Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Ehkä oikeita ongelmia on esim intian katulapsilla, prostituutioon myydyillä lapsilla, lapsisotilailla, lapsilla joilla ei ole perhettä, kotia ja ruokaa tai mahdollisuutta koulutukseen jne jne .Kyllähän näitä maailmasta löytyy, joilla on ihan oikeita ongelmia jopa sen hengissäpysymisen kanssa.

Sun piti sitten ihan Intiaan asti lähteä, trolli.

Olitko koulukiusaaja?

No ainakin niillä ihmisillä on oikeita ongelmia. En ole kiusaaja vaan samalla tavalla kokenut kiusaamista ja muita vastoinkäymisiä kuin muutkin ihmiset. En vaan ole antanut niiden vaikuttaa siihen kuka ja mitä olen.

Isoimmat ongelmat tuollaisella on joka idenfioituu kiusaajaan kuin toisiin kiusatuksi tulleisiin. Jotain on mennyt pahasti pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten ei pidä antaa määrittää sua! Meillä kaikilla on jotain menneisyydessä, jotain pahaa, mitä ei olis saanut käydä. Kaikilla! Enemmän tai vähemmän.

Älä ihminen anna sitä valtaa toiselle ihmiselle määrittää kuka sä olet, mihin olet kykenevä ja mitä tunnet milloinkin.

Jokaiaen tulis oppia tuntemaan itsensä, kunnolla. Kuka sä olet? Jos et tiedä niin määritä itsesi uudelleen. Ei lapsuuden trauman tarvitse hallita koko loppua elämää. Se voi hallita, mutta sen ei tarvitse. Tottakai se luo pohjaa empatialle, mutta herkistää myös kyynisyydelle. Älä muuta itseäsi toisen tekojen vuoksi. Opettele olemaan aidosti sinä taas.

Entä silloin jos muut ihmiset näkevät sinut vain trauman kautta, vaikka yrittäisit itse jättää sen taaksesi? Se ei ole mitenkään poikkeuksellista.

En minä ainakaan tiedä yhtään millainen lapsuus oli nyt keski-ikäisillä työkavereillani tai ystävilläni. Heidän kouluaikansa ovat ihan heidän oma asiansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut koulukiusattu ja ei se oikeastaan vaikuta enää, olen jo 31. Olin aina sellanen vähän erilainen ja olen sitä vieläkin. Mussa on jotain, jonka valtaosa ihmisistä kokee etäisenä/erilaisena. Ja mä inhoon tota "erilainen" sanaa, mutta en nyt muuta kuvaavampaa keksi. Mussa on jotain mihin valtaosa ei vissiin osaa samaistua tai muuten vaan vieroksuu. Sitten on se toinen osa ihmisistä, joista saan lähes poikkeuksetta sydänystäviä.

Nehän on ne kiusaajalapset ja teinit, aikuisetkin jotain samaa kokenut muodossa tai toisessa. "All that they are doing to you have already been done to them"

että ei tarvi kostaa tai katkeroitua. Niillä lapsilla jotka mua kiusasi, niillä oli hirveet olot kotona. Niillä oli paha olla eikä ne osanneet toimia toisin.

Mä ajattelen niin, että niillä, jotka on mua kiusannut, niillä itellään on paha olla, nehän ne joutuu elää tekojensa kanssa. Ja en todellakaan suostu elää elämääni ajatellen, että 17 vuotta sitten tapahtuneet asiat määrittelisivät minun koko elämäni.

Kaikki eivät ole veistettyjä samasta puusta, kaikki eivät osaa antaa anteeksi ja päästä yli. Tää on harmillista niiden itsensä kannalta. Tietynlaista alistumista tai jopa luovuttamista. Siis en tässä nyt todellakaan syyllistä kiusattua! Toivon, että kaikilla olis voimia jossain vaiheessa elämää ottaa onni omiin käsiin ja vedettävä välinpitämättömyyden verho asioiden eteen, joita itselle tehtiin väärin ja joille enää ei voi mitään.

