Miten suhtaudut näihin "olen 54v ja koulukiusaamisen takia sitä ja tätä" naurettavuuksiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana

Harmittaa henkilön puolesta, että on valinnut uhriutumisen ja heittää hukkaan ainutkertaisen elämänsä.

Ärsyttää tuo sana, uhriutuminen.

Lopettakaa sen viljely.

- sivusta

Uhriutuminen= jotain mystistä toimintaa, jota uhria syyllistävä henkilö kuvittelee päässään, esim. että uhri aktiivisesti yrittämällä tahtoo kärsiä koko ikänsä.

Uhrin täysin absurdille syyllistämiselle voisi kehitellä oman termin, jota sitten joka paikassa hokea, vaikka että; hyperskiusaaminen.

Luin joskus, että uhrin ja selviytyjän ero on siinä, että selviytyjää on vaikealla hetkellä tuettu, mutta uhri on jätetty yksin.

Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi läheisensä menettäneiden selviytymisen kannalta sosiaalisella tuella ei ole mitään merkitystä, selvitä voi vaikka saisi menetyksen päälle vielä mitätöintiä ja halveksuntaakin.  Toisaalta mittavakaan tuki ei auta, jos ei ole omaa halua päästä eteenpäin ja selvitä. 

Miksi kukaan ei tahtoisi??

Niinpä! Se on normaalia ja tervettä toimintaa. Jotkut vain yrittävät estää toisia käsittelemästä asioita ja pääsemästä eteenpäin mäkättämällä "uhriutumisesta". Pelkäävät kai kilpailua tai sitten haluavat nähdä, että jollain menee huonosti tunteakseen itsensä jollain tavalla muita paremmiksi.

Ihanaa että tälle uhrikilpailulle tulee nyt loppu ja kakkahousut servataan.

Vierailija kirjoitti:

Ja et ole pariinkymmeneen vuoiteen tähän hakenut keskusteluapua ammattilaiselta, koska ???

Minulla ei ole siihen varaa. Ensin olin köyhä opiskelija ja sitten köyhä pätkätyöläinen. Säästöt pitää visusti pitää säästössä, jotta pärjää työttömyysjaksot. Ei niitä voi mihinkään terapioihin laittaa, eikä ne edes siihen riittäis. Kelalta ei mitään tukea saa, koska minulle ei ole mitään mielenterveyden diagnoosia. Ei Kela noin vaan anna mitään terapioita ilman lääkärin diagnooseja. Pelkästään koulukiusaamisen takia. Ja ihan oikeesti, se terapia on kallista lystiä. 

Ai, niin, nämähän on kaikki valintoja. Rahat riittää, jos vaan oikeesti haluaa.

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Vierailija kirjoitti:

Olen 36-vuotias ja entinen koulukiusattu.  Aikuisenakaan en ole koskaan luottanut ihmisiin, minulla ei ole kavereita. Ahdistun sosiaalisissa tilanteissa. Mieli etsii aina pakoreittiä. Ryhmissä olo tekee minut hulluksi.

Miehiin en koskaan kyennyt tutustumaan. Yläasteella pojat esim. pissasivat päälleni ryhmässä. Olin ahdistettuna nurkkaan ja vieläkin ahdistaa se tilanne. Kaikilla oli housut auki ja mun oli pakko nähdä niiden vehkeet ja tuntea kuinka lämmin virtsa tulee mun iholle ja vaatteille. 

Joskus parikymppisenä harrastin seksiä lähinnä humalassa, mutta selvinpäin en kyennyt, koska aina mieleen tuli  ne yläasteen pojat. Sain paniikkireaktioita, ja kuka mies semmosta olisi jaksanut.

Silloin ne pojat vain nauroivat. Koulussa kaikki tiesi, mitä oli tapahtunut. Sain haisevan lempinimen.

En ole pystynyt perustamaan perhettä, koska ei niitä lapsia saa ilman miestä ja seksiä. Lapsista toki pidän.

Joten kyllä se kiusaaminen vaikuttaa hautaan saakka. 

Toivottavasti saat oikeasti jotain kunnollista terapiaa.

Omat kokemukseni eivät ole lähelläkään tuota fyysisesti. Eikä voi verrata pitkäkestoista henkistä väkivaltaa tuollaiseen täysin käsittämättömään ihmisen halventamiseen ja r/*kaamiseen.

