Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?
Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?
Silloin kun itse olin lapsi niin:
- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.
- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista
- Toivat ruokakasseja käydessään
- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.
- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana
- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.
- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana
- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni
- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin
- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla
- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.
- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon
Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.
Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.
Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.
Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.
Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?
Kommentit (670)
Suuresti ihmettelen, miten nykyvanhemmat ovat niin luottavaisia ja uskovat jopa vauvaikäisen isovanhempien hoidettavaksi, vaikka on lääketiett.fakta, että iän myötä ihmisen reagointikyky heikkenee, liikkeet hidastuvat, sairauskohtauksien riski kasvaa jne. mutta silti puolustuskyvytön lapsi halutaan heidän hoidettavaksi, vain oman mukaavuuden ja lapsivapaan ajan lisäämiseksi.
Jos näin ei olisi, niin isovanhemmat olisi työelämässä, eikä heidän työkykynsä olisi pysyvästä alentunut ja eläkkeet olisi tarpeettomia. Samoin ikärajoitteet työelämässä esim. veturinkuljettaja, tilintarkastaja, lennonjohto jne.
Samoin ikäihminen koetaan riskiksi liikenteesä ja siksi lääkäri tarkistaa ajokunnon määräajoin, mutta samaan aikaan tämän päivänvanhemmat lykkäävät puolustuskyvyttömän lapsen hoidettavaksi, jolloin tapaturman ja onnettomuuksien riski kasvaa tuntuvasti.
Omassa lapsuudessa isovanhempien hoidossa olleet ja sitä ihannoivat, ovat täysin unohtaneet tai tietämättömiä, kuinka ennen lapsille sattui tapaturmia, jopa lapsen kuolemaan johtavia, juuri kun olivat isovanhempiensa hoidossa, kun reagointikyky ei enää pelannut tai se oli hidastunut.
Tästä löytyy faktaa vakuutusyhtiön tilastoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmillakin on elämää. Ei se sitä tarkoita että on valmis tulemaan milloin tarvitaan. Ajoissa kun sopii että voisko saada apua silloin ja silloin kun heillä on meno jonnekin. Ei niin että yhtä äkkiä soitto että nyt tarvitaan ja mummo menossa teatteriin.
Etkö osaalukea? Mun vanhemmat ei oo pitäny yhtyttä VIITEEN VUOTEEN. Ei tässävittu kukaan vaadi että olis koko ajan käytettävissä. Toivomus onettä ees kerta vuoteen soittasivat jos muuta eivät jaksa. Tajuutko että monilla täysin piittaamattomat isovanhemmat? Miten saat tyhmässä päässäsi siitä ajtuksen että niiltä vaaditaan koko ajan hoitoapua??? Tyhmä oot.
Jännä juttu, olen 70v kelvollinen hoitamaan lapsenlapsia, mutta en toimimaan lainsäätäjien mielestä tilintarkastajana, enkä myöskään liikenteessä, kun senkin lääkäri tarkistaa määräajoin ajokykyni, kun reagointikyky ja hoksottimini on pysyvästi alentunut iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään.
Mutta en olettanutkaan hoidattavani lasta isovanhemmilla, kuten monet tuntuvat tekevän saadakseen lapsivapaata. Joka on jo ihan älytön edes sanana.Sama täällä, vaikka kolme lasta ja lapsilla on läheiset välit isovanhempiin, joka on syntynyt kun molemminpuolin vierailemme toisemme luona.
Ja tuo lapsivapaa-sana on aivan älytön, millainen vanhempi haluaa lapsivapaa-aikaa niistä maailman rakkaimmista ipanoista, ainakin meillä kumpikaan vanhempi ei voi olla kylliksi lasten kanssa, niin ihania ne ovat.
Eikä tulisi mielenkään lykätä heitä isovanhempien hoidettavaksi, kun työn takia joutuvat jo olemaan päiväkodissa 9-10h ja illasta jää vain muutama tunti valveella oloaikaa ja ne vapaat viikonloput halutaan koko perhe olla yhdessä, johon kuuluvat olennaisesti myös lapset.Ottavatko nämä lapsivapaa-haikailevat, myös puolisostaan vapaata tai muista rakkaista ihmisistä?
Ja pikkulapsi aikaa on todella lyhyt ja menee yhdessä hurauksessa, kun huomaa heidän olevan jo koululaisia.
