Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti omien lastensa kanssa laskettelemaan, mun lapsi jäi yksin kotiin. Mitä mieltä?
pöö
18.02.2019 |
Mä joudun nyt hiihtolomalla olemaan alkuviikon töissä. Mies suunnitteli laskettelureissun tälle päivälle. Otti mukaan omat lapsensa, ja mun 11-vuotias jäi kotiin. Syy tähän on se, että mun lapsi on lasketellut vain kerran, eli tarvitsee enemmän apua ja seuraa, eikä pysy muiden lasten mukana. Ymmärrän, että heilläkin saa olla kolmestaan yhteistä aikaa, mutta vituttaa että mun lapsen pitää tästä kärsiä ja tuntea olonsa kurjaksi kun on yksin siellä. Hän muutenkin on kärsinyt pitkään ulkopuolisuuden tunteesta suhteessa mieheen ja hänen lapsiinsa.
Näkökulmia asiaan? Yritin suhtautua tosi lungisti tähän, mutta kyllähän se vitutus eilen sit vähän purkautui... :/
Kommentit (367)
Lukematta koko ketjua, niin kyseessähän oli vain yksi päivä.
Tämän takia ei kannata nostaa kolmatta maailmansotaa parisuhteessa.
Jos lapsi olisi halunnut mukaan, niin tärkeintä jälkihoito asialle, ettei jää pahaa mieltä vaivaamaan.
Myös ihan omana asianaan sitten keskusteltava ja mietittävä miten hoitaa uusperheessänne tuo lapsen ulkopuolisuuden tuntu.
Älkää tehkö tästä yhdestä päivästä nyt suurta ongelmamöykkyä, vaan hoitakaa pala kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvattakaa ne rakkauden hedelmät ensin ja vasta sitte uutta virhettä etsimään.
Vastuuta...Mielestäni vastuullista on kasvattaa lapsensa siten, että opettaa tämän kohtaamaan myös pettymyksiä. Sekä sen tosiasian, että kaikki ei tässä elämässä pyöri lapsen ja hänen toiveidensa ympärillä. Joskus mennään toisten toiveet edellä. Tämä on ehkä merkittävin muutos sitten oman lapsuuteni; nykyään kaikkea, missä lapsi tai nuori joutuu pettymään, pidetään huonona kasvattamisena, eikä lainkaan mietitä sitä, että lapsi täytyy opettaa kohtaamaan pettymyksiä sen sijaan, että aletaan syyttelemään aina muita. Ymmärrän sen, että vanhempanakin tuollainen tilanne harmittaa, mutta ei miehen syyttely ainakaan lapsen oloa helpota - saati ole millään muotoa kasvatuksellisesti oikein.
Ilmeisesti tällainen "kasvatustapa" on johtanut siihen, ettei nykynuorilla ole oikein kykyä ottaa vastuuta omista tekemisistään. Aina on jonkun muun syy, ja helpointahan on vierittää syy etävanhemmalle, isä- tai äitipuolelle, opettajalle, kuka nyt kulloinkin sattuu ärsyttämään siksi, ettei kaikki mene oman mielen mukaan.
On todella hyvä opettaa lapsensa kestämään pettymyksiä, mutta on pettymyksiä ja pettymyksiä. Tulla jätetyksi yksin kotiin kun muu perhe, ml. lähes samanikäiset puolisisarukset, lähtee pitämään hauskaa, on sellainen pettymystilanne, jota ei pitäisi lapsen joutua kokemaan. Tuo on ulkopuolelle jättämistä, vieläpä jossain määrin luotetun aikuisen toimesta.
Minusta siis oli täysin ymmärrettävää, että ap:n mies lähti vain omiensa kanssa, taitoerojen takia, mutta mielestäni tuo ulkopuolelle jättämis-tilanne olisi pitänyt välttää, eikä se ollut mielestäni hyödyllinen kasvatuksellisesti, kuten edellinen ajattelee. Eihän siinä ollut millään lailla kyse tilanteesta, jossa ap:n lapsi olisi yrittänyt vältellä vastuuta tai syyttää muita omista laiminlyönneistään tms.
