Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti omien lastensa kanssa laskettelemaan, mun lapsi jäi yksin kotiin. Mitä mieltä?
pöö
18.02.2019 |
Mä joudun nyt hiihtolomalla olemaan alkuviikon töissä. Mies suunnitteli laskettelureissun tälle päivälle. Otti mukaan omat lapsensa, ja mun 11-vuotias jäi kotiin. Syy tähän on se, että mun lapsi on lasketellut vain kerran, eli tarvitsee enemmän apua ja seuraa, eikä pysy muiden lasten mukana. Ymmärrän, että heilläkin saa olla kolmestaan yhteistä aikaa, mutta vituttaa että mun lapsen pitää tästä kärsiä ja tuntea olonsa kurjaksi kun on yksin siellä. Hän muutenkin on kärsinyt pitkään ulkopuolisuuden tunteesta suhteessa mieheen ja hänen lapsiinsa.
Näkökulmia asiaan? Yritin suhtautua tosi lungisti tähän, mutta kyllähän se vitutus eilen sit vähän purkautui... :/
Kommentit (367)
Ymmärrän tavallaan miestä. Mutta tee sinä lapsesi kanssa jotain kahdestaan, ilman miestä ja hänen lapsiaan. Tarvitseeko tuosta sen kummempaa numeroa tehdä.
En minäkään jaksaisi kenenkään osaamattoman "lapsenvahdiksi" ryhtyä, jos olisi mahdollisuus pitää yksi päivä laatuaikaa oman harrastuksen ja omien lasten parissa.
Yritä nyt vaan ajatella siltä kannalta.. että itse olisit menossa teinisi kanssa jonnekin pampalle villille ratsastuslaukkaretkelle koko päiväksi, ja yhtäkkiä teidän oletettaisiin ottavan mukaan joku koskaan hevosia tapaamaton sokea ja hauras 80-vuotias. Kyllä se vähän päivän sisältöä muuttaisi..? Eikä sitä varmaan kukaan ilkeyttään tekisi, että jättäisi tällä kertaa 80-vuotiaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvattakaa ne rakkauden hedelmät ensin ja vasta sitte uutta virhettä etsimään.
Vastuuta...
Mielestäni vastuullista on kasvattaa lapsensa siten, että opettaa tämän kohtaamaan myös pettymyksiä. Sekä sen tosiasian, että kaikki ei tässä elämässä pyöri lapsen ja hänen toiveidensa ympärillä. Joskus mennään toisten toiveet edellä. Tämä on ehkä merkittävin muutos sitten oman lapsuuteni; nykyään kaikkea, missä lapsi tai nuori joutuu pettymään, pidetään huonona kasvattamisena, eikä lainkaan mietitä sitä, että lapsi täytyy opettaa kohtaamaan pettymyksiä sen sijaan, että aletaan syyttelemään aina muita. Ymmärrän sen, että vanhempanakin tuollainen tilanne harmittaa, mutta ei miehen syyttely ainakaan lapsen oloa helpota - saati ole millään muotoa kasvatuksellisesti oikein.
Ilmeisesti tällainen "kasvatustapa" on johtanut siihen, ettei nykynuorilla ole oikein kykyä ottaa vastuuta omista tekemisistään. Aina on jonkun muun syy, ja helpointahan on vierittää syy etävanhemmalle, isä- tai äitipuolelle, opettajalle, kuka nyt kulloinkin sattuu ärsyttämään siksi, ettei kaikki mene oman mielen mukaan.
Miten voit olla tuollaisessa suhteessa, jossa lapsesi kärsii ulkopuolisuuden tunteesta. Ajattele nyt lapsesi parasta.
pöö kirjoitti:
Mä joudun nyt hiihtolomalla olemaan alkuviikon töissä. Mies suunnitteli laskettelureissun tälle päivälle. Otti mukaan omat lapsensa, ja mun 11-vuotias jäi kotiin. Syy tähän on se, että mun lapsi on lasketellut vain kerran, eli tarvitsee enemmän apua ja seuraa, eikä pysy muiden lasten mukana. Ymmärrän, että heilläkin saa olla kolmestaan yhteistä aikaa, mutta vituttaa että mun lapsen pitää tästä kärsiä ja tuntea olonsa kurjaksi kun on yksin siellä. Hän muutenkin on kärsinyt pitkään ulkopuolisuuden tunteesta suhteessa mieheen ja hänen lapsiinsa.
