Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon isovanhemmat auttavat teitä lasten kanssa?
Miten paljon saatte apua isovanhemmilta ja millaista?
Silloin kun itse olin lapsi niin:
- Isovanhemmat molemmilta puolilta maksoivat äitini ja minun sairaalamaksut raskaus-ja vauva-ajalta.
- Maksoivat kalusteet vanhempieni kotiin ja osan vauva-tarvikkeista
- Toivat ruokakasseja käydessään
- Toinen mummo siivosi perusteellisesti ja pesi ikkunoita käydessään ja toinen maksoi kotisiivoojan muutamia kertoja.
- Toinen mummo hoiti minua ehkä 4-15 yötä vuodessa n. 3-11-vuotiaana
- Toinen taas ehkä 1-2 viikonloppua kuukaudessa ja useita viikkoja putkeen kesäisin 3-11-vuotiaana.
- Mummot maksoivat harrastuksen ja puhelinlaskun vanhempana
- Antoivat tarvittaessa rahaa vanhemmilleni
- Antoivat paljon rahaa vaatteisiin
- Hoisivat lemmikit ja kukat kotonamme, jos olimme lomalla
- Tarjosivat apua, jos vanhemmat olivat sairaana.
- Maksoivat lääkärikäyntini ja oikomishoidon
Molemmat mummot olivat vielä työelämässä ja toisella oli omia sairauksia. Kumpikin oli myös hoidattanut omia lapsiaan paljon omilla vanhemmillaan.
Minulla on nyt leikki-ikäinen lapsi, jonka isovanhemmilta toivoisin enemmän apua. En niinkään rahallista kuin muuta. Omat vanhempani ovat kuolleet. Isovanhemmat ovat varakkaita ja suht terveitä +60-kymppisiä eläkeläisiä, jotka asuvat kävelymatkan päässä meiltä. He eivät käy kuin syntymäpäivillä. Sanovat kaipaavansa lasta, mutta eivät itse soita tai kyläile ja näkevät ehkä kerran kuukaudessa. Jos menen kylään, eivät puhu kuin lapselle, eivätkä tarjoa mitään, jos en erikseen pyydä. Arvostelu ja mitätöinti heidän puoleltaan on jatkuvaa ja outoa. Jos esim. Kehotan lasta pesemään kädet ennen ruokaa se on turhaa ja lapsi yritetään ohjata pöytään. En siksi mielelläni vietä aikaa heidän kanssaan.
Vapaa-aika menee heillä kotona tv:tä katsoen ja matonhapsuja suoristellen. Lapsi on ollut koko elämänsä aikana ehkä 8 yötä heillä hoidossa. Puheista muille voisi tosin luulla heidän osallistuvan lapsen elämään lähes päivittäin. Mitään käytännön apua esim. siivouksessa on turha pyytää, vaikka olisin miten sairaana.
Omat lapsensa he hoidattivat omilla vanhemmillaan näiden pikkulapsi-ajan. Olen jotenkin pyöristynyt ja mietin mistä tällainen ero johtuu. He eivät erityisemmin pidä minusta, mutta puheiden perusteella lapset ja lastenlapset ovat heille kaikki kaikessa, joten en voi ymmärtää. Tuntuu, että se on pelkkää puhetta, ja että lapsesta ollaan kiinnostuneita vain kun on yleisöä jolle näyttää miten omistautuneita isovanhempia ollaan.
Millaista teillä muilla on ja onko kellään samanlaisia isovanhempia ja miten olette saaneet heitä osallistumaan enemmän lastenne elämään?
Kommentit (670)
Juuri mikään ei mene tasan kaikkien kohdalla. Jostain syystä. Välit voivat olla mitä tahansa ja eri syistä.
Kuulin erään kaupungin päivähoidon käytännöistä, jossa on alettu järjestämään isovanhempien päivää päiväkotiin.
