Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin
Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana
Kommentit (490)
Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.
Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?
Vierailija kirjoitti:
Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.
Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?
Et kuulosta henkisesti kovin kypsältä ihmiseltä, jos sinun on noin vaikea suhtautua asiallisesti toisten vaikeuksiin.
Itsessä ei ole ikinä mitään vikaa. Kaikki on muiden syytä.
Olen ollut koulukiusattu, ja kyllähän se yhä jollain tasolla vaikuttaa keski-iässä. Millään tavalla se ei tarkoita sitä, etten kantaisi vastuuta omasta elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Itsessä ei ole ikinä mitään vikaa. Kaikki on muiden syytä.
?? Tottakai mussa ainakin on paljonkin vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsessä ei ole ikinä mitään vikaa. Kaikki on muiden syytä.
Hae lääkitys, jos toisten ongelmat noin ahdistavat. Ei ole normaalia.
Anoppi jaksaa edelleen mainita että äitinsä sanoi niin pahasti silloin kun hän oli lapsi. Siis yhden kerran. No elämähän siitä.pilalle meni
Huvitun ja säälin. Myös vähän halveksin, koska olen itse tuon ikäinen, minua kiusattiin koulussa ja olen käsitellyt asian loppuun vuosikymmeniä sitten. Ongelmissaan voi velloa loppuikänsä niin halutessaan, mutta niistä pääsee myös yli jos haluaa. Lapsuutensa syyttäminen kaikesta koko loppuiän on henkisen kehittymättömyyden merkki.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana
Harmittaa henkilön puolesta, että on valinnut uhriutumisen ja heittää hukkaan ainutkertaisen elämänsä.
En oikeastaan mitenkään. Itsekin olin kiusattu, mutta en antanut sen aikuisiällä vaivata. Kyllä minussa vikoja on, mutta täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Itseään täydelliseksi luuleminen on yksi vika sekin. Olen aina tiennyt, että kiusaamista käyttävät keinona ne, joilla ei ole kykyä parempaan. Tämän vuoksi en ole asian antanut häiritä. Vaikka kiusaajat kuinka puolustelevat itseään, niin aina on niitä, jotka eivät kiusaa. Miksi jonkun ei tarvitse kiusata ketään, johtuu siitä, että kyseessä nyt on vain hyvä tyyppi, joka osaa olla.
Miksi kukaan näkisi sitä vaivaa, että kiusaisi jos toinen ei siitä menisi lopullisesti rikki? Kyse on sadisteista.
Sellainen ihminen ei ole täysin kunnossa päästään, joka syyttelee toisia vastuuttomuudesta ja uhriutumisesta, vaikkei ole sekuntiakaan toisen elämää elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.
Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?
Et kuulosta henkisesti kovin kypsältä ihmiseltä, jos sinun on noin vaikea suhtautua asiallisesti toisten vaikeuksiin.
Kaikki ihmiset kokevat elämänsä aikana eriasteisia vaikeuksia ja jokaisen kokemus on yksilöllinen. Silti on aina oma valinta, meneekö elämässään eteenpäin vai jää ikuisesti uhriutumaan.
Tavallaanhan kiusaaminen voi johtaa sairastumiseen, mistä harvoin enää parannutaan. Siksi kiusaaminen tuhosi elämän.
Millainen ihminen vähättelee ja mitätöi toisia?
Ei ainakaan sellainen josta on "ihan normaali tullut".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.
Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?
Et kuulosta henkisesti kovin kypsältä ihmiseltä, jos sinun on noin vaikea suhtautua asiallisesti toisten vaikeuksiin.
Kaikki ihmiset kokevat elämänsä aikana eriasteisia vaikeuksia ja jokaisen kokemus on yksilöllinen. Silti on aina oma valinta, meneekö elämässään eteenpäin vai jää ikuisesti uhriutumaan.
Lässyn lässyn. Jotkut tekevät itsemurhan kiusaamisen takia, kun eivät enää kestä. Sinä et ole elänyt toisen elämää, älä mitätöi muiden kokemuksia.
Kun on joutunut elämään niin, että ei ole koskaan saanut mahdollisuutta normaaliin tasapainoiseen lapsuuteen niin ei yhtäkkiä kuin taikaiskusta saa niitä samoja valmiuksia kuin muilla. Ei ole saanut harjoittaa sosiaalisia taitoja, ei saanut samoja hienoja kokemuksia kuin muut ja sai oikeastaan kaikesta vain ne huonot puolet. Sitä kasvoi siihen muottiin, jonka muut piikeistä kasasivat. Yksin siitä ei oikeastaan pääsekään eroon. Voi päästä pois kokonaan tuosta kivun kasvuympäristöstä ja löytää tasapainoisia ihmisiä ympärilleen ja oppia oikean suhtautumistavan itseen ja muihin. Kokea sen normaalin elämän. Mutta jos kiusaaminen jatkuu tai ei saa ikinä sitä positiivista kokemusta niin ei parantuminenkaan ikinä tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin oli vakioselityksenä lasinen lapsuus, sitten narsistiset exät, jonka jälkeen tuli eritysherkkyys ja muut vastaavat itsediagnoosit ja nyt viimeisimpänä tämä kiusaaminen.
Miksei vain voi myöntää, että on liian vätys kantamaan itse vastuun omasta elämästään?
Et kuulosta henkisesti kovin kypsältä ihmiseltä, jos sinun on noin vaikea suhtautua asiallisesti toisten vaikeuksiin.
Kaikki ihmiset kokevat elämänsä aikana eriasteisia vaikeuksia ja jokaisen kokemus on yksilöllinen. Silti on aina oma valinta, meneekö elämässään eteenpäin vai jää ikuisesti uhriutumaan.
Lässyn lässyn. Jotkut tekevät itsemurhan kiusaamisen takia, kun eivät enää kestä. Sinä et ole elänyt toisen elämää, älä mitätöi muiden kokemuksia.
Taisi osua tuo näkemys vastuuttomuudesta omaan elämään hyvin kohdilleen, kun noin kovin kirvelee :)
Olen lähes viisikymppinen itsekin ja kyllähän sitä kasarillakin koulukiusattiin. Olin ylipainoinen hikaripullukka. Entä sitten? Kiusaajat eivät olleet niitä sosioekonomisen pyramidin yläpäästä vaan aika heikkoja reppanoita itsekin. Tänä päivänä tuntuisi hassulta edelleen vatvoa yli 30 vuotta sitten tapahtuneita sanomisia ja tekemisiä. On tullut oikeitakin ongelmia elämässä vastaan. Koulukiusaaminen on niistä elämän ongelmista pienemmästä päästä. harmillista kyllä ja tapahtuma-aikaan ikvää, mutta helposti voitettavissa.
Miksi sinua vaivaa se, että joku ei ole päässyt kiusaamisesta yli? Oletko teoistasi syyllisyyttä tunteva kiusaaja?