Valitettavasti osaa ihmisistä on sellaisia, että he tekevät aivan tietoisesti pahaa, eivät ymmärtämättömyyttään. Ihmiset eivät vain halua ajatella tätä, koska pahaa on usein vaikea pysäyttää. On helpompi ajatella, että kyse on vain ymmärtämättömyydestä. Valitettavasti vain tämä ajatus usein mahdollistaa sen pahan.

Kyllä, mutta jostain sekin käytös on saanut alkunsa. Jotain on tapahtunut, ehkä jo ihan pienenä. Yhtään pahaa vauvaa en vielä ole tavannut, joten uskon jotain tapahtuneen. Voi olla, ettei ihminen vuosiin ole enää tajunnut tekojaan tai kyynistynyt olemaan ilkeä - mutta se on lähtenyt jostain. Se, että ymmärtää ei tarkoita, että toivottaa tekijän tervetulleeksi omaan elämään.

Eihän sinun toivottavasti tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka tekee sulle pahaa?

On harhaa, että elämässä kaiken voisi valita. Jos voisi, niin kukaan ei tulisi kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Ehkä oikeita ongelmia on esim intian katulapsilla, prostituutioon myydyillä lapsilla, lapsisotilailla, lapsilla joilla ei ole perhettä, kotia ja ruokaa tai mahdollisuutta koulutukseen jne jne .Kyllähän näitä maailmasta löytyy, joilla on ihan oikeita ongelmia jopa sen hengissäpysymisen kanssa.

Sun piti sitten ihan Intiaan asti lähteä, trolli.

Olitko koulukiusaaja?

No ainakin niillä ihmisillä on oikeita ongelmia. En ole kiusaaja vaan samalla tavalla kokenut kiusaamista ja muita vastoinkäymisiä kuin muutkin ihmiset. En vaan ole antanut niiden vaikuttaa siihen kuka ja mitä olen.

Isoimmat ongelmat tuollaisella on joka idenfioituu kiusaajaan kuin toisiin kiusatuksi tulleisiin. Jotain on mennyt pahasti pieleen.

Höpö höpö. Toiset selviytyy mistä vaan, toiset uhriutuu kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten ei pidä antaa määrittää sua! Meillä kaikilla on jotain menneisyydessä, jotain pahaa, mitä ei olis saanut käydä. Kaikilla! Enemmän tai vähemmän.

Älä ihminen anna sitä valtaa toiselle ihmiselle määrittää kuka sä olet, mihin olet kykenevä ja mitä tunnet milloinkin.

Jokaiaen tulis oppia tuntemaan itsensä, kunnolla. Kuka sä olet? Jos et tiedä niin määritä itsesi uudelleen. Ei lapsuuden trauman tarvitse hallita koko loppua elämää. Se voi hallita, mutta sen ei tarvitse. Tottakai se luo pohjaa empatialle, mutta herkistää myös kyynisyydelle. Älä muuta itseäsi toisen tekojen vuoksi. Opettele olemaan aidosti sinä taas.

Entä silloin jos muut ihmiset näkevät sinut vain trauman kautta, vaikka yrittäisit itse jättää sen taaksesi? Se ei ole mitenkään poikkeuksellista.

Mutta miksi sen pitäisi sua kiinnostaa? Tarkoitan, että muut ajattelee aina jotain, mille ei mitään voi. Jos ne muistuttaa sua ihan puhumalla tapahtuneesta, niin voithan vaikka sanoa, että loppuun kulunut aihe. Kysyt, että miksi teitä kiinnostaa kun itseäkään ei enää kiinnosta vatvoa. Tai vaan sanot, että sun kanssa asiaa ei tarvi enää vatvoa, sä olet jo ihan ok. Voit ohjata vaikka hakemaan terveyskeskuksesta apua, jos tarvitsee keskusteluapua 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten ei pidä antaa määrittää sua! Meillä kaikilla on jotain menneisyydessä, jotain pahaa, mitä ei olis saanut käydä. Kaikilla! Enemmän tai vähemmän.

