Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

Sairastuminen kiusaamisen seurauksena ei siis sinusta ole mikään ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

Eikö psyyken romahtaminen ole sairastumista / vammautuneita?

Konkurssi ja raha oikeita ongelmia?

Menisit nyt, trolliriepu, jonnekin vähän viisastumaan.

Et ole edes vastausten arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

Sairastuminen kiusaamisen seurauksena ei siis sinusta ole mikään ongelma?

Ei kiusaaja pysty tuollaisia miettimään. Jos hän joutuisi tekojensa seuraukset kohtaamaan, niin pieni pää ei sitä syyllisyyttä kestäisi, vaan ressukka tekisi itsestään heti lopun. Kiusatut ovat yleensä henkisesti paljon kovempia tyyppejä kuin nämä kiusaajat.

Joopa joo kun se kiusaaminenkin on niin subjektiivinen kokemus. Joku kokee kiusaamiseksi, jos A ja B eivät välitä hänen seurastaan. Ulossulkeminen, mutta toisaalta miksi A:n ja B:n pitäisi väkisin viettää aikaansa kolmannen kanssa, josta ei pidä. Ne naurajat saattoivat nauraa tapausta, joka sattui vaikka jalkapalloharjoituksissa edellisenä päivänä. Tai nenän mallista huomauttanut saattoi olla salaa kateellinen tai ihastunut. Se päälle kustu on kuvannut kyllä selvää kiusaamista ja sellaista ei saisi tapahtua, mutta harvalla on kiusaaminen ollut niin rajua. 

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo kun se kiusaaminenkin on niin subjektiivinen kokemus. Joku kokee kiusaamiseksi, jos A ja B eivät välitä hänen seurastaan. Ulossulkeminen, mutta toisaalta miksi A:n ja B:n pitäisi väkisin viettää aikaansa kolmannen kanssa, josta ei pidä. Ne naurajat saattoivat nauraa tapausta, joka sattui vaikka jalkapalloharjoituksissa edellisenä päivänä. Tai nenän mallista huomauttanut saattoi olla salaa kateellinen tai ihastunut. Se päälle kustu on kuvannut kyllä selvää kiusaamista ja sellaista ei saisi tapahtua, mutta harvalla on kiusaaminen ollut niin rajua. 

Ja mikähän on sinun syysi mitätöidä toisten kokemuksia? Koetko jostain syyllisyyttä?

Totta! Eiväthän kiusaajat edes kestä kuulla jos joku ystävä kertoo omista kiusauskokemuksistaan kun omien tekojen seurausten ajattelu nostaa niin pahat ahdistukset pintaan että selvitäkseen täytyy kieltää kaikki ja haukkua syytön ystäväkin uhriutujaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaan uhriutuu koko elämänsä kaikesta. Jollei se ois ollut koulukiusaaja, se ois ollut ilkeä äitipuoli, naapurin koira, anoppi, pomo, käly, kirjastontäti joka kohteli liian hätäisesti ja kohotti selväati kulmakarvaansa...

Älä vähättele toisten ongelmia.

Joku kertoi, että hänen päälleen ja vaatteilleen oli PISSATTU useamman pojan toimesta ja sen jälkeen häntä oli herjattu tapahtumasta. Kuinka moni aikuinen kestäisi jotain noin iljettävää?

Vierailija kirjoitti:

Totta! Eiväthän kiusaajat edes kestä kuulla jos joku ystävä kertoo omista kiusauskokemuksistaan kun omien tekojen seurausten ajattelu nostaa niin pahat ahdistukset pintaan että selvitäkseen täytyy kieltää kaikki ja haukkua syytön ystäväkin uhriutujaksi.

Ne nuoruuden tapahtumat voivat herättää sinussa suuria tunteita, mutta muita lähinnä säälittää, että et ole päässyt irti vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta! Eiväthän kiusaajat edes kestä kuulla jos joku ystävä kertoo omista kiusauskokemuksistaan kun omien tekojen seurausten ajattelu nostaa niin pahat ahdistukset pintaan että selvitäkseen täytyy kieltää kaikki ja haukkua syytön ystäväkin uhriutujaksi.

Ne nuoruuden tapahtumat voivat herättää sinussa suuria tunteita, mutta muita lähinnä säälittää, että et ole päässyt irti vielä. 

Puhu vain itsestäsi. Sinä kuulostat poikkeavalta. Yleensä ihmisissä toisten vaikeudet herättävät myötätuntoa ja ymmärrystä. Ainakin jos siis on psyykkisesti terve ihminen kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja et ole pariinkymmeneen vuoiteen tähän hakenut keskusteluapua ammattilaiselta, koska ???

