Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?
Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?
Silloin kun itse olin lapsi niin:
- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.
- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista
- Toivat ruokakasseja käydessään
- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.
- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana
- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.
- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana
- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni
- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin
- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla
- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.
- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon
Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.
Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.
Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.
Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.
Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?
Kommentit (670)
No ei mitään, kun on Alzheimeria sairastava höppänä, joten meidän viikonloput kuluvat hänen asioidensa hoidossa.. Aika rankka yhdistelmä on hoitaa yhtä aikaa pieniä lapsia ja vanhempia myös..
No onneksi minun äitini sentään auttaa, vaikka vähän sellaista telkkarin katselua ja nakin syömistä se hänen hoitamisensa on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole saatu mitään apua yhdeltäkään isovanhemmalta.
He ovat kyllä jatkuvasti valittamassa ja pyytämässä meiltä milloin mitäkin. Saattavat esim sanoa, että kävivät valitsemassa uuden telkkarin kaupassa, käykää maksamassa. Eikä me olla mitään rikkaita, keskituloisia ja säästäväisesti yritetään elää. Näihin säästöihin yrittävät päästä käsiksi olemalla vailla milloin mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, olen 70v kelvollinen hoitamaan lapsenlapsia, mutta en toimimaan lainsäätäjien mielestä tilintarkastajana, enkä myöskään liikenteessä, kun senkin lääkäri tarkistaa määräajoin ajokykyni, kun reagointikyky ja hoksottimini on pysyvästi alentunut iän myötä.
Niin, ehkä lasten hoitoonkin tarvittaisiin joku ikätestaus (ja mielellään jo hankintaankin....) mutta tajuathan että joku 70v on jo kuollut, toimen makaa vaipoissaan ja sitten on niitä Aira Samulineja, jotka 70v oli ihan teinejä vielä. Jotain ajokortin uusimista ei oikein voida säätää ”vain dementoituneille ja sairaille -ikääntyneille” eihän kukaan sitten olisi sellainen... mutta toivon hartaasti, että vanhemmat, jotka tuntevat isovanhemmat ’dementian asteen’ osaavat itse arvioida hoitaako hän vielä lasta luotettavasti...
Meillä yksi alle 70-vuotias isovanhempi on kertakaikkiaan fyysisesti ja henkisesti siinä kunnossa, ettei voi vahtia lasta. Omasta mielestään kyllä on, mikä on vaikuttanut vielä enemmän siihen etten uskalla antaa lapsia hoitoon hänelle edes isompina. Siis ei esimerkiksi kykene pesemään vauvan peppua, nostamaan 1-vuotiasta syöttötuolista turvallisesti, ei huomaa laittaa veitsiä ja saksia pois taaperoikäisen ulottuvilta, ei pysty esim. juoksemaan kiinni lasta jos menee vaaralliseen paikkaan, ei selviä henkisesti lapsen uhmakohtauksesta jne. Silti olisi halunnut hoitaa lastamme ihan vauvasta asti. Mielestäni jos on noin kateissa se näkemys itsestä, niin saa "hoitaa" silloin kuin luottaisin lapsen jo pärjäävän ihan yksinkin. Yksi tapaturma hänellä on sattunut lapsemme serkun kanssa - en voi ymmärtää mitä vanhemmat ajattelivat.
Mutta kavereillani on tosiaan ihan 70-vuotiata vanhempia, jotka kykenevät hoitamaan. Eli ihan asiaa puhut. On aina viime kädessä vanhemman vastuulla arvioida hoitajan kyky hoitaa lasta, ensisijaisesti se on toki hoitajalla itsellään. Ei hoitoapua saa tarjota, jos itse tietää ettei pysty edes juoksemaan tai huomaamaan vaarallisia esineitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummatkaan terveet isovanhemmat ei ole auttaneet koskaan sekuntiakaan. Eivät edes pidä yhteyttä, eivät käy (tai halua heillä käytävän), eivät käy synttäreillä tai jouluna (eivätkä muista lapsia mitenkään) ja kirsikkana kakun päällä: eivät viitsineet tulla nuorimmaisen ristiäisiin. Omat vanhemmat eivät ole nähneet koskaan kahta nuorinta ladtani ja sppikset eivät ole nähneet nuorinta 2v lasta (yhteensä lapsia 3). Nuorimmasta odottelen yhä anopin onnitteluja, jo 2 vuotta jännittänyt milloin onnittelee (no toki tiedän että turha odottaa).
