Työnantajat ja rekrytoijat: mikä saa teidät olemaan valitsematta työnhakijaa?
Olen lähettänyt paljon tuloksettomia työhakemuksia eivätkä harvat haastattelunikaan ole aina menneet oikein luontevasti. Olisi siis hyvä ottaa opikseen muiden ihmisten kokemuksista, etenkin sieltä neuvottelupöydän toiselta puolelta.
Minkälaiset asiat tekevät huonon vaikutelman ihmiseen, joka näkee jatkuvasti haastateltavia? Häiritseekö esim. jos toinen selvästi tekee parhaansa, että vaikuttaisi innostuneelta ja positiiviselta (lievästi liioitellen, jottei vain tulisi passiivinen vaikutelma)? Muita turn-off asioita?
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miesjohtaja kirjoitti:
Muutamia juttuja:
2. Henkilö ei osaa kertoa miksi juuri hänet pitäisi palkata eli mitä merkittävää lisäarvoa juuri hänen panoksensa tuo yritykselle.
Ai tuotako se kysymys tarkoittaa! Minultakin on työhaastattelussa kysytty, miksi juuri minut pitäisi palkata, mutta sehän on älytön kysymys, kun en tunne niitä muita hakijoita. Siellähän voi nimittäin olla joku minua parempi mukana.
Mutta se onkin siis koodisana sille, mitä lisäarvoa toisin yritykseen. Ei olekaan tarkoitus, että yrittäisin verrata itseäni muiden kanssa, vaan voin verrata itseäni tehtävänkuvaukseen ja kertoa, miten onnistun sen hoitamaan. Eli kun firma on ilmoittanut etsivänsä tiettyyn tehtävään tekijää, niin kai silloin lisäarvoa tuo se, joka homman pystyy tekemään?
Miksi ette voisi selkeämmin siis kertoa, mitä oikein tarkoitatte? No, ehkä onkin tarkoitus karsia pois meidät, jotka arvostamme selkeää viestintää.
Oletko tosissas? Että tuo ei sinun mielestäsi ole selvä kysymys: kehu itseäsi, miksi sinä olisit hyvä valinta? Sana on vapaa, nyt saat kertoa mitä sinä osaat ja mitä me saamme kun palkkaamme sinut. Ennen muinoin varoitettiin, ettei pitäisi sortua ”olen parempi kuin tuo toinen hakija, koska hän ei...” -tyyppiseen toisen ihmisen ’mollaamiseen’ vaan ainoastaan keskittyä omiin vahvuuksiin ja oman motivaation esille tuomiseen. Pitänee paikkansa nykyäänkin?
Ei tuota kovin paljon selvemmin voi kysyä, ja ehkä työnantaja tulkitsee (oikein?) että jos tuota ei ymmärrä niin ei välttämättä ymmärrä muutakaan mitä työpaikan keskustelujargonin kuuluu?
Useinhan tuo kysymys esitetään muodossa: "kerro, miksi olet paras tähän duuniin". Kuulostaa siis vertailulta. Kun harvoin pääsee haastatteluun, niin mistä noita tietää. (Eri)
No kun seuraavalla kerralla saat kutsun haastatteluun niin mieti jo valmiiksi, mitä kaikkia hyviä juttuja osaat tuoda itsestäsi esille. Sitä on aivan hyödytöntä pohtia, keitä ne muut hakijat ovat, se joka ’tuntuu parhaimmalta’ tulee valituksi. Eli yritä olla luottavainen omiin kykyihisi ja jos mahdollista, ujuta mukaan jotain houkuttavaa ja koukuttavaa, voit kertoa myös persoonastasi tyyliin ”tykkään siitä, että saan perehttä uusiin asioihin ja tehdä jonkun asian kunnolla valmiiksi, olen motivoitunut ottamaan asioista selvää ja tarvittaessa kouluttautumaan lisää. Uskon että tässä työssä saisin sopivasti haastetta ja nautin siitä kun on joku pidempi projekti mihin voi kunnolla panostaa” - tai jos on erilainen työ hakusessa ”äitinä minä olen varsin hyvä tekemään monia asioita samanaikaisesti ja huolehtimaan että kaikki tulee hoidettua kuntoon aikanaan enkä epäröi tehdä niitä tylsiäkään hommia” (ja jos on vanhempi niin on hyvä ’ohimennen mainita’ ne meidän toimivat lastenhoitojärjestelyt kun mummi asuu naapurissa... ) jne.