Minulla ei ole siihen varaa. Ensin olin köyhä opiskelija ja sitten köyhä pätkätyöläinen. Säästöt pitää visusti pitää säästössä, jotta pärjää työttömyysjaksot. Ei niitä voi mihinkään terapioihin laittaa, eikä ne edes siihen riittäis. Kelalta ei mitään tukea saa, koska minulle ei ole mitään mielenterveyden diagnoosia. Ei Kela noin vaan anna mitään terapioita ilman lääkärin diagnooseja. Pelkästään koulukiusaamisen takia. Ja ihan oikeesti, se terapia on kallista lystiä. 

Ai, niin, nämähän on kaikki valintoja. Rahat riittää, jos vaan oikeesti haluaa.

Seuraavana mahdollisena työttömyysjaksona järjestä itsesi terapiaan ja Kela maksaa kun säästöt ovat lopussa. Se terapiaan hakeutuminen on aloitettava itse. Väylä voi olla sosiaaliohjaaja, terveyskeskus tai mikä tahansa, kunhan aloitat jostain.

Ei Kela maksa terapiaa pelkästään sen takia, että joku p-a. Hakemuksia hylätään mm. sen takia, että Kelan määrärahat tähän tarkoitukseen ovat lopussa.

Olen itse ollut koulukiusattu ja ei se oikeastaan vaikuta enää, olen jo 31. Olin aina sellanen vähän erilainen ja olen sitä vieläkin. Mussa on jotain, jonka valtaosa ihmisistä kokee etäisenä/erilaisena. Ja mä inhoon tota "erilainen" sanaa, mutta en nyt muuta kuvaavampaa keksi. Mussa on jotain mihin valtaosa ei vissiin osaa samaistua tai muuten vaan vieroksuu. Sitten on se toinen osa ihmisistä, joista saan lähes poikkeuksetta sydänystäviä.

Nehän on ne kiusaajalapset ja teinit, aikuisetkin jotain samaa kokenut muodossa tai toisessa. "All that they are doing to you have already been done to them"

että ei tarvi kostaa tai katkeroitua. Niillä lapsilla jotka mua kiusasi, niillä oli hirveet olot kotona. Niillä oli paha olla eikä ne osanneet toimia toisin.

Mä ajattelen niin, että niillä, jotka on mua kiusannut, niillä itellään on paha olla, nehän ne joutuu elää tekojensa kanssa. Ja en todellakaan suostu elää elämääni ajatellen, että 17 vuotta sitten tapahtuneet asiat määrittelisivät minun koko elämäni.

Kaikki eivät ole veistettyjä samasta puusta, kaikki eivät osaa antaa anteeksi ja päästä yli. Tää on harmillista niiden itsensä kannalta. Tietynlaista alistumista tai jopa luovuttamista. Siis en tässä nyt todellakaan syyllistä kiusattua! Toivon, että kaikilla olis voimia jossain vaiheessa elämää ottaa onni omiin käsiin ja vedettävä välinpitämättömyyden verho asioiden eteen, joita itselle tehtiin väärin ja joille enää ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut koulukiusattu ja ei se oikeastaan vaikuta enää, olen jo 31. Olin aina sellanen vähän erilainen ja olen sitä vieläkin. Mussa on jotain, jonka valtaosa ihmisistä kokee etäisenä/erilaisena. Ja mä inhoon tota "erilainen" sanaa, mutta en nyt muuta kuvaavampaa keksi. Mussa on jotain mihin valtaosa ei vissiin osaa samaistua tai muuten vaan vieroksuu. Sitten on se toinen osa ihmisistä, joista saan lähes poikkeuksetta sydänystäviä.

Nehän on ne kiusaajalapset ja teinit, aikuisetkin jotain samaa kokenut muodossa tai toisessa. "All that they are doing to you have already been done to them"

että ei tarvi kostaa tai katkeroitua. Niillä lapsilla jotka mua kiusasi, niillä oli hirveet olot kotona. Niillä oli paha olla eikä ne osanneet toimia toisin.

Mä ajattelen niin, että niillä, jotka on mua kiusannut, niillä itellään on paha olla, nehän ne joutuu elää tekojensa kanssa. Ja en todellakaan suostu elää elämääni ajatellen, että 17 vuotta sitten tapahtuneet asiat määrittelisivät minun koko elämäni.

Kaikki eivät ole veistettyjä samasta puusta, kaikki eivät osaa antaa anteeksi ja päästä yli. Tää on harmillista niiden itsensä kannalta. Tietynlaista alistumista tai jopa luovuttamista. Siis en tässä nyt todellakaan syyllistä kiusattua! Toivon, että kaikilla olis voimia jossain vaiheessa elämää ottaa onni omiin käsiin ja vedettävä välinpitämättömyyden verho asioiden eteen, joita itselle tehtiin väärin ja joille enää ei voi mitään.

