Ei saatu lasta yökylään edes yhdeksi yöksi

Vierailija kirjoitti:

Ottaa kyllä päähän nämä empatiakyvyttömät tukiverkolliset! Tiedättekö, että se tukiverkottomuus tarkoittaa sitä arkena ja juhlana, terveenä ja sairaana. Ihan se ja sama mihin tarvitsisit apua lasten kanssa, niin ei ole oikein ketään kenelle soittaa.

Tämä "palkkaa hoitaja" on aikamoista puppua. Kuinka moni teistä on oikeasti valmis ottamaan kotiinsa melkein vieraan yöksi lasten kanssa? Niinpä... kaikenlisäksi se on ihan älyttömän kallista. Maksat 100e hoitajalle, että saat olla pois kotoa klo 17- seuraavaan aamupäivään klo 11. Siihen toki lisäksi omat yöpymiset yms. Jos haluaisit lähteä puolison kanssa vaikka yhden yön laivaristeilylle, niin kuinka moni uskaltaa jättää lapset melkein vieraalle ihmiselle hoitoon, kun on itse vaikka Tallinnassa?

Ajatelkaa vähän sen oman kuplan ulkopuolelle, kiitos!

Ja mistä saa lastenhoitajan 5,56e/h työnantajakuluineen? Tuo satanen juuri ja juuri riittää jos nukkuminen tapahtuu palkatta, mutta kuka on yötä vieraassa paikassa vastuussa lapsista ilman korvausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs remontti siellä lapsen huoneessa on menossa?

Keittiö on remontissa.

Miksi se lapsen kaveri keittiössä yöpyisi?

Ei tietenkään siellä yöpyisi mutta siellä ei nyt voi pitkään aikaan syödä niin on vähän hankalaa järjestää ruokailu.

No otatte sen kaverin tietysti mukaan, jos nyt väliaikaisesti syötte kaikki aterianne ravintoloissa.

Ei tietenkään syödä ravintoloissa mutta en nyt ala vänkäämään tästä.

Äidit osaavat olla raadollisia toisilleen. Tästä ketjusta sen hyvin huomaa.

Jokainen tuntuu kilpailevan parhaan äidin palkinnosta.

Mitäpä jos keskittyisitte omaan elämäänne ja ystävällisesti vaan vastaisitte aloittajalle hyviä vinkkejä, niinkuin moni on täällä tehnytkin. Mitä te voitatte lyttäämällä ja mollaamalla toisia ihmisiä, en ymmärrä?

Nykyään kuvitellaan että vanhemmilla on joku perusoikeus omaan lapsivapaaseen aikaan. No ei ole, jos se tarkoittaa joillekin muille velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Harrastusleirit kuten partio, ratsastus. Kaupungit ja seurakunnat järjestävät lasten viikonloppuleirejä.

Onko koulun yökoulut loppuneet tyystin ? Niitä oli kun oma lapseni kävi vielä peruskoulua. Yökoulua oli jo alaluokilla ja lapset tykkäsivät kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastusleirit kuten partio, ratsastus. Kaupungit ja seurakunnat järjestävät lasten viikonloppuleirejä.

Onko koulun yökoulut loppuneet tyystin ? Niitä oli kun oma lapseni kävi vielä peruskoulua. Yökoulua oli jo alaluokilla ja lapset tykkäsivät kovasti.

Hei mäkin muistan noi yökoulut omasta lapsuudestani, oon nykyään 22 v! :D Vitsit ne oli parhaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastusleirit kuten partio, ratsastus. Kaupungit ja seurakunnat järjestävät lasten viikonloppuleirejä.

Onko koulun yökoulut loppuneet tyystin ? Niitä oli kun oma lapseni kävi vielä peruskoulua. Yökoulua oli jo alaluokilla ja lapset tykkäsivät kovasti.

Hei mäkin muistan noi yökoulut omasta lapsuudestani, oon nykyään 22 v! :D Vitsit ne oli parhaita.

Nitä ei enää saa järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastusleirit kuten partio, ratsastus. Kaupungit ja seurakunnat järjestävät lasten viikonloppuleirejä.

Onko koulun yökoulut loppuneet tyystin ? Niitä oli kun oma lapseni kävi vielä peruskoulua. Yökoulua oli jo alaluokilla ja lapset tykkäsivät kovasti.

Hei mäkin muistan noi yökoulut omasta lapsuudestani, oon nykyään 22 v! :D Vitsit ne oli parhaita.

Nitä ei enää saa järjestää.