Miten sitten äiti lähtee oman lapsen kanssa canarian lämpöön ja mies töissä ja hänellä oma lapsi 10 vee??? Isällä ei rahhaa kustantaa matkalle.
Vastaanpa tuohon minkä kirjuutin. Lapsi tietenkin äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen ei osaa olla tasapuolinen lasten suhteen, niin pysyköön yksin tai siis niiden omiensa kanssa.
Useimmat uusperheen luullakseni pyrkivät tasapuolisuuteen lasten kanssa. Mutta koska uusperhe on erilainen systeemi kuin ydinperhe, niin joskus täytyy soveltaa.
Jos asiat hoitaa hyvin ja selittää aina lapselle miksi näin ja noin toimitaan niin lapsi sen ymmärtää.
Samoin aikuisten kesken täytyy olla hyvä kesksuteluyhteys ja ennakointi. Ja tasa-arvo, asioista täytyy uskaltaa puhua.
Silloin se on vaikeaa jos jompikumpi on kovin herkkähipiäinen lapsensa suhteen. Mutta sekin tulisi pysytään keskustelemaan ilman suuria tunteita, vaikeaa, tiedän.
Mihinkään aikuisten keskeiseen kostokierteeseen tai lapselle kostamiseen ei kannata mennä. Jos joskus toisen lapsi pääsee ja toisella kertaa toisen lapsi.
Näin siis jos haluaa uusperheen toimivan niin hyvin kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä kummallista kuinka monella vaikuttaa olevan kuvitelma, että uuden puolison lapsia pitäisi pitää ominaan ja oman vanhemman uuden puolison lapset pitäisi "adoptoida" sisaruksiksi. Isän tai äidin uusi puoliso ei ole lapsen perhettä. Lapsi ei heitä valinnut ja heiltä harvemmin kysellään edes mielipidettä. Eikä todellakaan uuden puolison lapset ole sisaruksia. Integraatio saattaa onnistua siinä tapauksessa, että lapset ovat vielä pieniä. Teini-ikäisten kanssa tämä on lähes mahdotonta.
Itse olen iloinen, että äitini löysi miesystävän elämäänsä, mutta vuosien jälkeenkään miesystävä ei ole minulle perheenjäsen. Kysymys ei ole huonoista väleistä, vaan aidosti pidän hänestä ja hänen lapsistaan. Kuitenkin kaipaan välillä aikaa ihan vain "perheen kesken", eli siten että läsnä on vain minun biologisia, alkuperäisiä perheenjäseniäni. Myös äitini on joskus kommentoinut kuinka kiva on välillä olla ihan vain omien lastensa kanssa. Uskon että äitini mieystävä ja hänen lapsensa kokevat samoin.
Mielestäni ap:n miehen lapsilla on täysi oikeus isäänsä ja heille tällainen vain perheen kesken vietetty aika on varmasti todella tärkeää. Ap viettäköön laatuaikaa oman lapsensa kanssa kun teille sattuu sopimaan. Miehen lasten velvollisuus ei ole kärsiä siksi että sinun lapsi kokee jäävänsä vähemmälle. Sinun, ap, lapsesi vanhempana tulee huolehtia ettei sinun lapsesi jää vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3105569/eksa-ei-huolinut-11v-tyttoamme-…
eli tuosta viimevuotisesta keskustelusta voipi lukea silloin tarjotut ratkaisut :)
Tämähän oli ihan erilsinen case: isäpuoli vei mäkeen uusiolapset ja jätti bion kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeästi teki miehesi. Olisi ottanut kaikki mukaan, viis siitä osaako joku hyvin lasketella vai ei. Onhan siellä muutakin tehtävää kuin rinteessä oloa.
