Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?
Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?
Silloin kun itse olin lapsi niin:
- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.
- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista
- Toivat ruokakasseja käydessään
- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.
- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana
- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.
- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana
- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni
- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin
- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla
- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.
- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon
Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.
Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.
Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.
Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.
Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?
Kommentit (670)
Eivät yhtään. Olen yhden isovanhemman edunvalvoja, joten autan häntä! Olisihan se ihana, jos joku joskus auttaisi, olisi kiinnostunut lapsenlapsistaan tai pääsisi joskus puolison kanssa reissuun. Mutta en jaksa olla katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.
Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.
Ei yhtään. Isäni on juoppo, äitiäni ei kiinnosta ja anoppi on huonossa kunnossa.
Näin ollaan menty jo 13 vuotta. Olisihan se kahdenkeskinen hotelliyö tms. ihan kiva mutta katsellaan sitten kun joskus hamassa tulevaisuudessa kun lapset ovat isompia.
Miehen puolelta ei koskaan mitään apua. Synttäreillä ja jouluna muistavat.
Omat vanhempani ottavat noin kerran vuodessa yökylään. Nyt edellisestä kerrasta reilusti yli vuosi. Muutaman tunnin ovat joskus olleet hoidossa. Näitä ehkä 2x vuosi. Tuovat kyllä aina mukanaan ruokaa tai leipomuksia ja lapsille jotain pientä tullessaan. Sinne mennessä on aina ruoka valmiina, ja kahvit pöydässä. Lapset 7 ja 11.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.
Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.
Ette ole outoja. Enemmän mietiskelen, millaiset ihmiset ovat jääneet asumaan samalle paikkakunnalle kuin jomman kumman vanhemmat. Yleensä lähdetään opiskelemaan kauemmas yliopistokaupunkeihin ja jäädään sinne.
Vaikka meillä ei ole isovanhemmat lähellä, voimme milloin vain lähteä ulos syömään tai leffaan, koska voimme valita useasta lapsenvahdista, joille tietenkin maksamme palkkaa. Laitoimme joka rappuun ilmoituksen lapsenvahdista ja monta opiskelijaa otti yhteyttä. Ja ystävien kesken on myös hoitorinki. Tänäänkin meillä on kaksi lasta iltakylässä, kun vanhemmat ovat ravintolaillallisella. Hakevat lapset kohta. Asuvat samassa korttelissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.
Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.
Ette ole outoja. Enemmän mietiskelen, millaiset ihmiset ovat jääneet asumaan samalle paikkakunnalle kuin jomman kumman vanhemmat. Yleensä lähdetään opiskelemaan kauemmas yliopistokaupunkeihin ja jäädään sinne.
.
Meillä appivanhemmat muuttivat perässämme kun jäivät eläkkeelle puhtaasti siksi, että voivat olla läsnä lastemme elämässä. Eihän eläkeläisiä mikään enää sido muuttamasta?
Isovanhemmilla on oikeus itse päättää miten paljon haluavat lastenlasten hoitoon osallistua, mutta toisaalta sitten myös täytyy ymmärtää olla valittamatta jos välit jäävät hyvänpäiväntuttu tasolle jos yhteistä aikaa ei ole vietetty juuri ollenkaan.
Olen ihan tyytyväinen isovanhempiemme ja isoisovanhempien osallistumiseen. Omat vanhempani asuvat kaukana, mutta hoitavat mielellään kun siellä käydään. Äitini on myös tullut käymään esimerkiksi pariksi päiväksi kun muutimme että sain paremmin pakattua kun hän hoiti välillä vauvaa. Miehen vanhemmat ovat aika huonokuntoisia ja he viettävätkin vauvan kanssa aikaa vain kun olemme läsnä, mutta onneksi asumme hyvin lähellä niin voimme piipahtaa heillä käymässä n. kerran viikossa. Omalta äidiltäni olen kehdannut pyytää apua, muilta otan apua vastaan jos sitä itse tarjoavat. Ja äidillenikin muistutan aina että sanoo vain rohkeasti ei jos siltä tuntuu. Mielestäni homma toimii näin loistavasti. En odota saavani apua automaattisesti, mutta jos satun sitä saamaan on se aina iloinen yllätys.
