Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin
21.02.2019 |
Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.
Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?
Mikäs sinusta teki tuollaisen tunnekylmän idiootin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut koulukiusattu ja ei se oikeastaan vaikuta enää, olen jo 31. Olin aina sellanen vähän erilainen ja olen sitä vieläkin. Mussa on jotain, jonka valtaosa ihmisistä kokee etäisenä/erilaisena. Ja mä inhoon tota "erilainen" sanaa, mutta en nyt muuta kuvaavampaa keksi. Mussa on jotain mihin valtaosa ei vissiin osaa samaistua tai muuten vaan vieroksuu. Sitten on se toinen osa ihmisistä, joista saan lähes poikkeuksetta sydänystäviä.
Nehän on ne kiusaajalapset ja teinit, aikuisetkin jotain samaa kokenut muodossa tai toisessa. "All that they are doing to you have already been done to them"
että ei tarvi kostaa tai katkeroitua. Niillä lapsilla jotka mua kiusasi, niillä oli hirveet olot kotona. Niillä oli paha olla eikä ne osanneet toimia toisin.Mä ajattelen niin, että niillä, jotka on mua kiusannut, niillä itellään on paha olla, nehän ne joutuu elää tekojensa kanssa. Ja en todellakaan suostu elää elämääni ajatellen, että 17 vuotta sitten tapahtuneet asiat määrittelisivät minun koko elämäni.
Kaikki eivät ole veistettyjä samasta puusta, kaikki eivät osaa antaa anteeksi ja päästä yli. Tää on harmillista niiden itsensä kannalta. Tietynlaista alistumista tai jopa luovuttamista. Siis en tässä nyt todellakaan syyllistä kiusattua! Toivon, että kaikilla olis voimia jossain vaiheessa elämää ottaa onni omiin käsiin ja vedettävä välinpitämättömyyden verho asioiden eteen, joita itselle tehtiin väärin ja joille enää ei voi mitään.
Valitettavasti osaa ihmisistä on sellaisia, että he tekevät aivan tietoisesti pahaa, eivät ymmärtämättömyyttään. Ihmiset eivät vain halua ajatella tätä, koska pahaa on usein vaikea pysäyttää. On helpompi ajatella, että kyse on vain ymmärtämättömyydestä. Valitettavasti vain tämä ajatus usein mahdollistaa sen pahan.
Kyllä, mutta jostain sekin käytös on saanut alkunsa. Jotain on tapahtunut, ehkä jo ihan pienenä. Yhtään pahaa vauvaa en vielä ole tavannut, joten uskon jotain tapahtuneen. Voi olla, ettei ihminen vuosiin ole enää tajunnut tekojaan tai kyynistynyt olemaan ilkeä - mutta se on lähtenyt jostain. Se, että ymmärtää ei tarkoita, että toivottaa tekijän tervetulleeksi omaan elämään.
Eihän sinun toivottavasti tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka tekee sulle pahaa?
On harhaa, että elämässä kaiken voisi valita. Jos voisi, niin kukaan ei tulisi kiusatuksi.
Ei missään nimessä voi kaikkea valita! Ja hyvä niin. Mutta aikuinen ihminen voi onneksi valita Suomessa, ettei altista itseään kiusaajan läheisyyteen! Niin kauan kun elät on tämä elämä muutettavissa vaan itsesi kautta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Et usko itsekään kaikkiin väitteisiisi. Tai muussa tapauksessa olet uskomattoman naiivi.
Mä olen ihminen, joka on kokenut aivan älyttömän paljon ja aivan älyttömän rankkoja asioita. Kun sulla ei ole enää mitään mistä pitää kiinni, ymmärrät mitkä ovat oikeesti elämässä realistisia, siis todellisia esteitä ja mitkä vaan ajatusmaailmasi luomia illuusioita. Tien päässä on enää jäljellä hentoinen eloonjäämisvietti ja se on kuule aika valaiseva kokemus. Yllättävän moni asia on muutettavissa, varsinkin mitä tulee ihmiseen itseensä.