Miehesi toimi aivan oikein. Hänellä ei ole minkäänlaista velvollisuutta järjestää minkäänlaista toimintaa sinun lapsellesi. Sinun lapsesihan tästä tietenkin kärsii, kun ei päässytkään mukaan. Ja näitä tilanteita tulee varmasti lisää. Sinun olisi hänen äitinänsä pitänyt ennakoida tämmöiset tilanteet, ja suojella lastasi, ja tämä suojelu olisi ollut sitä, etä et olisi saanut ottaa itsellesi sellaista miestä, jolla on jo lapsia jonkun toisen kanssa. Sinun lapsesi on nyt ulkopuolinen, ja se on sinun oma syy. Mitäs otit miehen, jolla on jo lapsia entuudestaan. En ymmärrrä. Lapsesi kärsii nyt sinun päätöksistäsi. Ehkä voisit vielä korjata tilanteen eroamalla, ja viettämällä laatuaikaa lapsesi kanssa ihan itse. Silloin hän ei olisi ulkopuolinen. Mutta saanko arvata, et sinä kuitenkaan eroa, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisivat vaan kiusanneet sun lasta.
Mieheltä olisi pitänyt kieltää laskettelureissu omien lasten kanssa, kun sinun lapsesi jätettiin yksin. Olisivat voineet vaikka paistaa lettuja ja katsella leffoja yhdessä, kun sinä olet töissä. Olisi lastenkin välit lämmenneet yhdessä touhuamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu varmaan niin olisi lämmennyt lasten välit kun sovittu laskettelureissu olisi peruttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3105569/eksa-ei-huolinut-11v-tyttoamme-…
eli tuosta viimevuotisesta keskustelusta voipi lukea silloin tarjotut ratkaisut :)
Tämähän oli ihan erilsinen case: isäpuoli vei mäkeen uusiolapset ja jätti bion kotiin.
Keep telling yourself that😁 Totuus on että ap kusetti palstalaisia kierrättämällä vanhaa provoa.
Trolli nakkaa aina välillä uusperhe/ ydinperhekommentin ja taas keskustelu leimahtaa muutaman sivun verran. Ootte niin helppoja!
On täällä jumankauta pimeetä porukkaa. Että lapsi kärsii siitä, että hän ei pääse johonkin mukaan, mitä äiti on omassa päässään lapselle valehdellut? Minun exäni oli mennyt aikanaan lupaamaan minulta kysymättä, että hän voi lähteä oman poikansa kanssa kahdestaan minun mökilleni. Kun asia esitettiin minulle, sanoin, että eipä käy. Mies sitten raivosi, että hän kun oli jo lapsellekin luvannut. Se on vähän voi voi.
No, minähän sen m.lkun maineen siitä sitten sain.
Miettikää nyt vähän aiemmin, mitä niille kersoillenne menette lupaamaan ennen kuin olette sopineet asioista aikuisten kesken.
Itse toimin samoin. Mieheni lapsi on kaikessa niin onneton etten vaan jaksa. Ei osaa lasketella, ei uida, ei luistella kunnolla, ei skeitata jne
Viimeinen niitti oli kun pari viikkoa sitten menimme luistelemaan ja omat 3 poikaani vetivät kenttäpelaajan varusteet päällensä ja luistimet jalkaan (pelaavat kaikki jääkiekkoa) Niin joudun sitomaan tämän avuttoman 9-vuotiaan luistimia kentän laidalla. Nuorimmaiseni on kuitenkin 2 vuotta nuorempi ja hänkin suoriutuu munareista ja kypärästä lähtien luistimiin asti itsenäisesti.
Ei enää tätä kiitos
Trolli tai ei niin niin todentuntuinen tilanne, että varmasti jossakin perheessä tälläkin hiihtolomalla tapahtunut. Yhteenveto tähänastisesta: on ok ja jopa suotavaa keskittyä uusperheessä omien lasten hyvinvointiin, vaikka lapsipuolten kustannuksella ja tunteista piittaamatta. Muistapa, apu, sinäkin niin sitten toimia. Ihan ensiksi suunnittelet ja toteutat nyt loppuviikosta sen teidän yhteisen pikkureissun vaikka kylpylään, pikkukaupunkilomalle, issikkavaellukselle (mistä lapsi nyt erityisesti pitääkään). Sen jälkeen muistat aina arkielämässä osoittaa, että lapsesi on sinulle nro 1. Ihan vaikka lempiruokia laittamalla ja passaamalla.
Kysyikö kukaan siltä lapselta olisiko edes halunnut lähteä?