Mies lähti omien lastensa kanssa laskettelemaan, mun lapsi jäi yksin kotiin. Mitä mieltä?

Tosi kurjaa lukea tätä kommentointia, kaikkea en pystynyt lukemaan koska pahasti alkoi näyttää siltä, että mies saa ymmärrystä osakseen. Ovatko kirjoittajat teinejä tai muuten ymmärtämättömiä?

Minä olen 40-vuotias ja todellakin tilanteen olisi pitänyt mennä niin, että laskettelemaan koko porukka vasta kun äidillä on vapaapäivä. Jonain muuna päivänä sitten juttuja omien lasten kanssa, kuten äitikin voisi olla vain omansa kanssa . Helvetin typerä mies ja opettaavielä pennuilleen että on ok jättää yksi matkasta pois. Hyi saatana!

Haluaisinpa kuulla miten asia selitetään surulliselle lapselle.

Nämä uusperhe kuviot ovat kinkkisiä.

Meillä kränää ovat aiheuttaneet vähän samanlaiset jutut, tosin sillä erotuksella, että minä lähivanhempana en saisi viedä lapsia reissaamaan, koska heidän isän perheessä ei ole mahdollisuutta tarjota sisaruspuolille samaa. Lapset ovat siis joka toinen viikonloppu ja joitain lomia  ex-miehellä.

Minä ja mieheni reissaamme useampia kertoja vuodessa lasten kanssa, mutta emme koskaan lasten kanssa silloin kun lapset ovat eksällä. Sovimme vuoden lomat päittäin jo valmiiksi ja kumpikin tekee omalla ajallaan mitä haluaa. Nyt kun eksän uudet lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi on alkanut tulla nurinaa kaikista harrastuksista, reissuista, ulkomaan matkoista ja tavaroista/vaatteista/jne. joita minä olen ostanut lapsilleni. Ja nimenomaan eriarvoisuudesta. Minusta tilanne on absurdi. Mies maksaa minimi-elarit, ei mitään ylimääräistä ja minä maksan kaiken muun. Viesti on ollut sen tyylinen että en saisi antaa lapsilleni mitään sellaista mitä eksällä ja uudella avovaimolla ei ole varaa antaa näiden lapsille.

Jokaisen vanhemman pitäisi huolehtia omistaan oman kykynsä mukaan.

Naisilta odotetaan aina kaikkien huomaamista ja kaikista välittämistä.

Otat oman lapsesi ja menette kahdestaan loppuviikosta jonnekin mukavaan paikkaan, osoitat hänelle että sinulle hän on edelleenkin tärkeä. Viet hänet ulos syömään ja mies saa syöttää omat lapsensa. Ei tuo miehesi silmiä avaa mutta omalle lapsellesi tärkeä osoitus että SINÄ olet HÄNEN puolellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan ydinperhe tai uusioperhe, ollaan PERHE ja kaikki huomioidaan eikä jaotella sun, mun ja meidän lapsia, taaperoita, vauvoja, teinejä. Käsittämättömiä jakoja tehdään, hoida sä omasi ja mä hoidan omani. Ikinä tällaisesta kuviosta eivät lapset kasva ehjiksi aikuisiksi, jotka arvostaisivat sitä äiti- tai isäpuolta. Eivät saa tuntea olevansa arvostettuja ja haluttuja ja rakastettuja perheensä keskuudessa.

Minä olen elänyt ydinperheessä lapsuuteni. Meitä lapsia oli 4 ja emme kaikki saaneet tasapuolisesti kaikkea yhtä aikaa. Joku pääsi jonnekkin enemmän ja joku toinen toisaalle enemmän. Ikäkin ratkaisi. Ei meitä neljää raahattu koko aikaa matkassa nuorimman tahtiin, vaan isommat meni omia menojaan ja pienemmät omiaan. Toki muistan itsekkin kerran, kun itkin ja vollotin rannalla katkerana, kun en päässyt kahden vanhimman sisaruksen mukaan veneretkelle. Uhkasin, etten ikinä puhu niille ja märsäsin äidille. Mutta päivänselväähän oli, ettei heidän tarvinnut minua mukaan ottaa, kun oliva kahdestaan menossa kalaan. Pikkupirpana sinne mukaan vahdittavaksi. No ei tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Nämä uusperhe kuviot ovat kinkkisiä.