Tajuatko että syyllistät esimerkiksi perhesurman uhriksi joutuneita ihmisiä näillä jutuillasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastoinkäymisten ei pidä antaa määrittää sua! Meillä kaikilla on jotain menneisyydessä, jotain pahaa, mitä ei olis saanut käydä. Kaikilla! Enemmän tai vähemmän.
Älä ihminen anna sitä valtaa toiselle ihmiselle määrittää kuka sä olet, mihin olet kykenevä ja mitä tunnet milloinkin.
Jokaiaen tulis oppia tuntemaan itsensä, kunnolla. Kuka sä olet? Jos et tiedä niin määritä itsesi uudelleen. Ei lapsuuden trauman tarvitse hallita koko loppua elämää. Se voi hallita, mutta sen ei tarvitse. Tottakai se luo pohjaa empatialle, mutta herkistää myös kyynisyydelle. Älä muuta itseäsi toisen tekojen vuoksi. Opettele olemaan aidosti sinä taas.
Entä silloin jos muut ihmiset näkevät sinut vain trauman kautta, vaikka yrittäisit itse jättää sen taaksesi? Se ei ole mitenkään poikkeuksellista.
Mutta miksi sen pitäisi sua kiinnostaa? Tarkoitan, että muut ajattelee aina jotain, mille ei mitään voi. Jos ne muistuttaa sua ihan puhumalla tapahtuneesta, niin voithan vaikka sanoa, että loppuun kulunut aihe. Kysyt, että miksi teitä kiinnostaa kun itseäkään ei enää kiinnosta vatvoa. Tai vaan sanot, että sun kanssa asiaa ei tarvi enää vatvoa, sä olet jo ihan ok. Voit ohjata vaikka hakemaan terveyskeskuksesta apua, jos tarvitsee keskusteluapua 😀
Et selvästikään käsitä mitä tarkoittaa jos tulee hyljeksityksi sen takia, että on itselle on tapahtunut jotain pahaa.
Voit olla oikeassa, etten täysin käsitä. Mua on kiusattu ja raiskattu, olen asunut koulukodissa ja nuorisokodissa, oon käynyt monet muutkin maanpäälliset helvetit läpi, mutta ihan kaikkea en ole kokenut.
On hirveetä, kun omat läheiset hylkää minkä asian vuoksi hyvänsä, saatika jonkun asian mille itse ei mitään voi.
Yritän kuvitella miten voisin muuttaa omaa todellisuuttani paremmaksi.. varmaan muuttaisin ja jättäisin taakseni hylkääjäni - hehän jo minut ovat hyljänneet. Siitä työstämään itseä ja elämääni.Kamala juttu tuokin, että yylätään jonkun tapahtuneen vuoksi. Siltikään en usko, että se on asia, minkä tarvitsisi perustavanlaatuisesti vaikuttaa lopun elämää. Pitkään vaikuttaa varmasti ja aina ehkä just ajatusmaailmaan, onhan muistot olemassa. Pitkään siihen miten ihmisiin luottaa jne. Mutta sinä itse tiedostat itsesi, kuka olet ja sinä voit päättää paljonko annat enää kymmenen vuoden päästä asialla painoarvoa. Asiaa ei tarvitse kieltää, tai olla pohtimatta. Mutta laita sille tietoinen suruaika, jonka jälkeen on aika etsiä tapahtuneesta ne positiiviset puolet. Kyllä, niitäkin on.
Mitä ihmeen myönteistä sinusta toistuvaksi hylätyksi tulemisessa oikein on?
Ihan riippumatta siitä ymmärtääkö joku ulkopuolinen vai ei, niin kiusaamisesta voi olla seurauksena elinikäiset traumat. Ei pysty luottamaan ihmisiin jne. Siitä on naurettavuus hyvin kaukana.
Joidenkin yksinkertaisten on vaan niin vaikea ymmärtää, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin hän itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!
Mitä on ne "oikeat ongelmat"?
Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.