Toisaalta joku voisi pyytää sitä töykeänä että olemme pyytäneet isovanhemmilta että jos haluavat lapselle ostaa lahjoja niin mieluummin antavat rahana ja kirjoittavat korttiin mihin hyödylliseen esineeseen haluavat meidän rahan laittavan. Esimerkiksi 1v syntymäpäivälahjaksi olivat laittaneet hieman rahaa turvaistuimeen. Eli tässä mielessä auttavat rahallisesti, mutta syy on enemmän siinä ettemme halua turhaa lelukrääsää jota tulee väkisinkin ystäviltä, kummeilta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.
Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.
En näe tuossa mitään outoa, meillä on sama tilanne ja kaikilla ystävillämme. Enemmän ihmettelen näitä apua kaipaavia, erityisesti jos lapsia on vain yksi.
Eikä ole tullut edes mieleen kaivata lastenhoito tai siivousapua, vaikka meillä molemmilla on vaativa työ ja kolme lasta, muutaman vuoden ikäerolla.
Perhevapaat ollaan mieheni kanssa jaettu puoliksi ja sen jälkeen lapset ovat olleet hoidossa päiväkodissa.
Ja harvoin edes tarvitaan ulkopuolista hoitoapua ja sekin vain vanhempien työn takia ja kaikki mahdollinen vapaa-aika molemmat meistä halutaan viettää lasten seurassa ja olla koko perhe yhdessä. Tuo pikkulapsi aika kun kestää vain muutaman vuoden, jolloin lastenhoito on vain järjestelykysymys. Ja kiitos kunnallinen päivähoito-oikeus ja kotityöt jaetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.
Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.
Ette ole outoja. Enemmän mietiskelen, millaiset ihmiset ovat jääneet asumaan samalle paikkakunnalle kuin jomman kumman vanhemmat. Yleensä lähdetään opiskelemaan kauemmas yliopistokaupunkeihin ja jäädään sinne.
Vaikka meillä ei ole isovanhemmat lähellä, voimme milloin vain lähteä ulos syömään tai leffaan, koska voimme valita useasta lapsenvahdista, joille tietenkin maksamme palkkaa. Laitoimme joka rappuun ilmoituksen lapsenvahdista ja monta opiskelijaa otti yhteyttä. Ja ystävien kesken on myös hoitorinki. Tänäänkin meillä on kaksi lasta iltakylässä, kun vanhemmat ovat ravintolaillallisella. Hakevat lapset kohta. Asuvat samassa korttelissa.
Meitä yliopistokaupungeissa syntyneitä ja kasvaneita on kuitenkin aika paljon.
T: perhe, jossa emeritusprofessoriukki asuu naapurissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani muuttivat "perässä" saadakseen auttaa lapsenlapsen mennessä kouluun. Nyt isoisä saattaa lasta koulumatkoilla ja mummun kanssa hoitavat iltapäivät. Jo aiemmin hoitivat vauvasta saakka paljon, mutta tarpeeseen: kirjoitin vanhempain- ja hoitovapaalla kirjan, tulivat hoitamaan sairasta lasta 4 h varoajalla ym. Yökylässä lapsi on pari krt vuodessa (tarvittaessa ja mummon pyynnöstä). Koulujen loma-aikana on mummolassa (toisella paikkakunnalla vanhassa mummolassa) sitten tarvittaessa 1-3 vko meidän lomista riippuen. Miehen vanhemmat eivät pysty auttamaan (appi anopin omaishoitaja), mutta hekin taaperoaikana pari krt apuun tulivat toisen työmatkan ajaksi. Eli saadaan paljon apua ja ollaan siitä kiitollisia. Luonnollisesti autetaan myös molempia isovanhempia vastavuoroisesti, varmaankin tulevaisuudessa yhä enemmän.
Eniten harmittaa, surettaa ja ihmetyttää, että jotkut isovanhemmat eivät auta edes isossa hädässä pyydettäessä (vanhempi vakavastikin sairas, lapsi sairaalassa tms). Minusta kuuluu jo ihmisyyteen ja ainakin perhemääritelmään, että hädässä autetaan omia. Jos jättää oman perheenjäsenen ja omat verisukulaisensa selviytymään jossakin kuumehoureessa ladten kanssa vaikja voisi auttaa, ei ole kyllä ihminen ollenkaan! Ei ainakaan ansaitse perheenjäseneksi kutsumista.