Älä ihminen anna sitä valtaa toiselle ihmiselle määrittää kuka sä olet, mihin olet kykenevä ja mitä tunnet milloinkin.

Jokaiaen tulis oppia tuntemaan itsensä, kunnolla. Kuka sä olet? Jos et tiedä niin määritä itsesi uudelleen. Ei lapsuuden trauman tarvitse hallita koko loppua elämää. Se voi hallita, mutta sen ei tarvitse. Tottakai se luo pohjaa empatialle, mutta herkistää myös kyynisyydelle. Älä muuta itseäsi toisen tekojen vuoksi. Opettele olemaan aidosti sinä taas.

Entä silloin jos muut ihmiset näkevät sinut vain trauman kautta, vaikka yrittäisit itse jättää sen taaksesi? Se ei ole mitenkään poikkeuksellista.

En minä ainakaan tiedä yhtään millainen lapsuus oli nyt keski-ikäisillä työkavereillani tai ystävilläni. Heidän kouluaikansa ovat ihan heidän oma asiansa. 

Mutta jos tämä ihminen on ollut tuota ennen kiusaamisen ja hyljeksinnän takia yksinäinen kaiken aikaa, niin kokemukset ovat vaikuttaneet häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut koulukiusattu ja ei se oikeastaan vaikuta enää, olen jo 31. Olin aina sellanen vähän erilainen ja olen sitä vieläkin. Mussa on jotain, jonka valtaosa ihmisistä kokee etäisenä/erilaisena. Ja mä inhoon tota "erilainen" sanaa, mutta en nyt muuta kuvaavampaa keksi. Mussa on jotain mihin valtaosa ei vissiin osaa samaistua tai muuten vaan vieroksuu. Sitten on se toinen osa ihmisistä, joista saan lähes poikkeuksetta sydänystäviä.

Nehän on ne kiusaajalapset ja teinit, aikuisetkin jotain samaa kokenut muodossa tai toisessa. "All that they are doing to you have already been done to them"

että ei tarvi kostaa tai katkeroitua. Niillä lapsilla jotka mua kiusasi, niillä oli hirveet olot kotona. Niillä oli paha olla eikä ne osanneet toimia toisin.

Mä ajattelen niin, että niillä, jotka on mua kiusannut, niillä itellään on paha olla, nehän ne joutuu elää tekojensa kanssa. Ja en todellakaan suostu elää elämääni ajatellen, että 17 vuotta sitten tapahtuneet asiat määrittelisivät minun koko elämäni.

Kaikki eivät ole veistettyjä samasta puusta, kaikki eivät osaa antaa anteeksi ja päästä yli. Tää on harmillista niiden itsensä kannalta. Tietynlaista alistumista tai jopa luovuttamista. Siis en tässä nyt todellakaan syyllistä kiusattua! Toivon, että kaikilla olis voimia jossain vaiheessa elämää ottaa onni omiin käsiin ja vedettävä välinpitämättömyyden verho asioiden eteen, joita itselle tehtiin väärin ja joille enää ei voi mitään.

Valitettavasti osaa ihmisistä on sellaisia, että he tekevät aivan tietoisesti pahaa, eivät ymmärtämättömyyttään. Ihmiset eivät vain halua ajatella tätä, koska pahaa on usein vaikea pysäyttää. On helpompi ajatella, että kyse on vain ymmärtämättömyydestä. Valitettavasti vain tämä ajatus usein mahdollistaa sen pahan.

Kyllä, mutta jostain sekin käytös on saanut alkunsa. Jotain on tapahtunut, ehkä jo ihan pienenä. Yhtään pahaa vauvaa en vielä ole tavannut, joten uskon jotain tapahtuneen. Voi olla, ettei ihminen vuosiin ole enää tajunnut tekojaan tai kyynistynyt olemaan ilkeä - mutta se on lähtenyt jostain. Se, että ymmärtää ei tarkoita, että toivottaa tekijän tervetulleeksi omaan elämään.