Ehkä oikeita ongelmia on esim intian katulapsilla, prostituutioon myydyillä lapsilla, lapsisotilailla, lapsilla joilla ei ole perhettä, kotia ja ruokaa tai mahdollisuutta koulutukseen jne jne .Kyllähän näitä maailmasta löytyy, joilla on ihan oikeita ongelmia jopa sen hengissäpysymisen kanssa.
Sun piti sitten ihan Intiaan asti lähteä, trolli.
Olitko koulukiusaaja?No ainakin niillä ihmisillä on oikeita ongelmia. En ole kiusaaja vaan samalla tavalla kokenut kiusaamista ja muita vastoinkäymisiä kuin muutkin ihmiset. En vaan ole antanut niiden vaikuttaa siihen kuka ja mitä olen.
Tunsitko ylemmyyttä töllistellessäsi toisten kärsimystä sivusta?
Minä ainakin tunnen. Tuollaista höpinää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiusattiin rajusti koko ala-asteen ajan, yläasteella ja lukiossa taas onneksi vain lievästi. Pääsin yli kiusaamisen aiheuttamista traumoista lähes kokonaan siinä 25-vuotiaana.
Yksi ongelma on jäänyt, mutta en koe sen haittaavan juurikaan elämääni. Minulla on jonkinlainen päänsisäinen "ääni" (En siis oikeasti kuule mitään ääniä, kyse on mielikuvituksenomaisesta asiasta), joka haukkuu minua kohtuuttomasti pienistäkin virheistä. En kuitenkaan kuuntele haukkuja tosissani, annan vain mieleni räksyttää. En koe tämän piirteen juuri haittaavan elämäni, koska en kärsi siitä.
Olen puhunut traumoista yli pääsemisestä parin ihmisen kanssa, jotka ovat suurinpiirtein loukkaantuneet ihan vain siitä, että olen kertonut kokemuksestani. Väittivät minun kuvittelevan tai olevan epäaito. Eivät voineet millään hyväksyä sitä, että koen päässeeni kiusaamisen aiheuttamasta traumasta ja tuntuivat pitävän väitettä jotenkin kritiikkiä heitä kohtaan, vaikka en mitenkään kritisoinut sitä, että he eivät ole päässeet yli omista traumoistaan. Toinen heistä on yli 60-vuotias ja puhuu vieläkin ikivanhoista ja moneen kertaan käsitellyistä jutuista kerta toisensa jälkeen aivan kuin ne olisivat tapahtuneet eilen.
Olen jostain lukenut, että ihmisillä on aivoihin perustuen erilaisia kykyjä selvitä traumasta. Eli aina ei ole todellakaan kyse siitä, ettei toinen olisi yrittänyt päästä yli tai märehtisi huomiohakuisuuttaan, koska hänellä ei yksinkertaisesti ole samanlaista synnynnäistä kykyä päästä yli traumasta kuin jollain toisella. Tutkitustikin jotkut selviävät yllättävän helposti todella rankoista kokemuksista, kun taas toiset joutuvat huomattavasti pienemmästä syystä mielisairaalaan loppuelämäkseen. Tieteen mukaan toipumisessa tai toipumatta jäämisessä ei ole siis ennen kaikkea asenteesta, koska myös biologiset seikat vaikuttavat.
Onnea vaan kaikille jotka ovat päässeet yli ikävistä kokemuksista. Itselle ei käynyt niin hyvin.
Olin alunperin hyvin kiltti ja hiljainen. Pitkään jatkuneen kiusaamisen seurauksena olen sitten myöhemmin ollut hyvin ikävä tyyppi josta ei varmasti kukaan pidä. Hermot menee nykyään liian helposti. Suhtaudun ihmisiin hyvin vihamielisesti ym. hauskaa.
Tästä on koitunut hyvin vakavia seurauksia niin itselle kuin joillekin muillekin. Toki itsellä oli myös kotiolot kaikkea muuta kuin ihanteelliset, että ihan kaikkea vastuuta ei voi kyllä laittaa kiusaajillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietämättömillä ihmisillä on monenlaisia rajoitteita. He eivät käsitä asioita, joten he pitävät muita yhtä noloina ja rajoittuneina.