Meillä kränää ovat aiheuttaneet vähän samanlaiset jutut, tosin sillä erotuksella, että minä lähivanhempana en saisi viedä lapsia reissaamaan, koska heidän isän perheessä ei ole mahdollisuutta tarjota sisaruspuolille samaa. Lapset ovat siis joka toinen viikonloppu ja joitain lomia  ex-miehellä.

Minä ja mieheni reissaamme useampia kertoja vuodessa lasten kanssa, mutta emme koskaan lasten kanssa silloin kun lapset ovat eksällä. Sovimme vuoden lomat päittäin jo valmiiksi ja kumpikin tekee omalla ajallaan mitä haluaa. Nyt kun eksän uudet lapset ovat kasvaneet vähän isommiksi on alkanut tulla nurinaa kaikista harrastuksista, reissuista, ulkomaan matkoista ja tavaroista/vaatteista/jne. joita minä olen ostanut lapsilleni. Ja nimenomaan eriarvoisuudesta. Minusta tilanne on absurdi. Mies maksaa minimi-elarit, ei mitään ylimääräistä ja minä maksan kaiken muun. Viesti on ollut sen tyylinen että en saisi antaa lapsilleni mitään sellaista mitä eksällä ja uudella avovaimolla ei ole varaa antaa näiden lapsille.

Jokaisen vanhemman pitäisi huolehtia omistaan oman kykynsä mukaan.

Ei minusta tuossa ole mitään kinkkistä. Teet tilanteen itse kinkkiseksi ajattelemalla, että sinun pitäisi kuunneela eksääsi. Ei pidä. Ei ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta tuossa ole mitään kinkkistä. Teet tilanteen itse kinkkiseksi ajattelemalla, että sinun pitäisi kuunneela eksääsi. Ei pidä. Ei ongelmaa.

Tiedän tuon kyllä. Mutta jatkuva vääntö eksän ja tämän uuden kanssa turhista asioista ei kiinnosta. Se on kuitenkin vain pari viikonloppua kuussa. Ollaan sovittu etteivät laita isälleen kalliita vaatteita tai ota kalliita asioita mukaan ja pitävät lomareissuista ja harrastuksistaan pientä ääntä. Onneksi ovat muutamassa vuodessa täysikäisiä.

Miten te ootte ominu lapset? Mun ja sitten sun? Eikö ne ole aina enemmän yhteisiä? Onneksi jos niitä on kolme niin yhtä ei oo halkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta tuossa ole mitään kinkkistä. Teet tilanteen itse kinkkiseksi ajattelemalla, että sinun pitäisi kuunneela eksääsi. Ei pidä. Ei ongelmaa.

Tiedän tuon kyllä. Mutta jatkuva vääntö eksän ja tämän uuden kanssa turhista asioista ei kiinnosta. Se on kuitenkin vain pari viikonloppua kuussa. Ollaan sovittu etteivät laita isälleen kalliita vaatteita tai ota kalliita asioita mukaan ja pitävät lomareissuista ja harrastuksistaan pientä ääntä. Onneksi ovat muutamassa vuodessa täysikäisiä.

Minusta on silti sangen omituista, että eksä ajattelee noin. Minä olen vain tyytyväinen, jos lasten isä vie lomille etc. Sitten minun ei tarvitse, ja säästän selvää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Just kuoli lapsi laskettelurinteessä?

Mut sinne on kokemattoman silti päästävä?

Sitäkö ap tarkoitti?

Eiköhän tämä lapsi mennyt rinnealueen ulkopuolelle ikävä kyllä.