Meillä ei ole ollut 12 vuoteen yhtään ainoaa kertaa miehen kanssa kahdenkeskistä lapsivapaata aikaa. Aina joku lapsista on ollut pieni, enkä kätä taaperoa huolimattomille mll teineille. Kyllä se lapsivapaa aika olisi tehnyt terää, mutta kun isovanhempia ei kiinnosta niin ei ne halua hoitaa edes minuuttia. Eivät ole ikinä auttaneet mitenkään.
Jännää että mun vanhemmat aikanaan kävi 4 krt VUODESSA ulkomailla kaksin (mummot hoiti lapset), viettivät KOKO kesäloman kaksin (siis omankin omansa kokonasn kahdestaan, mummot hoiti) ja kävivät joka VIIKKO 2-3 ker syömässä tai tansseissa. Mummot hoiti.
Mun vanhemmat vietti monta kertaa viikossa ja viikkoja putkeen parisuhdeaikaa. Omalle lapselkeen eivät ole KERTAAKAAN tarjonneet mahdollisuutta samaan.
Ja KYLLÄ, oon katkera ja vituttaa vanhempani. Paskat kusipäät.
Isäni ei ole lapsirakas eikä ole kiinnostunut lapsistani, viettääkin suurimman ajan pois Suomesta ja elelee omaa elämää. Näemme muutaman kerran vuodessa, se ei haittaa ja välimme on muuten hyvät, mutta lapsiin liittyvässä asiassa raivostuttaa se, että hän antaa muille hyvän isoisän vaikutelman ja puhuukin tutuilleen kuin olisi vuoden pappa. On mm. kehottanut minua tekemään lisää lapsia, koska tuttavillansa on jo enemmän lapsenlapsia ja kuulemma hän jää jälkeen. Ihmeellistä touhua. Onneksi appivanhemmilla on aidot, läheiset välit lapsiimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen vanhemmat asuu kilometrin päässä, eivät käy ikinä käymässä tai edes synttäreillä, eivätkä kutsu heille. Mies käy sillointällöin käymässä siellä, yleensä ei edes lapsia ota mukaan, mitä en ymmärrä..
Muutaman kerran ovat hoitaneet lapsia jos on ollut jotain pakollista menoa johon täytyy molempien lähteä. Miehen sisarusten lapsia ovat hoitaneet enemmän ja auttavat myös hankinnoissa.
Oma isä on ottanut vain esikoisen hoitoon, toista ei enää suostunut ottamaan mukamas sen takia kun oli vaipoissa (esikoisen otti kyllä vaippaikäisenäkin).
Nyt hällä on uusi vaimo jolla lapsi, niin ei ole enää omat lapset tai lapsenlapset kiinnostaneet, synttäreillä vaan käy. Tai no kyllähän tuo veljen lapsia ottaa yökylään, heillä sitten onkin apuna sekä meidän isä että puolisonsa suku jotka ovat todella paljon apuna.
Äiti sitten asuu kaukana, niin hoitoapua ei olla koskaan saatu sieltä, häntäkin nähdään vain synttäreillä. Äiti tosin on tuonut vaatetta ja tarvikkeita lapsille :)
Kyllähän se olis kiva jos saisi apua, etenkin kun ovat itsekin saaneet omilta vanhemmiltaan apua lasten kanssa, eniten kuitenkin toivoisin sitä että kävisivät ihan vaan kylässä.
Mitenkähän nämä asiat menevät uusperheissä? Esim miten mielellään äitipuoli, jota arvosteltu, hoitaa myöhemmin lapsipuoliensa lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään.
Mutta en olettanutkaan hoidattavani lasta isovanhemmilla, kuten monet tuntuvat tekevän saadakseen lapsivapaata. Joka on jo ihan älytön edes sanana.Sama täällä, vaikka kolme lasta ja lapsilla on läheiset välit isovanhempiin, joka on syntynyt kun molemminpuolin vierailemme toisemme luona.
Ja tuo lapsivapaa-sana on aivan älytön, millainen vanhempi haluaa lapsivapaa-aikaa niistä maailman rakkaimmista ipanoista, ainakin meillä kumpikaan vanhempi ei voi olla kylliksi lasten kanssa, niin ihania ne ovat.
