset, ennakkoluulot ja -käsitykset. Rekrytoija ei välttämättä siis itsekään tiedä, mitä hakee ja tai tiedosta sitä, miksi joku kelpaa hänelle ja joku taas ei. 

2) Tästä johtuen "kriteerit" vaihtelevat ja saattavat vaikuttaa hm... lievästi sanottuina skitsoilta. Etsimme ulospäinsuuntautuvaa tiimipelaajaa ja sosiaalista osaajaa. Silti hakija ei kelpaa, koska ilmeisesti rakastaa omaa ääntään tai nauraa omituisella tavalla kovaäänisesti. Mutta ei sitten kelpaa sekään joka ei jatkuvasti tuo itseään esille.

3) Rekry käyttää valintansa tukena jatkuvasti muiden hakijoiden viitekehystä ja valinta siis tapahtuu  tosiasiassa siis ennen kaikkea vertailemalla hakijoita keskenään. Siinä kisassa sitten nuori voittaa vanhemman, kaunis rumemman, valkoihoinen maa h a n m***ttajan , mies naisen. (Miesvaltaisilla halutaan pitää porukka miehisenä ja naisvaltaisilla aloilla mies on suurinpiirtein jeesuksesta seuraava).

Suuri työhakijoiden ja työttömien reservin määrä ylläpitää sitä, että mitään työpaikkaa ei nykypäivänä saa helposti. On paljon aloja, joilla itketään jatkuvaa työvoimapulaa, mutta sitä on todella vaikea uskoa. Pääasiahan luulisi olevan se, että löytyy työntekijä. Mutta ei. Näilläkin aloilla työhakija voidaan heti torpata jolloin valmiiksi päätetyllä naurettavan tuntuisella kriteerillä. Sitten itketään ja ihmetellään että ei löydy ketään?  

Vierailija kirjoitti:

- "hieman liioiteltu innostus" kuten ap kertoo, ellei ole oscarin arvoinen näyttelijä se näkyy kyllä, että nyt on show menossa ja siitä tulee epäaito vaikutelma

Eräässä haastattelussa minulle sanottiin lähes alkajaisiksi, että katson sillä ilmeellä, etten mielestäni mitään kuitenkaan osaa. Ei ollut siis ainoakaan työtehtävä ollut vielä puheena ja omasta mielestäni olin neutraalin asiallinen ja kiinnostunut, en kylläkään aivan rentoutunut. Koko haastattelu myöhempine vaiheineenkin oli erittäin ikävä kokemus.

Seuraavalla kerralla päätin olla menemättä samaan sudenkuoppaan. Jos neutraalius välittyy jännittyneessä mielentilassa vastapuolelle negatiivisuutena, niin normaalin positiivisen vaikutelman saavuttamiseksi minun täytyy koittaa oikein huokua positiivisuutta. Saatoin ehkä mennä hiukan liian pitkälle, vastapuolen pyöreistä silmistä päätellen. En saanut paikkaa.

Vesimies84 kirjoitti:

Kysyn näin päin, miksi lievästi kehitysvammaiset ja aseprgerihmiset

jäävät herkästi työnhaussa rannalle ruikuttamaan eivätkä pääse

kiinni palkkatyöhön?

Ihmettelen tätä asiaa usein.

Pojallani on asperger-piirteitä ja hän tuntuu saavan kaikki paikat mitä hakee. 

Vierailija kirjoitti:

näin työnhakijana olen huomannut, että introverttiys ja pienikin epävarmuus kyllä pitävät huolen siitä, ettei töitä varmasti saa. 

Introvertti ei menesty haastattelussa, vaikka monissa hommissa siitä ei olisi mitään haittaa, jopa päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vesimies84 kirjoitti:

Kysyn näin päin, miksi lievästi kehitysvammaiset ja aseprgerihmiset

jäävät herkästi työnhaussa rannalle ruikuttamaan eivätkä pääse

kiinni palkkatyöhön?

Ihmettelen tätä asiaa usein.

Pojallani on asperger-piirteitä ja hän tuntuu saavan kaikki paikat mitä hakee. 