Voi ei.

Ymmärrän sinänsä pointin, jos taidot ei ole samalla tasolla muiden kanssa, mutta silloin keksitään tekemistä, joka sopii kaikille!

Uusperhe tai ei, mutta ei mikään perhe toimi jos perheessä tuolla tavalla jätetään toisia ulkopuolelle. Miehellesi mietinnän paikka, ehkäpä eräällä tavalla ap myös sinulle. Nimittäin jos lapsesi muutenkin tuntee olevansa ulkopuolinen, niin ei tuo ainakaan sitä millään tavoin korjaa- ja vaikka kuinka mies rehellisesti olisikin ajatellut niitä taitoja, niin lapselle tuo todennäköisesti näyttäytyy ihan toisin.

Meillä ei ole "mun lapsia" ja "meidän lapsia", vaan yhteisiä rakkaita lapsia - nekin, jotka oikeasti ei ole yhteisiä. Niinpä tätä asetelmaa ei ole. Toki kuvio oliskin varmaan eri, jos niiden oikeasti-ei-yhteisten lasten toista vanhempaa olis joskus kiinnostanut. Mutta ei se mitään, koska lapsilla on hyvä elämä näinkin.

No kyllä miehellä ja hänen lapsilla pitää saada olla myös ns omia harrastuksia ja tekemistä pelkästään keskenään. Voi tehdä asioita yhdessä koko uusioperhe, mutta lapset tarvitsevat aikaa vain vanhempansa kanssa. Ja varsinkin jos tämän naisen lapsi on ihan aikeissa laskettelussa ja toiset lasketelleet jo pitkään. Mun mielestä ihan naurettavaa alkaa kitisemään jostain yhdestä päivästä.

pöö kirjoitti:

Mä joudun nyt hiihtolomalla olemaan alkuviikon töissä. Mies suunnitteli laskettelureissun tälle päivälle. Otti mukaan omat lapsensa, ja mun 11-vuotias jäi kotiin. Syy tähän on se, että mun lapsi on lasketellut vain kerran, eli tarvitsee enemmän apua ja seuraa, eikä pysy muiden lasten mukana. Ymmärrän, että heilläkin saa olla kolmestaan yhteistä aikaa, mutta vituttaa että mun lapsen pitää tästä kärsiä ja tuntea olonsa kurjaksi kun on yksin siellä. Hän muutenkin on kärsinyt pitkään ulkopuolisuuden tunteesta suhteessa mieheen ja hänen lapsiinsa.

Näkökulmia asiaan? Yritin suhtautua tosi lungisti tähän, mutta kyllähän se vitutus eilen sit vähän purkautui... :/

Meneppäs sinä lapesi kanssa loppuviikosta johonkin ihanaan kylpylään ja jos mahdollista otatte lapsen hyvän kaverin mukaan ,sellainen 1-2 pv reissu ihan vaan kaksistaan tai kolmistaan.

Kaunis ajatus, että uusperheessä tehdään vain kaikille sopivia juttuja.

Mutta vain ajatuksen tasolla.

Jos teini-ikäisiä viedään aina vaan nuoremman tason mukaisiin paikkoihin, niin ei onnistu. Tai juuri niin, ettälä nuorempi seuraa aina mukana teini-ikäisten juttuihin.

Joskus mennään kaikki yhdessä, etsitään sellainen paikka. Sitten joskus taas nuoremman mieleiseen ja tasoiseen, teinit saavat tulla jos haluavat, ei pakko. Mutta joskus on vaan niin, että se nuorin ei voi tulla mukaan kun on liian nuori, esimerkiksi juuri joku urheilu josta ei ole kokemusta.

Realiteetit koskevat myös uusperheitä, ei ydinperheessäkään *aina* mennä koko sakilla.