Ei ole mitään riitaa eikä isovanhempia ole loukattu, päin vastoin avosylin toivotettu elämäämme mukaan. Mutta NIITÄ EI KIINNOSTA TIPPAAKAAN.Olivat jo huonojavsnhrmpina ja hoidattivat omat lapsensa mummuloissa maksimaalisesti (kaikki kesät, lomat, viikonloput). Nyt isovanhempina sit ilmoitivat että ”elämme nyt itsellenme”. Hah, aina ovat olleet itsekkäitä paskoja ja eläneet vain itselleen - eihän tällaisia kusipäitä saa kiinnostumasn lapsenlapsista.
Yhteydenpito on sitä että mun vanhemmat soittaa kerta kahteen vuoteen ja ehkä haukkuu mut. Ei mitään välittömistä tai kiinnostusta. Paskat ihmisperseet.
Olipa surullinen tarina. Onko vanhempasi mielenterveysongelmaisia tai päihteiden käyttäjiä? Olivatko työelämässä tai onko ystäviä. Hyvin sydämmettömiltä vaikuttavat. Huhhuh, voimia sinulle.
Eivät ole tietääkseni mt-ongelmaisia. Ainoastaan tylyjä ja piittaamattomia, ja tätä ne on tasaisesti kaikille (esim niitä omia vanhempiaan joilla hoidattivat lapsensa, eivät auttaneet mitenkän vanhuksina) ja ovat aika kylmissä väleissä kaikkialle sukuun. Tunnevammainen ei välitä omista lapsistaankaan tuon taivaallisen vertaa.
Mutta! Odottavat sit itse että heidät autetaan ja hoidetaan - kusipääusäni on julistanut että lsitokseen ei aio mennä, omat lapset hoitakoon kun ovat niin paljon hälle velkaa”.
Melkein naurattaa tuo itsekkyyden määrä, mutta oikeesti toki tilanne on kipeä ja surullinen.
Vierailija kirjoitti:
minä tukiverkoton, haluaisin että PÄÄTTÄJIEN SILMÄT AUKENIS tälle ongelmalle. Kaikki perhelehdet ja akkainlehtihaastattelut ruokkii sitä luuloa että kaikilla on ihanat isovanhemmat lspsille jotka hoitaa ja auttaa.
Muttä näin ei ole. Kukaan ei vaan kehtaa kertoa mikä on totuus. Oon joskus erehtynyt kertomaanettä meillä kummatkaan isovanhemmat ei mitenkään ole elämässä mukana eikä pisä yhteyttäkään. Seuraus: MINUT ON TUOMITTU ja haukuttu sekä eristetty seurasta, ajateltu varmaan että minussa vika kun vlit on huonot.
No vika on näissä helvetin itsekkäissä isovanhemmissa. Nyt kaikki (neuvola, tarha, koulu, työnantaja) oettaa että sina on kaikilla isovsnhempien apua tarjolla. Meillä ei ole. Ja esim tarhan kanssa tapeltiin viikko kun ei ollut ketään varahakijaa. Kummatkaan isovanhemmat ei ihan vittuillessaankaan auta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä tai hengenlähtö lähellä. Niitä ei kiinnosta oman lapsensa elämä yhtään.
Tällasta paskaa tää on monilla. En yhtään ihmettele miksei enää tehdä lapsia. Yhteiskunnan pitäisi rakentaa hoitajapalvelua omakustannehintaan tai muuta tällaista lapsiperheen elämän helpottamiseksi.
MLllältä saat työntekijän omakustannehintaan.
Yhteiskunta ei enää kaipaa yhtään uusia rakenteita, joiden suurin kustannus on ’johtoportaassa’
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minä tukiverkoton, haluaisin että PÄÄTTÄJIEN SILMÄT AUKENIS tälle ongelmalle. Kaikki perhelehdet ja akkainlehtihaastattelut ruokkii sitä luuloa että kaikilla on ihanat isovanhemmat lspsille jotka hoitaa ja auttaa.
Muttä näin ei ole. Kukaan ei vaan kehtaa kertoa mikä on totuus. Oon joskus erehtynyt kertomaanettä meillä kummatkaan isovanhemmat ei mitenkään ole elämässä mukana eikä pisä yhteyttäkään. Seuraus: MINUT ON TUOMITTU ja haukuttu sekä eristetty seurasta, ajateltu varmaan että minussa vika kun vlit on huonot.