Millä alalla? Eikös aspergerit ole faktasuuntautuneita, jospa heitä sosiaalinen jännittäminen vaivaa vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaikuttaa myös ulkoinen olemus. Valtaosassa tehtävistä ollaan asiakaskontaktissa ja silloin pitää pukeutua ns. bisnesetiketin mukaan. Kansainvälisten kontaktien kohdalla ei ole niin vapaa pukeutumiskulttuuri ja usein on helpompaa jos työnhakija heti on kartalla siitä, mitä oletetaan. Valtaosa onkin, siisteissä vaatteissa ja huoliteltuja, mutta aina on joitain jotka tulee farkuissa ja t-paidassa tai sitten leggareissa ja tissitopissa. Kerran palkattiin yksi vähän huolimattomammin pukeutunut ja hänelle oli järkytys kun ohjeistettiin pukeutumaan tummiin housuihin (suorat tai sitten ei-farkkumaiset farkut) tai hameeseen+sukkiksiin sekä siistiin yläosaan sekä pyydettiin että hiukset olisivat siistit. Purki itse sopimuksen koeajalla.

Sama homma osassa työpaikassani, meillä pitää myös pukeutua business-etiketin mukaan. Lisäksi annan painoa substanssin osaamiselle sekä myynnillisyydelle eli sille kuinka halukas on myymään ja miten suhtautuu myyntiin. Tämä siksi, että on havaittu tuotteita kysyttävän myös henkilöiltä, jotka eivät ole myyjiä ja meillä jokaisen pitää osata ohjata potentiaalinne asiakas eteenpäin. 

Koulutusta en painota koskaan. Minulle on ihan sama, miten työssä tarvittavat taidot on opittu. Samoin on ihan sama, minkä ikäinen olet. Vanhin palkkaamani henkilö on ollut 56  ja nuorin 19. Kummatkin ovat pärjäänneet. 

Haastatteluun pääsee välittömästi, jos liittää hakemukseen jonkunlaisen "työnäytteen" siis tarkoitan esimerkkjä siitä, millaisia onglmia on ratkaissut tai vaikkapa koodia. Ole luova.

Minäkin olen todella ujo ja vähän introvertti, mutta pärjään kyllä ihmisten kanssa. Olen jännittäjä ja huono ilmaisemaan itseäni suullisesti tuollaisissa tilanteissa. En ole ikinä saanut työpaikkaa haastattelun kautta. Nykyisen työni sain, kun olin siellä ensin työkokeilussa.

Mutta on tämä aika masentavaa, ettei kelpaa mihinkään, kun sattuu olemaan luonteeltaan ujompi tapaus. Ilmeisesti kuitenkin osaan työni, koska he ovat viitsineet katsoa tällaista ällötystä kohta 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minulle esimerkiksi on erittäin positiivinen asia jos ihminen harrastaa jotain jolla on positiiviset vaikutukset työtehtäviin. Tällä en tarkoita liikuntaa vaan esimerkiksi huoltomies harrastaa autoja, kokki harrastaa viinejä/oluita jne. Negatiivisia asioita on aukot työhistoriassa jolle ei ole syytä, toisinsanoen ei ole tehnyt mitään. Työttömyys itsessään ei ole paha jos on tehnyt samalla vaikka vapaaehtoistyötä/hyväntekeväisyyttä/rakentanut talon/tehnyt lapsen jne.

Voi hyvänen aika millaista porukkaa rekrytoi toisia. Etkö arvosta jos ihminen on työttömänä ollessaan pitänyt huolta henkisestä (ja fyysisestä) hyvinvoinnistaan, kehittänyt itseään esim kirjallisuudella tms josta ei saa mitään todistusta tai tehnyt naapuriapua? Eikö terve ja tasapainoinen olemus vakuuta vaikka niitä mystisiä aukkoja olisikin, moni kun joutuu pitkää työttömyyttä kokemaan ilman omaa syytään.

Kertoo paljon sinunkaltaisistasi että kaikkeen pitää olla jokin mittari ja helposti luettavakin vielä.

Kyllä se enemmän herättää luottamusta jos kertoo olleensa vaikka vapaaehtoistoiminnassa X ja järjestössä Y, kuin että sanoo vaikka lukeneensa kirjoja ja sivistäneensä itseään. Joillekin se kirjojen lukeminen ja sivistäminen voi tarkoittaa eri asioita, onhan ne sarjikset ja harlekiiniromaanitkin kirjoja... Eikä lukeminen vielä tarkoita että asiaa osaisi soveltaa käytännössä tai että siitä työn kannalta olisi jotain hyötyä. Järjestötoiminnasta voi saada suosituksia ja siten lisää plussaa osaamiseen.