Miksei? :( Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi usein sanotaan että parisuhde tarvitsee kahdenkeskeistä aikaa säännöllisesti. En tiedä mistä johtuu, mutta meillä on kolme pientä lasta ja 17 vuoden parisuhde takana ja molempien mielestä hyvä ja onnellinen avioliitto vaikka lapset ovatkin hyvin harvoin yötä pois kotoa. Pienin vasta vauva joten ei hänkään hetkeen yökyläile vielä. Isovanhemmat auttavat todella paljon arjessa ja ottavat myös tarvittaessa isommat lapset yökylään, mutta ei meillä kummallakaan ole juurikaan tarvetta saada lapsivapaita öitä. Meillä on iso talo, ja meillä vanhemmilla on kyllä öisin ihan oma rauha ”hoitaa parisuhdetta” ihan niin paljon kuin haluamme. Toki vauva välillä valvottaa mutta ei häntä muutenkaan yökylään vielä voisi laittaa. Lisäksi haluamme aina lomailla koko perheen kesken. Yhden kerran kävimme mieheni kanssa kaksin Barcelonassa lyhyellä reissulla ja oli toki todella ihana irtiotto, mutta molemmat meistä kaipasi lapsia ja seuraava reissu tehtiinkin taas perheenä. Yhtään en arvostele enkä ihmettele niitä jotka kaipaavat lapsivapaita öitä säännöllisesti, halusin vaan tuoda esille että näin me ihmiset olemme erilaisia ja kaipaamme eri asioita. Olen myös miettinyt, että jos meillä ei olisi näin hyvää tukiverkostoa, saattaisin kaivata enemmän omaa aikaa. Nyt kun tiedän että pääsen vapaalle oukeastaan aina jos haluan, en oikeastaan halua sitä lapsivapaata. Hassua.

Tavoitit jotain oleellista: tukiverkollinen voi olla huoleti ja turvallisessa tilassa koska varmadti tietää että apua ON. Tukiverkoton elää jatkuvassa hädässä ja pelossa, ob pakko jaksaa ja kestää, koska se kauhea tieto jyskyttää päässä että hädän hetkellä apua EI OLE.

Tää on se pointti mitä kukaan muu kuin sinä ei tajua. Tukiverkottomia muut vain haukkuu ja arvostelee.

T. Tukiverkoton joka oikeesti pelkää että mitä jos sairastun/jos en jaks/jos jotain sattuu. Hirveä stressi kaikesta kun ei koskaan ole apua hätätilanteissa.

Mun on tosi vaikea uskoa, että näitä totaalisen yksinäisiä, jotka eivät äärimmäisessä tilanteessa saisi mitään apua mistään, olisi kovin paljon. Eikö sullakaan ole yhtään ketään? Ja varmaan sairaustapauksissa yhteiskuntakin jo tulee vastaan?? Eri asia sit se, et jotkut kokee oikeudekseen käydä siellä sun täällä yhdessä vain pariskuntana, koska kaveritki voi! Lisäksi, kyllä tuo on ihan oikeesti asia, joka pitää miettiä siinä vaiheessa kun niitä lapsia hankitaan. Joku vastuu siinäkin

10 vuotta niin eiköhän se helpota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi usein sanotaan että parisuhde tarvitsee kahdenkeskeistä aikaa säännöllisesti. En tiedä mistä johtuu, mutta meillä on kolme pientä lasta ja 17 vuoden parisuhde takana ja molempien mielestä hyvä ja onnellinen avioliitto vaikka lapset ovatkin hyvin harvoin yötä pois kotoa. Pienin vasta vauva joten ei hänkään hetkeen yökyläile vielä. Isovanhemmat auttavat todella paljon arjessa ja ottavat myös tarvittaessa isommat lapset yökylään, mutta ei meillä kummallakaan ole juurikaan tarvetta saada lapsivapaita öitä. Meillä on iso talo, ja meillä vanhemmilla on kyllä öisin ihan oma rauha ”hoitaa parisuhdetta” ihan niin paljon kuin haluamme. Toki vauva välillä valvottaa mutta ei häntä muutenkaan yökylään vielä voisi laittaa. Lisäksi haluamme aina lomailla koko perheen kesken. Yhden kerran kävimme mieheni kanssa kaksin Barcelonassa lyhyellä reissulla ja oli toki todella ihana irtiotto, mutta molemmat meistä kaipasi lapsia ja seuraava reissu tehtiinkin taas perheenä. Yhtään en arvostele enkä ihmettele niitä jotka kaipaavat lapsivapaita öitä säännöllisesti, halusin vaan tuoda esille että näin me ihmiset olemme erilaisia ja kaipaamme eri asioita. Olen myös miettinyt, että jos meillä ei olisi näin hyvää tukiverkostoa, saattaisin kaivata enemmän omaa aikaa. Nyt kun tiedän että pääsen vapaalle oukeastaan aina jos haluan, en oikeastaan halua sitä lapsivapaata. Hassua.