Sekään ei ole tasa-arvoinen koskaan, sillä osalla ei ole iso vanhempia, ovat kuolleet tai asuvat satojen kilometrien päässä. Mahdotonta toteuttaa. Miten lohdutonta niille pikkuisille jotka jäävät ilman. Ei ole reilua, ei ainakaan lapsen osalta. Miksi tuollaisia järjestetään kun tiedetään että kaikilla ei ole mitään mahdollisuutta tavata päiväkodissa isovanhempiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapsi (4v) ole ollut yökylässä kertaakaan, enkä päästäisikään. Hoitoapua ei ole myöskään pyydetty keneltäkään isovanhemmista. Ovat 65+ vuotiaita ja eläkkeellä mutta jotenkin saamattomia hoitamaan lasta tai vuorostaan liian kärkkäitä tekemään oman pään mukaan, pumpataan sokerilla tai turvallisuus on vähän sinne päin (pihalla, vesistöjen lähellä, autolla voisi ajella ilman turvaistuimia).
Eli en luota enkä halua alkaa vääntämään ristiriitaisista toimintatavoista, joten ei kiitos. Yksi isovanhemmista kyllä yritti tuppautua ikkunan pesuun tai siivousavuksi mutta senkin kielsin sillä on se nyt kumma jos ei joku 30-35v osaa jo itse pestä ikkunoita tai ostettua palveluna vaan että siihen pitäisi joku eläkeläisvanhempi vielä ottaa tekemään (vaikka omasta halustaan tekisikin). Peskööt omia tai muiden ikkunoita.
En siis valita sillä en ole vastaanottanut sitä vähäistä tarjottua apua enkä halua heiltä tuon enempää mitään muutakaan. Kyllä tässä on pärjätty ihan hyvin ilman heitäkin. Eikä ole oltu yhtään yötä pariskuntana erossa lapsesta, ihan hyvin on onnistunut matkustelut perheenä tai itsekseen, sekä parisuhde illat sen jälkeen kun lapsi nukkuu. Neljävuotiaan kanssa voi käydä myös ravintolassa, ainakin meidän lapsi osaa käyttäytyä (ei tosin mitään 4h settejä vielä kannata lähteä vetämään). Ja töissä ollaan molemmat, aina on jollain tapaa saatu järjesteltyä sairaustapaukset. Työ on sellaista että sitä voi tehdä etänäkin ja vain tietyt pakottavat palaverit voi mennä ristiin, joten tarvittaessa ko.päivät on sitten työskennelty jakaen aamusta myöhempään iltaan.Tottakai ihminen pärjää, ihminen pärjää vaikka viikonlopun pää alaspäin ja ilman ruokaa. Kysymys on siitä että suhde normaaleihin isovanhempien on lahja lapselle.
Mitä sitten jos mummi antaisi vähän enemmän karkkia tai pukisi rumaan paitaan. Lapsella on oikeus isovanhempien eikä vanhempi saisi olla suhteen kehittymise esteenä. Suurin halla tulee tässä lapsellesi, toisaalta hän ei onneksi tiedä mitä menettää niin ei osaa sitä surra.No kas kun kaikilla ei ole normaaleita isovanhempia. Meillä on kahdet hullut isovanhemmat. Mun vanhemmat on väkivaltaiset vaaralliset alkkikset. Miehen vanhemmat sinällään vaarattomat mutta kajahtaneet muuten, ovat ilmoittaneet että eivät välitä kummankaan poikansa lapsista vaan auttavat vain tyttären perhettä ja ovat isovanhempia vain näille.
Kyllä minäkin haluaisin hyvät isovanhemmat ja läheiset välit. Mutta en voi saada sellaisia. Joten pakko on pärjätä vaikka pää olisi kainalossa. Ikävällä tavalla syyllistät niitä jotka olosuhteiden pakosta joutuu pärjäämään itselseen ilman apuja.
Yahdoitko sä nyt ymmärtää lukemaasi. Kysymys oli NORMAALEISTA isovanhemmista, ei alkoholisteista eikä väkivaltaisista tai kajahtaneista. Kyllä kaikki ymmärtää että tämmöisiäkin on ja se on harmi.
Mutta olen myös tuon kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä että jos isovanhemmat ovat normaaleja ja haluavat lapsia hoitaa niin vanhempi ei saisi tässä olla tiellä. Toki jokainen tekee omat valintansa, mutta lapsen ja isovanhemman hyvä suhde on rikkaus❤️ (Ja ei se aina toki tarvi yöhoitoa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapsi (4v) ole ollut yökylässä kertaakaan, enkä päästäisikään. Hoitoapua ei ole myöskään pyydetty keneltäkään isovanhemmista. Ovat 65+ vuotiaita ja eläkkeellä mutta jotenkin saamattomia hoitamaan lasta tai vuorostaan liian kärkkäitä tekemään oman pään mukaan, pumpataan sokerilla tai turvallisuus on vähän sinne päin (pihalla, vesistöjen lähellä, autolla voisi ajella ilman turvaistuimia).