No vika on näissä helvetin itsekkäissä isovanhemmissa. Nyt kaikki (neuvola, tarha, koulu, työnantaja) oettaa että sina on kaikilla isovsnhempien apua tarjolla. Meillä ei ole. Ja esim tarhan kanssa tapeltiin viikko kun ei ollut ketään varahakijaa. Kummatkaan isovanhemmat ei ihan vittuillessaankaan auta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä tai hengenlähtö lähellä. Niitä ei kiinnosta oman lapsensa elämä yhtään.
Tällasta paskaa tää on monilla. En yhtään ihmettele miksei enää tehdä lapsia. Yhteiskunnan pitäisi rakentaa hoitajapalvelua omakustannehintaan tai muuta tällaista lapsiperheen elämän helpottamiseksi.
Kyllä tukiverkosto on ihan itse luotava, eikä se tule valmiiksi, kuin manulle illallinen.
Meillä toiset isovanhemmat ovat kuolleet ja toiset hyvin iäkkäät ja sairaat, eikä koskaan ole hoitaneet lapsia.
Meillä on kuitenkin hyvintoimiva tukiverkosto ystävien ja sisarustemme kanssa ja hoidamme toistemme lapsia tarvittaessa iltaisin ja viikonloppuisin.
Lisäksi on vielä yhteinen hoitorinki, josta saamme tilapäistä hoitoapua tarvittaessa ja kuuluu kolme opiskelijaa ja yksi työtön henkilö, jotka tarvittaessa käyvät lapset päiväkodista ja hoitavat muutaman tunnin, jos meillä on työesteitä.
Eikä se ole edes kallista, kun palkkakulut vähennämme verotuksessa kotitalousvähennyksenä. Tarvittaessa saamme myös heiltä muuta apua tarvittaessa.
Oman kokemuksen moni opiskelija ja työtön antaa mielellään lastenhoitoapua ja muuta, vai eikö ulkopuolinen kelpaa, vaan pitää olla isovanhemmat? Miksi?
Näinhän tehtiin ennenkin, kun kunnallista päivähoito-oikeutta ei ollut, vaan perheessä oli maalta tullut nuori tyttö kotiapulaisena. Ainakin omassa lapsuudessa.
Itse en vaan ymmärrä mikä viiraa piittaamattoman vanhuksen päätä, mun omat vanhemmat just täysin piittaamattomat, en oo nähnyt enkä kuullut niistä pihaustakaan yli 10 vuoteen.
Tänä aikana mulle on syntynyt 2 lasta lisää (esikoisen aikaan saattovat vielä soittaa tai vastata puheluun, kahdesta nuoremmasta ilmoitin kyllä mutta edes onnitteluja tai tekstaria ei tullut).
Mun typerät vanhemmt menettää KAIKEN. Oman lapsensa arvostuksen ja kunnioituksen heitä kohtaan (nyt vasn halveksin ja inhoan heitä), lastenlasten ainutlaatuisen ilon, naurin ja suloisuuden (eivät ole edes kyvia nähneet lapsistani), koko yhteisen sukupolvien ketjun jatkumon (ketju meni nyt poikki, vsnhempieni lenkki puuttuu kokonaan).
Aina ennen, siis satojen vuosien ajan, sukupolvien ajan, suvussamme oli kunnia-asia että isovanhemmat auttoi ja osallistui ja tää apu siirty sukupolviketjussa eteenpäin. Nyt vaan sit kusipäävanhempani päätti ilman selityksiä katkasta ketjun, naps.
San itse kyllä tän taas eteenpäin sit korjattua, autan omia lapsiani sit aikanan ja paljon, mutta mulla on kyllä ollut kohtuuttoman rankkaa kolmen lapsen kanssa ilman mitään kontaktia sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minä tukiverkoton, haluaisin että PÄÄTTÄJIEN SILMÄT AUKENIS tälle ongelmalle. Kaikki perhelehdet ja akkainlehtihaastattelut ruokkii sitä luuloa että kaikilla on ihanat isovanhemmat lspsille jotka hoitaa ja auttaa.