Siis toki eihän palkkaamisen edellytys ole että on ollut jossain tai että cv on aukoton, mutta jos on kaksi hakijaa joilla on sama cv ja samanlainen aukko siellä, niin ehkä se (aiheeseen liittyvää) vapaaehtoistyötä tehnyt kyllä on vähän vahvemmilla.

Eli oelt juuri sellainen joka tarvitsee mittareita ja malleja käsittääkseen asioita. Toivottavasti et ainakaan minkään luovan alan ihmisiä rekrytoi.

Itselleni merkitsisi kyllä enemmän millainen ihminen on persoonana kuin onko tehnyt vapaaehtoistyötä vai ei, useinhan niihin mennään vain siksi että saadaan meriittiä, ilman aitoa hyväntekemisen halua, laskelmoidaan vain omaa etua ja pysytään ihmisenä yhtä mu....na kuin ennenkin. Samoin kuin kaikne maailman luottamustoimiin änkeävät, kiinnostus yhteiskunnallisia asioita kohtaan on nolla, oman egon pönkitys sata.

Etkö haastattelussa huomaa onko ihminen lukenut vain harlekiineja vai aidosti fiksu ja sivistynyt?

Ei minulle se vapaaehtoistyö ole mikään rekrykriteeri ja aukkojakin saa olla. Mutta jos pitäisi valita, että korostaako vapaaehtoistyötä vai "omaa lukeneisuutta" niin sitten ensiksi mainittua. Jos ei ole tehnyt mitään kummoista työn kannalta oleellista, ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, ihan rehdisti olleensa työttömänä työnhakijana. Ihan liian usein ne, jotka ovat haastatteluissa korostaneet sitä miten ahkerasti harrastivat kulttuuria ja yhteiskuntaa työttömyysaikanaan, ovat muutenkin melkoisia selittäjiä, joskus jopa vähän pihalla siitä, mitä ollaan hakemassa.

Jotkut ovat jopa listanneet _ansioluetteloon_ aukon kohdalle sukankutomiset, meditaatiot, joogat ja lehtien lukemisen. Ei kiitos. Osoittaa maltillisuutta, että osaa kertoa ne osaamiset ja markkinoida itseään hyvillä puolilla, eikä hädässä paikkaile aukkoja jotka ei ole edes kovin olennaisia.

Eli nyt pääsemme takaisin siihen, että cv:ssä pitää puhua totta ja ihmisillä nyt on silloin tällöin työttömyyttä ja sairautta. Siitä huolimatta voi olla ihan hyvä työntekijä. Mielestäni se on realismia. Tämä ärsyttävä selitteleminenhän on lähtöisin siitä viime aikojen paniikista, ettei aukkoja cv:ssä saa olla ja ne neuvotaan paikkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen alle 30-vuotias, ok:n näköinen nainen ja minulla on pitkät, vaaleat hiukset. Haluaisin ihan rehellisesti tietää, vaikuttaako se siihen, että minua ei oteta töihin?

En trollaa, vaan haluan oikeasti tietää. Rekryäjillä mielipiteitä tähän? Pidetäänkö tämän näköisiä nuoria naisia jotenkin epäpätevämpinä, vai onko pelkona se, että kaltaiseni jäisi mahdollisesti pian äitiyslomalle?

Maallikkona arvaan, että onhan se mahdollista. Voisit testata, vaikuttaisiko vähän vanhahtavampi tai "insinöörimäinen" (no offense...) pukeutuminen haastattelussa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen alle 30-vuotias, ok:n näköinen nainen ja minulla on pitkät, vaaleat hiukset. Haluaisin ihan rehellisesti tietää, vaikuttaako se siihen, että minua ei oteta töihin?

En trollaa, vaan haluan oikeasti tietää. Rekryäjillä mielipiteitä tähän? Pidetäänkö tämän näköisiä nuoria naisia jotenkin epäpätevämpinä, vai onko pelkona se, että kaltaiseni jäisi mahdollisesti pian äitiyslomalle?

Mulla tuohon vielä kaupan päälle siro olemus, niin voidaan sanoa, että nykyisin yleisin kysymys mitä saan, on että "kestätkö työtä? kestätkö painetta?" En varmaan sitten näytä luotettavalta työmyyrältä.