Eli en luota enkä halua alkaa vääntämään ristiriitaisista toimintatavoista, joten ei kiitos. Yksi isovanhemmista kyllä yritti tuppautua ikkunan pesuun tai siivousavuksi mutta senkin kielsin sillä on se nyt kumma jos ei joku 30-35v osaa jo itse pestä ikkunoita tai ostettua palveluna vaan että siihen pitäisi joku eläkeläisvanhempi vielä ottaa tekemään (vaikka omasta halustaan tekisikin). Peskööt omia tai muiden ikkunoita.
En siis valita sillä en ole vastaanottanut sitä vähäistä tarjottua apua enkä halua heiltä tuon enempää mitään muutakaan. Kyllä tässä on pärjätty ihan hyvin ilman heitäkin. Eikä ole oltu yhtään yötä pariskuntana erossa lapsesta, ihan hyvin on onnistunut matkustelut perheenä tai itsekseen, sekä parisuhde illat sen jälkeen kun lapsi nukkuu. Neljävuotiaan kanssa voi käydä myös ravintolassa, ainakin meidän lapsi osaa käyttäytyä (ei tosin mitään 4h settejä vielä kannata lähteä vetämään). Ja töissä ollaan molemmat, aina on jollain tapaa saatu järjesteltyä sairaustapaukset. Työ on sellaista että sitä voi tehdä etänäkin ja vain tietyt pakottavat palaverit voi mennä ristiin, joten tarvittaessa ko.päivät on sitten työskennelty jakaen aamusta myöhempään iltaan.Tottakai ihminen pärjää, ihminen pärjää vaikka viikonlopun pää alaspäin ja ilman ruokaa. Kysymys on siitä että suhde normaaleihin isovanhempien on lahja lapselle.
Mitä sitten jos mummi antaisi vähän enemmän karkkia tai pukisi rumaan paitaan. Lapsella on oikeus isovanhempien eikä vanhempi saisi olla suhteen kehittymise esteenä. Suurin halla tulee tässä lapsellesi, toisaalta hän ei onneksi tiedä mitä menettää niin ei osaa sitä surra.No kas kun kaikilla ei ole normaaleita isovanhempia. Meillä on kahdet hullut isovanhemmat. Mun vanhemmat on väkivaltaiset vaaralliset alkkikset. Miehen vanhemmat sinällään vaarattomat mutta kajahtaneet muuten, ovat ilmoittaneet että eivät välitä kummankaan poikansa lapsista vaan auttavat vain tyttären perhettä ja ovat isovanhempia vain näille.
Kyllä minäkin haluaisin hyvät isovanhemmat ja läheiset välit. Mutta en voi saada sellaisia. Joten pakko on pärjätä vaikka pää olisi kainalossa. Ikävällä tavalla syyllistät niitä jotka olosuhteiden pakosta joutuu pärjäämään itselseen ilman apuja.
Yahdoitko sä nyt ymmärtää lukemaasi. Kysymys oli NORMAALEISTA isovanhemmista, ei alkoholisteista eikä väkivaltaisista tai kajahtaneista. Kyllä kaikki ymmärtää että tämmöisiäkin on ja se on harmi.
Mutta olen myös tuon kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä että jos isovanhemmat ovat normaaleja ja haluavat lapsia hoitaa niin vanhempi ei saisi tässä olla tiellä. Toki jokainen tekee omat valintansa, mutta lapsen ja isovanhemman hyvä suhde on rikkaus❤️ (Ja ei se aina toki tarvi yöhoitoa)
Meillä on kaikkiin isovanhempiin hyvät välit ja uskon kyllä että suurin osa isovanhemmista on ihan normaaleja ja vanhempien vanhemmuutta kunnioittavia, mutta olen silti täysin eri mieltä kanssasi.