Mutta irti valmiiksi mitä voisit sanoa, kun joku tuon kaltainen kysymys siellä varmasti tulee.
ja vastaavan litanian latelee ne muutkin hakijat.
fdgdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla herättää luottamusta, jos cv:ssä on joka vuodella joku selitys. Vaikka sitten äitiysloma, vanhempainloma, kotiäitiys, omaishoitajuus, opiskelu. Pahinta on olla selittämättä mitään.
Miltä välivuoden viettäminen esim. maailmanympärysmatkan merkeissä vaikuttaa haastattelijan silmin, jos haastateltava on asiallisen oloinen ja CV muuten aukoton? Antaako kuvan haahuilijasta vaiko ihmisestä joka uskaltautuu välillä myös irtiottoon ja unelmiensa toteuttamiseen.
Onko sillä työnantajan kannalta jotain eroa, oletko haahuilemassa vai tekemässä irtiottoa?
On. Onhan siinä eroa. Mutta ilmeisesti nimenomaan työnantajat ja rekryt eivät sitä tajua. Kuten eivät sitäkään että jos ei ole osoittaa todistuksia yhteiskunnallisesta toiminnasta työttömyytensä aikana ei ole huono työnhakija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- resting bitch face
- vakava ilme
- körttityylinen mummotanttapukeutuminen
- hiljainen ääni
- kova ääni
- kotkottava nauru
- vastaa asian vierestä
- ei osaa vastata mitään "enpä juuri mitään", "en tiedä", "emmä tiedä tota niinku", tai täysin tyhjä tuijotus
- liian kova palkkavaatimus
- liian kovat uratoiveet tai selkeästi halu edetä nopeasti eli haettu paikka ei kiinnosta
- outo kova meikki
- paha haju
- myöhästyminen
- punaiset silmät, viinanhaju
- "hieman liioiteltu innostus" kuten ap kertoo, ellei ole oscarin arvoinen näyttelijä se näkyy kyllä, että nyt on show menossa ja siitä tulee epäaito vaikutelma
Mikäs työpaikka tällainen on, jossa kiinnitetään osaamisen ja työn sijasta huomiota siihen, ettei hakija naura kotkottavasti tai käytä "outoa kovaa meikkiä?".
Punaiset silmät voivat johtua esim allergiasta, viimasta..
ja voi älynväläys taas, älä puhu liian hiljaisella äänellä äläkä liian kovalla..
Onko rekryillä noussut huikea valta hattuun kun keksivät mahdottomia vaatimuslistoja joista kaikki kohdat eivät mitenkään edes liity siihen onko hakija hyvä työntekijä vai ei?
Miksi 50-60 -vuotiaita naisia dissataan, eikä kutsuta edes haastatteluun?
Itselläni hyvät vuorovaikutus- ja tiimityötaidot, hyvä it-osaaminen, englanti hyvä, ruotsi tyydyttävä, paineensietokykyä, itsenäiseen työskentelyyn pystyvä, siisti olemus ja kyky oppia uutta nopeasti..., sekä tietysti taidot hakemaani työpaikkaan.
Hakemuksiini ei usein edes vastata, tai jos vastataan, niin se on tyyliä: "Kiitämme kiinnostuksestasi.., mutta valintamme ei...jne.
Edes haastatteluun ei viitsitä kutsua. Tämä jos mikä on ikärasismia!
Vierailija kirjoitti:
Reilu ylipaino on turn off, vaikka ois kuinka pätevä muuten.
Vaikka hakija olisi ylivoimaisesti pätevin kaikista hakijoista ja täyttäisi kaikki siisteys-yms vaatimukset ja käyttäytyisi hyvin, et häntä palkkaisi?