Näkökulmia asiaan? Yritin suhtautua tosi lungisti tähän, mutta kyllähän se vitutus eilen sit vähän purkautui... :/
Minusta olet tuntenut ihan oikein.
Olen itse lapseton, mutta avopuolisolla oli lapsi. En koskaan oikeastaan tuntenut enkä nytkään tunne mitään tuota teni-ikäistä lasta kohtaan. Jos suoraan sanon, niin inhoan sitä.
Sinun lapsesi on laitettu eriarvoiseen asemaan. Syyt saattavat olla samat, mitä kuvasin omia tunteitani. Se ei tarkoita, että puolisosi teko olisi oikein.
Uusperheet, sateenkaariliitot ja romanttiset rakkaudet eivät vain toimi, kun perheitä perustetaan. Ne ovat ituhippien ja feministien mielikuvitustuotteita, joita media on markkinoinut vuosikymmeniä.
En välitä enkä rakasta vieraita lapsia, vaan inhoan niitä. Myös puolison toisen kanssa tekemiä.
Siinä on totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattakaa ne rakkauden hedelmät ensin ja vasta sitte uutta virhettä etsimään.
Vastuuta...Mielestäni vastuullista on kasvattaa lapsensa siten, että opettaa tämän kohtaamaan myös pettymyksiä. Sekä sen tosiasian, että kaikki ei tässä elämässä pyöri lapsen ja hänen toiveidensa ympärillä. Joskus mennään toisten toiveet edellä. Tämä on ehkä merkittävin muutos sitten oman lapsuuteni; nykyään kaikkea, missä lapsi tai nuori joutuu pettymään, pidetään huonona kasvattamisena, eikä lainkaan mietitä sitä, että lapsi täytyy opettaa kohtaamaan pettymyksiä sen sijaan, että aletaan syyttelemään aina muita. Ymmärrän sen, että vanhempanakin tuollainen tilanne harmittaa, mutta ei miehen syyttely ainakaan lapsen oloa helpota - saati ole millään muotoa kasvatuksellisesti oikein.
Ilmeisesti tällainen "kasvatustapa" on johtanut siihen, ettei nykynuorilla ole oikein kykyä ottaa vastuuta omista tekemisistään. Aina on jonkun muun syy, ja helpointahan on vierittää syy etävanhemmalle, isä- tai äitipuolelle, opettajalle, kuka nyt kulloinkin sattuu ärsyttämään siksi, ettei kaikki mene oman mielen mukaan.
Harvinaisen tärähtänyttä tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä voisit vastaavasti viedä oman lapsesi johonkin kivaan juttuun niin etteivät muut tule mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattakaa ne rakkauden hedelmät ensin ja vasta sitte uutta virhettä etsimään.
Vastuuta...Mielestäni vastuullista on kasvattaa lapsensa siten, että opettaa tämän kohtaamaan myös pettymyksiä. Sekä sen tosiasian, että kaikki ei tässä elämässä pyöri lapsen ja hänen toiveidensa ympärillä. Joskus mennään toisten toiveet edellä. Tämä on ehkä merkittävin muutos sitten oman lapsuuteni; nykyään kaikkea, missä lapsi tai nuori joutuu pettymään, pidetään huonona kasvattamisena, eikä lainkaan mietitä sitä, että lapsi täytyy opettaa kohtaamaan pettymyksiä sen sijaan, että aletaan syyttelemään aina muita. Ymmärrän sen, että vanhempanakin tuollainen tilanne harmittaa, mutta ei miehen syyttely ainakaan lapsen oloa helpota - saati ole millään muotoa kasvatuksellisesti oikein.