Vanhemmalla ei ole minkäänlaista moraalista tai muunkaanlaista velvollisuutta antaa lasta hoitoon yhtään kenellekään. Ulkopuolelta ei pidä määritellä kenen olisi toisen lasta hyvä hoitaa ja kenen ei. Aivan normaalitkin ja kivat isovanhemmat voivat olla jollekin lapselle kehnoja hoitajia - johtuen joko itse lapsesta tai niistä isovanhemmista. Tämän hoitokelpoisuuden voi arvioida vain ja ainoastaan lapsen vanhempi, joka tuntee isovanhemman ja elää sen lapsen kanssa 24/7. Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita toista sellaisesta päätöksestä, ettei anna lastaan hoitoon jollekin. Jos lapsen antaa hoitoon, tulee hoitajaan voida luottaa 100%. Vanhempi (/huoltaja mutta jätetään tämä nillitys välistä) kantaa vastuun lapsen kehityksestä, hyvinvoinnista ja kasvusta. Näin ollen todella vain vanhempi voi myös päättää, kuka lastaan hoitaa, hänen vastuulla se nimittäin on myös arvioida saako lapsi hyvää hoitoa.
Sellaiset vanhemmat jotka eivät syystä tai toisesta halua lapsiaan jättää isovanhemmille hoitoon, eivät kyllä suurimmassa osassa tapauksista sitä päätöstä todellakaan tee pienistä asioista johtuen. Kyllä silloin myös vanhemman puolella on varmasti suru ja harmi tilanteesta, niin korvaamaton apu on että on joku jolle luottaa oma lapsi. Lopettakaa siis tuollainen syyllistäminen.
Ja normaali täyspäinen isovanhempi osaa luoda suhteen lapsenlapseen, vaikka ei häntä tuntiakaan elämänsä aikana hoitaisi ilman vanhempien läsnäoloa.
Niin ja vielä tuokin, että ilmeisesti teille se että isovanhempi ajelluttaisi lasta ilman turvaistuinta tai ei vahtisi veden äärellä lasta on yhtä kuin mummi pukee lapsen päälle ruman paidan?
Vai luetteko te ollenkaan näitä viestejä joita lainaatte ja joihin vastaatte?
551
Omat vanhempani olivat jo niin iäkkäitä, lähempänä kahdeksaa- kuin seitsemääkymmentä, että ei tullut mieleenkään heitä pyytää. Eivät enää olleet sellaisissa voimissa, että olisivat muuta voineet, kuin vauvan unta vahtia.
Miehen vanhemmat asuivat ulkomailla, olivat kotimiehinä, kun lapset olivat jo isompia, vanhempi jo koulussa.
En voinut järjestää elämääni isovanhempien varaa, se oli ihan selvää. Käytin maksullisia lastenhoitajia enkä kokenut, että isovanhempien ” pitäisi” osallistua lastenhoitoon. Toki he saivat tavata lapsia niin paljon kuin halusivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat romuttivat kertalaakista sukipolvia ja vuosisatoja kestäneen auttamisen ketjun.
On siellä vielä toki niitäkin jotka auttaa, en väitä tän siis koskevan ihan kaikkia, mutta erittäin moni suurten ikäluokkien isovanhempi on irtisanoutunut isovanhemmuudesta ja ilmoittamut jälkikasvulleen että en hoida enkä auta, elän vain itseäni varten.Toivottavasti avutta ja tuetta jäänyt aikuinen lapsi sanoo samat sanat sitten kun itsekäs vanhempi soittaa vanhuksena apua mankuakseen. Niin metsä vastaa jne...
Olen -48 syntynyt ja tosi mieluusti hoitanut lapsenlapsiamme. Jo töissä ollessani, kun tyttö vielä opiskeli ja titysti nyt eläkkeellä, joskin lapset ovat jo teinejä.
Nyt ole 70v ja varmaan vieläkin hoitaisin ,jos heille syntyisi vauva. Jos saa paljon hoitaa omalla tavallaan se on helppoa ja antoisaa. Erilaiset ihmiset rikastuttaa myös lapsen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat romuttivat kertalaakista sukipolvia ja vuosisatoja kestäneen auttamisen ketjun.