Eikä tulisi mielenkään lykätä heitä isovanhempien hoidettavaksi, kun työn takia joutuvat jo olemaan päiväkodissa 9-10h ja illasta jää vain muutama tunti valveella oloaikaa ja ne vapaat viikonloput halutaan koko perhe olla yhdessä, johon kuuluvat olennaisesti myös lapset.Ottavatko nämä lapsivapaa-haikailevat, myös puolisostaan vapaata tai muista rakkaista ihmisistä?
Ja pikkulapsi aikaa on todella lyhyt ja menee yhdessä hurauksessa, kun huomaa heidän olevan jo koululaisia.
Se pikkulapsiaika ei ole niin hirveän lyhyt jos on lasten kanssa 24/7, kaikkien lapset ei ole päiväkodissa puolet päivästä. Todellakin voisin ottaa puolisostakin vapaata jos oltaisiin yhdessä vuorokauden ympäri jokaikinen päivä ja itseasiassa vaikkei ollakaan niin kyllä mä haluan omaakin aikaa.
Tämä on kyllä silmiä avaava ja aika surullinenkin ketju. Meillä vanhempani ja appivanhempani auttavat paljon, sama juttu kaikilla kavereillamme. Olemme nelikymppisiä ja kaikkien vanhemmat ovat eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, olen 70v kelvollinen hoitamaan lapsenlapsia, mutta en toimimaan lainsäätäjien mielestä tilintarkastajana, enkä myöskään liikenteessä, kun senkin lääkäri tarkistaa määräajoin ajokykyni, kun reagointikyky ja hoksottimini on pysyvästi alentunut iän myötä.
Niin, ehkä lasten hoitoonkin tarvittaisiin joku ikätestaus (ja mielellään jo hankintaankin....) mutta tajuathan että joku 70v on jo kuollut, toimen makaa vaipoissaan ja sitten on niitä Aira Samulineja, jotka 70v oli ihan teinejä vielä. Jotain ajokortin uusimista ei oikein voida säätää ”vain dementoituneille ja sairaille -ikääntyneille” eihän kukaan sitten olisi sellainen... mutta toivon hartaasti, että vanhemmat, jotka tuntevat isovanhemmat ’dementian asteen’ osaavat itse arvioida hoitaako hän vielä lasta luotettavasti...
minä tukiverkoton, haluaisin että PÄÄTTÄJIEN SILMÄT AUKENIS tälle ongelmalle. Kaikki perhelehdet ja akkainlehtihaastattelut ruokkii sitä luuloa että kaikilla on ihanat isovanhemmat lspsille jotka hoitaa ja auttaa.
Muttä näin ei ole. Kukaan ei vaan kehtaa kertoa mikä on totuus. Oon joskus erehtynyt kertomaanettä meillä kummatkaan isovanhemmat ei mitenkään ole elämässä mukana eikä pisä yhteyttäkään. Seuraus: MINUT ON TUOMITTU ja haukuttu sekä eristetty seurasta, ajateltu varmaan että minussa vika kun vlit on huonot.
No vika on näissä helvetin itsekkäissä isovanhemmissa. Nyt kaikki (neuvola, tarha, koulu, työnantaja) oettaa että sina on kaikilla isovsnhempien apua tarjolla. Meillä ei ole. Ja esim tarhan kanssa tapeltiin viikko kun ei ollut ketään varahakijaa. Kummatkaan isovanhemmat ei ihan vittuillessaankaan auta vaikka olisi elämän ja kuoleman hätä tai hengenlähtö lähellä. Niitä ei kiinnosta oman lapsensa elämä yhtään.
Tällasta paskaa tää on monilla. En yhtään ihmettele miksei enää tehdä lapsia. Yhteiskunnan pitäisi rakentaa hoitajapalvelua omakustannehintaan tai muuta tällaista lapsiperheen elämän helpottamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuresti ihmettelen, miten nykyvanhemmat ovat niin luottavaisia ja uskovat jopa vauvaikäisen isovanhempien hoidettavaksi, vaikka on lääketiett.fakta, että iän myötä ihmisen reagointikyky heikkenee, liikkeet hidastuvat, sairauskohtauksien riski kasvaa jne. mutta silti puolustuskyvytön lapsi halutaan heidän hoidettavaksi, vain oman mukaavuuden ja lapsivapaan ajan lisäämiseksi.