Eihän sinun toivottavasti tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka tekee sulle pahaa?

Miksi muiden pitäisi käyttää aikaansa ja energiaansa siihen, että he yrittävät selittää inhottavalla tavalla käyttäytyvän ihmisen käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut koulukiusattu ja ei se oikeastaan vaikuta enää, olen jo 31. Olin aina sellanen vähän erilainen ja olen sitä vieläkin. Mussa on jotain, jonka valtaosa ihmisistä kokee etäisenä/erilaisena. Ja mä inhoon tota "erilainen" sanaa, mutta en nyt muuta kuvaavampaa keksi. Mussa on jotain mihin valtaosa ei vissiin osaa samaistua tai muuten vaan vieroksuu. Sitten on se toinen osa ihmisistä, joista saan lähes poikkeuksetta sydänystäviä.

Nehän on ne kiusaajalapset ja teinit, aikuisetkin jotain samaa kokenut muodossa tai toisessa. "All that they are doing to you have already been done to them"

että ei tarvi kostaa tai katkeroitua. Niillä lapsilla jotka mua kiusasi, niillä oli hirveet olot kotona. Niillä oli paha olla eikä ne osanneet toimia toisin.

Mä ajattelen niin, että niillä, jotka on mua kiusannut, niillä itellään on paha olla, nehän ne joutuu elää tekojensa kanssa. Ja en todellakaan suostu elää elämääni ajatellen, että 17 vuotta sitten tapahtuneet asiat määrittelisivät minun koko elämäni.

Kaikki eivät ole veistettyjä samasta puusta, kaikki eivät osaa antaa anteeksi ja päästä yli. Tää on harmillista niiden itsensä kannalta. Tietynlaista alistumista tai jopa luovuttamista. Siis en tässä nyt todellakaan syyllistä kiusattua! Toivon, että kaikilla olis voimia jossain vaiheessa elämää ottaa onni omiin käsiin ja vedettävä välinpitämättömyyden verho asioiden eteen, joita itselle tehtiin väärin ja joille enää ei voi mitään.

Valitettavasti osaa ihmisistä on sellaisia, että he tekevät aivan tietoisesti pahaa, eivät ymmärtämättömyyttään. Ihmiset eivät vain halua ajatella tätä, koska pahaa on usein vaikea pysäyttää. On helpompi ajatella, että kyse on vain ymmärtämättömyydestä. Valitettavasti vain tämä ajatus usein mahdollistaa sen pahan.

Kyllä, mutta jostain sekin käytös on saanut alkunsa. Jotain on tapahtunut, ehkä jo ihan pienenä. Yhtään pahaa vauvaa en vielä ole tavannut, joten uskon jotain tapahtuneen. Voi olla, ettei ihminen vuosiin ole enää tajunnut tekojaan tai kyynistynyt olemaan ilkeä - mutta se on lähtenyt jostain. Se, että ymmärtää ei tarkoita, että toivottaa tekijän tervetulleeksi omaan elämään.

Eihän sinun toivottavasti tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka tekee sulle pahaa?

On harhaa, että elämässä kaiken voisi valita. Jos voisi, niin kukaan ei tulisi kiusatuksi.

Ei missään nimessä voi kaikkea valita! Ja hyvä niin. Mutta aikuinen ihminen voi onneksi valita Suomessa, ettei altista itseään kiusaajan läheisyyteen! Niin kauan kun elät on tämä elämä muutettavissa vaan itsesi kautta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Ehkä oikeita ongelmia on esim intian katulapsilla, prostituutioon myydyillä lapsilla, lapsisotilailla, lapsilla joilla ei ole perhettä, kotia ja ruokaa tai mahdollisuutta koulutukseen jne jne .Kyllähän näitä maailmasta löytyy, joilla on ihan oikeita ongelmia jopa sen hengissäpysymisen kanssa.

Sun piti sitten ihan Intiaan asti lähteä, trolli.

Olitko koulukiusaaja?