On siellä vielä toki niitäkin jotka auttaa, en väitä tän siis koskevan ihan kaikkia, mutta erittäin moni suurten ikäluokkien isovanhempi on irtisanoutunut isovanhemmuudesta ja ilmoittamut jälkikasvulleen että en hoida enkä auta, elän vain itseäni varten.Toivottavasti avutta ja tuetta jäänyt aikuinen lapsi sanoo samat sanat sitten kun itsekäs vanhempi soittaa vanhuksena apua mankuakseen. Niin metsä vastaa jne...
Olen -48 syntynyt ja tosi mieluusti hoitanut lapsenlapsiamme. Jo töissä ollessani, kun tyttö vielä opiskeli ja titysti nyt eläkkeellä, joskin lapset ovat jo teinejä.
Nyt ole 70v ja varmaan vieläkin hoitaisin ,jos heille syntyisi vauva. Jos saa paljon hoitaa omalla tavallaan se on helppoa ja antoisaa. Erilaiset ihmiset rikastuttaa myös lapsen elämää.
Minäkin 70v ja olen hoitanut paljon ja mielelläni. Onhan meitä monia, vaan surullista ettei monissa suvuissa auteta toisia. Nyt kyllä kun ikää tulee, niin alan tunnustamaan sen tosiasian ettei minusta enää esimerkiksi 1-3-vuotiaan hoitajaksi olisi. En tiedä pelittäisikö reagointikyky esimerkiksi pihalla riittävän hyvin tuon ikäisen kanssa.
Omalla tavalla hoitaminen on mielestäni myös antoisaa, mutta täytynee entisenä perhepäivähoitajana kyllä mainita, että mielestäni alle 2-vuotiata pitäisi hoitaa suurin piirtein samalla tavalla kuin vanhemmat hoitavat kotona - vauvoista puhumattakaan. Tuttu hoitaja joka hoitaa tutulla tyylillä luo pienelle lapselle turvallisuudentunnetta, kun on erossa siitä tärkeimmästään - eli äidistä (yleensä). Itse aina halusin tietää miten vanhemmat nukuttavat ja lohduttavat lapsensa, onko unirituaaleja yms. Ne ovat todella tärkeitä sen ikäisille, jotka eivät vielä täysin ymmärrä tai hyväksy erillisyyttään äidistä. Työtäni olen aina tehnyt rakkaudella, mutta vanhempien mielipide edellä.
Erilaiset ihmiset ovat lapselle rikkaus - kun hän on isompi. Aivan pienille lapsille tuttuus ja rutiinit ja vanhemmat ovat kuitenkin tärkeimpiä asioita, ja se mielestäni jokaisen isovanhemman on hyvä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käudäämpä kolehdilla
Eli
9 euroa
Sinä olet vain kivaa seuraa
Aikaa on suhun
Sinä olet vain kivaa seuraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat romuttivat kertalaakista sukipolvia ja vuosisatoja kestäneen auttamisen ketjun.
On siellä vielä toki niitäkin jotka auttaa, en väitä tän siis koskevan ihan kaikkia, mutta erittäin moni suurten ikäluokkien isovanhempi on irtisanoutunut isovanhemmuudesta ja ilmoittamut jälkikasvulleen että en hoida enkä auta, elän vain itseäni varten.Toivottavasti avutta ja tuetta jäänyt aikuinen lapsi sanoo samat sanat sitten kun itsekäs vanhempi soittaa vanhuksena apua mankuakseen. Niin metsä vastaa jne...
Ei kyllä mangu apua. On jo sopinut että asunnon ja lapinlomamökin ja espanjan huoneiston varat käytetään hänen omaan hyvinvointiinsa. Hoivakoti saa kaiken mitä laskuttaa sitten sopimuksen mukan, jos jotain jää se menee hyväntekeväisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikin kyse vain hoitamisesta, mutta kun isovanhemmat eivät halua edes nähdä lasta. Se on jotain mitä ei pysty ymmärtämään mitenkään.
Ei halua nähdä lasta? Mistä tiedät? Ehkä syytä voisi hakea omasta suhteestasi isovanhempiin.
Kiristitkö lapsella????? Käytätkö lasta väliineestämiseen? Laitat lapsen kärsimään omista tunteistasi, uhriudut ja syyttelet isovanhempia.? On helpompi isovanhempien olla ilman kontaktia lapseen ja ajatella ettei häntä ole edes olemassa, kun et anna häntä tavata. Vai oliko aluksi niin, eli kiristit lapsella.
