Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?

Mun vanhemmat eivät juurikaan hoitaneet lapsiamme, olivat vielä töissä enkä raaskinut pyytää heitä luopumaan vapaastaan. Silloisen miehen vanhemmat eivät mitenkään.

Isäni hoiti eläkkeelle jäätyään lasten hammaslääkäri yms käynnit mitkä oli päivällä. Pahimman laman aikaan toivat joskus pienen ruokakassin mukanaan.

Nyt olen itse isoäiti ja hoitanut pojantyttäriäni joka viikko yhden ip:n 1. vuoden aikana jotta miniä on päässyt harrastamaan. Lisäksi ovat 1-2x vuodessa yöhoidossa. Myös miniän vanhemmat hoitavat lapsia.

Tyttärenpoikani tulee äitinsä kanssa 3x viikossa meille kun isänsä on vielä maailmalla. Näin heillä on seuraa ja syövät täällä joten säästävät siinäkin vähän. Olen kotona joten tämä onnistuu hyvin.

Ei yhtään. Omilla vanhemmillani on lähestymiskielto (alkoholismi ja väkivalta), ja appivanhemmillani eli lapseni ainoilla isovanhemmilla on kiire kälyni lapsia katsellessa näiden toisten isovanhempien kanssa. En pyydä sellaista rahallista tukea tai lastenhoitoapua jota kälyn perhe saa, mutta olen hieman surullinen lapseni puolesta ettei häntä otettu miehen sukuun samanvertaisena, koska hän on lievästi autistinen. Itselläni oli hyvin lämmin suhde omaan isoäitiini, vaikka asuikin eri maassa eikä täten voinut kovin usein olla lapsenvahtina (eikä kyllä voinut lahjoakaan koska oli eronnut ja pienituloinen), joten tiedän millaista lisäarvoa sellainen suhde voi tuoda elämään. Mutta kyllä me pärjätään keskenämmekin haasteista huolimatta, ja annan lapselleni ainakin jotain mitä itselläni ei ollut eli hyvän äitisuhteen.

Vierailija kirjoitti:

Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?

Silloin kun itse olin lapsi niin:

- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.

- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista

- Toivat ruokakasseja käydessään

- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.

- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana

- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.

- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana

- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni

- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin

- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla

- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.

- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon

Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.

Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.

Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.

Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.

Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?

Ei kait ole vanhempasi syy, jos he kuolla kupsahtivat, eivätkä enää pysty tarjoamaan sitä apua mitä saivat vanhemmiltaan kun sinä olit pieni. Kerrothan aloituksessa vanhempasi kuolleen ja silti katkerana teet pitkän listan mitä vanhempasi saivat aikanaan. Sairasta.

Ja miten itse olet vaalinut suhdetta appivanhempiisi -pyytänyt teille vierailuille, huomioinut merkkipäivät jne.

Aikuiset luovat ihmissuhteet ei lapsi.

Eikö leikki-ikäinen lapsesi ole päiväkodissa?

En tarvinnut apua koska 1 lapsi. Olin jo juoksuni juossut. Nyt on taas aikaa.

Auttavat, jos pyydän. Ovat hoitaneet lapsiamme pari kertaa, kun olen ollut ylitöissä koko viikonlopun. Toinen lapsemme on ollut heillä yökylässä kerran. Lapset nyt alakouluikäisiä.

Vanhempieni luonteen tuntien, en ole ollut missään vaiheessa sillä mielellä, että lapset olisivat isovanhempien kanssa tekemisissä ilman että olemme itse paikalla.

Toiset isovanhemmat asuvat kaukana.

Onhan se, myönnän sen, iso puute elämässä, ettei lapsella ole syvää ja hyvää yhteyttä muihinkin aikuisiin kuin omiin vanhempiinsa ja vanhemman polven edustajiin. Itselläni oli ja miehelläni oli. Toivottavasti minulla ja miehelläni on mahdollisuus olla lasteni ja lastenlasten elämässä mukana sitten tulevaisuudessa.