Olet samaa ikäluokkaa kuin minä, ja uskon ettei tuohon ole puututtu. Nykyään ei olisi hyväksyttyä. Ennen ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana

Harmittaa henkilön puolesta, että on valinnut uhriutumisen ja heittää hukkaan ainutkertaisen elämänsä.

Ärsyttää tuo sana, uhriutuminen.

Lopettakaa sen viljely.

- sivusta

Uhriutuminen= jotain mystistä toimintaa, jota uhria syyllistävä henkilö kuvittelee päässään, esim. että uhri aktiivisesti yrittämällä tahtoo kärsiä koko ikänsä.

Uhrin täysin absurdille syyllistämiselle voisi kehitellä oman termin, jota sitten joka paikassa hokea, vaikka että; hyperskiusaaminen.

Luin joskus, että uhrin ja selviytyjän ero on siinä, että selviytyjää on vaikealla hetkellä tuettu, mutta uhri on jätetty yksin.

Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi läheisensä menettäneiden selviytymisen kannalta sosiaalisella tuella ei ole mitään merkitystä, selvitä voi vaikka saisi menetyksen päälle vielä mitätöintiä ja halveksuntaakin.  Toisaalta mittavakaan tuki ei auta, jos ei ole omaa halua päästä eteenpäin ja selvitä. 

Miksi kukaan ei tahtoisi??

Jos on 54 ja edelleen kärsii koulukiusaamisesta, voi miettiä onko ollut halua ja yritystä päästä elämässään eteenpäin. 

Leinon sanoin: "Tai olen niitä, joilla on tahto ei voima."

Joskus se elämän voima vaan viedään jo alkumetreillä, ja loppuelämä onkin sitten sen voiman etsimistä. Tahtoo mutta ei voimat vaan riitä.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Ehkä oikeita ongelmia on esim intian katulapsilla, prostituutioon myydyillä lapsilla, lapsisotilailla, lapsilla joilla ei ole perhettä, kotia ja ruokaa tai mahdollisuutta koulutukseen jne jne .Kyllähän näitä maailmasta löytyy, joilla on ihan oikeita ongelmia jopa sen hengissäpysymisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana

Harmittaa henkilön puolesta, että on valinnut uhriutumisen ja heittää hukkaan ainutkertaisen elämänsä.

Ärsyttää tuo sana, uhriutuminen.

Lopettakaa sen viljely.

- sivusta

Uhriutuminen= jotain mystistä toimintaa, jota uhria syyllistävä henkilö kuvittelee päässään, esim. että uhri aktiivisesti yrittämällä tahtoo kärsiä koko ikänsä.

Uhrin täysin absurdille syyllistämiselle voisi kehitellä oman termin, jota sitten joka paikassa hokea, vaikka että; hyperskiusaaminen.

Luin joskus, että uhrin ja selviytyjän ero on siinä, että selviytyjää on vaikealla hetkellä tuettu, mutta uhri on jätetty yksin.

Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi läheisensä menettäneiden selviytymisen kannalta sosiaalisella tuella ei ole mitään merkitystä, selvitä voi vaikka saisi menetyksen päälle vielä mitätöintiä ja halveksuntaakin.  Toisaalta mittavakaan tuki ei auta, jos ei ole omaa halua päästä eteenpäin ja selvitä. 

Miksi kukaan ei tahtoisi??

Jos on 54 ja edelleen kärsii koulukiusaamisesta, voi miettiä onko ollut halua ja yritystä päästä elämässään eteenpäin. 

Oletko sinä kaikkivaltias Jumala, joka näkee kaiken? Mistä tiedät mitä kaikkea toinen on tehnyt päästäkseen eteenpäin? Varmasti paljon sellaista, mistä sinä et tiedä. Sinulla on joku iso ongelma, jos et kestä toisten sanallakaan puhuvan vaikeuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

Minulla on PTSD puolison itsemurhan takia. Sitä kai moni pitää ns. oikeana ongelmana. Se on nostanut voimakkaasti pintaan elämässä koettuja aiempia vaikeuksia, muun muassa sen koulukiusaamisen. Mitä tähän sanot, trolli?

Kiusaamisessa on se ongelma, että se voi jatkua vuosia, ja vielä valvonnan alla. Vaatii aika vahvan ihmisen, että selviää vuosien määrätietoisesta persoonantuhoamisesta kasvuiässä normaaliksi aikuiseksi.