Miksi? Etkö haluakaan firmasi menestyvän?
Vai oletko jopa rekry jonka ei tarvitse työntekijöitä katsella haastattelua kauempaa ja silti et palkkaisi?
Kuinak paljon yrittäjiltä jää hyviä työntekijöitä saamatta kun rekryhlö pitää ihme missi/misterkisoja?
näin työnhakijana olen huomannut, että introverttiys ja pienikin epävarmuus kyllä pitävät huolen siitä, ettei töitä varmasti saa.
Vierailija kirjoitti:
Reilu ylipaino on turn off, vaikka ois kuinka pätevä muuten.
Yleisesti esiintyvästä syrjinnästä hyötyvät jotkut firmat. Luin jonkun puhelinmyyntifirman ilmoituksen, jossa sanottiin, että heillä on kaiken ikäisiä, näköisiä ja kokoisia ihmisiä, taustalla ei ole väliä, heillä kaikki saavat mahdollisuuden. Ja vielä jotakin kivasta hengestä työpaikalla. Sillä tavalla ihmiset ryhtyvät puhelinmyyjiksi.
Vierailija kirjoitti:
- Asiallinen pukeutuminen. Överit tissitopit ja toisaalta myös valtaisat rönttövaatteet kannattaa jättää väliin.
- Jos työpaikalla/alalla on joku pukukoodi, ota se huomioon.
Tämä. Vaatteet haettavan työtehtävän mukaisesti, ei ole vaikeaa. Jätskinmyyjä, urheilukaupan myyjä, promotyöntekijä: trikoot, tiukka paita. Toimiston täti: siistit vaatteet. Ylemmän johdon assistentti: huolitellut vaatteet, hame, mekko.
Shortsit ja topit eivät kuulu minkään paikan haastatteluun eikä itse työhönkään, paitsi jos kyseessä on joku Hootersin tarjoilija.
Vierailija kirjoitti:
No minulle esimerkiksi on erittäin positiivinen asia jos ihminen harrastaa jotain jolla on positiiviset vaikutukset työtehtäviin. Tällä en tarkoita liikuntaa vaan esimerkiksi huoltomies harrastaa autoja, kokki harrastaa viinejä/oluita jne. Negatiivisia asioita on aukot työhistoriassa jolle ei ole syytä, toisinsanoen ei ole tehnyt mitään. Työttömyys itsessään ei ole paha jos on tehnyt samalla vaikka vapaaehtoistyötä/hyväntekeväisyyttä/rakentanut talon/tehnyt lapsen jne.
Minun harrastukseni on lopsen tekeminen.
???????
Onko kukaan ollut haastattelemassa ihmisiä, jotka ovat hakeneet oppisopimuspaikkaa? Millaisia tyyppejä halutaan opiskelijoiksi työpaikoille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se aiempi kokemus on niin jumalan sana, joka muuttaa kaiken. Kävikö mielessä, että jostain sitä kokemusta täytyy alun alkaenkin saada? Voi olla, että suljette silmänne parhailta tulevilta työntekijöiltä aiemman kokemuksen puutteen takia.
Kun olin 18v haastattelussa sanottiin ymmärtäväiseen sävyyn että joo, eihän tuossa iässä voi ollakaan paljoa kokemusta pidemmistä työsuhteista. Myöhemmin soitettiin ja sanottiin suoraan, että nimenomaan siksi meni paikka jollekin muulle. Ja seuraavana vuonna ei oltu edes enää erityisen ymmrätäväisiä sen kokemuksen puutteen suhteen. Olinhan nyt, herranjumala, jo yhdeksäntoista. Kesätyöhausta siis kyse.
Tuossa tilanteessa ainakin itse olisin katsonut kokemuksesi kaiken mistä näkee että on vastuullinen, isoshommat, partion, koiran ja lapsenhoidot, mansikanpoiminnat.