Ilmeisesti tällainen "kasvatustapa" on johtanut siihen, ettei nykynuorilla ole oikein kykyä ottaa vastuuta omista tekemisistään. Aina on jonkun muun syy, ja helpointahan on vierittää syy etävanhemmalle, isä- tai äitipuolelle, opettajalle, kuka nyt kulloinkin sattuu ärsyttämään siksi, ettei kaikki mene oman mielen mukaan.
Harvinaisen tärähtänyttä tekstiä.
Itseasiassa täyttä asiaa. Se oliko tuo kohta juuri oikea jättää yksi yksin kotiin on eri asia, mutta pääsääntöisesti juuri näin. Syy etsitään aina muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pöö kirjoitti:
Mä joudun nyt hiihtolomalla olemaan alkuviikon töissä. Mies suunnitteli laskettelureissun tälle päivälle. Otti mukaan omat lapsensa, ja mun 11-vuotias jäi kotiin. Syy tähän on se, että mun lapsi on lasketellut vain kerran, eli tarvitsee enemmän apua ja seuraa, eikä pysy muiden lasten mukana. Ymmärrän, että heilläkin saa olla kolmestaan yhteistä aikaa, mutta vituttaa että mun lapsen pitää tästä kärsiä ja tuntea olonsa kurjaksi kun on yksin siellä. Hän muutenkin on kärsinyt pitkään ulkopuolisuuden tunteesta suhteessa mieheen ja hänen lapsiinsa.
Näkökulmia asiaan? Yritin suhtautua tosi lungisti tähän, mutta kyllähän se vitutus eilen sit vähän purkautui... :/
Minusta olet tuntenut ihan oikein.
Olen itse lapseton, mutta avopuolisolla oli lapsi. En koskaan oikeastaan tuntenut enkä nytkään tunne mitään tuota teni-ikäistä lasta kohtaan. Jos suoraan sanon, niin inhoan sitä.
Sinun lapsesi on laitettu eriarvoiseen asemaan. Syyt saattavat olla samat, mitä kuvasin omia tunteitani. Se ei tarkoita, että puolisosi teko olisi oikein.
Uusperheet, sateenkaariliitot ja romanttiset rakkaudet eivät vain toimi, kun perheitä perustetaan. Ne ovat ituhippien ja feministien mielikuvitustuotteita, joita media on markkinoinut vuosikymmeniä.
En välitä enkä rakasta vieraita lapsia, vaan inhoan niitä. Myös puolison toisen kanssa tekemiä.
Siinä on totuus.
Siinä on sinun totuutesi. Muilla omansa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tavallaan miestä. Mutta tee sinä lapsesi kanssa jotain kahdestaan, ilman miestä ja hänen lapsiaan. Tarvitseeko tuosta sen kummempaa numeroa tehdä.
En minäkään jaksaisi kenenkään osaamattoman "lapsenvahdiksi" ryhtyä, jos olisi mahdollisuus pitää yksi päivä laatuaikaa oman harrastuksen ja omien lasten parissa.
Yritä nyt vaan ajatella siltä kannalta.. että itse olisit menossa teinisi kanssa jonnekin pampalle villille ratsastuslaukkaretkelle koko päiväksi, ja yhtäkkiä teidän oletettaisiin ottavan mukaan joku koskaan hevosia tapaamaton sokea ja hauras 80-vuotias. Kyllä se vähän päivän sisältöä muuttaisi..? Eikä sitä varmaan kukaan ilkeyttään tekisi, että jättäisi tällä kertaa 80-vuotiaan kotiin.