No ainakin niillä ihmisillä on oikeita ongelmia. En ole kiusaaja vaan samalla tavalla kokenut kiusaamista ja muita vastoinkäymisiä kuin muutkin ihmiset. En vaan ole antanut niiden vaikuttaa siihen kuka ja mitä olen.

Isoimmat ongelmat tuollaisella on joka idenfioituu kiusaajaan kuin toisiin kiusatuksi tulleisiin. Jotain on mennyt pahasti pieleen.

Höpö höpö. Toiset selviytyy mistä vaan, toiset uhriutuu kaikesta.

Sinä et vain ole kokenut vielä riittävän pahoja asioita suhteessa omiin voimavaroihisi. Ole onnellinen, jos rajasi ei ole tullut vastaan. Jollain se ei tule koskaan vastaan, mutta se ei tarkoita että kestäisi mitä vain. Jollain vain on enemmän onnea matkassa kuin toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut koulukiusattu ja ei se oikeastaan vaikuta enää, olen jo 31. Olin aina sellanen vähän erilainen ja olen sitä vieläkin. Mussa on jotain, jonka valtaosa ihmisistä kokee etäisenä/erilaisena. Ja mä inhoon tota "erilainen" sanaa, mutta en nyt muuta kuvaavampaa keksi. Mussa on jotain mihin valtaosa ei vissiin osaa samaistua tai muuten vaan vieroksuu. Sitten on se toinen osa ihmisistä, joista saan lähes poikkeuksetta sydänystäviä.

Nehän on ne kiusaajalapset ja teinit, aikuisetkin jotain samaa kokenut muodossa tai toisessa. "All that they are doing to you have already been done to them"

että ei tarvi kostaa tai katkeroitua. Niillä lapsilla jotka mua kiusasi, niillä oli hirveet olot kotona. Niillä oli paha olla eikä ne osanneet toimia toisin.

Mä ajattelen niin, että niillä, jotka on mua kiusannut, niillä itellään on paha olla, nehän ne joutuu elää tekojensa kanssa. Ja en todellakaan suostu elää elämääni ajatellen, että 17 vuotta sitten tapahtuneet asiat määrittelisivät minun koko elämäni.

Kaikki eivät ole veistettyjä samasta puusta, kaikki eivät osaa antaa anteeksi ja päästä yli. Tää on harmillista niiden itsensä kannalta. Tietynlaista alistumista tai jopa luovuttamista. Siis en tässä nyt todellakaan syyllistä kiusattua! Toivon, että kaikilla olis voimia jossain vaiheessa elämää ottaa onni omiin käsiin ja vedettävä välinpitämättömyyden verho asioiden eteen, joita itselle tehtiin väärin ja joille enää ei voi mitään.

Valitettavasti osaa ihmisistä on sellaisia, että he tekevät aivan tietoisesti pahaa, eivät ymmärtämättömyyttään. Ihmiset eivät vain halua ajatella tätä, koska pahaa on usein vaikea pysäyttää. On helpompi ajatella, että kyse on vain ymmärtämättömyydestä. Valitettavasti vain tämä ajatus usein mahdollistaa sen pahan.

Kyllä, mutta jostain sekin käytös on saanut alkunsa. Jotain on tapahtunut, ehkä jo ihan pienenä. Yhtään pahaa vauvaa en vielä ole tavannut, joten uskon jotain tapahtuneen. Voi olla, ettei ihminen vuosiin ole enää tajunnut tekojaan tai kyynistynyt olemaan ilkeä - mutta se on lähtenyt jostain. Se, että ymmärtää ei tarkoita, että toivottaa tekijän tervetulleeksi omaan elämään.

Eihän sinun toivottavasti tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka tekee sulle pahaa?

Miksi muiden pitäisi käyttää aikaansa ja energiaansa siihen, että he yrittävät selittää inhottavalla tavalla käyttäytyvän ihmisen käytöstä?