Jos näin ei olisi, niin isovanhemmat olisi työelämässä, eikä heidän työkykynsä olisi pysyvästä alentunut ja eläkkeet olisi tarpeettomia. Samoin ikärajoitteet työelämässä esim. veturinkuljettaja, tilintarkastaja, lennonjohto jne.
Samoin ikäihminen koetaan riskiksi liikenteesä ja siksi lääkäri tarkistaa ajokunnon määräajoin, mutta samaan aikaan tämän päivänvanhemmat lykkäävät puolustuskyvyttömän lapsen hoidettavaksi, jolloin tapaturman ja onnettomuuksien riski kasvaa tuntuvasti.
Omassa lapsuudessa isovanhempien hoidossa olleet ja sitä ihannoivat, ovat täysin unohtaneet tai tietämättömiä, kuinka ennen lapsille sattui tapaturmia, jopa lapsen kuolemaan johtavia, juuri kun olivat isovanhempiensa hoidossa, kun reagointikyky ei enää pelannut tai se oli hidastunut.
Tästä löytyy faktaa vakuutusyhtiön tilastoista.
Omat vanhemmat on vähän päälle viisikymppisiä työssäkäyviä, että en kyllä hirveän raihnaisina pidä. Miehenkin vanhemmat kuusikymppisiä ja appiukko on vielä töissä.
Omat vanhemmat oli vasta 36 vuotiaita kun saivat ensimmäisen lapsenlapsen, jotkut tekee 40-50 vuotiaina vasta omia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmillakin on elämää. Ei se sitä tarkoita että on valmis tulemaan milloin tarvitaan. Ajoissa kun sopii että voisko saada apua silloin ja silloin kun heillä on meno jonnekin. Ei niin että yhtä äkkiä soitto että nyt tarvitaan ja mummo menossa teatteriin.
Etkö osaalukea? Mun vanhemmat ei oo pitäny yhtyttä VIITEEN VUOTEEN. Ei tässävittu kukaan vaadi että olis koko ajan käytettävissä. Toivomus onettä ees kerta vuoteen soittasivat jos muuta eivät jaksa. Tajuutko että monilla täysin piittaamattomat isovanhemmat? Miten saat tyhmässä päässäsi siitä ajtuksen että niiltä vaaditaan koko ajan hoitoapua??? Tyhmä oot.
Oletko yhtä ihana ja aggressiivinen aina?
Selittää ehkä sitä isovanhempien haluttomuutta ottaa yhteyttä... vaikkakin harmi lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, olen 70v kelvollinen hoitamaan lapsenlapsia, mutta en toimimaan lainsäätäjien mielestä tilintarkastajana, enkä myöskään liikenteessä, kun senkin lääkäri tarkistaa määräajoin ajokykyni, kun reagointikyky ja hoksottimini on pysyvästi alentunut iän myötä.
Niin, ehkä lasten hoitoonkin tarvittaisiin joku ikätestaus (ja mielellään jo hankintaankin....) mutta tajuathan että joku 70v on jo kuollut, toimen makaa vaipoissaan ja sitten on niitä Aira Samulineja, jotka 70v oli ihan teinejä vielä. Jotain ajokortin uusimista ei oikein voida säätää ”vain dementoituneille ja sairaille -ikääntyneille” eihän kukaan sitten olisi sellainen... mutta toivon hartaasti, että vanhemmat, jotka tuntevat isovanhemmat ’dementian asteen’ osaavat itse arvioida hoitaako hän vielä lasta luotettavasti...
Niin tuossahan on paljon vaihtelua yksilöiden välillä. On tosiaan hyvä, että ajokuntoa tarkistellaan välillä, esim näkökyky voi huonota henkilön itse sitä edes tajuamatta. Ja kyllä jokainen vanhempi itse sen arvioi, voiko pieniä lapsia jättää vielä ko henkilön huomaan turvallisesti, ei siinä voi olla mitään ikärajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmillakin on elämää. Ei se sitä tarkoita että on valmis tulemaan milloin tarvitaan. Ajoissa kun sopii että voisko saada apua silloin ja silloin kun heillä on meno jonnekin. Ei niin että yhtä äkkiä soitto että nyt tarvitaan ja mummo menossa teatteriin.