Muttä näin ei ole. Kukaan ei vaan kehtaa kertoa mikä on totuus. Oon joskus erehtynyt kertomaanettä meillä kummatkaan isovanhemmat ei mitenkään ole elämässä mukana eikä pisä yhteyttäkään. Seuraus: MINUT ON TUOMITTU ja haukuttu sekä eristetty seurasta, ajateltu varmaan että minussa vika kun vlit on huonot.
No vika on näissä helvetin itsekkäissä isovanhemmissa. Nyt kaikki (neuvola, tarha, koulu, työnantaja) oettaa että sina on kaikilla isovsnhempien apua tarjolla. Meillä ei ole. Ja esim tarhan kanssa tapeltiin viikko kun ei ollut ketään varahakijaa. Kummatkaan isovanhemmat ei ihan vittuillessaankaan auta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä tai hengenlähtö lähellä. Niitä ei kiinnosta oman lapsensa elämä yhtään.
Tällasta paskaa tää on monilla. En yhtään ihmettele miksei enää tehdä lapsia. Yhteiskunnan pitäisi rakentaa hoitajapalvelua omakustannehintaan tai muuta tällaista lapsiperheen elämän helpottamiseksi.
MLllältä saat työntekijän omakustannehintaan.
Yhteiskunta ei enää kaipaa yhtään uusia rakenteita, joiden suurin kustannus on ’johtoportaassa’
Mulle ei kelpaa MLL teinihupakot. Haluun kunnon vadtuuntuntoisen hoitajan. Selkaisen saa vain kalliista kotipalvrlusta35e tunti. Yhteiskunnan tulis todellakin järjestää kunnon ammattitaitoinen sertifioitu hoitajapalvelu esim 15e/h.
T. Tukiverkoton
Vierailija kirjoitti:
Suuresti ihmettelen, miten nykyvanhemmat ovat niin luottavaisia ja uskovat jopa vauvaikäisen isovanhempien hoidettavaksi, vaikka on lääketiett.fakta, että iän myötä ihmisen reagointikyky heikkenee, liikkeet hidastuvat, sairauskohtauksien riski kasvaa jne. mutta silti puolustuskyvytön lapsi halutaan heidän hoidettavaksi, vain oman mukaavuuden ja lapsivapaan ajan lisäämiseksi.
Jos näin ei olisi, niin isovanhemmat olisi työelämässä, eikä heidän työkykynsä olisi pysyvästä alentunut ja eläkkeet olisi tarpeettomia. Samoin ikärajoitteet työelämässä esim. veturinkuljettaja, tilintarkastaja, lennonjohto jne.
Samoin ikäihminen koetaan riskiksi liikenteesä ja siksi lääkäri tarkistaa ajokunnon määräajoin, mutta samaan aikaan tämän päivänvanhemmat lykkäävät puolustuskyvyttömän lapsen hoidettavaksi, jolloin tapaturman ja onnettomuuksien riski kasvaa tuntuvasti.
Omassa lapsuudessa isovanhempien hoidossa olleet ja sitä ihannoivat, ovat täysin unohtaneet tai tietämättömiä, kuinka ennen lapsille sattui tapaturmia, jopa lapsen kuolemaan johtavia, juuri kun olivat isovanhempiensa hoidossa, kun reagointikyky ei enää pelannut tai se oli hidastunut.
Tästä löytyy faktaa vakuutusyhtiön tilastoista.
No mitä ihmettelemistä tuossa on! Isovanhempia on monen ikäisiä ja monen kuntoisia. Itse olen jo eläkkeellä (67 v) mutta käyn vielä keikalla hoitokodissa. Olen hyväkuntoinen ja hoidan myös lastenlapsiani aina tarvittaessa. Työvuoroni ilmoittelen lapsilleni etukäteen, mutta olen myös perunut välillä työvuoroni, jos joku lapsista sattuu sairastumaan ja tarvitsee hoitoa.
En tässä nyt vielä koe tarvetta vetäytyä kiikkustuoliin. Toki tiedän, että ikää tullessa tulee vaivoja, mutta pyrin hoitamaan kuntoani liikkumalla, että kunto säilyisi mahdollisimman hyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunnan (esim kunnan neuvolan/perhetyön) hoitajavälitys olisi mahtava. Meillä vaan huonoja kokemuksia mll:stä, yksi teini teki oharit, toisen aikana kävi tapaturma. Sen jälkeen en ole enää uskaltanut ottaa, ongelma täällä on se että ovat kaikki niin nuoria 14-15v.