Olen edelleen sitä mieltä, että koulut pitäisi pistää vastuuseen. Rahaa tilille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana

Harmittaa henkilön puolesta, että on valinnut uhriutumisen ja heittää hukkaan ainutkertaisen elämänsä.

Ärsyttää tuo sana, uhriutuminen.

Lopettakaa sen viljely.

- sivusta

Uhriutuminen= jotain mystistä toimintaa, jota uhria syyllistävä henkilö kuvittelee päässään, esim. että uhri aktiivisesti yrittämällä tahtoo kärsiä koko ikänsä.

Uhrin täysin absurdille syyllistämiselle voisi kehitellä oman termin, jota sitten joka paikassa hokea, vaikka että; hyperskiusaaminen.

Luin joskus, että uhrin ja selviytyjän ero on siinä, että selviytyjää on vaikealla hetkellä tuettu, mutta uhri on jätetty yksin.

Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi läheisensä menettäneiden selviytymisen kannalta sosiaalisella tuella ei ole mitään merkitystä, selvitä voi vaikka saisi menetyksen päälle vielä mitätöintiä ja halveksuntaakin.  Toisaalta mittavakaan tuki ei auta, jos ei ole omaa halua päästä eteenpäin ja selvitä. 

Lähde? Ellei sitä ole, niin heitit tuon täysin päästäsi. Tukiverkolla on merkittävä vaikutus siihen, miten ihminen pääsee eteenpäin. Se antaa voimavaroja ponnisteluun.

Älä unohda, että ihmiset ovat myös perusluonteeltaan täysin erilaisia. Temperamentiltaan erilaiset ihmiset reagoivat erilailla samankaltaisiin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

Oikeita ongelmia on kykenemättömyys pariutumaan ja luomaan perhettä. Tämä voi osaltaan johtua vaikka herkässä kasvuvaiheessa koetusta kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana

Harmittaa henkilön puolesta, että on valinnut uhriutumisen ja heittää hukkaan ainutkertaisen elämänsä.

Ärsyttää tuo sana, uhriutuminen.

Lopettakaa sen viljely.

- sivusta

Uhriutuminen= jotain mystistä toimintaa, jota uhria syyllistävä henkilö kuvittelee päässään, esim. että uhri aktiivisesti yrittämällä tahtoo kärsiä koko ikänsä.

Uhrin täysin absurdille syyllistämiselle voisi kehitellä oman termin, jota sitten joka paikassa hokea, vaikka että; hyperskiusaaminen.

Luin joskus, että uhrin ja selviytyjän ero on siinä, että selviytyjää on vaikealla hetkellä tuettu, mutta uhri on jätetty yksin.

Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi läheisensä menettäneiden selviytymisen kannalta sosiaalisella tuella ei ole mitään merkitystä, selvitä voi vaikka saisi menetyksen päälle vielä mitätöintiä ja halveksuntaakin.  Toisaalta mittavakaan tuki ei auta, jos ei ole omaa halua päästä eteenpäin ja selvitä. 

Lähde? Ellei sitä ole, niin heitit tuon täysin päästäsi. Tukiverkolla on merkittävä vaikutus siihen, miten ihminen pääsee eteenpäin. Se antaa voimavaroja ponnisteluun.

Älä unohda, että ihmiset ovat myös perusluonteeltaan täysin erilaisia. Temperamentiltaan erilaiset ihmiset reagoivat erilailla samankaltaisiin tilanteisiin.

Totta, mutta et vieläkään antanut lähdettä väitteellesi. Odotan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

lapsen tai puolison kuolema - check!

työttömyys - check!

sairastuminen tai vammautuminen - check!

konkurssi

avioero - check!

Kun talosi palaa

Ainoastaan lapsen kuolema peittosi koko lapsuuden ja nuoruuden jatkuneen kidutuksen. Joku avioero ja työttömyys on vain naurettavaa vertailua. Mistä voin lunastaa palkinnon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja et ole pariinkymmeneen vuoiteen tähän hakenut keskusteluapua ammattilaiselta, koska ???