Meillä eivät ole yhtään hoitaneet, johtuen siitä, että olivat melko vanhoja ja huonokuntoisia jo meidän lasten syntyessä, varsinkin papat. Mummot hoitivat tuossa vaiheessa pappoja ja pappojen kultua olivat sitten itse jo huonokuntoisia ja me aloimme hoitamaan heitä ja se hoitaminen jatkuu edelleen. Onneksi meidän lapset on jo melkein aikuisia, vanhusten hoito on todella rankkaa oman työn lisäksi, olen aivan naatti mummojen hoitamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin kyse vain hoitamisesta, mutta kun isovanhemmat eivät halua edes nähdä lasta. Se on jotain mitä ei pysty ymmärtämään mitenkään.
Ei halua nähdä lasta? Mistä tiedät? Ehkä syytä voisi hakea omasta suhteestasi isovanhempiin.
Kiristitkö lapsella????? Käytätkö lasta väliineestämiseen? Laitat lapsen kärsimään omista tunteistasi, uhriudut ja syyttelet isovanhempia.? On helpompi isovanhempien olla ilman kontaktia lapseen ja ajatella ettei häntä ole edes olemassa, kun et anna häntä tavata. Vai oliko aluksi niin, eli kiristit lapsella.
Mitä ihmettä sinä raivoat minulle? Meillä isovanhemmat ovat lasten kanssa päivittäin. Ihmettelin vain kun niin moni kertoo tässä keskustelussa ettei isovanhemmat halua nähdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin kyse vain hoitamisesta, mutta kun isovanhemmat eivät halua edes nähdä lasta. Se on jotain mitä ei pysty ymmärtämään mitenkään.
Ei halua nähdä lasta? Mistä tiedät? Ehkä syytä voisi hakea omasta suhteestasi isovanhempiin.
Kiristitkö lapsella????? Käytätkö lasta väliineestämiseen? Laitat lapsen kärsimään omista tunteistasi, uhriudut ja syyttelet isovanhempia.? On helpompi isovanhempien olla ilman kontaktia lapseen ja ajatella ettei häntä ole edes olemassa, kun et anna häntä tavata. Vai oliko aluksi niin, eli kiristit lapsella.
Jaajaa taas joku suurten ikäluokkien itsekäs kermaperse syyttää aikuista lasta huonoista väleistä. En ole tuo jota lainasit mutta mulla on yksinkertainen vastaus: mun vanhemmat oli PASKAT VANHEMMAT jo omille lapsilleen, välinpitämättömät ja piittaamattomat, kaltoinkohtelevat ja tunnekylmät.
Kun lapsenlapsia syntyi, olivat nämä - yllätys yllätys - PASKAT ISOVANHEMMAT eli vielä enemmän välinpitämättömät ja piittaamattomat.
Minä en ole kiristänyt tai uhkaillut tai rajoittanut heidän suhdettaan lapsiini. Heitä kun ei kiinnosta, niin heitä ei kiinnosta - eivät soita, eivät käy, eivät halua kuulla kuulumisia.
Mutta sun tapainen syyllistäjä ei tällaista vaihtoehtoa hyväksy vaan keksii omasta päästä syyt joiden mukaan ”aikuinen lapsi on vaikealla luonteella tän aiheuttanut”, eihän isovanhemmissa vaan voi olla vikaa. Huoh taas kerran. I
Aivan naurettavaa käyttää isovanhempia ilmaisena hoitoapuna jatkuvasti! Eri asia on, jos isovanhemmat itse haluavat tulla hoitamaan. Mutta se, että useita kertoja viikossa viedään lapset mummoille ja papoille hoitoon, että äiti ja isä saa vähän harrastaa... hohhoijaa. Monetkin lapset laittavat vanhempansa tosi hankalaan tilanteeseen tuppautumalla kylään lapsien kanssa. Hankala on mummojen ja pappojen sulkea ovi, vaikka tekisikin mieli olla rauhassa.
Onpa surullisia kohtaloita täällä.
Surullista, jos sukuyhteys ei ole kunnossa ja sukupolvien välinen ketju katkennut - se kun vaikuttaa niin moneen asiaan ja heijastaa koko yhteiskuntaan.