Se on aika vaikea kysymys, koska en voi kertoa, millaisia olosuhteita kestän / olen kestänyt päivästä toiseen. Eihän "existä saa antaa negatiivista kuvaa". Sitten selitän jotakin ympäripyöreää, eikä varmastikaan vakuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- "hieman liioiteltu innostus" kuten ap kertoo, ellei ole oscarin arvoinen näyttelijä se näkyy kyllä, että nyt on show menossa ja siitä tulee epäaito vaikutelma

Eräässä haastattelussa minulle sanottiin lähes alkajaisiksi, että katson sillä ilmeellä, etten mielestäni mitään kuitenkaan osaa. Ei ollut siis ainoakaan työtehtävä ollut vielä puheena ja omasta mielestäni olin neutraalin asiallinen ja kiinnostunut, en kylläkään aivan rentoutunut. Koko haastattelu myöhempine vaiheineenkin oli erittäin ikävä kokemus.

Seuraavalla kerralla päätin olla menemättä samaan sudenkuoppaan. Jos neutraalius välittyy jännittyneessä mielentilassa vastapuolelle negatiivisuutena, niin normaalin positiivisen vaikutelman saavuttamiseksi minun täytyy koittaa oikein huokua positiivisuutta. Saatoin ehkä mennä hiukan liian pitkälle, vastapuolen pyöreistä silmistä päätellen. En saanut paikkaa.

Mä niin näen tuon ensimmäisen haastattelijan mielenliikkeet. Eli koska hän on joskus vuonna 95 tuntenut samalla tavalla katsovan ihmisen, joka sattui olemaan luokan epämiellyttävä ja huonoitsetuntoinen hissukka, niin totta kai kaikki etäisestikin sitä muistuttavat ihmiset ovat myös huonoitsetuntoisia (ja liitä tähän kaikki muutkin kyseisen henkilön negatiiviset piirteet). Haastattelija on alitajunnassaan luonut sinulle kokonaisen persoonan ja elämän, yhdestä katseesta.

Rekrytoijan jos kenen pitäisi harjoittaa itsetutkiskelua ja päästä eroon primitiivisistä ajatusmalleista.

Vierailija kirjoitti:

Olen alle 30-vuotias, ok:n näköinen nainen ja minulla on pitkät, vaaleat hiukset. Haluaisin ihan rehellisesti tietää, vaikuttaako se siihen, että minua ei oteta töihin?

En trollaa, vaan haluan oikeasti tietää. Rekryäjillä mielipiteitä tähän? Pidetäänkö tämän näköisiä nuoria naisia jotenkin epäpätevämpinä, vai onko pelkona se, että kaltaiseni jäisi mahdollisesti pian äitiyslomalle?

Oletko hakenut palvelualalle töihin? Pankkiin, kauppaan, vaateliikkeeseen, vakuutusyhtlöön, kahvilaan jne? Oman kokemukseni mukaan nuoret blondit työllistyvät hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju sen osoittaa: Rekrytoivat henkilöt ovat jokainen omanlaisiaan mielipiteineen, eikä yhtä oikeata vastausta ole mihinkään. Toiselle voi olla tärkeätä esimerkiksi harrastukset ja toinen pitää niitä yliolan -juttuina.  Toinen vetää ovista sisään, toinen potkii persuksille.

Eli ihan sama mitä tuo julki haastattelussa, kun ei voi tietää rekryn ajatusmaailmaa.

Mutta ne ehdottomat jutut on kyllä joka paikassa samat, esim. epäsiisti olemus ja täysin törpöt vastaukset takaavat kyllä että työpaikkaa ei saa :D

Huoh, tietysti nuo mainitsemasi täytyy olla kunnossa.  Tarkoitin asiasisältöä.

Öö, no todellakaan ei kaikilla hakijoilla ole kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Firmamme naispuolinen hr-johtaja kuvasi työvoimatilannetta vertauksella: ”Hyviin duunareihin ja hyviin aviomiesehdokkaisiin pätee sama kuin parkkipaikkoihin Helsingissä. Eli kaikki hyvät ovat varattuja, ja jos löydät hyvän vapaan, on siinä joku invamerkki.”

https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/perusinsinoori-musta-aukk…

Eli verrataan ihmisiä parkkipaikkoihin? Ja invalidit on vähemmän kelvollisia kun terveet? Jopas jotakin. En kyllä haluaisi työskennellä samassa paikassa tuon hr-johtajan kanssa.

T. rattijuopon alle jäänyt ja sen takia vasen jalka jouduttiin amputoimaan juuri polven alapuolelta. Normaalisti ulkopuoliset ei huomaa proteesia esimerkiksi kävelytyylistä mutta autossani on invamerkki ja saan siis käyttää invapaikkaa.

Taisi vissiin päänuppisikin ottaa vähän osumaa...