Ei tarvitse todellakaan, mutta se auttaa joskus käsittelemään asiaa ennemmin kuin katkeroitumaan. Kaikille käy joskus pahoja asioita muiden tekojen kautta. Jotenkin on pystyttävä elämään taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Ehkä oikeita ongelmia on esim intian katulapsilla, prostituutioon myydyillä lapsilla, lapsisotilailla, lapsilla joilla ei ole perhettä, kotia ja ruokaa tai mahdollisuutta koulutukseen jne jne .Kyllähän näitä maailmasta löytyy, joilla on ihan oikeita ongelmia jopa sen hengissäpysymisen kanssa.

Sun piti sitten ihan Intiaan asti lähteä, trolli.

Olitko koulukiusaaja?

No ainakin niillä ihmisillä on oikeita ongelmia. En ole kiusaaja vaan samalla tavalla kokenut kiusaamista ja muita vastoinkäymisiä kuin muutkin ihmiset. En vaan ole antanut niiden vaikuttaa siihen kuka ja mitä olen.

Isoimmat ongelmat tuollaisella on joka idenfioituu kiusaajaan kuin toisiin kiusatuksi tulleisiin. Jotain on mennyt pahasti pieleen.

Höpö höpö. Toiset selviytyy mistä vaan, toiset uhriutuu kaikesta.

Miksi se on sinusta uhriutumista, että toiset ovat herkempiä kuin toiset, eivätkä aina kestä kaikkea julmuutta mitä osakseen saavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten ei pidä antaa määrittää sua! Meillä kaikilla on jotain menneisyydessä, jotain pahaa, mitä ei olis saanut käydä. Kaikilla! Enemmän tai vähemmän.

Älä ihminen anna sitä valtaa toiselle ihmiselle määrittää kuka sä olet, mihin olet kykenevä ja mitä tunnet milloinkin.

Jokaiaen tulis oppia tuntemaan itsensä, kunnolla. Kuka sä olet? Jos et tiedä niin määritä itsesi uudelleen. Ei lapsuuden trauman tarvitse hallita koko loppua elämää. Se voi hallita, mutta sen ei tarvitse. Tottakai se luo pohjaa empatialle, mutta herkistää myös kyynisyydelle. Älä muuta itseäsi toisen tekojen vuoksi. Opettele olemaan aidosti sinä taas.

Entä silloin jos muut ihmiset näkevät sinut vain trauman kautta, vaikka yrittäisit itse jättää sen taaksesi? Se ei ole mitenkään poikkeuksellista.

Mutta miksi sen pitäisi sua kiinnostaa? Tarkoitan, että muut ajattelee aina jotain, mille ei mitään voi. Jos ne muistuttaa sua ihan puhumalla tapahtuneesta, niin voithan vaikka sanoa, että loppuun kulunut aihe. Kysyt, että miksi teitä kiinnostaa kun itseäkään ei enää kiinnosta vatvoa. Tai vaan sanot, että sun kanssa asiaa ei tarvi enää vatvoa, sä olet jo ihan ok. Voit ohjata vaikka hakemaan terveyskeskuksesta apua, jos tarvitsee keskusteluapua 😀

Et selvästikään käsitä mitä tarkoittaa jos tulee hyljeksityksi sen takia, että on itselle on tapahtunut jotain pahaa.

54v on jo vanha haiseva mummo. Mitä sen väliä on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut koulukiusattu ja ei se oikeastaan vaikuta enää, olen jo 31. Olin aina sellanen vähän erilainen ja olen sitä vieläkin. Mussa on jotain, jonka valtaosa ihmisistä kokee etäisenä/erilaisena. Ja mä inhoon tota "erilainen" sanaa, mutta en nyt muuta kuvaavampaa keksi. Mussa on jotain mihin valtaosa ei vissiin osaa samaistua tai muuten vaan vieroksuu. Sitten on se toinen osa ihmisistä, joista saan lähes poikkeuksetta sydänystäviä.