Mielestäni alkoholiongelmaisten hoitaminen on rahanhukkaa, samoin narkomaanien. Lukihäiriöitä ei tietenkään ole olemassa eikä minkänlaisia mt-ongelmia. Kaikilla ihmisillä on yhtä paljon älyä ja kiitettävä lauluääni. Syövät pitäisi hoitaa C-vitamiinilla. Tupakka tappaa bakteerit, joten kaikkien pitäisi tupakoida.
Kirahvit ovat kivoja kotieläimiä ja koskenlasku sopii kaikille vauvasta vaareihin.
Edellisillä teksteillä tuin aloittajan ja kaltaistensa viisautta.
Vierailija kirjoitti:
Mua kiusattiin rajusti koko ala-asteen ajan, yläasteella ja lukiossa taas onneksi vain lievästi. Pääsin yli kiusaamisen aiheuttamista traumoista lähes kokonaan siinä 25-vuotiaana.
Yksi ongelma on jäänyt, mutta en koe sen haittaavan juurikaan elämääni. Minulla on jonkinlainen päänsisäinen "ääni" (En siis oikeasti kuule mitään ääniä, kyse on mielikuvituksenomaisesta asiasta), joka haukkuu minua kohtuuttomasti pienistäkin virheistä. En kuitenkaan kuuntele haukkuja tosissani, annan vain mieleni räksyttää. En koe tämän piirteen juuri haittaavan elämäni, koska en kärsi siitä.
Olen puhunut traumoista yli pääsemisestä parin ihmisen kanssa, jotka ovat suurinpiirtein loukkaantuneet ihan vain siitä, että olen kertonut kokemuksestani. Väittivät minun kuvittelevan tai olevan epäaito. Eivät voineet millään hyväksyä sitä, että koen päässeeni kiusaamisen aiheuttamasta traumasta ja tuntuivat pitävän väitettä jotenkin kritiikkiä heitä kohtaan, vaikka en mitenkään kritisoinut sitä, että he eivät ole päässeet yli omista traumoistaan. Toinen heistä on yli 60-vuotias ja puhuu vieläkin ikivanhoista ja moneen kertaan käsitellyistä jutuista kerta toisensa jälkeen aivan kuin ne olisivat tapahtuneet eilen.
Olen jostain lukenut, että ihmisillä on aivoihin perustuen erilaisia kykyjä selvitä traumasta. Eli aina ei ole todellakaan kyse siitä, ettei toinen olisi yrittänyt päästä yli tai märehtisi huomiohakuisuuttaan, koska hänellä ei yksinkertaisesti ole samanlaista synnynnäistä kykyä päästä yli traumasta kuin jollain toisella. Tutkitustikin jotkut selviävät yllättävän helposti todella rankoista kokemuksista, kun taas toiset joutuvat huomattavasti pienemmästä syystä mielisairaalaan loppuelämäkseen. Tieteen mukaan toipumisessa tai toipumatta jäämisessä ei ole siis ennen kaikkea asenteesta, koska myös biologiset seikat vaikuttavat.
Resilienssiä ei pidetä synnynnäisenä ominaisuutena, vaan se on kiinteästi yhteydessä siihen miten ympäristö tätä vaikeuksista kärsivää ihmistä tukee. Jollakin on ehkä ensimmäistä kertaa vasta vuosikymmenien päästä sellainen olo, että tapahtuneesta on hyväksyttävää puhua. Siinä tapauksessa hänellä on voinut mennä kymmeniä vuosia niin, ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta työstää kokemuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastoinkäymisten ei pidä antaa määrittää sua! Meillä kaikilla on jotain menneisyydessä, jotain pahaa, mitä ei olis saanut käydä. Kaikilla! Enemmän tai vähemmän.