Haluaisin aikuisen, koulutetun, huolellisen, osaavan. Sellasen jolla taustat tarkistettu ja halu tehdä työnsä hyvin. Olen toki valmis maksamaankin tästä. Mytta mll tyttösille en enää maksa kännykän räpläämisestä ja vahtimisen laiminlyömisestä.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat - kaikki mulle eikä mitään muille! :)
Älähän yleistä! Kuulun suurten ikäluokkien nuorimpiin ja olen hoitanut paljon lastenlapsia ja hoidan edelleen. Ensi viikkokin on jo buukattu kahden perheen lapsille. Tykkään lapsista ja tekisin heidän eteensä mitä vain. Ja en golffaa ja en vietä talvikausia Espanjassa, lomareissut Suomessa riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en vaan ymmärrä mikä viiraa piittaamattoman vanhuksen päätä, mun omat vanhemmat just täysin piittaamattomat, en oo nähnyt enkä kuullut niistä pihaustakaan yli 10 vuoteen.
Tänä aikana mulle on syntynyt 2 lasta lisää (esikoisen aikaan saattovat vielä soittaa tai vastata puheluun, kahdesta nuoremmasta ilmoitin kyllä mutta edes onnitteluja tai tekstaria ei tullut).
Mun typerät vanhemmt menettää KAIKEN. Oman lapsensa arvostuksen ja kunnioituksen heitä kohtaan (nyt vasn halveksin ja inhoan heitä), lastenlasten ainutlaatuisen ilon, naurin ja suloisuuden (eivät ole edes kyvia nähneet lapsistani), koko yhteisen sukupolvien ketjun jatkumon (ketju meni nyt poikki, vsnhempieni lenkki puuttuu kokonaan).
Aina ennen, siis satojen vuosien ajan, sukupolvien ajan, suvussamme oli kunnia-asia että isovanhemmat auttoi ja osallistui ja tää apu siirty sukupolviketjussa eteenpäin. Nyt vaan sit kusipäävanhempani päätti ilman selityksiä katkasta ketjun, naps.San itse kyllä tän taas eteenpäin sit korjattua, autan omia lapsiani sit aikanan ja paljon, mutta mulla on kyllä ollut kohtuuttoman rankkaa kolmen lapsen kanssa ilman mitään kontaktia sukuun.
Jos et ole heistä kuullut mitään, mistä tiedät miten sairaita ovat. 10 vuotta on pitkä aika ihmisen ehtoopuolella. Olisit tietysti saanut tiedon, jos ovat kuolleet, mutta muutenhan toisen kunto on voinut romahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en vaan ymmärrä mikä viiraa piittaamattoman vanhuksen päätä, mun omat vanhemmat just täysin piittaamattomat, en oo nähnyt enkä kuullut niistä pihaustakaan yli 10 vuoteen.
Tänä aikana mulle on syntynyt 2 lasta lisää (esikoisen aikaan saattovat vielä soittaa tai vastata puheluun, kahdesta nuoremmasta ilmoitin kyllä mutta edes onnitteluja tai tekstaria ei tullut).
Mun typerät vanhemmt menettää KAIKEN. Oman lapsensa arvostuksen ja kunnioituksen heitä kohtaan (nyt vasn halveksin ja inhoan heitä), lastenlasten ainutlaatuisen ilon, naurin ja suloisuuden (eivät ole edes kyvia nähneet lapsistani), koko yhteisen sukupolvien ketjun jatkumon (ketju meni nyt poikki, vsnhempieni lenkki puuttuu kokonaan).
Aina ennen, siis satojen vuosien ajan, sukupolvien ajan, suvussamme oli kunnia-asia että isovanhemmat auttoi ja osallistui ja tää apu siirty sukupolviketjussa eteenpäin. Nyt vaan sit kusipäävanhempani päätti ilman selityksiä katkasta ketjun, naps.San itse kyllä tän taas eteenpäin sit korjattua, autan omia lapsiani sit aikanan ja paljon, mutta mulla on kyllä ollut kohtuuttoman rankkaa kolmen lapsen kanssa ilman mitään kontaktia sukuun.
Jos et ole heistä kuullut mitään, mistä tiedät miten sairaita ovat. 10 vuotta on pitkä aika ihmisen ehtoopuolella. Olisit tietysti saanut tiedon, jos ovat kuolleet, mutta muutenhan toisen kunto on voinut romahtaa.