Tavoitit jotain oleellista: tukiverkollinen voi olla huoleti ja turvallisessa tilassa koska varmadti tietää että apua ON. Tukiverkoton elää jatkuvassa hädässä ja pelossa, ob pakko jaksaa ja kestää, koska se kauhea tieto jyskyttää päässä että hädän hetkellä apua EI OLE.

Tää on se pointti mitä kukaan muu kuin sinä ei tajua. Tukiverkottomia muut vain haukkuu ja arvostelee.

T. Tukiverkoton joka oikeesti pelkää että mitä jos sairastun/jos en jaks/jos jotain sattuu. Hirveä stressi kaikesta kun ei koskaan ole apua hätätilanteissa.

Mun on tosi vaikea uskoa, että näitä totaalisen yksinäisiä, jotka eivät äärimmäisessä tilanteessa saisi mitään apua mistään, olisi kovin paljon. Eikö sullakaan ole yhtään ketään? Ja varmaan sairaustapauksissa yhteiskuntakin jo tulee vastaan?? Eri asia sit se, et jotkut kokee oikeudekseen käydä siellä sun täällä yhdessä vain pariskuntana, koska kaveritki voi! Lisäksi, kyllä tuo on ihan oikeesti asia, joka pitää miettiä siinä vaiheessa kun niitä lapsia hankitaan. Joku vastuu siinäkin

Sairaustapauksissa jossa äiti tv eikä mihinkään turvaa niin lapsi otetaan huostaan . Jos niin sairas että ei pysty kun sängyn pohjalla olemaan. Siis yh

Lähettäkää penska sisäoppilaitokseen Sveitsiin :=)

No ei meilläkään tukiverkkoja. Kuopus oli ekaa kertaa 9v. yötä muualla, valmennusleiri.

Yökylässä kavereilla ollut joskus mutta kyllä se kaveri yleensä tullut meille yökylään.

Ovat nyt 15 ja 17v. enää ei apua tarvita,

Vierailija kirjoitti:

Lähettäkää penska sisäoppilaitokseen Sveitsiin :=)

Eikun Aruballe. Se on tämän yrittäjärouvan suosikkikohde.

Tarviiko tuon ikäinen koko ajan vanhempien seuraa ja vaatii yhdessäoloa? Ettekö voi esim. miehen kanssa viettää kokopäivän mittaista saunapäivää? Lapselle uusi peli, leffa tjv. ajankulua + herkkuja. Sanotte, että äiti ja isä herkuttelee, saunoo ja löhöilee koko päivän loman tai lauantain kunniaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä superäidit kommentoi ”vuosikaudet ollaan itte hoidettu eikä valiteta!!!!”.

Voi hyvä luoja, JOKAINEN pariskunta tarvitsee sitä yhteistä aikaa ilman lapsia välillä. Se on täysin ok haluts joskus aikaa ihan vain sen kumppanin kanssa. Ja jos parisuhde voi hyvin, myös koko perhe voi hyvin.

Toivottavasti saisitte jonkun hoitajan, edes yhdeksi yöksi!

Kyllä minäkin tiedän että jokainen pariskunta tarvitsee joskus yön, MUTTA KUN SE EI OLE MAHDOLLISTA. Isovanhemmat molemmilta puolilta on paskoja ja välinpitämättömiä eivätkä hoida edes viittä minuuttia. Rahalla ei saa hoitajaa kun täällä mll ei tee yön yli hoitoa. Yhden lapsen voi saada kaveriyökylään mutta ei kolmea. Kun ei ole KETÄÄN kuka hoitaa niin silloin sitä LAPSIVAPAATA EI OLE!

Tajuatko!

Kyllä minäkin sitä toivoisin mutta ei ole hoitajia. Mua niin veetuttaa näiden tukiverkollisten jeesustelu. Sinäkään et viettäis yhtään lspsivapaata yötä jos sulla ei olis hoitajaa!!!!