Älä ihminen anna sitä valtaa toiselle ihmiselle määrittää kuka sä olet, mihin olet kykenevä ja mitä tunnet milloinkin.
Jokaiaen tulis oppia tuntemaan itsensä, kunnolla. Kuka sä olet? Jos et tiedä niin määritä itsesi uudelleen. Ei lapsuuden trauman tarvitse hallita koko loppua elämää. Se voi hallita, mutta sen ei tarvitse. Tottakai se luo pohjaa empatialle, mutta herkistää myös kyynisyydelle. Älä muuta itseäsi toisen tekojen vuoksi. Opettele olemaan aidosti sinä taas.
Entä silloin jos muut ihmiset näkevät sinut vain trauman kautta, vaikka yrittäisit itse jättää sen taaksesi? Se ei ole mitenkään poikkeuksellista.
Mutta miksi sen pitäisi sua kiinnostaa? Tarkoitan, että muut ajattelee aina jotain, mille ei mitään voi. Jos ne muistuttaa sua ihan puhumalla tapahtuneesta, niin voithan vaikka sanoa, että loppuun kulunut aihe. Kysyt, että miksi teitä kiinnostaa kun itseäkään ei enää kiinnosta vatvoa. Tai vaan sanot, että sun kanssa asiaa ei tarvi enää vatvoa, sä olet jo ihan ok. Voit ohjata vaikka hakemaan terveyskeskuksesta apua, jos tarvitsee keskusteluapua 😀
Et selvästikään käsitä mitä tarkoittaa jos tulee hyljeksityksi sen takia, että on itselle on tapahtunut jotain pahaa.
Voit olla oikeassa, etten täysin käsitä. Mua on kiusattu ja raiskattu, olen asunut koulukodissa ja nuorisokodissa, oon käynyt monet muutkin maanpäälliset helvetit läpi, mutta ihan kaikkea en ole kokenut.
On hirveetä, kun omat läheiset hylkää minkä asian vuoksi hyvänsä, saatika jonkun asian mille itse ei mitään voi.
Yritän kuvitella miten voisin muuttaa omaa todellisuuttani paremmaksi.. varmaan muuttaisin ja jättäisin taakseni hylkääjäni - hehän jo minut ovat hyljänneet. Siitä työstämään itseä ja elämääni.Kamala juttu tuokin, että yylätään jonkun tapahtuneen vuoksi. Siltikään en usko, että se on asia, minkä tarvitsisi perustavanlaatuisesti vaikuttaa lopun elämää. Pitkään vaikuttaa varmasti ja aina ehkä just ajatusmaailmaan, onhan muistot olemassa. Pitkään siihen miten ihmisiin luottaa jne. Mutta sinä itse tiedostat itsesi, kuka olet ja sinä voit päättää paljonko annat enää kymmenen vuoden päästä asialla painoarvoa. Asiaa ei tarvitse kieltää, tai olla pohtimatta. Mutta laita sille tietoinen suruaika, jonka jälkeen on aika etsiä tapahtuneesta ne positiiviset puolet. Kyllä, niitäkin on.
Miksi luulet, ettei hyljeksintää olisi enää? Riittävän rajut kokemukset saavat ihmiset suhtautumaan nihkeästi vielä vuosikymmenien päästäkin ja välttämään seuraa oman ahdistuksensa takia.
Olen huomannut, että aikas usein nämä äänekkäät ex-kiusatut ovat itse aikamoista kiusaajia. Heti hyökkäämässä, ettei kukaan vaan saa tilaisuutta alkaa häntä kiusaamaan. Välttämättä se kiusaaminen ei kuitenkaan ole heidän oma tahtonsa. Sairastahan tuo on. Tahdosta riippumatonta. Tosi kiusaaja on se joka tietoisesti vetelee heikkoa naruista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jariko kirjoitti:
Olen huomannut, että aikas usein nämä äänekkäät ex-kiusatut ovat itse aikamoista kiusaajia. Heti hyökkäämässä, ettei kukaan vaan saa tilaisuutta alkaa häntä kiusaamaan. Välttämättä se kiusaaminen ei kuitenkaan ole heidän oma tahtonsa. Sairastahan tuo on. Tahdosta riippumatonta. Tosi kiusaaja on se joka tietoisesti vetelee heikkoa naruista.