En ymmärrä että jos lapsia tehdään , ne työnnetään jo työelämässä kaikkensa antaneille ja omat lapsensa kasvattaneille isovanhemmille joka toinen viikonloppu vähintäin, että saadaan "omaa aikaa". Olen läheltä seurannut muutaman nääntyneen isovanhemman elämää jotka ovat edelleen vaativassa työssä, hoitavat ikääntyneitä vanhempiaan , ja joiden molemmat omat lapsensa lykkäävät jälkikasvuaan vuoron perään "omaa viikonloppua " varten , osa lähtenyt jopa parin viikon reissuun kaveriporukan kanssa ja alle 2v jätetty isovanhemmille hoitoon. Itse en vastaavaan suostuisi, eikä ole onneksi tarvettakaan, mutta jotain rotia pitäisi olla näillä nuorilla vanhemmillakin. Ja vaikka nämä lapset ovat omilta isovanhemmiltaan saaneet niin aikaa kuin rahaakin, heitä ei pätkääkään kiinnosta käydä auttamassa , tai edes katsomassa ikääntyviä jo avuttomassa kunnossa olevia isovanhempiaan. Rahat on aina kelvanneet, mutta kun nyt ei niitäkään ole, kun kaikki menee hoitomaksuihin, ei enää kiinnosta.Hävettää näiden nuorten puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä mietit miten kummallista asua samalla paikkakunnalla. Jos asuu monta sukupolvea pääkaupunkiseudulla jo valmiiksi, niin ei täältä yleensä muuteta Rovaniemelle taikka Joensuuhun. Meidän perheessä kyllä kaikki puhaltavat yhteen hiileen, mutta onhan siinä soviteltavaa kun me isovanhemmat olemme jo niin vanhoja, ja omat lapsetkin yli 50-kymppisä. Aika järkyttävä tuo yksikin miniä. Hän nimitteli sairaita appivanhempiaan: " vieraita horiskoja " onhan se selvä, etteivät he ole iloisia tuollaisesta miniästä. Saattaapi olla se sama miniä joka kuunteli kaiuttimista kaikki miehensä puhelut anopin kanssa ja kielsi käymästä lapsuudenkodissa ( juttu oli Ilta-Sanomissa ) ja nyt ona sitten yh-äiti. Säälin sitä lasta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.
Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.
Ette ole outoja. Enemmän mietiskelen, millaiset ihmiset ovat jääneet asumaan samalle paikkakunnalle kuin jomman kumman vanhemmat. Yleensä lähdetään opiskelemaan kauemmas yliopistokaupunkeihin ja jäädään sinne.
Vaikka meillä ei ole isovanhemmat lähellä, voimme milloin vain lähteä ulos syömään tai leffaan, koska voimme valita useasta lapsenvahdista, joille tietenkin maksamme palkkaa. Laitoimme joka rappuun ilmoituksen lapsenvahdista ja monta opiskelijaa otti yhteyttä. Ja ystävien kesken on myös hoitorinki. Tänäänkin meillä on kaksi lasta iltakylässä, kun vanhemmat ovat ravintolaillallisella. Hakevat lapset kohta. Asuvat samassa korttelissa.
No aika pieni osa taitaa jatkaa opiskeluja yliopistossa joten miksi muuttaa kotikaupungista pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään. Asuvat 700 km päässä kaikki neljä ja ovat työelämässä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.
Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.
Ette ole outoja. Enemmän mietiskelen, millaiset ihmiset ovat jääneet asumaan samalle paikkakunnalle kuin jomman kumman vanhemmat. Yleensä lähdetään opiskelemaan kauemmas yliopistokaupunkeihin ja jäädään sinne.
.Meillä appivanhemmat muuttivat perässämme kun jäivät eläkkeelle puhtaasti siksi, että voivat olla läsnä lastemme elämässä. Eihän eläkeläisiä mikään enää sido muuttamasta?
Näin teimme mekin. Muutimme perässä, vaihdoimme kumpikin työpaikkaa, ostimme uuden asunnon jne.
Nyt asumme lähellä lapsiamme ja pystymme auttelemaan lastenlasten hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.
Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.
Tuo olisi meilläkin tilanne, jos emme olisi muuttaneet, silloin kun viimenen lensi pois pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää, että niin monella isovanhemmat asuvat lähellä. Meidän ystäväpiirissä kaikkien vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Omat vanhempani jopa Etelä-Amerikassa ja miehen 500 kmn päässä.