T. Se 12 v ilman yhteistä yön yli lapsivapaata ilman ollut

Joku pieni paikkakunta, jossa ei ole yksityisiä hoitofirmoja? Eihän MLL ole ainut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi usein sanotaan että parisuhde tarvitsee kahdenkeskeistä aikaa säännöllisesti. En tiedä mistä johtuu, mutta meillä on kolme pientä lasta ja 17 vuoden parisuhde takana ja molempien mielestä hyvä ja onnellinen avioliitto vaikka lapset ovatkin hyvin harvoin yötä pois kotoa. Pienin vasta vauva joten ei hänkään hetkeen yökyläile vielä. Isovanhemmat auttavat todella paljon arjessa ja ottavat myös tarvittaessa isommat lapset yökylään, mutta ei meillä kummallakaan ole juurikaan tarvetta saada lapsivapaita öitä. Meillä on iso talo, ja meillä vanhemmilla on kyllä öisin ihan oma rauha ”hoitaa parisuhdetta” ihan niin paljon kuin haluamme. Toki vauva välillä valvottaa mutta ei häntä muutenkaan yökylään vielä voisi laittaa. Lisäksi haluamme aina lomailla koko perheen kesken. Yhden kerran kävimme mieheni kanssa kaksin Barcelonassa lyhyellä reissulla ja oli toki todella ihana irtiotto, mutta molemmat meistä kaipasi lapsia ja seuraava reissu tehtiinkin taas perheenä. Yhtään en arvostele enkä ihmettele niitä jotka kaipaavat lapsivapaita öitä säännöllisesti, halusin vaan tuoda esille että näin me ihmiset olemme erilaisia ja kaipaamme eri asioita. Olen myös miettinyt, että jos meillä ei olisi näin hyvää tukiverkostoa, saattaisin kaivata enemmän omaa aikaa. Nyt kun tiedän että pääsen vapaalle oukeastaan aina jos haluan, en oikeastaan halua sitä lapsivapaata. Hassua.

Tavoitit jotain oleellista: tukiverkollinen voi olla huoleti ja turvallisessa tilassa koska varmadti tietää että apua ON. Tukiverkoton elää jatkuvassa hädässä ja pelossa, ob pakko jaksaa ja kestää, koska se kauhea tieto jyskyttää päässä että hädän hetkellä apua EI OLE.

Tää on se pointti mitä kukaan muu kuin sinä ei tajua. Tukiverkottomia muut vain haukkuu ja arvostelee.

T. Tukiverkoton joka oikeesti pelkää että mitä jos sairastun/jos en jaks/jos jotain sattuu. Hirveä stressi kaikesta kun ei koskaan ole apua hätätilanteissa.

Mun on tosi vaikea uskoa, että näitä totaalisen yksinäisiä, jotka eivät äärimmäisessä tilanteessa saisi mitään apua mistään, olisi kovin paljon. Eikö sullakaan ole yhtään ketään? Ja varmaan sairaustapauksissa yhteiskuntakin jo tulee vastaan?? Eri asia sit se, et jotkut kokee oikeudekseen käydä siellä sun täällä yhdessä vain pariskuntana, koska kaveritki voi! Lisäksi, kyllä tuo on ihan oikeesti asia, joka pitää miettiä siinä vaiheessa kun niitä lapsia hankitaan. Joku vastuu siinäkin

Tässä taas perinteinen ”syyllistän tukiverkotonta, se tukiverkottomuus on sen oma syy” -viesti. En tiedä jaksaako edes vastata, kaikki selittäminen on hyödytöntä.

Ei, mulla ei ole ketään, on työkavereita mutta ne ei ala toisten lapsia hoitamaan. Olemme molemmat huonoista suvuista, mulla huonot väkivaltavanhemmat ja miehellä piittaamattomat tunnevammavanhemmat, koko suvut on aika sairaita - jos apua pyytää saa vittuilut ja röhönaurut ja haukkumisen mutta ei varmasti sitä apua.

Mulla ei ole ystäviä, vaikka töissä sosiaalinen ja kiva olenkin, pidetty ja tykätty. Lapsuuteni takia en oikein osaa luottaa tai avata itsestäni mitään ja kaveruudet ei siksi kehity eteenpäin.

Yhteiskunta ei auta hädässäkään, olemme pyytäneet apua jonkun kerran ja ei ole saatu. Mll hoitajat on 14-16 v teinejä jotka räplää puhelinta eikä vahdi lapsia, pari kertaa kokeiltu ja huono oli tulos.

Jouduin yksin synnyttämään kun kukaan sukulainen ei rahastakaan suostunut auttamaan (tarjosin 200e), ei mummot eikä sisarus. Suvussamme vittuillaan, haukutan ja toivotaan toisille pahaa, ketään ei auteta van päin vastoin poljetaan maahan ja ollaan vahingoniloisia.

Sinä et tätä voi tajuta kun olet rakastavien vanhempien lapsi, luottaen siihen että sua autetaan ja rakastetaan. Mä en voi luottaa apuun, sitä ei saa, enkä välittämiseen, sitä ei saa.