Jos ei 18-vuotiaana ole kesäisin tehnyt muuta kuin lomaillut, ajattelisin etten uskalla olla ensimmäinen, joka opettaa vastuullisuutta ja oma-aloitteellisuutta.
Suosittelijakin ja lista pitkäjänteisiä harrastuksia on parempi kuin ei mitään
Pöh, tuskinpa se työkään mitään rakettitiedettä on, jota nuori hakee. Jostakinhan se kokemuksen keruu on vain alettava. Minä en arvosta mitään partiota tai muita harrasteluita, vaan reipas olemus ja jutut kertovat jo paljon.
Toine rekryäjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulle esimerkiksi on erittäin positiivinen asia jos ihminen harrastaa jotain jolla on positiiviset vaikutukset työtehtäviin. Tällä en tarkoita liikuntaa vaan esimerkiksi huoltomies harrastaa autoja, kokki harrastaa viinejä/oluita jne. Negatiivisia asioita on aukot työhistoriassa jolle ei ole syytä, toisinsanoen ei ole tehnyt mitään. Työttömyys itsessään ei ole paha jos on tehnyt samalla vaikka vapaaehtoistyötä/hyväntekeväisyyttä/rakentanut talon/tehnyt lapsen jne.
Voi hyvänen aika millaista porukkaa rekrytoi toisia. Etkö arvosta jos ihminen on työttömänä ollessaan pitänyt huolta henkisestä (ja fyysisestä) hyvinvoinnistaan, kehittänyt itseään esim kirjallisuudella tms josta ei saa mitään todistusta tai tehnyt naapuriapua? Eikö terve ja tasapainoinen olemus vakuuta vaikka niitä mystisiä aukkoja olisikin, moni kun joutuu pitkää työttömyyttä kokemaan ilman omaa syytään.
Kertoo paljon sinunkaltaisistasi että kaikkeen pitää olla jokin mittari ja helposti luettavakin vielä.
Kyllä se enemmän herättää luottamusta jos kertoo olleensa vaikka vapaaehtoistoiminnassa X ja järjestössä Y, kuin että sanoo vaikka lukeneensa kirjoja ja sivistäneensä itseään. Joillekin se kirjojen lukeminen ja sivistäminen voi tarkoittaa eri asioita, onhan ne sarjikset ja harlekiiniromaanitkin kirjoja... Eikä lukeminen vielä tarkoita että asiaa osaisi soveltaa käytännössä tai että siitä työn kannalta olisi jotain hyötyä. Järjestötoiminnasta voi saada suosituksia ja siten lisää plussaa osaamiseen.
Siis toki eihän palkkaamisen edellytys ole että on ollut jossain tai että cv on aukoton, mutta jos on kaksi hakijaa joilla on sama cv ja samanlainen aukko siellä, niin ehkä se (aiheeseen liittyvää) vapaaehtoistyötä tehnyt kyllä on vähän vahvemmilla.
Eli oelt juuri sellainen joka tarvitsee mittareita ja malleja käsittääkseen asioita. Toivottavasti et ainakaan minkään luovan alan ihmisiä rekrytoi.
Itselleni merkitsisi kyllä enemmän millainen ihminen on persoonana kuin onko tehnyt vapaaehtoistyötä vai ei, useinhan niihin mennään vain siksi että saadaan meriittiä, ilman aitoa hyväntekemisen halua, laskelmoidaan vain omaa etua ja pysytään ihmisenä yhtä mu....na kuin ennenkin. Samoin kuin kaikne maailman luottamustoimiin änkeävät, kiinnostus yhteiskunnallisia asioita kohtaan on nolla, oman egon pönkitys sata.
Etkö haastattelussa huomaa onko ihminen lukenut vain harlekiineja vai aidosti fiksu ja sivistynyt?
