Mitä tarkoittaa kun sanotaan että psykiatria on iiihan oma maailmansa? Olen vaihtamassa pois somatiikan puolelta

Jos joku sanoo noin, se on kuin muistutus siitä, ettei kuulijan ajatella ymmärtävän aihetta. 

Tietysti on. Kaikki muu tutkii kehoa, psykiatria mieltä.

Esim. sitä ettet voi auttaa niitä ihmisiä ja leipiinnyt.

Muualla potilaat pelkäävät kuolevansa, psykiatrisella joudut ottamaan tölkin palan pois potilaalta, jotta ei vedä ranteitaan auki. 

Etkö ole ollut harjoittelussa siellä? Kai sinulla jotain koulutusta on vai miten muka menossa sinne töihin? 

Psykiatriassa korostuu ihmissuhdetaidot, potilaiden kohtaaminen, henkinen työskentely. 

Itse koen että psykiatria on vaikeampaa, haastavampaa, mutta myös antoisampaa kuin somatiikka. 

Vierailija kirjoitti:

Psykiatriassa korostuu ihmissuhdetaidot, potilaiden kohtaaminen, henkinen työskentely. 

Itse koen että psykiatria on vaikeampaa, haastavampaa, mutta myös antoisampaa kuin somatiikka. 

Täällä eräs kätilö joka ajattelee samoin. Hyppäsin psykiatrialle muutama vuosi sitten. Joutuu oikeasti käyttämään aivojaan, eikä yh oikeaa vastausta tai apukeinoa ole, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Myös sinun oma mielialasi. Täytyy siis jatkuvasti osata tutkia myös itseään. 

Tosin voi tämänkin erikoisalan huonosti tehdä. 

No, se todellakin on oma maailmansa. Ei mitään temppuhoitoa tai välineurheilua. Työ tehdään. omalla persoonalla ja havannoimalla. Oma pää pitää olla kasassa, etenkin akuuteilla ja masennuspuolella.  Psykillä on ihan oma huumorinsa, hyvät tyypit yleensä hakeutuu tänne ja pitävät työstään...En somaattisesta keksi yhtään osastoa, jossa parhaat puheet ja eniten infoa asiakkaita saa korttipelissä ja röökikopissa?

Sytyttäkää nyt valot sinne hallituksen huoneeseen. 

Omat psykiatrit ovat ainakin suurin osa olleet aika hulluja. Ihan päästä on pystynyt vetämään päätelmiä ja ne vaan sitten kirjataan totena, kunnes toisin voidaan todistaa.

Psykiatrisella potilailla on diagnoosit, somaattisella puolella niitä ei vielä ole diagnosoitu.

Se on ihan oma maalmansa koska ala on aika kehittymätön.

Kovin vähän mitään eksaktia ja hoidot luokkaa että isketään pahaa verta potilaasta. Noin kuvainnollisesti.

Freudin vanhat ajatukset edelleen alan opinkappaleita. Nice asia saanut sentään hysterian hoitoon hiukan tolkkua.

Paljon on vielä masilmassa selvitettäviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrisella potilailla on diagnoosit, somaattisella puolella niitä ei vielä ole diagnosoitu.

Höpö höpö. Itse asiassa psykiatria taitaa olla yksi ainoita erikoisaloja, jossa nimen omaan hoitajat tutkivat myös diagnooseja. Eli on erittäin tarkkaa tuntea niiden erot. Tutkimuksia tehdään poleilla ja osastoilla. Erikseen on myös osastoja, jossa tehdään "vain" tutkimuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Omat psykiatrit ovat ainakin suurin osa olleet aika hulluja. Ihan päästä on pystynyt vetämään päätelmiä ja ne vaan sitten kirjataan totena, kunnes toisin voidaan todistaa.

Usein alasta kiinnostutaan omien nuppivaikeuksien vuoksi.

Eikä alalla osaamista karsia näitä pois. 

Koska koko ala on mutua, vai voisko vahvasti kärjistäen sanoa huuhaata.

Ei ainakaan oikeaa kovaa tiedettä.

Näet jonkun sekavan ihmisen kerran tai kaksi ja pitää niistä sekavista jutuista tajuta mikä sitä vaivaa. 

Sitä ettet pärjää siellä

Somatiikasta psykiatrian maailma eroaa siten, että diagnostisia rajoja on vaikeampi tehdä, henkilökohtaisella hoitosuhteella potilaaseen on paljon suurempi merkitys, siinä joutuu panemaan omaa persoonallisuuttaan ja älyään peliin, työtä tehdä moniammatillisessa tiimissä eli lääkärit eivät tee vain omia temppujaan suljettujen ovien takana, potilaat ovat usein monella tavalla hauraita (myös somaattisesti ja sosiaalisesti), joten hoito-ote on kokonaisvaltaisempi. Varsinkin sairaalassa tapahtuva psykiatrinen hoito on juridisesti tarkoin säädeltyä, joten lupalappujen täyttämistä ja kirjaamista riittää. Siihen kannattaa myös varautua, että potilaat valittavat hoidostaan harmillisen usein, vaikkei oikein olisi perusteitakaan, mutta kun he eivät itse koe olleensa sairaita. 

Vierailija kirjoitti:

Somatiikasta psykiatrian maailma eroaa siten, että diagnostisia rajoja on vaikeampi tehdä, henkilökohtaisella hoitosuhteella potilaaseen on paljon suurempi merkitys, siinä joutuu panemaan omaa persoonallisuuttaan ja älyään peliin, työtä tehdä moniammatillisessa tiimissä eli lääkärit eivät tee vain omia temppujaan suljettujen ovien takana, potilaat ovat usein monella tavalla hauraita (myös somaattisesti ja sosiaalisesti), joten hoito-ote on kokonaisvaltaisempi. Varsinkin sairaalassa tapahtuva psykiatrinen hoito on juridisesti tarkoin säädeltyä, joten lupalappujen täyttämistä ja kirjaamista riittää. Siihen kannattaa myös varautua, että potilaat valittavat hoidostaan harmillisen usein, vaikkei oikein olisi perusteitakaan, mutta kun he eivät itse koe olleensa sairaita. 

Niin. Ja ovat yhtä sairaita hoidon loputtua kun sen alkaessa. Sairaat ihmiset lähetetään kotiin vain. Ei ihme, jos tekevät valituksia, kun eivät ehtineet yhtään parantua hoidossa.

Sitä et psykiatria on täysin irti somatiikasta, tieteellisyydestä, sekä hyödyllisyydestä.

Onnea vaan sen kanssa.