Vinksahtanut? Tuohan on ihan lapsen itsetunnon murhaamista. Kuinka paljon tässä maassa on vinksahtaneita, vanhoja koulukiusaajia. Sellaisia, jotka oikein nauttii, kun joku jätetään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai mies saa mennä omien lastensa kanssa lomailemaan. Ihan hassua ajatellakaan, että sinun lapsesi pitäisi olla mukana heidän kaikissa tekemisissään. Varsinkaan, jos ei osaa lasketella ja muut osavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattakaa ne rakkauden hedelmät ensin ja vasta sitte uutta virhettä etsimään.
Vastuuta...Mielestäni vastuullista on kasvattaa lapsensa siten, että opettaa tämän kohtaamaan myös pettymyksiä. Sekä sen tosiasian, että kaikki ei tässä elämässä pyöri lapsen ja hänen toiveidensa ympärillä. Joskus mennään toisten toiveet edellä. Tämä on ehkä merkittävin muutos sitten oman lapsuuteni; nykyään kaikkea, missä lapsi tai nuori joutuu pettymään, pidetään huonona kasvattamisena, eikä lainkaan mietitä sitä, että lapsi täytyy opettaa kohtaamaan pettymyksiä sen sijaan, että aletaan syyttelemään aina muita. Ymmärrän sen, että vanhempanakin tuollainen tilanne harmittaa, mutta ei miehen syyttely ainakaan lapsen oloa helpota - saati ole millään muotoa kasvatuksellisesti oikein.
Ilmeisesti tällainen "kasvatustapa" on johtanut siihen, ettei nykynuorilla ole oikein kykyä ottaa vastuuta omista tekemisistään. Aina on jonkun muun syy, ja helpointahan on vierittää syy etävanhemmalle, isä- tai äitipuolelle, opettajalle, kuka nyt kulloinkin sattuu ärsyttämään siksi, ettei kaikki mene oman mielen mukaan.
Harvinaisen tärähtänyttä tekstiä.
Itseasiassa täyttä asiaa. Se oliko tuo kohta juuri oikea jättää yksi yksin kotiin on eri asia, mutta pääsääntöisesti juuri näin. Syy etsitään aina muista.
Ai, se lapsikin näkee, että syy on muissa, kun jätetään yksin. Sekopää olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pöö kirjoitti:
Mä joudun nyt hiihtolomalla olemaan alkuviikon töissä. Mies suunnitteli laskettelureissun tälle päivälle. Otti mukaan omat lapsensa, ja mun 11-vuotias jäi kotiin. Syy tähän on se, että mun lapsi on lasketellut vain kerran, eli tarvitsee enemmän apua ja seuraa, eikä pysy muiden lasten mukana. Ymmärrän, että heilläkin saa olla kolmestaan yhteistä aikaa, mutta vituttaa että mun lapsen pitää tästä kärsiä ja tuntea olonsa kurjaksi kun on yksin siellä. Hän muutenkin on kärsinyt pitkään ulkopuolisuuden tunteesta suhteessa mieheen ja hänen lapsiinsa.
Näkökulmia asiaan? Yritin suhtautua tosi lungisti tähän, mutta kyllähän se vitutus eilen sit vähän purkautui... :/
Jätä se mies yksinään hiihtelemään ja älä anna lapsesi itsetunnon kärsiä tuollaisesta omassa kodissaan.
Olen se sama, joka keroi, että en välitä tai rakasta muiden lapsia. Jopa inhoa niitä. Mutta tuo tuhoaa oman lapsesi itsetuntoa ja ulkopuolisuuden kokemusta, joka voi kestää läpi elämän. Et saa hyväksyä sitä.
Puolisosi ei oikeasti rakasta sinua, jos tekee noin lapsellesi.
Minulla oli aikanaan ongelma siinä, että puolison lapsi ei halunnut tehdä mitään kanssani. Olisin muuten halunnut tehdä jotain yhdessä, vaikka en hänestä erityisemmin pitänyt. Hyvin itserakas lapsi kun mielestäni oli, niin siinä yksi syy. Mutta arvelen myös niin, että on yleistä, että toisen lapsista ei oikeasti välitetä. Välittämistä vain teeskennellään.