Valitettavasti osaa ihmisistä on sellaisia, että he tekevät aivan tietoisesti pahaa, eivät ymmärtämättömyyttään. Ihmiset eivät vain halua ajatella tätä, koska pahaa on usein vaikea pysäyttää. On helpompi ajatella, että kyse on vain ymmärtämättömyydestä. Valitettavasti vain tämä ajatus usein mahdollistaa sen pahan.

Vastoinkäymisten ei pidä antaa määrittää sua! Meillä kaikilla on jotain menneisyydessä, jotain pahaa, mitä ei olis saanut käydä. Kaikilla! Enemmän tai vähemmän.

Älä ihminen anna sitä valtaa toiselle ihmiselle määrittää kuka sä olet, mihin olet kykenevä ja mitä tunnet milloinkin.

Jokaiaen tulis oppia tuntemaan itsensä, kunnolla. Kuka sä olet? Jos et tiedä niin määritä itsesi uudelleen. Ei lapsuuden trauman tarvitse hallita koko loppua elämää. Se voi hallita, mutta sen ei tarvitse. Tottakai se luo pohjaa empatialle, mutta herkistää myös kyynisyydelle. Älä muuta itseäsi toisen tekojen vuoksi. Opettele olemaan aidosti sinä taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

No monilla ei kiusaamisesta johtuen puolisoa tai lapsia koskaan edes tule olemaan.

Niin, että on helpompi mennä sen kiusaamisen taakse kuin itse ponnistella siitä yli ja saada se parisuhde ja perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten ei pidä antaa määrittää sua! Meillä kaikilla on jotain menneisyydessä, jotain pahaa, mitä ei olis saanut käydä. Kaikilla! Enemmän tai vähemmän.

Älä ihminen anna sitä valtaa toiselle ihmiselle määrittää kuka sä olet, mihin olet kykenevä ja mitä tunnet milloinkin.

Jokaiaen tulis oppia tuntemaan itsensä, kunnolla. Kuka sä olet? Jos et tiedä niin määritä itsesi uudelleen. Ei lapsuuden trauman tarvitse hallita koko loppua elämää. Se voi hallita, mutta sen ei tarvitse. Tottakai se luo pohjaa empatialle, mutta herkistää myös kyynisyydelle. Älä muuta itseäsi toisen tekojen vuoksi. Opettele olemaan aidosti sinä taas.

Entä silloin jos muut ihmiset näkevät sinut vain trauman kautta, vaikka yrittäisit itse jättää sen taaksesi? Se ei ole mitenkään poikkeuksellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

No monilla ei kiusaamisesta johtuen puolisoa tai lapsia koskaan edes tule olemaan.

Niin, että on helpompi mennä sen kiusaamisen taakse kuin itse ponnistella siitä yli ja saada se parisuhde ja perhe.

VMP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Ehkä oikeita ongelmia on esim intian katulapsilla, prostituutioon myydyillä lapsilla, lapsisotilailla, lapsilla joilla ei ole perhettä, kotia ja ruokaa tai mahdollisuutta koulutukseen jne jne .Kyllähän näitä maailmasta löytyy, joilla on ihan oikeita ongelmia jopa sen hengissäpysymisen kanssa.

Sun piti sitten ihan Intiaan asti lähteä, trolli.

Olitko koulukiusaaja?

No ainakin niillä ihmisillä on oikeita ongelmia. En ole kiusaaja vaan samalla tavalla kokenut kiusaamista ja muita vastoinkäymisiä kuin muutkin ihmiset. En vaan ole antanut niiden vaikuttaa siihen kuka ja mitä olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja et ole pariinkymmeneen vuoiteen tähän hakenut keskusteluapua ammattilaiselta, koska ???

Minulla ei ole siihen varaa. Ensin olin köyhä opiskelija ja sitten köyhä pätkätyöläinen. Säästöt pitää visusti pitää säästössä, jotta pärjää työttömyysjaksot. Ei niitä voi mihinkään terapioihin laittaa, eikä ne edes siihen riittäis. Kelalta ei mitään tukea saa, koska minulle ei ole mitään mielenterveyden diagnoosia. Ei Kela noin vaan anna mitään terapioita ilman lääkärin diagnooseja. Pelkästään koulukiusaamisen takia. Ja ihan oikeesti, se terapia on kallista lystiä. 

Ai, niin, nämähän on kaikki valintoja. Rahat riittää, jos vaan oikeesti haluaa.

Seuraavana mahdollisena työttömyysjaksona järjestä itsesi terapiaan ja Kela maksaa kun säästöt ovat lopussa. Se terapiaan hakeutuminen on aloitettava itse. Väylä voi olla sosiaaliohjaaja, terveyskeskus tai mikä tahansa, kunhan aloitat jostain.

Ei Kela maksa terapiaa pelkästään sen takia, että joku p-a. Hakemuksia hylätään mm. sen takia, että Kelan määrärahat tähän tarkoitukseen ovat lopussa.