Omat lapseni ovat kyllä tekemisissä kavereidensa vanhempien ja isovanhempien kanssa. Sekin on hyvä. Ja tietysti opettajillakin ja harrastusohjaajilla on oma merkityksensä. Lapseni eivät siis rakenna omaa maailmankuvaa vain meidän vanhempien varaan.

Isäni auttaa taloudellisesti ja siitä onkin ollut iso apu. On ostanut esimerkiksi rattaat ja turvakaukalon ja sain ennakkoperintöä asunnon käsirahaa varten. Hän ei ehkä osaa hoitaa lapsia, mutta käy kuitenkin kylässä usein heitä katsomassa. On kuitenkin ollut lasten kanssa muutaman kerran minun lääkärikäyntieni aikana.

Äitini asuu ihan lähellä, mutta hänen käsityksensä avusta on se, että käy meillä kahvittelemassa ja valittaa, kun ei ole kahvileipää. Leikkii toki lasten kanssa, mutta ei hyväksy sitä, että jäisi lasten kanssa keskenään edes kauppareissun ajaksi. Poikkeuksena oli esikoisen kanssa yhden yön kun olin synnyttämässä kuopusta. En tiedä mikä ongelma on, on kuitenkin innoissaan lapsenlapsista ja vihjaili niistä jo pitkään ennen kuin saimme esikoisen. Esikoisen raskausaikana lupasi hoitaa lasta milloin vain tarvitsee.

Appivanhemmat asuvat kaukana, käyvät meillä 2-3 kertaa vuodessa, samoin me siellä. Vierailujen aikana hoitavat lapsia paljon, lisäksi siivoavat meillä ja laittavat ruokaa. Silloin yleensä käydään miehen kanssa kahdestaan ulkona syömässä.

Minä ja sisarukseni olemme aikoinaan olleet todella paljon isovanhemmillamme hoidossa, lähes kaikki viikonloput lähellä asuvien isovanhempien luona ja kesät ja muut lomat maalla asuvien luona. En nyt varsinaisesti kaipaa enempää apua äidiltäni, mutta hänen käytöksensä on mielestäni vähän outoa. Vauva-aikoina olisi ollut iso juttu jos hän olisi katsonut välillä lapsia pari tuntia, jotta saisin nukkua. Isompien lasten kanssa pärjätään jo oikein hyvin näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.

Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.

Ette ole outoja. Enemmän mietiskelen, millaiset ihmiset ovat jääneet asumaan samalle paikkakunnalle kuin jomman kumman vanhemmat. Yleensä lähdetään opiskelemaan kauemmas yliopistokaupunkeihin ja jäädään sinne.

Vaikka meillä ei ole isovanhemmat lähellä, voimme milloin vain lähteä ulos syömään tai leffaan, koska voimme valita useasta lapsenvahdista, joille tietenkin maksamme palkkaa. Laitoimme joka rappuun ilmoituksen lapsenvahdista ja monta opiskelijaa otti yhteyttä. Ja ystävien kesken on myös hoitorinki. Tänäänkin meillä on kaksi lasta iltakylässä, kun vanhemmat ovat ravintolaillallisella. Hakevat lapset kohta. Asuvat samassa korttelissa.

No haloo, ihmisen synnyinkaupunki voi olla se yliopistokaupunki... :D Tai niin kuin itselläni, olen kotoisin pienemmästä kunnasta suuren kaupungin kupeesta. Nykyisin kun asun oman perheeni kanssa tässä isossa yliopistokaupungissa (joka on mieheni synnyinpaikka ja miehen vanhemmat asuvat edelleen myös täällä), omat vanhempani asuvat n. 45 minuutin ajomatkan päässä.