Vierailija kirjoitti:
Sinä voisit vastaavasti viedä oman lapsesi johonkin kivaan juttuun niin etteivät muut tule mukaan.
Tässä on jotain ideaa sentään, mutta perunat perunoina.
Ei se luo lapselle tervettä identiteettiä. Joku duunariukko tai kajahtanut toimistoakka voi elää tuollaisessa suhteessa, jossa omaa lasta toinen hyljeksii.
Vaikka en pitänyt avopuolisoni lapsesta, niin olisin silti halunnut olla hänen kanssaan enemmän tekemisissä.
Huono puoliso tuollainen omien lasten kanssa hiihtelevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vissiin kovin tyypillistä, koska eikös tällä palstalla yleensä kerran vuodessa - juuri hiihtoloma-aikaan - tuppaa tällainen kertomus putkahtamaan? :D
https://www.vauva.fi/keskustelu/3105569/eksa-ei-huolinut-11v-tyttoamme-…
eli tuosta viimevuotisesta keskustelusta voipi lukea silloin tarjotut ratkaisut :)
Vierailija kirjoitti:
Olisit ajatellut lastasi ja jättänyt uusioperhekuviot väliin.
Tosiasiahan on, että meistä ihkuista ihmisistä monet ei välitä edes omasta lapsestaan. Rakkaudesta nyt ei kannata puhuakaan. Kaikki on harhaa. Ja tämän ällön ns. laatumedian luomaa harhaa.
Olen se sama, joka kertoi, että en ole koskaan erityisemmin pitänyt muiden lapsista.
Mutta jos minulla olisi oma lapsi, kasvattaisin sitä rautaisella kurilla, mutta samalla suojelisin tällaisilta avovanhemmilta, ns. opettajilta ja kasvattajilta parhaani mukaan.
Lapsesi isä voi huvittaa omaa lastaan
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ydinperhe, mutta silti harrastukset jakautuvat perheenjäsenten kiinnostustenkohteiden ja taitojen mukaan. Ei liity pelkästään uusperheys. Kieltääkö miehesi sinun ja tyttäresi aktiviteetteja samoilla perusteilla? Eikö tyttärellä ole omaa isää, jonka kanssa tehdä isä-tytär-juttuja?
Miksi isä ei saisi viettää poikiensa kanssa aikaa ihan keskenään ja nauttia harrastuksesta ilman että joutuu paapomaan sinun lastasi, vieden aikaa omiltaan? Omat lapseni olen opettanut laskettelemaan, joten tiedän että kaikki aika menisi sen noviisin kanssa. Kiva isä-poika-reissu, vai?
Meillä mies viettää poikien/tytön kanssa erikseen vaikka ollaan ihan ydinperhettä.
Suosittelen sinua tavaamaan aloituksen uudelleen.
Se eroan tuossa juuri on, että se ei ole ydinperhe. Näe se ero!
Vierailija kirjoitti:
HETKINEN, miten tää sama avaus on täällä joka talvi, eikö se sun lapsi vanhene ollenkaan??
Hhahah, tää on totta! Mä muistan kans parilta talvelta samanlaiset avaukset. Nuorentuu vaan tämä lapsi eikä vanhene kuten muut :D
https://www.vauva.fi/keskustelu/3105569/eksa-ei-huolinut-11v-tyttoamme-…
Onhan isällä oikeus olla yksin omien lastensa kanssa. Äitikin varmaan oman lapsensa kanssa kahden ilman miehen lapsia. Kuitenkin totuus on että omat on aina omia. Ehkä kannattaisi AP keskittyä nyt lapseensa eikä omaan rakkaus elämään. Ne vuodet kuitenkin menee niin äkkiä ja niitä ei saa takaisin.....
lasketteluretken olisi voinut sopia loppuviikolle, kun ap ei ole töissä.
Törkeää pudottaa yksi lapsi pois ja jättää hiihtolomalla yksin kotii.
En kattelisi.[/quote]