Työpaikkakiusaamisessa näkee tapauksia, jossa A alkaa syytellä henkilöä B kiusaamisesta, josta B on täysin tietämätön. Mistä hän esim. tiesi, että A olisi halunnut käydä samassa lounaspaikassa syömässä kuin B ja C, jos A ei koskaan sellaista sanonut. Kiusaamisselvittelyissä B:n tekemisiä syynätään ja puunataan ja lopulta B joutuu ulos työpaikastaan. Kuka oli kiusaaja? Samaa voi kysyä näistä koulukiusatuista. Tekstissäkin näkee, että käytöstavat on huonot, muita ihmisiä solvataan ja nimitellään, jos ei olla täysin heidän kannallaan.
Vierailija kirjoitti:
Jariko kirjoitti:
Olen huomannut, että aikas usein nämä äänekkäät ex-kiusatut ovat itse aikamoista kiusaajia. Heti hyökkäämässä, ettei kukaan vaan saa tilaisuutta alkaa häntä kiusaamaan. Välttämättä se kiusaaminen ei kuitenkaan ole heidän oma tahtonsa. Sairastahan tuo on. Tahdosta riippumatonta. Tosi kiusaaja on se joka tietoisesti vetelee heikkoa naruista.
Työpaikkakiusaamisessa näkee tapauksia, jossa A alkaa syytellä henkilöä B kiusaamisesta, josta B on täysin tietämätön. Mistä hän esim. tiesi, että A olisi halunnut käydä samassa lounaspaikassa syömässä kuin B ja C, jos A ei koskaan sellaista sanonut. Kiusaamisselvittelyissä B:n tekemisiä syynätään ja puunataan ja lopulta B joutuu ulos työpaikastaan. Kuka oli kiusaaja? Samaa voi kysyä näistä koulukiusatuista. Tekstissäkin näkee, että käytöstavat on huonot, muita ihmisiä solvataan ja nimitellään, jos ei olla täysin heidän kannallaan.
Tässä koulukiusaaja projisoi syyllisyyttään uhreihin. Ei muuten kestä itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jariko kirjoitti:
Olen huomannut, että aikas usein nämä äänekkäät ex-kiusatut ovat itse aikamoista kiusaajia. Heti hyökkäämässä, ettei kukaan vaan saa tilaisuutta alkaa häntä kiusaamaan. Välttämättä se kiusaaminen ei kuitenkaan ole heidän oma tahtonsa. Sairastahan tuo on. Tahdosta riippumatonta. Tosi kiusaaja on se joka tietoisesti vetelee heikkoa naruista.
Työpaikkakiusaamisessa näkee tapauksia, jossa A alkaa syytellä henkilöä B kiusaamisesta, josta B on täysin tietämätön. Mistä hän esim. tiesi, että A olisi halunnut käydä samassa lounaspaikassa syömässä kuin B ja C, jos A ei koskaan sellaista sanonut. Kiusaamisselvittelyissä B:n tekemisiä syynätään ja puunataan ja lopulta B joutuu ulos työpaikastaan. Kuka oli kiusaaja? Samaa voi kysyä näistä koulukiusatuista. Tekstissäkin näkee, että käytöstavat on huonot, muita ihmisiä solvataan ja nimitellään, jos ei olla täysin heidän kannallaan.
Tässä koulukiusaaja projisoi syyllisyyttään uhreihin. Ei muuten kestä itsensä kanssa.