Kummatkaan terveet isovanhemmat ei ole auttaneet koskaan sekuntiakaan. Eivät edes pidä yhteyttä, eivät käy (tai halua heillä käytävän), eivät käy synttäreillä tai jouluna (eivätkä muista lapsia mitenkään) ja kirsikkana kakun päällä: eivät viitsineet tulla nuorimmaisen ristiäisiin. Omat vanhemmat eivät ole nähneet koskaan kahta nuorinta ladtani ja sppikset eivät ole nähneet nuorinta 2v lasta (yhteensä lapsia 3). Nuorimmasta odottelen yhä anopin onnitteluja, jo 2 vuotta jännittänyt milloin onnittelee (no toki tiedän että turha odottaa).

Ei ole mitään riitaa eikä isovanhempia ole loukattu, päin vastoin avosylin toivotettu elämäämme mukaan. Mutta NIITÄ EI KIINNOSTA TIPPAAKAAN.

Olivat jo huonojavsnhrmpina ja hoidattivat omat lapsensa mummuloissa maksimaalisesti (kaikki kesät, lomat, viikonloput). Nyt isovanhempina sit ilmoitivat että ”elämme nyt itsellenme”. Hah, aina ovat olleet itsekkäitä paskoja ja eläneet vain itselleen - eihän tällaisia kusipäitä saa kiinnostumasn lapsenlapsista.

Yhteydenpito on sitä että mun vanhemmat soittaa kerta kahteen vuoteen ja ehkä haukkuu mut. Ei mitään välittömistä tai kiinnostusta. Paskat ihmisperseet.

Meillä mun vanhemmat ottavat lapsia luokseen hoitoon lomalla, yleensä viikoksi kerralla. Tämä traditio lähtenyt isovanhempien aloitteesta. Käyvät yhdessä karavaanaroimassa, leikkipuistossa, uimassa, hiihtämässä... Kalliimmat jutut huvipuistot jne mennään omalla perheellä. Mun vanhemmat asuvat kaukana, joten ei nähdä kovin usein.

Anoppi kehuskelee kuinka meitä auttaa. Hoitanut lapsia viimeksi n 3 vuotta sitten, ja rahallinen avustus on n. 50€ jouluna. Asuu naapurissa, nähdään n. 4 kertaa vuodessa. On kyllä hankalat välit muutenkin, ja anopin hoitoapua ei tyrkytyksestä huolimatta oteta vastaan (on epäluotettava). Yhteydenpito hänen suunnaltaan on sitä, että ilmoittaa pojalleen listan asioista, jotka miehen pitää hoitaa. Eli tässä tapauksessa mies hoitaa anoppia. Ja tosiaan väittää kuinka lapsenlapset ovat tärkeitä, mutta ikinä ei kysele kuulumisia tms.

Viimeiset 8v:

- lapset ollut hoidossa kahden käden sormilla laskettavat kerrat (2 lasta: 8v ja kohta 3v)

- jos ovat hoidossa, on aina tosi tiukka aikaikkuna (esim. 10v vuosipäivänä saimme olla 3h pois, syöminen ja saunaan meno kahdestaan ei enää käynyt, oli sitten kotipizza ja sauna lasten kanssa "treffeinä")

- kukaan isovanhemmista ei soita lasten kuulumisia, mutta muistavat kyllä syyllistää kuinka en tuo heitä näytille (esim. Eilen kävimme äidilläni, halusi laittaa lapsille ohjelmat ja juoruilla minun kanssa), isovanhemilla lapset katsovat aina ruutua etteivät ole häiriöksi

- nyt kun aloin opiskelemaan isäni lupasi auttaa hankkimalla kaikki lasten vaatteet, maksamalla harrastukset ym ym., sitä näytti kestäneen nyt 4kk ja nyt ei "ole enää rahaa" (perinyt juuri huomattavan summan rahaa, lisäksi palkkaa saa joka kk yli 8000e bruttona). Olen siis ostanut kaiken ainoastaan tarpeellisen TODELLA halvalla alennuksien jämistä ja 8-vuotiaalla on yksi maksullinen, keskihintainen harrastus. Taisi tulla katumapäälle kun tajusi paljon lapsiin uppoaa rahaa ja ulkomailla onkin kiva käydä joka kuukausi.

Alle 60v isovanhemmat, miehen äidistä en jaksa edes aloittaa.