Minulla ei ole siihen varaa. Ensin olin köyhä opiskelija ja sitten köyhä pätkätyöläinen. Säästöt pitää visusti pitää säästössä, jotta pärjää työttömyysjaksot. Ei niitä voi mihinkään terapioihin laittaa, eikä ne edes siihen riittäis. Kelalta ei mitään tukea saa, koska minulle ei ole mitään mielenterveyden diagnoosia. Ei Kela noin vaan anna mitään terapioita ilman lääkärin diagnooseja. Pelkästään koulukiusaamisen takia. Ja ihan oikeesti, se terapia on kallista lystiä. 

Ai, niin, nämähän on kaikki valintoja. Rahat riittää, jos vaan oikeesti haluaa.

Seuraavana mahdollisena työttömyysjaksona järjestä itsesi terapiaan ja Kela maksaa kun säästöt ovat lopussa. Se terapiaan hakeutuminen on aloitettava itse. Väylä voi olla sosiaaliohjaaja, terveyskeskus tai mikä tahansa, kunhan aloitat jostain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

No monilla ei kiusaamisesta johtuen puolisoa tai lapsia koskaan edes tule olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Oikeita ongelmia on esim. lapsen tai puolison kuolema, työttömyys, sairastuminen tai vammautuminen, konkurssi, avioero.  Kun talosi palaa, tuskin jaksat alkaa vatvomaan teini-iän tapahtumia. 

No monilla ei kiusaamisesta johtuen puolisoa tai lapsia koskaan edes tule olemaan.

Tai töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ja muut ymmärtämättömät käskevät ryhdistätymään ja selviytymään koulukiusaamisesta, koska elämässä tulee oikeitakin ongelmia!

Mitä on ne "oikeat ongelmat"?

Todella pahaa pitää tapahtua, että sen aiheuttama tuska ylittää sen, mitä seurasi siitä, kun kiusattiin koulussa niin pitkään, että psyyke romahti.

Ehkä oikeita ongelmia on esim intian katulapsilla, prostituutioon myydyillä lapsilla, lapsisotilailla, lapsilla joilla ei ole perhettä, kotia ja ruokaa tai mahdollisuutta koulutukseen jne jne .Kyllähän näitä maailmasta löytyy, joilla on ihan oikeita ongelmia jopa sen hengissäpysymisen kanssa.

Sun piti sitten ihan Intiaan asti lähteä, trolli.

Olitko koulukiusaaja?

Jotkut vaan uhriutuu koko elämänsä kaikesta. Jollei se ois ollut koulukiusaaja, se ois ollut ilkeä äitipuoli, naapurin koira, anoppi, pomo, käly, kirjastontäti joka kohteli liian hätäisesti ja kohotti selväati kulmakarvaansa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kouluajoista pitäisi olla jo päässyt yli kymmenien vuosien aikana

Harmittaa henkilön puolesta, että on valinnut uhriutumisen ja heittää hukkaan ainutkertaisen elämänsä.

Ärsyttää tuo sana, uhriutuminen.

Lopettakaa sen viljely.

- sivusta

Uhriutuminen= jotain mystistä toimintaa, jota uhria syyllistävä henkilö kuvittelee päässään, esim. että uhri aktiivisesti yrittämällä tahtoo kärsiä koko ikänsä.

Uhrin täysin absurdille syyllistämiselle voisi kehitellä oman termin, jota sitten joka paikassa hokea, vaikka että; hyperskiusaaminen.

Luin joskus, että uhrin ja selviytyjän ero on siinä, että selviytyjää on vaikealla hetkellä tuettu, mutta uhri on jätetty yksin.

Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi läheisensä menettäneiden selviytymisen kannalta sosiaalisella tuella ei ole mitään merkitystä, selvitä voi vaikka saisi menetyksen päälle vielä mitätöintiä ja halveksuntaakin.  Toisaalta mittavakaan tuki ei auta, jos ei ole omaa halua päästä eteenpäin ja selvitä. 

Miksi kukaan ei tahtoisi??

Jos on 54 ja edelleen kärsii koulukiusaamisesta, voi miettiä onko ollut halua ja yritystä päästä elämässään eteenpäin. 

Leinon sanoin: "Tai olen niitä, joilla on tahto ei voima."

Joskus se elämän voima vaan viedään jo alkumetreillä, ja loppuelämä onkin sitten sen voiman etsimistä. Tahtoo mutta ei voimat vaan riitä.

Juuri Elegiaa on minunkin tullut luettua ja kuunneltua silloin, kun on ollut vaikeinta kiusaamisen ja muun jälkeen.