Olen ollut ”orpo” koko aikuisikäni ilmn kontaktia vanhempiini, he eivät viitsi pitää yhtryttä. Eivät tulleet häihini, eivät kadtrni ristiäisiin.

Kaikki tää on taas kerran turhaa vaivaa selityää. Ehkä vähän voi asvistuksen saada jos kuvittelet että sulla olis tuollainen väkivaltalapsuus ja ilkeät vanhemmat.

Mutta joo, annan olla. Sovitaan taas kerran että tukiverkottomuus on onaa syytä / omaa tyhmyyttä / oma vika / itse aiheutettu / uljrän luonteen syytä / keksi lisää.

Tukiverkotonta ymmärtää vain toinen tukiverkoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ihmiset tarvitsee lapsivapaata? Mitä sellaista teet teette, jota ette voi tehdä lasten ollessa kotona? Jos niin kovasti tuntee tarvitsevansa vapaata vanhemmuudesta ja perheestä kannattaisi miettiä etukäteen, miten tämä jutut järjestää.

No ei voi etukäteen tietää miten asiat menee. Meillä molemmat isovanhemmat mankui ja kärtti vuosia lapsenlapsia ja maalailivat miten sit hoitavat ja auttavat ja ottavat mökille mukaan. Kun lapsi syntyi, oli kiinnostus vain ristiäisiin asti, sit lopahti täysin. Toiset ilmotti että emne hoida, keskitymme nyt omaan elämään ja anoppilan väki ilmotti että eivät sitten alakaan hoitamaan ollenkaan kun nyt om tytärkin on raskaana ja saa lapsen - ja tietenkin olemne isovanhemmat vain tyttären perheelle. Reilua.

Kumnatkaan eivät ole kertaakaan hoitaneet viittä minuuttia eivätkä kertaakaan vieneet mökille tai kalaan tai retkelle niinkuin lupailtiin. Tässä on ollut kohta 10v aikaa lunastaa lupaukset, eipä ole näkynyt eikä kuulunut ja muutamat harvat avunpynnöt on heti torpattu että ei kuulu heille ja he ei hoida.

No, myöhemmin selvisi mistä tää into oli johtunut. En ole itse facebookissa mutta sisarus näytti miten niillä on facebookki tuupattu täyteen valheellista pas-kaa, siis täyttä feikkiä. Juttuja miten hoitavat lapsenlapsiaan (ikinä ei hoitaneet!) ja miten käyvät katsomassa niitä viikottain (kolmeen vuoteen ei oo näkyny vilaustakaan)., miten mummu ostsnut vaatteita mummon muruille (ei ole niitä vaatteita näkynyt) ja sitten lasteni kuvia joita sisarukseni on heille ymmärtämättään antanut. Vi-tun törkeetä, sappeni kiehuu. Ovat feikki-isovanhempia siis ja kehitelleet feikkitarinan saadakseen isovanhemman hienon statuksen. Oksettavaa. Inhoon vanhempiani.

Sulla helpottaa kyllä ja olet tyytyväinen myöhemmin kun sun ei tarvitse omia vanhempiasi hoitaa.

Ennen oli tukiverkostoja, mutta se vaati myös perheeltä itseltään jotain: piti ottaa asumaan vanhempaa polvea saman katon alle ja huolehtia itsekin muista. Piti myös antaa muiden hoitaa niitä omia kullannuppuja heidän omaan tyyliin.

Nykyään se ei toimi. Perheenmamma, joka kaipaa jatkuvaa sääliä ja armoa ja apua ulkopuolelta sanelee kaiken miten ja millä ehdoilla lasta hoidetaan, tavataan ja kasvatetaan. Eikä puhettakaan että käytäis katsomassa tai hoitamassa vanhoja sukulaisia. "Ei mun tartte!" Eli mitään ei anneta itsestään eikä missään jousteta. Apu kelpais kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli tukiverkostoja, mutta se vaati myös perheeltä itseltään jotain: piti ottaa asumaan vanhempaa polvea saman katon alle ja huolehtia itsekin muista. Piti myös antaa muiden hoitaa niitä omia kullannuppuja heidän omaan tyyliin.

Nykyään se ei toimi. Perheenmamma, joka kaipaa jatkuvaa sääliä ja armoa ja apua ulkopuolelta sanelee kaiken miten ja millä ehdoilla lasta hoidetaan, tavataan ja kasvatetaan. Eikä puhettakaan että käytäis katsomassa tai hoitamassa vanhoja sukulaisia. "Ei mun tartte!" Eli mitään ei anneta itsestään eikä missään jousteta. Apu kelpais kyllä.

Väsynyttä syyllistämistä. En alennu des kommentoimaan.