Terveitä ovat, reissaavat ja golffaavat ja ramppaavat viininmaisteluilloissa. Veljeni on väleissä heidän kanssaan (joskin nekin välit aika etäiset) ja veljeltä tiedän tilanteen.
Ja miten tää niiden oletettu heikko kunto vaikuttaa tilanteeseen? Ovat olleet paskoja ja vittumaisia ja itsekkäitä AINA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti paskoille isovanhemmille on joku sanktio tulossa, edes tuonpuoleisessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en vaan ymmärrä mikä viiraa piittaamattoman vanhuksen päätä, mun omat vanhemmat just täysin piittaamattomat, en oo nähnyt enkä kuullut niistä pihaustakaan yli 10 vuoteen.
Tänä aikana mulle on syntynyt 2 lasta lisää (esikoisen aikaan saattovat vielä soittaa tai vastata puheluun, kahdesta nuoremmasta ilmoitin kyllä mutta edes onnitteluja tai tekstaria ei tullut).
Mun typerät vanhemmt menettää KAIKEN. Oman lapsensa arvostuksen ja kunnioituksen heitä kohtaan (nyt vasn halveksin ja inhoan heitä), lastenlasten ainutlaatuisen ilon, naurin ja suloisuuden (eivät ole edes kyvia nähneet lapsistani), koko yhteisen sukupolvien ketjun jatkumon (ketju meni nyt poikki, vsnhempieni lenkki puuttuu kokonaan).
Aina ennen, siis satojen vuosien ajan, sukupolvien ajan, suvussamme oli kunnia-asia että isovanhemmat auttoi ja osallistui ja tää apu siirty sukupolviketjussa eteenpäin. Nyt vaan sit kusipäävanhempani päätti ilman selityksiä katkasta ketjun, naps.San itse kyllä tän taas eteenpäin sit korjattua, autan omia lapsiani sit aikanan ja paljon, mutta mulla on kyllä ollut kohtuuttoman rankkaa kolmen lapsen kanssa ilman mitään kontaktia sukuun.
Jos et ole heistä kuullut mitään, mistä tiedät miten sairaita ovat. 10 vuotta on pitkä aika ihmisen ehtoopuolella. Olisit tietysti saanut tiedon, jos ovat kuolleet, mutta muutenhan toisen kunto on voinut romahtaa.
Terveitä ovat, reissaavat ja golffaavat ja ramppaavat viininmaisteluilloissa. Veljeni on väleissä heidän kanssaan (joskin nekin välit aika etäiset) ja veljeltä tiedän tilanteen.
Ja miten tää niiden oletettu heikko kunto vaikuttaa tilanteeseen? Ovat olleet paskoja ja vittumaisia ja itsekkäitä AINA.
Niin kirjoitit, että et ole kuullut heistä mitään! Ajattelin todella, että et tiedä heistä mitään. Oletettu heikko kunto selittäisi esim sen, että eivät pidä yhteyttä. Äitisi voisi olla esim dementoituneen isäsi omaishoitaja, äitisi haluaisi salata ko tilanteen. On monia syitä, miksi ei pidetä yhteyttä. Vanhemmilla voisi olla esim kehittynyt alkoholiongelma, tai mielenterveysongelma, parisuhdeväkivaltaa yms ja eivät halua sitä lastensa tietoon.
Mistä sä ap oikein valitat?
Kun olit lapsi, niin sun isovanhemmat auttoi teidän perhettä ihan älyttömästi, sulle ostettiin vaatteita ja teille annettiin rahaa ja saitte matkustella rauhassa ja vaikka mitä. Teidän kotia käytiin siivoamassa (sun eikä kenenkään teistä tarvinnut edes sotkujaan siivota)… toi lista on ihan järkyttävä. Isovanhemmat laittoi itsensä niin voimiltaan, ajankäytöltään kuin rahallisestikin likoon lapsensa perheen puolesta tavalla, joka EI ole normaalia. Ruokakasseja... olitteks te niin köyhiä vai mitä? Mitähän te noin niin kuin itse teitte ja maksoitte? Jotain saamattomuutta on täytynyt olla sun vanhemmissa, kun eivät ole itse kyenneet asioitaan tekemään, heidän olisi kyllä pitänyt nähdä sekin, että heidän vanhempansa olivat siis vielä työelämässä, niin kuin kirjoitit, ja jopa sairautta oli heillä. Käsittämätöntä itsekkyyttä käyttää noin paljon hyväkseen omia vanhempiaan. Ja sieltä on nyt sinunkin käsityksesi kotoisin.