Tosin jonkun suuria ikäluokkia koskevan, laajan suomalaisen kyselytutkimuksen mukaan 80% suurten ikäluokkien edustajista, jotka ovat isovanhempia, hoitavat lapsenlapsiaan vähintään epäsäännöllisesti ja iso osa ihan säännöllisesti, eli en tiedä kuinka yleistä sellainen kuitenkaan on, ettei pidetä mitään yhteyttä eikä vietetä ollenkaan aikaa lastenlasten kanssa?
Toki se epäaktiivisten 20% on ihan huomattava määrä myös.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ihmiset on niin kärkkäitä puuttumaan sanoihin. Tuo vieraannuttamis-käsitekin pitää nyt tässä ruotia, kun se nyt kuitenkin on ainoa sana, joka kuvaa oikeasti, mitä on tapahtunut. Vieraannuttamista se on, jos ei anneta tavata sellaista ihmistä, jota on ennen kuitenkin saanut tavata. Yleensä samalla vieraannutetaan koko toisen osapuolen suku.
Kyllä, eroperheissä tätä tapahtuu ja yleensä silloin, kun ero on riitaisa. Mikä ihme se on, jos vanhempi haluaa pitää oman lapsensa puolta, vaikka tässä olisi syytäkin eroon? Mutta sitä pidetään sitten aseena sekä puolisoa että hänen vanhempaansa kohtaan, että ei anneta lapsen enää tavata toisia isovanhempia ollenkaan. Se on ennenkaikkea lasta kohtaan väärin. Mutta väärin se on isovanhempaakin kohtaan, jonka kuitenkin on oletettu kiintyvän lapseen ja hoitavan tätä.
Tietenkin on paljon tapauksia, missä välit on huonot jo muutenkin ja on riitaisia ja ilkeitä ihmisiä niin puolin kuin toisinkin. Ei täällä maan päällä pelkkiä pyhimyksiä elä. Mutta pitääkö nämä tapaukset nostaa aina esille niin kuin ne olisivat aivan yleisiä? Väitän kyllä ihan kirkkaalla otsalla, että yleisempää on hyvät välit niin isovanhempien, lasten kuin lastenlastenkin kesken.
Ja näiden nyt valittavien vanhempien pitää muistaa, että tulevat itsekin vanhoiksi ja väsyneiksi. Nyt kun kovasti valittavat huonoista isovanhemmista, niin on sitten muistettava aikanaan itse olla parempi ja jaksaa vaikka yli äyräittenkin, ettei vain joudu samaan allikkoon itse.
Ystävä joutui tilanteeseen, jossa hänellä ahkerasti hoidossa ollut lapsenlapsi vietiin häneltä ulottumattomiin aivan tahallisesti, kun tuli nuorelle parille ero. Neljävuotias lapsi oli jo vienyt mummon ja papan sydämen kokonaan ja sitten joutuivat tästä tykkänään eroon, koska miniä halusi rankaista miestään tämän syrjähypystä, rangaistus ulottui siis paitsi mieheen, myös lapseen ja tämän isovanhempiin. Kauhea on kosto, kun se todella ulottuu yli sukupolvienkin.
Miksei ystäväsi tapaa lasta silloin kun lapsi on isällään? Miksi aina oletetaan, että äidin pitäisi kyläillä ex-appiksilla kun se isä voisi ihan hyvin halutessaan käydä vanhemmillaan lastensa kanssa.
Itse olen vähän alle 50- mummu. Hoidan lapsenlapsiani keskimäärin 2 kertaa viikossa, vanhemmat käyvät yleensä silloin salilla. Yötä ovat noin kerran kuukaudessa 1-2 yötä kerralla. Hoidan mielelläni ja meillä on hyvät välit kaikkiin. Lisäksi lapset kyläilevät perheinä 1-2 kertaa viikossa. Taloudellisesti autan aika vähän perus nimppari,synttäri ja joululahjat. Tuliaisia matkoilta ja lapsen ollessa meillä ostan välillä jonku lelun, nyt ollaan menossa sirkukseen ensi viikolla minkä myös maksan.
Ehkä mummot ei uskalla hoitaa ja kiintyä poikansa lapsiin juuri sen takia, että niistä voi joutua eroon, jos lapsen vanhemmat eroaa. Parempi silloin, ettei olekaan kauhean vahvoja kiintymyssiteitä. Tyttären lapsesta ei eroon joudu.