Ja oikeasti olisikin noin että isovanhemmat ottaisivat lapset kesällä hoitoon :( Nyt kun opintojen kanssa on tiukkaa olisi aivan elintärkeää voida tehdä töitä kesällä kun opinnot ovat tauolla, mutta kun koululaista ei saa enää muualle kuin maksullisille leireille on aika +-0 että maksetaan päivähoidosta ja muutama leirimaksu että voi saada kesäkuulta esim. 300e enemmän kun saisi jos olisi itse hoitamassa lapsia. Tukiverkottomuus korostuu tässä kun esikoinen on koulussa ja jatkuvasti jollain pakkolomalla ja itse sitten yrittää hoitaa omat työt ja opiskelut siinä lapsen kanssa. Nro90

Isovanhemmillakin on elämää. Ei se sitä tarkoita että on valmis tulemaan milloin tarvitaan. Ajoissa kun sopii että voisko saada apua silloin ja silloin kun heillä on meno jonnekin. Ei niin että yhtä äkkiä soitto että nyt tarvitaan ja mummo menossa teatteriin.

Vierailija kirjoitti:

Ei isovanhempien tartte auttaa.Pitää saada matkustaa,golfata, asua ulkomailla.Palaan kun raihinaistun niin hoidettavaksi.

Sehän on kivaa elämää että nauttii eläkkeellä olostaan. Nythän on olemassa hoitokodit. Eihän juuri kukaan hoida omia vanhempiaan.

Ei yhtään.

Mutta en olettanutkaan hoidattavani lasta isovanhemmilla, kuten monet tuntuvat tekevän saadakseen lapsivapaata. Joka on jo ihan älytön edes sanana.

Appivanhemmat ovat olleet aina kovin kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja auttaneet todella paljon ihan kaikessa pitkästä välimatkasta huolimatta. Omat vanhempani olivat vanhempia, väsyneempiä ja sairaampia, joten heidän välit lapsiimme oli aikanaan etäisemmät.  Nyt he ovat jo kuolleet. Kummankaan vanhemmat eivät asuneet alle tunnin ajomatkan päässä, joten välimatkaa on ollut ja omille vanhemmilleni pitkät matkat oli hankalaa kulkea. Itse olemme tässä vuosien saatossa ajelleet suurimmaksi osaksi kylään viikonloppuisin tai lomilla. Varsinkin anoppilaan meitä on aina pyydetty ja vaadittukin. Nyt alkaa heilläkin jo terveys heiketä. Onneksi lapset jo isompia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.

Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.

Ette ole outoja. Enemmän mietiskelen, millaiset ihmiset ovat jääneet asumaan samalle paikkakunnalle kuin jomman kumman vanhemmat. Yleensä lähdetään opiskelemaan kauemmas yliopistokaupunkeihin ja jäädään sinne.

Vaikka meillä ei ole isovanhemmat lähellä, voimme milloin vain lähteä ulos syömään tai leffaan, koska voimme valita useasta lapsenvahdista, joille tietenkin maksamme palkkaa. Laitoimme joka rappuun ilmoituksen lapsenvahdista ja monta opiskelijaa otti yhteyttä. Ja ystävien kesken on myös hoitorinki. Tänäänkin meillä on kaksi lasta iltakylässä, kun vanhemmat ovat ravintolaillallisella. Hakevat lapset kohta. Asuvat samassa korttelissa.

Ihana! Mekin olemme käyttäneet maksullisia lastenvahteja, kun lapset pieniä. Nyt ovat keskenään teatterin, leffan tai shoppailun ajan. Ravintolaan ei päästä ilman lapsia, jos saavat vähänkin vihiä, että mennään syömään. Haluavat mukaan.