Minua kiusattiin koko yläaste. Jätettiin joukosta, joskus tuli pojilta nyrkkiä, ylipainosta solvattiin ikävällä tavalla ja halvoista vaatteeista lisää. So? En näe itseäni uhrina enkä tekijänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jariko kirjoitti:
Olen huomannut, että aikas usein nämä äänekkäät ex-kiusatut ovat itse aikamoista kiusaajia. Heti hyökkäämässä, ettei kukaan vaan saa tilaisuutta alkaa häntä kiusaamaan. Välttämättä se kiusaaminen ei kuitenkaan ole heidän oma tahtonsa. Sairastahan tuo on. Tahdosta riippumatonta. Tosi kiusaaja on se joka tietoisesti vetelee heikkoa naruista.
Työpaikkakiusaamisessa näkee tapauksia, jossa A alkaa syytellä henkilöä B kiusaamisesta, josta B on täysin tietämätön. Mistä hän esim. tiesi, että A olisi halunnut käydä samassa lounaspaikassa syömässä kuin B ja C, jos A ei koskaan sellaista sanonut. Kiusaamisselvittelyissä B:n tekemisiä syynätään ja puunataan ja lopulta B joutuu ulos työpaikastaan. Kuka oli kiusaaja? Samaa voi kysyä näistä koulukiusatuista. Tekstissäkin näkee, että käytöstavat on huonot, muita ihmisiä solvataan ja nimitellään, jos ei olla täysin heidän kannallaan.
Tässä koulukiusaaja projisoi syyllisyyttään uhreihin. Ei muuten kestä itsensä kanssa.
Minua kiusattiin koko yläaste. Jätettiin joukosta, joskus tuli pojilta nyrkkiä, ylipainosta solvattiin ikävällä tavalla ja halvoista vaatteeista lisää. So? En näe itseäni uhrina enkä tekijänä.
Hienosti keksitty tarina. Koulukiusaamisen uhriksi joutunut ei syyllistäisi kiusattuja.
Jariko kirjoitti:
Olen huomannut, että aikas usein nämä äänekkäät ex-kiusatut ovat itse aikamoista kiusaajia. Heti hyökkäämässä, ettei kukaan vaan saa tilaisuutta alkaa häntä kiusaamaan. Välttämättä se kiusaaminen ei kuitenkaan ole heidän oma tahtonsa. Sairastahan tuo on. Tahdosta riippumatonta. Tosi kiusaaja on se joka tietoisesti vetelee heikkoa naruista.
Onnea sinulle! Osasit kätevästi vedellä naruista heikoiksi kokemiasi "kiusaajia".
Vierailija kirjoitti:
Anoppi jaksaa edelleen mainita että äitinsä sanoi niin pahasti silloin kun hän oli lapsi. Siis yhden kerran. No elämähän siitä.pilalle meni
Ei nyt ehkä mennyt pilalle, mutta tottakai se satuttaa, jos elämän tärkein ihminen sanoo pahasti. Yksikin kerta riittää, jos sanoo tarpeeksi pahasti, vaikkei sitä pumpulissa kasvanut normaali ihminen voikaan ymmärtää.
Ihana naivisti moni täällä kuvittelee, että se kiusaaminen tapahtuu vain yhden ihmisen taholta. Kyllä siinä yleensä on useamman hengen porukka ja välinpitämättömät päälle.
Koita sellaista sitten lapsen aivojen kehittyessä käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsessä ei ole ikinä mitään vikaa. Kaikki on muiden syytä.
Hae lääkitys, jos toisten ongelmat noin ahdistavat. Ei ole normaalia.
Tää on keskustelupalsta, täällä voi keskustella vaikka aiheesta, miksi jotkut katsovat oikeudekseen uhriutua. Älä siitä turhaan ahdistu.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen ihminen, joka on kokenut aivan älyttömän paljon ja aivan älyttömän rankkoja asioita. Kun sulla ei ole enää mitään mistä pitää kiinni, ymmärrät mitkä ovat oikeesti elämässä realistisia, siis todellisia esteitä ja mitkä vaan ajatusmaailmasi luomia illuusioita. Tien päässä on enää jäljellä hentoinen eloonjäämisvietti ja se on kuule aika valaiseva kokemus. Yllättävän moni asia on muutettavissa, varsinkin mitä tulee ihmiseen itseensä.