Nehän on ne kiusaajalapset ja teinit, aikuisetkin jotain samaa kokenut muodossa tai toisessa. "All that they are doing to you have already been done to them"

että ei tarvi kostaa tai katkeroitua. Niillä lapsilla jotka mua kiusasi, niillä oli hirveet olot kotona. Niillä oli paha olla eikä ne osanneet toimia toisin.

Mä ajattelen niin, että niillä, jotka on mua kiusannut, niillä itellään on paha olla, nehän ne joutuu elää tekojensa kanssa. Ja en todellakaan suostu elää elämääni ajatellen, että 17 vuotta sitten tapahtuneet asiat määrittelisivät minun koko elämäni.

Kaikki eivät ole veistettyjä samasta puusta, kaikki eivät osaa antaa anteeksi ja päästä yli. Tää on harmillista niiden itsensä kannalta. Tietynlaista alistumista tai jopa luovuttamista. Siis en tässä nyt todellakaan syyllistä kiusattua! Toivon, että kaikilla olis voimia jossain vaiheessa elämää ottaa onni omiin käsiin ja vedettävä välinpitämättömyyden verho asioiden eteen, joita itselle tehtiin väärin ja joille enää ei voi mitään.

Valitettavasti osaa ihmisistä on sellaisia, että he tekevät aivan tietoisesti pahaa, eivät ymmärtämättömyyttään. Ihmiset eivät vain halua ajatella tätä, koska pahaa on usein vaikea pysäyttää. On helpompi ajatella, että kyse on vain ymmärtämättömyydestä. Valitettavasti vain tämä ajatus usein mahdollistaa sen pahan.

Kyllä, mutta jostain sekin käytös on saanut alkunsa. Jotain on tapahtunut, ehkä jo ihan pienenä. Yhtään pahaa vauvaa en vielä ole tavannut, joten uskon jotain tapahtuneen. Voi olla, ettei ihminen vuosiin ole enää tajunnut tekojaan tai kyynistynyt olemaan ilkeä - mutta se on lähtenyt jostain. Se, että ymmärtää ei tarkoita, että toivottaa tekijän tervetulleeksi omaan elämään.

Eihän sinun toivottavasti tarvitse olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka tekee sulle pahaa?

On harhaa, että elämässä kaiken voisi valita. Jos voisi, niin kukaan ei tulisi kiusatuksi.

Ei missään nimessä voi kaikkea valita! Ja hyvä niin. Mutta aikuinen ihminen voi onneksi valita Suomessa, ettei altista itseään kiusaajan läheisyyteen! Niin kauan kun elät on tämä elämä muutettavissa vaan itsesi kautta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Et usko itsekään kaikkiin väitteisiisi. Tai muussa tapauksessa olet uskomattoman naiivi.

Vierailija kirjoitti:

54v on jo vanha haiseva mummo. Mitä sen väliä on

Lausahdus koulukiusaajan käsikirjasta.

Paremmin kuin ihmisiin, jotka käyttävät aikaansa sellaisten ihmisten mollaamiseen netin vauvapalstoilla.. Kuten esim. sinä. Hei nyt oikeesti haloo, miksi ne muiden henkiset arvet sun peppuasi niin kutittaa? Olitko itse kiusaaja, ja nyt ahdistaa takaraivossa ajatus siitä, että kiusaamasi ihmiset kenties kärsivät rääkkäämisen jättämistä arvista edelleen? :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Ehkä oikeita ongelmia on esim intian katulapsilla, prostituutioon myydyillä lapsilla, lapsisotilailla, lapsilla joilla ei ole perhettä, kotia ja ruokaa tai mahdollisuutta koulutukseen jne jne .Kyllähän näitä maailmasta löytyy, joilla on ihan oikeita ongelmia jopa sen hengissäpysymisen kanssa.

Sun piti sitten ihan Intiaan asti lähteä, trolli.

Olitko koulukiusaaja?

No ainakin niillä ihmisillä on oikeita ongelmia. En ole kiusaaja vaan samalla tavalla kokenut kiusaamista ja muita vastoinkäymisiä kuin muutkin ihmiset. En vaan ole antanut niiden vaikuttaa siihen kuka ja mitä olen.