Etkö osaalukea? Mun vanhemmat ei oo pitäny yhtyttä VIITEEN VUOTEEN. Ei tässävittu kukaan vaadi että olis koko ajan käytettävissä. Toivomus onettä ees kerta vuoteen soittasivat jos muuta eivät jaksa. Tajuutko että monilla täysin piittaamattomat isovanhemmat? Miten saat tyhmässä päässäsi siitä ajtuksen että niiltä vaaditaan koko ajan hoitoapua??? Tyhmä oot.
Oletko yhtä ihana ja aggressiivinen aina?
Selittää ehkä sitä isovanhempien haluttomuutta ottaa yhteyttä... vaikkakin harmi lapsillesi.
Kyllä, oon aina yhtä aggressiivinen kun kerron tilanteeni (en ole saanut sekuntiakaan apua koskaan, toivon että ees kerta vuodessa kävisivät), ja siihen joku pölkkypää vastaa mäkättäen ”on isovanhemmilla omakin elämä, miksi vaadit että koko ajan ovat vslmiina auttamaan”,
Vi*tu soikoon niillä ihmisperseillä ei oo koskaan ollutkaan muuta kuin omaa elämää. Eivät välittäneet edes omista pienistä lapsistaan ja sit aikuiset lapset hylkäsivät tyystin. Mutta sun mielestähän mä tässä oon vaatinu niiden hoitoapua 24/8/365... etkö oikeesti tajua että jos TOIVOO kerta vuoteen tapaamista niin se ei varmaan isovanhempia uuvuta liikaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhempien tartte auttaa.Pitää saada matkustaa,golfata, asua ulkomailla.Palaan kun raihinaistun niin hoidettavaksi.
Sehän on kivaa elämää että nauttii eläkkeellä olostaan. Nythän on olemassa hoitokodit. Eihän juuri kukaan hoida omia vanhempiaan.
Useimmiten se omien vanhempien hoitaminen ei onnistu, jos käyt myös kokopäivätöissä.
Minä toivon että mun itsekkäille vanhemmille tulee todella kurja vanhuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.
Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.
Ette ole outoja. Enemmän mietiskelen, millaiset ihmiset ovat jääneet asumaan samalle paikkakunnalle kuin jomman kumman vanhemmat. Yleensä lähdetään opiskelemaan kauemmas yliopistokaupunkeihin ja jäädään sinne.
Vaikka meillä ei ole isovanhemmat lähellä, voimme milloin vain lähteä ulos syömään tai leffaan, koska voimme valita useasta lapsenvahdista, joille tietenkin maksamme palkkaa. Laitoimme joka rappuun ilmoituksen lapsenvahdista ja monta opiskelijaa otti yhteyttä. Ja ystävien kesken on myös hoitorinki. Tänäänkin meillä on kaksi lasta iltakylässä, kun vanhemmat ovat ravintolaillallisella. Hakevat lapset kohta. Asuvat samassa korttelissa.
No aika pieni osa taitaa jatkaa opiskeluja yliopistossa joten miksi muuttaa kotikaupungista pois.
Ihan ohiksena keskusteluun. Olen päässyt ylioppilaaksi Salossa. Yksikään luokkatovereistani ei jäänyt kotikaupunkiin. Suurin osa lähti Helsinkiin tai Turkuun.
Olisko ne jääneet sinne Salon seudulle, jotka kävivät ammattikoulun tai muuten menivät suoraan töihin?
Suuret ikäluokat - kaikki mulle eikä mitään muille! :)
Me pidimme aikanaan ”lapsivapaata” (oli helppoa, koska anoppi oli todella innostunut ja hyvä hoitamaan lapsenlapsiansa) - nyt olemme olleet toimivassa parisuhteessa lähes 30v, heillä on ollut turvalliset ja rakastavat välit isovanhempiensa kanssa (myös silloin kun näiltä jo terveys petti) ja aikuiset lapset viettävät yhä hyvin paljon aikaa lomillansa meidän luona mökillä, purjehtimassa, jouluna, pikku lomamatkoilla ja toivon että heillekin joskus tulee jälkikasvua, jolloin voimme ainakin tarjoutua antamaan myös heille tuota ’lapsivapaata’ (toisessa ketjussa sen nimi olisi tuikitärkeä ’parisuhdeaika’....)