Pääasia on, että kukaan ei tuntisi mielipahaa, vaan aikuiset hoitavat asian selkeästi, ennakoiden ja tasapuolisesti. Tasapuolisesti muulla tavoin kuin tekemällä koko ajan kompromisseja, että kaikki menevät kaikkialle.

Vierailija kirjoitti:

Minä pohtisin vakavasti onko mies yhteiselon arvoinen lapseni kannalta

Akka lentää kohta pihalle, veikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että uusperheessä tehdään vain kaikille sopivia juttuja.

Mutta vain ajatuksen tasolla.

Jos teini-ikäisiä viedään aina vaan nuoremman tason mukaisiin paikkoihin, niin ei onnistu. Tai juuri niin, ettälä nuorempi seuraa aina mukana teini-ikäisten juttuihin.

Joskus mennään kaikki yhdessä, etsitään sellainen paikka. Sitten joskus taas nuoremman mieleiseen ja tasoiseen, teinit saavat tulla jos haluavat, ei pakko. Mutta joskus on vaan niin, että se nuorin ei voi tulla mukaan kun on liian nuori, esimerkiksi juuri joku urheilu josta ei ole kokemusta.

Realiteetit koskevat myös uusperheitä, ei ydinperheessäkään *aina* mennä koko sakilla.

Pääasia on, että kukaan ei tuntisi mielipahaa, vaan aikuiset hoitavat asian selkeästi, ennakoiden ja tasapuolisesti. Tasapuolisesti muulla tavoin kuin tekemällä koko ajan kompromisseja, että kaikki menevät kaikkialle.

Ihan täyttä diibdaibaa, kyllä vanhemmat lapset osaavat laskea ihan omatoimisestikin. 

Se on sitten eri asia, jos _halutaan_ viettää aikaa yhdessä.

Sinccis

Nyt on aikuinen käyttäytynyt lapsellisesti. Eihän ketään jätetä kotiin vain, koska ei ole yhtä taitava harjoituksen puutteen takia. Tasapuolisuuden nimissä veisin sen oman lapsen viettämään laatuaikaa ihan kaksistaan. Ilmaisisin myös lapselle selvästi, että homma ei mennyt oikeudenmukaisesti ja olet hänen puolellaan. Tuon ikäinen vielä helposti syyttää itseään myös tällaisista muiden törttöilyistä.

AP.

Kerran lasketellut lapsi = lasten mäki yksinäisyydessä. Ei sinne isoon mäkeen uskalla edes mennä ennen kuin 4-5 kertaa takana.

Miehen lapset olisi voineet lasketella keskenään ja mies olisi lasketellut ja opettanut ap.n lasta. Näin menisi ydinperheessäkin. Isommat ja taitavammat pärjää keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Kaunis ajatus, että uusperheessä tehdään vain kaikille sopivia juttuja.

Mutta vain ajatuksen tasolla.

Jos teini-ikäisiä viedään aina vaan nuoremman tason mukaisiin paikkoihin, niin ei onnistu. Tai juuri niin, ettälä nuorempi seuraa aina mukana teini-ikäisten juttuihin.

Joskus mennään kaikki yhdessä, etsitään sellainen paikka. Sitten joskus taas nuoremman mieleiseen ja tasoiseen, teinit saavat tulla jos haluavat, ei pakko. Mutta joskus on vaan niin, että se nuorin ei voi tulla mukaan kun on liian nuori, esimerkiksi juuri joku urheilu josta ei ole kokemusta.

Realiteetit koskevat myös uusperheitä, ei ydinperheessäkään *aina* mennä koko sakilla.

Pääasia on, että kukaan ei tuntisi mielipahaa, vaan aikuiset hoitavat asian selkeästi, ennakoiden ja tasapuolisesti. Tasapuolisesti muulla tavoin kuin tekemällä koko ajan kompromisseja, että kaikki menevät kaikkialle.

Tässä raja vedettiin 11 ja 12 ikävuoden välille. Ei ihme että perheessä koetaan eriarvoisuutta.

Oiva tilaisuus muuttaa.