Nyt valitat, kun sama rumba ei jatkukaan. Ei ihme, että odotat siinä vaan siivousapua, kun ei sitä ole opittu tekemään, mummohan se aina ennenkin siivosi!
Sun appivanhemmat ei ole itsekkäitä. Sinä olet.
Puolustukseksesi ilmoitat vielä, että nämä isovanhempasi olivat "hoidattaneet" omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan. Niinpä niin. On ollut nimittäin sellainen aika, että päiväkoteja ja perhepäivähoitajia ei ole ollut olemassakaan! Silloin on ollut pakko turvautua omiin vanhempiin, jos muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Minunkin lapseni on ollut pari vuotta anopilla päivähoidossa, MUTTA MINÄ MAKSOIN SIITÄ HÄNELLE IHAN ASIANMUKAISEN KORVAUKSEN!!!!! Hän sai siis palkan tästä. Ilmaiseksi en olisi edes kehdannut esittää koko asiaa.
Kenties nämä sinunkin isovanhempasi ovat maksaneet omille vanhemmilleen lastenhoidosta. Sitä ei välttämättä ole tullut mainituksi vain missään ja sinä luulet kaiken tapahtuneen ihan vain luonnostaan ja lastenhoitamisen halusta. Mikäli minä muistan, niin aika moni ikätoverini silloin maksoi lapsensa hoidosta milloin kenellekin, kuka äidilleen, kuka anopilleen, kuka naapurin tädille tai kotiin hoitamaan tulevalle "kiltille tädille tai tytölle" niin kuin silloin näitä lastenhoitajia lehti-ilmoituksissa haettiin.
Ajat on muuttuneet ja kenties sinunkin pitäisi vähän tuulettaa päätäsi.
Itse en saa paljoakaan. Oma isäni käy kylässä ehkä muutaman kuukauden välein vaikka on töissä lyhyen ajomatkan päässä meiltä. Miehen isä tainut käydä lahdesti tai kolmesti täällä, asuu kyllä kaukana (n. 300 km päässä). Kun käydään hänen luonaan, ei ikinä halua hoitaa lasta vaan mennään koko perhe. Molempien äidit hoitaa sitte enemmän. Oma lähinnä hätätapauksissa, sanonut kerran että lapsi saa tulla yökylään muttei ikinä ole löytynyt vapaata aikaa sille. Miehen äiti hoitaa eniten, ottaa lapsen kesällä viikoksi ja jos ollaan hänen luona, vahtii lasta mielellään illan että päästään miehen kanssa vaikka syömään. Rahallista apua ei saada vaikka ollaan kaksi opiskelijaa, ei tosin tarvitakaan. Joskus saa lapsi jotain kalliimpia lahjaksi ja lahjana voi tulla myös rahaa, ei mitään isoja summia kuitenkaan. Pärjätään kivasti mutta kieltämättä parisuhde kärsii kun ollaan harvoin kahdestaan miehen kanssa.
Ei yhtään mistään päin apuja tullut. Isovanhemmat eivät ole auttaneet juuri nimeksikään.
Ei koskaan taloudellisesti yhtään. Eihän lapset ole heidän lapsiaan.
Lapsillani on vain isoisät, mummot kuolivat ennen kuin lapset syntyivät. Oma isäni ei näe lapsenlapsiaan kuin muutaman kerran vuodessa, käydään silloin syömässä tms. Ei oikeastaan vietä lasten kanssa aikaa eikä tällä menolla heitä opi edes tuntemaan, mutta samanlainen oli minua ja veljeäni kohtaan eli poissa kuvioista.
Toisen isoisän luona vietetään silloin tällöin viikonloppuja lasten kanssa. On läheinen lasten kanssa, leikkii ja touhuaa.
Harmi ettei ole mummoja, he olisivat olleet läsnä lapsien elämässä.
Olipa surullinen tarina. Onko vanhempasi mielenterveysongelmaisia tai päihteiden käyttäjiä? Olivatko työelämässä tai onko ystäviä. Hyvin sydämmettömiltä vaikuttavat. Huhhuh, voimia sinulle.