Onko meidän kymmenien ystävien porukka jotenkin outo, kun kaikki olemme tulleet Helsinkiin opiskelemaan ja vanhemmat ovat siellä Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Lieksassa jne. Ja kaikkien vanhemmat ovat vielä töissä, joten heitä nähdään ehkä pari kertaa vuodessa.
Ette ole outoja. Enemmän mietiskelen, millaiset ihmiset ovat jääneet asumaan samalle paikkakunnalle kuin jomman kumman vanhemmat. Yleensä lähdetään opiskelemaan kauemmas yliopistokaupunkeihin ja jäädään sinne.
Vaikka meillä ei ole isovanhemmat lähellä, voimme milloin vain lähteä ulos syömään tai leffaan, koska voimme valita useasta lapsenvahdista, joille tietenkin maksamme palkkaa. Laitoimme joka rappuun ilmoituksen lapsenvahdista ja monta opiskelijaa otti yhteyttä. Ja ystävien kesken on myös hoitorinki. Tänäänkin meillä on kaksi lasta iltakylässä, kun vanhemmat ovat ravintolaillallisella. Hakevat lapset kohta. Asuvat samassa korttelissa.
No aika pieni osa taitaa jatkaa opiskeluja yliopistossa joten miksi muuttaa kotikaupungista pois.
Ihan ohiksena keskusteluun. Olen päässyt ylioppilaaksi Salossa. Yksikään luokkatovereistani ei jäänyt kotikaupunkiin. Suurin osa lähti Helsinkiin tai Turkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on hoitanut toista lasta vähän, lähinnä silloin kun toisen paljon sairastelevan lapsen kanssa oltu sairaalassa. Aina siis joku hätätilanne, huvin vuoksi ei olla viety.
Mummo hoisi minut ja veljeni kouluikään asti, päiväkodissa emme olleet. Silti äitini hokee, että on omat lapsensa hoitanut.
Muut isovanhemmat ei ole auttaneet senkään vertaa.Oliko niin, että teillä ei ollut päiväkotipaikkaa ja siksi mummo hoiti. Kai se sinun äitisi kävi töissä, jos mummo hoiti teidät? Oletko tuosta hoitamisasiasta eri mieltä, äitisi ei hoitanut teitä vaan mummo?
Pikkusen kuultaa katkeruus kommentistasi, miksi noin?
Tuota päiväkotiasiaa olen äidiltäni kysynyt, mutta hän ei halua keskustella asiasta. Ilmeisesti taloudellisesti näin oli järkevämpi. Mutta jos on noin paljon itse apua saanut, niin olen kyllä vähän katkera ettei itse ole halukas auttamaa juuri yhtään.
Kunnallinen päivähoito-oikeus tuli asteittain voimaan 80-90-luvulla. Ja 70-luvulla äitiysloma oli 6kk, työtä tehtiin 6pv viikossa, myös lauantaisin, kesäloma 3vk/v. Eikä juuri kotitöitä helpottavia kodinkoneita ollut ja asuttiin ahtaasti, yleensä yksiöissä ja rintamiestalon yläkerrassa vuokralla.
Ja ennen mummojen hoiti tarkoitti, kun mummo rappusilta huusi lapset syömään ja illalla saunaan ja leikkivät ulkona keskenään, mutta muuten lapset olivat oman onnensa nojassa.
Äitiysloma oli vain 3 kk -70 luvun alussa.
Ei isovanhempien tartte auttaa.Pitää saada matkustaa,golfata, asua ulkomailla.Palaan kun raihinaistun niin hoidettavaksi.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani eivät saaneet omilta vanhemmiltaan mitään apua. Kaikki asuivat kaukana, ja 3/4 oli kuollut ennen kuin täytin kolme vuotta.
Nyt omat, lähellä asuvat vanhempani auttavat meitä tosi paljon. No yöksi eivät ota, mutta ulkoilevat, puuhaavat, hakevat päiväkodista, tekevät kaikkea kivaa. Rahaakin antavat, vaikka se ei olisi tarpeen. Aina on (muutaman tunnin) hoitoapua tarjolla kun tarvitsee.
Miehen vanhempiin on läheiset välit, mutta he ovat jo niin iäkkäitä, että hoitoapua ei voi kysyä.