Aina kannattaa yrittää. Kun on valmistautunut saamaan hylkäävän päätöksen niin silloinhan ei edes menetä mitään. Silti voi saada myöntävän päätöksen, mutta vain jos hakee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut koulukiusattu ja ei se oikeastaan vaikuta enää, olen jo 31. Olin aina sellanen vähän erilainen ja olen sitä vieläkin. Mussa on jotain, jonka valtaosa ihmisistä kokee etäisenä/erilaisena. Ja mä inhoon tota "erilainen" sanaa, mutta en nyt muuta kuvaavampaa keksi. Mussa on jotain mihin valtaosa ei vissiin osaa samaistua tai muuten vaan vieroksuu. Sitten on se toinen osa ihmisistä, joista saan lähes poikkeuksetta sydänystäviä.

Nehän on ne kiusaajalapset ja teinit, aikuisetkin jotain samaa kokenut muodossa tai toisessa. "All that they are doing to you have already been done to them"

että ei tarvi kostaa tai katkeroitua. Niillä lapsilla jotka mua kiusasi, niillä oli hirveet olot kotona. Niillä oli paha olla eikä ne osanneet toimia toisin.

Mä ajattelen niin, että niillä, jotka on mua kiusannut, niillä itellään on paha olla, nehän ne joutuu elää tekojensa kanssa. Ja en todellakaan suostu elää elämääni ajatellen, että 17 vuotta sitten tapahtuneet asiat määrittelisivät minun koko elämäni.

Kaikki eivät ole veistettyjä samasta puusta, kaikki eivät osaa antaa anteeksi ja päästä yli. Tää on harmillista niiden itsensä kannalta. Tietynlaista alistumista tai jopa luovuttamista. Siis en tässä nyt todellakaan syyllistä kiusattua! Toivon, että kaikilla olis voimia jossain vaiheessa elämää ottaa onni omiin käsiin ja vedettävä välinpitämättömyyden verho asioiden eteen, joita itselle tehtiin väärin ja joille enää ei voi mitään.

Valitettavasti osaa ihmisistä on sellaisia, että he tekevät aivan tietoisesti pahaa, eivät ymmärtämättömyyttään. Ihmiset eivät vain halua ajatella tätä, koska pahaa on usein vaikea pysäyttää. On helpompi ajatella, että kyse on vain ymmärtämättömyydestä. Valitettavasti vain tämä ajatus usein mahdollistaa sen pahan.

Kyllä, mutta jostain sekin käytös on saanut alkunsa. Jotain on tapahtunut, ehkä jo ihan pienenä. Yhtään pahaa vauvaa en vielä ole tavannut, joten uskon jotain tapahtuneen. Voi olla, ettei ihminen vuosiin ole enää tajunnut tekojaan tai kyynistynyt olemaan ilkeä - mutta se on lähtenyt jostain. Se, että ymmärtää ei tarkoita, että toivottaa tekijän tervetulleeksi omaan elämään.

Eihän sinun toivottavasti tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka tekee sulle pahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana

Harmittaa henkilön puolesta, että on valinnut uhriutumisen ja heittää hukkaan ainutkertaisen elämänsä.

Ärsyttää tuo sana, uhriutuminen.

Lopettakaa sen viljely.

- sivusta

Uhriutuminen= jotain mystistä toimintaa, jota uhria syyllistävä henkilö kuvittelee päässään, esim. että uhri aktiivisesti yrittämällä tahtoo kärsiä koko ikänsä.

Uhrin täysin absurdille syyllistämiselle voisi kehitellä oman termin, jota sitten joka paikassa hokea, vaikka että; hyperskiusaaminen.

Luin joskus, että uhrin ja selviytyjän ero on siinä, että selviytyjää on vaikealla hetkellä tuettu, mutta uhri on jätetty yksin.

Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi läheisensä menettäneiden selviytymisen kannalta sosiaalisella tuella ei ole mitään merkitystä, selvitä voi vaikka saisi menetyksen päälle vielä mitätöintiä ja halveksuntaakin.  Toisaalta mittavakaan tuki ei auta, jos ei ole omaa halua päästä eteenpäin ja selvitä. 

Lähde? Ellei sitä ole, niin heitit tuon täysin päästäsi. Tukiverkolla on merkittävä vaikutus siihen, miten ihminen pääsee eteenpäin. Se antaa voimavaroja ponnisteluun.

Älä unohda, että ihmiset ovat myös perusluonteeltaan täysin erilaisia. Temperamentiltaan erilaiset ihmiset reagoivat erilailla samankaltaisiin tilanteisiin.

Totta, mutta et vieläkään antanut lähdettä väitteellesi. Odotan sitä.

Olen eri kuin tuo aiempi vastaaja.