Ei minulle se vapaaehtoistyö ole mikään rekrykriteeri ja aukkojakin saa olla. Mutta jos pitäisi valita, että korostaako vapaaehtoistyötä vai "omaa lukeneisuutta" niin sitten ensiksi mainittua. Jos ei ole tehnyt mitään kummoista työn kannalta oleellista, ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, ihan rehdisti olleensa työttömänä työnhakijana. Ihan liian usein ne, jotka ovat haastatteluissa korostaneet sitä miten ahkerasti harrastivat kulttuuria ja yhteiskuntaa työttömyysaikanaan, ovat muutenkin melkoisia selittäjiä, joskus jopa vähän pihalla siitä, mitä ollaan hakemassa.
Jotkut ovat jopa listanneet _ansioluetteloon_ aukon kohdalle sukankutomiset, meditaatiot, joogat ja lehtien lukemisen. Ei kiitos. Osoittaa maltillisuutta, että osaa kertoa ne osaamiset ja markkinoida itseään hyvillä puolilla, eikä hädässä paikkaile aukkoja jotka ei ole edes kovin olennaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla herättää luottamusta, jos cv:ssä on joka vuodella joku selitys. Vaikka sitten äitiysloma, vanhempainloma, kotiäitiys, omaishoitajuus, opiskelu. Pahinta on olla selittämättä mitään.
Jos työ on päättynyt tuotannon supistamisen tai projektin päättymisen takia, sekään ei ole tavatonta eikä häpeä.
Pahinta on joutua miettimään onko hakija ollut vankilassa.
Ja mitä sitten jos on ollut vankilassa?
Siellähän voi opiskella esim ammatin?
Onnex sillä huumemorsiammella oli kavereita, joiden baariin se pääsi töihin.
Ai niin sehän oli paksuna vankilassa..eli voi vaan sanoa olleensa "äitiyslomalla"
Tämä ketju sen osoittaa: Rekrytoivat henkilöt ovat jokainen omanlaisiaan mielipiteineen, eikä yhtä oikeata vastausta ole mihinkään. Toiselle voi olla tärkeätä esimerkiksi harrastukset ja toinen pitää niitä yliolan -juttuina. Toinen vetää ovista sisään, toinen potkii persuksille.
Eli ihan sama mitä tuo julki haastattelussa, kun ei voi tietää rekryn ajatusmaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla herättää luottamusta, jos cv:ssä on joka vuodella joku selitys. Vaikka sitten äitiysloma, vanhempainloma, kotiäitiys, omaishoitajuus, opiskelu. Pahinta on olla selittämättä mitään.
Jos työ on päättynyt tuotannon supistamisen tai projektin päättymisen takia, sekään ei ole tavatonta eikä häpeä.
Pahinta on joutua miettimään onko hakija ollut vankilassa.Ja mitä sitten jos on ollut vankilassa?
Siellähän voi opiskella esim ammatin?
Mä en halunnut kertoa olleeni sp.korj.prosessissa niin sanoin aukkojen johtuvan siitä, että olin linnassa. Pääsin työhön. Kyseessä tosin paskaduuni.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju sen osoittaa: Rekrytoivat henkilöt ovat jokainen omanlaisiaan mielipiteineen, eikä yhtä oikeata vastausta ole mihinkään. Toiselle voi olla tärkeätä esimerkiksi harrastukset ja toinen pitää niitä yliolan -juttuina. Toinen vetää ovista sisään, toinen potkii persuksille.
Eli ihan sama mitä tuo julki haastattelussa, kun ei voi tietää rekryn ajatusmaailmaa.
Mutta ne ehdottomat jutut on kyllä joka paikassa samat, esim. epäsiisti olemus ja täysin törpöt vastaukset takaavat kyllä että työpaikkaa ei saa :D
Näköjään olet kovasti tottunut siihen rooliin, että sinä saat vaatia työnhakijalta ihan mitä vaan omien oikkujesi mukaan, mutta jos sinulta joku kysyy, miksi kirjoitat huonosti - olet yhtäkkiä kaiken sen yläpuolella. Sama työnhakijalla niin repisit orkuissa pelihoususi, että voi että mikä surkimus, kun kehtaa lähettää hakemuksen täynnä typoja. Jos olisit työhakija, sinua ei palkattaisi surkean asenteen vuoksi. Ihan tiedoksi.