Tunsitko ylemmyyttä töllistellessäsi toisten kärsimystä sivusta?

Vierailija kirjoitti:

54v on jo vanha haiseva mummo. Mitä sen väliä on

Kirjoita tuo ylös ja sulje kirjekuoreen. Kirjoita kuoren päälle, että 54 v. lahja, avaa syntymäpäivänä. Avaa se kun täytät 54 v. Jos olet mies niin kirjoita itsellesi "olet vanha haiseva ukki" vanhan ja haisevan mummon sijaan.

Todella omahyväinen ja niin somalainen vastaus. 

Koulukiusaaminen voi tuhota ihmisen pahasti ja pysyvästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastoinkäymisten ei pidä antaa määrittää sua! Meillä kaikilla on jotain menneisyydessä, jotain pahaa, mitä ei olis saanut käydä. Kaikilla! Enemmän tai vähemmän.

Älä ihminen anna sitä valtaa toiselle ihmiselle määrittää kuka sä olet, mihin olet kykenevä ja mitä tunnet milloinkin.

Jokaiaen tulis oppia tuntemaan itsensä, kunnolla. Kuka sä olet? Jos et tiedä niin määritä itsesi uudelleen. Ei lapsuuden trauman tarvitse hallita koko loppua elämää. Se voi hallita, mutta sen ei tarvitse. Tottakai se luo pohjaa empatialle, mutta herkistää myös kyynisyydelle. Älä muuta itseäsi toisen tekojen vuoksi. Opettele olemaan aidosti sinä taas.

Entä silloin jos muut ihmiset näkevät sinut vain trauman kautta, vaikka yrittäisit itse jättää sen taaksesi? Se ei ole mitenkään poikkeuksellista.

Mutta miksi sen pitäisi sua kiinnostaa? Tarkoitan, että muut ajattelee aina jotain, mille ei mitään voi. Jos ne muistuttaa sua ihan puhumalla tapahtuneesta, niin voithan vaikka sanoa, että loppuun kulunut aihe. Kysyt, että miksi teitä kiinnostaa kun itseäkään ei enää kiinnosta vatvoa. Tai vaan sanot, että sun kanssa asiaa ei tarvi enää vatvoa, sä olet jo ihan ok. Voit ohjata vaikka hakemaan terveyskeskuksesta apua, jos tarvitsee keskusteluapua 😀

Et selvästikään käsitä mitä tarkoittaa jos tulee hyljeksityksi sen takia, että on itselle on tapahtunut jotain pahaa.

Voit olla oikeassa, etten täysin käsitä. Mua on kiusattu ja raiskattu, olen asunut koulukodissa ja nuorisokodissa, oon käynyt monet muutkin maanpäälliset helvetit läpi, mutta ihan kaikkea en ole kokenut.

On hirveetä, kun omat läheiset hylkää minkä asian vuoksi hyvänsä, saatika jonkun asian mille itse ei mitään voi.

Yritän kuvitella miten voisin muuttaa omaa todellisuuttani paremmaksi.. varmaan muuttaisin ja jättäisin taakseni hylkääjäni - hehän jo minut ovat hyljänneet. Siitä työstämään itseä ja elämääni.

Kamala juttu tuokin, että yylätään jonkun tapahtuneen vuoksi. Siltikään en usko, että se on asia, minkä tarvitsisi perustavanlaatuisesti vaikuttaa lopun elämää. Pitkään vaikuttaa varmasti ja aina ehkä just ajatusmaailmaan, onhan muistot olemassa. Pitkään siihen miten ihmisiin luottaa jne. Mutta sinä itse tiedostat itsesi, kuka olet ja sinä voit päättää paljonko annat enää kymmenen vuoden päästä asialla painoarvoa. Asiaa ei tarvitse kieltää, tai olla pohtimatta. Mutta laita sille tietoinen suruaika, jonka jälkeen on aika etsiä tapahtuneesta ne positiiviset puolet. Kyllä, niitäkin on.