Itsellä ja lähipiirissä on ns. rusinat pullista isovanhempia. Tulevat kyllä kylään ja asettautuvat passattavaksi, koska ”nyt on heidän vuoronsa olla kuin ellunkanat”. Eivät muista lapsenlapsiaan synttäreinä tai jouluina, eivät jaksaneet hoitaa silloin kun lapset olivat pieniä eikä lasten asiat kiinnostaneet silloinkaan kun olivat koululaisia. Viettävät talvet Espanjassa viiniä ryystäen ja maksat rytkyen. Eivät ole olleet koskaan työttömiä tai pätkätöissä, vähäiselläkin koulutuksella ovat edenneet urallaan. Inflaatio hoiti asuntojen maksut70 luvulla ja nyt nauttivat korkeasta eläkkeestään, josta tämän päivän nuori voi vain haaveilla. Monet heistä jäivät jo kuuskymppisenä eläkkeelle.

Mutta haluavat ja ovat selkeästi ilmoittaneet, että kun kunto huononee, pitää lasten ja lastenlasten auttaa heitä. Niinpä onkin odotettavissa että nämä nykyiset eläkeläiset elävät lähemmäs satavuotiaiksi muistisairaina ja muuten raihnaina. On siinä sitten pariksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi jälkikasvulle urakkaa hoidettavaksi. Kova on hinta sille, että synnyin tähän maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja oikeasti olisikin noin että isovanhemmat ottaisivat lapset kesällä hoitoon :( Nyt kun opintojen kanssa on tiukkaa olisi aivan elintärkeää voida tehdä töitä kesällä kun opinnot ovat tauolla, mutta kun koululaista ei saa enää muualle kuin maksullisille leireille on aika +-0 että maksetaan päivähoidosta ja muutama leirimaksu että voi saada kesäkuulta esim. 300e enemmän kun saisi jos olisi itse hoitamassa lapsia. Tukiverkottomuus korostuu tässä kun esikoinen on koulussa ja jatkuvasti jollain pakkolomalla ja itse sitten yrittää hoitaa omat työt ja opiskelut siinä lapsen kanssa. Nro90

Ohis nyt kun jo tässä vaiheessa tiedosta tulevan kesän ongelman, sinulla on rutkasti aikaa toimia. Naapurustosta tai lasten kavereista varmasti löytyy vanhempia, joilla sama tilanne. Järjestätte yhteisen lapsenvahdin näille lapsille ja lastenvahti on vaikkapa viikon yhden perheen kodissa hoitamassa lapsia. Kun lapsilla on lastenvahdin lisäksi kaveriseuraa on kaikilla kivaa. Noin kuukauden kesäpesti houkuttelee varmasti montaa nuorta. Facebookin lastenhoitoryhmistä voi etsiä hyvän tyypin suosituksilla.

Monilla isovanhemmat kaukana. Elämä täytyy järjestää niin että hoitaa omat lapsensa. Isovanhemmat voivat vierailla välillä. Ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään.

Mutta en olettanutkaan hoidattavani lasta isovanhemmilla, kuten monet tuntuvat tekevän saadakseen lapsivapaata. Joka on jo ihan älytön edes sanana.

Sama täällä, vaikka kolme lasta ja lapsilla on läheiset välit isovanhempiin, joka on syntynyt kun molemminpuolin vierailemme toisemme luona.

Ja tuo lapsivapaa-sana on aivan älytön, millainen vanhempi haluaa lapsivapaa-aikaa niistä maailman rakkaimmista ipanoista, ainakin meillä kumpikaan vanhempi ei voi olla kylliksi lasten kanssa, niin ihania ne ovat.

Eikä tulisi mielenkään lykätä heitä isovanhempien hoidettavaksi, kun työn takia joutuvat jo olemaan päiväkodissa 9-10h ja illasta jää vain muutama tunti valveella oloaikaa ja ne vapaat viikonloput halutaan koko perhe olla yhdessä, johon kuuluvat olennaisesti myös lapset.

Ottavatko nämä lapsivapaa-haikailevat, myös puolisostaan vapaata tai muista rakkaista ihmisistä?

Ja pikkulapsi aikaa on todella lyhyt ja menee yhdessä hurauksessa, kun huomaa heidän olevan jo koululaisia.